Psykologia 2020

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen myös mieluummin opon tai erityisopen töitä kuin koulu-psykologin, parempi palkka, lyhyemmät päivät, pidemmät lomat, vähemmän oppilaita vastuulla ja vain yhdessä koulussa työskentely ja yksi työyhteisö. Ja oaj valvoo tehokkaasti jäsentensä etuja toisin kuin psykolologiliitto.

Oaj ei kylläkään valvo kenenkään muun etua kuin korkeintaan lukion opettajien. Enimmäkseen tykkäävät vetää isoa liksaa itselleen (pj:llä yli 200000€/v). Open työssä olen kokenut kuormittavana sen, että on koko ajan niin paljon ihmisiä jotka kurottavat suuntaani. Uskon pärjääväni paremmin pienemmissä ihmisryhmissä tai yksilötyössä.

Vierailija kirjoitti:

Jos koulumaailma kiinnostaa, miksi ette kouluttaudu vaikka opinto-ohjaajiksi tai erityisopettajiksi? Hekin tekevät yksittäisten oppilaidenkin kanssa töitä, eikä kokoajan ryhmiä eli saatte tehdä monipuolisesti eri henkilöiden ja kokoonpanojen kanssa töitä. Koulutuksessa on myös paremmin huomioitu nimenomaan koulun tarpeet.

Opoksi voi lukea vain Joensuussa tai Jyväskylässä ja erkkaopeksi on tosi vaikea päästä, vaikein Vakava-ala. Kannattaa pitää mielessä silti!

Tai psykan opettajan työ, pääsee tutustuu psykologia tieteeseen ja opettaa sitä muille ja saa vajaa tonnin parempaa palkkaa kuin psykologi. Eikä tarvi edes olla psykologi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu monilla olevan hyvin idealistiset kuvat psykologin ammatista ja työstä. Ei se mitään herkkua ole. Vaikeiden asioiden kanssa työskentelyä joka päivä ja lomat eivät ole läheskään yhtä hyvät kuin luokan opeilla tai aineenopeilla.

Pystytkö antaa meille inhorealistisen kuvan työstä? Olen joskus miettinyt, että miten ne vaikeat asiat muka kuormittavat vuodesta toiseen. Eikö niihin totu, turru, saa etäisyyttä.

kannattaa tutustua käsitteeseen myötätuntouupumus

Kiitos, tutustun tähän! Olen miettinyt sitä, että jos olen vaikka neuropsykologi ja testaan onnettomuudessa loukkaantunutta ihmistä tai vanhusta, niin en usko kokevani niin paljon myötätuntoa että se haittaisi elämää. En ole kylmä ihminen, mutta mielestäni pystyn aika hyvin irtaantumaan ja ajatella että "elämä on". Samoin kliinisessä työssä mt-puolella. Ja pystyn myös ajattelemaan, että vaikka tuolla ihmisellä on tosi erilainen tilanne kuin minulla, niin hänen elämänsä voi silti olla yhtä rikasta kuin minulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koulumaailma kiinnostaa, miksi ette kouluttaudu vaikka opinto-ohjaajiksi tai erityisopettajiksi? Hekin tekevät yksittäisten oppilaidenkin kanssa töitä, eikä kokoajan ryhmiä eli saatte tehdä monipuolisesti eri henkilöiden ja kokoonpanojen kanssa töitä. Koulutuksessa on myös paremmin huomioitu nimenomaan koulun tarpeet.

Opoksi voi lukea vain Joensuussa tai Jyväskylässä ja erkkaopeksi on tosi vaikea päästä, vaikein Vakava-ala. Kannattaa pitää mielessä silti!

Voi lukea ensin vaikka kasvatustieteen kandin ja sitten jatkaa erityisopeksi maisteriin. On se helpompaa kuitenkin kuin psykologiksi pääsy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan tuoda nyt esiin sellaisenkin ammattiryhmän kuin koulunkäynninohjaajat. Periaatteessa ei koulutusvaatimuksia, mutta ainakin yläasteella on osattava aineitten oppimäärät voidakseen auttaa. Monet työtä tekevät ovatkin korkeakoulutettuja huonosti työllistäviltä aloilta. Työssä saattaa joutua väkivallan, sen uhan ja seksuaalisen ahdistelun kohteeksi ja tällä hetkellä koronariski on myös suurempi kuin monessa työssä. Arvostus on alhaalla ja se näkyy palkassa (alle 2000 koko päivän työstä). Kesät vietetään lomautettuna tai työttömänä työsuhteesta riippuen.

Monella on kuva, että homma on kevyttä välivuosikauraa. Joissain kouluissa voi ollakin, mutta toisaalla ovat vastassa kaikki mainitsemani asiat. Työ vaatii päivittäin psykologista silmää, jotta osaa lukea oppilaan ja huonossa tilanteessa opettajan mielialoja ja intentioita. Parhaimmillaan koulunkäynninohjaaja on open oikea (tai vasen :) ) käsi, pahimmillaan rooli on pelkkänä juoksuhenkilönä toimimista.

