Miksi ihmiset eivät eroa parisuhteista, joista puuttuu läheisyys, intohimo ja seksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.

Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂

Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.

Palataan asiaan 30 vuoden päästä!

Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?

eri

No täällä on vastaamassa myös meitä 30 vuotta yhdessä olleita.

Yhteinen yritys, joka pitäisi pistää pois jos eroaisi, itse pitäisi hypätä ammatillisesti tyhjän päälle, pitäisi muuttaa ja lasten pitäisi vaihtaa koulua... Ei kaikki ole niin helppoa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.

Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂

Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.

Palataan asiaan 30 vuoden päästä!

Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?

eri

Mihin se seksi nyt parisuhdetarpeista häviäisi, kun sehän on parisuhteen tärkein sisältö ja liima? Kasikymppisenä voi tosin olla vaikeampaa pokata miestä, jolla enää seisoo tai ylipäätään saada pokattua ketään. Harmi, meni elämän loppupää sitten pilalle ilman seksiä. Sitä maailman ja parisuhteen tärkeintä asiaa. Huomaa hyvin, ketkä vastaajista on nuoria ja ketkä jo enemmän elämän loppupäässä.

Tämä oli hyvä kirjoitus! Onko teidän mielestänne esim. 80-vuotiaiden parisuhteet oikeita suhteita, jos seksiä ei ole (voi tietysti ollakin)? Kun on vain se elämänkumppanuus.

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten jotkut kommentoijat ovat nähtävästi sitä mieltä että on väärin pitää parisuhteen perusedellytyksenä seksiä ja läheisyyttä. Minulla on ilmeisesti ollut koko elämäni täysin väärä käsitys parisuhteesta....

Onhan tuo tärkeää, mutta vähän että miten tärkeää. Viitsiikö sen takia rikkoa lasten kotia ettei joka viikko ole seksiä, jos joka toinen viikko on tai riittäisikö tylsä intohimoton seksi kuitenkin vai pitääkö sen olla sellaista kuin elokuvissa. Tuossakin on kuitenkin eri tasoja, ei se ole mikään joko tai ja erossa on aina huonojakin puolia. Olisikin helppoa kun osaisi suhtautua asioihin mustavalkoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.

Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂

Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.

Palataan asiaan 30 vuoden päästä!

Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?

eri

Mihin se seksi nyt parisuhdetarpeista häviäisi, kun sehän on parisuhteen tärkein sisältö ja liima?

En tosiaankaan tiedä, mitkä parisuhdetarpeeni ovat "elämän loppupäässä". Ihminenhän on todella huono ennustamaan omia tunteitaan ja tarpeitaan vuosikymmenten päähän. Mutta sehän se pointti onkin: kolmikymppisenä eletään kolmikymppisen tarpeiden mukaan, kahdeksankymppisenä sitten kahdeksankymppisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

No tulihan tässäkin ketjussa jo esille että moni huonossa suhteessa kärvistelevä

- ei luota kykyynsä saada uutta, parempaa parisuhdetta, ja/tai

- ei luota kykyynsä elää tyydyttävää elämää sinkkuna.

Jos luotat itseesi noissa molemmissa asioissa, ihmistä on melkein mahdoton suostutella jäämään huonoon suhteeseen.

Jos se suhde olisi selkeästi huono niin ehkä ratkaisu olisi helpompi. Oma suhteeni on enemmänkin tylsä ja niin ikävä kuin se onkin myöntää, vika voi olla myös minussa. Itseään ei pääse pakoon erossakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.

Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂

Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.

Palataan asiaan 30 vuoden päästä!

Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?

eri

Mihin se seksi nyt parisuhdetarpeista häviäisi, kun sehän on parisuhteen tärkein sisältö ja liima? Kasikymppisenä voi tosin olla vaikeampaa pokata miestä, jolla enää seisoo tai ylipäätään saada pokattua ketään. Harmi, meni elämän loppupää sitten pilalle ilman seksiä. Sitä maailman ja parisuhteen tärkeintä asiaa. Huomaa hyvin, ketkä vastaajista on nuoria ja ketkä jo enemmän elämän loppupäässä.

Tämä oli hyvä kirjoitus! Onko teidän mielestänne esim. 80-vuotiaiden parisuhteet oikeita suhteita, jos seksiä ei ole (voi tietysti ollakin)? Kun on vain se elämänkumppanuus.

Jokainen saa luonnollisesti tavoitella juuri sellaisia suhteita kuin haluaa. Tässä ketjussa ihmetellään heitä, jotka kärsivät huonosta suhteesta mutta eivät silti lähde sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään takeita siitä, että hyvää suhdetta saisi eron jälkeen. Pelkkä seksi ei todellakaan tarkoita hyvää suhdetta, huhhuh.

