Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan vanhoja rangsistusmuotoja omasta lapsuudesta
21.06.2019 |
Eristäminen ja yksinjättäminen oli yksi rangaistuksen muoto. Esimerkiksi, jos teki jotain mitä vanhemmat katsoivat rangaistavaksi kuten vaikkapa kysyit perustelua ja syytä suoraan käskyyn niin jouduit seisomaan nurkassa puolituntia häpeämässä ja aina jos liikuit tai puhuit tuon puolituntisen aikana niin rapsahti toiset puolituntia lisää. Itse jouduin parhaimmillaan seimoaan neljä tuntia kun iski vessahätä ja tein nurkassa seistessä housuun.
Kommentit (124)
Kyllä nykyäänkin koivuvitsa tekisi hyvää monellekkin. Kuitenkin rangaistuksen tulisi olla suhteessa tekoon. Ei mitään lasten tönimistä tai riuhtomista. Vaan jos lapsi oikeasti tehnyt jotain ilkeää niin piiskata, ei kuitenkaa saa tulla vammoja, muutama kunnon ripsautus takamuksille. Ja lapsi pyytää anteeksi ja asia on sillä selvä ja lapselle ei huudeta. Lapsi ei myöskää määrää perheessä. Lasta tulee rakastaa, kannustaa harrastuksiin ja elämässä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
En minä usko että suurten ikäluokkien Suomen jälleenrakentaminen oli ainoastaan kurista kiinni. Elämä oli ennen toisenlaista, ihmiset olivat tyytyväisiä vähempään, miltei jokainen töitä halunnut sai töitä. Tuloerot olivat pienemmät. Lapset eivät olleet perheessä keskipiste vaan menivät siinä sivussa. Lasten toiveita ei samalla lailla kysytty kuin nykyään miltei joka asiaan. Lapset osallistuivat kotitöihin. Ja netin sijasta oli ulkoleikkejä ja pelejä. Nykyään lapset tuntuvat olevan kaiken keskipiste, heiltä kysytään mitä syövät ja mitä haluavat ja miltä tuntuu. Vähänkin vilkas on nykyään heti ADHD, ennen oli vain vähän rasavilli. Nykyvanhemmat neuroottisia hermokimppuja, jatkuvasti miettimässä mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä lapset kasvavat siinä sivussa. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä että nykyään tuntuu olevan "puolihäiriytyneitä" lapsia vaikka kuinka. Liiallinen hyysääminen ja toisaalta hermoheikkojen vanhempien lapsiin kohdistama väkivalta, henkinen ja fyysinen voi aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia. Nykyvanhemmat kun yrittävät myös olla lastensa kavereita. Mielestäni vanhemmat määrää, lapselta ei jatkuvasti kysytä. Jos lapsi tekee jotain oikeasti väärää, rikkoo vaikka ikkunan tai kiusaa kissaa tai muita lapsia niin tukistaminen, tai muutama kunnon ripsautus koivuvitsalla olisi nykyäänkin hyvä.
Pointtini oli siinä, että kuinka ne kuritetut lapset meinivät töihin, perustivat perheen, nostivat omaansa ja maansa elintasoa?
Varmasti monilla oli tottakai ongelmia elämässään, mutta aika harvassa taisivat olla ne jotka kertoivat syrjäytyneensä elämästä lapsena saadun kurituksen seurauksena tai syyttivät vanhempiaan huonoiksi kasvattajiksi kun saivat lapsena selkäänsä perseilynsä seurauksena.
Ja tämä lasenkasvatuksen tapa seurasi sukupolvelta toiselle vuosikymmenien ajan, kunnes......
Alettiin pitää lapsia tasa-, jopa ylivertaisina aikuisiin nähden.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin ja vanhemmista tuli lastensa "kavereita", jopa palvelijoita joiden tehtävän oli sanoittaa perseilyä ja tehdä siitä hyväksytty tapa toimia, sillä olihan kyse lapsista.
Pikkuhiljaa on ajauduttu tilanteeseen jossa vain lapsilla on oikeuksia, ilman mitään velvollisuuksia, kasvattajilta ja kouluilta on viety rangaistusvalta, auktoriteetti ja seuraukset alkavat näkyä eri puolilla yhteiskuntaa.
Lasten medikalisaatio kasvaa kilpaa aikuisten mielialalääkityksen kanssa, on olemassa jokaiselle rasavillille oikea lääkitys ja niille jotka ovat liian apaattisia, annetaan toisenlaisia pillereitä arkea ilahduttamaan.
Suuri osa nuorista alkaa olemaan jollakin tavalla syrjäytyneitä tai niin uniikkeja lumihiutaleita, etteivät enää kestä näjdä vanhoja viihdeohjelmia saamatta niistä berserkkiraivokohtauksia.
Mielestäni lasten nykymuotoisella kasvatuksella/kasvattamattomuudella on yhtymäkohtia yhteiskunnassa aina vain lisääntyvä pahoinvoinnin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teki jonkun oikein pahan jutun, niin äiti saattoi työntää valkosipulin pyllyyn. Tuntui aika inhalta, varsinkin jos oli sitä vähän puristanut niin, että mehut tulivat ulos.
No ei mitään noin sairasta voi olla!
Oli 60-luvulla!
