Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan vanhoja rangsistusmuotoja omasta lapsuudesta
21.06.2019 |
Eristäminen ja yksinjättäminen oli yksi rangaistuksen muoto. Esimerkiksi, jos teki jotain mitä vanhemmat katsoivat rangaistavaksi kuten vaikkapa kysyit perustelua ja syytä suoraan käskyyn niin jouduit seisomaan nurkassa puolituntia häpeämässä ja aina jos liikuit tai puhuit tuon puolituntisen aikana niin rapsahti toiset puolituntia lisää. Itse jouduin parhaimmillaan seimoaan neljä tuntia kun iski vessahätä ja tein nurkassa seistessä housuun.
Kommentit (124)
En ole koskaan saanut piiskaa. Olin kiltti, hiljainen, arka, jopa sulkeutunut lapsi, en riehunut, huutanut, luin paljon. Vanhemmat eivät huutaneet. Ainoat mitä oli niin kun osannut sp prosenttilaskuja, isä neuvoi vieressä ja kun en meinannut osata niin kerran otti korvasta kiinni. Äiti katsoi isää pahasti vieressä. Lukioikäisenä en kerran meinannut mennä muistaakseni kouluun niin äiti veti kaksin käsin tukasta. Minulla oli hyvä lapsuus, 60-70-luku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäähypenkillä istumista. Aivan sairasta, vieläkin joudun käymään terapiassa sen vuoksi.
Omilla lapsilla en käytä muuta kuin tunteiden sanoitusta.
Lumihiutale.
Osaisiko joku kertoa lumihiutaleelle, miltä se oikeasti lapsesta on tuntunut kun on saanut "remmiä", kun se vastausten perusteella on kuitenkin ollut aika yleistä? Jotenkin niin vaikea kuvitella, että sellaista oikeasti on tapahtunut, että hakataan vyöllä lasta takapuolelle.
Selkäsauna vöillä ja mattopiiskalla, hiuksista kiskominen, karjuminen. Tuo kaikki teki minusta vain entistä uhmakkaamman.
Aku Ankka käytti mattopiiskaa veljenpoikien kurittamiseen.
Ihan pienenä isä aina uhkasi luunapilla ja tukkapöllyllä, jos kovin tuhmaksi heittäydyin. Yleensä se jäi vain puheeksi, toki oikeastikin välillä sain molempia.
Äiti ei ole käyttänyt ruumiillista kuritusta, mutta on aina ollut kova huutamaan. Kuittaa raivoamisen sillä että on tempperamenttinen luonne... minusta tuli arka ja säikky nössykkä, ja luulen sen vahvasti johtuneen kotioloista, aina piti olla varpaillaan äidin lähettyvillä ettei vaan ala karjua. Tuo huutamisen käyttö "aseena" on kyllä yhtälailla väkivaltaa kuin lyöminenkin, ainoastaan vaan henkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans, selkäsaunat, luunapit, töniminen ja haukkuminen oli viikoittaista. Pahin tais olla kun pari kertaa joskus 5-6-vuotiaana mut suljettiin pimeeseen huoneeseen yksin ilman vaatteita ja petivaatteita. Pelkään vieläkin pimeetä ja nukun valot päällä jos nukun yksin... Vanhemmat luuli että omalle lapselle saa tehdä mitä haluaa, vain koska se on oma ja että tuntisin jonkinlaista velvollisuutta olla myöhemmin väleissä kaikesta huolimatta. NOT. :) Tämä tapahtui ysärillä, eli ruumiillinen kuritus oli jo laissa kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Piinaavaa oli joskus se, kun joutui maha kipristellen odottamaan kuritusta tyyliin "saat remmiä, kun isä tulee kotiin". Ja sitten ilta saattoi mennä ihan normaalista, syödään jne. Ja sitten "Maija, sinulla on isällä jotain kerrottaavaa" ja piti kertoa mitä oli tehnyt ja sitten haettiin vyö jne.
On varmaan ollut tosi miehekäs olo isällä, kun lyö pikkutyttöään vyöllä.
Hyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piinaavaa oli joskus se, kun joutui maha kipristellen odottamaan kuritusta tyyliin "saat remmiä, kun isä tulee kotiin". Ja sitten ilta saattoi mennä ihan normaalista, syödään jne. Ja sitten "Maija, sinulla on isällä jotain kerrottaavaa" ja piti kertoa mitä oli tehnyt ja sitten haettiin vyö jne.
On varmaan ollut tosi miehekäs olo isällä, kun lyö pikkutyttöään vyöllä.
Hyh.
