Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät eroa parisuhteista, joista puuttuu läheisyys, intohimo ja seksi?
17.06.2019 |
Myös monet lapsettomat jäävät kärvistelemään haluttoman ja mielenkiinnottoman kumppanin kanssa. Onko edelleen vallalla ajatusta, että seksittömyys ei olisi "riittävän hyvä" syy erota?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Odotan, että seksielämämme vielä elpyisi kunhan mies paranee. Välillä on valon pilkahduksia. En halua ketään muuta, olemme oikeat toisillemme. Siksi, se on minun syyni.
- haluttoman nainen
Millä tavalla kärsit seksin ja läheisyyden puutteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten jotkut kommentoijat ovat nähtävästi sitä mieltä että on väärin pitää parisuhteen perusedellytyksenä seksiä ja läheisyyttä. Minulla on ilmeisesti ollut koko elämäni täysin väärä käsitys parisuhteesta....
Tällä palstalla on monta kertaa enemmän haluttomia ja aseksuaaleja kuin väestössä keskimäärin. Viihtyvät ilmeisesti netissä. Sama juttu siis kuin esimerkiksi vapaaehtoisesti lapsettomien kanssa. Tästä yliedustuksesta johtuu seksuaalisuutta vähättelevien kommenttien määrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.
Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂
Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Seksi on se liima, joka pitää suhteen kasassa. Ilman seksiä ollaan vain kämppäkavereita. Sori, mutta niin se vain menee. Stop living in denial
Ei kämppäkaveria kohtaan tunneta romanttisia tunteita! Se kuuluu minulla parisuhteeseen, seksillä ei niinkään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on se liima, joka pitää suhteen kasassa. Ilman seksiä ollaan vain kämppäkavereita. Sori, mutta niin se vain menee. Stop living in denial
Ei kämppäkaveria kohtaan tunneta romanttisia tunteita! Se kuuluu minulla parisuhteeseen, seksillä ei niinkään väliä.
Olet romanttinen aseksuaali?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.
Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂
Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.
Palataan asiaan 30 vuoden päästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten jotkut kommentoijat ovat nähtävästi sitä mieltä että on väärin pitää parisuhteen perusedellytyksenä seksiä ja läheisyyttä. Minulla on ilmeisesti ollut koko elämäni täysin väärä käsitys parisuhteesta....
Tällä palstalla on monta kertaa enemmän haluttomia ja aseksuaaleja kuin väestössä keskimäärin. Viihtyvät ilmeisesti netissä. Sama juttu siis kuin esimerkiksi vapaaehtoisesti lapsettomien kanssa. Tästä yliedustuksesta johtuu seksuaalisuutta vähättelevien kommenttien määrä.
Kaikkihan täällä pitävät sitä maailman tärkeimpänä asiana, ja vähättelevät niiden parisuhteita, joilla ei seksiä ole! Loukkaavaa oikeasti tuollainen vähättely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein pitkällisen harkinnan päätteeksi päätöksen erosta alkuvuodesta. Avoliitto oli muuttunut kahden kämppiksen yhteiseloksi. Meillä oli omat menot, omat harrastukset, suurin piirtein omat ruoat, ei enää mitään yhteistä puhuttavaa eikä halua viettää aikaa yhdessä. Pidin yllä kulissia lähinnä vanhempieni vuoksi, mutta elämässäni tapahtuneet muut käänteet saivat minut avaamaan silmäni sille, että elämä on nyt enkä halua enää elää onnettomana itselleni sopimattoman ihmisen puolisona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten jotkut kommentoijat ovat nähtävästi sitä mieltä että on väärin pitää parisuhteen perusedellytyksenä seksiä ja läheisyyttä. Minulla on ilmeisesti ollut koko elämäni täysin väärä käsitys parisuhteesta....
Tällä palstalla on monta kertaa enemmän haluttomia ja aseksuaaleja kuin väestössä keskimäärin. Viihtyvät ilmeisesti netissä. Sama juttu siis kuin esimerkiksi vapaaehtoisesti lapsettomien kanssa. Tästä yliedustuksesta johtuu seksuaalisuutta vähättelevien kommenttien määrä.