Kuule valkosipulia ei syöty tavallisissa kodeissa vielä 70-luvullakaan.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En minä usko että suurten ikäluokkien Suomen jälleenrakentaminen oli ainoastaan kurista kiinni. Elämä oli ennen toisenlaista, ihmiset olivat tyytyväisiä vähempään, miltei jokainen töitä halunnut sai töitä. Tuloerot olivat pienemmät. Lapset eivät olleet perheessä keskipiste vaan menivät siinä sivussa. Lasten toiveita ei samalla lailla kysytty kuin nykyään miltei joka asiaan. Lapset osallistuivat kotitöihin. Ja netin sijasta oli ulkoleikkejä ja pelejä. Nykyään lapset tuntuvat olevan kaiken keskipiste, heiltä kysytään mitä syövät ja mitä haluavat ja miltä tuntuu. Vähänkin vilkas on nykyään heti ADHD, ennen oli vain vähän rasavilli. Nykyvanhemmat neuroottisia hermokimppuja, jatkuvasti miettimässä mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä lapset kasvavat siinä sivussa. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä että nykyään tuntuu olevan "puolihäiriytyneitä" lapsia vaikka kuinka. Liiallinen hyysääminen ja toisaalta hermoheikkojen vanhempien lapsiin kohdistama väkivalta, henkinen ja fyysinen voi aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia. Nykyvanhemmat kun yrittävät myös olla lastensa kavereita. Mielestäni vanhemmat määrää, lapselta ei jatkuvasti kysytä. Jos lapsi tekee jotain oikeasti väärää, rikkoo vaikka ikkunan tai kiusaa kissaa tai muita lapsia niin tukistaminen, tai muutama kunnon ripsautus koivuvitsalla olisi nykyäänkin hyvä.
Pointtini oli siinä, että kuinka ne kuritetut lapset meinivät töihin, perustivat perheen, nostivat omaansa ja maansa elintasoa?
Varmasti monilla oli tottakai ongelmia elämässään, mutta aika harvassa taisivat olla ne jotka kertoivat syrjäytyneensä elämästä lapsena saadun kurituksen seurauksena tai syyttivät vanhempiaan huonoiksi kasvattajiksi kun saivat lapsena selkäänsä perseilynsä seurauksena.
Ja tämä lasenkasvatuksen tapa seurasi sukupolvelta toiselle vuosikymmenien ajan, kunnes......Alettiin pitää lapsia tasa-, jopa ylivertaisina aikuisiin nähden.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin ja vanhemmista tuli lastensa "kavereita", jopa palvelijoita joiden tehtävän oli sanoittaa perseilyä ja tehdä siitä hyväksytty tapa toimia, sillä olihan kyse lapsista.
Pikkuhiljaa on ajauduttu tilanteeseen jossa vain lapsilla on oikeuksia, ilman mitään velvollisuuksia, kasvattajilta ja kouluilta on viety rangaistusvalta, auktoriteetti ja seuraukset alkavat näkyä eri puolilla yhteiskuntaa.
Lasten medikalisaatio kasvaa kilpaa aikuisten mielialalääkityksen kanssa, on olemassa jokaiselle rasavillille oikea lääkitys ja niille jotka ovat liian apaattisia, annetaan toisenlaisia pillereitä arkea ilahduttamaan.
Suuri osa nuorista alkaa olemaan jollakin tavalla syrjäytyneitä tai niin uniikkeja lumihiutaleita, etteivät enää kestä näjdä vanhoja viihdeohjelmia saamatta niistä berserkkiraivokohtauksia.
Mielestäni lasten nykymuotoisella kasvatuksella/kasvattamattomuudella on yhtymäkohtia yhteiskunnassa aina vain lisääntyvä pahoinvoinnin kanssa.
Avainsana on tuo mielestäni. Pelkkää mutua.
Todellisuudessa tutkimukset ovat osoittaneet, että kuritusväkivalta aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Se esimerkiksi lisää lasten aggressiivisuutta ja mielenterveyden ongelma. Se myös lisää todennäköisyyttä päätyä aikuisena väkivaltaisiin parisuhteisiin, koska väkivalta on "normaalia".
Kuritusväkivallasta ei ole havaittu mitään hyötyä. Yleensä kyseessä on vain vanhemman primitiivireaktio ja keinottomuus, ei mikään kasvatusmetodi.
Nyrkillä ja kämmenellä lyömistä, hiuksista raahaamista, remmiä tai risua paljaalle pyllylle, kuristamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En minä usko että suurten ikäluokkien Suomen jälleenrakentaminen oli ainoastaan kurista kiinni. Elämä oli ennen toisenlaista, ihmiset olivat tyytyväisiä vähempään, miltei jokainen töitä halunnut sai töitä. Tuloerot olivat pienemmät. Lapset eivät olleet perheessä keskipiste vaan menivät siinä sivussa. Lasten toiveita ei samalla lailla kysytty kuin nykyään miltei joka asiaan. Lapset osallistuivat kotitöihin. Ja netin sijasta oli ulkoleikkejä ja pelejä. Nykyään lapset tuntuvat olevan kaiken keskipiste, heiltä kysytään mitä syövät ja mitä haluavat ja miltä tuntuu. Vähänkin vilkas on nykyään heti ADHD, ennen oli vain vähän rasavilli. Nykyvanhemmat neuroottisia hermokimppuja, jatkuvasti miettimässä mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä lapset kasvavat siinä sivussa. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä että nykyään tuntuu olevan "puolihäiriytyneitä" lapsia vaikka kuinka. Liiallinen hyysääminen ja toisaalta hermoheikkojen vanhempien lapsiin kohdistama väkivalta, henkinen ja fyysinen voi aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia. Nykyvanhemmat kun yrittävät myös olla lastensa kavereita. Mielestäni vanhemmat määrää, lapselta ei jatkuvasti kysytä. Jos lapsi tekee jotain oikeasti väärää, rikkoo vaikka ikkunan tai kiusaa kissaa tai muita lapsia niin tukistaminen, tai muutama kunnon ripsautus koivuvitsalla olisi nykyäänkin hyvä.
