Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan vanhoja rangsistusmuotoja omasta lapsuudesta
21.06.2019 |
Eristäminen ja yksinjättäminen oli yksi rangaistuksen muoto. Esimerkiksi, jos teki jotain mitä vanhemmat katsoivat rangaistavaksi kuten vaikkapa kysyit perustelua ja syytä suoraan käskyyn niin jouduit seisomaan nurkassa puolituntia häpeämässä ja aina jos liikuit tai puhuit tuon puolituntisen aikana niin rapsahti toiset puolituntia lisää. Itse jouduin parhaimmillaan seimoaan neljä tuntia kun iski vessahätä ja tein nurkassa seistessä housuun.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, että nämä lapsena kuritetut sukupolvet pystyivät rakentamaan suomeen hyvinvointiyhteiskunnan, joka vapaan kasvatuksen seurauksena on nyt murenemassa käsiin.
Kuvittelisi tilannetta aivan erilaiseksi.
1900-1980 suomessa olisi ollut mielenterveysongelmia, häiriintyneitä lapsia ja aikuisia puolet väestöstä ja kurjuus lisääntynyt vuosi vuodelta.
Oudointa koko hommassa on se, että koko sotien jälkeinen aika on ollut yhtä hyvinvoinnin nousua ja vasta viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana kaikenlainen häiriökäyttäytyminen, numerodiagnoosit ja erityislapset ovat lisääntyneet hirvittävällä volyymilla, samoin kuin masennuslääkkeitä syövien aikuisten määrä.
Voisiko tästä päätellä jotakin?
Ei ennenvanhaankaan kaikkia kurilla kasvatettu. Esim. isäni 1925 syntynyt ei koskaan saanut piiskaa, oli työssä jne. Toiset kuritti, toiset eivät. Niin se oli ennenkin.
Ymmärtääkseni lasten ruumiillinen kuritus oli kuitenkin niin yleinen tapa, että piti tehdä laki sen lopettamiseksi.
Jos oletettaisiin, että sääntöjen opettaminen lapselle olisi ruumiillisen kurituksen seurauksena vahingollista, tuntuu oudolta, että ne sukupolvet jotka kasvatettiin tällä periaatteella, pystyivät aikuisena toimimaan tavalla jonka avulla kohotettiin suomalaisten hyvinvointi kansainvälisesti arvioiden erittäin korkealle tasolle.
Kun nyt lukee kertomuksia siitä, että vanhempien antama tukkapölly, luunapit tai jokin muu, aiheuttaa ihmisille selllaisia traumoja, että he joutuvat käsittelemään niitä aikuisena psykiatrien kanssa, tuntuu uskomattomalta kuin ennen selvittiin ilman mielialalääkkeitä, adhd diagnooseja, ei haistateltu aikuisille vittua, eikä hajotettu linkkapysäkkien laseja keskikaljapöhnässä.
Tuo, että seurauksia ei ollut, on ihan potaskaa. Omien vanhempieni sukupolvi on täynnä ankaria, itsensä kovettaneita ihmisiä, jotka eivät pysty lämpimiin, läheisiin ihmissuhteisiin. On valtavasti kaunaa ja katkeruutta, alkoholismia, onnettomia avioliittoja, parisuhdehelvettejä, väkivaltaa. Vähän kun saadaan viinaa, itketään lapsuuden julmuuksia.
Nykyään on oikeasti paljon vähemmän väkivaltarikoksia ja henkirikoksia kuin kymmeniä vuosia sitten. Perehdy tilastoihin ennen kuin heittelet noita mutujasi. Myös nuorisorikollisuus on vähentynyt merkittävästi, kun lasten hakkaaminen ja nöyryyttäminen on vähentynyt.
Se töissä käyminen ei vielä tarkoita, että ihmiset voivat hyvin ja ovat tasapainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voiraukkaa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärpäslätkän varsipuolella reisille, näin 1970-luvulla ja ihan oikein oli. Sen olin ansainnut. Kannattaa vaan kuunnella vanhempien järkipuhetta. Pätee myös nykyaikaan.
Hakkaamista ei ansaita. Onpa sulla ollu ilkeät vanhemmat,hyi!