Kaikkihan täällä pitävät sitä maailman tärkeimpänä asiana, ja vähättelevät niiden parisuhteita, joilla ei seksiä ole! Loukkaavaa oikeasti tuollainen vähättely.
Minua ei ainakaan haittaa muiden ihmisten aseksuaalisuus. Aseksuaalisuus on niin harvinaista, että jos kaksi tällaista ihmistä lötävät toisensa, sehän on vain hieno homma.
Silloin kyllä kritisoin, kun aseksuaalinen ihminen aloittaa suhteen seksuaalisen ihmisen kanssa, ehkä suostuukin seksiin aluksi ja sitten alkaa kieltäytyä seksistä suhteen vakiintuessa. Tuollainen on toisen ihmisen huijaamista. Jos seksi ei todella merkitse mitään tai sen kokee vastenmieliseksi, tämä täytyy tuoda esiin heti tapailun alkuvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.
Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂
Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.
Palataan asiaan 30 vuoden päästä!
Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?
eri
No tulihan tässäkin ketjussa jo esille että moni huonossa suhteessa kärvistelevä
- ei luota kykyynsä saada uutta, parempaa parisuhdetta, ja/tai
- ei luota kykyynsä elää tyydyttävää elämää sinkkuna.
Jos luotat itseesi noissa molemmissa asioissa, ihmistä on melkein mahdoton suostutella jäämään huonoon suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein pitkällisen harkinnan päätteeksi päätöksen erosta alkuvuodesta. Avoliitto oli muuttunut kahden kämppiksen yhteiseloksi. Meillä oli omat menot, omat harrastukset, suurin piirtein omat ruoat, ei enää mitään yhteistä puhuttavaa eikä halua viettää aikaa yhdessä. Pidin yllä kulissia lähinnä vanhempieni vuoksi, mutta elämässäni tapahtuneet muut käänteet saivat minut avaamaan silmäni sille, että elämä on nyt enkä halua enää elää onnettomana itselleni sopimattoman ihmisen puolisona.
Onnittelut hyvästä päätöksestä. Et varmasti kadu.
Erosin pitkästä (30V) suhteesta 3,5 vuotta sitten, kun suhde oli muuttunut täysin kaverilliseksi ja kumppani ilmoitti, ettei näe mitään mahdollisuutta, että tilanne muuttuisi. Monta vuotta kyllä katselin tuota touhua. Aika äkkiä löysin todellisen helmen ja nyt elämä hymyilee ja seksiä on monta kertaa päivässä aina kun nähdään ja näin on ollut jo 3 vuotta ja meno vaan kiihtyy :) Ja näemme monta kertaa viikossa ja käytännössä jokaisena viikonloppuna. Emme siis asu yhdessä, emmekä meinaa muuttaakaan yhteen. Molemmat halutaan vain tätä ihanaa aikuisten yhteistä aikaa ja juhlaa. Arkea voimme viettää omien lastemme kanssa, jotka hekin toki jo isoja.
M50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin pitkästä (30V) suhteesta 3,5 vuotta sitten, kun suhde oli muuttunut täysin kaverilliseksi ja kumppani ilmoitti, ettei näe mitään mahdollisuutta, että tilanne muuttuisi. Monta vuotta kyllä katselin tuota touhua. Aika äkkiä löysin todellisen helmen ja nyt elämä hymyilee ja seksiä on monta kertaa päivässä aina kun nähdään ja näin on ollut jo 3 vuotta ja meno vaan kiihtyy :) Ja näemme monta kertaa viikossa ja käytännössä jokaisena viikonloppuna. Emme siis asu yhdessä, emmekä meinaa muuttaakaan yhteen. Molemmat halutaan vain tätä ihanaa aikuisten yhteistä aikaa ja juhlaa. Arkea voimme viettää omien lastemme kanssa, jotka hekin toki jo isoja.
