Ihmiset, jotka ovat aina myöhässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kaiken tekeminen (esim. hampaiden harjaus, aamupalan teko, jne.) tuntuu epämiellyttävältä/ahdistavalta, niin niitä välttelee viimeiseen asti. Lisäksi ajatukset harhailevat ja itsekuri on kovin huono. Näin ainakin tällä ADD:stä kärsivällä, voi olla että monella muullakin myöhästelijällä on neurologisia ongelmia? En tosin ole aina myöhässä, mutta joskus valitettavasti. Yritän olla sopimatta tarkkoja tapaamisaikoja ja olen kyllä ymmärtäväinen muiden myöhästelyitä kohtaan, vaikka odottelu on todella inhottavaa.

ADD on vain tekosyy. Minä sain diagnoosi 32-vuotiaana enkä edes siihen mennessä ollut ikinä myöhästynyt mistään. Ja tajusin kyllä, että oireita on ollut lapsesta asti, joten enpä voi sitä tekosyynä käyttää.

Tarkkaavaisuushäiriöinenkin voi opetella olemaan ajoissa. Esim. minulla lähteminen on todella hidasta. Alan valmistella ja stressata lähtöä viimeistään puoli tuntia ennen lähtöä, mutta silti olen ajoissa kun poistun ovesta kun pitää, en vasta kaksi tuntia myöhässä.

Joskus tein työtä jossa aamuvuoro alkoi klo 6.00. Herätys oli klo 4.45. Eväät oli jääkaapissa valmiina, eväiden pussi jääaapin vieressä tasolla, aamiainen minulla on aina sama. Suihkussa olin käynyt illalla ja aamun vaatteetkin  laittanut pinoon valmiiksi. Lähdin kotoa klo 5.30, hyvin ehdin. Ja ehdin siis kotona tehdä ja syödä aamiaisen.

Tarkkaavaisuushäiriöiselle rutiinit ovat äärimmäisen tärkeät. Kun niitä oppii noudattamaan, onnistuu myös hallitsemaan tarkkaavaisuusongelmiaan. Ja senkin myötä myöhästely ja stressi vähenee.

Jos sinulla olisi oikeasti diagnosoitu ADD, tietäisit että oirekuva on erilainen eri ihmisillä.

Minulla on ihan oikeasti diagnosoitu ADD, ja sain lääkityksenkin siihen jota käytän nykyisin aina työpäivinä.

Ja tiedän kyllä että oirekuva on eri ihmisillä erilainen, mutta tuo, että käyttää tarkkaavaisuushäiriötä vain tekosyynä sille ettei viitsi tehdä jotain tai ole ajoissa jossain, ei liity oirekuvaan, vaan laiskuuteen.

Oirekuvasta huolimatta voi kehittää itselleen toimivat rutiinit joita noudattaa, jolloin pystyy myös olemaan ajoissa ja saamaan asioita aikaiseksi. Niinhän tekee moni muukin, jolla oireet ovat vielä pahemmat kuin minulla, eivätkä käytä siihen mitään lääkitystä.

ADD ja ADHD ovat vain tekosyitä huonolle käytökselle.

Tarkkaavaisuushäiriöiset lapsetkin alkavat pärjätä oireidensa kanssa hyvin, jopa ilman lääkkeitä, kun heille opetetaan tarkat rutiinit joita toistetaan joka kerta, ja pidetään ns. nat.sikuria. Ja se on lapselle parhaaksi, kun kykenee oppimaan miten asiat tehdään, eikä haahuile miten sattuu, kun rutiini on aina sama.

Aikuinen on itse vastuussa itsestään, kukaan ei ole enää sanelemassa että mitä pitää tehdä, joten pakka leviää käsiin. Aikuisen on siis itse pidettävä huoli siitä, että noudattaa rutiineita eikä myöhästele. Tosin tämähän ei onnistu, jos käyttää ADD:tä vain tekosyynä... ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista! Ehkä eniten ihmettelen näissä sitä, että sanotaan, että myöhästytään, koska vihataan odottelua. Pakko kysyä, ettekö yhtään tajua, miten muut vihaavat sitä, että saavat aina odottaa sinua?

En myös halua olla sillä tavalla "älykäs", että alan aikuisia ihmisiä jekuttaa ja kasvattaa sanomalla vääriä aikoja. Enemmänkin olenkin mennyt siihen suuntaan, että en joko enää odottele, lähden vain kylmästi paikalta ja/tai suoraan ilmaisen, miten paljon ottaa taas päästä nököttää täällä odottelemassa sinua. Kun edes tietäisi ollaanko tulossa vai ollaanko unohdettu vai mikä keissi tällä kertaa on menossa.

