Ihmiset, jotka ovat aina myöhässä

Yrittää parhaansa, eikä vain onnistu. Ja sitten ympäristö ajattelee, että "kyllä tuollainen asia on aikuisella ihmisellä opeteltavissa, ei vain viitsi opetella." Ei aina mene näin. Joskus voi mennä. Ulkopuolisena ei yleensä voi tietää.

(Ainoa asia, mikä mulla on todella auttanut on juuri aloitetut lääkkeet, joita on vaikea saada.)

Pidän ihan hyvänä asiana, että ne jotka eivät siedä lainkaan myöhästelyä, eivät ole elämässäni. En ole parhaani tehtyäkään pystynyt parempaan, enkä halua olla kenellekään taakka, jonka seurassa kiristellään hampaita. En myöskään oleta, että jokaisen olisi ymmärrettävä ja siedettävä, ei ole. Jokaisella on oikeus itse päättää, mitä sietää.

En minäkään pidä elämässäni tietynlaisia ominaisuuksia omaavia ihmisiä, esimerkiksi huutaminen, haukkuminen, tylyys, kieroilu, pahanpuhuminen ja toisten hyödyksi käyttäminen aika nopeasti ovat liikaa.

Aika moni parhaista ystävistäni ovat myöhästelijöitä, mutta myös vallan ihania ja hyväsydämisiä ihmisiä. Myöhästelijät ovat varmasti parhaita toistensa ymmärtäjiä.

Jatkan parhaani tekemistä.

T. nro 13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähintään pitää ilmoittaa, että "olen varmasti taas myöhässä, siirretäänkö?"

Nämä on kaikkein pahimpia. Toinen on nähnyt vaivaa, muistaa tapaamisen, laittautuu, ja on lähdössä ajoissa paikalle, tai jopa on jo paikalla, ja toinen vain iloisena tekstittää että olen tässä vasta suihkussa, että sopiiko että nähdään kahden tunnin päästä.

Juuri näin. Monta kertaa sattuu että pari minuuttia yli tapaamisajan kaveri pistää viestin, että tuun ihan kohta, oottelen tässä bussia. Haloo, miksi sä nyt ootat bussia kun meidän piti jo olla täällä? Ei tapaaminen kello kolme tarkoita sitä, että sä meet bussipysäkille kello kolme!

Minä pyrin itse olemaan aina ajoissa, mutta perheeseeni kuuluu ihmisiä, joille odottaminen on tuskaa. He ovat aina joka paikassa joko täsmällisesti tai jonkin verran myöhässä. Minua ei pienet myöhästymiset haittaa, sillä aina ajoissa olevana joudun yleensä enemmän tai vähemmän odottelemaan. Se, että odotteluun tulee muutama ylimääräinen minuutti, ei tunnu missään.

Kerran oli kuitenkin tilanne, jossa myöhästyminen haittasi, muitakin kuin minua. Järjestimme eräälle henkilölle synttärijuhlat nyyttäriperiaatteella. Olin itse n. 5 minuuttia etuajassa paikalla, koska vein tarjottavaa. Tilaisuuden pääjärjestäjä oli ravintola-alan ammattilainen, ja hänelle oli itsestään selvää, että pöytä on valmiina 15 minuuttia ennen juhlien alkua, joten sain noottia siitä, että olin "myöhässä". Eipä siinä mitään, henkilö, joka toi juhliin täytekakun, oli yli puoli tuntia myöhässä juhlien sovitusta alkamisajankohdasta. Pääjärjestäjä tosin ei ollut kertonut meille "amatööreille", että tarjottavaat pitää olla paikalla 15 minuuttia ennen juhlan alkua. Mutta yli puolen tunnin myöhästyminen kahvipöydän keskeisen objektin kanssa oli kyllä sen myöhästyjän moka.

