Lue keskustelun säännöt.
Päädyin tapailemaan miestä, joka oli pudottanut reippaasti rimaa löytääkseen seuraa
23.06.2019 |
Itsetuntoni on laskenut huomattavasti tämän seurauksena. En haluaisi kokea olevani toiselle vain joku paremman puutteessa, ei minulla niin rautainen itsetunto ole, päinvastoin. Aina kun kyseenalaistan miehen tunteet minua kohtaan hän väittää muka niin paljon tykkäävänsä minusta, mutta kaikki hänen käytöksensä viittaavat siihen, etten ole hänelle juuri sitä mitä hän oikeasti haluaisi. Sanoihan hän itse, että joutui pudottamaan vaatimuksiaan, kun huomasi, ettei seuraa niin helposti löydykään.
En vaan tiedä, kannattaako tätä jatkaa. Tykkään miehestä, mutta en vaan halua tuntea tällaista huonommuutta. Ei se kai olisi liikaa vaadittu, että tuntisimme toisiamme kohtaan samoin.
Onko tällaista suhdetta järkeä jatkaa?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
No eihän se riitä, että saa jonkun vaan sitä suhdetta pitää rakentaa ja ylläpitää joka päivä. Jos ei jaksa nähdä vaivaa, tulee lempatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies siis laski rimaa vähän lähemmäs omaa, matalaa tasoaan. Onnistui siten edelleen nappaamaan omaa tasoaan ylempää. Kaikki hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.
Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.
No sitä rimaa ei pidä laskea siten, että kokee tyytyvänsä johonkuhun paremman puutteessa, vaan niin että aidosti kokee sen toisen olevan ihan yhtä hyvä kuin se mitä piti aiemmin parempana. Vai itsekö tosiaan haluaisit olla joku johon tyydytään kunnes löytyy parempi? (tämän toisen silmissä parempi, ei välttämättä kaikkien muiden)
Minusta tuollainen on pehmeiden puhumista. Varmasti jokainen pitää kärjistäen miljonääri-mallia korkeampitasoisena kuin perus-Pirkkoa, mutta olennaista on se miten kokee toisen suhteessa itseensä. Joutuuko tyytymään alempaan kuin mitä katsoo "ansaitsevansa". Toista voi tosiaankin rakastaa ja pitää itselleen oikeana, vaikka ymmärtää olemassa olevan kaiken maailman miljonäärejä ja kuninkaallisisa, sekä huippumalleja.
Ai että ajattelisi "ottaisin mieluummin miljonäärimallin, mutta koska ymmärrän olevani liian huonotasoinen sellaiselle, niin tyydyn perus-Pirkkoon (ellei sitten joskus käy tuuri ja miljonäärimalli tule iskemään)" ? Ja Pirkon pitäisi tässä parisuhteessa olla rakastunut ja onnellinen?
Ei vaan olen realisti, etten kelpaisi oletettavasti sille miljonäärimallille, joten valitsen perus-Pirkon, joka on mukava ja ihan nättikin. Omien valintojen ja rakkauden lujuus on ihmisestä sitten kiinni. Paljon eroja tapahtuu ja tuskin valtaosassa on kyse siitä, että olisi tyydytty odotellessa jotain parempaa.
Noin se menee lähes kaikissa suhteissa, jos vaan on rehellinen itselleen ja myöntää elämän realiteetit. Lähes kaikki meistä tekevät kompromisseja (vaikka nykyään monet eivät enää ole valmiita niihin, ja ovat siksi aina yksin), kun sitoutuvat pitkään suhteeseen toisen kanssa.
Eh, kompromissi on jos esim haluaisi asua Helsingissä, mutta puolison työn takia asuu Turussa- ei se, että haluaa aivan toisennäköisen ja toisentaustaisen ihmisen kuin se mihin tyytyy.. jos haluaa 21 v rikkaan alusvaatemallin ja ottaa 25 v rikkaan näyttelijän, niin se on kompromissi, ei 21 v malli vs perus Pirkko. Miten tosissaan voi Pirkkoa edes rakastaa tässä tilanteessa, onko kyse rakkaudesta vai vaan siitä ettei halua olla yksin?
Tjaaaah, no kaikille ei nyt riitä niitä supermalleja/ näyttelijöitä vaikka kuinka "haluaisi". Ei elämä ole mikään supermarket.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.
Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.
