Miksi ihmiset eivät eroa parisuhteista, joista puuttuu läheisyys, intohimo ja seksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.

Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂

Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.

Palataan asiaan 30 vuoden päästä!

Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?

eri

Mihin se seksi nyt parisuhdetarpeista häviäisi, kun sehän on parisuhteen tärkein sisältö ja liima? Kasikymppisenä voi tosin olla vaikeampaa pokata miestä, jolla enää seisoo tai ylipäätään saada pokattua ketään. Harmi, meni elämän loppupää sitten pilalle ilman seksiä. Sitä maailman ja parisuhteen tärkeintä asiaa. Huomaa hyvin, ketkä vastaajista on nuoria ja ketkä jo enemmän elämän loppupäässä.

Tämä oli hyvä kirjoitus! Onko teidän mielestänne esim. 80-vuotiaiden parisuhteet oikeita suhteita, jos seksiä ei ole (voi tietysti ollakin)? Kun on vain se elämänkumppanuus.

Jokainen saa luonnollisesti tavoitella juuri sellaisia suhteita kuin haluaa. Tässä ketjussa ihmetellään heitä, jotka kärsivät huonosta suhteesta mutta eivät silti lähde sellaisesta.

Ei otsikossa kyllä mistään kärsimisestä puhuta.

Tämä on niin totta. Ei noiden asioiden puuttuminen tarkoita automaattisesti huonoa suhdetta.

-eri

Huoh, miksi tämän yhden aseksuaalin jankkaajan täytyy tulla pilaamaan kaikki ketjut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.

Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂

Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.

Palataan asiaan 30 vuoden päästä!

Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?

eri

Mihin se seksi nyt parisuhdetarpeista häviäisi, kun sehän on parisuhteen tärkein sisältö ja liima? Kasikymppisenä voi tosin olla vaikeampaa pokata miestä, jolla enää seisoo tai ylipäätään saada pokattua ketään. Harmi, meni elämän loppupää sitten pilalle ilman seksiä. Sitä maailman ja parisuhteen tärkeintä asiaa. Huomaa hyvin, ketkä vastaajista on nuoria ja ketkä jo enemmän elämän loppupäässä.

Tämä oli hyvä kirjoitus! Onko teidän mielestänne esim. 80-vuotiaiden parisuhteet oikeita suhteita, jos seksiä ei ole (voi tietysti ollakin)? Kun on vain se elämänkumppanuus.

On vähän hassua verrata 30v tai 50v suhteita kasikymppisiin. Oletettavimmin sen ikäisillä läheisyyden ja hellyyden merkitys alkaa menemään seksin ohi - molemmilla. Tai no, mun isälläni ja ystävättärellään oli kiihkeä ja fyysinen suhde kun olivat 74 ja 78v! Ja olisi varmaan jatkunut ellei isäni olisi kuollut.

Mutta joo, jos seksi menettää merkityksen molemmilta yhtäaikaa niin kai se on ok. Yleensä vain toinen alkaa pihtaamaan ja halukkaalta menee iso osa elämän nautinnoista ohi. Omasta mielestä sivusuhde on ok tällaisessa tilanteessa. Ei tarvitse vongata turhaan kotona vaan riittää kun on "kumppanuutta"

Minä rakastan perhe-elämää, enkä halua luopua siitä. Se, että seksiä ei ole, ei ole mikään kynnyskysymys mulle, eikä meidän seksielämä ole koskaan ollut kovin vilkasta. Läheisyyttä ehkä sitten kaipaan eniten, mutta en näe sitä syynä erota. Eron myötä menettäisin sen kaiken hyvän, enkä käytännössä saisi mitään (kukaan ei takaa että löytäisin sen pökerryttävän parisuhteen, todennäköisesti olisin ainakin yksinäisempi kun lapset olivat puolet ajasta pois). Meillä ei ole riitoja, yhdessä tehdään kaikenlaista, huomioidaan toisemme eli käytännössä kai täydellinen parisuhde paitsi se seksi ja sellainen hipsuttelu puuttuu.

Itse olen nähnyt lähinnä huonoja eroja, se uusi suhde on ollut haastava, pian erottu uudelleen, lapsia useiden miehien kanssa, taloudellisia vaikeuksia jne. Alkuhuuma on hurja mutta sitten arki on astunut kuvioihin.

On kuitenkin täysin mahdollista, että jompi kumpi ihastuu johonkin toiseen tms. Mutta sitten mennään sen mukaan. Itse en pysty mitenkään kuvittelemaan että rakastuisin keneenkään niin tulisesti, että haluaisin pistää koko elämäni uusiksi. Mutta ei sitä koskaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä erittäin harvoin enkä koe mitään syytä erota. Olen onnellinen :)

Entä puolisosi? Onko hänkin onnellinen? Vai oletko koskaan edes vaivautunut kysymään mitä hän oikeasti haluaisi?

