Lue keskustelun säännöt.
Päädyin tapailemaan miestä, joka oli pudottanut reippaasti rimaa löytääkseen seuraa
23.06.2019 |
Itsetuntoni on laskenut huomattavasti tämän seurauksena. En haluaisi kokea olevani toiselle vain joku paremman puutteessa, ei minulla niin rautainen itsetunto ole, päinvastoin. Aina kun kyseenalaistan miehen tunteet minua kohtaan hän väittää muka niin paljon tykkäävänsä minusta, mutta kaikki hänen käytöksensä viittaavat siihen, etten ole hänelle juuri sitä mitä hän oikeasti haluaisi. Sanoihan hän itse, että joutui pudottamaan vaatimuksiaan, kun huomasi, ettei seuraa niin helposti löydykään.
En vaan tiedä, kannattaako tätä jatkaa. Tykkään miehestä, mutta en vaan halua tuntea tällaista huonommuutta. Ei se kai olisi liikaa vaadittu, että tuntisimme toisiamme kohtaan samoin.
Onko tällaista suhdetta järkeä jatkaa?
Kommentit (141)
Huh huh, kauhean tyypin on ap bongannut.
Tuossa on monta haastetta, yksi on se että ap:n mies kun ”nyt tyytyy hetkellisesti alempaan naiseen”, niin jossain kohtaa vilkuilu muihin naikkosiin ei enää riitä. Pettämisriski on suuri ja veikkaan että mies itse vaihtaa lennossa ”parempaan” heti kun kohdalle osuu.
Jättäisin välittömästi tuon miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.
Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.
No sitä rimaa ei pidä laskea siten, että kokee tyytyvänsä johonkuhun paremman puutteessa, vaan niin että aidosti kokee sen toisen olevan ihan yhtä hyvä kuin se mitä piti aiemmin parempana. Vai itsekö tosiaan haluaisit olla joku johon tyydytään kunnes löytyy parempi? (tämän toisen silmissä parempi, ei välttämättä kaikkien muiden)
Hetkinen mutta sinähän olet sanonut, että jokainen vaihtaa parempaan jos vaan on mahdollisuus?
Minäkin olen joutunut pudottamaan kriteereitä naisseuraa saadakseni...Seurustelemaan en kuitenkaan heidän kanssaan kykene, mutta seksi kelpaa kyllä. Saan vain sellaisilta naisilta joita en kehtaisi kavereille esitellä.
M33
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen joutunut pudottamaan kriteereitä naisseuraa saadakseni...Seurustelemaan en kuitenkaan heidän kanssaan kykene, mutta seksi kelpaa kyllä. Saan vain sellaisilta naisilta joita en kehtaisi kavereille esitellä.
M33
Juuri niin: seksiin on alhaisemmat kriteerit kuin suhteeseen. Mutta kun nainen tämän toteaa niin ei uskota.
Itse en pystyisi edes seksiin miehen kanssa, jota ei kehtaisi edes kavereille näyttää. Kyllä haluttava pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen joutunut pudottamaan kriteereitä naisseuraa saadakseni...Seurustelemaan en kuitenkaan heidän kanssaan kykene, mutta seksi kelpaa kyllä. Saan vain sellaisilta naisilta joita en kehtaisi kavereille esitellä.
M33
Juuri niin: seksiin on alhaisemmat kriteerit kuin suhteeseen. Mutta kun nainen tämän toteaa niin ei uskota.
Itse en pystyisi edes seksiin miehen kanssa, jota ei kehtaisi edes kavereille näyttää. Kyllä haluttava pitää olla.
Miehillä on seksiin matalammat kriteerit kuin parisuhteeseen mutta naisilla se on päinvastoin. Johtuen varmaankin siitä että miehille kelpaa seksiin matalampitasoinenkin nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
Tämä kyseinen mies ei vaikuta erityisen älykkäältä tai sosiaalisilta taidoiltaan taitavalta. Älykästä olisi ollut jättää kertomatta tuo riman alentaminen koska on itsestään selvää että se loukkaa nykyistä kumppania. Vaikuttaa että mies on sosiaalisilta taidoiltaan lapsen tasolla ja aiheuttaa ihan itse oman jätetyksi tulemisensa.
