Päädyin tapailemaan miestä, joka oli pudottanut reippaasti rimaa löytääkseen seuraa

Vierailija kirjoitti:

Tiedät itsekin vastauksen: ei kannata jatkaa. 

Totta, joten jätä se sika, ansaitset huonomman miehen. EI helmiä sioille :)

Arvostan rehellisyyttäsi.

Vierailija kirjoitti:

Toi on vähän niinku autojen kanssa. Jokainen mies haluaa Ferrarin tai jonkun muun superauton, mutta se millä ajaa on joku Toyota tai Skoda ja ihan soivia pelejä nekin on. Mies on AP:n tapauksessa vaan realisti. Kun ei ollut mahdollisuutta siihen "Ferrari-naiseen" niin "Skoda-nainen" on ihan hyvä ja niin kuin Skoda täyttää auton tarpeet, niin myös "Skoda-nainen" täyttää naisen tarpeen - vaikka ei niin korkeatasoisesti kuin "Ferrari-nainen". Keskitason miehellä on "Skoda-nainen". Eikä se ole sen naisen vika.

Jos Skoda jättää tielle, niin sille pelti- ja muovikasalle voi ihan rauhassa kirota, että Ferrari ei ois ikinä sitä tehnyt, ja sellasen olisin oikeasti halunnutkin enkä tällaista romua. Jos mies jankkaa naiselle toistuvasti sitä kuinka ei saanut sitä Ferrari-naista, niin nainen toivottavasti ymmärtää nostaa kytkintä. Se länkytys ei todennäköisesti lopu ikinä, eikä kenenkään ihmisen kannata moista jäädä kuuntelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on vähän niinku autojen kanssa. Jokainen mies haluaa Ferrarin tai jonkun muun superauton, mutta se millä ajaa on joku Toyota tai Skoda ja ihan soivia pelejä nekin on. Mies on AP:n tapauksessa vaan realisti. Kun ei ollut mahdollisuutta siihen "Ferrari-naiseen" niin "Skoda-nainen" on ihan hyvä ja niin kuin Skoda täyttää auton tarpeet, niin myös "Skoda-nainen" täyttää naisen tarpeen - vaikka ei niin korkeatasoisesti kuin "Ferrari-nainen". Keskitason miehellä on "Skoda-nainen". Eikä se ole sen naisen vika.

Ja jos näin ajatteleva mies voittaa lotossa, hän hylkää vanhan Skodansa ja hankkii Ferrarin. Parisuhteeseen mukautettuna tällainen ei vaikuta kovin hyvältä diililtä sen Skoda-naisen kannalta.

Jos mietit, kuinka harva voittaa lotossa (ei lähes kukaan), niin kyllä se ihan hyvä diili on.

Toki jos ei parisuhteessaan tarvitse tai kaipaa sellaista asiaa kuin rakkaus. Jos se riittää että puoliso määrittää sinun arvosi ja tasokkuutesi elämänkumppanina ulkoisten piirteidesi kautta, niin mikäs siinä sitten. Vaan kuinka monelle Skoda-naiselle tällainen riittää? Ilmeisesti ketjun perusteella Skoda-miehille kuitenkin tällainen järjestely olisi ihan hyvä ja riittävä diili. Miksi? Sitä en itse Skoda-naisena voi ymmärtää.

En tiedä, kuinka vanha sinä olet ja oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa ihmisen kanssa jota olet aidosti rakastanut ja jolta olet saanut vastarakkautta. Minä olen jo melkein viisikymppinen enkä muunlaisissa kuin rakkauteen perustuvissa parisuhteissa ole ollutkaan. Siksi minulle tuollainen ihmissuhteiden ja oman kumppanin vertaaminen elottomiin esineisiin tuntuu aika kylmältä ajatusmaailmalta. Auton voi vaihtaa nuorempaan malliin tarvittaessa ilman että vanha auto kokee sydänsuruja. Mutta puolisoa pitäisi jaksaa rakastaa sittenkin kun hän ei ole enää nuori ja nätti. Ilmeisesti Skoda-miehet eivät ole kykeneviä tällaiseen rakkauteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.

Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.

Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.