Näähän on aina ihan perus, kun puhutaan lapsiin kohdistuvasta ruumiillisesta kurituksesta (=väkivallasta) aina riittää jonoksi asti puolustelijoita kertomaan kuinka hekin sai remmistä/vitsasta/vyöstä/luunapista hakkaamista ihan oikeutetusti eikä mitään traumoja jäänyt! No minäkin olen saanut tukkapöllyä ja luunappia, mitä en todellakaan ole ansainnut. Jotain tunnesäätelyn häikkää epäilen jääneen vähän päällekin, vaikka lapsuuteni päällisin puolin oli kuitenkin ihan kiva. Enpä todellakaan kadehdi näitä, jotka oikeasti ovat saaneet kunnolla keppiä :/
Olen syntynyt 1947, siis vanha. Minua ei ole koskaan kuritettu. Äitini sanoi aina, että puhumalla pärjätään. Minä en ole koskaan lyönyt lapsiani. Puhumalla on pärjätty. Olemme kaikki koulutettuja ja elämässä menestyneitä sopivalla tavalla. Vain raukka aikuinen lyö lasta.
Ikinä ei tullut fyysistä väkivaltaa. Uhkailtiin toki, että jos et nyt tottele niin vitsaa tulee ja se pelkkä uhkailu riitti aina. Kun sain kunnon raivokohtauksen ja vain kiljuin ja huusin kurkku suorana niin minuun ei puhe tehonnut, paras keino oli ottaa kainaloista kantoon ja ulos rauhoittumaan (asuttiin maslla keskellä ei mitään, joten heti vieressä ei ollut naapureita, joita pihalla kirkuminen olisi haitannut). Etenkin talvisin pakkaskeleillä toimiva tapa.
Ei siitä traumoja jäänyt, ymmärrän täysin vanhempiani, sillä olin aika hirviölapsi. Pikkuveljeeni tehosi puhe ja totteli helposti, minuun ei toiminut kuin äärikeinot. Joku lässynlää-keskustelu vain yllytti minua, olin oikeasti aika kamala.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, että nämä lapsena kuritetut sukupolvet pystyivät rakentamaan suomeen hyvinvointiyhteiskunnan, joka vapaan kasvatuksen seurauksena on nyt murenemassa käsiin.
Kuvittelisi tilannetta aivan erilaiseksi.
1900-1980 suomessa olisi ollut mielenterveysongelmia, häiriintyneitä lapsia ja aikuisia puolet väestöstä ja kurjuus lisääntynyt vuosi vuodelta.
Oudointa koko hommassa on se, että koko sotien jälkeinen aika on ollut yhtä hyvinvoinnin nousua ja vasta viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana kaikenlainen häiriökäyttäytyminen, numerodiagnoosit ja erityislapset ovat lisääntyneet hirvittävällä volyymilla, samoin kuin masennuslääkkeitä syövien aikuisten määrä.
Voisiko tästä päätellä jotakin?
Ai ei ollut mielenterveysongelmia, ihanko näin väität? :D
Mielisairaaloita on ollut kuule vaikka kuinka kauan ja "entiseen hyvään aikaan" näistä ongelmista kärsivät on suljettu laitoksiin pois muiden silmistä arkea pilaamasta. Ennen ne olivat luostarit, myöhemmin mielisairaalat. Häikkää ei ihan kauheasti tarvinut ollakkaan, että se riitti laitospaikkaan. Sodasta myös palasivat murtuneet miehet traumoissaan, joista toki ei silloin vielä puhutta ja tajuttu, että sota voisi sellaisia ongelmia aiheuttaa, mutta mitäpä luulet millaisia sodan traumoja tässä on vuosikymmeniä kannettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyrkillä ja kämmenellä lyömistä, hiuksista raahaamista, remmiä tai risua paljaalle pyllylle, kuristamista.
Tuohan on hulluutta eikä mitään norm. kurittamista.
Jälkikäteen ajateltuna aivan totta. Siinä fyysisen ja henkisen väkivallan kyllästämässä lapsuudessa se tuntui lähes normaalilta, varsinkin kun toinen vanhempi vielä sanoi miten ansaitsen sen eikä koskaan tullut apuun. Kovan työn olen tehnyt, että olen aikuisena saanut paikkailtua niitä haavoja. Valitettavasti pahanteko jatkuu vieläkin kyttäämisen ja uhkailujen merkeissä. Viranomaisista ei apua. Todennäköisesti saan olla rauhassa vasta, kun vanhemmista aika jättää.