Olen tosi iloinen tänne kirjoitelleen koulupsykologin työotteesta. Moneen kertaan on nimittäin tullut vastaan näitä kammioonsa sulkeutuvia koulupsykologeja, jotka eivät vastaa edes viesteihin.

Minulla on kokemusta avustajista päiväkodissa ja heihin mahtuu kaikenlaisia. Yleensä "hyviä tyyppejä" toki, mutta osa ottaa aktiivisemmin työnsä haltuun kuin toiset. Toki heidän palkkansa on sietämättömän pieni. Toisaalta heidän työnsä päiväkodissa on sillä tavoin vähemmän vaativa, että he ikään kuin menevät virran mukana. Avustajalla on yleensä 1-3 erityisen tuen tarpeista lasta joita he tukevat esim. pysymään ryhmätilanteissa toiminnassa mukana tai jos lapsi ei pysty rauhottumaan lepohetkellä, niin joskus on hyvä että avustaja on hänen kanssaan toisessa huoneessa. En ollenkaan väheksy tämän tehtävän kuormittavuutta ja ovat aivan ensiarvoinen apu opettajalle. Mutta opettajana minulla on ryhmäkoosta riippuen 14-21 lasta joiden tarpeita ja tavoitteita valvon ja pyrin toteuttamaan joka sekunti. Yleensä ryhmässä on noin kolmasosa jonkinsortin tukea tarvitsevia lapsia jotka monet koulunpuolelle siirryttäessä saavat pienluokka paikan. Siinä on tosi paljon hommaa tällaista revohkaa luotsata eteenpäin! :D Vaikka työ on monessa mielessä myös antoisaa. Palkassa ero avustajaan on vain kolmisen sataa euroa. Avustaja lähtee työpäivän jälkeen kotiin. Ehkä mustelmilla (kuten minäkin), mutta ilman niitä suunnittelu, valmistelu ja arviointihommia mitä minulle jää. Toivottavasti en nyt antanut avustajakielteistä kuvaa, koska se ei todellakaan ollut tarkoitukseni.

Koulunkäynninohjaaja yläasteella onkin aika eri roolissa kuin avustaja päiväkodissa. En saanut kielteistä kuvaa tekstistäsi, mutta tavallaan harmittaa myös kaikkien niputtaminen tuon avustaja-kategorian alle tehtävien vaativuudesta riippumatta.

Monet meidän avustajista ovat olleet koulunkäynnin ohjaajia. Eivät tosin ylä- vaan alakoulussa. Ehkä hain tolla mun kirjotuksella lähinnä sitä, että opettajan työ on kuitenkin tosi paljon vastuullisempaa koska olet vastuussa myös siitä ohjaajan työstä. Mua ärsyttää, kun joskus nettikeskustelussa haukutaan opettajia laiskoiksi ja nostetaan korokkeelle niitä joilla on mahdollisimman vähän koulutusta. Vähän sama ilmiö kun täällä joku on sitä mieltä, että L:ien määrä korreloi negatiivisesti henkilön sosiaalisten taitojen kanssa. Meidän avustajat ovat usein sellaisia, että heitä saa välillä hätyyttää irti omista kännyköistään tai etsiskellä että missä ovat. Opettajalta tuollainen ei ikinä onnistuisi. Silti joo olen samaa mieltä, että ansaitsevat tosi paljon enemmän arvostusta, palkkaa, työsuhteen jatkuvuutta ja palkallista lomaa.

Joo, siis olen tavannut kuvaamanlaisia tyyppejä sijaistamassa. Olen tehnyt opettajan sijaisuuksia, ja pahimmillaan ohjaajansijainen on voinut tuntua siltä kuin olisi yksi erityisnuori lisää luokassa. Juuri huonon palkan takia alalla on hirveä vaihtuvuus, mikä estää ammattitaidon kehittymistä. Lisäksi maineen pilaavat nuo mainitsemasi kännykän räplääjät. Tiedän miten rankkaa opella on, ja pyrin itse tosiaan toimimaan luotettavana työparina, joka kuitenkin jättää pedagogisen vastuun opettajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koulumaailma kiinnostaa, miksi ette kouluttaudu vaikka opinto-ohjaajiksi tai erityisopettajiksi? Hekin tekevät yksittäisten oppilaidenkin kanssa töitä, eikä kokoajan ryhmiä eli saatte tehdä monipuolisesti eri henkilöiden ja kokoonpanojen kanssa töitä. Koulutuksessa on myös paremmin huomioitu nimenomaan koulun tarpeet.