Vaikka toinen ei kertoisikaan mitään, niin saattaahan sen kuitenkin vaistota, mitä mieltä toinen itsestä on? Tai tulee ilmi tietynlaisen käytöksen myötä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen joutunut pudottamaan kriteereitä naisseuraa saadakseni...Seurustelemaan en kuitenkaan heidän kanssaan kykene, mutta seksi kelpaa kyllä. Saan vain sellaisilta naisilta joita en kehtaisi kavereille esitellä.
M33
Juuri niin: seksiin on alhaisemmat kriteerit kuin suhteeseen. Mutta kun nainen tämän toteaa niin ei uskota.
Itse en pystyisi edes seksiin miehen kanssa, jota ei kehtaisi edes kavereille näyttää. Kyllä haluttava pitää olla.
Miehillä on seksiin matalammat kriteerit kuin parisuhteeseen mutta naisilla se on päinvastoin. Johtuen varmaankin siitä että miehille kelpaa seksiin matalampitasoinenkin nainen.
Olen nainen ja minulla on parisuhteeseen ihan huomattavasti kovemmat kriteerit kuin irtoseksiin. Mutta jatka vaan pään työntämistä pensaaseen ettei tarvitsisi hyväksyä omia heikkouksiasi.
Minä rupesin seurustelemaan miehen kanssa, joka alkuun vaikutti lupaavalta todellisuuden paljastuttua vasta myöhemmin.
Mies tylsistyttää minua. On typerä, en saa suhteesta irti mitään, mitä haluan. Olen laskenut rimaani todella paljon yritettyäni sopeutua tilanteeseen.
Totuus on se, etten vuoden kuluessakin ole oppinut rakastamaan miestä. Eli ei tule ikävä, olen mieluummin yksin. On vain tosi vaikeaa ja kurjaa sanoa miehelle totuutta siitä huolimatta, että koen tuhlaavani meidän molempien aikaa.
Suosittelen suhteen lopettamista. Minun mieheni ei sentään tiedä, etten häntä arvosta kumppanina. Ihmisenä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen joutunut pudottamaan kriteereitä naisseuraa saadakseni...Seurustelemaan en kuitenkaan heidän kanssaan kykene, mutta seksi kelpaa kyllä. Saan vain sellaisilta naisilta joita en kehtaisi kavereille esitellä.
M33
Juuri niin: seksiin on alhaisemmat kriteerit kuin suhteeseen. Mutta kun nainen tämän toteaa niin ei uskota.
Itse en pystyisi edes seksiin miehen kanssa, jota ei kehtaisi edes kavereille näyttää. Kyllä haluttava pitää olla.
Miehillä on seksiin matalammat kriteerit kuin parisuhteeseen mutta naisilla se on päinvastoin. Johtuen varmaankin siitä että miehille kelpaa seksiin matalampitasoinenkin nainen.
Olen nainen ja minulla on parisuhteeseen ihan huomattavasti kovemmat kriteerit kuin irtoseksiin. Mutta jatka vaan pään työntämistä pensaaseen ettei tarvitsisi hyväksyä omia heikkouksiasi.
Tai ainakin kuvittelet vahvasti niin ettet joutuisi myöntämään olevasi väärässä. Ja vaikka tuo pitäisikinä sinun osaltasi paikkansa ei se silti todista etteikö yllä oleva teoria pitäisi silti keskimäärin paikkansa.
Vaikka itse en ole koskaan harrastanut irtoseksiä, koska omat kriteerit sille ovat suunnilleen yhtä tiukat kuin parisuhteellekin, ei se silti todista etteikö moni muu mies tekisi niin. Itsekin tunnen ainakin pari kaveria joilla molemmilla oli nuorempana yli 60 eri seksikumppania vuoden aikana. En ihan heti usko että olisivat olleet kaikkien kanssa valmiita myös seurustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on vähän niinku autojen kanssa. Jokainen mies haluaa Ferrarin tai jonkun muun superauton, mutta se millä ajaa on joku Toyota tai Skoda ja ihan soivia pelejä nekin on. Mies on AP:n tapauksessa vaan realisti. Kun ei ollut mahdollisuutta siihen "Ferrari-naiseen" niin "Skoda-nainen" on ihan hyvä ja niin kuin Skoda täyttää auton tarpeet, niin myös "Skoda-nainen" täyttää naisen tarpeen - vaikka ei niin korkeatasoisesti kuin "Ferrari-nainen". Keskitason miehellä on "Skoda-nainen". Eikä se ole sen naisen vika.