Pointtini oli siinä, että kuinka ne kuritetut lapset meinivät töihin, perustivat perheen, nostivat omaansa ja maansa elintasoa?
Varmasti monilla oli tottakai ongelmia elämässään, mutta aika harvassa taisivat olla ne jotka kertoivat syrjäytyneensä elämästä lapsena saadun kurituksen seurauksena tai syyttivät vanhempiaan huonoiksi kasvattajiksi kun saivat lapsena selkäänsä perseilynsä seurauksena.
Ja tämä lasenkasvatuksen tapa seurasi sukupolvelta toiselle vuosikymmenien ajan, kunnes......Alettiin pitää lapsia tasa-, jopa ylivertaisina aikuisiin nähden.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin ja vanhemmista tuli lastensa "kavereita", jopa palvelijoita joiden tehtävän oli sanoittaa perseilyä ja tehdä siitä hyväksytty tapa toimia, sillä olihan kyse lapsista.
Pikkuhiljaa on ajauduttu tilanteeseen jossa vain lapsilla on oikeuksia, ilman mitään velvollisuuksia, kasvattajilta ja kouluilta on viety rangaistusvalta, auktoriteetti ja seuraukset alkavat näkyä eri puolilla yhteiskuntaa.
Lasten medikalisaatio kasvaa kilpaa aikuisten mielialalääkityksen kanssa, on olemassa jokaiselle rasavillille oikea lääkitys ja niille jotka ovat liian apaattisia, annetaan toisenlaisia pillereitä arkea ilahduttamaan.
Suuri osa nuorista alkaa olemaan jollakin tavalla syrjäytyneitä tai niin uniikkeja lumihiutaleita, etteivät enää kestä näjdä vanhoja viihdeohjelmia saamatta niistä berserkkiraivokohtauksia.
Mielestäni lasten nykymuotoisella kasvatuksella/kasvattamattomuudella on yhtymäkohtia yhteiskunnassa aina vain lisääntyvä pahoinvoinnin kanssa.
Kirjoitin edellisen, olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi. Varsinkin kouluissa meno on nykyään suorastaan absurdia, lapset ja nuoret siellä määräävän, ja esim. kiusaaminen on varmasti lisääntynyt vapaan kasvatuksen myötä. Kun lapsia ei saa enää rangaista vaan ymmärtäminen keskusteleminen loputtomiin on päivän sana. Nykyään vanhemmatkin ovat näitä enemmän tai vähemmän vapaan kasvatuksen tuotoksia monine ongelmineen niin ketju jatkuu. Nykyään rasavilliä viedään heti terapiaan ja diagnosoidaan siis leimataan, ennen vanhaan annettiin luunappia, viivottimesta sormille. Nykyään vapaan kasvatuksen hedelmät eivät muuta kun kiroilevat, kiusaavat pienempiään ja odottavat jatkuvaa tukea yhteiskunnalta. Kun tarttis tehdä jotain itsekkin. Toki nykyäänkin on fiksuja nuoria. Yleinen vetelyys ja vetelehtiminen on nykyään vallalla.
Vierailija kirjoitti:
Nyrkillä ja kämmenellä lyömistä, hiuksista raahaamista, remmiä tai risua paljaalle pyllylle, kuristamista.
Tuohan on hulluutta eikä mitään norm. kurittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyäänhän ei lasten kuritus ole sallittua ja nykyään jos milloin on ahdistuneita. diagnoosin saaneita lapsia. Siis näitä vapaan kasvatuksen hedelmiä. Mielestänu kuritus ja väkivalta ovat eri asioita. Eihän lasta pidå väkivaltaisesti kurittaa eikä mistään pikkuasioista vaan pahanteosta ja silloin on luunappi, ripsaukset piiskalla hyväksi. Väkivalta on eri asia, se on turhanpäiväistä riuhtomista, lyömistä vihalla, huutamista. Ennen sai piiskaa ja asia oli selvä, ja sen jälkeen meni yleensä pitkään että lapsi pahojaan teki. Kuri ja rakkaus voivat kulkea myös käsi kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En minä usko että suurten ikäluokkien Suomen jälleenrakentaminen oli ainoastaan kurista kiinni. Elämä oli ennen toisenlaista, ihmiset olivat tyytyväisiä vähempään, miltei jokainen töitä halunnut sai töitä. Tuloerot olivat pienemmät. Lapset eivät olleet perheessä keskipiste vaan menivät siinä sivussa. Lasten toiveita ei samalla lailla kysytty kuin nykyään miltei joka asiaan. Lapset osallistuivat kotitöihin. Ja netin sijasta oli ulkoleikkejä ja pelejä. Nykyään lapset tuntuvat olevan kaiken keskipiste, heiltä kysytään mitä syövät ja mitä haluavat ja miltä tuntuu. Vähänkin vilkas on nykyään heti ADHD, ennen oli vain vähän rasavilli. Nykyvanhemmat neuroottisia hermokimppuja, jatkuvasti miettimässä mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä lapset kasvavat siinä sivussa. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä että nykyään tuntuu olevan "puolihäiriytyneitä" lapsia vaikka kuinka. Liiallinen hyysääminen ja toisaalta hermoheikkojen vanhempien lapsiin kohdistama väkivalta, henkinen ja fyysinen voi aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia. Nykyvanhemmat kun yrittävät myös olla lastensa kavereita. Mielestäni vanhemmat määrää, lapselta ei jatkuvasti kysytä. Jos lapsi tekee jotain oikeasti väärää, rikkoo vaikka ikkunan tai kiusaa kissaa tai muita lapsia niin tukistaminen, tai muutama kunnon ripsautus koivuvitsalla olisi nykyäänkin hyvä.
