Päädyin tapailemaan miestä, joka oli pudottanut reippaasti rimaa löytääkseen seuraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan että olet ns. "tavallinen nainen" eli kohtuullisen näköinen ja sinussa ei ole mitään suurta vikaa ja kiinnostuneita miehiä on sen verran että pääset valitsemaan. Valitsetko:

A) Komean sosiaalisesti hyvin käyttäytyvän miehen joka hurmaa sinut, kuten on jo hurmannut niin monta sinua ennenkin.

B) Vähemmän komea ja sosiaalisesti kömpelö mutta jopa kiusallisen ihastunut mies josta näkee heti että menestystä naisrintamalla ei ole ollut.

Kumman arvelette olevan kiinnostuneempi, sitoutuneempi, ihastuneempi juuri sinuun ja kiitollisempi siitä että juuri sinä osoitat kiinnostusta ja mielenkiintoa häntä kohtaan? Luulen että aika moni miehiä moralisoivista naisista silmiä räpäyttämättä valitsee Herra A:n, koska heillä on "oikeus" valita kenet haluavat ja vain paras on heille kyllin hyvää. Ja parhaalla ei tarkoiteta sitä joka olisi sitoutunein parisuhteeseen juuri hänen kanssaan vaan sitä komeaa, suosittua ja sosiaalisesti pätevää tyyppiä ja toive on että juuri tämä suosittu tyyppi kehittäisi näitä herra B:n ominaisuuksia juuri kyseistä naista kohtaan. Toisaalta ei se teidän oma sitoutuneisuutennekaan olisi yhtäläinen herra A:n ja herra B:n kohdalla, vaan toinen olisi mieluisampi valinta kuin toinen ja se vaikuttaisi teidän suhtautumiseen heitä ja heidän tuntemuksiaan kohtaan. Yksipuolinen ihastuminen harvoin johtaa parisuhteeseen.

Eikö juuri herra A olisi se joka tyytyy ja herra B se joka olisi prinsessaunelmaisen naisen looginen valinta puolisoksi? Tässäkin ketjussa on jo useasti syytetty herra B:tä siitä että hän yrittää liian tasokkaita naisia ja herra A:ta siitä että hänelle kelpaa tasottomampikin tapaus ainakin vähäksi aikaa.

Mielestäni ratkaisu tähänkin ongelmaan on kohtuullisen yksinkertainen, mutta epäilen että se ei saa täällä kovinkaan hyvää vastaanottoa. Jos arvotat puolison sitoutuneisuutta hyvin korkealle, niin laske hieman omaa rimaa ja hyväksy vähemmän "täydellinen" vaihtoehto, niin puolisoehdokkaan sitoutuneisuustaso nousee. Jos taas puolison maksimaalisen komea ulkonäkö ja sosiaalinen status on se juttu, niin sitten pitää hyväksyä että ehkä tyyppi ei olekaan ihan yhtä sitoutunut kuin mitä itse olisi. Luultavasti rimaa sopivasti säätämällä löydät kaltaisesi kompromissin joka ei ole herra A eikä herra B ja olette yhtä sitoutuneita suhteeseen. Kumpikin voisi ehkä löytää kauniimman/komeamman suhteeseen, mutta sitoutumisesta ei olisi takeita. Näin kummallakin on fiilis että ovat löytäneet parhaan kumppanin parisuhteeseen mihin pystyvät ja kummatkin pysyvät sitoutuneina.

Ja sitten tosielämässä hyvin harvalla on yhtäaikaisesti tarjolla useampaa juuri sinusta kiinnostunutta kumppaniehdokasta, joista ainakin yksi on tietenkin komea ja sosiaalisesti niin sulavakäytöksinen, että hurmaa naisen kuin naisen. Taas huomaa kuinka teillä miehillä on todella vääristynyt käsitys tavallisen naisen elämästä.

Tietenkin kaikki on suhteessa siihen kuinka kaunis ja sulavakäytöksinen itse olet. Jos omassakaan käytöksessä tai ulkonäössä ei hirveästi ole hurraamista, niin sitten se Herra A on myös jotain muuta kuin se kaupungin tavoitelluin poikamies ja valinnanvaraa on vähemmän, mutta mielestäni pointti silti säilyy. Käännetään sukupuolet toisinpäin ja mietitään että kumpikohan olisi todennäköisemmin kiinnostunut minusta (kohtuullisen tavallisesta sinkkumiehestä):

A) Kaunis, iloinen ja ystävällinen neiti, jolle miehet tulevat juttelemaan minne hän meneekin

B) Herran B:n naispuoleinen vastine, joka harvakseltaan saa matcheja tinderissä

Totta kai Neiti A olisi iloinen ja ystävällinen minullekin kunhan käyttäydyn hyvin, mutta todennäköisesti romanttiset ajatukset eivät kävisi edes mielessäkään, kun taas Neiti B:n saattaisi tuntea minua kohtaan voimakkaastikin jos käyttäytyisin samalla tavalla ystävällisesti ja hyvin kuin Neiti A:n tapauksessa. Itse asiassa kaikki minuun yksipuolisesti ihastuneista on naisista on ollut syystä tai toisesta Neiti B:n kaltaisia, kun taas itse jouduin nuorempana useankin Neiti A:n friendzonelle, kunnes tajusin että yhtä tärkeää omien tunteiden lisäksi on myös naisen tunteet minua kohtaan. En halunnut enää olla hiljaisten hetkien piriste vaan tahdoin enemmän. En valinnut Neiti A:ta enkä Neiti B:tä vaan jotain sieltä väliltä.

En tiedä oliko tarkoituksesi vastata ap:n aloitukseen vai kommentoida yleisesti, mutta ap:n tapauksessa tämä A-B -hienosäätö ei ilmeisesti ole toiminut. Mies on todennut sen ääneenkin, ja aloittajan mukaan osoittaa sen toistuvasti käytöksellään. Eli ilmeisesti mies ei ole sopeutunut siihen, että on joutunut muuttamaan kriteerejä. Sellainenhan varmasti näkyy suhteessa. -eri