Ja jos näin ajatteleva mies voittaa lotossa, hän hylkää vanhan Skodansa ja hankkii Ferrarin. Parisuhteeseen mukautettuna tällainen ei vaikuta kovin hyvältä diililtä sen Skoda-naisen kannalta.
Jos mietit, kuinka harva voittaa lotossa (ei lähes kukaan), niin kyllä se ihan hyvä diili on.
Toki jos ei parisuhteessaan tarvitse tai kaipaa sellaista asiaa kuin rakkaus. Jos se riittää että puoliso määrittää sinun arvosi ja tasokkuutesi elämänkumppanina ulkoisten piirteidesi kautta, niin mikäs siinä sitten. Vaan kuinka monelle Skoda-naiselle tällainen riittää? Ilmeisesti ketjun perusteella Skoda-miehille kuitenkin tällainen järjestely olisi ihan hyvä ja riittävä diili. Miksi? Sitä en itse Skoda-naisena voi ymmärtää.
En tiedä, kuinka vanha sinä olet ja oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa ihmisen kanssa jota olet aidosti rakastanut ja jolta olet saanut vastarakkautta. Minä olen jo melkein viisikymppinen enkä muunlaisissa kuin rakkauteen perustuvissa parisuhteissa ole ollutkaan. Siksi minulle tuollainen ihmissuhteiden ja oman kumppanin vertaaminen elottomiin esineisiin tuntuu aika kylmältä ajatusmaailmalta. Auton voi vaihtaa nuorempaan malliin tarvittaessa ilman että vanha auto kokee sydänsuruja. Mutta puolisoa pitäisi jaksaa rakastaa sittenkin kun hän ei ole enää nuori ja nätti. Ilmeisesti Skoda-miehet eivät ole kykeneviä tällaiseen rakkauteen?
Väität, että sinulla on ollut rakkauteen perustuvia parisuhteita useita eikä muunlaisia ollenkaan? Kyse ei kyllä ole ollut rakkaudesta, koska muutoinhan sinulla olisi ollut vain yksi parisuhde, ellet satu olemaan moninkertainen leski.
En ole niin prinsessaharhainen, että luulisin ihmisen olevan mahdollista rakastaa vain yhtä ihmistä koko elämänsä aikana. Rakkauskaan ei välttämättä ole ikuista, sekin voi hiipua ja kuolla. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö olisi koskaan edes rakastanut tai rakkaudesta alunperin pariutunut.
Minä olen rakastanut useaa miestä elämäni aikana. Yksikään heistä ei ole ollut Ferrari enkä sellaista ole koskaan kaivannutkaan. Jokaista miestä, jonka kanssa olen ollut parisuhteessa, olen ihan vilpittömästi rakastanut. Milloinkaan minun ei ole tarvinnut tyytyä johonkin mielestäni "alempitasoiseen" vain siksi, etten voi saada jotain unelmien prinssiä jota ei välttämättä ole olemassakaan. Minulla kun on ollut tapana rakastaa ihan konkreettisia ihmisiä eikä jotain haavekuvia tai fantasioita. Ja minulle ihmisen tasokkuuden on aina määritellyt luonne, ei ulkonäkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen joutunut pudottamaan kriteereitä naisseuraa saadakseni...Seurustelemaan en kuitenkaan heidän kanssaan kykene, mutta seksi kelpaa kyllä. Saan vain sellaisilta naisilta joita en kehtaisi kavereille esitellä.
M33
Juuri niin: seksiin on alhaisemmat kriteerit kuin suhteeseen. Mutta kun nainen tämän toteaa niin ei uskota.
Itse en pystyisi edes seksiin miehen kanssa, jota ei kehtaisi edes kavereille näyttää. Kyllä haluttava pitää olla.
Miehillä on seksiin matalammat kriteerit kuin parisuhteeseen mutta naisilla se on päinvastoin. Johtuen varmaankin siitä että miehille kelpaa seksiin matalampitasoinenkin nainen.
Olen nainen ja minulla on parisuhteeseen ihan huomattavasti kovemmat kriteerit kuin irtoseksiin. Mutta jatka vaan pään työntämistä pensaaseen ettei tarvitsisi hyväksyä omia heikkouksiasi.
Tai ainakin kuvittelet vahvasti niin ettet joutuisi myöntämään olevasi väärässä. Ja vaikka tuo pitäisikinä sinun osaltasi paikkansa ei se silti todista etteikö yllä oleva teoria pitäisi silti keskimäärin paikkansa.
