Lue keskustelun säännöt.
Alkaisitko seurustelemaan vauvaperheensä hylänneen miehen kanssa?
24.06.2019 |
Eli siis miehen, joka on jättänyt vaimonsa/avovaimonsa ja vauvansa/pienen lapsensa? Ja syynä ei ole ollut mikään kenenkään osapuolen alkoholismi tai väkivalta. Mies siis käytännössä hylännyt perheensä, jossa on pieni lapsi, koska ei ole kestänyt pikkulapsiarkea tai "rakkaus on kadonnut parisuhteesta vauva-aikana" eli mies ei ole kestänyt vauva-arkea. Miehen, joka ei ole mikään kaksikymppinen vaan ihan aikuinen ja koulutettu ihminen eli periaatteessa fiksu ja kypsä, mutta silti häipynyt ja hylännyt vaimonsa/avovaimonsa selviämään yksin rankasta pikkulapsiarjesta.
Alkaisitko seurustelemaan tällaisen miehen kanssa? Kun miehen erosta on melko vähän aikaa eli pari kuukautta - pari vuotta.
Kommentit (147)
Hah,haa, mitä kaksinaismoraalia täällä harrastetaan. Lapsensa jättänyttä miestä ei kelpuuta n 98% vastaajista. Tosielämässä kyllä kelpaa , koska täällä palstalla on jatkuvasti noita märisijöitä ja rutkuttajia , kun taas ne miehen lapset sitä ja tätä ja ” mä en jaksa ” jne jne. Kyllä se peheensä jättänyt ukko vaan on kelvannut seuraavalle . Useimmiten kaikki sitten kärsii, no ne lapset kaikkein eniten.
Ei en ole uusperheellinen , enkä katkera, naimisissa tyytyväisenä jo yli 40v. Ihmettelen vaan , mitä ihmisten pääkopassa liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kelpaa. En todellakaan toisen mukuloita alkaisi omassa huushollissa katselemaan. Jotenkin tuntuu ihan mahdottomalta uusioperheet omissa ajatuksissa.
Mun exä ehti uuden naisensa kanssa naimisiin ennen kuin lapsi oli kastettu. Eikä ollut mistään salaraskaudesta kyse vaan ihan tieten tahtoen yhteistuumin ja ehkä jopa enemmän miehen aloitteesta tehty. Uusi nainen tiesi koko jutun mutta niin vain kelpuutti miehen jolle toinen nainen oli raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Hah,haa, mitä kaksinaismoraalia täällä harrastetaan. Lapsensa jättänyttä miestä ei kelpuuta n 98% vastaajista. Tosielämässä kyllä kelpaa , koska täällä palstalla on jatkuvasti noita märisijöitä ja rutkuttajia , kun taas ne miehen lapset sitä ja tätä ja ” mä en jaksa ” jne jne. Kyllä se peheensä jättänyt ukko vaan on kelvannut seuraavalle . Useimmiten kaikki sitten kärsii, no ne lapset kaikkein eniten.
Ei en ole uusperheellinen , enkä katkera, naimisissa tyytyväisenä jo yli 40v. Ihmettelen vaan , mitä ihmisten pääkopassa liikkuu.
Jos ruikutetaan miehen lapsista niin eihän se silloin ole niitä hylännyt. Vähän luetunymmärtämisen harjoituksia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Hah,haa, mitä kaksinaismoraalia täällä harrastetaan. Lapsensa jättänyttä miestä ei kelpuuta n 98% vastaajista. Tosielämässä kyllä kelpaa , koska täällä palstalla on jatkuvasti noita märisijöitä ja rutkuttajia , kun taas ne miehen lapset sitä ja tätä ja ” mä en jaksa ” jne jne. Kyllä se peheensä jättänyt ukko vaan on kelvannut seuraavalle . Useimmiten kaikki sitten kärsii, no ne lapset kaikkein eniten.
Ei en ole uusperheellinen , enkä katkera, naimisissa tyytyväisenä jo yli 40v. Ihmettelen vaan , mitä ihmisten pääkopassa liikkuu.
