Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aloin sitten suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia. Ei olisi kannattanut.
16.06.2019 |
Olen kohta kaksi vuotta asunut miehen kanssa, jolla on melko pienet lapset viikko-viikko-periaatteella meillä. Omia lapsia minulla ei vielä ole, enkä ole enää kovin varma, haluanko lapsia ollenkaan. Suhteesta katosi nimittäin lähes kaikki romantiikka hyvin pian sen jälkeen, kun muutin hänen kanssaan uuteen kotiin. Lapset alkoivat oireilla isä-viikoilla. Exäkin alkoi vaikuttaa minun elämääni negatiivisesti, vaikka ennen oli käyttäytynyt neutraalisti. Ym.
Eniten raivostuttaa se, etteivät lapset suostu ymmärtämään minun sääntöjäni kodissaan, joka on myös minun kotini. Koskaan ei ole omaa rauhaa tehdä mitään, kun lapset raahaavat kavereitaan kylään ja joku metelöi koko ajan. Nukkumaan menevät liian myöhään, jolloin edes illalla ei jää aikaa itselle eikä parisuhteelle. Kotitöiden määrä on vain ainakin triplaantunut. Mies kyllä tekee jotain, mutta useimmiten vain keskittyy omiin juttuihinsa, harrastukseen ja tietenkin lasten kanssa pelleilyyn. Kun lapset lähtevät äidilleen, menee minulta aina pari päivää lapsivapaasta viikosta pyykkiä pesten ja sotkuja siivoten.
Olenkin harkinnut oman asunnon ostamista tästä läheltä. Kannattaako se vai menevätkö lapset vain entistä enemmän sekaisin, jos nyt muutan pois?
Kommentit (86)
Sitten tähän vielä päälle ne kamalat syyllisyydentunteet, kun lapset tai niiden tekemiset tai pelkkä olemassaolo alkaa ärsyttää... Kuka nyt lapsia voisi inhota?! Miten kiittämätön ihminen olenkaan, kun on kaikinpuolin hyvä ja vastuuntuntoinen perhekeskeinen mies ja silti tuntuu että ahdistaa/ärsyttää ja en sopeudu (valmiiseen) perhe-elämään? Tai pystyykö uhraamaan omia haaveitaan sen takia että toisella on lapsia? Muuttaako haaveet muotoaan vuosien kuluessa vai kiroanko 10v päästä miksi jäin tähän? Vai kiroanko sitä että lähdin ja jätin hyvän ja luotettavan miehen?
T: 47.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on mies, jolla lapsia. Hoitavat lapsia exän kanssa puoliksi. Mies tekee lasten eteen enemmän kuin äitinsä, vaikka lapset asuvat äitinsä luona enemmän.
Luulen, että en tule muuttamaan mieheni kanssa yhteen, koska minulla ei ole varaa tarjota miehen lapsille kotia. Miehellä on vauvakuume ja yhdelle vauvalle tai kasvavalle lapselle voin tarjota kodin.
Kai tällainenkin voi toimia. Mies seilaa sitten lastensa väliä, kuten jossain moniavioisessa mormoniperheessä, vaikka onkin yksiavioinen. Ei nuo televisio-ohjelman lapset vaikuta kierron kasvaneilta yhtään. Ehkä paras ratkaisu meille on se, että eri äitien lapsilla on omat kodit ja omat säännöt. Miehellä sitten kaksi kotia. Eli oma koti, jossa exänsä kanssa hankitut lapset ovat isipäivinä ja meidän koti minun luona. Toki lapset ovat tervetulleita kylään, mutta minulla ei ole resursseja muuhun kuin vierailuihin.
Näin isä saa annettua tarpeeksi huomiota omille rakkaille lapsilleen, kun en ole läsnä hänen luonaan. Pidän mieheni lapsista, mutta en ole heille äiti millään tavalla miehen exänkin toiveesta.