Vierailija kirjoitti:

Huoh, miksi tämän yhden aseksuaalin jankkaajan täytyy tulla pilaamaan kaikki ketjut.

Täysin mahdotonta ymmärtää, että useampi kuin yksi ihminen voi olla keskenään samaa mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä erittäin harvoin enkä koe mitään syytä erota. Olen onnellinen :)

Entä puolisosi? Onko hänkin onnellinen? Vai oletko koskaan edes vaivautunut kysymään mitä hän oikeasti haluaisi?

Olen eri, mutta kyllä se minusta on lähtökohtaisesti sen onnettoman osapuolen asia tuoda tyytymättömyytensä esiin ja tarvittaessa lopettaa koko suhde. Ei minusta ole mitään järkeä, että mielestään hyvässä ja toimivassa suhteessa elävän pitäisi alkaa erikseen tentata kumppaninsa tyytyväisyyttä.

Minulla on tuo seksitön ja intohimoton suhde, jossa läheisyyttä ei ole ollut aikoihin, tämä taas on johtanut moniin turhiin riitoihin, ihastumisiin, jopa pettämiseen. Miksi sitten emme eroa? Olemme kokeneet yhdessä todella vaikeita asioita, ja uskon, että harva olisi pysynyt tässä tahdissa mukana. Kaikesta pakasta huolimatta, mitä matkan varrella on ollut, olemme olleet toisillemme rehellisiä. Lisäksi meillä on perhe, jonka molemmat haluavat pitää kasassa. Minua ei houkuttele elämä pienten lasten yh-äitinä. Ja se kaikkein tärkein, vaikka olen tullut petetyksi ja minut on jätetty yksin monenkin asian kanssa, siitä huolimatta rakastan miestäni nyt ja aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä erittäin harvoin enkä koe mitään syytä erota. Olen onnellinen :)

Entä puolisosi? Onko hänkin onnellinen? Vai oletko koskaan edes vaivautunut kysymään mitä hän oikeasti haluaisi?

Olen eri, mutta kyllä se minusta on lähtökohtaisesti sen onnettoman osapuolen asia tuoda tyytymättömyytensä esiin ja tarvittaessa lopettaa koko suhde. Ei minusta ole mitään järkeä, että mielestään hyvässä ja toimivassa suhteessa elävän pitäisi alkaa erikseen tentata kumppaninsa tyytyväisyyttä.

Tiedän että omassa liitossani mies on niin vastuuntuntoinen ja rakastava ettei toisi pettymystään ehkä koskaan esiin vaan sietäisi sitä loputtomiin. Tuskin hän silti olisi onnellinen, ei vaan haluaisi pahoittaa mieltäni vonkaamalla.

Yksi ystäväni on miehenä tällaisessa tilanteessa. Onneton, vakavasti masentunut mutta vaimo ei edes halua kuulla mitä hänellä on sanottavaa. Hänellä kun on kaikki ihanasti ilman seksiäkin .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä erittäin harvoin enkä koe mitään syytä erota. Olen onnellinen :)

Entä puolisosi? Onko hänkin onnellinen? Vai oletko koskaan edes vaivautunut kysymään mitä hän oikeasti haluaisi?

Olen eri, mutta kyllä se minusta on lähtökohtaisesti sen onnettoman osapuolen asia tuoda tyytymättömyytensä esiin ja tarvittaessa lopettaa koko suhde. Ei minusta ole mitään järkeä, että mielestään hyvässä ja toimivassa suhteessa elävän pitäisi alkaa erikseen tentata kumppaninsa tyytyväisyyttä.

Tiedän että omassa liitossani mies on niin vastuuntuntoinen ja rakastava ettei toisi pettymystään ehkä koskaan esiin vaan sietäisi sitä loputtomiin. Tuskin hän silti olisi onnellinen, ei vaan haluaisi pahoittaa mieltäni vonkaamalla.

Yksi ystäväni on miehenä tällaisessa tilanteessa. Onneton, vakavasti masentunut mutta vaimo ei edes halua kuulla mitä hänellä on sanottavaa. Hänellä kun on kaikki ihanasti ilman seksiäkin .

Minusta tällaiset miehet eivät ole jalomielisiä vaan vässyköitä. Parisuhteen tarkoitus on vastata molempien tarpeisiin, ei vain toisen. Muu on epäoikeudenmukaista.

Jos kuitenkin rakastaa kumppaniaan, niin on pienempi paha olla seksittömässä suhteessa hänen kanssaan kuin yksin. Eihän sitä tiedä, rakastuuko enää koskaan keneenkään toiseen.