Ensinnäkin, ei siinä ole mitään ristiriitaista, että yhdessä ketjussa henkilöt a ja b ovat yhtä mieltä ja toisessa ketjussa c ja d toista mieltä. Se, että joku Helmi-Aleksandra from Kouvola itkee palstalla uusperhe-elämäänsä ei tarkoita todellakaan sitä, etteikö täällä voisi olla myös lukematon määrä naisia, jotka eivät olisi siihen Helmiksen rakkaaseen Iiro-Petteriin koskeneet pitkällä tikullakaan. Kerrassaan persoonallinen logiikka sinulla.
Toiseksi, tässä ketjussa ei puhuttu eronneista isistä yleisellä tasolla, vaan nimenomaan vauvavuoden aikana puolisonsa jättäneistä. Iso osa kommentoijista puhuu vielä tarkemmin nimenomaan lapsen hylänneistä miehistä. Minä veikkaan, että melkoisella todennäköisyydellä ne miesten ärsyttävistä lapsista märisijät eivät ole ottaneet miestä, joka on hylännyt lapsensa pikkuvauvana, tai heillä ei olisi niitä rasittavia lapsipuolia joista marmattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Ikuinen kakara tuollainen. Kohta saat olla paapomassa miestä joka käänteessä. Siis ”miestä”. Kun kyllästyy uutuudenviehätykseen kanssasi, ap, myös sinä olet historiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtään hyväksyttävää syytä sille että mies rikkoo pikkulapsiaikana perheensä. Paitsi tietenkin tuo että vaimo olisi alkoholisti tai nisti tms.
Se, että mies ei koskaan halunnut lasta ja toivoo joka päivä, ettei lasta olisi.
Ja se laps vaan putkahti jostain ilman että miehellä oli mitään osuutta asiaan?
Ehkäisy voi pettää, ja sen jälkeen miehellä ei tosiaan ole enää mitään sanomista asiaan.
Haluaisitko sinä lapsellesi läsnäolevan isän, joka on koko sydämestään sitä mieltä, että lasta ei pitäisi olla olemasta? Niinpä.
Tunnen kaksi miestä jotka vahingon sattuessa ovat sanoneet etteivät lasta halua.
Kumpikin rakastaa lastaan syvästi eikä ikinä siitä luopuisi. Ovat joka päiväisessä elämässä mukana.
Joten miestä joka ei kykene luomaan omaan lapsessaan rakkaussidettä pitäisin tunneköyhänä ja kylmänä. Osaisiko se minuakaan aidosti rakastaa? Tuskin, en ainakaan lähtisi omia tunteita sellaisen kanssa laittamaan peliin.
Mutta sinusta olisi okei, että lapsen elämässä on joka päivä läsnä vanhempi, joka toivoo, ettei lasta olisi olemassa? Tämä on parempi vaihtoehto kuin se, ettei tämä vanhempi ole lapsen elämässä?
No en missään nimessä ottaisi. Joku täällä jankutti, että entä jos ei ole halunnut sitä lasta eikä kykene tuntemaan sitä kohtaan mitään. Mutta en minä halua sellaista kumppania, joka ei tunne omaa jälkeläistään kohtaan mitään, oli lähtökohdat ihan mitkä tahansa. Ei se ole minun tyyppiseni ihminen silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtään hyväksyttävää syytä sille että mies rikkoo pikkulapsiaikana perheensä. Paitsi tietenkin tuo että vaimo olisi alkoholisti tai nisti tms.
Se, että mies ei koskaan halunnut lasta ja toivoo joka päivä, ettei lasta olisi.
Ja se laps vaan putkahti jostain ilman että miehellä oli mitään osuutta asiaan?
Ehkäisy voi pettää, ja sen jälkeen miehellä ei tosiaan ole enää mitään sanomista asiaan.
Haluaisitko sinä lapsellesi läsnäolevan isän, joka on koko sydämestään sitä mieltä, että lasta ei pitäisi olla olemasta? Niinpä.
Tunnen kaksi miestä jotka vahingon sattuessa ovat sanoneet etteivät lasta halua.
Kumpikin rakastaa lastaan syvästi eikä ikinä siitä luopuisi. Ovat joka päiväisessä elämässä mukana.
Joten miestä joka ei kykene luomaan omaan lapsessaan rakkaussidettä pitäisin tunneköyhänä ja kylmänä. Osaisiko se minuakaan aidosti rakastaa? Tuskin, en ainakaan lähtisi omia tunteita sellaisen kanssa laittamaan peliin.
