Ihmiset, jotka ovat aina myöhässä

Meillä mies on aina joka paikassa viime tipassa tai vähän myöhässä. Mies on liian optimistinen aikatauluissaan, eikä osaa toimia tehokkaasti lähdön hetkellä. Kun on kiire, jäädään jaarittelemaan puhelimeen, selataan nettiä, istutaan vessassa ja sitten onkin kamala kiire taas. On perinyt piirteen selvästi äidiltään, joka myös on todella hidas lähtijä ja siksi meinaa aina myöhästyä.

Meillä on monet perheriidat käyty tämän takia, koska itse tykkään lähteä rauhassa ja olla ajoissa. Olen usein istunut ulkovaatteet päällä ja kengät jalassa eteisessä odottamassa, joskus mennyt edeltä jo"autoa lämmittämään", kun mies vielä alushousut jalassa miettii mitä pukisikaan päälle. Nyt minäkin olen keksinyt, että ilmoitan lähtöajaksi vaikkapa 15-20 minuuttia liian aikaisin, näin lähdetään sitten juuri ajoissa.

Töissä ärsyttää nämä aina viimetipassa asiakkaat, tiuskivat ja huokailevat kun joutuvat odottamaan edellä olevan perässä. Joskus tekisi mieli sanoa, että lähde vartti aiemmin niin ei tarvi aina sännätä.

Mun uuden miesystävän aikakäsitys on melko lavea. Sanoo tulevansa ihan just ( matkaa 10min) ja helposti kuluu tunti, ennenkuin äijää näkyy. Enää en vain odottele vaan saatan käydä vielä vaikka kaupassa. Mies itse ei tunnu sietävän odottelua yhtään.

Minä olen aina myöhässä. Enkä tosiaan tee sitä ilkeyttäni tai kuvittele että aikani on arvokkaampaa kuin muiden. Jotenkin vaan optimistisesti uskon että ehdin hyvin, enkä ikinä ehdi.

Toisaalta, itseäni ärsyttää tosi paljon ihmiset, jotka ovat etuajassa, siis vaikka kylään tai juhliin tullessaan. Se on musta tosi paljon epäkohteliaampaa kuin pieni myöhästyminen.

Ja todettakoon, etten siis itse ole mitenkään tuntikausia myöhässä ja mieluiten sovin ajat noin aikoina, eli ei tietylle kellonlyömälle. Usein näin joudun itse odottelemaan, se ei mua haittaa.

Olin kaikkialta myöhässä kunnes lopetin tekemästä asioita, joita en arvostanut. Eli ihan rehellisesti mielenkiintoni kohdistui aina aivan muualle. (Toki joku voi valvoa yönsä koliikkikaksosten kanssa, läpikäydä eroa tai äiti on kuollut, silloinkin huomio on muualla vaikka arvostaisikin sitä palaveria). Mutta minun kohdallani kyse oli rehellisesti siitä, etten välittänyt olla ajoissa. Olin nii paatunut myöhästelijä, että ajoissa olemine vaati erityistä panostamista. Ja kun ei kiinnotanut niin olin sitten kaikkialta myöhässä.

Huom! Ei välttämättä kannata loukkaantua. Jps joku on myöhässä haista-p*ska-luennolta, hän ei arvosta luentoa (eikä hänen hiippailunsa luentosaliin ihan oikeasti pilaa kenenkään opiskelurauhaa, hermoheikoille siedätystä). Tai jos ihminen on myöhässä töistä eikä hänen saapumisensa vaikuta muiden työhön juurikaan, niin ei välitä siitä työstä vaan. Työkaverit tietenkin laskevat vain kellosta kuka on palkkansa ansainnut, sillähän ei ole merkitystä mitä työajalla tekee... Jos myöhästyt treffeiltä kaverin kanssa, niin se on jo ikävää. Vähintään pitää ilmoittaa, että "olen varmasti taas myöhässä, siirretäänkö?"

Mutta välinpitämättömyyttähän se oli, tiedostomatonta suurimmaksi osaksi (jos lohduttaa)

Minä en tykkää kuin täytyy odottaa joitain. Ihminen on informaatio kone.