Opoksi voi lukea vain Joensuussa tai Jyväskylässä ja erkkaopeksi on tosi vaikea päästä, vaikein Vakava-ala. Kannattaa pitää mielessä silti!

Pätevä opettaja voi lukea opoksi amk opokoulutuksessa. Se reitti on muutenkin parempi kuin suoraan opoksi. Sama koskee erityisopettajan koulutusta

Vierailija kirjoitti:

Tai psykan opettajan työ, pääsee tutustuu psykologia tieteeseen ja opettaa sitä muille ja saa vajaa tonnin parempaa palkkaa kuin psykologi. Eikä tarvi edes olla psykologi.

Ja saa pitkät lomat. Suosittelen kyllä ihan oikeesti miettimään muitakin vaihtoehtoja etenkin, jos kouluun haluaa töihin. Ei kaikissa koulun töissä vaadita suurien ryhmien vetoa vaan työtä tehdään myös vähän kuin vastaanottotyylisesti esim. koulukuraattorikin voisi olla hyvä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai psykan opettajan työ, pääsee tutustuu psykologia tieteeseen ja opettaa sitä muille ja saa vajaa tonnin parempaa palkkaa kuin psykologi. Eikä tarvi edes olla psykologi.

Ja saa pitkät lomat. Suosittelen kyllä ihan oikeesti miettimään muitakin vaihtoehtoja etenkin, jos kouluun haluaa töihin. Ei kaikissa koulun töissä vaadita suurien ryhmien vetoa vaan työtä tehdään myös vähän kuin vastaanottotyylisesti esim. koulukuraattorikin voisi olla hyvä vaihtoehto.

Ja koulukuraattorihan on sosiaalityöntekijä.

Jos kukaan nyt alkaa harkitsemaan open työtä, niin hienoa, mutta ehdotan että menet sijaiseksi ensin. Minua ainakin yllätti työn hektisyys. Opettajien lomat ovat todellakin ansaittuja ja tarpeellisia palautumiseen, koska työ vie kaikki mehut muina kuukausina. Työpäivän jälkeen et jaksa mitään ääntä tai liikettä kotona, etkä jaksa pyyntöjäja ehdotuksia vaan helposti äyskit läheisillesi. Ehkä helpottaa kun työvuosia kertyy. En ole kokenut samaa muissa töissä joissa on vähemmän ihmiskontakteja ja joissa ollaan vähemmän framilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai psykan opettajan työ, pääsee tutustuu psykologia tieteeseen ja opettaa sitä muille ja saa vajaa tonnin parempaa palkkaa kuin psykologi. Eikä tarvi edes olla psykologi.

Ja saa pitkät lomat. Suosittelen kyllä ihan oikeesti miettimään muitakin vaihtoehtoja etenkin, jos kouluun haluaa töihin. Ei kaikissa koulun töissä vaadita suurien ryhmien vetoa vaan työtä tehdään myös vähän kuin vastaanottotyylisesti esim. koulukuraattorikin voisi olla hyvä vaihtoehto.

Ja koulukuraattorihan on sosiaalityöntekijä.

Jos kukaan nyt alkaa harkitsemaan open työtä, niin hienoa, mutta ehdotan että menet sijaiseksi ensin. Minua ainakin yllätti työn hektisyys. Opettajien lomat ovat todellakin ansaittuja ja tarpeellisia palautumiseen, koska työ vie kaikki mehut muina kuukausina. Työpäivän jälkeen et jaksa mitään ääntä tai liikettä kotona, etkä jaksa pyyntöjäja ehdotuksia vaan helposti äyskit läheisillesi. Ehkä helpottaa kun työvuosia kertyy. En ole kokenut samaa muissa töissä joissa on vähemmän ihmiskontakteja ja joissa ollaan vähemmän framilla.

Opon ja erityisopen työ on kuitenkin hyvin erilaista kuin luokanopen tai aineenopen. Erityisope voi esimerkiksi tehdä lukitestejä tai opettaa jotain vaikeaa asiaa yksittäisten oppilaiden kanssa, jolloin kuormitus on erilaista kuin luokanopella. Ei siis tarvitse sietää niin suuria ihmismassoja samaan aikaan.

Erityisopen työ on mielekästä, yhteistyötä open kanssa luokissa ja sit pääsee psykologin tutkimusten perusteella suunnittelemaan eritysopetusta. Siis onhan näitäkin, jotka vaan opettaa samat asiat kuin luokassa, mutta parhaat oikeasti osaa hyödyntää psykologien tutkimustuloksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai psykan opettajan työ, pääsee tutustuu psykologia tieteeseen ja opettaa sitä muille ja saa vajaa tonnin parempaa palkkaa kuin psykologi. Eikä tarvi edes olla psykologi.

