Tuntuuko teistä pahalta, että miehenne on kanssanne vain koska ei ollut mahdollista saada juuri sellaista naista kuin haluaisi?
Miltä teistä tuntuu olla miehellenne vain joku paremman puutteessa?
Kommentit (77)
Mieheni on sen verran fiksu, että jos tällaisia toiveita ja haaveita hänellä olisi, ei toki avaudu niistä minulle : D
Vierailija kirjoitti:
No jaa, ottaisin minäkin täydellisen miehen jos sellaisia olisi. Piti tyytyä tavalliseen mieheen. Kuinkahan paljon sitä kaivelee tämä tosiasia, mitä luulet?
Mielummin sitä on ilman miestä kuin jonkun surkimuksen kanssa.
Edellisissä suhteissa on tuntunut tuolta, ja joku mies sen taisi minulle sanoakin. Kyllähän se pahalta tuntuu. Nykyään olen sitten yksikseni ja yritän hakea elämään merkitystä muista asioista.
Ilmeisesti ap on tehnyt vain huonoja valintoja. Tsemppiä.
Tätä on jokaisen hyvä miettiä: tyydytäänkö häneen suhteessa (eli hyväksikäytetään).
Käytännössä tuo koskee kaikkia taviksia, niin miehiä kuin naisia. Miksi kohdistit kysymyksesi vain naisille?
Eipä se vain siksi ole.
Mutta ei myöskään ole tarvetta vaihtaa, ei kuitenkaan saisi parempaa.
Vierailija kirjoitti:
No jaa, ottaisin minäkin täydellisen miehen jos sellaisia olisi. Piti tyytyä tavalliseen mieheen. Kuinkahan paljon sitä kaivelee tämä tosiasia, mitä luulet?
Yök. Mieluummin olen yksin kuin tyydyn.
Tuntuu pahalta, koska olen todella ruma ja kauneusihanteiden ulkopuolella. En voi käsittää miksi joku haluaa tyytyä minuun, en edes ole hyödyksi juuri mitenkään.
En ikinä ottaisi mitään kompromissia
En varmasti vastaa mieheni ideaalia täydellisesti, eikä hänkään minun. Se kun on lähestulkoon mahdotonta.
Kuitenkin koen itseni varsin onnekkaaksi, minulla ja miehellä on yhteisiä harrastuksia, olemme samalla alalla ja joskus olemmekin tehneet yhteisiä projekteja.
Parisuhteessamme on myös vahvana ns. ongelmanratkaisumentaliteetti, jos koen jonkin asian ongelmaksi parisuhteessamme, voin tuoda sen miehelle esiin ja pohdimme yhdessä miten asian voisi ratkaista, ja toki sama toisinpäin. Tämä on etenkin miehelleni tärkeä asia.
Olemme myös aseksuaaleja, eli valinnanvaraa ei myöskään välttämättä olisi hirveästi, sillä seksittömän, mutta romanttisen suhteen etsijöitä ei hirveästi ole. Siksi luotan että olen miehelleni paras mahdollinen (ei hän muuten kanssani olisi). Toki parempia naisia varmasti on olemassa, mutta tämä koskee melkein jokaista.
Suurin osa ihmisistä on tyytymisen kohteita. Pitää olla aika rautainen itsetunto että tuollainen osa tuntuu antoisalta.
En ole vaan joku paremman puutteessa.
Kyllä sen näkee miehen käytöksestä ja muutenkin. Ei sellaisen kanssa pidä olla.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä tuo koskee kaikkia taviksia, niin miehiä kuin naisia. Miksi kohdistit kysymyksesi vain naisille?
On kyllä tullut huomattua (varsinkin tällä palstalla), että suurin osa tyytyy siihen ensimmäiseen ottajaan. Rakkaudesta viis, vaikka väitetään, että rakastetaan toista. Mutta meinaatko, että tämä "ei tavis" on kaunis filmitähtimäinen rikas, joka voi "ostaa" täydellisyyttä, vai että tavikset on niitä, jotka kuuluu suurempaan massaan käytökseltään, musiikillaan ja pukeutumisellaan?
Itse en tyydy vähempään, olen mielummin yksin, kuin sellaisen kanssa, jossa minä eikä kumppani rakasta palavasti toista, jonka puolesta esimerkiksi kuolisi. Sen takia täällä palstallakin raivotaan, kun kumppani teki sitä ja tätä, kun on vain tyydytty johonkin, eikä kestetä olla yksin.
Kyllähän se aika pahalta tuntui, kun mies minulle tämän asian sanoi. Lisäsi myös lohdutuksesi, että hän uskoo oikeasti kauniiden naisten olevan luonteeltaan usein ikäviä.
Heh heh..
Kyllä siinä omat ruusunpunaiset linssit tipahtivat tiskiin aika äkkiä.
Aidosti aikuinen ihminen ei ripustaudu fantasioihinsa jostain täydellisestä ja parhaasta.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä tuo koskee kaikkia taviksia, niin miehiä kuin naisia. Miksi kohdistit kysymyksesi vain naisille?
Oletko joku teini? Taviksia? Ei ollutkaan mallikaunotar? Jotain on mennyt pahasti vikaan nykypäivän parisuhteen etsinnässä. Nettimaailma instoineenko on tämän saanut aikaan, unohtamatta tinder panokonetta.
Mistä kukaan tietää minkälaista miestä tai naista ihan oikeasti haluaa? Toiveita voi aina luetella, mutta kun se kolahtaa niin voi itsekin ihmetellä miten erilaiseen ihmiseen sitä rakastuukin, aikaisemmista luetteloista viis. Ap ei ole tainnut kokea oikeaa rakkautta vaan edelleen listailee niitä toivottuja ominaisuuksia?
No jaa, ottaisin minäkin täydellisen miehen jos sellaisia olisi. Piti tyytyä tavalliseen mieheen. Kuinkahan paljon sitä kaivelee tämä tosiasia, mitä luulet?