Sellainen ihminen, joka myöhästelee itse, ei yleensä ärsyynny toisten myöhästelystä vaan pitää sitä ihan ymmärrettävänä. Sen vuoksi hän ei ehkä tajua, että oma myöhästely voi ärsyttää toisia.

Minun kokemukseni mukaan taas sellaiset ihmiset jotka myöhästelevät itse, eivät siedä odottelua yhtään.

Heidän mielestään on ihan ok, että muut tuhlaavat aikaansa odottelemalla myöhästelijää jossain tönöttäen kaksi tuntia, mutta jos he itse joskus joutuvat edes kaksi minuuttia odottamaan jotakuta muuta, niin on hirveä raivoaminen päällä.

Näin tapahtui minulle, kun aina myöhässä ollut ystäväni oli kerrankin ajoissa ja minä itse saavuin minuutin tai kaksi (en muista kumpi mutta en edes kolmea minuuttia) myöhässä. Oli aivan raivoissaan, huusi ja kiljui, että hän on odottanut täällä jo vartin. Oli niin tyrmistyttävä kokemus, että ei ole tosikaan. Ei yhtään kuunnellut, vaikka selitin, että olen aina odottanut häntä kiltisti joskus jopa tunteja. Hän kuulemma aina laittaa viestin. Niin laittaakin: kun on jo myöhässä! Minusta minuutin tai kahden myöhästymisestä ei ole järkeä laittaa viestiä, kun sen viestin naputteluun menee jo minuutti. Emme päässeet asiasta yhteisymmärrykseen, ja vaikka vielä olimmekin tekemisissä useamman vuoden, niin en ole pahoillani, etten enää ole.

Tämä ex-ystäväni saattoi olla myöhässä viidestä minuutista kahteen tuntiin eikä koskaan voinut tietää, kumpaa. Kerran sovimme, että hän tulee luokseni klo 11 ja minä teen jotain kevyttä lounasta, koska hän yritti pudottaa painoa. Hän saapui klo 12.30 hikisenä, meni suihkuun, vaihtoi vaatteet ja meikkasi ja pääsi pöytään klo 13.00. Totesin sitten siinä että minulla on sovittu meno klo 15, joten kovin kauaa ei tässä voida enää istuskella (siis klo 14.15 lähti bussi). Tämä myöhästelijä oli tuohtunut, kun olin varannut niin vähän aikaa hänen kanssaan eikä ymmärtänyt ollenkaan, että hänen myöhästymisensä ja suihkuttelunsa takia menetimme yhteistä aikaa jo kaksi tuntia!

.

Miksi nämä myöhästyjät ovat kuitenkin aina ajoissa kun on kyse heille tärkeästä asiasta? Eivät he myöhästy lomalennoltaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä myöhästyjät ovat kuitenkin aina ajoissa kun on kyse heille tärkeästä asiasta? Eivät he myöhästy lomalennoltaan.

Nämä ihmiset taitavat olla hyvä esimerkki päähenkilösyndroomasta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä löytyy molemmilta puolilta sukua tälläiset krooniset myöhästelijät. Suututtaa, asiasta on kyllä mainittu, mutta aina sama meno jatkuu. Koen ettei seuraamme arvosteta koska ikinä ei vaivauduta ajoissa paikalle.

Kyllä siitä tulee tunne, että myöhästelijän aika on tärkeämpää kuin oma. Kaikkein harmillisinta on, että kun itse on jo ennalta ilmoittanut, että on paikalla silloin ja silloin ja tiedossa on esimerkiksi jokin yleisötapahtuma, minne ei ole ennakolta varattuja paikkoja, niin kaverit tulevat siinä vaiheessa, kun ovet on jo suljettu, ja itsekin pitää sitten lähteä pois. Eli ei pääse edes itse näkemään esitystä, kun oli tarkoitus, että tavataan yhdessä. Ja kaverit eivät edes pahoittele, vaan alkavat syyttää sinua ylireagoinnista. Niin että vika oli sinun, kun olit ajoissa. Ja kyllä yleisötapahtumiin on hyvä varata se, että on vähintään vartin ennen tapahtuman alkua paikalla, mieluummin enemmän, jotta ehtii rauhassa etsiä paikat ja ehkä käydä vielä vessassa ja kahvilla/lasillisella ennen. Ja jos lähtee autolla matkaan, parkkipaikan etsimiseen kannattaa varata aikaa.