Ja saa pitkät lomat. Suosittelen kyllä ihan oikeesti miettimään muitakin vaihtoehtoja etenkin, jos kouluun haluaa töihin. Ei kaikissa koulun töissä vaadita suurien ryhmien vetoa vaan työtä tehdään myös vähän kuin vastaanottotyylisesti esim. koulukuraattorikin voisi olla hyvä vaihtoehto.

Ja koulukuraattorihan on sosiaalityöntekijä.

Jos kukaan nyt alkaa harkitsemaan open työtä, niin hienoa, mutta ehdotan että menet sijaiseksi ensin. Minua ainakin yllätti työn hektisyys. Opettajien lomat ovat todellakin ansaittuja ja tarpeellisia palautumiseen, koska työ vie kaikki mehut muina kuukausina. Työpäivän jälkeen et jaksa mitään ääntä tai liikettä kotona, etkä jaksa pyyntöjäja ehdotuksia vaan helposti äyskit läheisillesi. Ehkä helpottaa kun työvuosia kertyy. En ole kokenut samaa muissa töissä joissa on vähemmän ihmiskontakteja ja joissa ollaan vähemmän framilla.

Opon ja erityisopen työ on kuitenkin hyvin erilaista kuin luokanopen tai aineenopen. Erityisope voi esimerkiksi tehdä lukitestejä tai opettaa jotain vaikeaa asiaa yksittäisten oppilaiden kanssa, jolloin kuormitus on erilaista kuin luokanopella. Ei siis tarvitse sietää niin suuria ihmismassoja samaan aikaan.

Ja jos jotain kiinnostaa varhaiskasvatuksen erityisopettajan työ, niin voin sivusta seuranneenan vähän kertoa siitä. VEO toimii joko oman ryhmänsä opena integroidussa erityisryhmässä. Siinä on 5 melko vahvaa erityistä tukea tarvitsevaa lasta ja 7 "vertaislasta/tukilasta/normilasta". Tai VEO voi toimia päiväkodissa useammassa ryhmässä eli hänelle annetaan vaikka kaksi ryhmää joista toisessa hän on 2pv/vko ja toisessa 3pv/vko. Silloin työ on enimmäkseen isossa ryhmässä olemista, mutta joskus onnistuu esim. kerran viikossa "kerhon" pitäminen vain niille lapsille joita on palkattu tukemaan. Aika usein ryhmissä toimivan VEO:n aika saattaa lipsua jonkun poissaolevan työntekijän tuuraamiseen. Sitten on vielä kiertävä/konsultoiva VEO joka kiertää alueen päiväkoteja arvioimassa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Koulupsykologille kysymys. Kuulosta hienolta, että saat melko vapaasti päättää minkälaista työtä teet koulussa. Mistä löydät ne tarpeet mitä koululla on: tuleeko pyyntöjä rehtorilta, opettajilta vai perustuuko omiin havaintoihisi ja kiinnostuksiisi? Kuka on esimiehesi: rehtori vai joku johtava psykologi tms.?

Raamit työlle tulee viime kädessä oppilas- ja opiskeluhuoltolaista. Sen mukaan pitää tarjota sekä yksilökohtaista opiskeluhuoltoa sitä tarvitseville/pyytäville oppilaille ja olla mukana myös yhteisöllisessä opiskeluhuoltotyössä eli mukana kehittämässä koko koulun hyvinvointia. Vuosikellon suunnittelua teen muiden opiskeluhuollon työntekijöiden ja koulun johdon kanssa mutta myös oman harkintani kautta. Esimieheni on onneksi psykologitaustainen, ja mielestäni rehtori esimiehenä ei olisi hyvä vaihtoehto vaikka joissain pikkukunnissa näin voi ehkä olla. 

Monet ovatkin tähän ketjuun ihan järkevästi kirjoitelleet, että jos työ koulupsykologina kiinnostaa niin koululla on muitakin ammatteja. Mutta sitten jos nimenomaan psykologia kiinnostaa, niin silloin vaihtoehtona on lähinnä psykologia. Olen välillä vitsaillutkin, että kouluilla on aina  töissä näitä wannabe-psykologeja, jotka haluaisivat tehdä psykologin työtä mutta sitten osaamista ja koulutusta ei ole siihen.  Eli joskus saan olla toppuuttamassa esim. opoa, erkkaopea, terkkaria, kuraattoria jne. että hei huolehtikaapa omasta tontistanne ja muistakaa, että mä olen se psykologi. Sen verran pitää olla kuitenkin ammattiylpeyttä, ettei voi ajatella näiden hommien olevan korvattavilla jollain 15 op pituisella psykologian perusopinnoilla  :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai psykan opettajan työ, pääsee tutustuu psykologia tieteeseen ja opettaa sitä muille ja saa vajaa tonnin parempaa palkkaa kuin psykologi. Eikä tarvi edes olla psykologi.