Tärkeätä on harmonia jossa jokainen tuntee olonsa tervetulleeksi. Mieheni ja hänen exän kasvatusmetodit eroavat omista näkökannoistani jonkin verran. En ole kasvatusvastuussa näistä lapsista, joten erillään asuessa on helpompi olla ottamatta äidillistä roolia. Se on parempi ettei ketään ala harmittamaan. Voin olla extra aikuinen, joka tukee kasvua tarvittaessa.
Parisuhde ja perhe voi toimia ihan hyvin, vaikka kuukaudessa näkee vain esim 14 päivänä. Onhan osa matkatöissäkin ja näkee harvemmin. Ihan hyvä ratkaisu mielestäni ajatuksena ainakin.
Mitä mieltä olet ap. voisiko tällainen toimia teillä?
Täällä on tullut ihan hyviä neuvoja. Jos tilanne sua nyppii niin sinä olet se joka voi tehdä korjausliikkeen, koska vapaaehtoisesti olet suhteessa hänen kanssaan.
Kannattaa hankkia se oma kämppä. Oma rauha on älyttömän tärkeää, sen huomaa vasta kun sen menettää. Voit käydä miehen luona ja lähteä kun tykkäät. Älä silti jatka silloin tällöin poikkeavana siivooja-lastenkaitsijana. Se on miehen tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ottaisi miestä jolla on lapsia, vaikka itselläni on. 2 on ihan riittävästi, en todella haluaa kotiini yhtään enempää.
Tuo on ihan ok päätös, saat tietysti tehdä kuten haluat. Tulee vaan mieleen, että toivottavasti et sitten odota miehiltäkään sitä, että he ottaisivat sinut ja lapsesi avosylin vastaan.
Mielestäni lapsettoman ihmisen on ihan ok ja ymmärrettävää vaatia kumppanilta lapsettomuuutta. Mutta jos itsellä on (pieniä) lapsia, niin tulee ehkä vähän itsekäs vaikutelma, jos siinä kohtaa on aivan ehdoton että kumppanilla ei saa olla lapsia. Vieläpä syynä se, että ei itse jaksa muiden lapsia/halua niitä kotiinsa. Vähän sama kuin sohvaperuna vaatisi että kumppanin on ehdottomasti oltava sporttinen ja treenattu.
En ottaisi sellaistakaan miestä jolle mun lapset ei ole ok. Katsos kun ihminen saa etsiä juuri sellaista kumppania kuin itse haluaa, vaikkei sellainen itse olisi.
Alapeukuttajat voisivat kertoa missä mättää? Jos sulla ei ole mitään lisäarvoa keskusteluun, älä edes alapeukuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ottaisi miestä jolla on lapsia, vaikka itselläni on. 2 on ihan riittävästi, en todella haluaa kotiini yhtään enempää.
Tuo on ihan ok päätös, saat tietysti tehdä kuten haluat. Tulee vaan mieleen, että toivottavasti et sitten odota miehiltäkään sitä, että he ottaisivat sinut ja lapsesi avosylin vastaan.
Mielestäni lapsettoman ihmisen on ihan ok ja ymmärrettävää vaatia kumppanilta lapsettomuuutta. Mutta jos itsellä on (pieniä) lapsia, niin tulee ehkä vähän itsekäs vaikutelma, jos siinä kohtaa on aivan ehdoton että kumppanilla ei saa olla lapsia. Vieläpä syynä se, että ei itse jaksa muiden lapsia/halua niitä kotiinsa. Vähän sama kuin sohvaperuna vaatisi että kumppanin on ehdottomasti oltava sporttinen ja treenattu.
En ottaisi sellaistakaan miestä jolle mun lapset ei ole ok. Katsos kun ihminen saa etsiä juuri sellaista kumppania kuin itse haluaa, vaikkei sellainen itse olisi.