Vaikka itse en ole koskaan harrastanut irtoseksiä, koska omat kriteerit sille ovat suunnilleen yhtä tiukat kuin parisuhteellekin, ei se silti todista etteikö moni muu mies tekisi niin. Itsekin tunnen ainakin pari kaveria joilla molemmilla oli nuorempana yli 60 eri seksikumppania vuoden aikana. En ihan heti usko että olisivat olleet kaikkien kanssa valmiita myös seurustelemaan.
Eli seurustelukumppanille oli siis heilläkin kovemmat kriteerit kuin irtoseksikumppanille. Joten millä ihmeen perusteella luulet että naisilla yleisesti asia olisi jotenkin päinvastoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen joutunut pudottamaan kriteereitä naisseuraa saadakseni...Seurustelemaan en kuitenkaan heidän kanssaan kykene, mutta seksi kelpaa kyllä. Saan vain sellaisilta naisilta joita en kehtaisi kavereille esitellä.
M33
Juuri niin: seksiin on alhaisemmat kriteerit kuin suhteeseen. Mutta kun nainen tämän toteaa niin ei uskota.
Itse en pystyisi edes seksiin miehen kanssa, jota ei kehtaisi edes kavereille näyttää. Kyllä haluttava pitää olla.
Miehillä on seksiin matalammat kriteerit kuin parisuhteeseen mutta naisilla se on päinvastoin. Johtuen varmaankin siitä että miehille kelpaa seksiin matalampitasoinenkin nainen.
Olen nainen ja minulla on parisuhteeseen ihan huomattavasti kovemmat kriteerit kuin irtoseksiin. Mutta jatka vaan pään työntämistä pensaaseen ettei tarvitsisi hyväksyä omia heikkouksiasi.
Tai ainakin kuvittelet vahvasti niin ettet joutuisi myöntämään olevasi väärässä. Ja vaikka tuo pitäisikinä sinun osaltasi paikkansa ei se silti todista etteikö yllä oleva teoria pitäisi silti keskimäärin paikkansa.
Vaikka itse en ole koskaan harrastanut irtoseksiä, koska omat kriteerit sille ovat suunnilleen yhtä tiukat kuin parisuhteellekin, ei se silti todista etteikö moni muu mies tekisi niin. Itsekin tunnen ainakin pari kaveria joilla molemmilla oli nuorempana yli 60 eri seksikumppania vuoden aikana. En ihan heti usko että olisivat olleet kaikkien kanssa valmiita myös seurustelemaan.
Kirjoituksesi on täynnä oletuksia jotka pätee vain kuvitelmissasi. Esimerkiksi tuo että 60 seksikumppaniin kanssa paneskellut ollut olisi ylipäänsä ollut valmis seurustelemaan. Mistä sinä tiedät vaikka kaikki nuo naiset olisivat kelvanneet parisuhteeseen JOS mies olisi yläpäänsä ollut vähääkään kiinnostunut parisuhteesta. Mitä hän ei selvästi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen joutunut pudottamaan kriteereitä naisseuraa saadakseni...Seurustelemaan en kuitenkaan heidän kanssaan kykene, mutta seksi kelpaa kyllä. Saan vain sellaisilta naisilta joita en kehtaisi kavereille esitellä.
M33
Juuri niin: seksiin on alhaisemmat kriteerit kuin suhteeseen. Mutta kun nainen tämän toteaa niin ei uskota.
Itse en pystyisi edes seksiin miehen kanssa, jota ei kehtaisi edes kavereille näyttää. Kyllä haluttava pitää olla.
Miehillä on seksiin matalammat kriteerit kuin parisuhteeseen mutta naisilla se on päinvastoin. Johtuen varmaankin siitä että miehille kelpaa seksiin matalampitasoinenkin nainen.
Olen nainen ja minulla on parisuhteeseen ihan huomattavasti kovemmat kriteerit kuin irtoseksiin. Mutta jatka vaan pään työntämistä pensaaseen ettei tarvitsisi hyväksyä omia heikkouksiasi.
Tai ainakin kuvittelet vahvasti niin ettet joutuisi myöntämään olevasi väärässä. Ja vaikka tuo pitäisikinä sinun osaltasi paikkansa ei se silti todista etteikö yllä oleva teoria pitäisi silti keskimäärin paikkansa.