No sitä rimaa ei pidä laskea siten, että kokee tyytyvänsä johonkuhun paremman puutteessa, vaan niin että aidosti kokee sen toisen olevan ihan yhtä hyvä kuin se mitä piti aiemmin parempana. Vai itsekö tosiaan haluaisit olla joku johon tyydytään kunnes löytyy parempi? (tämän toisen silmissä parempi, ei välttämättä kaikkien muiden)
Minusta tuollainen on pehmeiden puhumista. Varmasti jokainen pitää kärjistäen miljonääri-mallia korkeampitasoisena kuin perus-Pirkkoa, mutta olennaista on se miten kokee toisen suhteessa itseensä. Joutuuko tyytymään alempaan kuin mitä katsoo "ansaitsevansa". Toista voi tosiaankin rakastaa ja pitää itselleen oikeana, vaikka ymmärtää olemassa olevan kaiken maailman miljonäärejä ja kuninkaallisisa, sekä huippumalleja.
Ai että ajattelisi "ottaisin mieluummin miljonäärimallin, mutta koska ymmärrän olevani liian huonotasoinen sellaiselle, niin tyydyn perus-Pirkkoon (ellei sitten joskus käy tuuri ja miljonäärimalli tule iskemään)" ? Ja Pirkon pitäisi tässä parisuhteessa olla rakastunut ja onnellinen?
Ei vaan olen realisti, etten kelpaisi oletettavasti sille miljonäärimallille, joten valitsen perus-Pirkon, joka on mukava ja ihan nättikin. Omien valintojen ja rakkauden lujuus on ihmisestä sitten kiinni. Paljon eroja tapahtuu ja tuskin valtaosassa on kyse siitä, että olisi tyydytty odotellessa jotain parempaa.
Niin, eli jos saisit valita, ottaisit mieluummin miljonäärimallin, mutta koska hän ei ottaisi sinua, tyydyt perus-Pirkkoon.
Joo, näin se elämässä menee. Suurin osa yli 15-vuotiaista tietää sen jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.
Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.
No sitä rimaa ei pidä laskea siten, että kokee tyytyvänsä johonkuhun paremman puutteessa, vaan niin että aidosti kokee sen toisen olevan ihan yhtä hyvä kuin se mitä piti aiemmin parempana. Vai itsekö tosiaan haluaisit olla joku johon tyydytään kunnes löytyy parempi? (tämän toisen silmissä parempi, ei välttämättä kaikkien muiden)
Minusta tuollainen on pehmeiden puhumista. Varmasti jokainen pitää kärjistäen miljonääri-mallia korkeampitasoisena kuin perus-Pirkkoa, mutta olennaista on se miten kokee toisen suhteessa itseensä. Joutuuko tyytymään alempaan kuin mitä katsoo "ansaitsevansa". Toista voi tosiaankin rakastaa ja pitää itselleen oikeana, vaikka ymmärtää olemassa olevan kaiken maailman miljonäärejä ja kuninkaallisisa, sekä huippumalleja.
Ai että ajattelisi "ottaisin mieluummin miljonäärimallin, mutta koska ymmärrän olevani liian huonotasoinen sellaiselle, niin tyydyn perus-Pirkkoon (ellei sitten joskus käy tuuri ja miljonäärimalli tule iskemään)" ? Ja Pirkon pitäisi tässä parisuhteessa olla rakastunut ja onnellinen?
Ei vaan olen realisti, etten kelpaisi oletettavasti sille miljonäärimallille, joten valitsen perus-Pirkon, joka on mukava ja ihan nättikin. Omien valintojen ja rakkauden lujuus on ihmisestä sitten kiinni. Paljon eroja tapahtuu ja tuskin valtaosassa on kyse siitä, että olisi tyydytty odotellessa jotain parempaa.
Noin se menee lähes kaikissa suhteissa, jos vaan on rehellinen itselleen ja myöntää elämän realiteetit. Lähes kaikki meistä tekevät kompromisseja (vaikka nykyään monet eivät enää ole valmiita niihin, ja ovat siksi aina yksin), kun sitoutuvat pitkään suhteeseen toisen kanssa.
Eh, kompromissi on jos esim haluaisi asua Helsingissä, mutta puolison työn takia asuu Turussa- ei se, että haluaa aivan toisennäköisen ja toisentaustaisen ihmisen kuin se mihin tyytyy.. jos haluaa 21 v rikkaan alusvaatemallin ja ottaa 25 v rikkaan näyttelijän, niin se on kompromissi, ei 21 v malli vs perus Pirkko. Miten tosissaan voi Pirkkoa edes rakastaa tässä tilanteessa, onko kyse rakkaudesta vai vaan siitä ettei halua olla yksin?