Minä olen aina saanut hyvän suhteen, kun olen sellaista halunnut. Viihdyn sinkkuna myös ihan ok. Ei todellakaan ole mitään motivaatiota jäädä huonoon suheeseen, kun voin olettaa saavani parempaakin.

Seksitön suhde ei todellakaan ole automaattisesti huono suhde eikä myöskään seksiä sisältävä suhde ole automaattisesti todellakaan hyvä suhde.

Minulle seksitön suhde on aina automaattisesti huono suhde. On ole ollenkaan kiinnostunut parisuhteista, joissa minua ei haluta seksuaalisesti. Jos seksittömyys on sinulle ok ja läheisyyttä ja intohimoakin ilman voit ihan hyvin elää, tämä ketju ei taida olla sinua varten.

Miksi ei ole? Miksi haluat kieltää sen mahdollisuuden, että hyvä suhde on aivan mahdollinen ilman seksiäkin? Miksi tässä ketjussa ei muka voisi todeta sitä? Kuljetko muutenkin laput silmillä ja porkkanat korvissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.

Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂

Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.

Palataan asiaan 30 vuoden päästä!

Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?

eri

Mihin se seksi nyt parisuhdetarpeista häviäisi, kun sehän on parisuhteen tärkein sisältö ja liima? Kasikymppisenä voi tosin olla vaikeampaa pokata miestä, jolla enää seisoo tai ylipäätään saada pokattua ketään. Harmi, meni elämän loppupää sitten pilalle ilman seksiä. Sitä maailman ja parisuhteen tärkeintä asiaa. Huomaa hyvin, ketkä vastaajista on nuoria ja ketkä jo enemmän elämän loppupäässä.

Tämä oli hyvä kirjoitus! Onko teidän mielestänne esim. 80-vuotiaiden parisuhteet oikeita suhteita, jos seksiä ei ole (voi tietysti ollakin)? Kun on vain se elämänkumppanuus.

Jokainen saa luonnollisesti tavoitella juuri sellaisia suhteita kuin haluaa. Tässä ketjussa ihmetellään heitä, jotka kärsivät huonosta suhteesta mutta eivät silti lähde sellaisesta.

Jos katson eronneita tuttaviani niin esimerkki ei ole kovin rohkaiseva. Neli-viiskymppiset eronneet ovat löytäneet itselleen lähinnä juoppoja riitelykumppaneita. Ihailen tavallaan sitä että ovat uskaltaneet yrittää, mutta lähes kaikilla se uusi suhde näyttää sivusta katsoen lähinnä siltä että lähti sutta pakoon ja tuli karhu vastaan. Intohimoa toki varmasti on.

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten jotkut kommentoijat ovat nähtävästi sitä mieltä että on väärin pitää parisuhteen perusedellytyksenä seksiä ja läheisyyttä. Minulla on ilmeisesti ollut koko elämäni täysin väärä käsitys parisuhteesta....

Olet halunnut ymmärtää asian ihan väärin. Voit aivan hyvin itse tehdä niin. Monet ovat täällä olleet toista mieltä. Se on yhtä oikein kuin sinunkin mielipiteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään takeita siitä, että hyvää suhdetta saisi eron jälkeen. Pelkkä seksi ei todellakaan tarkoita hyvää suhdetta, huhhuh.

Minä olen aina saanut hyvän suhteen, kun olen sellaista halunnut. Viihdyn sinkkuna myös ihan ok. Ei todellakaan ole mitään motivaatiota jäädä huonoon suheeseen, kun voin olettaa saavani parempaakin.

Seksitön suhde ei todellakaan ole automaattisesti huono suhde eikä myöskään seksiä sisältävä suhde ole automaattisesti todellakaan hyvä suhde.

Minulle seksitön suhde on aina automaattisesti huono suhde. On ole ollenkaan kiinnostunut parisuhteista, joissa minua ei haluta seksuaalisesti. Jos seksittömyys on sinulle ok ja läheisyyttä ja intohimoakin ilman voit ihan hyvin elää, tämä ketju ei taida olla sinua varten.

Miksi ei ole? Miksi haluat kieltää sen mahdollisuuden, että hyvä suhde on aivan mahdollinen ilman seksiäkin? Miksi tässä ketjussa ei muka voisi todeta sitä? Kuljetko muutenkin laput silmillä ja porkkanat korvissa?