Mutuilijoille: ne suuret ikäluokat on täynnä kylmiä ja sekavia ihmisiä joiden ongelmat on piilotettu kodin sisälle vaikka muuten kovasti oltaisiin käyty töissä ja osallistuttu "hyvinvointivaltion" rakentamiseen. Ne samat tavat pätee edelleen eikä suomi enää vuosiin ole pysynyt oikeasti sivistyneiden valtioiden rinnalla käytäntöineen. Sanokoon ylen ja iltalehden hehkutukset mitä tahansa. Sama ikäpolvi on myös täysin kykenemätön tekemään kompromisseja, hyväksymään uusia tutkimuksia oli aihe mikä hyvänsä, ja syyttää omia jälkipolvia asioiden tämänhetkisestä tilasta. Lisäksi väkivaltarikoksia tehdään vähemmän kuin koskaan, johtuen paljon siitä syystä että väkivaltaa ei ole rangaistusmuodossa normalisoitu tavaksi selvittää ongelmatilanteet. Että semmoiset hakkaamalla hyväksi tehdyt herrat ja rouvat.
Ettei menis ohikseen, itseäni tukistettiin pari kertaa lapsena. Nämä tärskyt sain tehtyäni tyhmiä ja hengenvaarallisia hölmöilyitä, eli siinä suhteessa ymmärrän vanhempieni shokkireaktion ja tavallaan kai "ansaitsin" ne. Eipä tullut hölmiltyä pitkään aikaan. Itse en tekisi lapsilleni noin jos lapsia olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En minä usko että suurten ikäluokkien Suomen jälleenrakentaminen oli ainoastaan kurista kiinni. Elämä oli ennen toisenlaista, ihmiset olivat tyytyväisiä vähempään, miltei jokainen töitä halunnut sai töitä. Tuloerot olivat pienemmät. Lapset eivät olleet perheessä keskipiste vaan menivät siinä sivussa. Lasten toiveita ei samalla lailla kysytty kuin nykyään miltei joka asiaan. Lapset osallistuivat kotitöihin. Ja netin sijasta oli ulkoleikkejä ja pelejä. Nykyään lapset tuntuvat olevan kaiken keskipiste, heiltä kysytään mitä syövät ja mitä haluavat ja miltä tuntuu. Vähänkin vilkas on nykyään heti ADHD, ennen oli vain vähän rasavilli. Nykyvanhemmat neuroottisia hermokimppuja, jatkuvasti miettimässä mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä lapset kasvavat siinä sivussa. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä että nykyään tuntuu olevan "puolihäiriytyneitä" lapsia vaikka kuinka. Liiallinen hyysääminen ja toisaalta hermoheikkojen vanhempien lapsiin kohdistama väkivalta, henkinen ja fyysinen voi aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia. Nykyvanhemmat kun yrittävät myös olla lastensa kavereita. Mielestäni vanhemmat määrää, lapselta ei jatkuvasti kysytä. Jos lapsi tekee jotain oikeasti väärää, rikkoo vaikka ikkunan tai kiusaa kissaa tai muita lapsia niin tukistaminen, tai muutama kunnon ripsautus koivuvitsalla olisi nykyäänkin hyvä.
Pointtini oli siinä, että kuinka ne kuritetut lapset meinivät töihin, perustivat perheen, nostivat omaansa ja maansa elintasoa?
Varmasti monilla oli tottakai ongelmia elämässään, mutta aika harvassa taisivat olla ne jotka kertoivat syrjäytyneensä elämästä lapsena saadun kurituksen seurauksena tai syyttivät vanhempiaan huonoiksi kasvattajiksi kun saivat lapsena selkäänsä perseilynsä seurauksena.
Ja tämä lasenkasvatuksen tapa seurasi sukupolvelta toiselle vuosikymmenien ajan, kunnes......Alettiin pitää lapsia tasa-, jopa ylivertaisina aikuisiin nähden.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin ja vanhemmista tuli lastensa "kavereita", jopa palvelijoita joiden tehtävän oli sanoittaa perseilyä ja tehdä siitä hyväksytty tapa toimia, sillä olihan kyse lapsista.
Pikkuhiljaa on ajauduttu tilanteeseen jossa vain lapsilla on oikeuksia, ilman mitään velvollisuuksia, kasvattajilta ja kouluilta on viety rangaistusvalta, auktoriteetti ja seuraukset alkavat näkyä eri puolilla yhteiskuntaa.