Tjaaaah, no kaikille ei nyt riitä niitä supermalleja/ näyttelijöitä vaikka kuinka "haluaisi". Ei elämä ole mikään supermarket.
Noin juuri. Tuon oivaltaminen on joillekin todella vaikeaa. Aina ei voi saada sitä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hemmetti nyt ihmiset!
Ei pointti ole siinä että mies on tuon ääneen sanonut, eikä sitä tasoteoriaa pidä jäädä jauhamaan, vaan kysehän on siitä että mies on ottanut tämän naisen paremman puutteessa. Ei tuo mies sitoudu, hän toivoo ja odottaa parempaa ja nykyinen on korvike. Pythyi tuommoisille!
Itselleni on sanottu että puolisoni on tasoani alempana. Ihmetelty että häneen tyydyn. Minulle hän on se oikea, se jota rakastan ja kenen kanssa haaveilen pitkästä tulevaisuudesta, meidän perheestä. Minä *haluan* tämän ihmisen.
Ap:n mies ei halua, ap:n mies tyytyy. Se on julmuutta kumppaniaan kohtaan. Sellainen ihminen on minusta mätä. Ja parisuhteen jatkuessa myös todennäköisesti uskoton. Asiasta mainitseminen on myös itsensä korottamista kumppaninsa yläpuolelle, kuin sanoakseen että ap:n on oltava kiitollinen kun saa tämän itseään paremman ihmisen kanssa aikaa viettää.
Vertaapa ap: Jos on totta että minun puolisoni on sinun asemassasi eli minä olen se tasokkaampi, niin otatko miehen joka katsoo sinua alaspäin kuten miehesi nyt tekee, vai miehen joka katsoo sinua ylöspäin, kuten minä teen puolisolleni antaen piupaut kaikenmaailman tasoteorioille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.
Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.
No sitä rimaa ei pidä laskea siten, että kokee tyytyvänsä johonkuhun paremman puutteessa, vaan niin että aidosti kokee sen toisen olevan ihan yhtä hyvä kuin se mitä piti aiemmin parempana. Vai itsekö tosiaan haluaisit olla joku johon tyydytään kunnes löytyy parempi? (tämän toisen silmissä parempi, ei välttämättä kaikkien muiden)
Minusta tuollainen on pehmeiden puhumista. Varmasti jokainen pitää kärjistäen miljonääri-mallia korkeampitasoisena kuin perus-Pirkkoa, mutta olennaista on se miten kokee toisen suhteessa itseensä. Joutuuko tyytymään alempaan kuin mitä katsoo "ansaitsevansa". Toista voi tosiaankin rakastaa ja pitää itselleen oikeana, vaikka ymmärtää olemassa olevan kaiken maailman miljonäärejä ja kuninkaallisisa, sekä huippumalleja.
Ai että ajattelisi "ottaisin mieluummin miljonäärimallin, mutta koska ymmärrän olevani liian huonotasoinen sellaiselle, niin tyydyn perus-Pirkkoon (ellei sitten joskus käy tuuri ja miljonäärimalli tule iskemään)" ? Ja Pirkon pitäisi tässä parisuhteessa olla rakastunut ja onnellinen?
Ei vaan olen realisti, etten kelpaisi oletettavasti sille miljonäärimallille, joten valitsen perus-Pirkon, joka on mukava ja ihan nättikin. Omien valintojen ja rakkauden lujuus on ihmisestä sitten kiinni. Paljon eroja tapahtuu ja tuskin valtaosassa on kyse siitä, että olisi tyydytty odotellessa jotain parempaa.
Noin se menee lähes kaikissa suhteissa, jos vaan on rehellinen itselleen ja myöntää elämän realiteetit. Lähes kaikki meistä tekevät kompromisseja (vaikka nykyään monet eivät enää ole valmiita niihin, ja ovat siksi aina yksin), kun sitoutuvat pitkään suhteeseen toisen kanssa.
Eh, kompromissi on jos esim haluaisi asua Helsingissä, mutta puolison työn takia asuu Turussa- ei se, että haluaa aivan toisennäköisen ja toisentaustaisen ihmisen kuin se mihin tyytyy.. jos haluaa 21 v rikkaan alusvaatemallin ja ottaa 25 v rikkaan näyttelijän, niin se on kompromissi, ei 21 v malli vs perus Pirkko. Miten tosissaan voi Pirkkoa edes rakastaa tässä tilanteessa, onko kyse rakkaudesta vai vaan siitä ettei halua olla yksin?