Vaikka itse en ole koskaan harrastanut irtoseksiä, koska omat kriteerit sille ovat suunnilleen yhtä tiukat kuin parisuhteellekin, ei se silti todista etteikö moni muu mies tekisi niin. Itsekin tunnen ainakin pari kaveria joilla molemmilla oli nuorempana yli 60 eri seksikumppania vuoden aikana. En ihan heti usko että olisivat olleet kaikkien kanssa valmiita myös seurustelemaan.
Eli seurustelukumppanille oli siis heilläkin kovemmat kriteerit kuin irtoseksikumppanille. Joten millä ihmeen perusteella luulet että naisilla yleisesti asia olisi jotenkin päinvastoin?
Peruste on se miten tyyppi saa selitettyä itselleen huonon flaksinsa. Ei sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Minä luin tuon niin, että miehellä on aiemmin ollut utopistiset odotukset tulevan kumppanin suhteen (joku supermalli vähintään). Sitten on nyt kasvanut aikuiseksk. Annatko vähän kontekstia, missä ja miten mies sanoi tuon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.
Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.
No sitä rimaa ei pidä laskea siten, että kokee tyytyvänsä johonkuhun paremman puutteessa, vaan niin että aidosti kokee sen toisen olevan ihan yhtä hyvä kuin se mitä piti aiemmin parempana. Vai itsekö tosiaan haluaisit olla joku johon tyydytään kunnes löytyy parempi? (tämän toisen silmissä parempi, ei välttämättä kaikkien muiden)
Minusta tuollainen on pehmeiden puhumista. Varmasti jokainen pitää kärjistäen miljonääri-mallia korkeampitasoisena kuin perus-Pirkkoa, mutta olennaista on se miten kokee toisen suhteessa itseensä. Joutuuko tyytymään alempaan kuin mitä katsoo "ansaitsevansa". Toista voi tosiaankin rakastaa ja pitää itselleen oikeana, vaikka ymmärtää olemassa olevan kaiken maailman miljonäärejä ja kuninkaallisisa, sekä huippumalleja.
Ai että ajattelisi "ottaisin mieluummin miljonäärimallin, mutta koska ymmärrän olevani liian huonotasoinen sellaiselle, niin tyydyn perus-Pirkkoon (ellei sitten joskus käy tuuri ja miljonäärimalli tule iskemään)" ? Ja Pirkon pitäisi tässä parisuhteessa olla rakastunut ja onnellinen?
Ei vaan olen realisti, etten kelpaisi oletettavasti sille miljonäärimallille, joten valitsen perus-Pirkon, joka on mukava ja ihan nättikin. Omien valintojen ja rakkauden lujuus on ihmisestä sitten kiinni. Paljon eroja tapahtuu ja tuskin valtaosassa on kyse siitä, että olisi tyydytty odotellessa jotain parempaa.
Noin se menee lähes kaikissa suhteissa, jos vaan on rehellinen itselleen ja myöntää elämän realiteetit. Lähes kaikki meistä tekevät kompromisseja (vaikka nykyään monet eivät enää ole valmiita niihin, ja ovat siksi aina yksin), kun sitoutuvat pitkään suhteeseen toisen kanssa.
Eh, kompromissi on jos esim haluaisi asua Helsingissä, mutta puolison työn takia asuu Turussa- ei se, että haluaa aivan toisennäköisen ja toisentaustaisen ihmisen kuin se mihin tyytyy.. jos haluaa 21 v rikkaan alusvaatemallin ja ottaa 25 v rikkaan näyttelijän, niin se on kompromissi, ei 21 v malli vs perus Pirkko. Miten tosissaan voi Pirkkoa edes rakastaa tässä tilanteessa, onko kyse rakkaudesta vai vaan siitä ettei halua olla yksin?
Tjaaaah, no kaikille ei nyt riitä niitä supermalleja/ näyttelijöitä vaikka kuinka "haluaisi". Ei elämä ole mikään supermarket.
Ystäväpiirissäni on sekä näyttelijöitä että pari entistä missiä/mallia. He ovat kaikki mukavia persoonia, jotka eivät etsi parisuhteestaan muuta kuin rakkautta ja hyvää kumppanuutta. Töiden ulkopuolella he eivät esiinny eivätkä pukeudu erityisen näyttävästi eivätkä he hakeudu julkisuuteen. He eivät ole mitään pintaliitäjiä tai elämän supermarketin edustuskappaleita eivätkä arvosta ihmisiä, jotka eivät näe heissä sitä, mitä he todellisuudessa ovat.