Lasten medikalisaatio kasvaa kilpaa aikuisten mielialalääkityksen kanssa, on olemassa jokaiselle rasavillille oikea lääkitys ja niille jotka ovat liian apaattisia, annetaan toisenlaisia pillereitä arkea ilahduttamaan.
Suuri osa nuorista alkaa olemaan jollakin tavalla syrjäytyneitä tai niin uniikkeja lumihiutaleita, etteivät enää kestä näjdä vanhoja viihdeohjelmia saamatta niistä berserkkiraivokohtauksia.
Mielestäni lasten nykymuotoisella kasvatuksella/kasvattamattomuudella on yhtymäkohtia yhteiskunnassa aina vain lisääntyvä pahoinvoinnin kanssa.
Avainsana on tuo mielestäni. Pelkkää mutua.
Todellisuudessa tutkimukset ovat osoittaneet, että kuritusväkivalta aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Se esimerkiksi lisää lasten aggressiivisuutta ja mielenterveyden ongelma. Se myös lisää todennäköisyyttä päätyä aikuisena väkivaltaisiin parisuhteisiin, koska väkivalta on "normaalia".
Kuritusväkivallasta ei ole havaittu mitään hyötyä. Yleensä kyseessä on vain vanhemman primitiivireaktio ja keinottomuus, ei mikään kasvatusmetodi.
Kun kasvatuksella on aivan varmasti merkitystä ihmisen tulevaisuuden kannalta, jankutan edelleen samaa kysymystä, ehkä laajentaen kysymystäni koko eurooppaa koskevaksi.
Jos ruumillisesta kurituksesta on pelkkiä negatiivisia seurauksia, kuinka on selitettävissä euroopan nouseminen yhdeksi sivistyksen ja parhaan talouskehityksen keskittymäksi maailmassa, sillä täällä ruumiillista kuritusta on käytetty lasten kasvatuskeinona ties kuinka monta sataa vuotta?
Jos se olisi yksinomaan vahingollista yhteiskunnalle, voisi maalaisjärjellä päätellä, että euroopan pitäisi olla aikamoinen takapajula, aikuisten mielenterveysongelmien ja agressiivisuuden ollessa esteenä hyvinvoinnin lisääntymiselle.
Kuitenkin sitä takapakkia ollaan otettu vasta muutamia vuosikymmeniä, kansalaisten mielenterveysongelmien ja masennusdiagnoosien aina vain kasvaessa ja ainakin kotimaassa useimmissa kouluissa alkaa olemaan ongelmakäytöksisiä ja lääkittyjä lapsia enemmän kuin koskaan ennen.
Ynnäät ehkä vähän asioita yhteen ilman mitään varsinaisia perusteluja. Se että lapsia on kuritettu, eikä se mitään ole hyödyttänyt, ei ole varsinaisesti ole este sille ettei asiat voisi mennä eteen päin. Lapsuuden traumoista kärsivä aikuinen voi olla aivan kykenevä normaaliin arkipäivän elämään kouluttautuen ja töissä käyden, vaikka nuo huonot kokemukset taustalla ovatkin olemassa ja elämänlaatu olisi parempaa ilman niitä. Jostainhan se lakikin kurituksen estämiseksikin on laitettu alulle, joten jonkinlainen yleinen asennemuutos lienee tapahtunut tutkimusten ohella.
Lyhyessä ajassa on tapahtunut hyvin paljon erilaisia yhteiskunnan muutoksia, joten niiden yhdistäminen lasten hakkaamattomuuteen on aika omituista. Kaupungistuminen, hyvinvointiyhteiskunta, kansainvälistyminen, kapitalismi ovat varmasti kaikki syitä moniin lieveilmiöihin. Hyvinvointiyhteiskuntaa tunnutaan olevan murentamassa ja siihenkin on paljon yksinkertaisempia syitä, kuin lasten hakkaamattomuus.
Oli Suomen onni, että sotaan aikanaan joutunut sukupolvi oli piiskalla kasvatettu ja raskaaseen työhön opetettu. Sodassa nuoret miehet tekivät mitä käskettiin, eivätkä uhmanneet auktoriteetteja, eikä pelänneet karuja oloja ja kipua.
Tämä auktoriteettikammoinen nykysukupolvi kun joutuisi niihin olosuhteisiin ja siihen kuriin sopeutumaan, he murenisivat henkisesti hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piiskaamista eli Koivuniemen herraa.