Tjaaaah, no kaikille ei nyt riitä niitä supermalleja/ näyttelijöitä vaikka kuinka "haluaisi". Ei elämä ole mikään supermarket.
No miksi kenenkään pitäisi tyytyä olemaan semmoisen kanssa, joka haluaa jonkun ihan toisenlaisen? Tai siis, voihan molemmat tyytyä toisiinsa, itse olen mieluummin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.
Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.
No sitä rimaa ei pidä laskea siten, että kokee tyytyvänsä johonkuhun paremman puutteessa, vaan niin että aidosti kokee sen toisen olevan ihan yhtä hyvä kuin se mitä piti aiemmin parempana. Vai itsekö tosiaan haluaisit olla joku johon tyydytään kunnes löytyy parempi? (tämän toisen silmissä parempi, ei välttämättä kaikkien muiden)
Minusta tuollainen on pehmeiden puhumista. Varmasti jokainen pitää kärjistäen miljonääri-mallia korkeampitasoisena kuin perus-Pirkkoa, mutta olennaista on se miten kokee toisen suhteessa itseensä. Joutuuko tyytymään alempaan kuin mitä katsoo "ansaitsevansa". Toista voi tosiaankin rakastaa ja pitää itselleen oikeana, vaikka ymmärtää olemassa olevan kaiken maailman miljonäärejä ja kuninkaallisisa, sekä huippumalleja.
Ai että ajattelisi "ottaisin mieluummin miljonäärimallin, mutta koska ymmärrän olevani liian huonotasoinen sellaiselle, niin tyydyn perus-Pirkkoon (ellei sitten joskus käy tuuri ja miljonäärimalli tule iskemään)" ? Ja Pirkon pitäisi tässä parisuhteessa olla rakastunut ja onnellinen?
Ei vaan olen realisti, etten kelpaisi oletettavasti sille miljonäärimallille, joten valitsen perus-Pirkon, joka on mukava ja ihan nättikin. Omien valintojen ja rakkauden lujuus on ihmisestä sitten kiinni. Paljon eroja tapahtuu ja tuskin valtaosassa on kyse siitä, että olisi tyydytty odotellessa jotain parempaa.
Noin se menee lähes kaikissa suhteissa, jos vaan on rehellinen itselleen ja myöntää elämän realiteetit. Lähes kaikki meistä tekevät kompromisseja (vaikka nykyään monet eivät enää ole valmiita niihin, ja ovat siksi aina yksin), kun sitoutuvat pitkään suhteeseen toisen kanssa.
Eh, kompromissi on jos esim haluaisi asua Helsingissä, mutta puolison työn takia asuu Turussa- ei se, että haluaa aivan toisennäköisen ja toisentaustaisen ihmisen kuin se mihin tyytyy.. jos haluaa 21 v rikkaan alusvaatemallin ja ottaa 25 v rikkaan näyttelijän, niin se on kompromissi, ei 21 v malli vs perus Pirkko. Miten tosissaan voi Pirkkoa edes rakastaa tässä tilanteessa, onko kyse rakkaudesta vai vaan siitä ettei halua olla yksin?
Tjaaaah, no kaikille ei nyt riitä niitä supermalleja/ näyttelijöitä vaikka kuinka "haluaisi". Ei elämä ole mikään supermarket.
Noin juuri. Tuon oivaltaminen on joillekin todella vaikeaa. Aina ei voi saada sitä mitä haluaa.
Aina voi vaikuttaa siihen, mitä haluaa. Kun menen asuntonäyttöön, en itke sitä että pitää tyytyä tähän kun ei raha riitä merenrantatonttiin tai autokaupassa siihen, ettei voi ostaa Teslaa. Jos omat toiveet kumppania kohtaan ovat täysin epärealistiset, niitä kannattaa korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.
Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.
Ok, uudet ohjeet:
1. Laske rimaa.
2. Älä tuo sitä ilmi tapailemallesi naiselle.
3. Profit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.
Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.
Ok, uudet ohjeet:
1. Laske rimaa.
2. Älä tuo sitä ilmi tapailemallesi naiselle.
3. Profit
4. Älä petä naista vaikka haaveittesi kohde antaisi sinulle
Me ei tiedetä miten tämä asia on.
Ap:n mukaan mies sanoo tykkäävänsä juuri hänestä ja haluavansa olla hänen kanssaan. Ap p e l k ä ä että mies vain tyytyy häneen.