Se oli kasarilla vielä ysärilläkin vielä aika normijuttu melko monessa perheessä eikä siinä nähty mitään pervoa vaikka isä kuritti teini-ikäistä tyttöään paljaalle takapuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piinaavaa oli joskus se, kun joutui maha kipristellen odottamaan kuritusta tyyliin "saat remmiä, kun isä tulee kotiin". Ja sitten ilta saattoi mennä ihan normaalista, syödään jne. Ja sitten "Maija, sinulla on isällä jotain kerrottaavaa" ja piti kertoa mitä oli tehnyt ja sitten haettiin vyö jne.
On varmaan ollut tosi miehekäs olo isällä, kun lyö pikkutyttöään vyöllä.
Hyh.
Se oli kasarilla vielä ysärilläkin vielä aika normijuttu melko monessa perheessä eikä siinä nähty mitään pervoa vaikka isä kuritti teini-ikäistä tyttöään paljaalle takapuolelle.
Mikä juuri tuossa vyöllä takapuolelle kurittamisessa on katsottu olevan niin kasvattavaa, kun sitä on kuitenkin vastausten perusteella käytetty aika paljon? Kuulostaa kovin keskiaikaiselta.
Onpa ikävää. Tuntuu miltei kuin vanhemmat kohdistaisivat omaa huonoa oloa, stressiä, hermoheikkoutta lapsiin. Minulle ei ole ikinä lapsena huudettu, ei piiskattu. Meillä oli koivunoksa keittiön ovenkarmin päällä "pelotteena", sitä ei käytetty. En ollut mikään uhmakas lapsi, viihdyin omissa leikeissäni, luin jne. Minulla oli hyvä lapsuus. Periytyykö sukupolvelta toiselle tuollainen kuritus. Isääni v.1925 syntynyttä ei myöskään koskaan ole piiskattu. Ei myöskään äitiäni. Itse en ikinä lasta löisi. Jos maailma tuntuu mälsältä ja ahdistavalta niin se ei ole lapsen vika. Yhden kerran kun serkkuni kanssa leikkasib mummun kangaspuun loimet niin kotona pöydän alla piilossa, isä kepillä sohi pöydän alle, ei ylettynyt. En voi edes kuvitella miltä tuntuu lapsuus "luunappien, tönimisen, huutamisen, riuhtomisen, vyönsolkipuolella lyömisen maailmassa". Olen kaikkien lapsena kaltoinkohdeltujen puolella. Nyt ja aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teki jonkun oikein pahan jutun, niin äiti saattoi työntää valkosipulin pyllyyn. Tuntui aika inhalta, varsinkin jos oli sitä vähän puristanut niin, että mehut tulivat ulos.
Vierailija kirjoitti:
Jos teki jonkun oikein pahan jutun, niin äiti saattoi työntää valkosipulin pyllyyn. Tuntui aika inhalta, varsinkin jos oli sitä vähän puristanut niin, että mehut tulivat ulos.
No ei mitään noin sairasta voi olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teki jonkun oikein pahan jutun, niin äiti saattoi työntää valkosipulin pyllyyn. Tuntui aika inhalta, varsinkin jos oli sitä vähän puristanut niin, että mehut tulivat ulos.
No ei mitään noin sairasta voi olla!
Oli 60-luvulla!
Vierailija kirjoitti:
Jos teki jonkun oikein pahan jutun, niin äiti saattoi työntää valkosipulin pyllyyn. Tuntui aika inhalta, varsinkin jos oli sitä vähän puristanut niin, että mehut tulivat ulos.
Minäkin muistan, että kaverille tehtiin näin. Olin itse kyllä varsin onnekas, ei juurikaan ruumiillista kuritusta ollut lapsena.
Kummallista, että nämä lapsena kuritetut sukupolvet pystyivät rakentamaan suomeen hyvinvointiyhteiskunnan, joka vapaan kasvatuksen seurauksena on nyt murenemassa käsiin.
Kuvittelisi tilannetta aivan erilaiseksi.
1900-1980 suomessa olisi ollut mielenterveysongelmia, häiriintyneitä lapsia ja aikuisia puolet väestöstä ja kurjuus lisääntynyt vuosi vuodelta.
Oudointa koko hommassa on se, että koko sotien jälkeinen aika on ollut yhtä hyvinvoinnin nousua ja vasta viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana kaikenlainen häiriökäyttäytyminen, numerodiagnoosit ja erityislapset ovat lisääntyneet hirvittävällä volyymilla, samoin kuin masennuslääkkeitä syövien aikuisten määrä.
Voisiko tästä päätellä jotakin?
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, että nämä lapsena kuritetut sukupolvet pystyivät rakentamaan suomeen hyvinvointiyhteiskunnan, joka vapaan kasvatuksen seurauksena on nyt murenemassa käsiin.
Kuvittelisi tilannetta aivan erilaiseksi.