Pointtini oli siinä, että kuinka ne kuritetut lapset meinivät töihin, perustivat perheen, nostivat omaansa ja maansa elintasoa?
Varmasti monilla oli tottakai ongelmia elämässään, mutta aika harvassa taisivat olla ne jotka kertoivat syrjäytyneensä elämästä lapsena saadun kurituksen seurauksena tai syyttivät vanhempiaan huonoiksi kasvattajiksi kun saivat lapsena selkäänsä perseilynsä seurauksena.
Ja tämä lasenkasvatuksen tapa seurasi sukupolvelta toiselle vuosikymmenien ajan, kunnes......Alettiin pitää lapsia tasa-, jopa ylivertaisina aikuisiin nähden.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin ja vanhemmista tuli lastensa "kavereita", jopa palvelijoita joiden tehtävän oli sanoittaa perseilyä ja tehdä siitä hyväksytty tapa toimia, sillä olihan kyse lapsista.
Pikkuhiljaa on ajauduttu tilanteeseen jossa vain lapsilla on oikeuksia, ilman mitään velvollisuuksia, kasvattajilta ja kouluilta on viety rangaistusvalta, auktoriteetti ja seuraukset alkavat näkyä eri puolilla yhteiskuntaa.
Lasten medikalisaatio kasvaa kilpaa aikuisten mielialalääkityksen kanssa, on olemassa jokaiselle rasavillille oikea lääkitys ja niille jotka ovat liian apaattisia, annetaan toisenlaisia pillereitä arkea ilahduttamaan.
Suuri osa nuorista alkaa olemaan jollakin tavalla syrjäytyneitä tai niin uniikkeja lumihiutaleita, etteivät enää kestä näjdä vanhoja viihdeohjelmia saamatta niistä berserkkiraivokohtauksia.
Mielestäni lasten nykymuotoisella kasvatuksella/kasvattamattomuudella on yhtymäkohtia yhteiskunnassa aina vain lisääntyvä pahoinvoinnin kanssa.
Avainsana on tuo mielestäni. Pelkkää mutua.
Todellisuudessa tutkimukset ovat osoittaneet, että kuritusväkivalta aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Se esimerkiksi lisää lasten aggressiivisuutta ja mielenterveyden ongelma. Se myös lisää todennäköisyyttä päätyä aikuisena väkivaltaisiin parisuhteisiin, koska väkivalta on "normaalia".
Kuritusväkivallasta ei ole havaittu mitään hyötyä. Yleensä kyseessä on vain vanhemman primitiivireaktio ja keinottomuus, ei mikään kasvatusmetodi.
Kun kasvatuksella on aivan varmasti merkitystä ihmisen tulevaisuuden kannalta, jankutan edelleen samaa kysymystä, ehkä laajentaen kysymystäni koko eurooppaa koskevaksi.
Jos ruumillisesta kurituksesta on pelkkiä negatiivisia seurauksia, kuinka on selitettävissä euroopan nouseminen yhdeksi sivistyksen ja parhaan talouskehityksen keskittymäksi maailmassa, sillä täällä ruumiillista kuritusta on käytetty lasten kasvatuskeinona ties kuinka monta sataa vuotta?
Jos se olisi yksinomaan vahingollista yhteiskunnalle, voisi maalaisjärjellä päätellä, että euroopan pitäisi olla aikamoinen takapajula, aikuisten mielenterveysongelmien ja agressiivisuuden ollessa esteenä hyvinvoinnin lisääntymiselle.