Niin saa, ja monet etsivätkin. Hyyyyvin pitkään. Jotkut jopa loputtomiin. Voisi kuvitella, että lapsellinen nainen, joka vaatii miestä ottamaan avosylin vastaan itsensä ja lapsensa "pakettina", mutta itse ei ole valmis tulemaan vastaavalla tavalla yhtään vastaan, ei ole ihan houkuttelevimmasta päästä deittimarkkinoilla. Edes niille lapsettomille miehille, jotka läpäisisivät "seulan". Koska tuo kertoo jotain kys. naisen luonteesta. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ottaisi miestä jolla on lapsia, vaikka itselläni on. 2 on ihan riittävästi, en todella haluaa kotiini yhtään enempää.
Tuo on ihan ok päätös, saat tietysti tehdä kuten haluat. Tulee vaan mieleen, että toivottavasti et sitten odota miehiltäkään sitä, että he ottaisivat sinut ja lapsesi avosylin vastaan.
Mielestäni lapsettoman ihmisen on ihan ok ja ymmärrettävää vaatia kumppanilta lapsettomuuutta. Mutta jos itsellä on (pieniä) lapsia, niin tulee ehkä vähän itsekäs vaikutelma, jos siinä kohtaa on aivan ehdoton että kumppanilla ei saa olla lapsia. Vieläpä syynä se, että ei itse jaksa muiden lapsia/halua niitä kotiinsa. Vähän sama kuin sohvaperuna vaatisi että kumppanin on ehdottomasti oltava sporttinen ja treenattu.
En ottaisi sellaistakaan miestä jolle mun lapset ei ole ok. Katsos kun ihminen saa etsiä juuri sellaista kumppania kuin itse haluaa, vaikkei sellainen itse olisi.
Niin saa, ja monet etsivätkin. Hyyyyvin pitkään. Jotkut jopa loputtomiin. Voisi kuvitella, että lapsellinen nainen, joka vaatii miestä ottamaan avosylin vastaan itsensä ja lapsensa "pakettina", mutta itse ei ole valmis tulemaan vastaavalla tavalla yhtään vastaan, ei ole ihan houkuttelevimmasta päästä deittimarkkinoilla. Edes niille lapsettomille miehille, jotka läpäisisivät "seulan". Koska tuo kertoo jotain kys. naisen luonteesta. -eri
Näin, ja lisäksi ihmettelen, miksi kukaan lapseton mies ylipäätään haluaisi ottaa tuollaisen "paketin", jos vaan mitenkään on mahdollisuuksia saada lapseton nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli keskustelun tiivistys:
-säästäkää lapsianne, itseänne ja kumppanianne, älkääkä muodostako uusperheitä.
-lapsettomat muodostakoon suhteita keskenään.
-ne joilla jo lapsia, jos olette kimpassa, asukaa erilleen. Pysyy suhdekin kiihkeämpänä
Mitä jos keskustelisit asiasta miehesi kanssa, ennen kuin teet mitään hätiköityjä päätöksiä? Ei syyttelevään sävyyn, vaan kerro hänelle se mikä sinua harmittaa ja mitä toivoisit tapahtuvan erilailla.
Älä pese lasten pyykkejä jos et halua. Osta heille oma pyykkikori huoneisiinsa ja jätä ne sinne.
Keittiön siivoamisessa tuskin menee kauaa. Opettakaa lapset siivoamaan omat huoneensa leikkien jälkeen ennen kuin lähtevät äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ottaisi miestä jolla on lapsia, vaikka itselläni on. 2 on ihan riittävästi, en todella haluaa kotiini yhtään enempää.
Tuo on ihan ok päätös, saat tietysti tehdä kuten haluat. Tulee vaan mieleen, että toivottavasti et sitten odota miehiltäkään sitä, että he ottaisivat sinut ja lapsesi avosylin vastaan.
Mielestäni lapsettoman ihmisen on ihan ok ja ymmärrettävää vaatia kumppanilta lapsettomuuutta. Mutta jos itsellä on (pieniä) lapsia, niin tulee ehkä vähän itsekäs vaikutelma, jos siinä kohtaa on aivan ehdoton että kumppanilla ei saa olla lapsia. Vieläpä syynä se, että ei itse jaksa muiden lapsia/halua niitä kotiinsa. Vähän sama kuin sohvaperuna vaatisi että kumppanin on ehdottomasti oltava sporttinen ja treenattu.