Oletetaan että olet ns. "tavallinen nainen" eli kohtuullisen näköinen ja sinussa ei ole mitään suurta vikaa ja kiinnostuneita miehiä on sen verran että pääset valitsemaan. Valitsetko:
A) Komean sosiaalisesti hyvin käyttäytyvän miehen joka hurmaa sinut, kuten on jo hurmannut niin monta sinua ennenkin.
B) Vähemmän komea ja sosiaalisesti kömpelö mutta jopa kiusallisen ihastunut mies josta näkee heti että menestystä naisrintamalla ei ole ollut.
Kumman arvelette olevan kiinnostuneempi, sitoutuneempi, ihastuneempi juuri sinuun ja kiitollisempi siitä että juuri sinä osoitat kiinnostusta ja mielenkiintoa häntä kohtaan? Luulen että aika moni miehiä moralisoivista naisista silmiä räpäyttämättä valitsee Herra A:n, koska heillä on "oikeus" valita kenet haluavat ja vain paras on heille kyllin hyvää. Ja parhaalla ei tarkoiteta sitä joka olisi sitoutunein parisuhteeseen juuri hänen kanssaan vaan sitä komeaa, suosittua ja sosiaalisesti pätevää tyyppiä ja toive on että juuri tämä suosittu tyyppi kehittäisi näitä herra B:n ominaisuuksia juuri kyseistä naista kohtaan. Toisaalta ei se teidän oma sitoutuneisuutennekaan olisi yhtäläinen herra A:n ja herra B:n kohdalla, vaan toinen olisi mieluisampi valinta kuin toinen ja se vaikuttaisi teidän suhtautumiseen heitä ja heidän tuntemuksiaan kohtaan. Yksipuolinen ihastuminen harvoin johtaa parisuhteeseen.
Eikö juuri herra A olisi se joka tyytyy ja herra B se joka olisi prinsessaunelmaisen naisen looginen valinta puolisoksi? Tässäkin ketjussa on jo useasti syytetty herra B:tä siitä että hän yrittää liian tasokkaita naisia ja herra A:ta siitä että hänelle kelpaa tasottomampikin tapaus ainakin vähäksi aikaa.
Mielestäni ratkaisu tähänkin ongelmaan on kohtuullisen yksinkertainen, mutta epäilen että se ei saa täällä kovinkaan hyvää vastaanottoa. Jos arvotat puolison sitoutuneisuutta hyvin korkealle, niin laske hieman omaa rimaa ja hyväksy vähemmän "täydellinen" vaihtoehto, niin puolisoehdokkaan sitoutuneisuustaso nousee. Jos taas puolison maksimaalisen komea ulkonäkö ja sosiaalinen status on se juttu, niin sitten pitää hyväksyä että ehkä tyyppi ei olekaan ihan yhtä sitoutunut kuin mitä itse olisi. Luultavasti rimaa sopivasti säätämällä löydät kaltaisesi kompromissin joka ei ole herra A eikä herra B ja olette yhtä sitoutuneita suhteeseen. Kumpikin voisi ehkä löytää kauniimman/komeamman suhteeseen, mutta sitoutumisesta ei olisi takeita. Näin kummallakin on fiilis että ovat löytäneet parhaan kumppanin parisuhteeseen mihin pystyvät ja kummatkin pysyvät sitoutuneina.
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan että olet ns. "tavallinen nainen" eli kohtuullisen näköinen ja sinussa ei ole mitään suurta vikaa ja kiinnostuneita miehiä on sen verran että pääset valitsemaan. Valitsetko:
A) Komean sosiaalisesti hyvin käyttäytyvän miehen joka hurmaa sinut, kuten on jo hurmannut niin monta sinua ennenkin.
B) Vähemmän komea ja sosiaalisesti kömpelö mutta jopa kiusallisen ihastunut mies josta näkee heti että menestystä naisrintamalla ei ole ollut.
