Lue keskustelun säännöt.
Psykologia 2020
26.06.2019 |
Aloitan tän ketjun hyvissä ajoin Psykologia 2019 -ketjun innoittamana. En kirjotellut siihen paljonkaan, mutta sain tukea ja vinkkejä siitä. Pyrin nyt ekaa kertaa ja ilmeisesti parin kymmenen koepisteen päähän jäi. Haaveena sisäänpääsy 2020. Onnittelut sisään päässeille, mutta aletaan toistemme tsemppaaminen tulevaan hyvissä ajoin!
Eli, julistan vuoden 2020 pääsykokeisiin valmistautumiseen avatuksi. Itse lähden nyt kavereiden kanssa terassille ja aloitan huomenna :)
Kommentit (8137)
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä keskustelu muuttunut kiivaksi, taitaa stressi tuloksista vaivata monia. Onneksi tulokset tulevat piakkoin!
Miten ihmisillä on edistynyt lukeminen valintakokeeseen? Tuntuu, että itseltäni loppuu aika, etenkin fysiikan kohdalla. Olen muutaman kurssin käynyt lukiossa, mutta hyvin ovat asiat unohtuneet :D. Tuntuu ettei ehdi luoda riittävän hyvää laskurutiinia, että selvittäisi vaikeammat laskut muutamassa minuutissa.
Amk-kokeeseen ei tule valmistautua. Olet toiminut vastoin ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttius, varautuneisuus tai hiljaisuus =/= sosiaalisten taitojen puute. Tää on sellanen asia minkä toivoisi ihmisten ymmärtävän.
Mä esim. olen introvertti kuuntelijatyyppi, en hirveän sanavalmis kaikissa tilanteissa, herkästi esiintymistä jännittävä ja koen tosi puheliaiden ihmisten kanssa tasapuolisen kommunikoinnin joskus aika haastavaksi. Mutta mielestäni ei tarkoita ollenkaan sitä, ettenkö omaisi sosiaalisia taitoja. Päin vastoin, nimenomaan kuuntelen mielelläni ja keskittyneesti muita ja otan muut huomioon, pyrin aina olemaan mahdollisimman ystävällinen sekä lämmin ja ymmärtämään toisten näkökulmia tilanteisiin. Jotkut tosi ekstrovertit ja puheliaat tyypit taas ei varsinaisesti vaikuta "sosiaalisilta", kun esim. puhuvat lähinnä itsestään taukoamatta tai vaikka toisen päälle, eivätkä vaikuta aidosti empaattisilta ja toisten asioista kiinnostuneilta.
Lyhyesti siis, sekä introvertti että ekstrovertti voi mielestäni olla "sosiaalinen" tai "epäsosiaalinen", siis ihmisläheinen ja muiden ihmisten kanssa tasapuoliseen, aitoon kommunikaatioon kykenevä. Pelkkä puheliaisuus ei välttämättä kerro sosiaalisuudesta eikä hiljaisuus epäsosiaalisuudesta.
Tuo teidän etukäteen valmistautuminen ja googlettelu kokeen aikana tulee pilaamaan amk-kokeen idean. Kouluun tulee siis valituksi eri perustein, mitä yliopisto ajatteli amk-kokeeseen siirtyessään.
Vierailija kirjoitti:
Introverttius, varautuneisuus tai hiljaisuus =/= sosiaalisten taitojen puute. Tää on sellanen asia minkä toivoisi ihmisten ymmärtävän.
Mä esim. olen introvertti kuuntelijatyyppi, en hirveän sanavalmis kaikissa tilanteissa, herkästi esiintymistä jännittävä ja koen tosi puheliaiden ihmisten kanssa tasapuolisen kommunikoinnin joskus aika haastavaksi. Mutta mielestäni ei tarkoita ollenkaan sitä, ettenkö omaisi sosiaalisia taitoja. Päin vastoin, nimenomaan kuuntelen mielelläni ja keskittyneesti muita ja otan muut huomioon, pyrin aina olemaan mahdollisimman ystävällinen sekä lämmin ja ymmärtämään toisten näkökulmia tilanteisiin. Jotkut tosi ekstrovertit ja puheliaat tyypit taas ei varsinaisesti vaikuta "sosiaalisilta", kun esim. puhuvat lähinnä itsestään taukoamatta tai vaikka toisen päälle, eivätkä vaikuta aidosti empaattisilta ja toisten asioista kiinnostuneilta.Lyhyesti siis, sekä introvertti että ekstrovertti voi mielestäni olla "sosiaalinen" tai "epäsosiaalinen", siis ihmisläheinen ja muiden ihmisten kanssa tasapuoliseen, aitoon kommunikaatioon kykenevä. Pelkkä puheliaisuus ei välttämättä kerro sosiaalisuudesta eikä hiljaisuus epäsosiaalisuudesta.