En ottaisi sellaistakaan miestä jolle mun lapset ei ole ok. Katsos kun ihminen saa etsiä juuri sellaista kumppania kuin itse haluaa, vaikkei sellainen itse olisi.
Niin saa, ja monet etsivätkin. Hyyyyvin pitkään. Jotkut jopa loputtomiin. Voisi kuvitella, että lapsellinen nainen, joka vaatii miestä ottamaan avosylin vastaan itsensä ja lapsensa "pakettina", mutta itse ei ole valmis tulemaan vastaavalla tavalla yhtään vastaan, ei ole ihan houkuttelevimmasta päästä deittimarkkinoilla. Edes niille lapsettomille miehille, jotka läpäisisivät "seulan". Koska tuo kertoo jotain kys. naisen luonteesta. -eri
En minä VAADI mitään keneltäkään, vaan etsin miestä kenelle lapseni eivät ole ongelma ja hänellä itsellä ei ole lapsia. Ymmärrätkö? Jos joku mies sanoo heti etsivänsä lapsetonta naista, toivotan hyvät päivänjatkot Ja onnea etsintään. En vaadi häntä hyväksymään mitään. Maailman sivu on täynnä miehiä jotka alkavat isäpuoliksi naisen lapsille, koska haluavat, ei siksi että heitä vaaditaan siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ottaisi miestä jolla on lapsia, vaikka itselläni on. 2 on ihan riittävästi, en todella haluaa kotiini yhtään enempää.
Tuo on ihan ok päätös, saat tietysti tehdä kuten haluat. Tulee vaan mieleen, että toivottavasti et sitten odota miehiltäkään sitä, että he ottaisivat sinut ja lapsesi avosylin vastaan.
Mielestäni lapsettoman ihmisen on ihan ok ja ymmärrettävää vaatia kumppanilta lapsettomuuutta. Mutta jos itsellä on (pieniä) lapsia, niin tulee ehkä vähän itsekäs vaikutelma, jos siinä kohtaa on aivan ehdoton että kumppanilla ei saa olla lapsia. Vieläpä syynä se, että ei itse jaksa muiden lapsia/halua niitä kotiinsa. Vähän sama kuin sohvaperuna vaatisi että kumppanin on ehdottomasti oltava sporttinen ja treenattu.
En ottaisi sellaistakaan miestä jolle mun lapset ei ole ok. Katsos kun ihminen saa etsiä juuri sellaista kumppania kuin itse haluaa, vaikkei sellainen itse olisi.
Niin saa, ja monet etsivätkin. Hyyyyvin pitkään. Jotkut jopa loputtomiin. Voisi kuvitella, että lapsellinen nainen, joka vaatii miestä ottamaan avosylin vastaan itsensä ja lapsensa "pakettina", mutta itse ei ole valmis tulemaan vastaavalla tavalla yhtään vastaan, ei ole ihan houkuttelevimmasta päästä deittimarkkinoilla. Edes niille lapsettomille miehille, jotka läpäisisivät "seulan". Koska tuo kertoo jotain kys. naisen luonteesta. -eri
En minä VAADI mitään keneltäkään, vaan etsin miestä kenelle lapseni eivät ole ongelma ja hänellä itsellä ei ole lapsia. Ymmärrätkö? Jos joku mies sanoo heti etsivänsä lapsetonta naista, toivotan hyvät päivänjatkot Ja onnea etsintään. En vaadi häntä hyväksymään mitään. Maailman sivu on täynnä miehiä jotka alkavat isäpuoliksi naisen lapsille, koska haluavat, ei siksi että heitä vaaditaan siihen.
Ei kuulosta lykästäneen tähän mennessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ottaisi miestä jolla on lapsia, vaikka itselläni on. 2 on ihan riittävästi, en todella haluaa kotiini yhtään enempää.