Tukistamista, hakkaamista, sitomista, kuristamista, tukehduttamista, ulos jättämistä( äiti).
Lisäksi muuta pahaa josta ei voi kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
89 / Minäkin oli kiltti ja herkkä lapsi. Välivallan syyksi riitti, että maitolasi kaatui vahingossa tai kengät eivät olleet eteisessä järjestyksessä, vaan vanhemman tiellä. Lisäksi yritin taistella vastaan enkä alistunut helposti, vaikka lyötiin. Sitten sainkin korkojen kera.
Nykyvanhemmat on niin nössöjä, etteivät uskalla kurittaa. Toista se oli vielä 80-luvulla, kun remmi soi useimmissa kodeissa ja kersoilla oli kunnon kuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli Suomen onni, että sotaan aikanaan joutunut sukupolvi oli piiskalla kasvatettu ja raskaaseen työhön opetettu. Sodassa nuoret miehet tekivät mitä käskettiin, eivätkä uhmanneet auktoriteetteja, eikä pelänneet karuja oloja ja kipua.
Tämä auktoriteettikammoinen nykysukupolvi kun joutuisi niihin olosuhteisiin ja siihen kuriin sopeutumaan, he murenisivat henkisesti hetkessä.
Sinun kannattaisi lukea tietokirja nimeltään Murtuneet mielet. Siinä kerrotaan, miten yleistä oli sodassa ns. tärähtäminen eli totaalinen psyykkinen ja fyysinen romahtaminen. Aiheesta ei sodan aikana eikä pitkään sen jälkeenkään puhuttu. Vieläkin elää tämä harha suomalaisesta sotilaasta, joka kesti mitä vain. Niin iso tabu aihe on.
Sitä en sitten tiedä, tärähtikö helpommin kotona piesty nuori mies vai turvallisen lapsuuden elänyt. Tiedän kyllä, kumpaa arvaisin.
Mikään mitä täällä kirjoitellaan entisaikojen paremmuudesta ei perustu mihinkään tietoon, pelkästään luuloihin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat on niin nössöjä, etteivät uskalla kurittaa. Toista se oli vielä 80-luvulla, kun remmi soi useimmissa kodeissa ja kersoilla oli kunnon kuri.
Olet rikosten kannattaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat on niin nössöjä, etteivät uskalla kurittaa. Toista se oli vielä 80-luvulla, kun remmi soi useimmissa kodeissa ja kersoilla oli kunnon kuri.
Olet rikosten kannattaja.
Ei vaan kovan kurin ja tarpeellisen kasvatuksen kannattaja. Tässä tapauksessa laki on väärä, jota ei koskaan olisi pitänyt edes tehdä.
Selkään sain muutamia kertoja 70-luvulla nahkaremmillä, paljaalle takapuolelle ( olin 6-10 v), kunnon tukkapöllyjä huudon kera sitten vähän useammin, suu on pesty saippualla monta kertaa, laitettu rangaistukseksi sänkyyn esim klo 14 lauantaina enkä saanut nousta kuin vessaan, siinä sitä sitten hiljaa oltiin seuraavaan aamuun asti. Lapsena pelkäsin ja inhosin isääni, myöhemmin vanhempana rupesin säälimään.
Vierailija kirjoitti:
Selkään sain muutamia kertoja 70-luvulla nahkaremmillä, paljaalle takapuolelle ( olin 6-10 v), kunnon tukkapöllyjä huudon kera sitten vähän useammin, suu on pesty saippualla monta kertaa, laitettu rangaistukseksi sänkyyn esim klo 14 lauantaina enkä saanut nousta kuin vessaan, siinä sitä sitten hiljaa oltiin seuraavaan aamuun asti. Lapsena pelkäsin ja inhosin isääni, myöhemmin vanhempana rupesin säälimään.
Olikohan 70-80-luvulla kasvatusoppaita, joissa kerrottiin, miten lasta kuritetaan oikealle tavalla?
Yleensä ne jotka ovat saaneet remmiä, ovat saaneet sitä usein. Eikö tämä ole täysin epäloogista? Jos "kasvattaja" on kuvitellut, että kurittamalla lasta hänet saadaan tottelemaan, niin jos remmiä pitää kuitenkin käyttää usein, niin sehän kumoaa koko "kasvatusperiaatteen"?
Minkä ikäinen oli opettajana toimiessaan? Oliko nuori vai vanha?