No sitä rimaa ei pidä laskea siten, että kokee tyytyvänsä johonkuhun paremman puutteessa, vaan niin että aidosti kokee sen toisen olevan ihan yhtä hyvä kuin se mitä piti aiemmin parempana. Vai itsekö tosiaan haluaisit olla joku johon tyydytään kunnes löytyy parempi? (tämän toisen silmissä parempi, ei välttämättä kaikkien muiden)

Minusta tuollainen on pehmeiden puhumista. Varmasti jokainen pitää kärjistäen miljonääri-mallia korkeampitasoisena kuin perus-Pirkkoa, mutta olennaista on se miten kokee toisen suhteessa itseensä. Joutuuko tyytymään alempaan kuin mitä katsoo "ansaitsevansa". Toista voi tosiaankin rakastaa ja pitää itselleen oikeana, vaikka ymmärtää olemassa olevan kaiken maailman miljonäärejä ja kuninkaallisisa, sekä huippumalleja.

Ai että ajattelisi "ottaisin mieluummin miljonäärimallin, mutta koska ymmärrän olevani liian huonotasoinen sellaiselle, niin tyydyn perus-Pirkkoon (ellei sitten joskus käy tuuri ja miljonäärimalli tule iskemään)" ? Ja Pirkon pitäisi tässä parisuhteessa olla rakastunut ja onnellinen?

Ei vaan olen realisti, etten kelpaisi oletettavasti sille miljonäärimallille, joten valitsen perus-Pirkon, joka on mukava ja ihan nättikin. Omien valintojen ja rakkauden lujuus on ihmisestä sitten kiinni. Paljon eroja tapahtuu ja tuskin valtaosassa on kyse siitä, että olisi tyydytty odotellessa jotain parempaa.

Noin se menee lähes kaikissa suhteissa, jos vaan on rehellinen itselleen ja myöntää elämän realiteetit. Lähes kaikki meistä tekevät kompromisseja (vaikka nykyään monet eivät enää ole valmiita niihin, ja ovat siksi aina yksin), kun sitoutuvat pitkään suhteeseen toisen kanssa.

Eh, kompromissi on jos esim haluaisi asua Helsingissä, mutta puolison työn takia asuu Turussa- ei se, että haluaa aivan toisennäköisen ja toisentaustaisen ihmisen kuin se mihin tyytyy.. jos haluaa 21 v rikkaan alusvaatemallin ja ottaa 25 v rikkaan näyttelijän, niin se on kompromissi, ei 21 v malli vs perus Pirkko. Miten tosissaan voi Pirkkoa edes rakastaa tässä tilanteessa, onko kyse rakkaudesta vai vaan siitä ettei halua olla yksin?

Tjaaaah, no kaikille ei nyt riitä niitä supermalleja/ näyttelijöitä vaikka kuinka "haluaisi". Ei elämä ole mikään supermarket.

Ja miksi ihmeessä pitäisi haluta supermalli tai näyttelijä? Mikä ihme siinä on, ettei nykyään muka tavallisille ihmisille toinen tavallinen kelpaa kuin sen supermallin puutteessa? Miksi ylipäätään pitää haaveilla jostain täysin epärealistisesta?

Eikös tässä ketjussa nimenomaan ole tuomittu se epärealistisista haaveista luopuminen ja tavalliseen kumppaniin tyytyminen..?

Riman laskemisessa oletusarvona pidetään sitä, että sen pystyy hyväksymään. Nyt näyttää siltä, että kun mies laskee rimaa, hän ei hyväksy sitä, vaan purkaa turhautumisensa ja pettymyksensä siihen tyytymäänsä naiseen. Ja semmoista loputonta lapsellista pskaa kenenkään ei kannata jäädä kuuntelemaan, ei miehen eikä naisen. Riman laskemisesta ei ole mitään hyötyä pitkällä aikavälillä jos ei kykene hyväksymään syitä siihen. -eri

Ei idiootit! Ei ihmisiä katota minkää tason/riman mukaan, vaan sitten kun sattuu se mielekäs tulemaan vastaan, niin aletaan tutustumaan kuin ihmiset, eikä mitkää eläimet treffi sun muiden typerien rituaalien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä ketju kuvastaa taas naisille tyypillistä todellisuudesta vieraantumista ja prinsessahaaveita. Kyllä minun käsitykseni mukaan useimpien parisuhteiden realiteetit on sellaiset, ettei kumpikaan vastaa täysin niitä toisen villeimpiä haavekuvia. Jos oikeasti olisi huippumalleja ovella jonottamassa, niin hyvin harva sen naapurin Pirkon tai Penan valitsisi. Tämä nyt on pelkästään realismia. Ei tämän tarvitse tarkoittaa sitä ettei suhteessa olisi rakkautta tai sitoutumista.