Koska siinä, ettei halua lähteä kaikin puolin hyvästä ja tyydyttävästä suhteesta, ei ole yhtään mitään keskusteltavaa. Tämä ketjun aiheena ovat ihmiset, jotka kärsivät läheisyyden, seksin ja intohimon puutteesta mutta päättävät siksi jäädä. Siinä onkin jo jotakin keskusteltavaa.

Hieno homma, että aseksuaalit ovat keskenään tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.

Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂

Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.

Palataan asiaan 30 vuoden päästä!

Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?

eri

Mihin se seksi nyt parisuhdetarpeista häviäisi, kun sehän on parisuhteen tärkein sisältö ja liima? Kasikymppisenä voi tosin olla vaikeampaa pokata miestä, jolla enää seisoo tai ylipäätään saada pokattua ketään. Harmi, meni elämän loppupää sitten pilalle ilman seksiä. Sitä maailman ja parisuhteen tärkeintä asiaa. Huomaa hyvin, ketkä vastaajista on nuoria ja ketkä jo enemmän elämän loppupäässä.

Tämä oli hyvä kirjoitus! Onko teidän mielestänne esim. 80-vuotiaiden parisuhteet oikeita suhteita, jos seksiä ei ole (voi tietysti ollakin)? Kun on vain se elämänkumppanuus.

Jokainen saa luonnollisesti tavoitella juuri sellaisia suhteita kuin haluaa. Tässä ketjussa ihmetellään heitä, jotka kärsivät huonosta suhteesta mutta eivät silti lähde sellaisesta.

Ei se ihmettelyn aihe ketjun otsikosta kyllä millään lailla näy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.

Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂

Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.

Palataan asiaan 30 vuoden päästä!

Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?

eri

Mihin se seksi nyt parisuhdetarpeista häviäisi, kun sehän on parisuhteen tärkein sisältö ja liima? Kasikymppisenä voi tosin olla vaikeampaa pokata miestä, jolla enää seisoo tai ylipäätään saada pokattua ketään. Harmi, meni elämän loppupää sitten pilalle ilman seksiä. Sitä maailman ja parisuhteen tärkeintä asiaa. Huomaa hyvin, ketkä vastaajista on nuoria ja ketkä jo enemmän elämän loppupäässä.

Tämä oli hyvä kirjoitus! Onko teidän mielestänne esim. 80-vuotiaiden parisuhteet oikeita suhteita, jos seksiä ei ole (voi tietysti ollakin)? Kun on vain se elämänkumppanuus.

Jokainen saa luonnollisesti tavoitella juuri sellaisia suhteita kuin haluaa. Tässä ketjussa ihmetellään heitä, jotka kärsivät huonosta suhteesta mutta eivät silti lähde sellaisesta.

Jos katson eronneita tuttaviani niin esimerkki ei ole kovin rohkaiseva. Neli-viiskymppiset eronneet ovat löytäneet itselleen lähinnä juoppoja riitelykumppaneita. Ihailen tavallaan sitä että ovat uskaltaneet yrittää, mutta lähes kaikilla se uusi suhde näyttää sivusta katsoen lähinnä siltä että lähti sutta pakoon ja tuli karhu vastaan. Intohimoa toki varmasti on.

Kukin tyylillään. Voi kai sitä pelonkin takia suhteeseen jäädä, mutta ainakin itse olen paljon mieluummin sinkku kuin seksittömässä, intohimottomassa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.

Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂

Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.

Palataan asiaan 30 vuoden päästä!

Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?

eri

Mihin se seksi nyt parisuhdetarpeista häviäisi, kun sehän on parisuhteen tärkein sisältö ja liima? Kasikymppisenä voi tosin olla vaikeampaa pokata miestä, jolla enää seisoo tai ylipäätään saada pokattua ketään. Harmi, meni elämän loppupää sitten pilalle ilman seksiä. Sitä maailman ja parisuhteen tärkeintä asiaa. Huomaa hyvin, ketkä vastaajista on nuoria ja ketkä jo enemmän elämän loppupäässä.

Tämä oli hyvä kirjoitus! Onko teidän mielestänne esim. 80-vuotiaiden parisuhteet oikeita suhteita, jos seksiä ei ole (voi tietysti ollakin)? Kun on vain se elämänkumppanuus.

Jokainen saa luonnollisesti tavoitella juuri sellaisia suhteita kuin haluaa. Tässä ketjussa ihmetellään heitä, jotka kärsivät huonosta suhteesta mutta eivät silti lähde sellaisesta.

Ei se ihmettelyn aihe ketjun otsikosta kyllä millään lailla näy.

