Lue keskustelun säännöt.
Päädyin tapailemaan miestä, joka oli pudottanut reippaasti rimaa löytääkseen seuraa
23.06.2019 |
Itsetuntoni on laskenut huomattavasti tämän seurauksena. En haluaisi kokea olevani toiselle vain joku paremman puutteessa, ei minulla niin rautainen itsetunto ole, päinvastoin. Aina kun kyseenalaistan miehen tunteet minua kohtaan hän väittää muka niin paljon tykkäävänsä minusta, mutta kaikki hänen käytöksensä viittaavat siihen, etten ole hänelle juuri sitä mitä hän oikeasti haluaisi. Sanoihan hän itse, että joutui pudottamaan vaatimuksiaan, kun huomasi, ettei seuraa niin helposti löydykään.
En vaan tiedä, kannattaako tätä jatkaa. Tykkään miehestä, mutta en vaan halua tuntea tällaista huonommuutta. Ei se kai olisi liikaa vaadittu, että tuntisimme toisiamme kohtaan samoin.
Onko tällaista suhdetta järkeä jatkaa?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
Ei kannatta höläytellä suustansa avoimesti loukkaavia juttuja, siitä tämä oli seurausta! Olisi poika itänyt suunsa kiinni vain niin ihanasti menisi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, usein ääni muuttuu kellossa, kun mies tajuaa että on riski menettää!
Tiedän etten ollut miehelleni ykkösvaihtoehto. Sanoin tietty et pistetään sit poikki, no sehän ei mitenkään käynyt miehelle vaan kosi ;) Nyt enempi vähempi onnellisesti naimisissa kohta jo 25v. (rehellisyyden nimissä, oli muutama hankala vuosi alussa, mutta tänä päivänä kaikki mitä loistavimmin!)
Jos kumppani oikeasti kertoo pudottaneensa rimaansa niin sellaisen kanssa ei pidä edes aloittaa. Kuka oikeasti haluaa kuulla olevansa tarjoustuote joka otettiin kun ei parempaan ollut varaa? Sen luokan sammakkoja suustaan päästävällä on muitakin pahoja ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.
Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.
Kuulehan kulta, kun sitä riman laskemistakin on kahta eri sorttia.
Toinen tapa on se, että jos tähän asti on etsinyt kumppania hyvin vaativan kriteerilistan kera (rikas, hauska, menestyvä, leffatähden näköinen jne.), harrastaa pientä rehellistä itsetutkiskelua ja pohtii, mitkä kriteerit pidemmän päälle lopulta merkkaisivat oikeasti jotain (useimmilla esim. luonne ja emotionaalinen yhteys, ulkonäkökin varmaan ainakin sen verran, ettei pidä treffikumppania ainakaan vastenmielisenä). Tuloksena kehittyy itse ihmisenä niin, ettei enää haihattele pinnallisten ansioiden perässä, vaan se aiemmin seiskan nainen tuntuukin nykyään kympiltä. Tällainen riman alentaminen on ihan hyvä asia ja siihen täällä kannustetaan.
Ja sitten on tämä AP:n miesystävän harrastama tapa, jossa otetaan se seiskan nainen kuitenkin kuikuillen edelleen tilaisuuksia, josko tulisi sittenkin tsäänssit vaihtaa lennosta johonkin kymppiin. Vai miltä itsestäsi tuntuisi seurustella naisen kanssa, jonka tiedät haluavan sisimmässään olla jonkun muun kuin sinun kanssasi?
Mihin perustuu tämä oletus, että ap:n mies kuikuilee edelleen muita naisia? En nyt varsinaisesti löytänyt tälle väitteelle tukea aloituksesta.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
No voi voi. Haluaisitko itse olla kumppanillesi se "alempitasoinen kun ei saanut tasokasta" vai?
Olen eri, mutta minä voisin olla. Elämässä ei saa koskaan sitä mitä haluaa jos toiveet ovat korkealla. Pitäisikö sinusta olla syömättä jos ei saa aina parasta ruokaa, tai vaikka olla sitten asunnoton, koska koti ei ole sellainen mitä haluaa? Kivat prinsessaunelmat sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
No voi voi. Haluaisitko itse olla kumppanillesi se "alempitasoinen kun ei saanut tasokasta" vai?
Voittaisi kyllä yksinäisyyden 100-0 eikä tulevat lemputkaan tulisi niin shokkina, kuin samanarvoista tapaillessa.