Tuo on ihan ok päätös, saat tietysti tehdä kuten haluat. Tulee vaan mieleen, että toivottavasti et sitten odota miehiltäkään sitä, että he ottaisivat sinut ja lapsesi avosylin vastaan.
Mielestäni lapsettoman ihmisen on ihan ok ja ymmärrettävää vaatia kumppanilta lapsettomuuutta. Mutta jos itsellä on (pieniä) lapsia, niin tulee ehkä vähän itsekäs vaikutelma, jos siinä kohtaa on aivan ehdoton että kumppanilla ei saa olla lapsia. Vieläpä syynä se, että ei itse jaksa muiden lapsia/halua niitä kotiinsa. Vähän sama kuin sohvaperuna vaatisi että kumppanin on ehdottomasti oltava sporttinen ja treenattu.
En ottaisi sellaistakaan miestä jolle mun lapset ei ole ok. Katsos kun ihminen saa etsiä juuri sellaista kumppania kuin itse haluaa, vaikkei sellainen itse olisi.
Niin saa, ja monet etsivätkin. Hyyyyvin pitkään. Jotkut jopa loputtomiin. Voisi kuvitella, että lapsellinen nainen, joka vaatii miestä ottamaan avosylin vastaan itsensä ja lapsensa "pakettina", mutta itse ei ole valmis tulemaan vastaavalla tavalla yhtään vastaan, ei ole ihan houkuttelevimmasta päästä deittimarkkinoilla. Edes niille lapsettomille miehille, jotka läpäisisivät "seulan". Koska tuo kertoo jotain kys. naisen luonteesta. -eri
En minä VAADI mitään keneltäkään, vaan etsin miestä kenelle lapseni eivät ole ongelma ja hänellä itsellä ei ole lapsia. Ymmärrätkö? Jos joku mies sanoo heti etsivänsä lapsetonta naista, toivotan hyvät päivänjatkot Ja onnea etsintään. En vaadi häntä hyväksymään mitään. Maailman sivu on täynnä miehiä jotka alkavat isäpuoliksi naisen lapsille, koska haluavat, ei siksi että heitä vaaditaan siihen.
Maailman sivu on täynnä miehiä, jotka alkavat isäpuoliksi naisen lapsille, koska ON PAKKO jos haluaa olla sen naisen kanssa. Rohkenen veikata, että lähes 100% näistä miehistä ottaisi mieluummin vain sen pelkän naisen, jos se olisi vaihtoehto. Hyvin harva oikeasti haluaa sitä isäpuoliutta itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Isä hoitaa lastensa sotkut... Onko se sitten niin, jos kahdesta perheestä tullaan yhdeksi.. Eli äidilläkin on lapsia, että äiti siivoaa vain omien lastensa sotkut?
Oletetaan, että ovat kaikki ihan pieniä ettei siivoukset lapsilta suju.. Ruokapöydästä kun noustaan, niin isä korjaa omien lasten jutut ja äiti sitten omiensa, vaikka samallahan ne sotkut menis yhdeltä kaikki? Vähän kiemurrellaan siellä murusten ja maitolätäköiden välissä: "sun lapsi istui tuossa, sä siivoat!" -tyyppisesti.
Pyykkiä pestään vajaita koneellisia, ettei vahingossakaan tule pesseeksi kumppanin lasten vaatteita? Tai jos näin tapahtuu, niin ripustaa vaan omat pyykkinsä narulle?
Mä en oikeasti tajua tätä touhua. Miten välttää tekemästä mitään kumppanin lasten eteen?
Viettävätkö lapset aikaansa sitten lähes tuntemattoman ihmisen kanssa omassa kodissaan, kun ei oikein mitään saa tehdä kumppanin lasten vuoksi.. edes tutustua? Sen lapsethan ne on, ei mun tarvii!
Tämmöisen kuvan uusperheistä annatte palstalla.
Pointti on siinä, että mies on hyvin usein sellainen tapaus, joka antaa vastuun pois, jos joku sen ottaa. Siksi naiset esim. Päätyvät tekemään enemmän kotitöitä. Koska mies huomaa, ettei tarvi tehdä, kun toinen tekee.