M50
Meillä samanlainen suhde, ilman lapsia tosin. Tällaisessa suhteessa tuntuu, että saa keskittyä niihin parisuhteen parhaimpiin puoliin ja skipata sen, mikä ei tuo lisäarvoa. Palstalta opin, että tällaista kutsutaan erillissuhteeksi.
M33/N21
Mietin tuota rakastamiskysymystä. Voin kyllä uskoa, että haluton puoliso voisi rakastaa minua omalla tavallaan. Mutta hän ei voi rakastaa minua sellaisella tavalla kuin tarvitsen tulla rakastetuksi parisuhteessa. Halu, intohimo, toisen arvostaminen rakastajana, toisen kehosta nauttiminen... Se on rakkauden lajina jotakin aivan muuta kuin kunnioitukseen ja yhteisiin muistoihin perustuva elämänkumppanuusrakkaus.
Ymmärrän niitä, joiden seksi on loppuu sairauden vuoksi. Mutta otsikossa puhuttiin myös läheisyydestä, jonka osion tosiaan innokkaimmat haluavat unohtaa.
Ainakin läheisyyden, toisen koskettamisen ja lähelläolon pitäisi suhteessa säilyä, vaikka seksi jostain syystä loppuisi.
Jos kaikkineen nämä asiat loppuvat, niin en jaksaisi olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin. Nyt on uusi suhde ja seksiä.
Katsotaan 5-10 vuoden päästä tilannetta ja monta kertaa olet jo eronnut 😂
Mistä moinen vahingonilo? Itse en halua elää seksittömässä suhteessa. Se on kaverisuhde. On täysin mahdollista säilyttää intohimo 5-10 vuoden päästäkin. Miksi tyytyä kaverisuhteeseen, kun voi elää rakkaussuhteessa, jossa on intohimoa ja läheisyyttä? Mielestäni se ei ole kohtuuton vaatimus.
Palataan asiaan 30 vuoden päästä!
Minulla voi aivan erilaiset parisuhdetarpeet 30 tai 50 vuoden päästä. Mutta siihen mennessä tavoittelen tietenkin sellaisia parisuhteita, jotka vastaavat tämänhetkisiin tarpeisiini. Ei kolmikymppinen välttämättä halua suhteelta samoja asioita kuin kasikymppinen, joten miksi teeskennellä niin?
eri
Mihin se seksi nyt parisuhdetarpeista häviäisi, kun sehän on parisuhteen tärkein sisältö ja liima? Kasikymppisenä voi tosin olla vaikeampaa pokata miestä, jolla enää seisoo tai ylipäätään saada pokattua ketään. Harmi, meni elämän loppupää sitten pilalle ilman seksiä. Sitä maailman ja parisuhteen tärkeintä asiaa. Huomaa hyvin, ketkä vastaajista on nuoria ja ketkä jo enemmän elämän loppupäässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan, että seksielämämme vielä elpyisi kunhan mies paranee. Välillä on valon pilkahduksia. En halua ketään muuta, olemme oikeat toisillemme. Siksi, se on minun syyni.
- haluttoman nainenMillä tavalla kärsit seksin ja läheisyyden puutteesta?
Välillä ahdistun, itsetuntoni ja -varmuuteni on laskenut, kaipaan mieheni kosketusta ja silmiin katsomista joka päivä. Tunnen itseni välillä epätoivoiseksi ja mietin valehtelenko itselleni, kohtaammeko sittenkään enää. Pienet intiimit kosketukset ja hetket kun mies on oma itsensä, minun mieheni, antavat kuitenkin uskoa, että suhteemme toipuu.
Testailen varovasti viehätysvoimaani muihin miehiin, aika viattomasti, mutta kuitenkin. Viehättävyydessäni ei ilmeisesti ole vikaa, miehet katsovat ja lähestyvät vaikka kauppareissulla pieruverkkareissa. (Vai onko epätoivoni niin ilmeistä...) Mutta olen epävarma, siksi kaipaan varmistusta, ettei vika ole minussa. Kun seksielämä toimi, en kiinnittänyt muihin miehiin tai heidän katseisiinsa mitään huomiota. Olen niin puutteessa, etten kuitenkaan uskalla fantasioida muista, haluan, että oma suhteeni toipuu.