Ja saa pitkät lomat. Suosittelen kyllä ihan oikeesti miettimään muitakin vaihtoehtoja etenkin, jos kouluun haluaa töihin. Ei kaikissa koulun töissä vaadita suurien ryhmien vetoa vaan työtä tehdään myös vähän kuin vastaanottotyylisesti esim. koulukuraattorikin voisi olla hyvä vaihtoehto.

Ja koulukuraattorihan on sosiaalityöntekijä.

Jos kukaan nyt alkaa harkitsemaan open työtä, niin hienoa, mutta ehdotan että menet sijaiseksi ensin. Minua ainakin yllätti työn hektisyys. Opettajien lomat ovat todellakin ansaittuja ja tarpeellisia palautumiseen, koska työ vie kaikki mehut muina kuukausina. Työpäivän jälkeen et jaksa mitään ääntä tai liikettä kotona, etkä jaksa pyyntöjäja ehdotuksia vaan helposti äyskit läheisillesi. Ehkä helpottaa kun työvuosia kertyy. En ole kokenut samaa muissa töissä joissa on vähemmän ihmiskontakteja ja joissa ollaan vähemmän framilla.

Koulupsykologi jatkaa. Juurikin näin miten tämä ope kuvailee. Mulle välillä tutut kyselevät, että "eikö susta tunnu epäreilulta kun opettajilla on lyhyet päivät ja pitkät kesälomat ja sulla ei?". Ei, ei tunnu epäreilulta. Opettajilla työt seuraa kotiin ja todellakin jo neljässä tunnissa voi olla opelta mehut pois ja silti pitäisi vielä lähettää ja vastata wilma-viestit, korjata tehtäviä, suunnitella seuraavaa päivää, soittaa hankalalle vanhemmalle ja sen jälkeen rehtorille. Silloin kun itse teen ryhmien kanssa työtä saan tietyllä tavalla rusinat pullasta. Voin olla se kiva psykologi, jonka ei tarvitse opettaa mitään eikä ottaa viime kädessä vastuuta ryhmän työrauhasta. Välitunteina en joudu räntäsateeseen välkkävalvojaksi vaan voin juoda kahvia mukavasti opehuoneessa. Opettajalla tilanne taas on ihan toinen, eli on koko ajan keskipisteenä, vastuussa lapsista ja vanhemmilta tulee kovat paineet.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulupsykologille kysymys. Kuulosta hienolta, että saat melko vapaasti päättää minkälaista työtä teet koulussa. Mistä löydät ne tarpeet mitä koululla on: tuleeko pyyntöjä rehtorilta, opettajilta vai perustuuko omiin havaintoihisi ja kiinnostuksiisi? Kuka on esimiehesi: rehtori vai joku johtava psykologi tms.?

Raamit työlle tulee viime kädessä oppilas- ja opiskeluhuoltolaista. Sen mukaan pitää tarjota sekä yksilökohtaista opiskeluhuoltoa sitä tarvitseville/pyytäville oppilaille ja olla mukana myös yhteisöllisessä opiskeluhuoltotyössä eli mukana kehittämässä koko koulun hyvinvointia. Vuosikellon suunnittelua teen muiden opiskeluhuollon työntekijöiden ja koulun johdon kanssa mutta myös oman harkintani kautta. Esimieheni on onneksi psykologitaustainen, ja mielestäni rehtori esimiehenä ei olisi hyvä vaihtoehto vaikka joissain pikkukunnissa näin voi ehkä olla. 

Monet ovatkin tähän ketjuun ihan järkevästi kirjoitelleet, että jos työ koulupsykologina kiinnostaa niin koululla on muitakin ammatteja. Mutta sitten jos nimenomaan psykologia kiinnostaa, niin silloin vaihtoehtona on lähinnä psykologia. Olen välillä vitsaillutkin, että kouluilla on aina  töissä näitä wannabe-psykologeja, jotka haluaisivat tehdä psykologin työtä mutta sitten osaamista ja koulutusta ei ole siihen.  Eli joskus saan olla toppuuttamassa esim. opoa, erkkaopea, terkkaria, kuraattoria jne. että hei huolehtikaapa omasta tontistanne ja muistakaa, että mä olen se psykologi. Sen verran pitää olla kuitenkin ammattiylpeyttä, ettei voi ajatella näiden hommien olevan korvattavilla jollain 15 op pituisella psykologian perusopinnoilla  :) 

Kuulostat leuhkalta. Ammattiylpeys tietty hyvä johonkin pisteeseen asti, mutta menee jo liiallisuuksiin, jos aletaan toisten koulutuksia morkkaamaan. Monet opettajat ja opot ovat voineet opiskella psykologiaa sivuaineena jopa aine- ja perusopinnot eli esim. 60 opintopistetta, mikä on jo hyvin paljon ja sisältää laajasti psykologista tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulupsykologille kysymys. Kuulosta hienolta, että saat melko vapaasti päättää minkälaista työtä teet koulussa. Mistä löydät ne tarpeet mitä koululla on: tuleeko pyyntöjä rehtorilta, opettajilta vai perustuuko omiin havaintoihisi ja kiinnostuksiisi? Kuka on esimiehesi: rehtori vai joku johtava psykologi tms.?