Kuitenkin sitä takapakkia ollaan otettu vasta muutamia vuosikymmeniä, kansalaisten mielenterveysongelmien ja masennusdiagnoosien aina vain kasvaessa ja ainakin kotimaassa useimmissa kouluissa alkaa olemaan ongelmakäytöksisiä ja lääkittyjä lapsia enemmän kuin koskaan ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En minä usko että suurten ikäluokkien Suomen jälleenrakentaminen oli ainoastaan kurista kiinni. Elämä oli ennen toisenlaista, ihmiset olivat tyytyväisiä vähempään, miltei jokainen töitä halunnut sai töitä. Tuloerot olivat pienemmät. Lapset eivät olleet perheessä keskipiste vaan menivät siinä sivussa. Lasten toiveita ei samalla lailla kysytty kuin nykyään miltei joka asiaan. Lapset osallistuivat kotitöihin. Ja netin sijasta oli ulkoleikkejä ja pelejä. Nykyään lapset tuntuvat olevan kaiken keskipiste, heiltä kysytään mitä syövät ja mitä haluavat ja miltä tuntuu. Vähänkin vilkas on nykyään heti ADHD, ennen oli vain vähän rasavilli. Nykyvanhemmat neuroottisia hermokimppuja, jatkuvasti miettimässä mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä lapset kasvavat siinä sivussa. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä että nykyään tuntuu olevan "puolihäiriytyneitä" lapsia vaikka kuinka. Liiallinen hyysääminen ja toisaalta hermoheikkojen vanhempien lapsiin kohdistama väkivalta, henkinen ja fyysinen voi aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia. Nykyvanhemmat kun yrittävät myös olla lastensa kavereita. Mielestäni vanhemmat määrää, lapselta ei jatkuvasti kysytä. Jos lapsi tekee jotain oikeasti väärää, rikkoo vaikka ikkunan tai kiusaa kissaa tai muita lapsia niin tukistaminen, tai muutama kunnon ripsautus koivuvitsalla olisi nykyäänkin hyvä.
Pointtini oli siinä, että kuinka ne kuritetut lapset meinivät töihin, perustivat perheen, nostivat omaansa ja maansa elintasoa?
Varmasti monilla oli tottakai ongelmia elämässään, mutta aika harvassa taisivat olla ne jotka kertoivat syrjäytyneensä elämästä lapsena saadun kurituksen seurauksena tai syyttivät vanhempiaan huonoiksi kasvattajiksi kun saivat lapsena selkäänsä perseilynsä seurauksena.
Ja tämä lasenkasvatuksen tapa seurasi sukupolvelta toiselle vuosikymmenien ajan, kunnes......Alettiin pitää lapsia tasa-, jopa ylivertaisina aikuisiin nähden.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin ja vanhemmista tuli lastensa "kavereita", jopa palvelijoita joiden tehtävän oli sanoittaa perseilyä ja tehdä siitä hyväksytty tapa toimia, sillä olihan kyse lapsista.
Pikkuhiljaa on ajauduttu tilanteeseen jossa vain lapsilla on oikeuksia, ilman mitään velvollisuuksia, kasvattajilta ja kouluilta on viety rangaistusvalta, auktoriteetti ja seuraukset alkavat näkyä eri puolilla yhteiskuntaa.
Lasten medikalisaatio kasvaa kilpaa aikuisten mielialalääkityksen kanssa, on olemassa jokaiselle rasavillille oikea lääkitys ja niille jotka ovat liian apaattisia, annetaan toisenlaisia pillereitä arkea ilahduttamaan.
Suuri osa nuorista alkaa olemaan jollakin tavalla syrjäytyneitä tai niin uniikkeja lumihiutaleita, etteivät enää kestä näjdä vanhoja viihdeohjelmia saamatta niistä berserkkiraivokohtauksia.
Mielestäni lasten nykymuotoisella kasvatuksella/kasvattamattomuudella on yhtymäkohtia yhteiskunnassa aina vain lisääntyvä pahoinvoinnin kanssa.
Avainsana on tuo mielestäni. Pelkkää mutua.
Todellisuudessa tutkimukset ovat osoittaneet, että kuritusväkivalta aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Se esimerkiksi lisää lasten aggressiivisuutta ja mielenterveyden ongelma. Se myös lisää todennäköisyyttä päätyä aikuisena väkivaltaisiin parisuhteisiin, koska väkivalta on "normaalia".
Kuritusväkivallasta ei ole havaittu mitään hyötyä. Yleensä kyseessä on vain vanhemman primitiivireaktio ja keinottomuus, ei mikään kasvatusmetodi.
Kun kasvatuksella on aivan varmasti merkitystä ihmisen tulevaisuuden kannalta, jankutan edelleen samaa kysymystä, ehkä laajentaen kysymystäni koko eurooppaa koskevaksi.
Jos ruumillisesta kurituksesta on pelkkiä negatiivisia seurauksia, kuinka on selitettävissä euroopan nouseminen yhdeksi sivistyksen ja parhaan talouskehityksen keskittymäksi maailmassa, sillä täällä ruumiillista kuritusta on käytetty lasten kasvatuskeinona ties kuinka monta sataa vuotta?
Jos se olisi yksinomaan vahingollista yhteiskunnalle, voisi maalaisjärjellä päätellä, että euroopan pitäisi olla aikamoinen takapajula, aikuisten mielenterveysongelmien ja agressiivisuuden ollessa esteenä hyvinvoinnin lisääntymiselle.
Kuitenkin sitä takapakkia ollaan otettu vasta muutamia vuosikymmeniä, kansalaisten mielenterveysongelmien ja masennusdiagnoosien aina vain kasvaessa ja ainakin kotimaassa useimmissa kouluissa alkaa olemaan ongelmakäytöksisiä ja lääkittyjä lapsia enemmän kuin koskaan ennen.