Ovatko nämä miehet olleet vapaaehtoisesti lapsettomia? Veikkaan, etteivät ole olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on eräs hyvä ystävä, joka jätti vaimonsa pikkulapsiaikaan. Mitä sitä suhdetta sivusta seurasin, niin ymmärrän miksi teki niin. Nainen oli todella tasapainoton sekopää ja miehen oli pakko pelastaa itsensä. Lasta tapaa mahdollisimman paljon.
Kaikki naiset ovat tasapainottomia sekopäitä synnytyksen jälkeen. Sitä ne hormonit tekevät. Tarkoitus on suojata vauvaa ja olemaan raskautumatta uudelleen.
Tämä nainen oli sitä jo ennen lapsen syntymää, kun he seurustelivat. Käytös meni jo todella rankan henkisen väkivallan puolelle. Mies oli eron jälkeen todella rikki. Ei todellakaan heru sympatiaa tuolle exälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtään hyväksyttävää syytä sille että mies rikkoo pikkulapsiaikana perheensä. Paitsi tietenkin tuo että vaimo olisi alkoholisti tai nisti tms.
Se, että mies ei koskaan halunnut lasta ja toivoo joka päivä, ettei lasta olisi.
Ja se laps vaan putkahti jostain ilman että miehellä oli mitään osuutta asiaan?
Ehkäisy voi pettää, ja sen jälkeen miehellä ei tosiaan ole enää mitään sanomista asiaan.
Haluaisitko sinä lapsellesi läsnäolevan isän, joka on koko sydämestään sitä mieltä, että lasta ei pitäisi olla olemasta? Niinpä.
Tunnen kaksi miestä jotka vahingon sattuessa ovat sanoneet etteivät lasta halua.
Kumpikin rakastaa lastaan syvästi eikä ikinä siitä luopuisi. Ovat joka päiväisessä elämässä mukana.
Joten miestä joka ei kykene luomaan omaan lapsessaan rakkaussidettä pitäisin tunneköyhänä ja kylmänä. Osaisiko se minuakaan aidosti rakastaa? Tuskin, en ainakaan lähtisi omia tunteita sellaisen kanssa laittamaan peliin.Mutta sinusta olisi okei, että lapsen elämässä on joka päivä läsnä vanhempi, joka toivoo, ettei lasta olisi olemassa? Tämä on parempi vaihtoehto kuin se, ettei tämä vanhempi ole lapsen elämässä?
Kyse onkin siitä että minä en tunnekylmää ihmistä ottaisi elämääni. Ihan sama mitä siellä jossain muualla tekee ja kenelle.
En ottaisi miestä joka jättää naisen PMS oireiden takia. Ne ovat aivan normaaleja ja kuuluvat naisen hormoonitoimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en missään nimessä ottaisi. Joku täällä jankutti, että entä jos ei ole halunnut sitä lasta eikä kykene tuntemaan sitä kohtaan mitään. Mutta en minä halua sellaista kumppania, joka ei tunne omaa jälkeläistään kohtaan mitään, oli lähtökohdat ihan mitkä tahansa. Ei se ole minun tyyppiseni ihminen silloin.
Tämä on aivan toinen asia. Totta kai jokainen seurustelee sellaisen kanssa, joka vastaa omaa tyyppiä. Mutta kun tässä ketjussa on väitetty, että perheestä ei saa lähteä missään tilanteessa. Seksistä pitää rankaista lapsiperhe-elämälle, lapsen edusta viis.
En. Ensinnäkin miehen kyvyssä käsitellä tunteitaan ja kantaa vastuuta on jotain pahasti pielessä=tunnevammainen myös tulevassa parisuhteessa. Toiseksi ei se vauva hylättyine äiteineen mihinkään katoa vaan on osa perhettänne. Eli jos haluat vauvaperheen jonkun toisen vauvalla niin ok. Jos äiti vielä katkera/traumatisoitunut tuosta niin saat kaupan päälle kaikki nekin ongelmat hankaloittamaan arkeasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtään hyväksyttävää syytä sille että mies rikkoo pikkulapsiaikana perheensä. Paitsi tietenkin tuo että vaimo olisi alkoholisti tai nisti tms.