Raamit työlle tulee viime kädessä oppilas- ja opiskeluhuoltolaista. Sen mukaan pitää tarjota sekä yksilökohtaista opiskeluhuoltoa sitä tarvitseville/pyytäville oppilaille ja olla mukana myös yhteisöllisessä opiskeluhuoltotyössä eli mukana kehittämässä koko koulun hyvinvointia. Vuosikellon suunnittelua teen muiden opiskeluhuollon työntekijöiden ja koulun johdon kanssa mutta myös oman harkintani kautta. Esimieheni on onneksi psykologitaustainen, ja mielestäni rehtori esimiehenä ei olisi hyvä vaihtoehto vaikka joissain pikkukunnissa näin voi ehkä olla. 

Monet ovatkin tähän ketjuun ihan järkevästi kirjoitelleet, että jos työ koulupsykologina kiinnostaa niin koululla on muitakin ammatteja. Mutta sitten jos nimenomaan psykologia kiinnostaa, niin silloin vaihtoehtona on lähinnä psykologia. Olen välillä vitsaillutkin, että kouluilla on aina  töissä näitä wannabe-psykologeja, jotka haluaisivat tehdä psykologin työtä mutta sitten osaamista ja koulutusta ei ole siihen.  Eli joskus saan olla toppuuttamassa esim. opoa, erkkaopea, terkkaria, kuraattoria jne. että hei huolehtikaapa omasta tontistanne ja muistakaa, että mä olen se psykologi. Sen verran pitää olla kuitenkin ammattiylpeyttä, ettei voi ajatella näiden hommien olevan korvattavilla jollain 15 op pituisella psykologian perusopinnoilla  :) 

Kuulostat leuhkalta. Ammattiylpeys tietty hyvä johonkin pisteeseen asti, mutta menee jo liiallisuuksiin, jos aletaan toisten koulutuksia morkkaamaan. Monet opettajat ja opot ovat voineet opiskella psykologiaa sivuaineena jopa aine- ja perusopinnot eli esim. 60 opintopistetta, mikä on jo hyvin paljon ja sisältää laajasti psykologista tietoa.

En ole leuhka enkä missään nimessä väheksy muiden koulussa työskentelevien ammattitaitoa. Päinvastoin, teen paljon yhteistyötä opon, kuraattorin, erityisopen, terkkarin jne kanssa. Ohjaan esim. ravintoneuvonnassa th:n vastaanotolle, opiskelupaikan mietinnässä opolle, opiskelun vaikeuksissa eritysopettajalle, lastensuojelullisissa asioissa kuraattorille. Arvostan todellakin koulussa muiden ammattilaisten työpanosta enkä siten kuvittele, että minä psykologina voisin tehdä th:n/opon/erityisopen/kuraattorin/open/rehtorin yms. töitä. Samaa arvostusta odotan myös omaa osaamistani kohtaan, vaikka olisikin työkaveri jolla olisi tehtynä psykologian sivuaineopinnot. Psykologia kun on sellainen ala, jossa käytännön kannalta olennaisimmat asiat tulee nimenomaan harjoittelussa ja syventävissä opinnoissa, ei edes aineopinnoissa. Lisäksi ammattitaitoa pitää ylläpitää säännöllisin väliajoin käymällä työnohjauksessa ja lisäkoulutuksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulupsykologille kysymys. Kuulosta hienolta, että saat melko vapaasti päättää minkälaista työtä teet koulussa. Mistä löydät ne tarpeet mitä koululla on: tuleeko pyyntöjä rehtorilta, opettajilta vai perustuuko omiin havaintoihisi ja kiinnostuksiisi? Kuka on esimiehesi: rehtori vai joku johtava psykologi tms.?

Raamit työlle tulee viime kädessä oppilas- ja opiskeluhuoltolaista. Sen mukaan pitää tarjota sekä yksilökohtaista opiskeluhuoltoa sitä tarvitseville/pyytäville oppilaille ja olla mukana myös yhteisöllisessä opiskeluhuoltotyössä eli mukana kehittämässä koko koulun hyvinvointia. Vuosikellon suunnittelua teen muiden opiskeluhuollon työntekijöiden ja koulun johdon kanssa mutta myös oman harkintani kautta. Esimieheni on onneksi psykologitaustainen, ja mielestäni rehtori esimiehenä ei olisi hyvä vaihtoehto vaikka joissain pikkukunnissa näin voi ehkä olla. 