Olen samaa mieltä. Jostain syystä monet naiset eivät vain suostu näkemään tai myöntämään totuutta (vaikka sen alitajuisesti tietävätkin), vaan haluavat uskoa romanttisempaan mielikuvaan.

Toinen puoli keskustelijoista taitaa olla näitä realiteettien kieltäjiä, ja toinen puoli taas näitä jotka kyllä hyväksyvät tosiasiat mutta joiden mielestä niiden ääneen sanominen on henkistä väkivaltaa. Varsin hämmentävä keskustelu kertakaikkiaan.

Minusta se ei ole mitenkään hämmentävää, että on turha sanoa sellaisia asioita ääneen, joiden ääneen sanomisella ei ole mitään muuta vaikutusta kuin se, että loukkaa turhaan toista. Ei maailma pyöri kenenkään meidän ympärillä ja jos on itse tehnyt sen valinnan, että "tyytyy" toiseen, niin miksi ei voi sitten vain itse elää sen valinnan kanssa toisen mieltä pahoittamatta.

No sehän oli sitten sinun onnesi hänen suhteensa.

Ajattele: muutenhan ette mitä todennäköisemmin olisi tavanneet koskaan...

Nyt sen sijaan 'Onnesi valtakunnan portit' saattavat olla juuri sinulle avautuneet !   

(Think positive, or  try at least to look at the bright side of it where every cloud has its 'silver lining' ! )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä ketju kuvastaa taas naisille tyypillistä todellisuudesta vieraantumista ja prinsessahaaveita. Kyllä minun käsitykseni mukaan useimpien parisuhteiden realiteetit on sellaiset, ettei kumpikaan vastaa täysin niitä toisen villeimpiä haavekuvia. Jos oikeasti olisi huippumalleja ovella jonottamassa, niin hyvin harva sen naapurin Pirkon tai Penan valitsisi. Tämä nyt on pelkästään realismia. Ei tämän tarvitse tarkoittaa sitä ettei suhteessa olisi rakkautta tai sitoutumista.

Olen samaa mieltä. Jostain syystä monet naiset eivät vain suostu näkemään tai myöntämään totuutta (vaikka sen alitajuisesti tietävätkin), vaan haluavat uskoa romanttisempaan mielikuvaan.

Miksi kuvitella huippumalleja? Tekeehän osa tätä jo vähemmästäkin ja vaihtaa kauniimpaan/komeampaan/nuorempaan/rikkaampaan. Osa katuu osa ei. Vaan aika vähän sitä rakkautta tai sitoutumista sitten siitä suhteesta löytyy. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä ketju kuvastaa taas naisille tyypillistä todellisuudesta vieraantumista ja prinsessahaaveita. Kyllä minun käsitykseni mukaan useimpien parisuhteiden realiteetit on sellaiset, ettei kumpikaan vastaa täysin niitä toisen villeimpiä haavekuvia. Jos oikeasti olisi huippumalleja ovella jonottamassa, niin hyvin harva sen naapurin Pirkon tai Penan valitsisi. Tämä nyt on pelkästään realismia. Ei tämän tarvitse tarkoittaa sitä ettei suhteessa olisi rakkautta tai sitoutumista.

Minulla ainakaan ei ole mitään villejä haavekuvia kumppanin suhteen. Siksi on ollut helppo rakastua ja kiintyä ihmiseen. Ja olen ollut siitä onnekas, että olen löytänyt sellaista mitä ei ehkä kaikki saa/osaa tuntea koskaan.

Mistä päättelit, että rakastuminen ja kiintyminen olisi muille jotenkin sen vaikeampaa? Sitähän täällä on yritetty tolkuttaa, ettei se mitenkään poissulje aitoa rakkautta ja sitoutumista, että on joskus villeimmissä haaveissaan unelmoinut kuumasta filmitähdestä.

Monet ihmiset eivät miellä sitä tyytymiseksi, että kumppani ei vastaa jotain päänsisäistä seksifantasiaa, jos häntä kuitenkin rakastaa ja haluaa olla yhdessä.

Panet niin kauan kuin munaa on tarjolla. Mitä tuossa muuta. Ei kukaan mies vapaaehtoisesti minkään mursun kanssa vihille astele, mutta kun paineista pitää päästä niin sellainen vähän seinää päin kävellytkin kelpaa.

Mies on yrittänyt paria missiä ja viisastunut. Be happy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.

Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.

Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.