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Ehkä täällä kirjoittajia jotka ymmärtävät kurin eri tavalla. Kun minä puhun kurista niin tarkoitan norm.luunappeja, tukistamista, kunnon ripsaukset niin että tuntuu, mutta ei liikaa. Luulen että tarkoitat samaa. Ilmeisesti jotkut ajattelevat kurin että se on suoranaista hakkaamista, vihalla lyömistä.Sehän ei ole kuritusta vaan turhaa väkivaltaa. Kurituksen tulee tuntua, tolkku pitää kuitenkin olla. Ja vain jos lapsi pahanteossa tai täysin tottelematon. Kuria ja rakkautta ja rajoja.
Opettaja Tuomo Haavisto hakkasi ja potki 1-4 luokkalaisia lapsia mitättömistä syistä Kankaanpää kansakoulussa 70 luvulla.
Uusi nuori nais opettajatar yritti puuttua asiaan mutta hänet painostettiin hiljaiseksi opettajainhuoneessa.
Moni kuten minäkin olen valmis maksamaan jos joku antaa tuon miehen löytämiseen johtavan vihjeen.
Nykyisellään löytynee hauta mutta senkin voi sinne kusemisen lisäksi monella tapaa häpäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En minä usko että suurten ikäluokkien Suomen jälleenrakentaminen oli ainoastaan kurista kiinni. Elämä oli ennen toisenlaista, ihmiset olivat tyytyväisiä vähempään, miltei jokainen töitä halunnut sai töitä. Tuloerot olivat pienemmät. Lapset eivät olleet perheessä keskipiste vaan menivät siinä sivussa. Lasten toiveita ei samalla lailla kysytty kuin nykyään miltei joka asiaan. Lapset osallistuivat kotitöihin. Ja netin sijasta oli ulkoleikkejä ja pelejä. Nykyään lapset tuntuvat olevan kaiken keskipiste, heiltä kysytään mitä syövät ja mitä haluavat ja miltä tuntuu. Vähänkin vilkas on nykyään heti ADHD, ennen oli vain vähän rasavilli. Nykyvanhemmat neuroottisia hermokimppuja, jatkuvasti miettimässä mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä lapset kasvavat siinä sivussa. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä että nykyään tuntuu olevan "puolihäiriytyneitä" lapsia vaikka kuinka. Liiallinen hyysääminen ja toisaalta hermoheikkojen vanhempien lapsiin kohdistama väkivalta, henkinen ja fyysinen voi aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia. Nykyvanhemmat kun yrittävät myös olla lastensa kavereita. Mielestäni vanhemmat määrää, lapselta ei jatkuvasti kysytä. Jos lapsi tekee jotain oikeasti väärää, rikkoo vaikka ikkunan tai kiusaa kissaa tai muita lapsia niin tukistaminen, tai muutama kunnon ripsautus koivuvitsalla olisi nykyäänkin hyvä.
Pointtini oli siinä, että kuinka ne kuritetut lapset meinivät töihin, perustivat perheen, nostivat omaansa ja maansa elintasoa?
Varmasti monilla oli tottakai ongelmia elämässään, mutta aika harvassa taisivat olla ne jotka kertoivat syrjäytyneensä elämästä lapsena saadun kurituksen seurauksena tai syyttivät vanhempiaan huonoiksi kasvattajiksi kun saivat lapsena selkäänsä perseilynsä seurauksena.
Ja tämä lasenkasvatuksen tapa seurasi sukupolvelta toiselle vuosikymmenien ajan, kunnes......Alettiin pitää lapsia tasa-, jopa ylivertaisina aikuisiin nähden.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin ja vanhemmista tuli lastensa "kavereita", jopa palvelijoita joiden tehtävän oli sanoittaa perseilyä ja tehdä siitä hyväksytty tapa toimia, sillä olihan kyse lapsista.
Pikkuhiljaa on ajauduttu tilanteeseen jossa vain lapsilla on oikeuksia, ilman mitään velvollisuuksia, kasvattajilta ja kouluilta on viety rangaistusvalta, auktoriteetti ja seuraukset alkavat näkyä eri puolilla yhteiskuntaa.
Lasten medikalisaatio kasvaa kilpaa aikuisten mielialalääkityksen kanssa, on olemassa jokaiselle rasavillille oikea lääkitys ja niille jotka ovat liian apaattisia, annetaan toisenlaisia pillereitä arkea ilahduttamaan.
Suuri osa nuorista alkaa olemaan jollakin tavalla syrjäytyneitä tai niin uniikkeja lumihiutaleita, etteivät enää kestä näjdä vanhoja viihdeohjelmia saamatta niistä berserkkiraivokohtauksia.
Mielestäni lasten nykymuotoisella kasvatuksella/kasvattamattomuudella on yhtymäkohtia yhteiskunnassa aina vain lisääntyvä pahoinvoinnin kanssa.
Avainsana on tuo mielestäni. Pelkkää mutua.
Todellisuudessa tutkimukset ovat osoittaneet, että kuritusväkivalta aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Se esimerkiksi lisää lasten aggressiivisuutta ja mielenterveyden ongelma. Se myös lisää todennäköisyyttä päätyä aikuisena väkivaltaisiin parisuhteisiin, koska väkivalta on "normaalia".
Kuritusväkivallasta ei ole havaittu mitään hyötyä. Yleensä kyseessä on vain vanhemman primitiivireaktio ja keinottomuus, ei mikään kasvatusmetodi.