Monet ovatkin tähän ketjuun ihan järkevästi kirjoitelleet, että jos työ koulupsykologina kiinnostaa niin koululla on muitakin ammatteja. Mutta sitten jos nimenomaan psykologia kiinnostaa, niin silloin vaihtoehtona on lähinnä psykologia. Olen välillä vitsaillutkin, että kouluilla on aina  töissä näitä wannabe-psykologeja, jotka haluaisivat tehdä psykologin työtä mutta sitten osaamista ja koulutusta ei ole siihen.  Eli joskus saan olla toppuuttamassa esim. opoa, erkkaopea, terkkaria, kuraattoria jne. että hei huolehtikaapa omasta tontistanne ja muistakaa, että mä olen se psykologi. Sen verran pitää olla kuitenkin ammattiylpeyttä, ettei voi ajatella näiden hommien olevan korvattavilla jollain 15 op pituisella psykologian perusopinnoilla  :) 

Kuulostat leuhkalta. Ammattiylpeys tietty hyvä johonkin pisteeseen asti, mutta menee jo liiallisuuksiin, jos aletaan toisten koulutuksia morkkaamaan. Monet opettajat ja opot ovat voineet opiskella psykologiaa sivuaineena jopa aine- ja perusopinnot eli esim. 60 opintopistetta, mikä on jo hyvin paljon ja sisältää laajasti psykologista tietoa.

En ole leuhka enkä missään nimessä väheksy muiden koulussa työskentelevien ammattitaitoa. Päinvastoin, teen paljon yhteistyötä opon, kuraattorin, erityisopen, terkkarin jne kanssa. Ohjaan esim. ravintoneuvonnassa th:n vastaanotolle, opiskelupaikan mietinnässä opolle, opiskelun vaikeuksissa eritysopettajalle, lastensuojelullisissa asioissa kuraattorille. Arvostan todellakin koulussa muiden ammattilaisten työpanosta enkä siten kuvittele, että minä psykologina voisin tehdä th:n/opon/erityisopen/kuraattorin/open/rehtorin yms. töitä. Samaa arvostusta odotan myös omaa osaamistani kohtaan, vaikka olisikin työkaveri jolla olisi tehtynä psykologian sivuaineopinnot. Psykologia kun on sellainen ala, jossa käytännön kannalta olennaisimmat asiat tulee nimenomaan harjoittelussa ja syventävissä opinnoissa, ei edes aineopinnoissa. Lisäksi ammattitaitoa pitää ylläpitää säännöllisin väliajoin käymällä työnohjauksessa ja lisäkoulutuksissa. 

Onko muuten työnohjauksia kaikilla sektoreilla työskentelevillä psykologeilla vai onko niin ettei joissain paikoissa ole työnohjausta ollenkaan? Sairaanhoitajilla ainakin hyvin epätasaisesti työnohjausta, riippuu ihan kunnan/ organisaation resursseista. Ja millaisia työnohjauksia teillä on? Olisi mielenkiintoista kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulupsykologille kysymys. Kuulosta hienolta, että saat melko vapaasti päättää minkälaista työtä teet koulussa. Mistä löydät ne tarpeet mitä koululla on: tuleeko pyyntöjä rehtorilta, opettajilta vai perustuuko omiin havaintoihisi ja kiinnostuksiisi? Kuka on esimiehesi: rehtori vai joku johtava psykologi tms.?

Raamit työlle tulee viime kädessä oppilas- ja opiskeluhuoltolaista. Sen mukaan pitää tarjota sekä yksilökohtaista opiskeluhuoltoa sitä tarvitseville/pyytäville oppilaille ja olla mukana myös yhteisöllisessä opiskeluhuoltotyössä eli mukana kehittämässä koko koulun hyvinvointia. Vuosikellon suunnittelua teen muiden opiskeluhuollon työntekijöiden ja koulun johdon kanssa mutta myös oman harkintani kautta. Esimieheni on onneksi psykologitaustainen, ja mielestäni rehtori esimiehenä ei olisi hyvä vaihtoehto vaikka joissain pikkukunnissa näin voi ehkä olla. 