No sitä rimaa ei pidä laskea siten, että kokee tyytyvänsä johonkuhun paremman puutteessa, vaan niin että aidosti kokee sen toisen olevan ihan yhtä hyvä kuin se mitä piti aiemmin parempana. Vai itsekö tosiaan haluaisit olla joku johon tyydytään kunnes löytyy parempi? (tämän toisen silmissä parempi, ei välttämättä kaikkien muiden)

Minusta tuollainen on pehmeiden puhumista. Varmasti jokainen pitää kärjistäen miljonääri-mallia korkeampitasoisena kuin perus-Pirkkoa, mutta olennaista on se miten kokee toisen suhteessa itseensä. Joutuuko tyytymään alempaan kuin mitä katsoo "ansaitsevansa". Toista voi tosiaankin rakastaa ja pitää itselleen oikeana, vaikka ymmärtää olemassa olevan kaiken maailman miljonäärejä ja kuninkaallisisa, sekä huippumalleja.

Ai että ajattelisi "ottaisin mieluummin miljonäärimallin, mutta koska ymmärrän olevani liian huonotasoinen sellaiselle, niin tyydyn perus-Pirkkoon (ellei sitten joskus käy tuuri ja miljonäärimalli tule iskemään)" ? Ja Pirkon pitäisi tässä parisuhteessa olla rakastunut ja onnellinen?

Ei vaan olen realisti, etten kelpaisi oletettavasti sille miljonäärimallille, joten valitsen perus-Pirkon, joka on mukava ja ihan nättikin. Omien valintojen ja rakkauden lujuus on ihmisestä sitten kiinni. Paljon eroja tapahtuu ja tuskin valtaosassa on kyse siitä, että olisi tyydytty odotellessa jotain parempaa.

Noin se menee lähes kaikissa suhteissa, jos vaan on rehellinen itselleen ja myöntää elämän realiteetit. Lähes kaikki meistä tekevät kompromisseja (vaikka nykyään monet eivät enää ole valmiita niihin, ja ovat siksi aina yksin), kun sitoutuvat pitkään suhteeseen toisen kanssa.

Eh, kompromissi on jos esim haluaisi asua Helsingissä, mutta puolison työn takia asuu Turussa- ei se, että haluaa aivan toisennäköisen ja toisentaustaisen ihmisen kuin se mihin tyytyy.. jos haluaa 21 v rikkaan alusvaatemallin ja ottaa 25 v rikkaan näyttelijän, niin se on kompromissi, ei 21 v malli vs perus Pirkko. Miten tosissaan voi Pirkkoa edes rakastaa tässä tilanteessa, onko kyse rakkaudesta vai vaan siitä ettei halua olla yksin?

Tjaaaah, no kaikille ei nyt riitä niitä supermalleja/ näyttelijöitä vaikka kuinka "haluaisi". Ei elämä ole mikään supermarket.

Ja miksi ihmeessä pitäisi haluta supermalli tai näyttelijä? Mikä ihme siinä on, ettei nykyään muka tavallisille ihmisille toinen tavallinen kelpaa kuin sen supermallin puutteessa? Miksi ylipäätään pitää haaveilla jostain täysin epärealistisesta?

Eikös tässä ketjussa nimenomaan ole tuomittu se epärealistisista haaveista luopuminen ja tavalliseen kumppaniin tyytyminen..?

Riman laskemisessa oletusarvona pidetään sitä, että sen pystyy hyväksymään. Nyt näyttää siltä, että kun mies laskee rimaa, hän ei hyväksy sitä, vaan purkaa turhautumisensa ja pettymyksensä siihen tyytymäänsä naiseen. Ja semmoista loputonta lapsellista pskaa kenenkään ei kannata jäädä kuuntelemaan, ei miehen eikä naisen. Riman laskemisesta ei ole mitään hyötyä pitkällä aikavälillä jos ei kykene hyväksymään syitä siihen. -eri

Aika pitkälti samaa mieltä, että riman laskeminen on järkevää vain siinä tapauksessa että osaa olla aidosti tyytyväinen ja onnellinen sen valitsemansa vaihtoehdon kanssa. Mutta eri mieltä siitä, että kannattaa lähteä tuollaiseen koko sukupuolta koskevaan yleistykseen. Itse ainakin tunnen useampia miehiä, joilta tuo tyytyminen on onnistunut varsin hyvin. Toki niitä vähemmän onnistuneitakin löytyy.

