Lue keskustelun säännöt.
Alkaisitko seurustelemaan vauvaperheensä hylänneen miehen kanssa?
24.06.2019 |
Eli siis miehen, joka on jättänyt vaimonsa/avovaimonsa ja vauvansa/pienen lapsensa? Ja syynä ei ole ollut mikään kenenkään osapuolen alkoholismi tai väkivalta. Mies siis käytännössä hylännyt perheensä, jossa on pieni lapsi, koska ei ole kestänyt pikkulapsiarkea tai "rakkaus on kadonnut parisuhteesta vauva-aikana" eli mies ei ole kestänyt vauva-arkea. Miehen, joka ei ole mikään kaksikymppinen vaan ihan aikuinen ja koulutettu ihminen eli periaatteessa fiksu ja kypsä, mutta silti häipynyt ja hylännyt vaimonsa/avovaimonsa selviämään yksin rankasta pikkulapsiarjesta.
Alkaisitko seurustelemaan tällaisen miehen kanssa? Kun miehen erosta on melko vähän aikaa eli pari kuukautta - pari vuotta.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta näitä juttuja. Eli jos nainen jättää salaa pillerit pois yms, niin mitäs läksit?
Eli jos ens kerralla vetäsen salaa kumin pois ja heitän siemenet sisään, niin voivoi, mitäs aloit, oisit pitäny housut jalassa...
Kyse onkin lapsen hylkäämisestä. Ei ole aikuinen tai ainakaan tunne elämältä tasapainoinen sellainen joka siihen pystyy. Kuka sellaista haluaisi vierelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut 19 vuotta yhdessä miehen kanssa, joka jätti raskaana olevan vaimonsa. Ja kyllä voin sanoa näin 19 vuoden kokemuksella ko. naisesta, että ainoa oikea teko. Mies sanoi, että olisi tappanut itsensä, jos olisi joutunut elämään sen ihmisen kanssa vielä päivänkin. Raskaus oli tietysti vahinko, kun olivat eroamassa muutenkin miehen tahdosta, nainen ei halunnut erota. Me tutustuimme lapsen ollessa 4-vuotias eli mulla ei ole mitään tekemistä eron kanssa.
Lapsi on jo aikuinen, mies on nähnyt säännöllisesti taaperosta asti, sitä ennen kävi vain katsomassa. Vähän etäiseksi tietysti jäänyt, kun ei ole koskaan elänyt yhteistä arkea ja koko syntymän koki aikanaan painajaisena. Mutta joka toinen vkl kävi miehellä ja lomilla enemmän, nyt näkee silloin tällöin.
Silti tossa yllä olevassa kommentissa hämää se, että miksi mies ikinä edes harrasti seksiä niin kamalan ihmisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on eräs hyvä ystävä, joka jätti vaimonsa pikkulapsiaikaan. Mitä sitä suhdetta sivusta seurasin, niin ymmärrän miksi teki niin. Nainen oli todella tasapainoton sekopää ja miehen oli pakko pelastaa itsensä. Lasta tapaa mahdollisimman paljon.
Kaikki naiset ovat tasapainottomia sekopäitä synnytyksen jälkeen. Sitä ne hormonit tekevät. Tarkoitus on suojata vauvaa ja olemaan raskautumatta uudelleen.
Tämä nainen oli sitä jo ennen lapsen syntymää, kun he seurustelivat. Käytös meni jo todella rankan henkisen väkivallan puolelle. Mies oli eron jälkeen todella rikki. Ei todellakaan heru sympatiaa tuolle exälleen.
Eli mies näki vain lievästi tasapainottoman sekopää ja tuumas, että tuikkaampa siihen lerssini, mahdollistetaan lapsi tähän kuvioon ja.... Mitä? Raskaus ja sen hormonivaihtelut, iäksi sidottu tavalla tai toisella tähän sekopäähän, oikeesti paremmaksiko se sen tilanteen muuttuvan.
Älä tuikkaa sitä reikää, jonka kanssa et mahdollista lasta halua.
Vierailija kirjoitti:
Alkaisin. En itsekään halua lapsia ja lapsiperheen elämää, joten ymmärrän miestä.
On kuitenkin muitakin stressaavia elämäntilanteita. Miten voisit luottaa että mies ei lähde minkä tahansa hankaluuden tai ongelman kohdatessa?
Ja mitä se kertoo ihmisestä joka haluaa lapsen ja kohta hylkää sen kun ei ollutkaan kivaa koko ajan?
Mökin voi myydä, omakotitalon voi myydä jos tuli tehtyä virheratkaisu.
Lasta ei voi hylätä saamatta tiettyä mainetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 19 vuotta yhdessä miehen kanssa, joka jätti raskaana olevan vaimonsa. Ja kyllä voin sanoa näin 19 vuoden kokemuksella ko. naisesta, että ainoa oikea teko. Mies sanoi, että olisi tappanut itsensä, jos olisi joutunut elämään sen ihmisen kanssa vielä päivänkin. Raskaus oli tietysti vahinko, kun olivat eroamassa muutenkin miehen tahdosta, nainen ei halunnut erota. Me tutustuimme lapsen ollessa 4-vuotias eli mulla ei ole mitään tekemistä eron kanssa.
Lapsi on jo aikuinen, mies on nähnyt säännöllisesti taaperosta asti, sitä ennen kävi vain katsomassa. Vähän etäiseksi tietysti jäänyt, kun ei ole koskaan elänyt yhteistä arkea ja koko syntymän koki aikanaan painajaisena. Mutta joka toinen vkl kävi miehellä ja lomilla enemmän, nyt näkee silloin tällöin.
No mutta eihän sun mies sitten mitenkään oo hylännyt lastaan, vain eronnut lapsensa äidistä. Sehän on ihan eri asia kuin vain poistua koko perheestä ja hylätä lapsikin siinä samassa.
En huolisi viikonloppuisää, tai hylkääjäisää. Oikeastaan minä en alkaisi parisuhteeseen yhdenkään isän kanssa. Minulla ei ole omia lapsia vielä, ja en halua toisten lapsia parisuhteeseen pyörimään.