1900-1980 suomessa olisi ollut mielenterveysongelmia, häiriintyneitä lapsia ja aikuisia puolet väestöstä ja kurjuus lisääntynyt vuosi vuodelta.
Oudointa koko hommassa on se, että koko sotien jälkeinen aika on ollut yhtä hyvinvoinnin nousua ja vasta viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana kaikenlainen häiriökäyttäytyminen, numerodiagnoosit ja erityislapset ovat lisääntyneet hirvittävällä volyymilla, samoin kuin masennuslääkkeitä syövien aikuisten määrä.
Voisiko tästä päätellä jotakin?
Ei ennenvanhaankaan kaikkia kurilla kasvatettu. Esim. isäni 1925 syntynyt ei koskaan saanut piiskaa, oli työssä jne. Toiset kuritti, toiset eivät. Niin se oli ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, että nämä lapsena kuritetut sukupolvet pystyivät rakentamaan suomeen hyvinvointiyhteiskunnan, joka vapaan kasvatuksen seurauksena on nyt murenemassa käsiin.
Kuvittelisi tilannetta aivan erilaiseksi.
1900-1980 suomessa olisi ollut mielenterveysongelmia, häiriintyneitä lapsia ja aikuisia puolet väestöstä ja kurjuus lisääntynyt vuosi vuodelta.
Oudointa koko hommassa on se, että koko sotien jälkeinen aika on ollut yhtä hyvinvoinnin nousua ja vasta viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana kaikenlainen häiriökäyttäytyminen, numerodiagnoosit ja erityislapset ovat lisääntyneet hirvittävällä volyymilla, samoin kuin masennuslääkkeitä syövien aikuisten määrä.
Voisiko tästä päätellä jotakin?
Ei ennenvanhaankaan kaikkia kurilla kasvatettu. Esim. isäni 1925 syntynyt ei koskaan saanut piiskaa, oli työssä jne. Toiset kuritti, toiset eivät. Niin se oli ennenkin.
Ymmärtääkseni lasten ruumiillinen kuritus oli kuitenkin niin yleinen tapa, että piti tehdä laki sen lopettamiseksi.
Jos oletettaisiin, että sääntöjen opettaminen lapselle olisi ruumiillisen kurituksen seurauksena vahingollista, tuntuu oudolta, että ne sukupolvet jotka kasvatettiin tällä periaatteella, pystyivät aikuisena toimimaan tavalla jonka avulla kohotettiin suomalaisten hyvinvointi kansainvälisesti arvioiden erittäin korkealle tasolle.
Kun nyt lukee kertomuksia siitä, että vanhempien antama tukkapölly, luunapit tai jokin muu, aiheuttaa ihmisille selllaisia traumoja, että he joutuvat käsittelemään niitä aikuisena psykiatrien kanssa, tuntuu uskomattomalta kuin ennen selvittiin ilman mielialalääkkeitä, adhd diagnooseja, ei haistateltu aikuisille vittua, eikä hajotettu linkkapysäkkien laseja keskikaljapöhnässä.
En minä usko että suurten ikäluokkien Suomen jälleenrakentaminen oli ainoastaan kurista kiinni. Elämä oli ennen toisenlaista, ihmiset olivat tyytyväisiä vähempään, miltei jokainen töitä halunnut sai töitä. Tuloerot olivat pienemmät. Lapset eivät olleet perheessä keskipiste vaan menivät siinä sivussa. Lasten toiveita ei samalla lailla kysytty kuin nykyään miltei joka asiaan. Lapset osallistuivat kotitöihin. Ja netin sijasta oli ulkoleikkejä ja pelejä. Nykyään lapset tuntuvat olevan kaiken keskipiste, heiltä kysytään mitä syövät ja mitä haluavat ja miltä tuntuu. Vähänkin vilkas on nykyään heti ADHD, ennen oli vain vähän rasavilli. Nykyvanhemmat neuroottisia hermokimppuja, jatkuvasti miettimässä mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä lapset kasvavat siinä sivussa. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä että nykyään tuntuu olevan "puolihäiriytyneitä" lapsia vaikka kuinka. Liiallinen hyysääminen ja toisaalta hermoheikkojen vanhempien lapsiin kohdistama väkivalta, henkinen ja fyysinen voi aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia. Nykyvanhemmat kun yrittävät myös olla lastensa kavereita. Mielestäni vanhemmat määrää, lapselta ei jatkuvasti kysytä. Jos lapsi tekee jotain oikeasti väärää, rikkoo vaikka ikkunan tai kiusaa kissaa tai muita lapsia niin tukistaminen, tai muutama kunnon ripsautus koivuvitsalla olisi nykyäänkin hyvä.
Lumihiutale.