SIKSI isän pitää pakottaa hoitamaan omat lapsensa. Koska muuten parisuhde kuolee pois. Kukaan (tai hyvin harva) ei jaksa toisten kersoja.
Ps. Kyllä minulla tulee pyykkikone täyteen ihan meidän muiden pyykeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä hoitaa lastensa sotkut... Onko se sitten niin, jos kahdesta perheestä tullaan yhdeksi.. Eli äidilläkin on lapsia, että äiti siivoaa vain omien lastensa sotkut?
Oletetaan, että ovat kaikki ihan pieniä ettei siivoukset lapsilta suju.. Ruokapöydästä kun noustaan, niin isä korjaa omien lasten jutut ja äiti sitten omiensa, vaikka samallahan ne sotkut menis yhdeltä kaikki? Vähän kiemurrellaan siellä murusten ja maitolätäköiden välissä: "sun lapsi istui tuossa, sä siivoat!" -tyyppisesti.
Pyykkiä pestään vajaita koneellisia, ettei vahingossakaan tule pesseeksi kumppanin lasten vaatteita? Tai jos näin tapahtuu, niin ripustaa vaan omat pyykkinsä narulle?
Mä en oikeasti tajua tätä touhua. Miten välttää tekemästä mitään kumppanin lasten eteen?
Viettävätkö lapset aikaansa sitten lähes tuntemattoman ihmisen kanssa omassa kodissaan, kun ei oikein mitään saa tehdä kumppanin lasten vuoksi.. edes tutustua? Sen lapsethan ne on, ei mun tarvii!
Tämmöisen kuvan uusperheistä annatte palstalla.
Pointti on siinä, että mies on hyvin usein sellainen tapaus, joka antaa vastuun pois, jos joku sen ottaa. Siksi naiset esim. Päätyvät tekemään enemmän kotitöitä. Koska mies huomaa, ettei tarvi tehdä, kun toinen tekee.
SIKSI isän pitää pakottaa hoitamaan omat lapsensa. Koska muuten parisuhde kuolee pois. Kukaan (tai hyvin harva) ei jaksa toisten kersoja.
Ps. Kyllä minulla tulee pyykkikone täyteen ihan meidän muiden pyykeistä.
74 jatkaa vielä.
Ei tässä nihilistejä olla. Jos pyyhin ruokapöydän, niin kyllä pyyhin miehenkin lasten paikat. Ja teen kaikille ruokaa. Mutta se mitä EN tee: siivo heidän huonettaan, pese pyykkejä tai vaihda lakanoita, käy puistossa/ulkona, viihdytä tai leiki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskä on kätevästi ulkoistanut kaiken "epämukavan" sinulle ja keskittyy niiden rusinoiden napsimiseen. Eikö olisi iskän tehtävä pistää mukulansa ojennukseen (valvomiset jne.) ja siivota näiden sotkut. Kätevää toki, jos nämä hommat puolet kuuta uusi naisystävä ja puolet kuuta vanha.
Ja siis tämäkin on totta, että vtuttaa kun nämä isien uudet aina syyttelevät LAPSIA, jos perhe-elämä ei toimi, vaikka saatana sentään syyllinen on se mies.
Mua taas ottaa päähän naiset, jotka tunkevat itsensä miehen ja lasten väliin, enkä kyllä ymmärrä miehiä, jotka sallivat sen tapahtua päästämällä sen naisen tuomaan omia sääntöjään lasten elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä hoitaa lastensa sotkut... Onko se sitten niin, jos kahdesta perheestä tullaan yhdeksi.. Eli äidilläkin on lapsia, että äiti siivoaa vain omien lastensa sotkut?
Oletetaan, että ovat kaikki ihan pieniä ettei siivoukset lapsilta suju.. Ruokapöydästä kun noustaan, niin isä korjaa omien lasten jutut ja äiti sitten omiensa, vaikka samallahan ne sotkut menis yhdeltä kaikki? Vähän kiemurrellaan siellä murusten ja maitolätäköiden välissä: "sun lapsi istui tuossa, sä siivoat!" -tyyppisesti.
