Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aloin sitten suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia. Ei olisi kannattanut.
16.06.2019 |
Olen kohta kaksi vuotta asunut miehen kanssa, jolla on melko pienet lapset viikko-viikko-periaatteella meillä. Omia lapsia minulla ei vielä ole, enkä ole enää kovin varma, haluanko lapsia ollenkaan. Suhteesta katosi nimittäin lähes kaikki romantiikka hyvin pian sen jälkeen, kun muutin hänen kanssaan uuteen kotiin. Lapset alkoivat oireilla isä-viikoilla. Exäkin alkoi vaikuttaa minun elämääni negatiivisesti, vaikka ennen oli käyttäytynyt neutraalisti. Ym.
Eniten raivostuttaa se, etteivät lapset suostu ymmärtämään minun sääntöjäni kodissaan, joka on myös minun kotini. Koskaan ei ole omaa rauhaa tehdä mitään, kun lapset raahaavat kavereitaan kylään ja joku metelöi koko ajan. Nukkumaan menevät liian myöhään, jolloin edes illalla ei jää aikaa itselle eikä parisuhteelle. Kotitöiden määrä on vain ainakin triplaantunut. Mies kyllä tekee jotain, mutta useimmiten vain keskittyy omiin juttuihinsa, harrastukseen ja tietenkin lasten kanssa pelleilyyn. Kun lapset lähtevät äidilleen, menee minulta aina pari päivää lapsivapaasta viikosta pyykkiä pesten ja sotkuja siivoten.
Olenkin harkinnut oman asunnon ostamista tästä läheltä. Kannattaako se vai menevätkö lapset vain entistä enemmän sekaisin, jos nyt muutan pois?
Kommentit (86)
Siis mitä silloin tapahtuu, kun lapset ovat äidillään? Joka toinen viikko kuitenkin olette ihan kahdestaan. Kaikilla ei ole edes sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse lähtisi tuohon. Olen toki perheellinen, enkä eroamassa, mut silti. Perhe on yksikkö, myös eron jälkeen. Pelkkää parisuhdetta et saa sellaisen kanssa, jolla lapsia, vaan paketin. Lapset tulee kaupanpäälliseksi. Provo on, koska jokaisen aikuisen uskoisi tajuavan tämän.
Harva aikuinen tuon tajuaa. Etenkin nää eronneet ovat sitä sorttia, ettei näe metsää puilta näissä uusperhekuvioissa.
Parhaillaan olen joutunut seuraamaan, kun uusperheessä taas vaihtui mies. Edellinen ehti olla perheessä nelisen vuotta. Parisen kuukautta ehti nainen olla ilman miestä ja taas uusi on kuviossa. Asuu jo heillä. Oi sitä auvoa.
Miten sulla voi mennä pari päivää pyykkäämiseen ja siivoamiseen, kun mulla menee 5 hengen pyykkeihin 3 tuntia/vko ja siivoomiseen max 2 tuntia. On sulla rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, kuulostaa tavalliselta perhe-elämältä muuten, mutta sinä et vaan ole perhekuvioon tottunut. Eikö se ennen yhteenmuuttoa käynyt mielessä kuinka paljon lisää kotitöitä niiden lisäpäiden kanssa tulee? Tai kuinka ne vie teidän yhteistä aikaa? Nyt sinä teet uusia sääntöjä kotiisi, joka on myös niiden lasten toinen koti, btw. Ehkä he eivät isänsä luona enää tunne oloaan kotoisaksi. Pitäiskö teidän kommunikoida keskenänne vähän enemmän, että kaikilla ois hyvä olla. Sinäkin voit joutua tekemään kompromisseja sääntöihisi.
Lapsiperhe-elämä on siis paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten sulla voi mennä pari päivää pyykkäämiseen ja siivoamiseen, kun mulla menee 5 hengen pyykkeihin 3 tuntia/vko ja siivoomiseen max 2 tuntia. On sulla rankkaa.
Niinpä. Ja mitä tapahtuu niinä viitenä muuna päivänä? Eikö niitä lasketa yhteiseksi ajaksi? Paljonko sitä pitäisi olla.
Nimimerkillä etäsuhteessa vuorotyöläisen kanssa ja kahdenkeskistä parisuhdeaikaa kaksi iltaa kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, kuulostaa tavalliselta perhe-elämältä muuten, mutta sinä et vaan ole perhekuvioon tottunut. Eikö se ennen yhteenmuuttoa käynyt mielessä kuinka paljon lisää kotitöitä niiden lisäpäiden kanssa tulee? Tai kuinka ne vie teidän yhteistä aikaa? Nyt sinä teet uusia sääntöjä kotiisi, joka on myös niiden lasten toinen koti, btw. Ehkä he eivät isänsä luona enää tunne oloaan kotoisaksi. Pitäiskö teidän kommunikoida keskenänne vähän enemmän, että kaikilla ois hyvä olla. Sinäkin voit joutua tekemään kompromisseja sääntöihisi.