eihän täällä kukaan sitä ole väittänytkään. Sosiaalisia taitoja voi yhtä hyvin introvertimpi persoona osana. Ja introvertti ja ekstrovertti jaotteluhan on muutenkin hyvin keinotekoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tuoda nyt esiin sellaisenkin ammattiryhmän kuin koulunkäynninohjaajat. Periaatteessa ei koulutusvaatimuksia, mutta ainakin yläasteella on osattava aineitten oppimäärät voidakseen auttaa. Monet työtä tekevät ovatkin korkeakoulutettuja huonosti työllistäviltä aloilta. Työssä saattaa joutua väkivallan, sen uhan ja seksuaalisen ahdistelun kohteeksi ja tällä hetkellä koronariski on myös suurempi kuin monessa työssä. Arvostus on alhaalla ja se näkyy palkassa (alle 2000 koko päivän työstä). Kesät vietetään lomautettuna tai työttömänä työsuhteesta riippuen.
Monella on kuva, että homma on kevyttä välivuosikauraa. Joissain kouluissa voi ollakin, mutta toisaalla ovat vastassa kaikki mainitsemani asiat. Työ vaatii päivittäin psykologista silmää, jotta osaa lukea oppilaan ja huonossa tilanteessa opettajan mielialoja ja intentioita. Parhaimmillaan koulunkäynninohjaaja on open oikea (tai vasen :) ) käsi, pahimmillaan rooli on pelkkänä juoksuhenkilönä toimimista.
Olen tosi iloinen tänne kirjoitelleen koulupsykologin työotteesta. Moneen kertaan on nimittäin tullut vastaan näitä kammioonsa sulkeutuvia koulupsykologeja, jotka eivät vastaa edes viesteihin.
kammioihinsa sulkeutuneita :D ovat ehkä vain hyvin introvertteja, jotka hoitavat koulupsykologin työnsä muuten kuin olemalla valokeilassa kuten opettajat
No siis ovat käytännössä olleet sellaisia, että heitä ei näe koululla koskaan eikä heihin saa kontaktia...Mutta onneksi on olemassa toisenlaisiakin koulupsykologeja :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa mielenkiintoista kuulla koulupsykologin kommentteja. Olet varmaan tosi hyvä perehdyttäjä myös. Aika yllättävää, että Suomessa ei ole tuon enempää kursseja pätevöivissä opinnoissa. Olen itse opiskellut Englannissa ja meillä oli kandissa muistaakseni 5-7op juurikin koulupsykologiaan liittyvä kurssi (kehityspsykan lisäksi). Se taisi kyllä olla vapaavalintainen. Kuten täällä jo aiemmin kerroin, ennen vanhaan Englannissa piti psykan kandin jälkeen pätevöityä opettajaksi ja tomia pätevänä opettajana 2 vuotta ennen kun sai hakea koulupsykologiksi pätevöittävään maisterikoulutukseen. Moni kritisoi sitä sillä, että hölmöä pätevöityä ammattiin missä ei meinaa olla töissä. Toisaalta ajatuksena varmasti oli juuri se, että koulumaailma tulee tutuksi ja myös opettajan tavoitteet työssään. Se systeemi lopulta muutettiin niin, että kandin jälkeen saa hakea koulupsykologin erikoistumisopintoihin jotka kestävät kai jotain 2-3 vuotta. Tavallaan kuulostaa aika hurjalta tuo, että Suomessa ei olisi mitään kursseja aiheesta. Olen jonkinverran lukenut Suomessa kasvatustieteitä ja siis onhan siinä ihan valtavasti asiaa liittyen mitä koulussa pyritään tekemään, mitkä on ne tavoitteet, mitkä säädökset... Jos ei edes niihin ole perehtynyt, niin huh huh, aikamoista. Lisäksi kasvatustieteistä olen saanut tosi paljon irti lapsen kehitykseen liittyen. Vähän eri vinkkelistä kuin psykologiassa, vaikka toki psykologia on yksi kasvatustieteiden emotietestä (vaikka yhteyttä yritettäisiinkin kasvatustieteiden puolelta häivyttää...onneksi erkkapedassa ei yritetä vaan ollaan ylpeitä yhteydestä!)