Mies taitaa olla aika tyhmä kun tunnustaa tuollaista ääneen. Ei tajua millaista jälkeä se tekee toisen ihmisen itsetunnolle. Mutta näitä sosiaalisesta taitamattomia (usein ulkoisesti moitteettomia) miehiä riittää. Kuvittelevat että voivat sanoa toiselle mitä päähän pälkähtää. Tuskin jää ainoaksi lapsukseksi vaan pääset jatkossakin kuuntelemaan, miten hän nostaa omaa asemaansa kustannuksellasi. Pikkuhiljaa se murskaa itsetuntoasi ja alat uskoa itsekin, että ansaitset huonoa kohtelua. Sitten eräänä kauniina päivänä hän kertookin, että hänellä on uusi (ja sinua kauniimpi) nainen kierroksessa ja jäät kuin nalli kalliolle. Näitä tapauksia on aika paljon tapahtunut tuttavapiirissä. Ja nainen vielä julistaa suhteen aikana miten onnekas on kun hänellä on niin täydellinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon kertominen sinulle on oikeasti henkistä väkivaltaa. Lopettaisin suhteen itse ihan jo sen vuoksi. Lisäksi asia vaivaisi minua aina vuosienkin päästä.
Olen kokenut nuorena hiukan samantyyppisen seurustelun ja vaikka menimme naimisiin asti ja olin itse aina onnellinen, lopulta mies alkoi pettää...
Helpompi sinun on nyt erota. Usko itseesi. Älä tee virheitä joita itse tein. Olet arvokas ja hyvä ihminen ja nainen. Tsemppiä!
Peukutin alas vahingossa. Pahoitteluni! Tarkoitus oli tykätä kommentistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että mies on laskenut rimaa? Vertaatko itseäsi hänen exiinsä?
Tuskin sillä mitään tasokkaampaa exää on, jos kerran on joutunut laskemaan rimaa. Mikäli tasokkaampia on saanut (,ellei jokin ole olenaisesti hänen "tasossaan" muuttunut esim. vamma tai työttömyys) tuskin rimaa olsisi laskenut
Ainakin minun "tasoni" on laskenut siitä kun tapasin exäni. Velkaa on nyt edellisen johdosta kuusinumeroinen summa ja kaksi alaikäistä huollettavaa.
Kyllä, olen joutunut laskemaan rimaani paljon. Olen tosin tavannut näin huomattavasti mukavampia ja realistisemmat vaatimukset omaavia naisia. Jonakin päivänä löydän varmasti pysyvän kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko toinen voi vastata parisuhdetarpeisiini tai sitten hän ei voi. Jokainen, joka voi, on loistava kumppani, ja jokainen joka ei, on surkea kumppani. En koskaan ottaisi kumppania, joka ei olisi minusta hirmu haluttava, ja kun sellaisen kanssa olen, en jää mistään paitsi.
Monet luulee että Tinder on sellainen jono, yrittävät valkata parhaan parin sekunnin harkinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Noi on niin turnoffeja. Sama kun Tinderissä tulee yhtäkkiä hiljaisuus (joku kiinnostavampi kierroksessa) kunnes taas muina miehinä palataan asiaan. Juna menee tosi nopeesti, miehet ei aina tajua sitä
Tämä! Minulle naiset ovat tehneet näin lukuisia kertoja. Itse en ole syyllistynyt tähän vielä kertaakaan, vaikka joku on ehkä näin luullutkin. Aina ei vain jouda kirjoittelemaan enkä sitä sen kummemmin selittele.
Kaiken huippu ovat olleet suomi24 naiset jotka kehtasivat väittää ettei ole joutaneet kirjautumaan muutamaan päivään, vaikka ovat viettäneet aikaansa palstalla pallukka vihreänä pitkiäkin aikoja useampaan kertaan päivässä. Tätähän pystyi aikaisemmin kyttäämään kirjautumatta. Onneksi ei tarvitse enää deittailla eikä kyttäillä toisen tekemisiä. Nykyiseen luotan täysin. Ja jos pettää, niin sellainen joutaa mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä ketju kuvastaa taas naisille tyypillistä todellisuudesta vieraantumista ja prinsessahaaveita. Kyllä minun käsitykseni mukaan useimpien parisuhteiden realiteetit on sellaiset, ettei kumpikaan vastaa täysin niitä toisen villeimpiä haavekuvia. Jos oikeasti olisi huippumalleja ovella jonottamassa, niin hyvin harva sen naapurin Pirkon tai Penan valitsisi. Tämä nyt on pelkästään realismia. Ei tämän tarvitse tarkoittaa sitä ettei suhteessa olisi rakkautta tai sitoutumista.