Toisekseen, minusta aloituksesta ei voi suoraan päätellä mikä on ap:n miehen tilanne. Mies on ilmeisesti kerran tunnustanut laskeneensa rimaa ja sen seurauksena ap on ahdistunut. Aloituksessa ei kuitenkaan kerrota, että mies olisi jankuttanut asiasta tai pyrkinyt lyttäämään ap:ta. Emme edes tiedä missä tilanteessa mies on tuon sanonut, onko voinut olla viaton vahinkolipsahdus jolla ei ole tarkoittanut mitään pahaa. Kauhean pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä monet vetävät varsin suppeilla tiedoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä ketju kuvastaa taas naisille tyypillistä todellisuudesta vieraantumista ja prinsessahaaveita. Kyllä minun käsitykseni mukaan useimpien parisuhteiden realiteetit on sellaiset, ettei kumpikaan vastaa täysin niitä toisen villeimpiä haavekuvia. Jos oikeasti olisi huippumalleja ovella jonottamassa, niin hyvin harva sen naapurin Pirkon tai Penan valitsisi. Tämä nyt on pelkästään realismia. Ei tämän tarvitse tarkoittaa sitä ettei suhteessa olisi rakkautta tai sitoutumista.

Minulla ainakaan ei ole mitään villejä haavekuvia kumppanin suhteen. Siksi on ollut helppo rakastua ja kiintyä ihmiseen. Ja olen ollut siitä onnekas, että olen löytänyt sellaista mitä ei ehkä kaikki saa/osaa tuntea koskaan.

Mistä päättelit, että rakastuminen ja kiintyminen olisi muille jotenkin sen vaikeampaa? Sitähän täällä on yritetty tolkuttaa, ettei se mitenkään poissulje aitoa rakkautta ja sitoutumista, että on joskus villeimmissä haaveissaan unelmoinut kuumasta filmitähdestä.

Monet ihmiset eivät miellä sitä tyytymiseksi, että kumppani ei vastaa jotain päänsisäistä seksifantasiaa, jos häntä kuitenkin rakastaa ja haluaa olla yhdessä.

Niin, monet varmaan puhuvat vähän samasta asiasta eri nimillä, ja siksi ollaankin niin herkkiä tuomitsemaan kun jonkun suusta lipsahtaa väärä termi. Esimerkiksi tämä tyytyminen taitaa olla semmoinen sana josta monet ahdistuvat hirveän herkästi, vaikka toiset eivät aidosti tarkoita sillä mitään pahaa. Ehkä ap:nkin kannattaisi ihan rehdisti kysyä, mitä mies tuolla riman laskemisella tarkoitti.

Vierailija kirjoitti:

Ei idiootit! Ei ihmisiä katota minkää tason/riman mukaan, vaan sitten kun sattuu se mielekäs tulemaan vastaan, niin aletaan tutustumaan kuin ihmiset, eikä mitkää eläimet treffi sun muiden typerien rituaalien mukaan.

Tätähän osa tuntuu tekevän. On kriteerejä koulutukselle, ulkonäölle, iälle jne. Jos toinen ei täytä haluttua seikkaa, ei siitä päästä yli. Osa vaatii ns liikaa, ja pariutuminen on sen vuoksi epätodennäköistä. Siitähän koko riman laskemisen ajatus on tullut, että pystyisi luopumaan sellaisista vaatimuksista, joilla ei välttämättä sitten kuitenkaan ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä ketju kuvastaa taas naisille tyypillistä todellisuudesta vieraantumista ja prinsessahaaveita. Kyllä minun käsitykseni mukaan useimpien parisuhteiden realiteetit on sellaiset, ettei kumpikaan vastaa täysin niitä toisen villeimpiä haavekuvia. Jos oikeasti olisi huippumalleja ovella jonottamassa, niin hyvin harva sen naapurin Pirkon tai Penan valitsisi. Tämä nyt on pelkästään realismia. Ei tämän tarvitse tarkoittaa sitä ettei suhteessa olisi rakkautta tai sitoutumista.

Minulla ainakaan ei ole mitään villejä haavekuvia kumppanin suhteen. Siksi on ollut helppo rakastua ja kiintyä ihmiseen. Ja olen ollut siitä onnekas, että olen löytänyt sellaista mitä ei ehkä kaikki saa/osaa tuntea koskaan.

Mistä päättelit, että rakastuminen ja kiintyminen olisi muille jotenkin sen vaikeampaa? Sitähän täällä on yritetty tolkuttaa, ettei se mitenkään poissulje aitoa rakkautta ja sitoutumista, että on joskus villeimmissä haaveissaan unelmoinut kuumasta filmitähdestä.