Tarina ystävästä, joka oli aina myöhässä. Okesati saatoi olla jopa tunteja myöhässä. Tein ekrran hänelle samalla tavalla. Sovimme, että nähdään klo 13. Tiesin, että saapuu aikaisintaan klo 14 paikalle, joten itselleni tapaaminen oli klo 15. Annoin hänen odottaa tunnin tyhjää. Sieltä alkoi tulla viestejä missä olen ja mikä kestää. Kiltisti vastasin samalla tavalla, kuin hänkin aina vastaa ja jatkoin, että kyllähän sä tiedät. Tuon tapaamisen jälkeen hän ehkä vähän otti opikseen. Hän ymmärsi miten ärsyttävää oli tuhlata päivää odottamalla, että joku tulee. On hän edelleenkin myöhässä, mutta osaa jo paremmin ennakoida ja ilmoittaa, kun tulee eikä myöhästymiset kestä enää tunteja. 

Exäni oli myös aina myöhässä mihin vaan mentiin. Aloin tekemään välillä joidenkin kohdalla niin, että jos lapsen synttärit oli esim. klo 15 niin sanoin miehelle, että ne alkaa kahdelta. Kyllä siinä mies oli ihmeissään, kun paikalla oli vasta niin vähän porukkaa. Saman tein pari kertaa, kun lähdettiin lomalle. Sanoin, että lento lähtee x aikaan, mutta todellisuudessa se lähti tuntia myöhemmin. Hän vasta kentällä ihmetteli, että miten meille jäin niin paljon aikaa ja että ihan ehtii rauhassa sen oluen juoda ennen lentoa. Edelleenhän se on myöhässä ja edelleen joudun välillä valehtelemaan aikoja, jos lasten asioista kyse. Se nyt vaan on kätevämpää valehdella, kuin odotella. 

Jatkanpa vielä. Eli vaikka siedänkin pientä myöhästelyä, en voi ymmärtää sellaisia ihmisiä, jotka menevät vasta suihkuun sillä kellon lyömällä kun pitäisi jo olla jossain tapaamisessa. Jos olen sopinut kaverin kanssa, että mennään kahvilaan tietyllä kellonlyömällä, ja hän ei ole saapunut paikalle 5 minuutin kuluttua sovitusta ajasta, soitan ja kysyn, onko tulossa. Jos on matkalla tapaamispaikalle, jään odottamaan, mutta jos ei ole vielä lähtenytkään, kysyn, mihin aikaan hän mahdollisesti saapuu. Jos ei tiedä, tai aika ei sovi minun aikatauluihini, ilmoitan, että tavataan joskus toisen kerran. Jos minulle sopii tapaaminen tiettynä päivänä klo 12.00, se ei tarkoita, että minulla olisi koko iltapäivä aikaa odotella, milloin kaverini suvaitsee saapua paikalle. Minulla on muutakin elämää. Tosin kavereillanikin on muutakin elämää, joten heilläkään ei ole mahdollisuuksia myöhästellä tapaamisista tuntikausia. Jos ei yhtäkkiä olekaan mahdollisuutta tulla tapaamiseen silloin kun on sovittu, se yksinkertaisesti perutaan ja siirretään toiseen ajankohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun uuden miesystävän aikakäsitys on melko lavea. Sanoo tulevansa ihan just ( matkaa 10min) ja helposti kuluu tunti, ennenkuin äijää näkyy. Enää en vain odottele vaan saatan käydä vielä vaikka kaupassa. Mies itse ei tunnu sietävän odottelua yhtään.

Mikähän siihen on syynä, että myöhästelijöille ei saa asiasta huomauttaa ja he sanovat vain "Kyllähän sä tiedät että mä oon aina myöhässä", mutta he sitten eivät ikinä siedä sitä, että joutuvat minuutinkaan odottelemaan jotakuta muuta.

Jos heitä saa aina odotella, niin pitäisihän heidänkin sitten jaksaa odotella muita ihan yhtä lailla!

Edelleen, kiitos vastauksista!

Tuntuu, että suurin osa myöhästelijöistä todellakin (anteeksi yksinkertaistus) tuntuu ajattelevan, että kello on joku luonnonvoima, joka käy omia aikojaan, jolle he eivät voi mitään puuhatessaan omiaan ja ohhon nyt se on noin paljon.

Sitten ovat he, jotka tiedostavat kyllä kellon , mutta eivät viitsi lähteä.