Minulla ainakaan ei ole mitään villejä haavekuvia kumppanin suhteen. Siksi on ollut helppo rakastua ja kiintyä ihmiseen. Ja olen ollut siitä onnekas, että olen löytänyt sellaista mitä ei ehkä kaikki saa/osaa tuntea koskaan.
Mistä päättelit, että rakastuminen ja kiintyminen olisi muille jotenkin sen vaikeampaa? Sitähän täällä on yritetty tolkuttaa, ettei se mitenkään poissulje aitoa rakkautta ja sitoutumista, että on joskus villeimmissä haaveissaan unelmoinut kuumasta filmitähdestä.
Minä luulin että nämä filmitähtihaaveilut kuuluvat lähinnä teini-ikään. Eikö niistä yleensä kasveta ulos jo hyvissä ajoin ennen aikuisuutta? Vai oletteko te vielä teinejä, jotka sanotte että jos huippumalli ilmaantuisi ovelle tyrkylle, niin ette peruspirkkoa tai peruspenaa valitsisi?
Koska minä valitsisin sen peruspenan ihan heittämällä, jos hän olisi se ihminen jota rakastan ja johon olen sitoutunut. Ei tuollainen olisi edes valinta, niin itsestäänselvää on se, ettei mikään maailman huippumalli ole tasokkaampi kuin peruspena jota rakastaa. Minä tosin en tosissani ole mistään julkimoista koskaan haaveillutkaan. Edes silloin teininä. Brad Pitt oli silmänruokaa, ei mikään unelmien prinssi tai haaveiden aviomies.
No tuossa nyt menee jo puurot ja vellitkin sekaisin. Ei kai nyt kukaan kumppaniaan sen perusteella valitse, keneen ollaan rakastuneita ja sitoutuneita, vaan nimenomaan ensin valitaan kenen kanssa aletaan juttelemaan, lähdetään treffeille, jatketaan tapailua ja vasta aika monen kyllä-valinnan jälkeen tulee se rakkaus ja sitoutuminen. Kyse on minusta siitä, millä perusteella se ihan ensimmäinen valinta tehdään. Ja väitän, että hyvin harvalla ulkonäkö on siinä täysin mitätön tekijä.
Minä tapasin puolisoni yhteisen ystävän kautta. En niin, että olisi ollut monia ihmisiä, joista valita. Tiesin ensisilmäyksellä että kyllä, tuota miestä haluan. En laskenut hänelle arvoa tai numeroa vaan se oli hyvin yksinkertainen tieto tai pikemmim tunne: kyllä!
Sitten kun tutustuin myös hänen persoonaansa niin tiesin, että haluan häntä muutenkin kuin vain fyysisesti.
Eli joo, tottakai ulkonäkö ja olemus ovat tärkeitä, kun puhutaan parisuhteesta. Mutta ei ole olemassa mitään sellaista jonoa, mistä voisi käydä valitsemassa sopivan näköisen, kokoisen ja tasoisen. Jos en olisi tuolloin tavannut puolisoani niin olisin varmaan ollut toisetkin seitsemän vuotta sinkkuna ennen kuin seuraavan kerran olisi joku "vienyt jalat alta".
Keskimäärin naiset varmaan odottavatkin, että tulee joku ja vie jalat alta. Siksi on ehkä vaikea ymmärtää, että iso osa miehistä joutuu tekemään aika paljon lähestymisiä saadakseen niitä tilaisuuksia. Silloin pitää jonkinlaisilla kriteereillä päättää keitä lähestyy. Ja jos jatkuvasti sataa pakkeja, niin yksi mahdollinen syy on se, että lähestyy vain naisia jotka uskovat saavansa vetävämmmän ja kiinnostavamman miehen. Silloin voi olla järkevää alkaa lähestyä myös niitä vähemmän suosittuja naisia. Ei tässä ole sen kummemmasta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
No voi voi. Haluaisitko itse olla kumppanillesi se "alempitasoinen kun ei saanut tasokasta" vai?