Jos se ei vaivaa kumpaakaan osapuolta niin ok. Mutta jos toinen kärsii niin sitten kannattaisi erota.

Jäin tuollaiseen suhteeseen koska mulla oli rankkaa (useampi läheinen kuoli lyhyen ajan sisään) ja muistelin vaan niitä hyviä aikoja enkä halunnut menettää toivoa siihen että niitä vielä tulisi. Meillä oli vaikeaa aikaa ennen monta hyvää vuotta.

Puolitoista vuotta meni ilman läheisyyttä, seksiä ja kunnollista puheyhteyttä. Monesti noista asioista keskusteltiin mutta ei muuksi muuttunut. Lopulta sain kerättyä itseäni sen verran että jaksoin erota. Varmaan siksi jaksoin erota että olin jonkin verran toipunut muista menetyksistä. Kyllä sekin helpotti että huomasin että mulle olisi vientiä muuallakin. Vähintään seksin mielessä ja kaverina.

Nyt vuoden sinkkuna ollut ja on tää paljon parempi itsekseen kuin huonossa suhteessa. Toisinaan kaipaan vierelle jotain hyvää kumppania mutta onneksi on ystäviä ja harrastuksia eli muutakin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Seksi on se liima, joka pitää suhteen kasassa. Ilman seksiä ollaan vain kämppäkavereita. Sori, mutta niin se vain menee. Stop living in denial

Täysin samaa mieltä. Erosin puolisosta, kun meistä tuli vain kämppiksiä. 

Ehkä yhteinen asuntolaina yhdistää.

No osa ihmisistä on erilaisia kuin sinä, ei ole niin suurta tarvetta intohimoon ym.

Toinen on tietysti se, että suurin osa ihmisistä kiintyy syvästi kumppaniinsa, ja mieluummin luopuu sitten tuollaisesta kuin siitä kumppanistaan.

Ja tietysti sekin, että monet ajattelevat noita sellaisina asioina, joita voi ajan kanssa selvittää. Eli ajatellaan että toivoa on edelleen, vaikka harmittaakin.

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin ja se oli parasta mitä mulle on tapahtunut. Olisi vaan pitänyt erota aiemmin.

Samat sanat! 10 v sitten olis jo pitänyt.

Eroaminen on kallista. Siinä paloi meiltäkin 25 donaa kuntotarkastukseen, välittäjän palkkioon, uusien kämppien varainsiirtoveroihin, muuttoihin ja puuttuvien kapineiden hankintaan.

Puhumattakaan siitä, miten työlästä on pakata ja purkaa ja etsiä se uusi asunto jostain. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, enkä enää takaisin siihen tylsyyteen haluaisi. Ja löysin vuosi eron jälkeen kullan, jonka kanssa peuhaaminen on hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Koska mies on älykäs, ihana, sielunkumppanini, jos sellaiseen uskoo. Rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan seksittömyydestä huolimatta. Läheisyyttä meillä on silti. Mies ei halua seksiä, minä haluan ja saan sitä muualtakin. Tämä miehelle ok.

No tulihan se sieltä..käyt siis muualla jörnimässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään takeita siitä, että hyvää suhdetta saisi eron jälkeen. Pelkkä seksi ei todellakaan tarkoita hyvää suhdetta, huhhuh.

Minä olen aina saanut hyvän suhteen, kun olen sellaista halunnut. Viihdyn sinkkuna myös ihan ok. Ei todellakaan ole mitään motivaatiota jäädä huonoon suheeseen, kun voin olettaa saavani parempaakin.

Seksitön suhde ei todellakaan ole automaattisesti huono suhde eikä myöskään seksiä sisältävä suhde ole automaattisesti todellakaan hyvä suhde.

Minulle seksitön suhde on aina automaattisesti huono suhde. On ole ollenkaan kiinnostunut parisuhteista, joissa minua ei haluta seksuaalisesti. Jos seksittömyys on sinulle ok ja läheisyyttä ja intohimoakin ilman voit ihan hyvin elää, tämä ketju ei taida olla sinua varten.

Miksi ei ole? Miksi haluat kieltää sen mahdollisuuden, että hyvä suhde on aivan mahdollinen ilman seksiäkin? Miksi tässä ketjussa ei muka voisi todeta sitä? Kuljetko muutenkin laput silmillä ja porkkanat korvissa?

Tässä ketjussa yks hehkutti seksitöntä suhdettaan, kuinka paljon rakastetaan ja ero ei ole käynyt mielessäkään. Sitten lipsautti että hakee seksinsä muualta. Olisko enää hehkutellut liittoaan jos olisi moraali estänyt vieraassa sängyssä käynnit?