Lapsiperhe-elämä on siis paskaa.
No ainakin jos ei ole omia.
Miten nainen voi olla näin tyhmä, ettei osaa ajatella , mitä siitä seuraa ,kun kaksi vierasta lasta tulee kotiin hoidettavaksi joka toinen viikko. Tuhon en alkaisi koskaan. Tunnen itseni , ja toisten ihmisten lapsia en rakasta niin paljoa, että raataisin niiden eteen. Ei todellakaan. Tuollainen asia pitää ajatella jo etukäteen ,eikä kuvitella , että se isä syöttää, juottaa, pyykää, laittaa ruuat , tiskaa, siivoaa, palluttaa aina ,kun pienillä ei mene oman mielen mukaan. Sitähän se elämä on lasten kanssa. Omat, jotka olet itse tehnyt ovat aivan eri asia ja jokainen väsyy välillä heidänkin kanssa, mutta sen kestää.
Okei joillakin on suuri sydän, mutta suurimmalla osalla sinne ei mahdu vieraan mukulat ainakaan sen jälkeen , kun se tuhannen päivän ensirakkaushuuma on haihtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, kuulostaa tavalliselta perhe-elämältä muuten, mutta sinä et vaan ole perhekuvioon tottunut. Eikö se ennen yhteenmuuttoa käynyt mielessä kuinka paljon lisää kotitöitä niiden lisäpäiden kanssa tulee? Tai kuinka ne vie teidän yhteistä aikaa? Nyt sinä teet uusia sääntöjä kotiisi, joka on myös niiden lasten toinen koti, btw. Ehkä he eivät isänsä luona enää tunne oloaan kotoisaksi. Pitäiskö teidän kommunikoida keskenänne vähän enemmän, että kaikilla ois hyvä olla. Sinäkin voit joutua tekemään kompromisseja sääntöihisi.
Lapsiperhe-elämä on siis paskaa.
On joo jos toinen vanhempi ei hoida lainkaan kotitöitä. Tosin ydinperheessä silloinkin se vastuullisempi vanhempi saa iloa lapsistaan, nyt ap ei saa sitäkään.
Toistan itseäni sadatta kertaa: uusperheet hajoavat siihen, ettei isä kanna vastuuta omista lapsistaan. Sitten äitipuoli alkaa hoitamaan, kasvattamaan ja viihdyttämään, koska isä harrastaa omiaan tai on töissä. Siitä alkavat ongelmat. Ja lopulta äitipuoli uupuu.
Älä herran jestas siivoa lasten sotkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole riittävästi keskusteltu ennen yhteenmuuttoa. Me keskusteltiin mieheni kanssa, ja lopputulema on ollut joa monta yhdessä asuttua vuotta se, että mies korjaa/siivoaa/ostaa/kuskaa/maksaa kaiken omiin lapsiinsa liittyvän. Jos ja KUN haluan itse osallistua, niin osallistun juuri sen verran kuin itsestäni hyvältä tuntuu. Tästä syystä esim. nyt juhannuksena lähden kaveriporukalla toiseen kaupunkiin, ja mies viettää juhannuksen lastensa kanssa kotona, eikä kukaan murjota eikä kitise, eikä käske jäämään kotiin kun itsekään ei pääse mihinkää. Mä olen oman lapseni jo aikuiseksi saattanut, ja minulla on nyt omaa elämää ilman huoltovastuuta lapsista joita minulla ei enää ole. Ei puhettakaan että viettäisin äitielämää nyt toisten lasten muodossa, olen sitä jo tehnyt omikis tarpeiksi. Eihän miehenikään voi mennä ajassa taaksepäin ja hoitaa minun lastani.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole riittävästi keskusteltu ennen yhteenmuuttoa. Me keskusteltiin mieheni kanssa, ja lopputulema on ollut joa monta yhdessä asuttua vuotta se, että mies korjaa/siivoaa/ostaa/kuskaa/maksaa kaiken omiin lapsiinsa liittyvän. Jos ja KUN haluan itse osallistua, niin osallistun juuri sen verran kuin itsestäni hyvältä tuntuu. Tästä syystä esim. nyt juhannuksena lähden kaveriporukalla toiseen kaupunkiin, ja mies viettää juhannuksen lastensa kanssa kotona, eikä kukaan murjota eikä kitise, eikä käske jäämään kotiin kun itsekään ei pääse mihinkää. Mä olen oman lapseni jo aikuiseksi saattanut, ja minulla on nyt omaa elämää ilman huoltovastuuta lapsista joita minulla ei enää ole. Ei puhettakaan että viettäisin äitielämää nyt toisten lasten muodossa, olen sitä jo tehnyt omikis tarpeiksi. Eihän miehenikään voi mennä ajassa taaksepäin ja hoitaa minun lastani.