Minä kyllä olisin mieluummin se alempitasoinen joka on tasokkaan kanssa kuin se tasokas joka on alempitasoisen kanssa. Totta hemmetissä haluan niin hyvän kumppanin kuin saan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka AP:n mies olisi "laskenut rimaa" joidenkin kriteereiden suhteen, ei se tarkoita, että ei voisi rakastaa AP:tä. Riippuu mitä mies pohjimmiltaan haluaa ja prioriteeteistä.
Esimerkiksi minusta olisi kiva, että nainen olisi nuorempi, mutta oma rakas on hieman itseäni vanhempi, se ei lopulta merkitse mitään. Ne ovat vain niitä pieniä plussia ja miinuksia, joita jokaisesta löytyy. Tilanne on aivan toinen, mikäli tekee asioista "kynnyskysymyksiä"; silloin tuskin voi olla onnellinen juuri kenenkään kanssa. Todennäköisesti ei edes itsensä.
Miksi pitäisi olla nuorempi, mitä väliä sillä on? Tietääkö naisesi että toivoisit hänen olevan eri-ikäinen kuin hän on?
Ja taas nainen tarttuu epäolennaiseen ja mitätöi miehen pointin. Pahinta henkistä väkivaltaa on juuri tuo naisten harjoittama mitätöinti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on vähän niinku autojen kanssa. Jokainen mies haluaa Ferrarin tai jonkun muun superauton, mutta se millä ajaa on joku Toyota tai Skoda ja ihan soivia pelejä nekin on. Mies on AP:n tapauksessa vaan realisti. Kun ei ollut mahdollisuutta siihen "Ferrari-naiseen" niin "Skoda-nainen" on ihan hyvä ja niin kuin Skoda täyttää auton tarpeet, niin myös "Skoda-nainen" täyttää naisen tarpeen - vaikka ei niin korkeatasoisesti kuin "Ferrari-nainen". Keskitason miehellä on "Skoda-nainen". Eikä se ole sen naisen vika.
Ja jos näin ajatteleva mies voittaa lotossa, hän hylkää vanhan Skodansa ja hankkii Ferrarin. Parisuhteeseen mukautettuna tällainen ei vaikuta kovin hyvältä diililtä sen Skoda-naisen kannalta.
Jos mietit, kuinka harva voittaa lotossa (ei lähes kukaan), niin kyllä se ihan hyvä diili on.
Toki jos ei parisuhteessaan tarvitse tai kaipaa sellaista asiaa kuin rakkaus. Jos se riittää että puoliso määrittää sinun arvosi ja tasokkuutesi elämänkumppanina ulkoisten piirteidesi kautta, niin mikäs siinä sitten. Vaan kuinka monelle Skoda-naiselle tällainen riittää? Ilmeisesti ketjun perusteella Skoda-miehille kuitenkin tällainen järjestely olisi ihan hyvä ja riittävä diili. Miksi? Sitä en itse Skoda-naisena voi ymmärtää.
En tiedä, kuinka vanha sinä olet ja oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa ihmisen kanssa jota olet aidosti rakastanut ja jolta olet saanut vastarakkautta. Minä olen jo melkein viisikymppinen enkä muunlaisissa kuin rakkauteen perustuvissa parisuhteissa ole ollutkaan. Siksi minulle tuollainen ihmissuhteiden ja oman kumppanin vertaaminen elottomiin esineisiin tuntuu aika kylmältä ajatusmaailmalta. Auton voi vaihtaa nuorempaan malliin tarvittaessa ilman että vanha auto kokee sydänsuruja. Mutta puolisoa pitäisi jaksaa rakastaa sittenkin kun hän ei ole enää nuori ja nätti. Ilmeisesti Skoda-miehet eivät ole kykeneviä tällaiseen rakkauteen?
Väität, että sinulla on ollut rakkauteen perustuvia parisuhteita useita eikä muunlaisia ollenkaan? Kyse ei kyllä ole ollut rakkaudesta, koska muutoinhan sinulla olisi ollut vain yksi parisuhde, ellet satu olemaan moninkertainen leski.