Ap:n pelko voi johtua myös aiemmista huonoista kokemuksista tai itsetunnon puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se mies toi ilmi että piti laskea rimaa, ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedät itsekin vastauksen: ei kannata jatkaa.
Niin. Miksi se on kuitenkin niin vaikeaa olla jatkamatta? Minä kun en missään tapauksessa vain tyytynyt häneen.
ap
Selkäytimessäsi tiedät että tasosi on miestä alempana etkä saisi vastaavaa jos tämä ei hetkellisesti laskisi rimaansa.
Eivätköhän molemmat ole tasollaan kun ovat toisensa saaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka AP:n mies olisi "laskenut rimaa" joidenkin kriteereiden suhteen, ei se tarkoita, että ei voisi rakastaa AP:tä. Riippuu mitä mies pohjimmiltaan haluaa ja prioriteeteistä.
Esimerkiksi minusta olisi kiva, että nainen olisi nuorempi, mutta oma rakas on hieman itseäni vanhempi, se ei lopulta merkitse mitään. Ne ovat vain niitä pieniä plussia ja miinuksia, joita jokaisesta löytyy. Tilanne on aivan toinen, mikäli tekee asioista "kynnyskysymyksiä"; silloin tuskin voi olla onnellinen juuri kenenkään kanssa. Todennäköisesti ei edes itsensä.
Epäilen provoksi, mutta JOS mies tuolla tavalla sanoisi, niin se kertoisi minulle, että hän on huonoitsetuntoinen pska, joka pyrkii alistamaan henkistä väkivaltaa käyttämällä. Olem törmännyt siihen miestyyppiin ja juossut, ja niin kannattaa juosta ap:nkin. Pysähtyä vasta sellaisen miehen kohdalle, jonka sanoista ja teoista huomaa, että hän ihailee, arvostaa ja rakastaa ap:tä.
Epäilen provoksi, mutta JOS mies tuolla tavalla sanoisi, niin se kertoisi minulle, että hän on huonoitsetuntoinen pska, joka pyrkii alistamaan henkistä väkivaltaa käyttämällä. Olem törmännyt siihen miestyyppiin ja juossut, ja niin kannattaa juosta ap:nkin. Pysähtyä vasta sellaisen miehen kohdalle, jonka sanoista ja teoista huomaa, että hän ihailee, arvostaa ja rakastaa ap:tä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedät itsekin vastauksen: ei kannata jatkaa.
Niin. Miksi se on kuitenkin niin vaikeaa olla jatkamatta? Minä kun en missään tapauksessa vain tyytynyt häneen.
ap
Selkäytimessäsi tiedät että tasosi on miestä alempana etkä saisi vastaavaa jos tämä ei hetkellisesti laskisi rimaansa.
Vai olisiko pikemminkin niin, että ap virheellisesti näkee miehen itseään parempana?
Henkisesti väkivaltaiset ihmiset käyttävät tuollaisia alistamiskikkoja ("Laskin rimaa ja tyydyin sinuun") saadakseen toisesta yliotteen. Itsevarmuudesta, röyhkeydestä ja välinpitämättömyydestä voi tulla vaikutelma, että kyseessä on hyvinkin tasokas ihminen, vaikka ei oikeasti välttämättä ole.
Tämä. Viittaat miehen käytökseen kertomatta tarkemmin mitä vikaa siinä on. Jos havaittavissa on alistamista, halveksuntaa, sinun omanarvontuntosi systemaattista heikentämistä, niin tuo riman laskeminen on vain osa henkistä väkivaltaa.
Onko mies muuten kertonut millä tavoin on rimaansa laskenut? Ovatko hänen odotuksensa olleet millään tavalla realistiset? Jos mies haaveilee jostain sellaisesta mitä ei todennäköisesti ikinä saa, on aivan turhaa jäädä odottamaan että heräisi haaveiluistaan. Tarjolla on vain jatkuvaa henkistä turpaanottoa, joka ei välttämättä lopu ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka AP:n mies olisi "laskenut rimaa" joidenkin kriteereiden suhteen, ei se tarkoita, että ei voisi rakastaa AP:tä. Riippuu mitä mies pohjimmiltaan haluaa ja prioriteeteistä.
Esimerkiksi minusta olisi kiva, että nainen olisi nuorempi, mutta oma rakas on hieman itseäni vanhempi, se ei lopulta merkitse mitään. Ne ovat vain niitä pieniä plussia ja miinuksia, joita jokaisesta löytyy. Tilanne on aivan toinen, mikäli tekee asioista "kynnyskysymyksiä"; silloin tuskin voi olla onnellinen juuri kenenkään kanssa. Todennäköisesti ei edes itsensä.