Kuritustutkimusten ongelma on se, että niissä pistetään kaikki tapaukset samaan nippuun ja sitten todetaan, että keskimäärin näillä on sitä ja tätä ongelmaa. Mutta onhan vaikutukset varmasti ihan erilaisia, mäiskitäänkö lasta turpaan miten sattuu ilman selvää syys-euraussuhdetta, vai annetaanko kuritus rangaistuksena jostain tietystä teosta. Kumpikin on tietysti nykypäivänä väärin ja tuomittavaa, mutta ihan vaan huomiona tämä. Ja lapsen iälläkin on varmasti vaikutusta.
Meillä painettiin pää vesisankoon ja pidettiin siellä kunnes rimpuilu loppui.
Näin monta kertaa kun sisareni meni aivan veltoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mene huoneeseesi nyt". No mä sitten menin ja työnsin tuolin oven eteen, jotta ovenkahvakin osui siihen niin että ulkopuolelta avaaminen ei onnistunut vanhemmilta. Sain vanhemmat hermostumaan entistä enemmän ja mä vaan naureskelin kun ne eivät päässeet mun huoneeseen. :)
Oikeastaan mikään rangaistus ei tehonnut, keksin aina uusia vastaiskuja. :D
Lapsuudessani 90-00 luvulla ei käytetty väkivaltaa, mutta huudettiin, uhkailtiin ja nöyryytettiin senkin edestä. Arestia tuli joka asiasta ja arestit kestivät joskus viikkokausia, haukuttiin mm. läskiksi ja luuseriksi. Ulos pakkaseen seisomaan ilman kenkiä, teininä heitettiin kotoa pois koko yöksi, vasta seuraavana päivänä sai tulla takaisin. Uhkailtiin listimisellä, joskus jopa veistä/kirvestä/sahaa/ilmakivääriä esitellen tai hukuttamisella kylpyyn, tyynyllä tukehduttamisella, autolla päälle ajamisella... Mitähän vielä...
Vierailija kirjoitti:
Meillä painettiin pää vesisankoon ja pidettiin siellä kunnes rimpuilu loppui.
Näin monta kertaa kun sisareni meni aivan veltoksi.
Muistan kuinka naapurin lapsia kuritettiin tuolla tavalla helluntailaisperheessä.
Samoin josku ruoskivat lapsiaan sähköjohdolla meidän muiden lasten katsellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä painettiin pää vesisankoon ja pidettiin siellä kunnes rimpuilu loppui.
Näin monta kertaa kun sisareni meni aivan veltoksi.Muistan kuinka naapurin lapsia kuritettiin tuolla tavalla helluntailaisperheessä.
Samoin josku ruoskivat lapsiaan sähköjohdolla meidän muiden lasten katsellessa.
Helluntaipiireissä Tuo oli yleistä vielä 90 luvun lopulla Pohjanmaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En minä usko että suurten ikäluokkien Suomen jälleenrakentaminen oli ainoastaan kurista kiinni. Elämä oli ennen toisenlaista, ihmiset olivat tyytyväisiä vähempään, miltei jokainen töitä halunnut sai töitä. Tuloerot olivat pienemmät. Lapset eivät olleet perheessä keskipiste vaan menivät siinä sivussa. Lasten toiveita ei samalla lailla kysytty kuin nykyään miltei joka asiaan. Lapset osallistuivat kotitöihin. Ja netin sijasta oli ulkoleikkejä ja pelejä. Nykyään lapset tuntuvat olevan kaiken keskipiste, heiltä kysytään mitä syövät ja mitä haluavat ja miltä tuntuu. Vähänkin vilkas on nykyään heti ADHD, ennen oli vain vähän rasavilli. Nykyvanhemmat neuroottisia hermokimppuja, jatkuvasti miettimässä mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä lapset kasvavat siinä sivussa. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä että nykyään tuntuu olevan "puolihäiriytyneitä" lapsia vaikka kuinka. Liiallinen hyysääminen ja toisaalta hermoheikkojen vanhempien lapsiin kohdistama väkivalta, henkinen ja fyysinen voi aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia. Nykyvanhemmat kun yrittävät myös olla lastensa kavereita. Mielestäni vanhemmat määrää, lapselta ei jatkuvasti kysytä. Jos lapsi tekee jotain oikeasti väärää, rikkoo vaikka ikkunan tai kiusaa kissaa tai muita lapsia niin tukistaminen, tai muutama kunnon ripsautus koivuvitsalla olisi nykyäänkin hyvä.
Pointtini oli siinä, että kuinka ne kuritetut lapset meinivät töihin, perustivat perheen, nostivat omaansa ja maansa elintasoa?
Varmasti monilla oli tottakai ongelmia elämässään, mutta aika harvassa taisivat olla ne jotka kertoivat syrjäytyneensä elämästä lapsena saadun kurituksen seurauksena tai syyttivät vanhempiaan huonoiksi kasvattajiksi kun saivat lapsena selkäänsä perseilynsä seurauksena.
Ja tämä lasenkasvatuksen tapa seurasi sukupolvelta toiselle vuosikymmenien ajan, kunnes......Alettiin pitää lapsia tasa-, jopa ylivertaisina aikuisiin nähden.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin ja vanhemmista tuli lastensa "kavereita", jopa palvelijoita joiden tehtävän oli sanoittaa perseilyä ja tehdä siitä hyväksytty tapa toimia, sillä olihan kyse lapsista.