Ja he, joilla oikeasti on neurologisia vaikeuksia ymmärtää kelloa ja asioiden etenemistä.

Te, jotka oikeasti välitätte suoraan sanottuna kenestäkään, joka ei myöhästele, voisitteko ajatella, että tapanne pitää kelloa vain suuntaa antavana viitteenä on oikeasti loukkaava?

Te, jotka että viitsi lähteä, voisitteko kertoa, että teitä ei huvita tulla, niin ei teitä oikeastaan kukaan kaipaa tai odota tulevaksi?

Te, joilla on oikeasti neurologinen ongelma, kertokaa siitä, kyllä sitä ymmärretään.

Minulla on tarkkaavaisuushäiriö ja lähteminen kestää 30-60 min, mutta osaan ottaa sen huomioon enkä myöhästele. En ymmärrä miksi muita saa usein odottaa, ja miksi he sitten raivostuvat, kun heille soittaa että "sori tuun vähän myöhässä, pyörästä hajos kumi, joudun käveleen loppumatkan". Luulisi että he jaksaisivat odottaa minua 10 minuuttia, kun minä joudun aina odottamaan heitä jopa pari tuntia yli sovitun ajan.

Ja miksi jotkut ovat ajoissa ja sitä kautta simputtavat ja hyppyyttävät muita? Jos on sovittu joku aika, niin eivät ne muut ole myöhässä kun tulevat silloin kun on sovittu, eivätkä puoli tuntia etuajassa. On todella tympeää kun on sovittu kaverin kanssa että nähdään klo 19.30, ja hän laittaa viestin klo 19.15 että menee jo edeltä kahvilaan kun ei jaksa odotella. No kiva. Tai kun on sovittu että lähdetään autolla johonkin klo 9.00, niin tulee hakemaan jo puoli yhdeksältä. Mutta jos minä teen saman hänelle, niin hirveä huuto ja haukkuminen. Kun kysyn että miksi, niin olen kuulemma epäreilu. Kun huomautan, että matkin vain sinua, niin sanotaan "Se on eri asia". Kun kysyn että millä tavalla eri asia, niin vastausta ei tule.

Äitini ja siskoni ovat aina olleet myöhästelijöitä, ja se on todella ärsyttävää. Lapsena niin ärsytti, kun olimme kaverin kanssa sopineet että hän pääsee meidän kyydillä johonkin, ja aina tulimme hakemaan myöhässä kun äitini ei saanut aikaiseksi lähteä ovesta ulos. Kun pitäisi olla jo menossa, äiti menee vasta suihkuun...

Ja äiti kuitenkin on aina raivonnut minulle että "Lähdetään sitten viimeistään klo 11!! Muistatkin olla ajoissa laukut pakattuna, lähdemme klo 11 viimeistään!!" No, minulla on laukut pakattuna ja autoon vietynä klo 11, mutta äidillä tavarat levällään. Kun kysyn että lähdenkö yksin, hän sanoo että lähdemme kun hän ehtii, eli klo 12.30. En ymmärrä tuollaista. Olisin lähtenyt kyllä joka kerta yksin, jos emme olisi menneet äidin autolla.

Ja kaveria saa myös aina odotella. Kun lukiossa ollessani koulusta päästyäni soitin kaverille että tuleeko hakemaan vai nähdäänkö illemmalla jossain, hän sanoi että tulee hakemaan. Odottelin sitten koululla 2,5 tuntia, että kaveri sai aikaiseksi tulla hakemaan... Todella tympeää.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista! Ehkä eniten ihmettelen näissä sitä, että sanotaan, että myöhästytään, koska vihataan odottelua. Pakko kysyä, ettekö yhtään tajua, miten muut vihaavat sitä, että saavat aina odottaa sinua?

En myös halua olla sillä tavalla "älykäs", että alan aikuisia ihmisiä jekuttaa ja kasvattaa sanomalla vääriä aikoja. Enemmänkin olenkin mennyt siihen suuntaan, että en joko enää odottele, lähden vain kylmästi paikalta ja/tai suoraan ilmaisen, miten paljon ottaa taas päästä nököttää täällä odottelemassa sinua. Kun edes tietäisi ollaanko tulossa vai ollaanko unohdettu vai mikä keissi tällä kertaa on menossa.