Se, että mies ei koskaan halunnut lasta ja toivoo joka päivä, ettei lasta olisi.
Ja se laps vaan putkahti jostain ilman että miehellä oli mitään osuutta asiaan?
Ehkäisy voi pettää, ja sen jälkeen miehellä ei tosiaan ole enää mitään sanomista asiaan.
Haluaisitko sinä lapsellesi läsnäolevan isän, joka on koko sydämestään sitä mieltä, että lasta ei pitäisi olla olemasta? Niinpä.
Tunnen kaksi miestä jotka vahingon sattuessa ovat sanoneet etteivät lasta halua.
Kumpikin rakastaa lastaan syvästi eikä ikinä siitä luopuisi. Ovat joka päiväisessä elämässä mukana.
Joten miestä joka ei kykene luomaan omaan lapsessaan rakkaussidettä pitäisin tunneköyhänä ja kylmänä. Osaisiko se minuakaan aidosti rakastaa? Tuskin, en ainakaan lähtisi omia tunteita sellaisen kanssa laittamaan peliin.Mutta sinusta olisi okei, että lapsen elämässä on joka päivä läsnä vanhempi, joka toivoo, ettei lasta olisi olemassa? Tämä on parempi vaihtoehto kuin se, ettei tämä vanhempi ole lapsen elämässä?
Kyse onkin siitä että minä en tunnekylmää ihmistä ottaisi elämääni. Ihan sama mitä siellä jossain muualla tekee ja kenelle.
Tämä on aivan toinen asia. Totta kai jokainen seurustelee sellaisen kanssa, joka vastaa omaa tyyppiä. Mutta kun tässä ketjussa on väitetty, että perheestä ei saa lähteä missään tilanteessa. Seksistä pitää rankaista lapsiperhe-elämälle, lapsen edusta viis.
En alkaisi. Itse en mennyt treffeille miehen kanssa, joka kyllä tapasi lastaan. Mutta hänen sanojensa mukaan ihan hyvä avioliitto, jossa ei ollut ongelmia päättyi kun työkaveri vei jalat alta. Ja salasuhteen paljastuttua vaimo otti eron. Se tapa miten mies puhui siitä. Että pitihän ne kortit katsoa olisi kiikkustuolissa harmittanut ehkä, vaikka perhe hajosi ja lapsen perään itki isäviikon jälkeen ikävää monta tuntia. Ja uusi suhde päättyi myös ensihuuman loputtua, naisesta paljastuttua jotain erittäin ikävää en muista mitä. Ex-vaimo ei enää takasin huolinut vaan löysi uuden miehen. Olisi kiva tuollaisen ihmisen puolisona miettiä, koska se uusi rakkaus kävelee vastaan. Itse en tuon avautumisen jälkeen pystynyt näkemään koko ihmistä enää. Se puolustelu ja selittely.
Jos olisin vain rahan perässä, niin mikä ettei.
En missään nimessä. En pystyisi kunnioittamaan ihmistä, joka tekee noin. Ja parisuhdetta ei ole ilman molemminpuolista kunnioitusta. Jos suhde ei toimi, siinä erotaan, ei tehdä vauvaa. Jos suhde on toiminut ennen vauvaa, mutta raskaus- ja pikkulapsiarki on aiheuttanut "toimimattomuuden" ei mies ole ollut kypsä isäksi tai puolisoksi ylipäätään, kun ei ole ymmärtönyt lapsen tuomaa elämänmuutosta ja pikkulapsiarjen väliaikaisuutta.
Tämä. Kun lapsia aletaan tekemään, niin sen verran pitää olla sitoutunut juttuun, ettei perhettä hajoteta tuollaisesta pilipalisyystä silloin kun molemmat vanhemmat ovat kaikkein väsyneimmillään ja toinen vielä hormoneista sekaisin. Se nalkuttava vaimokin on todennäköisesti aivan helkkarin väsynyt ja kärsii mahdollisesti synnytyksen jälkeisestä masennuksestakin. Vaikea siinä on jaksaa joka hetki hymyillä maireasti ja keksittyä kumppanin miellyttämiseen. Sitten voi lähteä, jos ongelmat ei ajan kanssa kunnollisesta yrittämisestä huolimatta korjaannu.