Jos täytyy odottaa niin silloin toinen ihminen ei kyllä arvosta sinun tietokonetta/aivojasi.

mä sanon aina anopille 1/2 h aikaisemman ajan kun meillä on esim ruoka ja on tulossa syömään. on vakiosti, kaikesta aina myöhässä, mutta tällä tavalla mun pinna ei kiristy ja kaikilla on mukavempaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina myöhässä. Enkä tosiaan tee sitä ilkeyttäni tai kuvittele että aikani on arvokkaampaa kuin muiden. Jotenkin vaan optimistisesti uskon että ehdin hyvin, enkä ikinä ehdi.

No kun valmistaudut jonnekin lähtöön esim. 45min ja huomaat perillä olevasi puoli tuntia myöhässä, niin miksi ihmeessä et seuraavalla kerralla samoille tienoille ja samalle asialle lähtiessäsi varaa valmistautumiseen 1h 15min?

Tämä ei myöhästelijöiden ajatusmallissa mene minulla millään jakeluun. Lisätään aikaa joka kerralla niin kauan että aletaan olla ajallaan tapaamisissa. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Se on vaan tapa, ennen myöhästelin aina ja vaikka kuinka yritin olla ajoissa niin aina tuli jotain joka sai sitten myöhästymään. Häpesin sitä todella paljon mutta en tiennyt mitä tehdä asialle.

Kiitos kaikille vastauksista! Ehkä eniten ihmettelen näissä sitä, että sanotaan, että myöhästytään, koska vihataan odottelua. Pakko kysyä, ettekö yhtään tajua, miten muut vihaavat sitä, että saavat aina odottaa sinua?

En myös halua olla sillä tavalla "älykäs", että alan aikuisia ihmisiä jekuttaa ja kasvattaa sanomalla vääriä aikoja. Enemmänkin olenkin mennyt siihen suuntaan, että en joko enää odottele, lähden vain kylmästi paikalta ja/tai suoraan ilmaisen, miten paljon ottaa taas päästä nököttää täällä odottelemassa sinua. Kun edes tietäisi ollaanko tulossa vai ollaanko unohdettu vai mikä keissi tällä kertaa on menossa.

Uskon sanontaan "kukaan ei myöhästy Havaijin lennolta", eli siis krooninenkin myöhästelijä on ajoissa silloin kun asia on hänelle oikeasti tärkeä. (sairaudet, onnettomuudet jne itsestäänselvästi poislukien)

Olen myös tuntenut tällaisia myöhästelijöitä, mutta vain yksi on enää kuvioissa mukana (ja tämäkin on aikuisena parantanut tapansa).

Ikäviä muistoja jäi; synttäriohareita, typerää odottelua ja seisoskelua, ihmettelyä että onko jotain sattunut? Ja sitten aina ne selitykset "no tuli kaikenlaista, hehhehheh". Opiskeluaikana kokonainen esitelmäryhmä odotti yhtäkin myöhästelijää, jota ilman ei pystytty aloittamaan. Häntäkin odoteltiin tuntikaupalla sadatellen, ja sitten hän vihdoin saapui nolona naureskellen paikalle..

Minäkään en ole tuon jekuttamisen kannalla, eli ilmoitettaisiin tapaaminen 30 min aikaisemmin. Ei ole minun tehtäväni opettaa aikuiselle elämänhallintataitoja ja käyttäytymisnormeja. 

Minä en nykyään enää odottele tyhmänä kadunkulmassa.

Olen huomannut että krooninen myöhästely ja sen sietäminen veetuttaa niin paljon, että koko tapaamisesta menee fiilis enkä voi olla rento ja hyväntuulinen. Se toisen hyppyyttäminen ärsyttää niin paljon, että parempi vain jättää väliin.

Vierailija kirjoitti:

Uskon sanontaan "kukaan ei myöhästy Havaijin lennolta", eli siis krooninenkin myöhästelijä on ajoissa silloin kun asia on hänelle oikeasti tärkeä. (sairaudet, onnettomuudet jne itsestäänselvästi poislukien)

Tämä. Prioriteetit. Narsistit ja hyvin itsekkäät ihmiset eivät arvosta toisen aikaa - aina myöhässä. Tarpeeksi merkityksellistä niin hekin saapuvat. Välttelen. Ystävyydessä ignoraan ekasta myöhästymisestä, kertoo paljon.

Vierailija kirjoitti:

Uskon sanontaan "kukaan ei myöhästy Havaijin lennolta", eli siis krooninenkin myöhästelijä on ajoissa silloin kun asia on hänelle oikeasti tärkeä. (sairaudet, onnettomuudet jne itsestäänselvästi poislukien)

Minä olen myöhästynyt hyvin mieluisalta ja tärkeältä lennolta.