Minusta tuo on ihan hyvä juttu. Kaverini teki kerran noin minulle, olinkin sitten ajoissa ja sain puolestani odotella häntä 😂 ei siinä minusta ollut mitään pahaa, enemmänkin huvitti.

Mutta tee toki kuten itse parhaaksi näät.

Kuulun näihin kroonisiin myöhästelijöihin. Syyt eivät liity mitenkään siihen, että haluaisin odotuttaa. Olen vain hidas enkä osaa arvioida, miten kauan aikaa minulla menee asioiden tekemiseen. Varaan paljon aikaa, mutta se ei silti riitä. Myöhästyn kyllä huomattavasti todennäköisemmin silloin, jos tapaaminen on aamulla tai jos paikka sijaitsee jossain kaukana kotoa.

Jostain kumman syystä teen nykyään etätöitä ilman määrättyjä työaikoja.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista! Ehkä eniten ihmettelen näissä sitä, että sanotaan, että myöhästytään, koska vihataan odottelua. Pakko kysyä, ettekö yhtään tajua, miten muut vihaavat sitä, että saavat aina odottaa sinua?

En myös halua olla sillä tavalla "älykäs", että alan aikuisia ihmisiä jekuttaa ja kasvattaa sanomalla vääriä aikoja. Enemmänkin olenkin mennyt siihen suuntaan, että en joko enää odottele, lähden vain kylmästi paikalta ja/tai suoraan ilmaisen, miten paljon ottaa taas päästä nököttää täällä odottelemassa sinua. Kun edes tietäisi ollaanko tulossa vai ollaanko unohdettu vai mikä keissi tällä kertaa on menossa.

Sellainen ihminen, joka myöhästelee itse, ei yleensä ärsyynny toisten myöhästelystä vaan pitää sitä ihan ymmärrettävänä. Sen vuoksi hän ei ehkä tajua, että oma myöhästely voi ärsyttää toisia.

Minulla on yksi kroonisesti myöhässä oleva sukulaisperhe. En tiedä miksi he ovat aina myöhässä mutta ovat myöhästyneet mm häissä kirkosta. Harvoin nyt jossain lasten synttäreillä on niin tarkkaa ajan kanssa mutta silloin kun on ruokaa tarjolla, olisi kyllä syytä olla ajoissa. Kerran sitten juhlien järjestäjä kyllästyi ainaiseen myöhästelyyn. Me muut söimme ja sitten ruuat kerättiin pois. Tämän myöhästelijäperheen ilmeet olivat kyllä mielenkiintoiset, kun heille ilmoitettiin että ruoka oli, jäitte ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista! Ehkä eniten ihmettelen näissä sitä, että sanotaan, että myöhästytään, koska vihataan odottelua. Pakko kysyä, ettekö yhtään tajua, miten muut vihaavat sitä, että saavat aina odottaa sinua?

En myös halua olla sillä tavalla "älykäs", että alan aikuisia ihmisiä jekuttaa ja kasvattaa sanomalla vääriä aikoja. Enemmänkin olenkin mennyt siihen suuntaan, että en joko enää odottele, lähden vain kylmästi paikalta ja/tai suoraan ilmaisen, miten paljon ottaa taas päästä nököttää täällä odottelemassa sinua. Kun edes tietäisi ollaanko tulossa vai ollaanko unohdettu vai mikä keissi tällä kertaa on menossa.

Sellainen ihminen, joka myöhästelee itse, ei yleensä ärsyynny toisten myöhästelystä vaan pitää sitä ihan ymmärrettävänä. Sen vuoksi hän ei ehkä tajua, että oma myöhästely voi ärsyttää toisia.

Pointtihan tässä oli ihmiset, jotka sanoivat lähtevänsä viime tipassa sen v uoksi, että eivät halua mennä minnekään odottelemaan. Niin samat ihmiset eivät tajua, miten ärsyttävää heitä on aina odotella, kun lähtevät viime tipassa sen vuoksi, että odotusta ei tulisi ja sen vuoksi sitten myöhästyvät, kun bussit ja muut menivät jo.