Juuri näin. Minun mieheni kun kosi, niin sai kosia aika monta kertaa, koska minä sanoin miljoonasti, että olen omat jo kasvattanut, enkä aio enää elää pikkulapsielämää. Jos haluat lapsiasi nähdä, niin itse hoidat ja siivoat.
Joka kerta kun lapset tulevat, on heidän pyykit pesemättä. Voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole riittävästi keskusteltu ennen yhteenmuuttoa. Me keskusteltiin mieheni kanssa, ja lopputulema on ollut joa monta yhdessä asuttua vuotta se, että mies korjaa/siivoaa/ostaa/kuskaa/maksaa kaiken omiin lapsiinsa liittyvän. Jos ja KUN haluan itse osallistua, niin osallistun juuri sen verran kuin itsestäni hyvältä tuntuu. Tästä syystä esim. nyt juhannuksena lähden kaveriporukalla toiseen kaupunkiin, ja mies viettää juhannuksen lastensa kanssa kotona, eikä kukaan murjota eikä kitise, eikä käske jäämään kotiin kun itsekään ei pääse mihinkää. Mä olen oman lapseni jo aikuiseksi saattanut, ja minulla on nyt omaa elämää ilman huoltovastuuta lapsista joita minulla ei enää ole. Ei puhettakaan että viettäisin äitielämää nyt toisten lasten muodossa, olen sitä jo tehnyt omikis tarpeiksi. Eihän miehenikään voi mennä ajassa taaksepäin ja hoitaa minun lastani.
Mulla sama tilanne. Mä olen ollut 18 joulua, 18 vappua, juhannusta ja pääsiäsitä ja kesälomaa lapseni kanssa viettäen. Ihania muistoja ja mukavia aikoja joita haikeana muistelen, vaikkakin välillä kismitti jättää joku pippalo väliin, kun piti olla lapsen kanssa. Nyt kun lapsi on kohta 19, ja muutti pois kotoa, niin katson että minun velvollisuuteni lasten kanssa jatkuvasti kiinni olevana on täytetty.
Mieheni juhli ja pippaloitsi nuorempaa pitempään, ja nyt hänellä on 10 ja 12 vuotiaat lapset. Minä saan jo elää taas "lapsetonta" elämää.. Miehen vuoro siihen on taas sitten kun hänen lapsensa ovat aikuisia :)
Ette ehkä usko, mutta keskustelimme näistä kodin- ja lastenhoitoon liittyvistä seikoista jo ennen yhteen muuttoa. Piti olla selvää pässinlihaa, miten meidän perheessä toimitaan. Lapsetkin tuntuivat ymmärtävän hyvin ja käyttäytyivät minua kohtaan ymmärtäväisesti. Seurustelun aikaan he osallistuivat itse kotitöihin, menivät ajoissa nukkumaan ja lopettivat pädin ja pleikan pelaamisen heti, kun oli aika tehdä jotain muuta. Mies myös teki ihailtavasti lähes kaiken lapsiin liittyvän ihan yksin. Toki autoin häntä monesti, sillä sellainen kuuluu parisuhteeseen.
Nykyään minusta tuntuu, ettei minulla ole enää juuri aikaa elää omaa elämääni lapsiviikoilla ja vapaaviikoilla olemme mieheni kanssa vain kiukkuisia. Miehellä ei ole yhtäkkiä enää ”varaa” tai oikeastaan aikaa esim. viedä mua syömään ja teatteriin, vaikka ennen käytiin vaikka missä. Tätäkö se lapsiperhe-elämä oikeasti on? Jos näin, en halua sitä itselleni täysipäiväisesti koskaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullu mies, kun otti uuden naisen eron jälkeen kotiinsa. 50/50 lasten kanssa ja yksin lasten kanssa on mahtavaa. Joka toinen viikko sitten heilastelen vakipanoni kanssa. M39
Vierailija kirjoitti:
Ette ehkä usko, mutta keskustelimme näistä kodin- ja lastenhoitoon liittyvistä seikoista jo ennen yhteen muuttoa. Piti olla selvää pässinlihaa, miten meidän perheessä toimitaan. Lapsetkin tuntuivat ymmärtävän hyvin ja käyttäytyivät minua kohtaan ymmärtäväisesti. Seurustelun aikaan he osallistuivat itse kotitöihin, menivät ajoissa nukkumaan ja lopettivat pädin ja pleikan pelaamisen heti, kun oli aika tehdä jotain muuta. Mies myös teki ihailtavasti lähes kaiken lapsiin liittyvän ihan yksin. Toki autoin häntä monesti, sillä sellainen kuuluu parisuhteeseen.