Minä luulin että nämä filmitähtihaaveilut kuuluvat lähinnä teini-ikään. Eikö niistä yleensä kasveta ulos jo hyvissä ajoin ennen aikuisuutta? Vai oletteko te vielä teinejä, jotka sanotte että jos huippumalli ilmaantuisi ovelle tyrkylle, niin ette peruspirkkoa tai peruspenaa valitsisi?

Koska minä valitsisin sen peruspenan ihan heittämällä, jos hän olisi se ihminen jota rakastan ja johon olen sitoutunut. Ei tuollainen olisi edes valinta, niin itsestäänselvää on se, ettei mikään maailman huippumalli ole tasokkaampi kuin peruspena jota rakastaa. Minä tosin en tosissani ole mistään julkimoista koskaan haaveillutkaan. Edes silloin teininä. Brad Pitt oli silmänruokaa, ei mikään unelmien prinssi tai haaveiden aviomies.

Nää tasotapaukset ei pitkään pidä parisuhdetta yllä. Koko ajan etsintä päällä tasokkaammasta ihmisestä. Jos ja kun sellainen vastaan tulee se on menoa.. ainakin yrittää ja siten loukkaa kumppaniaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.

Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.

Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.

No sitä rimaa ei pidä laskea siten, että kokee tyytyvänsä johonkuhun paremman puutteessa, vaan niin että aidosti kokee sen toisen olevan ihan yhtä hyvä kuin se mitä piti aiemmin parempana. Vai itsekö tosiaan haluaisit olla joku johon tyydytään kunnes löytyy parempi? (tämän toisen silmissä parempi, ei välttämättä kaikkien muiden)

Minusta tuollainen on pehmeiden puhumista. Varmasti jokainen pitää kärjistäen miljonääri-mallia korkeampitasoisena kuin perus-Pirkkoa, mutta olennaista on se miten kokee toisen suhteessa itseensä. Joutuuko tyytymään alempaan kuin mitä katsoo "ansaitsevansa". Toista voi tosiaankin rakastaa ja pitää itselleen oikeana, vaikka ymmärtää olemassa olevan kaiken maailman miljonäärejä ja kuninkaallisisa, sekä huippumalleja.

Ai että ajattelisi "ottaisin mieluummin miljonäärimallin, mutta koska ymmärrän olevani liian huonotasoinen sellaiselle, niin tyydyn perus-Pirkkoon (ellei sitten joskus käy tuuri ja miljonäärimalli tule iskemään)" ? Ja Pirkon pitäisi tässä parisuhteessa olla rakastunut ja onnellinen?

Ei vaan olen realisti, etten kelpaisi oletettavasti sille miljonäärimallille, joten valitsen perus-Pirkon, joka on mukava ja ihan nättikin. Omien valintojen ja rakkauden lujuus on ihmisestä sitten kiinni. Paljon eroja tapahtuu ja tuskin valtaosassa on kyse siitä, että olisi tyydytty odotellessa jotain parempaa.

Noin se menee lähes kaikissa suhteissa, jos vaan on rehellinen itselleen ja myöntää elämän realiteetit. Lähes kaikki meistä tekevät kompromisseja (vaikka nykyään monet eivät enää ole valmiita niihin, ja ovat siksi aina yksin), kun sitoutuvat pitkään suhteeseen toisen kanssa.

Eh, kompromissi on jos esim haluaisi asua Helsingissä, mutta puolison työn takia asuu Turussa- ei se, että haluaa aivan toisennäköisen ja toisentaustaisen ihmisen kuin se mihin tyytyy.. jos haluaa 21 v rikkaan alusvaatemallin ja ottaa 25 v rikkaan näyttelijän, niin se on kompromissi, ei 21 v malli vs perus Pirkko. Miten tosissaan voi Pirkkoa edes rakastaa tässä tilanteessa, onko kyse rakkaudesta vai vaan siitä ettei halua olla yksin?

Tjaaaah, no kaikille ei nyt riitä niitä supermalleja/ näyttelijöitä vaikka kuinka "haluaisi". Ei elämä ole mikään supermarket.

Ja miksi ihmeessä pitäisi haluta supermalli tai näyttelijä? Mikä ihme siinä on, ettei nykyään muka tavallisille ihmisille toinen tavallinen kelpaa kuin sen supermallin puutteessa? Miksi ylipäätään pitää haaveilla jostain täysin epärealistisesta?

Eikös tässä ketjussa nimenomaan ole tuomittu se epärealistisista haaveista luopuminen ja tavalliseen kumppaniin tyytyminen..?