Pyykkiä pestään vajaita koneellisia, ettei vahingossakaan tule pesseeksi kumppanin lasten vaatteita? Tai jos näin tapahtuu, niin ripustaa vaan omat pyykkinsä narulle?
Mä en oikeasti tajua tätä touhua. Miten välttää tekemästä mitään kumppanin lasten eteen?
Viettävätkö lapset aikaansa sitten lähes tuntemattoman ihmisen kanssa omassa kodissaan, kun ei oikein mitään saa tehdä kumppanin lasten vuoksi.. edes tutustua? Sen lapsethan ne on, ei mun tarvii!
Tämmöisen kuvan uusperheistä annatte palstalla.
Pointti on siinä, että mies on hyvin usein sellainen tapaus, joka antaa vastuun pois, jos joku sen ottaa. Siksi naiset esim. Päätyvät tekemään enemmän kotitöitä. Koska mies huomaa, ettei tarvi tehdä, kun toinen tekee.
SIKSI isän pitää pakottaa hoitamaan omat lapsensa. Koska muuten parisuhde kuolee pois. Kukaan (tai hyvin harva) ei jaksa toisten kersoja.
Ps. Kyllä minulla tulee pyykkikone täyteen ihan meidän muiden pyykeistä.
74 jatkaa vielä.
Ei tässä nihilistejä olla. Jos pyyhin ruokapöydän, niin kyllä pyyhin miehenkin lasten paikat. Ja teen kaikille ruokaa. Mutta se mitä EN tee: siivo heidän huonettaan, pese pyykkejä tai vaihda lakanoita, käy puistossa/ulkona, viihdytä tai leiki.
Ihana äitipuoli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä hoitaa lastensa sotkut... Onko se sitten niin, jos kahdesta perheestä tullaan yhdeksi.. Eli äidilläkin on lapsia, että äiti siivoaa vain omien lastensa sotkut?
Oletetaan, että ovat kaikki ihan pieniä ettei siivoukset lapsilta suju.. Ruokapöydästä kun noustaan, niin isä korjaa omien lasten jutut ja äiti sitten omiensa, vaikka samallahan ne sotkut menis yhdeltä kaikki? Vähän kiemurrellaan siellä murusten ja maitolätäköiden välissä: "sun lapsi istui tuossa, sä siivoat!" -tyyppisesti.
Pyykkiä pestään vajaita koneellisia, ettei vahingossakaan tule pesseeksi kumppanin lasten vaatteita? Tai jos näin tapahtuu, niin ripustaa vaan omat pyykkinsä narulle?
Mä en oikeasti tajua tätä touhua. Miten välttää tekemästä mitään kumppanin lasten eteen?
Viettävätkö lapset aikaansa sitten lähes tuntemattoman ihmisen kanssa omassa kodissaan, kun ei oikein mitään saa tehdä kumppanin lasten vuoksi.. edes tutustua? Sen lapsethan ne on, ei mun tarvii!
Tämmöisen kuvan uusperheistä annatte palstalla.
Pointti on siinä, että mies on hyvin usein sellainen tapaus, joka antaa vastuun pois, jos joku sen ottaa. Siksi naiset esim. Päätyvät tekemään enemmän kotitöitä. Koska mies huomaa, ettei tarvi tehdä, kun toinen tekee.
SIKSI isän pitää pakottaa hoitamaan omat lapsensa. Koska muuten parisuhde kuolee pois. Kukaan (tai hyvin harva) ei jaksa toisten kersoja.
Ps. Kyllä minulla tulee pyykkikone täyteen ihan meidän muiden pyykeistä.
74 jatkaa vielä.