Siis varovat, että eivät itse ole niitä jotka odottavat, vaan AINA niitä joita myöhässä odotetaan.

Kun kaiken tekeminen (esim. hampaiden harjaus, aamupalan teko, jne.) tuntuu epämiellyttävältä/ahdistavalta, niin niitä välttelee viimeiseen asti. Lisäksi ajatukset harhailevat ja itsekuri on kovin huono. Näin ainakin tällä ADD:stä kärsivällä, voi olla että monella muullakin myöhästelijällä on neurologisia ongelmia? En tosin ole aina myöhässä, mutta joskus valitettavasti. Yritän olla sopimatta tarkkoja tapaamisaikoja ja olen kyllä ymmärtäväinen muiden myöhästelyitä kohtaan, vaikka odottelu on todella inhottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi kroonisesti myöhässä oleva sukulaisperhe. En tiedä miksi he ovat aina myöhässä mutta ovat myöhästyneet mm häissä kirkosta. Harvoin nyt jossain lasten synttäreillä on niin tarkkaa ajan kanssa mutta silloin kun on ruokaa tarjolla, olisi kyllä syytä olla ajoissa. Kerran sitten juhlien järjestäjä kyllästyi ainaiseen myöhästelyyn. Me muut söimme ja sitten ruuat kerättiin pois. Tämän myöhästelijäperheen ilmeet olivat kyllä mielenkiintoiset, kun heille ilmoitettiin että ruoka oli, jäitte ilman.

:D Mulla kans miehen veli perheineen on samanlainen röyhkimys. Kerran anopilla (siis tämän miehen äiti!) meni kuppi nurin ja ruuat kerättiin pois eikä kaapista enää annetu. Oli jotku isommat synttäri kestit mutta kuiten niin että ruokailun oli kerrottu olevan x kellonaikaan. Eka kerta ikinä kun olen nähnyt anopin laittavan rajoja... 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista! Ehkä eniten ihmettelen näissä sitä, että sanotaan, että myöhästytään, koska vihataan odottelua. Pakko kysyä, ettekö yhtään tajua, miten muut vihaavat sitä, että saavat aina odottaa sinua?

En myös halua olla sillä tavalla "älykäs", että alan aikuisia ihmisiä jekuttaa ja kasvattaa sanomalla vääriä aikoja. Enemmänkin olenkin mennyt siihen suuntaan, että en joko enää odottele, lähden vain kylmästi paikalta ja/tai suoraan ilmaisen, miten paljon ottaa taas päästä nököttää täällä odottelemassa sinua. Kun edes tietäisi ollaanko tulossa vai ollaanko unohdettu vai mikä keissi tällä kertaa on menossa.

Sellainen ihminen, joka myöhästelee itse, ei yleensä ärsyynny toisten myöhästelystä vaan pitää sitä ihan ymmärrettävänä. Sen vuoksi hän ei ehkä tajua, että oma myöhästely voi ärsyttää toisia.

Minun kokemukseni mukaan taas sellaiset ihmiset jotka myöhästelevät itse, eivät siedä odottelua yhtään.

Heidän mielestään on ihan ok, että muut tuhlaavat aikaansa odottelemalla myöhästelijää jossain tönöttäen kaksi tuntia, mutta jos he itse joskus joutuvat edes kaksi minuuttia odottamaan jotakuta muuta, niin on hirveä raivoaminen päällä.

Vierailija kirjoitti:

Kun kaiken tekeminen (esim. hampaiden harjaus, aamupalan teko, jne.) tuntuu epämiellyttävältä/ahdistavalta, niin niitä välttelee viimeiseen asti. Lisäksi ajatukset harhailevat ja itsekuri on kovin huono. Näin ainakin tällä ADD:stä kärsivällä, voi olla että monella muullakin myöhästelijällä on neurologisia ongelmia? En tosin ole aina myöhässä, mutta joskus valitettavasti. Yritän olla sopimatta tarkkoja tapaamisaikoja ja olen kyllä ymmärtäväinen muiden myöhästelyitä kohtaan, vaikka odottelu on todella inhottavaa.