Riman laskemisessa oletusarvona pidetään sitä, että sen pystyy hyväksymään. Nyt näyttää siltä, että kun mies laskee rimaa, hän ei hyväksy sitä, vaan purkaa turhautumisensa ja pettymyksensä siihen tyytymäänsä naiseen. Ja semmoista loputonta lapsellista pskaa kenenkään ei kannata jäädä kuuntelemaan, ei miehen eikä naisen. Riman laskemisesta ei ole mitään hyötyä pitkällä aikavälillä jos ei kykene hyväksymään syitä siihen. -eri

Aika pitkälti samaa mieltä, että riman laskeminen on järkevää vain siinä tapauksessa että osaa olla aidosti tyytyväinen ja onnellinen sen valitsemansa vaihtoehdon kanssa. Mutta eri mieltä siitä, että kannattaa lähteä tuollaiseen koko sukupuolta koskevaan yleistykseen. Itse ainakin tunnen useampia miehiä, joilta tuo tyytyminen on onnistunut varsin hyvin. Toki niitä vähemmän onnistuneitakin löytyy.

Toisekseen, minusta aloituksesta ei voi suoraan päätellä mikä on ap:n miehen tilanne. Mies on ilmeisesti kerran tunnustanut laskeneensa rimaa ja sen seurauksena ap on ahdistunut. Aloituksessa ei kuitenkaan kerrota, että mies olisi jankuttanut asiasta tai pyrkinyt lyttäämään ap:ta. Emme edes tiedä missä tilanteessa mies on tuon sanonut, onko voinut olla viaton vahinkolipsahdus jolla ei ole tarkoittanut mitään pahaa. Kauhean pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä monet vetävät varsin suppeilla tiedoilla.

Kyllä, sama koskee myös naisia.

Aloittaja kirjoitti, että kaikki miehen käytöksessä viittaa siihen, ettei ap ole oikeasti sitä mitä tämä haluaisi. On helppo sanoa tykkäävänsä toisesta tai vastaavasti lipsauttaa jotain tökeröä, mutta jos käytös on toistuvasti jotain muuta, niin se ei kuulosta hyvältä. Toki tässä on sekin mahdollisuus, että ap tulkitsee syystä tai toisesta miehen käytöstä negatiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä ketju kuvastaa taas naisille tyypillistä todellisuudesta vieraantumista ja prinsessahaaveita. Kyllä minun käsitykseni mukaan useimpien parisuhteiden realiteetit on sellaiset, ettei kumpikaan vastaa täysin niitä toisen villeimpiä haavekuvia. Jos oikeasti olisi huippumalleja ovella jonottamassa, niin hyvin harva sen naapurin Pirkon tai Penan valitsisi. Tämä nyt on pelkästään realismia. Ei tämän tarvitse tarkoittaa sitä ettei suhteessa olisi rakkautta tai sitoutumista.

Minulla ainakaan ei ole mitään villejä haavekuvia kumppanin suhteen. Siksi on ollut helppo rakastua ja kiintyä ihmiseen. Ja olen ollut siitä onnekas, että olen löytänyt sellaista mitä ei ehkä kaikki saa/osaa tuntea koskaan.

Mistä päättelit, että rakastuminen ja kiintyminen olisi muille jotenkin sen vaikeampaa? Sitähän täällä on yritetty tolkuttaa, ettei se mitenkään poissulje aitoa rakkautta ja sitoutumista, että on joskus villeimmissä haaveissaan unelmoinut kuumasta filmitähdestä.

Minä luulin että nämä filmitähtihaaveilut kuuluvat lähinnä teini-ikään. Eikö niistä yleensä kasveta ulos jo hyvissä ajoin ennen aikuisuutta? Vai oletteko te vielä teinejä, jotka sanotte että jos huippumalli ilmaantuisi ovelle tyrkylle, niin ette peruspirkkoa tai peruspenaa valitsisi?

Koska minä valitsisin sen peruspenan ihan heittämällä, jos hän olisi se ihminen jota rakastan ja johon olen sitoutunut. Ei tuollainen olisi edes valinta, niin itsestäänselvää on se, ettei mikään maailman huippumalli ole tasokkaampi kuin peruspena jota rakastaa. Minä tosin en tosissani ole mistään julkimoista koskaan haaveillutkaan. Edes silloin teininä. Brad Pitt oli silmänruokaa, ei mikään unelmien prinssi tai haaveiden aviomies.