En uskalla tehdä aloitteita sillä en kestä enää torjutuksi tulemista. Kaipaan kuitenkin läheisyyttä, kosketusta ja halutuksi tulemista koko ajan ja odotan miehen aloitteita ja päivästä ja kuukaudesta toiseen. Vihaan nukkumaan menemistä, olen niin lähellä miestä, mutta niin h.el.vetin kaukana. Välillä haluaisin vain lähteä, olisin vapaa enkä yksin parisuhteessa niinkuin välillä tuntuu.
Jos mies joskus harvoin tekee aloitteen, olen silloinkin epävarma jos en mene aivan jäihin. Seksin aikana mietin miehen motiiveja, jännitän, orgasmilla kestää jos pystyn saamaan sitä ollenkaan. En nauti masturboinnista, se lähinnä masentaa tässä kohtaa.
Muutakaan intiimiä kosketusta ei juuri ole, ainakaan riittävästi. Olin jo jättämässä miehen, mutta se herätti miehen edes ymmärtämään mitä väliltämme oli kadonnut. Kohtasimme pitkästä aikaa, nyt hyviä päiviä on jo paljon enemmän.
Kärsin tästä todella paljon, en todellakaan ole mikään a-seksuaali. Tiedän, ettei miehenikään ole, hän on vakavasti mielisairas ja käyttää voimakasta lääkitystä. Olen kuitenkin nähnyt samaa hänen suvussaan aiemmin ja uskon saavani hänet takaisin suurinpiirtein omana itsenään. Olen kai epätoivoisesti rakastunut vaikka olemme jo vanha pari.
Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka eroavat seksittömistä suhteista. Ymmärrän heitä paljon paremmin kuin ihmisiä, joille "seksi ei ole elinehto". Varsinkin jos rakkaus on enää yksipuolista tai tarpeet parisuhteessa toistensa vastakohdat. En tuomitse näitä eroja, toivon, ettei minunkaan valintaani tuomita. Toivon tietysti myös, että olen tehnyt oikean valinnan. Uskon niin. Kiitos ja anteeksi kun sain avautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten jotkut kommentoijat ovat nähtävästi sitä mieltä että on väärin pitää parisuhteen perusedellytyksenä seksiä ja läheisyyttä. Minulla on ilmeisesti ollut koko elämäni täysin väärä käsitys parisuhteesta....
Tällä palstalla on monta kertaa enemmän haluttomia ja aseksuaaleja kuin väestössä keskimäärin. Viihtyvät ilmeisesti netissä. Sama juttu siis kuin esimerkiksi vapaaehtoisesti lapsettomien kanssa. Tästä yliedustuksesta johtuu seksuaalisuutta vähättelevien kommenttien määrä.
Kaikkihan täällä pitävät sitä maailman tärkeimpänä asiana, ja vähättelevät niiden parisuhteita, joilla ei seksiä ole! Loukkaavaa oikeasti tuollainen vähättely.
Minua ei ainakaan haittaa muiden ihmisten aseksuaalisuus. Aseksuaalisuus on niin harvinaista, että jos kaksi tällaista ihmistä lötävät toisensa, sehän on vain hieno homma.
Silloin kyllä kritisoin, kun aseksuaalinen ihminen aloittaa suhteen seksuaalisen ihmisen kanssa, ehkä suostuukin seksiin aluksi ja sitten alkaa kieltäytyä seksistä suhteen vakiintuessa. Tuollainen on toisen ihmisen huijaamista. Jos seksi ei todella merkitse mitään tai sen kokee vastenmieliseksi, tämä täytyy tuoda esiin heti tapailun alkuvaiheessa.
Voihan se alussa kiinnostaakin.
Jännä miten jotkut kommentoijat ovat nähtävästi sitä mieltä että on väärin pitää parisuhteen perusedellytyksenä seksiä ja läheisyyttä. Minulla on ilmeisesti ollut koko elämäni täysin väärä käsitys parisuhteesta....