Vierailija kirjoitti:
Mies taitaa olla aika tyhmä kun tunnustaa tuollaista ääneen. Ei tajua millaista jälkeä se tekee toisen ihmisen itsetunnolle. Mutta näitä sosiaalisesta taitamattomia (usein ulkoisesti moitteettomia) miehiä riittää. Kuvittelevat että voivat sanoa toiselle mitä päähän pälkähtää. Tuskin jää ainoaksi lapsukseksi vaan pääset jatkossakin kuuntelemaan, miten hän nostaa omaa asemaansa kustannuksellasi. Pikkuhiljaa se murskaa itsetuntoasi ja alat uskoa itsekin, että ansaitset huonoa kohtelua. Sitten eräänä kauniina päivänä hän kertookin, että hänellä on uusi (ja sinua kauniimpi) nainen kierroksessa ja jäät kuin nalli kalliolle. Näitä tapauksia on aika paljon tapahtunut tuttavapiirissä. Ja nainen vielä julistaa suhteen aikana miten onnekas on kun hänellä on niin täydellinen mies.
Et paljon eroa tästä miehestä, koska luulet että oma mutusi on totta. Etkö ymmärrä kuinka lapsellista on tuo on. Sama kuin sanoisi eri väristä ihmistä automaattisesti tietyn rikoksen harjoittajaksi, vaikka tällä väitteellä on tilastollistakin tukea.
Unohda koko mies. Tuosta ei voi seurata mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä ketju kuvastaa taas naisille tyypillistä todellisuudesta vieraantumista ja prinsessahaaveita. Kyllä minun käsitykseni mukaan useimpien parisuhteiden realiteetit on sellaiset, ettei kumpikaan vastaa täysin niitä toisen villeimpiä haavekuvia. Jos oikeasti olisi huippumalleja ovella jonottamassa, niin hyvin harva sen naapurin Pirkon tai Penan valitsisi. Tämä nyt on pelkästään realismia. Ei tämän tarvitse tarkoittaa sitä ettei suhteessa olisi rakkautta tai sitoutumista.
Minulla ainakaan ei ole mitään villejä haavekuvia kumppanin suhteen. Siksi on ollut helppo rakastua ja kiintyä ihmiseen. Ja olen ollut siitä onnekas, että olen löytänyt sellaista mitä ei ehkä kaikki saa/osaa tuntea koskaan.
Mistä päättelit, että rakastuminen ja kiintyminen olisi muille jotenkin sen vaikeampaa? Sitähän täällä on yritetty tolkuttaa, ettei se mitenkään poissulje aitoa rakkautta ja sitoutumista, että on joskus villeimmissä haaveissaan unelmoinut kuumasta filmitähdestä.
Minä luulin että nämä filmitähtihaaveilut kuuluvat lähinnä teini-ikään. Eikö niistä yleensä kasveta ulos jo hyvissä ajoin ennen aikuisuutta? Vai oletteko te vielä teinejä, jotka sanotte että jos huippumalli ilmaantuisi ovelle tyrkylle, niin ette peruspirkkoa tai peruspenaa valitsisi?
Koska minä valitsisin sen peruspenan ihan heittämällä, jos hän olisi se ihminen jota rakastan ja johon olen sitoutunut. Ei tuollainen olisi edes valinta, niin itsestäänselvää on se, ettei mikään maailman huippumalli ole tasokkaampi kuin peruspena jota rakastaa. Minä tosin en tosissani ole mistään julkimoista koskaan haaveillutkaan. Edes silloin teininä. Brad Pitt oli silmänruokaa, ei mikään unelmien prinssi tai haaveiden aviomies.
No tuossa nyt menee jo puurot ja vellitkin sekaisin. Ei kai nyt kukaan kumppaniaan sen perusteella valitse, keneen ollaan rakastuneita ja sitoutuneita, vaan nimenomaan ensin valitaan kenen kanssa aletaan juttelemaan, lähdetään treffeille, jatketaan tapailua ja vasta aika monen kyllä-valinnan jälkeen tulee se rakkaus ja sitoutuminen. Kyse on minusta siitä, millä perusteella se ihan ensimmäinen valinta tehdään. Ja väitän, että hyvin harvalla ulkonäkö on siinä täysin mitätön tekijä.
Minä tapasin puolisoni yhteisen ystävän kautta. En niin, että olisi ollut monia ihmisiä, joista valita. Tiesin ensisilmäyksellä että kyllä, tuota miestä haluan. En laskenut hänelle arvoa tai numeroa vaan se oli hyvin yksinkertainen tieto tai pikemmim tunne: kyllä!
Sitten kun tutustuin myös hänen persoonaansa niin tiesin, että haluan häntä muutenkin kuin vain fyysisesti.