Kumman arvelette olevan kiinnostuneempi, sitoutuneempi, ihastuneempi juuri sinuun ja kiitollisempi siitä että juuri sinä osoitat kiinnostusta ja mielenkiintoa häntä kohtaan? Luulen että aika moni miehiä moralisoivista naisista silmiä räpäyttämättä valitsee Herra A:n, koska heillä on "oikeus" valita kenet haluavat ja vain paras on heille kyllin hyvää. Ja parhaalla ei tarkoiteta sitä joka olisi sitoutunein parisuhteeseen juuri hänen kanssaan vaan sitä komeaa, suosittua ja sosiaalisesti pätevää tyyppiä ja toive on että juuri tämä suosittu tyyppi kehittäisi näitä herra B:n ominaisuuksia juuri kyseistä naista kohtaan. Toisaalta ei se teidän oma sitoutuneisuutennekaan olisi yhtäläinen herra A:n ja herra B:n kohdalla, vaan toinen olisi mieluisampi valinta kuin toinen ja se vaikuttaisi teidän suhtautumiseen heitä ja heidän tuntemuksiaan kohtaan. Yksipuolinen ihastuminen harvoin johtaa parisuhteeseen.
Eikö juuri herra A olisi se joka tyytyy ja herra B se joka olisi prinsessaunelmaisen naisen looginen valinta puolisoksi? Tässäkin ketjussa on jo useasti syytetty herra B:tä siitä että hän yrittää liian tasokkaita naisia ja herra A:ta siitä että hänelle kelpaa tasottomampikin tapaus ainakin vähäksi aikaa.
Mielestäni ratkaisu tähänkin ongelmaan on kohtuullisen yksinkertainen, mutta epäilen että se ei saa täällä kovinkaan hyvää vastaanottoa. Jos arvotat puolison sitoutuneisuutta hyvin korkealle, niin laske hieman omaa rimaa ja hyväksy vähemmän "täydellinen" vaihtoehto, niin puolisoehdokkaan sitoutuneisuustaso nousee. Jos taas puolison maksimaalisen komea ulkonäkö ja sosiaalinen status on se juttu, niin sitten pitää hyväksyä että ehkä tyyppi ei olekaan ihan yhtä sitoutunut kuin mitä itse olisi. Luultavasti rimaa sopivasti säätämällä löydät kaltaisesi kompromissin joka ei ole herra A eikä herra B ja olette yhtä sitoutuneita suhteeseen. Kumpikin voisi ehkä löytää kauniimman/komeamman suhteeseen, mutta sitoutumisesta ei olisi takeita. Näin kummallakin on fiilis että ovat löytäneet parhaan kumppanin parisuhteeseen mihin pystyvät ja kummatkin pysyvät sitoutuneina.
Ja sitten tosielämässä hyvin harvalla on yhtäaikaisesti tarjolla useampaa juuri sinusta kiinnostunutta kumppaniehdokasta, joista ainakin yksi on tietenkin komea ja sosiaalisesti niin sulavakäytöksinen, että hurmaa naisen kuin naisen. Taas huomaa kuinka teillä miehillä on todella vääristynyt käsitys tavallisen naisen elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan että olet ns. "tavallinen nainen" eli kohtuullisen näköinen ja sinussa ei ole mitään suurta vikaa ja kiinnostuneita miehiä on sen verran että pääset valitsemaan. Valitsetko:
A) Komean sosiaalisesti hyvin käyttäytyvän miehen joka hurmaa sinut, kuten on jo hurmannut niin monta sinua ennenkin.
B) Vähemmän komea ja sosiaalisesti kömpelö mutta jopa kiusallisen ihastunut mies josta näkee heti että menestystä naisrintamalla ei ole ollut.
Kumman arvelette olevan kiinnostuneempi, sitoutuneempi, ihastuneempi juuri sinuun ja kiitollisempi siitä että juuri sinä osoitat kiinnostusta ja mielenkiintoa häntä kohtaan? Luulen että aika moni miehiä moralisoivista naisista silmiä räpäyttämättä valitsee Herra A:n, koska heillä on "oikeus" valita kenet haluavat ja vain paras on heille kyllin hyvää. Ja parhaalla ei tarkoiteta sitä joka olisi sitoutunein parisuhteeseen juuri hänen kanssaan vaan sitä komeaa, suosittua ja sosiaalisesti pätevää tyyppiä ja toive on että juuri tämä suosittu tyyppi kehittäisi näitä herra B:n ominaisuuksia juuri kyseistä naista kohtaan. Toisaalta ei se teidän oma sitoutuneisuutennekaan olisi yhtäläinen herra A:n ja herra B:n kohdalla, vaan toinen olisi mieluisampi valinta kuin toinen ja se vaikuttaisi teidän suhtautumiseen heitä ja heidän tuntemuksiaan kohtaan. Yksipuolinen ihastuminen harvoin johtaa parisuhteeseen.