ADD on vain tekosyy. Minä sain diagnoosi 32-vuotiaana enkä edes siihen mennessä ollut ikinä myöhästynyt mistään. Ja tajusin kyllä, että oireita on ollut lapsesta asti, joten enpä voi sitä tekosyynä käyttää.

Tarkkaavaisuushäiriöinenkin voi opetella olemaan ajoissa. Esim. minulla lähteminen on todella hidasta. Alan valmistella ja stressata lähtöä viimeistään puoli tuntia ennen lähtöä, mutta silti olen ajoissa kun poistun ovesta kun pitää, en vasta kaksi tuntia myöhässä.

Joskus tein työtä jossa aamuvuoro alkoi klo 6.00. Herätys oli klo 4.45. Eväät oli jääkaapissa valmiina, eväiden pussi jääaapin vieressä tasolla, aamiainen minulla on aina sama. Suihkussa olin käynyt illalla ja aamun vaatteetkin  laittanut pinoon valmiiksi. Lähdin kotoa klo 5.30, hyvin ehdin. Ja ehdin siis kotona tehdä ja syödä aamiaisen.

Tarkkaavaisuushäiriöiselle rutiinit ovat äärimmäisen tärkeät. Kun niitä oppii noudattamaan, onnistuu myös hallitsemaan tarkkaavaisuusongelmiaan. Ja senkin myötä myöhästely ja stressi vähenee.

Olen ajankäytön optimisti: luulen aina ehtiväni tekemään kaikkea.

Olen useimmiten ajoissa mutta viime tingassa. Vihaan odottamista, se ahdistaa minua. Suvussani on myös päinvastaisia tapauksia, jotka istuvat eteisessä takki päällä puoli tuntia ennen sovittua lähtöaikaa, ja sitten touhottavat minulle, miten kova kiire on, kun teen vielä jotain muuta. Sama toistuu uudestaan ja uudestaan, ja aina on hirveä huoli, että myöhästytään lähdöstä, vaikka niin ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kaiken tekeminen (esim. hampaiden harjaus, aamupalan teko, jne.) tuntuu epämiellyttävältä/ahdistavalta, niin niitä välttelee viimeiseen asti. Lisäksi ajatukset harhailevat ja itsekuri on kovin huono. Näin ainakin tällä ADD:stä kärsivällä, voi olla että monella muullakin myöhästelijällä on neurologisia ongelmia? En tosin ole aina myöhässä, mutta joskus valitettavasti. Yritän olla sopimatta tarkkoja tapaamisaikoja ja olen kyllä ymmärtäväinen muiden myöhästelyitä kohtaan, vaikka odottelu on todella inhottavaa.

ADD on vain tekosyy. Minä sain diagnoosi 32-vuotiaana enkä edes siihen mennessä ollut ikinä myöhästynyt mistään. Ja tajusin kyllä, että oireita on ollut lapsesta asti, joten enpä voi sitä tekosyynä käyttää.

Tarkkaavaisuushäiriöinenkin voi opetella olemaan ajoissa. Esim. minulla lähteminen on todella hidasta. Alan valmistella ja stressata lähtöä viimeistään puoli tuntia ennen lähtöä, mutta silti olen ajoissa kun poistun ovesta kun pitää, en vasta kaksi tuntia myöhässä.

Joskus tein työtä jossa aamuvuoro alkoi klo 6.00. Herätys oli klo 4.45. Eväät oli jääkaapissa valmiina, eväiden pussi jääaapin vieressä tasolla, aamiainen minulla on aina sama. Suihkussa olin käynyt illalla ja aamun vaatteetkin  laittanut pinoon valmiiksi. Lähdin kotoa klo 5.30, hyvin ehdin. Ja ehdin siis kotona tehdä ja syödä aamiaisen.

Tarkkaavaisuushäiriöiselle rutiinit ovat äärimmäisen tärkeät. Kun niitä oppii noudattamaan, onnistuu myös hallitsemaan tarkkaavaisuusongelmiaan. Ja senkin myötä myöhästely ja stressi vähenee.

Jos sinulla olisi oikeasti diagnosoitu ADD, tietäisit että oirekuva on erilainen eri ihmisillä.