Eli joo, tottakai ulkonäkö ja olemus ovat tärkeitä, kun puhutaan parisuhteesta. Mutta ei ole olemassa mitään sellaista jonoa, mistä voisi käydä valitsemassa sopivan näköisen, kokoisen ja tasoisen. Jos en olisi tuolloin tavannut puolisoani niin olisin varmaan ollut toisetkin seitsemän vuotta sinkkuna ennen kuin seuraavan kerran olisi joku "vienyt jalat alta".
Keskimäärin naiset varmaan odottavatkin, että tulee joku ja vie jalat alta. Siksi on ehkä vaikea ymmärtää, että iso osa miehistä joutuu tekemään aika paljon lähestymisiä saadakseen niitä tilaisuuksia. Silloin pitää jonkinlaisilla kriteereillä päättää keitä lähestyy. Ja jos jatkuvasti sataa pakkeja, niin yksi mahdollinen syy on se, että lähestyy vain naisia jotka uskovat saavansa vetävämmmän ja kiinnostavamman miehen. Silloin voi olla järkevää alkaa lähestyä myös niitä vähemmän suosittuja naisia. Ei tässä ole sen kummemmasta kyse.
"Silloin voi olla järkevää alkaa lähestyä myös niitä vähemmän suosittuja naisia."
Järkevää? Eli et lähesty naista siksi, että hän herättää syystä tai toisesta kiinnostuksesi; koska hän hymyilee viehättävästi, koska hänellä on hassu pyörre hiuksissa, koska hänellä on niin jännä katse, koska hän nauraa niin iloisesti, koska hän veikistelee sinulle etäältä... Ei, vaan sen sijaan lasket kuviteltuja arvoasteikkoja ja päätät lähestyä ihan vaan jotain naista? Et siksi, että jokin hänessä olisi uniikkia, vetäisi sinua puoleensa, vaan koska arvioit että hänelle saattaisit kelvata?
Usko pois, tuo näkyy. Sanaton viestisi kertoo kyllä, ettet ole naisesta oikeasti kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedät itsekin vastauksen: ei kannata jatkaa.
Niin. Miksi se on kuitenkin niin vaikeaa olla jatkamatta? Minä kun en missään tapauksessa vain tyytynyt häneen.
ap
Kysynpä, että mitkä ne tasot oikein on? Mikä on miehen arvomaailma....
Ehkä on kasvanut ulkoisista sisäisiin kriteereihin?
Mitä sinä arvostat ja mitä sinä haluat?
Mitä parempaa saakin näillä kriteereillä?
Aika pinnallista ja hieman huvittavaa, mutta saahan sitä maailmaa hahmottaa omilla tavoin.
Veikkaan, että sinun listallani ykkösenä ei ole kriteeerityyppi...mutta ehkä hänestä kuoriutuukin ihminen. Voitan sinäk8n sanoa, että et olisi kiinnostunut pinnallisesta? Mutta että saattaa miehen pinnan alta löytyäkin aarre. Sinulla on oma aarre sisälläsi.
Hieno sielu.
Ei ne aarteet näy pinnalle tai tule heti esiin. Pilkahduksia voi tulla, että kiinnostus herää...
Kuulehan kulta, kun sitä riman laskemistakin on kahta eri sorttia.
Toinen tapa on se, että jos tähän asti on etsinyt kumppania hyvin vaativan kriteerilistan kera (rikas, hauska, menestyvä, leffatähden näköinen jne.), harrastaa pientä rehellistä itsetutkiskelua ja pohtii, mitkä kriteerit pidemmän päälle lopulta merkkaisivat oikeasti jotain (useimmilla esim. luonne ja emotionaalinen yhteys, ulkonäkökin varmaan ainakin sen verran, ettei pidä treffikumppania ainakaan vastenmielisenä). Tuloksena kehittyy itse ihmisenä niin, ettei enää haihattele pinnallisten ansioiden perässä, vaan se aiemmin seiskan nainen tuntuukin nykyään kympiltä. Tällainen riman alentaminen on ihan hyvä asia ja siihen täällä kannustetaan.
Ja sitten on tämä AP:n miesystävän harrastama tapa, jossa otetaan se seiskan nainen kuitenkin kuikuillen edelleen tilaisuuksia, josko tulisi sittenkin tsäänssit vaihtaa lennosta johonkin kymppiin. Vai miltä itsestäsi tuntuisi seurustella naisen kanssa, jonka tiedät haluavan sisimmässään olla jonkun muun kuin sinun kanssasi?