Keskusteluista on tapana lukea viestit, ei vain otsikkoa. Lue ainakin viesti nro 5.

Mieheni lompakko pitää meidät yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.

Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂

Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.

Palataan asiaan 30 vuoden päästä!

Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?

eri

Mihin se seksi nyt parisuhdetarpeista häviäisi, kun sehän on parisuhteen tärkein sisältö ja liima? Kasikymppisenä voi tosin olla vaikeampaa pokata miestä, jolla enää seisoo tai ylipäätään saada pokattua ketään. Harmi, meni elämän loppupää sitten pilalle ilman seksiä. Sitä maailman ja parisuhteen tärkeintä asiaa. Huomaa hyvin, ketkä vastaajista on nuoria ja ketkä jo enemmän elämän loppupäässä.

Tämä oli hyvä kirjoitus! Onko teidän mielestänne esim. 80-vuotiaiden parisuhteet oikeita suhteita, jos seksiä ei ole (voi tietysti ollakin)? Kun on vain se elämänkumppanuus.

Jokainen saa luonnollisesti tavoitella juuri sellaisia suhteita kuin haluaa. Tässä ketjussa ihmetellään heitä, jotka kärsivät huonosta suhteesta mutta eivät silti lähde sellaisesta.

Ei otsikossa kyllä mistään kärsimisestä puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään takeita siitä, että hyvää suhdetta saisi eron jälkeen. Pelkkä seksi ei todellakaan tarkoita hyvää suhdetta, huhhuh.

Minä olen aina saanut hyvän suhteen, kun olen sellaista halunnut. Viihdyn sinkkuna myös ihan ok. Ei todellakaan ole mitään motivaatiota jäädä huonoon suheeseen, kun voin olettaa saavani parempaakin.

Seksitön suhde ei todellakaan ole automaattisesti huono suhde eikä myöskään seksiä sisältävä suhde ole automaattisesti todellakaan hyvä suhde.

Minulle seksitön suhde on aina automaattisesti huono suhde. On ole ollenkaan kiinnostunut parisuhteista, joissa minua ei haluta seksuaalisesti. Jos seksittömyys on sinulle ok ja läheisyyttä ja intohimoakin ilman voit ihan hyvin elää, tämä ketju ei taida olla sinua varten.

Miksi ei ole? Miksi haluat kieltää sen mahdollisuuden, että hyvä suhde on aivan mahdollinen ilman seksiäkin? Miksi tässä ketjussa ei muka voisi todeta sitä? Kuljetko muutenkin laput silmillä ja porkkanat korvissa?

Koska siinä, ettei halua lähteä kaikin puolin hyvästä ja tyydyttävästä suhteesta, ei ole yhtään mitään keskusteltavaa. Tämä ketjun aiheena ovat ihmiset, jotka kärsivät läheisyyden, seksin ja intohimon puutteesta mutta päättävät siksi jäädä. Siinä onkin jo jotakin keskusteltavaa.

Hieno homma, että aseksuaalit ovat keskenään tyytyväisiä.

Otsikossa kysytään, miksi ei erota suhteesta, josta puuttuu läheisyys, intohimo ja seksi. Vastaus voi hyvin olla: koska ne eivät ole syy erota. Ei otsikossa puhuta kärsimyksestä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään takeita siitä, että hyvää suhdetta saisi eron jälkeen. Pelkkä seksi ei todellakaan tarkoita hyvää suhdetta, huhhuh.

Minä olen aina saanut hyvän suhteen, kun olen sellaista halunnut. Viihdyn sinkkuna myös ihan ok. Ei todellakaan ole mitään motivaatiota jäädä huonoon suheeseen, kun voin olettaa saavani parempaakin.

Seksitön suhde ei todellakaan ole automaattisesti huono suhde eikä myöskään seksiä sisältävä suhde ole automaattisesti todellakaan hyvä suhde.

Minulle seksitön suhde on aina automaattisesti huono suhde. On ole ollenkaan kiinnostunut parisuhteista, joissa minua ei haluta seksuaalisesti. Jos seksittömyys on sinulle ok ja läheisyyttä ja intohimoakin ilman voit ihan hyvin elää, tämä ketju ei taida olla sinua varten.

Miksi ei ole? Miksi haluat kieltää sen mahdollisuuden, että hyvä suhde on aivan mahdollinen ilman seksiäkin? Miksi tässä ketjussa ei muka voisi todeta sitä? Kuljetko muutenkin laput silmillä ja porkkanat korvissa?