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä keskustelu muuttunut kiivaksi, taitaa stressi tuloksista vaivata monia. Onneksi tulokset tulevat piakkoin!
Miten ihmisillä on edistynyt lukeminen valintakokeeseen? Tuntuu, että itseltäni loppuu aika, etenkin fysiikan kohdalla. Olen muutaman kurssin käynyt lukiossa, mutta hyvin ovat asiat unohtuneet :D. Tuntuu ettei ehdi luoda riittävän hyvää laskurutiinia, että selvittäisi vaikeammat laskut muutamassa minuutissa.
Motivaatio lopahtanut huomattavasti. Olen suunnannut lähinnä jo katseen syksyn kirjoituksiin, tuntuu tällä hetkellä paljon helpommalta väylältä kouluun :D Haluaisin itse joko Hki tai Tku ja en jaksa uskoa mahtuvani siihen 8 ihmisen kiintiöön. Matikkaa kertailen, koska siitä on hyötyä syksylläkin, fysiikkaan en oikein saa riittävää laskurutiini-innostusta muodostettua. Aion yrittää kuitenkin parhaani kokeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep siis just toi, lukekaa Liisa Keltikangas-Järvisen teoksia temperamentista.
Sosiaalinen tarkoittaa ennen kaikkea sitä että viihtyy ihmisten seurassa, ja introvertti voi olla sosiaalinen. Ekstroverttiys on ulospäinsuuntautuneisuutta, ei sama asia kuin sosiaalinen jne
T. Se ärsyyntynyt abi
Koska temperamentti ei määrää sitä, onko sosiaalisia taitoja.
T. Se abi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tuoda nyt esiin sellaisenkin ammattiryhmän kuin koulunkäynninohjaajat. Periaatteessa ei koulutusvaatimuksia, mutta ainakin yläasteella on osattava aineitten oppimäärät voidakseen auttaa. Monet työtä tekevät ovatkin korkeakoulutettuja huonosti työllistäviltä aloilta. Työssä saattaa joutua väkivallan, sen uhan ja seksuaalisen ahdistelun kohteeksi ja tällä hetkellä koronariski on myös suurempi kuin monessa työssä. Arvostus on alhaalla ja se näkyy palkassa (alle 2000 koko päivän työstä). Kesät vietetään lomautettuna tai työttömänä työsuhteesta riippuen.
Monella on kuva, että homma on kevyttä välivuosikauraa. Joissain kouluissa voi ollakin, mutta toisaalla ovat vastassa kaikki mainitsemani asiat. Työ vaatii päivittäin psykologista silmää, jotta osaa lukea oppilaan ja huonossa tilanteessa opettajan mielialoja ja intentioita. Parhaimmillaan koulunkäynninohjaaja on open oikea (tai vasen :) ) käsi, pahimmillaan rooli on pelkkänä juoksuhenkilönä toimimista.
Olen tosi iloinen tänne kirjoitelleen koulupsykologin työotteesta. Moneen kertaan on nimittäin tullut vastaan näitä kammioonsa sulkeutuvia koulupsykologeja, jotka eivät vastaa edes viesteihin.