No tuossa nyt menee jo puurot ja vellitkin sekaisin. Ei kai nyt kukaan kumppaniaan sen perusteella valitse, keneen ollaan rakastuneita ja sitoutuneita, vaan nimenomaan ensin valitaan kenen kanssa aletaan juttelemaan, lähdetään treffeille, jatketaan tapailua ja vasta aika monen kyllä-valinnan jälkeen tulee se rakkaus ja sitoutuminen. Kyse on minusta siitä, millä perusteella se ihan ensimmäinen valinta tehdään. Ja väitän, että hyvin harvalla ulkonäkö on siinä täysin mitätön tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä ketju kuvastaa taas naisille tyypillistä todellisuudesta vieraantumista ja prinsessahaaveita. Kyllä minun käsitykseni mukaan useimpien parisuhteiden realiteetit on sellaiset, ettei kumpikaan vastaa täysin niitä toisen villeimpiä haavekuvia. Jos oikeasti olisi huippumalleja ovella jonottamassa, niin hyvin harva sen naapurin Pirkon tai Penan valitsisi. Tämä nyt on pelkästään realismia. Ei tämän tarvitse tarkoittaa sitä ettei suhteessa olisi rakkautta tai sitoutumista.

Minulla ainakaan ei ole mitään villejä haavekuvia kumppanin suhteen. Siksi on ollut helppo rakastua ja kiintyä ihmiseen. Ja olen ollut siitä onnekas, että olen löytänyt sellaista mitä ei ehkä kaikki saa/osaa tuntea koskaan.

Mistä päättelit, että rakastuminen ja kiintyminen olisi muille jotenkin sen vaikeampaa? Sitähän täällä on yritetty tolkuttaa, ettei se mitenkään poissulje aitoa rakkautta ja sitoutumista, että on joskus villeimmissä haaveissaan unelmoinut kuumasta filmitähdestä.

Minä luulin että nämä filmitähtihaaveilut kuuluvat lähinnä teini-ikään. Eikö niistä yleensä kasveta ulos jo hyvissä ajoin ennen aikuisuutta? Vai oletteko te vielä teinejä, jotka sanotte että jos huippumalli ilmaantuisi ovelle tyrkylle, niin ette peruspirkkoa tai peruspenaa valitsisi?

Koska minä valitsisin sen peruspenan ihan heittämällä, jos hän olisi se ihminen jota rakastan ja johon olen sitoutunut. Ei tuollainen olisi edes valinta, niin itsestäänselvää on se, ettei mikään maailman huippumalli ole tasokkaampi kuin peruspena jota rakastaa. Minä tosin en tosissani ole mistään julkimoista koskaan haaveillutkaan. Edes silloin teininä. Brad Pitt oli silmänruokaa, ei mikään unelmien prinssi tai haaveiden aviomies.

No tuossa nyt menee jo puurot ja vellitkin sekaisin. Ei kai nyt kukaan kumppaniaan sen perusteella valitse, keneen ollaan rakastuneita ja sitoutuneita, vaan nimenomaan ensin valitaan kenen kanssa aletaan juttelemaan, lähdetään treffeille, jatketaan tapailua ja vasta aika monen kyllä-valinnan jälkeen tulee se rakkaus ja sitoutuminen. Kyse on minusta siitä, millä perusteella se ihan ensimmäinen valinta tehdään. Ja väitän, että hyvin harvalla ulkonäkö on siinä täysin mitätön tekijä.

Minä tapasin puolisoni yhteisen ystävän kautta. En niin, että olisi ollut monia ihmisiä, joista valita. Tiesin ensisilmäyksellä että kyllä, tuota miestä haluan. En laskenut hänelle arvoa tai numeroa vaan se oli hyvin yksinkertainen tieto tai pikemmim tunne: kyllä!

Sitten kun tutustuin myös hänen persoonaansa niin tiesin, että haluan häntä muutenkin kuin vain fyysisesti.

Eli joo, tottakai ulkonäkö ja olemus ovat tärkeitä, kun puhutaan parisuhteesta. Mutta ei ole olemassa mitään sellaista jonoa, mistä voisi käydä valitsemassa sopivan näköisen, kokoisen ja tasoisen. Jos en olisi tuolloin tavannut puolisoani niin olisin varmaan ollut toisetkin seitsemän vuotta sinkkuna ennen kuin seuraavan kerran olisi joku "vienyt jalat alta".

Joko toinen voi vastata parisuhdetarpeisiini tai sitten hän ei voi. Jokainen, joka voi, on loistava kumppani, ja jokainen joka ei, on surkea kumppani. En koskaan ottaisi kumppania, joka ei olisi minusta hirmu haluttava, ja kun sellaisen kanssa olen, en jää mistään paitsi.