Koska siinä, ettei halua lähteä kaikin puolin hyvästä ja tyydyttävästä suhteesta, ei ole yhtään mitään keskusteltavaa. Tämä ketjun aiheena ovat ihmiset, jotka kärsivät läheisyyden, seksin ja intohimon puutteesta mutta päättävät siksi jäädä. Siinä onkin jo jotakin keskusteltavaa.

Hieno homma, että aseksuaalit ovat keskenään tyytyväisiä.

Otsikossa kysytään, miksi ei erota suhteesta, josta puuttuu läheisyys, intohimo ja seksi. Vastaus voi hyvin olla: koska ne eivät ole syy erota. Ei otsikossa puhuta kärsimyksestä mitään.

Et tosiaankaan taida lukea tämän ketjun viestejä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.

Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂

Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.

Palataan asiaan 30 vuoden päästä!

Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?

eri

Mihin se seksi nyt parisuhdetarpeista häviäisi, kun sehän on parisuhteen tärkein sisältö ja liima? Kasikymppisenä voi tosin olla vaikeampaa pokata miestä, jolla enää seisoo tai ylipäätään saada pokattua ketään. Harmi, meni elämän loppupää sitten pilalle ilman seksiä. Sitä maailman ja parisuhteen tärkeintä asiaa. Huomaa hyvin, ketkä vastaajista on nuoria ja ketkä jo enemmän elämän loppupäässä.

Tämä oli hyvä kirjoitus! Onko teidän mielestänne esim. 80-vuotiaiden parisuhteet oikeita suhteita, jos seksiä ei ole (voi tietysti ollakin)? Kun on vain se elämänkumppanuus.

Jokainen saa luonnollisesti tavoitella juuri sellaisia suhteita kuin haluaa. Tässä ketjussa ihmetellään heitä, jotka kärsivät huonosta suhteesta mutta eivät silti lähde sellaisesta.

Jos katson eronneita tuttaviani niin esimerkki ei ole kovin rohkaiseva. Neli-viiskymppiset eronneet ovat löytäneet itselleen lähinnä juoppoja riitelykumppaneita. Ihailen tavallaan sitä että ovat uskaltaneet yrittää, mutta lähes kaikilla se uusi suhde näyttää sivusta katsoen lähinnä siltä että lähti sutta pakoon ja tuli karhu vastaan. Intohimoa toki varmasti on.

Kukin tyylillään. Voi kai sitä pelonkin takia suhteeseen jäädä, mutta ainakin itse olen paljon mieluummin sinkku kuin seksittömässä, intohimottomassa parisuhteessa.

Pelosta ja olosuhteiden pakosta. Olisin mielelläni elämäntilanteessa jossa voisin tehdä helppoja ratkaisuja. Tosiaan elanto kiinni yhteisessä yrityksessä. Olisi ihanaa olla parikymppinen, ei lapsia, työtilanteessa jossa on vaihtoehtoja... kai sitä eroilisi vaikka kerran kuussa. Tässä elämäntilanteessa ero vaatii viiden vuoden suunnittelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.

Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂

Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.

Palataan asiaan 30 vuoden päästä!

Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?

eri

Mihin se seksi nyt parisuhdetarpeista häviäisi, kun sehän on parisuhteen tärkein sisältö ja liima? Kasikymppisenä voi tosin olla vaikeampaa pokata miestä, jolla enää seisoo tai ylipäätään saada pokattua ketään. Harmi, meni elämän loppupää sitten pilalle ilman seksiä. Sitä maailman ja parisuhteen tärkeintä asiaa. Huomaa hyvin, ketkä vastaajista on nuoria ja ketkä jo enemmän elämän loppupäässä.

Tämä oli hyvä kirjoitus! Onko teidän mielestänne esim. 80-vuotiaiden parisuhteet oikeita suhteita, jos seksiä ei ole (voi tietysti ollakin)? Kun on vain se elämänkumppanuus.

Jokainen saa luonnollisesti tavoitella juuri sellaisia suhteita kuin haluaa. Tässä ketjussa ihmetellään heitä, jotka kärsivät huonosta suhteesta mutta eivät silti lähde sellaisesta.

Ei se ihmettelyn aihe ketjun otsikosta kyllä millään lailla näy.

Keskusteluista on tapana lukea viestit, ei vain otsikkoa. Lue ainakin viesti nro 5.

Olen tainnut lukea koko ketjun kaikki viestit. Tässä ketjussa käsitellään- jankkaaja on tuttu monista aikaisemmistakin ketjuista. Miksi pitää niin itsepäisesti vääntää ja vääntää, et sinä sanele ihmisille mitä he saavat tai eivät saa vastata.