Minulla on kokemusta avustajista päiväkodissa ja heihin mahtuu kaikenlaisia. Yleensä "hyviä tyyppejä" toki, mutta osa ottaa aktiivisemmin työnsä haltuun kuin toiset. Toki heidän palkkansa on sietämättömän pieni. Toisaalta heidän työnsä päiväkodissa on sillä tavoin vähemmän vaativa, että he ikään kuin menevät virran mukana. Avustajalla on yleensä 1-3 erityisen tuen tarpeista lasta joita he tukevat esim. pysymään ryhmätilanteissa toiminnassa mukana tai jos lapsi ei pysty rauhottumaan lepohetkellä, niin joskus on hyvä että avustaja on hänen kanssaan toisessa huoneessa. En ollenkaan väheksy tämän tehtävän kuormittavuutta ja ovat aivan ensiarvoinen apu opettajalle. Mutta opettajana minulla on ryhmäkoosta riippuen 14-21 lasta joiden tarpeita ja tavoitteita valvon ja pyrin toteuttamaan joka sekunti. Yleensä ryhmässä on noin kolmasosa jonkinsortin tukea tarvitsevia lapsia jotka monet koulunpuolelle siirryttäessä saavat pienluokka paikan. Siinä on tosi paljon hommaa tällaista revohkaa luotsata eteenpäin! :D Vaikka työ on monessa mielessä myös antoisaa. Palkassa ero avustajaan on vain kolmisen sataa euroa. Avustaja lähtee työpäivän jälkeen kotiin. Ehkä mustelmilla (kuten minäkin), mutta ilman niitä suunnittelu, valmistelu ja arviointihommia mitä minulle jää. Toivottavasti en nyt antanut avustajakielteistä kuvaa, koska se ei todellakaan ollut tarkoitukseni.
Koulunkäynninohjaaja yläasteella onkin aika eri roolissa kuin avustaja päiväkodissa. En saanut kielteistä kuvaa tekstistäsi, mutta tavallaan harmittaa myös kaikkien niputtaminen tuon avustaja-kategorian alle tehtävien vaativuudesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
ON MAAILMAN ÄRSYTTÄVIN OLETTAMUS, ETTÄ L-PAPERIT ABEILLA EI OLISI SOSIAALISIA TAITOJA TMS.
Terveisin erittäin sosiaalinen, hyvä sosiaalisissa tilanteissa oleva, aktiivinen ja hyvin kasvatettu neljän L:n abi.
Lahjakkuudet eivät poissulje toisiaan, ne pikemminkin kasaantuvat! Voi olla erittäin monia ihmisiä, jotka vaan ovat hyviä monissa asioissa: myös sosiaalisesti. Lopettakaa jo toi argumentti, ei pidä paikkaansa
Juurikin näin: lahjakkuuksilla on tapana kasaantua. Ihminen, jolla on laaja ja monipuolinen sanavarasto, kielellinen ymmärtäminen, syy-seurassuhteiden ymmärtäminen, oivaltava päättelykyky, jne. on noiden ominaisuuksiensa perusteella etulyöntiasemassa myös sosiaalista oivaltamista ja kielenkäyttöä edellyttävissä tilanteissa, eli yksinkertaisemmin sanottuna sosiaalisissa tilanteissa. :) Päinvastoin vähemmällä älykkyydellä, oivallus/päättelykyvyllä ja sanavarastolla varustettu ihminen ei osaa lukea yhtä hyvin sosiaalisia tilanteita, saattaa ymmärtää asioita kuten ihmisten tarkoitusperiä väärin, voi sanoa vääriä asioita väärässä tilanteessa jne. Älykäs ja päättelykykyinen ihminen pystyy muokkaamaan ja joustamaan toimintaansa eri tilanteissa tilanteen vaatimilla tavoilla hyvin pientenkin vihjeiden perusteella, kun vähemmän älykkäämpi tapaus on sosiaalisissa tilanteissa jäykempi ja joustamattomampi.
Sosiaaliset taidot ovat nimensä mukaan siis taitoja, eli kykyä oivaltaa asioita ja muuttaa omaa käytöstään siten, että se vastaa ympäristön vaatimuksia parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan termit, kuten "rehellisyys, hyväsydämisyys, luotettavuus, kiltteys" ovat eri ulottuvuuden asioita ja ne eivät ole samalla tavalla kausaalisessa yhteydessä kognitiiviseen älykkyyteen kuin sosiaaliset taidot. Viime viikolla muistaakseni oli Hesarissa älyttömän mielenkiintoinen juttu psykologian professorista, joka puhui siitä miten älykkyys ennustaa elämässä menestymistä. Hän kertoi, että tutkimusaihe on poliittisesti ja yhteiskunnallisesti äärettömän arka ja epäkorrekti, vaikka tieteelliset tutkimukset ovat poikkeuksellisen selviä.
anteeksi, eksyin aiheesta. Terveisin taustapalstaileva psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulupsykologille kysymys. Kuulosta hienolta, että saat melko vapaasti päättää minkälaista työtä teet koulussa. Mistä löydät ne tarpeet mitä koululla on: tuleeko pyyntöjä rehtorilta, opettajilta vai perustuuko omiin havaintoihisi ja kiinnostuksiisi? Kuka on esimiehesi: rehtori vai joku johtava psykologi tms.?