Ei tässä nihilistejä olla. Jos pyyhin ruokapöydän, niin kyllä pyyhin miehenkin lasten paikat. Ja teen kaikille ruokaa. Mutta se mitä EN tee: siivo heidän huonettaan, pese pyykkejä tai vaihda lakanoita, käy puistossa/ulkona, viihdytä tai leiki.
Ihana äitipuoli<3
En pidä itseäni äitipuolena, enkä meitä uusperheenä.
Usko jo yh-iskiin tai osa-aika iskiin ei kannata sotkeutua.Lapsettomiakin on olemassa.Miksi alkaisit jonkun toisen naisen lasten vastuuaikuiseksi????? Lähde karkuun kun vielä voitTROUBLE!!!!
Mistä tulee oletus että uusi puoliso on automaattisesti isä tai äitipuoli?
Hyvät käytöstavat kunniaan mutta kasvatusvastuu pysyy vanhemmilla. Uusi kumppani on äidin/isän uusi kaveri. Ei puolivanhempi.
Alue: Aihe vapaa
Niin olin mäkin ihan varma, etten lapsellista miestä ota.
20 vuotiaana muutettiin silloisen poikaystävän kanssa yhteen. Tutustuttiin naapureihin, etenkin niiden lapsiin, kun molemmat tykättiin pelailla jalista yms pihapelejä. Että me nuoripari leikittiin paljon vapaalla naapureiden lasten kanssa. Oli siellä välillä lasten vanhempiakin.
Meille tuli ero muutaman vuoden päästä ja mä jatkoin elämistä siinä sitten, kuten ennenkin. Naapurustossa tuli eroja ja vaihtuvuutta jne myös. Lapset pysy ja mähän touhusin edelleen niiden kanssa.
23 vuotiaana sitten ihastuin erääseen eronneeseen isään. Yritin päästä tunteistani eroon puolitoista vuotta, juurikin lasten takia (vaikka upeita tyyppejä olivat) ja sitten tuo miehen perhana pyysikin treffeille. Siitä se sitten pikku hiljaa lähti.
Mähän siis tunsin tuon miehen eksänkin, kun olivat perheenä asuneet siinä vastapäätä aiemmin. Senkin takia halusin jarrutella kaikkea. Hävetti ja nolotti. Ihastus vaan syveni. Tapailtiin ja pikku hiljaahan sitä oltiin umpirakastuneita.
Suht hyvin saatiin salassa pidettyä, että lapset ei huomaa ja oikeastaan kukaan muukaan. Oltiin tekemisissä kuten ennenkin siinä pihan temmellyksessä mukana ja sitten iltahämärissä hiippailtiin pihoilla ja tietty lasten ollessa äidillään. Parisen vuotta meni ja hiippailtiin kaapista ulos. Tuli yllärinä naapureillekin, että sen verran hyvin hiiviskelty. Lapset oli innoissaan. Päätettiin silti pysyä omissa kodeissamme määräämättömän ajan.
Mä olin 28 v kun laitoin oman kämpän vuokralle ja muutin pihan toiselle puolelle. Eikä se arki kummosemmaksi mennyt. Mä olin ollut jo niin monta vuotta näiden lasten aikuiskaveri, että kaikki jotenkin vaan loksahti.
Nyt ollaan muutama vuosi yhdessä asuttu ja miehellä aivan järkyttävä vauvakuume. Mä en vielä haluaisi lapsia, jos haluan ollenkaan. En ole ihan varma. Vauvakuumeilua käydään läpi päivittäin. Miehen esikoinen muutti syksyllä opiskelupaikkakunnalle. Nuorempi lähtee lukioon ja miettii äidilleen muuttamista vakituisesti. Meiltä kestää julkisilla tunnin ja äidiltä pääsis kouluun kävellen 10 minsaa. Kämppä hiljenee ja tilaakin olis...
Meinasin tän kirjotukseni ensin deletoida offtopicina, koska sitähän tää on vahvasti. Toisaalta onhan tässä sivutarina, että nää uusioperheet voi onnistuakin. Ihmiset on erilaisia ja ajan kanssa tutustellaan.
Kiitos ja anteeksi. N31