Joo totta, kaikki mitä täällä sanottu. Oikeat, neurologiset tilat ovat tietysti asia erikseen, mutta aika ontolta kuulostaa nämä "mulla on vaan niin huono ajantaju"-selitykset. Kyllä aikuinen ihminen oikeasti ymmärtää, että ei vaan ennätä käyttää koiraa kävelyllä, suihkussa ja laittaa pitkää tukkaansa 15 minuutissa. Sama juttu jossain koneella istumisessa.

Itsekin huomaan, että tottakai lähteminen on vaikeaa, jos on menossa jonnekin, mikä ei oikeastaan kiinnosta. Siitä huolimatta en koe, että olisi pokkaa myöhästyä.

Aika paljon ottaa päästä sekin, että sitä viestiä myöhästymisestä ei voi laittaa, vaan annetaan toisen ihmetellä, ollaanko sitä tulossa ja koska. Kai tääkin liittyy johonkin joo en tajunnut selitykseen.

Ja aivan totta tuo, että tapaamisesta menee tosiaankin ilo, kun odottelee jossakin ikkunassa tai kadun kulmassa 30 min. Kokeilkaa myöhästelijät joskus, miten pitkä aika se on!

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydessä ignoraan ekasta myöhästymisestä, kertoo paljon.

Huh huh! Aika vähän sullakin olisi ystäviä, jos jokainen ignoraaisi sinut aina kun teet jonkun mokan. Ihmiset sietävät sinultaKIN hyvin paljon, usko pois.

Äitini oli säntillinen mutta jos lähdettiin esim. jonnekin joskus ja istuttiin jo autossa niin hän alkoi vielä tiskaamaan ja kohentelemaan kotia koska hänellä oli jotenkin kasvatuksessa että kotona pitää olla siistiä ja tiptop ja sinne on mukavampi sitten palata reissusta. 

Duunissa oli talvella hauska tilanne, kun tämmöinen krooninen myöhästelijä järjesti itselleen tärkeän jutun, mikä olikaan joku sen tutkintatyöhön liittyvä. Keli oli oikeasti aivan yllättäen sellainen, että mikään puskutraktoria pienempi liikenneväline ei päässyt etenemään, joten tosi moni myöhästyi.

Myöhästelijä veti kamalat kilarit siitä, miten toisten työtä ja aikaa ei kunnioiteta yhtään. Nekin, jotka eivät myöhästyneet, pyörittelivät silmiään.

Vierailija kirjoitti:

Vähintään pitää ilmoittaa, että "olen varmasti taas myöhässä, siirretäänkö?"

Nämä on kaikkein pahimpia. Toinen on nähnyt vaivaa, muistaa tapaamisen, laittautuu, ja on lähdössä ajoissa paikalle, tai jopa on jo paikalla, ja toinen vain iloisena tekstittää että olen tässä vasta suihkussa, että sopiiko että nähdään kahden tunnin päästä. Ja sillä kuvitellaan että ollaan hyvitetty myöhästyminen, vaikka tuhlataan sen toisen aikaa entistä enemmän. Kahdessa tunnissa se koko kahvilla käyminen olisi jo hoidettu, ja pääsisi tekemään muita asioita, mutta nyt tuhraantuu koko päivä odotteluun, että koskakohan se toinen nyt ehtisi paikalle. Mä sanon noille aina että ei siirretä, tavataan joskus myöhemmin. Enkä sovi enää uutta tapaamista.

Vierailija kirjoitti:

Uskon sanontaan "kukaan ei myöhästy Havaijin lennolta", eli siis krooninenkin myöhästelijä on ajoissa silloin kun asia on hänelle oikeasti tärkeä. (sairaudet, onnettomuudet jne itsestäänselvästi poislukien)

Me ollaan myöhästytty niin lomalennolta, junasta, laivasta kuin teatteristakin 🙄

Miksi me myöhästymme? Meidän molempien äidit ovat ”parempi tunti etuajassa kuin minuutti myöhässä” ihmisiä ja luulen, että meille on tästä kasvanut joku vastareaktio?

Toisaalta, en ole koskaan myöhästynyt töistä enkä omaa syytäni esim ystävieni tapaamisista - mutta olen se ”klo 17 on klo 17 eikä 16.45”-paikallaolija. Sekin on joskus stressaavaa itsellekin.