Monet ovatkin tähän ketjuun ihan järkevästi kirjoitelleet, että jos työ koulupsykologina kiinnostaa niin koululla on muitakin ammatteja. Mutta sitten jos nimenomaan psykologia kiinnostaa, niin silloin vaihtoehtona on lähinnä psykologia. Olen välillä vitsaillutkin, että kouluilla on aina  töissä näitä wannabe-psykologeja, jotka haluaisivat tehdä psykologin työtä mutta sitten osaamista ja koulutusta ei ole siihen.  Eli joskus saan olla toppuuttamassa esim. opoa, erkkaopea, terkkaria, kuraattoria jne. että hei huolehtikaapa omasta tontistanne ja muistakaa, että mä olen se psykologi. Sen verran pitää olla kuitenkin ammattiylpeyttä, ettei voi ajatella näiden hommien olevan korvattavilla jollain 15 op pituisella psykologian perusopinnoilla  :) 

Kuulostat leuhkalta. Ammattiylpeys tietty hyvä johonkin pisteeseen asti, mutta menee jo liiallisuuksiin, jos aletaan toisten koulutuksia morkkaamaan. Monet opettajat ja opot ovat voineet opiskella psykologiaa sivuaineena jopa aine- ja perusopinnot eli esim. 60 opintopistetta, mikä on jo hyvin paljon ja sisältää laajasti psykologista tietoa.

En ole leuhka enkä missään nimessä väheksy muiden koulussa työskentelevien ammattitaitoa. Päinvastoin, teen paljon yhteistyötä opon, kuraattorin, erityisopen, terkkarin jne kanssa. Ohjaan esim. ravintoneuvonnassa th:n vastaanotolle, opiskelupaikan mietinnässä opolle, opiskelun vaikeuksissa eritysopettajalle, lastensuojelullisissa asioissa kuraattorille. Arvostan todellakin koulussa muiden ammattilaisten työpanosta enkä siten kuvittele, että minä psykologina voisin tehdä th:n/opon/erityisopen/kuraattorin/open/rehtorin yms. töitä. Samaa arvostusta odotan myös omaa osaamistani kohtaan, vaikka olisikin työkaveri jolla olisi tehtynä psykologian sivuaineopinnot. Psykologia kun on sellainen ala, jossa käytännön kannalta olennaisimmat asiat tulee nimenomaan harjoittelussa ja syventävissä opinnoissa, ei edes aineopinnoissa. Lisäksi ammattitaitoa pitää ylläpitää säännöllisin väliajoin käymällä työnohjauksessa ja lisäkoulutuksissa. 

Onko muuten työnohjauksia kaikilla sektoreilla työskentelevillä psykologeilla vai onko niin ettei joissain paikoissa ole työnohjausta ollenkaan? Sairaanhoitajilla ainakin hyvin epätasaisesti työnohjausta, riippuu ihan kunnan/ organisaation resursseista. Ja millaisia työnohjauksia teillä on? Olisi mielenkiintoista kuulla.

Työnohjaukset ovat psykologeille pakollisia/lakisääteisiä. Samoin velvollisuus ylläpitää ammattitaitoa käymällä säännöllisesti koulutuksissa. Muistaakseni meillä on työnantajan toimesta 10 pakollista koulutuspäivää vuodessa. Valitettavasti työnantajani säästää ja nyt on vain ryhmätyönohjaukset nykyisessä työpaikassa. Sinänsä työnohjaaja ja ryhmä on ihan hyvä, mutta toki yksilötyönohjaus olisi parempi. Yksilötyönohjausta on kyllä mahdollista saada nykyisessä työpaikassani, jos on joku kovin haastava tilanne tai muutoin perusteltu. 

Mitä työnohjauksissa tehdään? en ole ikinä kuullutkaan

Vierailija kirjoitti:

Mitä työnohjauksissa tehdään? en ole ikinä kuullutkaan

Psykologien työnohjauksessa voidaan käsitellä erilaisia teemoja, tässä jotain yleisiä. 

- oma ammatti-identiteetti ja sen vahvistaminen/selkiyttäminen. 

- omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, (myötätunto)uupumuksen tunnistaminen ja välttäminen. 

- asiakkaiden herättämät (vasta)tunteet ja ajatukset. 

- käytännön asiakastilanteet/asiakascaset, mitä niissä voisi tehdä paremmin. 

Itse tosin en halua käyttää työnohjausta tuohon viimeiseksi mainittuun eli käytännön asiakastilanteisiin, sillä niissä mieluummin konsultoin minua kokeneempia ammattilaisia muita väyliä pitkin. Työnohjauksessa haluan käsitellä mieluiten omaa jaksamista ja ammatti-identiteettiä. Esim. täällä joku syytti minua leuhkaksi, kun kirjoitin ammattiylpeydestä ja siitä, ettei ei-psykologin tutkinnolla voi tehdä psykologin työtä. Vastavalmistuneena, tuoreena koulupsykologina nyökyttelin vieressä kun pitkän linjan opinto-ohjaaja pisteli menemään, että hän on "käytännössä koulun psykologi kun se edellinen oli niin paljon poissa". Silloin minulla ei ollut riittävän vahva ammatti-identiteetti avaamaan suuta ja sanomaan, että hei, minä olen psykologi ja hoidan tässä koulussa psykologin työtehtävät. Työnohjauksessa tuokin taito on kehittynyt.