Miksi pitäisi olla nuorempi, mitä väliä sillä on? Tietääkö naisesi että toivoisit hänen olevan eri-ikäinen kuin hän on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivat miehelle. Ensin ei kelpaa tasokkaille naisille ja sitten kun laskee rimaa, niin alempitasoiset naiset antaa lemput. Seuraus se, ettei mies saa ketään.
Tällä palstallahan vakiovastaus miehille on aina "laske rimaa". Nyt sitten kun mies laskee rimaa, ei sekään kelpaa.
Taas nähtiin se, miten paljon painoarvoa naisten antamille neuvoille kannattaa antaa.
No sitä rimaa ei pidä laskea siten, että kokee tyytyvänsä johonkuhun paremman puutteessa, vaan niin että aidosti kokee sen toisen olevan ihan yhtä hyvä kuin se mitä piti aiemmin parempana. Vai itsekö tosiaan haluaisit olla joku johon tyydytään kunnes löytyy parempi? (tämän toisen silmissä parempi, ei välttämättä kaikkien muiden)
Minusta tuollainen on pehmeiden puhumista. Varmasti jokainen pitää kärjistäen miljonääri-mallia korkeampitasoisena kuin perus-Pirkkoa, mutta olennaista on se miten kokee toisen suhteessa itseensä. Joutuuko tyytymään alempaan kuin mitä katsoo "ansaitsevansa". Toista voi tosiaankin rakastaa ja pitää itselleen oikeana, vaikka ymmärtää olemassa olevan kaiken maailman miljonäärejä ja kuninkaallisisa, sekä huippumalleja.
Ai että ajattelisi "ottaisin mieluummin miljonäärimallin, mutta koska ymmärrän olevani liian huonotasoinen sellaiselle, niin tyydyn perus-Pirkkoon (ellei sitten joskus käy tuuri ja miljonäärimalli tule iskemään)" ? Ja Pirkon pitäisi tässä parisuhteessa olla rakastunut ja onnellinen?
Ei vaan olen realisti, etten kelpaisi oletettavasti sille miljonäärimallille, joten valitsen perus-Pirkon, joka on mukava ja ihan nättikin. Omien valintojen ja rakkauden lujuus on ihmisestä sitten kiinni. Paljon eroja tapahtuu ja tuskin valtaosassa on kyse siitä, että olisi tyydytty odotellessa jotain parempaa.
Noin se menee lähes kaikissa suhteissa, jos vaan on rehellinen itselleen ja myöntää elämän realiteetit. Lähes kaikki meistä tekevät kompromisseja (vaikka nykyään monet eivät enää ole valmiita niihin, ja ovat siksi aina yksin), kun sitoutuvat pitkään suhteeseen toisen kanssa.
Eh, kompromissi on jos esim haluaisi asua Helsingissä, mutta puolison työn takia asuu Turussa- ei se, että haluaa aivan toisennäköisen ja toisentaustaisen ihmisen kuin se mihin tyytyy.. jos haluaa 21 v rikkaan alusvaatemallin ja ottaa 25 v rikkaan näyttelijän, niin se on kompromissi, ei 21 v malli vs perus Pirkko. Miten tosissaan voi Pirkkoa edes rakastaa tässä tilanteessa, onko kyse rakkaudesta vai vaan siitä ettei halua olla yksin?
Tjaaaah, no kaikille ei nyt riitä niitä supermalleja/ näyttelijöitä vaikka kuinka "haluaisi". Ei elämä ole mikään supermarket.
Ja miksi ihmeessä pitäisi haluta supermalli tai näyttelijä? Mikä ihme siinä on, ettei nykyään muka tavallisille ihmisille toinen tavallinen kelpaa kuin sen supermallin puutteessa? Miksi ylipäätään pitää haaveilla jostain täysin epärealistisesta?
Eh, kompromissi on jos esim haluaisi asua Helsingissä, mutta puolison työn takia asuu Turussa- ei se, että haluaa aivan toisennäköisen ja toisentaustaisen ihmisen kuin se mihin tyytyy.. jos haluaa 21 v rikkaan alusvaatemallin ja ottaa 25 v rikkaan näyttelijän, niin se on kompromissi, ei 21 v malli vs perus Pirkko. Miten tosissaan voi Pirkkoa edes rakastaa tässä tilanteessa, onko kyse rakkaudesta vai vaan siitä ettei halua olla yksin?