Jos koulumaailma kiinnostaa, miksi ette kouluttaudu vaikka opinto-ohjaajiksi tai erityisopettajiksi? Hekin tekevät yksittäisten oppilaidenkin kanssa töitä, eikä kokoajan ryhmiä eli saatte tehdä monipuolisesti eri henkilöiden ja kokoonpanojen kanssa töitä. Koulutuksessa on myös paremmin huomioitu nimenomaan koulun tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tuoda nyt esiin sellaisenkin ammattiryhmän kuin koulunkäynninohjaajat. Periaatteessa ei koulutusvaatimuksia, mutta ainakin yläasteella on osattava aineitten oppimäärät voidakseen auttaa. Monet työtä tekevät ovatkin korkeakoulutettuja huonosti työllistäviltä aloilta. Työssä saattaa joutua väkivallan, sen uhan ja seksuaalisen ahdistelun kohteeksi ja tällä hetkellä koronariski on myös suurempi kuin monessa työssä. Arvostus on alhaalla ja se näkyy palkassa (alle 2000 koko päivän työstä). Kesät vietetään lomautettuna tai työttömänä työsuhteesta riippuen.
Monella on kuva, että homma on kevyttä välivuosikauraa. Joissain kouluissa voi ollakin, mutta toisaalla ovat vastassa kaikki mainitsemani asiat. Työ vaatii päivittäin psykologista silmää, jotta osaa lukea oppilaan ja huonossa tilanteessa opettajan mielialoja ja intentioita. Parhaimmillaan koulunkäynninohjaaja on open oikea (tai vasen :) ) käsi, pahimmillaan rooli on pelkkänä juoksuhenkilönä toimimista.
Olen tosi iloinen tänne kirjoitelleen koulupsykologin työotteesta. Moneen kertaan on nimittäin tullut vastaan näitä kammioonsa sulkeutuvia koulupsykologeja, jotka eivät vastaa edes viesteihin.
Minulla on kokemusta avustajista päiväkodissa ja heihin mahtuu kaikenlaisia. Yleensä "hyviä tyyppejä" toki, mutta osa ottaa aktiivisemmin työnsä haltuun kuin toiset. Toki heidän palkkansa on sietämättömän pieni. Toisaalta heidän työnsä päiväkodissa on sillä tavoin vähemmän vaativa, että he ikään kuin menevät virran mukana. Avustajalla on yleensä 1-3 erityisen tuen tarpeista lasta joita he tukevat esim. pysymään ryhmätilanteissa toiminnassa mukana tai jos lapsi ei pysty rauhottumaan lepohetkellä, niin joskus on hyvä että avustaja on hänen kanssaan toisessa huoneessa. En ollenkaan väheksy tämän tehtävän kuormittavuutta ja ovat aivan ensiarvoinen apu opettajalle. Mutta opettajana minulla on ryhmäkoosta riippuen 14-21 lasta joiden tarpeita ja tavoitteita valvon ja pyrin toteuttamaan joka sekunti. Yleensä ryhmässä on noin kolmasosa jonkinsortin tukea tarvitsevia lapsia jotka monet koulunpuolelle siirryttäessä saavat pienluokka paikan. Siinä on tosi paljon hommaa tällaista revohkaa luotsata eteenpäin! :D Vaikka työ on monessa mielessä myös antoisaa. Palkassa ero avustajaan on vain kolmisen sataa euroa. Avustaja lähtee työpäivän jälkeen kotiin. Ehkä mustelmilla (kuten minäkin), mutta ilman niitä suunnittelu, valmistelu ja arviointihommia mitä minulle jää. Toivottavasti en nyt antanut avustajakielteistä kuvaa, koska se ei todellakaan ollut tarkoitukseni.