Nykyään minusta tuntuu, ettei minulla ole enää juuri aikaa elää omaa elämääni lapsiviikoilla ja vapaaviikoilla olemme mieheni kanssa vain kiukkuisia. Miehellä ei ole yhtäkkiä enää ”varaa” tai oikeastaan aikaa esim. viedä mua syömään ja teatteriin, vaikka ennen käytiin vaikka missä. Tätäkö se lapsiperhe-elämä oikeasti on? Jos näin, en halua sitä itselleni täysipäiväisesti koskaan.
ap
Ymmärrät varmaan, että ydinperheessä lapsiperhe-elämä on ihan erilaista kuin uusperheessä. Ei sen tosin tarvitsisi olla tuollaista uusperheessäkään mutta miehelläsi on jotain ongelmia, joten teillä se nyt on tuollaista.
(Miten niin ei ole.varaa eikä aikaa "viedä sinua syömään tai teatteriin"? Miehen asumiskuluthan pienenivät kun muutitte yhteen ja lapset ovat joka toisen viikon poissa joten oletko kysynyt miten tuo voi olla mahdollista? Ja miksi et vie itse miestä teatteriin?)
Vierailija kirjoitti:
Ette ehkä usko, mutta keskustelimme näistä kodin- ja lastenhoitoon liittyvistä seikoista jo ennen yhteen muuttoa. Piti olla selvää pässinlihaa, miten meidän perheessä toimitaan. Lapsetkin tuntuivat ymmärtävän hyvin ja käyttäytyivät minua kohtaan ymmärtäväisesti. Seurustelun aikaan he osallistuivat itse kotitöihin, menivät ajoissa nukkumaan ja lopettivat pädin ja pleikan pelaamisen heti, kun oli aika tehdä jotain muuta. Mies myös teki ihailtavasti lähes kaiken lapsiin liittyvän ihan yksin. Toki autoin häntä monesti, sillä sellainen kuuluu parisuhteeseen.
Nykyään minusta tuntuu, ettei minulla ole enää juuri aikaa elää omaa elämääni lapsiviikoilla ja vapaaviikoilla olemme mieheni kanssa vain kiukkuisia. Miehellä ei ole yhtäkkiä enää ”varaa” tai oikeastaan aikaa esim. viedä mua syömään ja teatteriin, vaikka ennen käytiin vaikka missä. Tätäkö se lapsiperhe-elämä oikeasti on? Jos näin, en halua sitä itselleni täysipäiväisesti koskaan.
ap
Tämän tekstin perusteella vaikuttaa siltä että kuherruskuukausi on. Yllättäen "ihailtavasti hoisi melkein kaiken" seurusteluaikana, mutta lopetti kun vaikutus oli tehty. Kukaan mies tai nainen ei sano naisesta, että ihailtavasti hoitaa omat velvollisuutensa. Olet tainnut tehdä yli oman osuutesi, lopeta se heti.
Itselläni oli aikoinaan sama tilanne. Olin lapseton ja mieheni lapset olivat aluksi järkytys. Ei koskaan omaa aikaa, ei aikaa parisuhteelle. Koska kaikki elämän nautinnot oli jo menetetty, päätin hankkia myös omia lapsia. Pelkästään toisten lapsia ei kannata jäädä hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli aikoinaan sama tilanne. Olin lapseton ja mieheni lapset olivat aluksi järkytys. Ei koskaan omaa aikaa, ei aikaa parisuhteelle. Koska kaikki elämän nautinnot oli jo menetetty, päätin hankkia myös omia lapsia. Pelkästään toisten lapsia ei kannata jäädä hoitamaan.
Tässä välissä on kuitenkin lausuttava muutama varoituksen sana. Kaikkien eronneiden isien kanssa ei kannata alkaa lisääntymään, sillä niissäkin voi olla monesti jotain perustavanlaatuista vikaa, kun ovat eronneet lasten äidistä.
Me nähdään miehen kanssa 2-3 yötä viikossa. Lopun ajan mies voi olla lasten kanssa. Mietittiin joskus yhteen muuttoa, mutta tämäkin toimii ihan hyvin. Isä keskittyy lapsia nähdessään heihin, kun en ole mukana.
Kivoja lapsia. Nähdään silloin tällöin.
Tällä hetkellä on parempi ettemme asu yhdessä. Ehkä joskus myöhemmin sitten voidaan miettiä yhteenmuuttoa.
Jos meille tulee vauva, aika on jaettava jotenkin järkevästi, että kaikki lapset saa tasapuolisesti isän aikaa.
Alue: Aihe vapaa
Miehellä on opittu (äidiltä/eksältä/molemmilta) siitä millainen rooli vaimolla on. Yhteenmuuton jälkeen sinäkin sait tietää sen. Mies ei välttämättä myönnä sitä (varsinkaan erillään asuessa), siksi todellisuus iskee päin naamaa noin karusti.