Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aloin sitten suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia. Ei olisi kannattanut.
16.06.2019 |
Olen kohta kaksi vuotta asunut miehen kanssa, jolla on melko pienet lapset viikko-viikko-periaatteella meillä. Omia lapsia minulla ei vielä ole, enkä ole enää kovin varma, haluanko lapsia ollenkaan. Suhteesta katosi nimittäin lähes kaikki romantiikka hyvin pian sen jälkeen, kun muutin hänen kanssaan uuteen kotiin. Lapset alkoivat oireilla isä-viikoilla. Exäkin alkoi vaikuttaa minun elämääni negatiivisesti, vaikka ennen oli käyttäytynyt neutraalisti. Ym.
Eniten raivostuttaa se, etteivät lapset suostu ymmärtämään minun sääntöjäni kodissaan, joka on myös minun kotini. Koskaan ei ole omaa rauhaa tehdä mitään, kun lapset raahaavat kavereitaan kylään ja joku metelöi koko ajan. Nukkumaan menevät liian myöhään, jolloin edes illalla ei jää aikaa itselle eikä parisuhteelle. Kotitöiden määrä on vain ainakin triplaantunut. Mies kyllä tekee jotain, mutta useimmiten vain keskittyy omiin juttuihinsa, harrastukseen ja tietenkin lasten kanssa pelleilyyn. Kun lapset lähtevät äidilleen, menee minulta aina pari päivää lapsivapaasta viikosta pyykkiä pesten ja sotkuja siivoten.
Olenkin harkinnut oman asunnon ostamista tästä läheltä. Kannattaako se vai menevätkö lapset vain entistä enemmän sekaisin, jos nyt muutan pois?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ottaisi miestä jolla on lapsia, vaikka itselläni on. 2 on ihan riittävästi, en todella haluaa kotiini yhtään enempää.
Enkä lapsettomana miehenä kelpuuta naista, jolla on jo lapsia. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve, sinä sitten-hullu! Olet taas vironnut.
Kuka?
No tänne kirjoittelee ajoittain joku, joka aloittaa aina verbi + sitten ja aina on joku traaginen tapahtuma menossa! Olen kyllästynyt tähän sitten-hulluun. Eikö muka kukaan muu ole huomannut tätä kirjoittajaa?
Kuulostaa sekavalta. Esimekki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ottaisi miestä jolla on lapsia, vaikka itselläni on. 2 on ihan riittävästi, en todella haluaa kotiini yhtään enempää.
Tuo on ihan ok päätös, saat tietysti tehdä kuten haluat. Tulee vaan mieleen, että toivottavasti et sitten odota miehiltäkään sitä, että he ottaisivat sinut ja lapsesi avosylin vastaan.
Mielestäni lapsettoman ihmisen on ihan ok ja ymmärrettävää vaatia kumppanilta lapsettomuuutta. Mutta jos itsellä on (pieniä) lapsia, niin tulee ehkä vähän itsekäs vaikutelma, jos siinä kohtaa on aivan ehdoton että kumppanilla ei saa olla lapsia. Vieläpä syynä se, että ei itse jaksa muiden lapsia/halua niitä kotiinsa. Vähän sama kuin sohvaperuna vaatisi että kumppanin on ehdottomasti oltava sporttinen ja treenattu.
En ottaisi sellaistakaan miestä jolle mun lapset ei ole ok. Katsos kun ihminen saa etsiä juuri sellaista kumppania kuin itse haluaa, vaikkei sellainen itse olisi.
On jopa todennäköistä, että kohtaat unelmiesi miehen, mutta miehelle on kynnyskysymys, ettei saa olla lapsia. Se sitten siinä.
Hienoa, että AP ymmärtää jo nyt, että homma ei toimi. Facebookin uusperheryhmässä on aivan liikaa näitä äitipuolia, jotka tuntuvat havahtuvan siihen, että miehen lapset on pirusta seuraavia ja exä itse piru, vasta jossain ”rv 34” -vaiheessa. Osa heistä on kyllä valittanut tilannetta jo aiemmin, päättäen vuodatuksensa siihen vastaansanomattomaan ”yritetään yhteistä lasta” -loppukaneettiin. Miksi ihmeessä, jos homma ei toimi ennestäänkään?!?! Ei se yhteinen lapsi saa niitä edellisen liiton lapsia katoamaan ja muuta uusperhettä ydinperheeksi. Minulle, päälle nelikymppiselle yh-äidille, löytyi lapseton mies, joka oli onnellinen saadessaan ”valmiin paketin”. En jaksa uskoa, etteikö puolet nuoremmille, lapsettomille naisille löytyisi perheettömiä miehiä, joiden kanssa ihan satavarmasti on helpompaa muodostaa parisuhde ja perustaa perhe.
Alue: Aihe vapaa
No tänne kirjoittelee ajoittain joku, joka aloittaa aina verbi + sitten ja aina on joku traaginen tapahtuma menossa! Olen kyllästynyt tähän sitten-hulluun. Eikö muka kukaan muu ole huomannut tätä kirjoittajaa?