Koulunkäynninohjaaja yläasteella onkin aika eri roolissa kuin avustaja päiväkodissa. En saanut kielteistä kuvaa tekstistäsi, mutta tavallaan harmittaa myös kaikkien niputtaminen tuon avustaja-kategorian alle tehtävien vaativuudesta riippumatta.
Monet meidän avustajista ovat olleet koulunkäynnin ohjaajia. Eivät tosin ylä- vaan alakoulussa. Ehkä hain tolla mun kirjotuksella lähinnä sitä, että opettajan työ on kuitenkin tosi paljon vastuullisempaa koska olet vastuussa myös siitä ohjaajan työstä. Mua ärsyttää, kun joskus nettikeskustelussa haukutaan opettajia laiskoiksi ja nostetaan korokkeelle niitä joilla on mahdollisimman vähän koulutusta. Vähän sama ilmiö kun täällä joku on sitä mieltä, että L:ien määrä korreloi negatiivisesti henkilön sosiaalisten taitojen kanssa. Meidän avustajat ovat usein sellaisia, että heitä saa välillä hätyyttää irti omista kännyköistään tai etsiskellä että missä ovat. Opettajalta tuollainen ei ikinä onnistuisi. Silti joo olen samaa mieltä, että ansaitsevat tosi paljon enemmän arvostusta, palkkaa, työsuhteen jatkuvuutta ja palkallista lomaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos koulumaailma kiinnostaa, miksi ette kouluttaudu vaikka opinto-ohjaajiksi tai erityisopettajiksi? Hekin tekevät yksittäisten oppilaidenkin kanssa töitä, eikä kokoajan ryhmiä eli saatte tehdä monipuolisesti eri henkilöiden ja kokoonpanojen kanssa töitä. Koulutuksessa on myös paremmin huomioitu nimenomaan koulun tarpeet.
Miksi ei voisi kiinnostaa koulupsykologin työ?
Täällä tuntuu monilla olevan hyvin idealistiset kuvat psykologin ammatista ja työstä. Ei se mitään herkkua ole. Vaikeiden asioiden kanssa työskentelyä joka päivä ja lomat eivät ole läheskään yhtä hyvät kuin luokan opeilla tai aineenopeilla.
Suosittelen myös mieluummin opon tai erityisopen töitä kuin koulu-psykologin, parempi palkka, lyhyemmät päivät, pidemmät lomat, vähemmän oppilaita vastuulla ja vain yhdessä koulussa työskentely ja yksi työyhteisö. Ja oaj valvoo tehokkaasti jäsentensä etuja toisin kuin psykolologiliitto.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu monilla olevan hyvin idealistiset kuvat psykologin ammatista ja työstä. Ei se mitään herkkua ole. Vaikeiden asioiden kanssa työskentelyä joka päivä ja lomat eivät ole läheskään yhtä hyvät kuin luokan opeilla tai aineenopeilla.
Pystytkö antaa meille inhorealistisen kuvan työstä? Olen joskus miettinyt, että miten ne vaikeat asiat muka kuormittavat vuodesta toiseen. Eikö niihin totu, turru, saa etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu monilla olevan hyvin idealistiset kuvat psykologin ammatista ja työstä. Ei se mitään herkkua ole. Vaikeiden asioiden kanssa työskentelyä joka päivä ja lomat eivät ole läheskään yhtä hyvät kuin luokan opeilla tai aineenopeilla.
Pystytkö antaa meille inhorealistisen kuvan työstä? Olen joskus miettinyt, että miten ne vaikeat asiat muka kuormittavat vuodesta toiseen. Eikö niihin totu, turru, saa etäisyyttä.
kannattaa tutustua käsitteeseen myötätuntouupumus
Ketju on lukittu.
Onpas täällä keskustelu muuttunut kiivaksi, taitaa stressi tuloksista vaivata monia. Onneksi tulokset tulevat piakkoin!
Miten ihmisillä on edistynyt lukeminen valintakokeeseen? Tuntuu, että itseltäni loppuu aika, etenkin fysiikan kohdalla. Olen muutaman kurssin käynyt lukiossa, mutta hyvin ovat asiat unohtuneet :D. Tuntuu ettei ehdi luoda riittävän hyvää laskurutiinia, että selvittäisi vaikeammat laskut muutamassa minuutissa.