Pikkuhiljaa on ajauduttu tilanteeseen jossa vain lapsilla on oikeuksia, ilman mitään velvollisuuksia, kasvattajilta ja kouluilta on viety rangaistusvalta, auktoriteetti ja seuraukset alkavat näkyä eri puolilla yhteiskuntaa.
Lasten medikalisaatio kasvaa kilpaa aikuisten mielialalääkityksen kanssa, on olemassa jokaiselle rasavillille oikea lääkitys ja niille jotka ovat liian apaattisia, annetaan toisenlaisia pillereitä arkea ilahduttamaan.
Suuri osa nuorista alkaa olemaan jollakin tavalla syrjäytyneitä tai niin uniikkeja lumihiutaleita, etteivät enää kestä näjdä vanhoja viihdeohjelmia saamatta niistä berserkkiraivokohtauksia.
Mielestäni lasten nykymuotoisella kasvatuksella/kasvattamattomuudella on yhtymäkohtia yhteiskunnassa aina vain lisääntyvä pahoinvoinnin kanssa.
Avainsana on tuo mielestäni. Pelkkää mutua.
Todellisuudessa tutkimukset ovat osoittaneet, että kuritusväkivalta aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Se esimerkiksi lisää lasten aggressiivisuutta ja mielenterveyden ongelma. Se myös lisää todennäköisyyttä päätyä aikuisena väkivaltaisiin parisuhteisiin, koska väkivalta on "normaalia".
Kuritusväkivallasta ei ole havaittu mitään hyötyä. Yleensä kyseessä on vain vanhemman primitiivireaktio ja keinottomuus, ei mikään kasvatusmetodi.
Kun kasvatuksella on aivan varmasti merkitystä ihmisen tulevaisuuden kannalta, jankutan edelleen samaa kysymystä, ehkä laajentaen kysymystäni koko eurooppaa koskevaksi.
Jos ruumillisesta kurituksesta on pelkkiä negatiivisia seurauksia, kuinka on selitettävissä euroopan nouseminen yhdeksi sivistyksen ja parhaan talouskehityksen keskittymäksi maailmassa, sillä täällä ruumiillista kuritusta on käytetty lasten kasvatuskeinona ties kuinka monta sataa vuotta?
Jos se olisi yksinomaan vahingollista yhteiskunnalle, voisi maalaisjärjellä päätellä, että euroopan pitäisi olla aikamoinen takapajula, aikuisten mielenterveysongelmien ja agressiivisuuden ollessa esteenä hyvinvoinnin lisääntymiselle.
Kuitenkin sitä takapakkia ollaan otettu vasta muutamia vuosikymmeniä, kansalaisten mielenterveysongelmien ja masennusdiagnoosien aina vain kasvaessa ja ainakin kotimaassa useimmissa kouluissa alkaa olemaan ongelmakäytöksisiä ja lääkittyjä lapsia enemmän kuin koskaan ennen.
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Ehkä täällä kirjoittajia jotka ymmärtävät kurin eri tavalla. Kun minä puhun kurista niin tarkoitan norm.luunappeja, tukistamista, kunnon ripsaukset niin että tuntuu, mutta ei liikaa. Luulen että tarkoitat samaa. Ilmeisesti jotkut ajattelevat kurin että se on suoranaista hakkaamista, vihalla lyömistä.Sehän ei ole kuritusta vaan turhaa väkivaltaa. Kurituksen tulee tuntua, tolkku pitää kuitenkin olla. Ja vain jos lapsi pahanteossa tai täysin tottelematon. Kuria ja rakkautta ja rajoja.
Olet väärässä. Kaikki väkivalta on väärin ja vahingollista. Ei luunappi muutu viattomaksi, vaikka se on vähäisempää kuin hakkaaminen.
Aihetta on tutkittu paljon. Psykologit ja psykiatrit ovat täysin yksimielisiä siitä, että kuritusväkivalta on turhaa ja haitallista. Juuri siksi se on myös laitonta! Perehdy ihmeessä tutkimuksiin. Ei tarvitse arvella.
Vähäinenkin väkivalta ahdistaa ja nöyryyttää ja nakertaa luottamusta. Ei ihmisten välillä voi olla sellaista sääntöä, että pikkuisen saa lyödä. Onko sinusta hyväksyttävää tukistaa työkaveria tai puolisoa, jos tämä tekee virheen? Miksi ihmeessä oma lapsesi on eri asia?
Vierailija kirjoitti:
Meillä painettiin pää vesisankoon ja pidettiin siellä kunnes rimpuilu loppui.
Näin monta kertaa kun sisareni meni aivan veltoksi.
Huh, kyllä tällä on hurjia kohtaloita! Näitä lukiessa tulee olo, että pitää olla suorastaan onnellinen, että itse sai "vain" remmiä ja sitäkin vain, jos teki tahallaan jotain tyhmää. En ainakaan muista, että mistään vahingosta tai ymmärtämättömyyttään väärin tekemisestä olisi kuritettu. Sitten vaan, jos ihan tahallaan oli tottelematon tai vastaavaa. Taisin olla kuudennella luokalla, kun vielä kuritettiin. Yläasteaikana ei mielestäni enää.
Muutaman luunapin ja tukkapöllyä sain lapsena ja ihan syystä. Olin todella tehnyt pahojani ja muistan ne vieläkin. Olen 80 luvun alussa syntynyt.