Eikö juuri herra A olisi se joka tyytyy ja herra B se joka olisi prinsessaunelmaisen naisen looginen valinta puolisoksi? Tässäkin ketjussa on jo useasti syytetty herra B:tä siitä että hän yrittää liian tasokkaita naisia ja herra A:ta siitä että hänelle kelpaa tasottomampikin tapaus ainakin vähäksi aikaa.
Mielestäni ratkaisu tähänkin ongelmaan on kohtuullisen yksinkertainen, mutta epäilen että se ei saa täällä kovinkaan hyvää vastaanottoa. Jos arvotat puolison sitoutuneisuutta hyvin korkealle, niin laske hieman omaa rimaa ja hyväksy vähemmän "täydellinen" vaihtoehto, niin puolisoehdokkaan sitoutuneisuustaso nousee. Jos taas puolison maksimaalisen komea ulkonäkö ja sosiaalinen status on se juttu, niin sitten pitää hyväksyä että ehkä tyyppi ei olekaan ihan yhtä sitoutunut kuin mitä itse olisi. Luultavasti rimaa sopivasti säätämällä löydät kaltaisesi kompromissin joka ei ole herra A eikä herra B ja olette yhtä sitoutuneita suhteeseen. Kumpikin voisi ehkä löytää kauniimman/komeamman suhteeseen, mutta sitoutumisesta ei olisi takeita. Näin kummallakin on fiilis että ovat löytäneet parhaan kumppanin parisuhteeseen mihin pystyvät ja kummatkin pysyvät sitoutuneina.
Ja sitten tosielämässä hyvin harvalla on yhtäaikaisesti tarjolla useampaa juuri sinusta kiinnostunutta kumppaniehdokasta, joista ainakin yksi on tietenkin komea ja sosiaalisesti niin sulavakäytöksinen, että hurmaa naisen kuin naisen. Taas huomaa kuinka teillä miehillä on todella vääristynyt käsitys tavallisen naisen elämästä.
Tietenkin kaikki on suhteessa siihen kuinka kaunis ja sulavakäytöksinen itse olet. Jos omassakaan käytöksessä tai ulkonäössä ei hirveästi ole hurraamista, niin sitten se Herra A on myös jotain muuta kuin se kaupungin tavoitelluin poikamies ja valinnanvaraa on vähemmän, mutta mielestäni pointti silti säilyy. Käännetään sukupuolet toisinpäin ja mietitään että kumpikohan olisi todennäköisemmin kiinnostunut minusta (kohtuullisen tavallisesta sinkkumiehestä):
A) Kaunis, iloinen ja ystävällinen neiti, jolle miehet tulevat juttelemaan minne hän meneekin
B) Herran B:n naispuoleinen vastine, joka harvakseltaan saa matcheja tinderissä
Totta kai Neiti A olisi iloinen ja ystävällinen minullekin kunhan käyttäydyn hyvin, mutta todennäköisesti romanttiset ajatukset eivät kävisi edes mielessäkään, kun taas Neiti B:n saattaisi tuntea minua kohtaan voimakkaastikin jos käyttäytyisin samalla tavalla ystävällisesti ja hyvin kuin Neiti A:n tapauksessa. Itse asiassa kaikki minuun yksipuolisesti ihastuneista on naisista on ollut syystä tai toisesta Neiti B:n kaltaisia, kun taas itse jouduin nuorempana useankin Neiti A:n friendzonelle, kunnes tajusin että yhtä tärkeää omien tunteiden lisäksi on myös naisen tunteet minua kohtaan. En halunnut enää olla hiljaisten hetkien piriste vaan tahdoin enemmän. En valinnut Neiti A:ta enkä Neiti B:tä vaan jotain sieltä väliltä.
Oletpa tyhmä.
Jos 35 v miehelle sanotaan vähän herätellen että ehkei ne 21 v kuumat Instababet diggaile susta, se ei tarkoita että laske rimaa.
Kuka alkaa seurustella ilman ihastumista ja rakastumista? No provon mukaan ap:n mies joo....mutta oikeesti? Ei kukaan.
Tommosta se sit ois jos miehellä on vain pakko olla joku vakip*. Ei kai tossa tilanteessa muusta olisi kyse.
En ole koskaan "laskenut rimaa", "tyytynyt", "etsinyt tasoistani miestä" tai muuta nykypafkaa. Olen ihastunut, ja jos toinenkin on ihastunut minuun, on alettu seurusteleen.