Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aloin sitten suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia. Ei olisi kannattanut.
16.06.2019 |
Olen kohta kaksi vuotta asunut miehen kanssa, jolla on melko pienet lapset viikko-viikko-periaatteella meillä. Omia lapsia minulla ei vielä ole, enkä ole enää kovin varma, haluanko lapsia ollenkaan. Suhteesta katosi nimittäin lähes kaikki romantiikka hyvin pian sen jälkeen, kun muutin hänen kanssaan uuteen kotiin. Lapset alkoivat oireilla isä-viikoilla. Exäkin alkoi vaikuttaa minun elämääni negatiivisesti, vaikka ennen oli käyttäytynyt neutraalisti. Ym.
Eniten raivostuttaa se, etteivät lapset suostu ymmärtämään minun sääntöjäni kodissaan, joka on myös minun kotini. Koskaan ei ole omaa rauhaa tehdä mitään, kun lapset raahaavat kavereitaan kylään ja joku metelöi koko ajan. Nukkumaan menevät liian myöhään, jolloin edes illalla ei jää aikaa itselle eikä parisuhteelle. Kotitöiden määrä on vain ainakin triplaantunut. Mies kyllä tekee jotain, mutta useimmiten vain keskittyy omiin juttuihinsa, harrastukseen ja tietenkin lasten kanssa pelleilyyn. Kun lapset lähtevät äidilleen, menee minulta aina pari päivää lapsivapaasta viikosta pyykkiä pesten ja sotkuja siivoten.
Olenkin harkinnut oman asunnon ostamista tästä läheltä. Kannattaako se vai menevätkö lapset vain entistä enemmän sekaisin, jos nyt muutan pois?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Isän lapset, isä hoitaa. Ei ole sun pyykit eikä tiskit kuten ei ole lapsetkaan.
Paskaista naurua tälle! Uusperheessä otetaan koko paketti eli puoliso ja sen lapset, eikä vain kermoja päältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lapset, isä hoitaa. Ei ole sun pyykit eikä tiskit kuten ei ole lapsetkaan.
Paskaista naurua tälle! Uusperheessä otetaan koko paketti eli puoliso ja sen lapset, eikä vain kermoja päältä.
Väärin. Luepa ketjusta uudestaan esim viestit 30-32.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän lapset, isä hoitaa. Ei ole sun pyykit eikä tiskit kuten ei ole lapsetkaan.
Paskaista naurua tälle! Uusperheessä otetaan koko paketti eli puoliso ja sen lapset, eikä vain kermoja päältä.
Ei toki. Kersoilla on jo äiti.
Vierailija kirjoitti:
Terve, sinä sitten-hullu! Olet taas vironnut.
Kuka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, sillä erotuksella että minä en lasten sotkuja siivoa tai heitä vahdi, mies hoitaa kaiken. Ruokaa ym. voin tehdä, samalla kuin kaikille muillekin. Mutta on se shokki hypätä yksineläjästä lapsiperheeseen, eriasia jos raskauden aikana ehtisi kypsyä ajatukseen lapsiperhe-elämästä, saisi luotua puhtaasti omat (tai no, toki miehen kanssa yhteiset :D) rutiinit ja säännöt kotiinsa. Lisäksi tottakai omat lapset eivät samalla ärsytä tietyissä tilanteissa, kuin toisen lapset...
Ja taas on joku valopää valittaja valinnut ihan itse sen lapsellisen miehen, kun niitä lapsettomiakin olisi aivan varmasti tarjolla. Kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, muistanpa taas etten aio koskaan sekaantua mieheen jolla on jo lapsia.
Kerran yritin itsekin, mutta edes alkuhuuma ei saanut juttua kantamaan. Se kuinka paljon aikaa ja huomiota lapset vaativat, ja kuinka paljon se oli minun ja miehen kahdenkeskeisestä ajasta pois, oli liikaa minulle.
Olin myös mustasukkainen siitä, että lapset menivät aina edelleni (tietysti): esim. kesken romanttisen illallisenkin mies vastasi puhelimeen jos lapsi soitti, ja lirkutteli siinä aikansa ennen kuin lopetti ja keskittyi taas minuun. Ei kiitos! Haluan tuntea sen alkuhuuman jossa ollaan vain me kaksi eikä ketään muuta.
Kun ylempänä sanottiin, että uusperheet kaatuu siihen että mies ei kanna vastuutaan, niin ei se aina niin ole. Esim. tässä tapauksessa mies kantoi vastuunsa lapsistaan ja laittoi heidät aina ykköseksi kuten kuuluukin. Ja juuri se oli liikaa minulle. Itselle ne toisten lapset ei ole samalla tavalla rakkaita, että olisi valmis uhraamaan valtavasti heidän puolestaan.
Eli siis esim. tässä tapauksessa ongelma oli vain ihan puhtaasti se että miehellä oli jo perhettä.
En ikinä ottaisi miestä jolla on lapsia, vaikka itselläni on. 2 on ihan riittävästi, en todella haluaa kotiini yhtään enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä asu sen miehen kanssa. Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Muuta heti pois ja kannattaa kyllä tarkasti miettiä kannattaako tuommoisen kanssa yleensäkin muuttaa koskaan yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en lähtisi edes treffeille miehen kanssa kellä on jo lapsia. Liian sekavaa elämää ja en jaksaisi exiä elämässäni.
Joskus 60-vuotiaana taas melko sama ketä deittailisi koska lapset ei enää asu kotona.
Vierailija kirjoitti:
Yh-vanhemmat ovat maan uusi syöpä.
Aloituksesta käy hyvin ilmi, että kumpikaan lasten vanhemmista ei ole yh vaan molemmat osallistuvat lasten huoltoon, vieläpä hyvin tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yh-vanhemmat ovat maan uusi syöpä.
Mikä mielisairaus sulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh-vanhemmat ovat maan uusi syöpä.
Mikä mielisairaus sulla on?
Ulitus catceroitus aggressius.
Vierailija kirjoitti:
Yh-elämää lapsen näkökulmasta tuntien: lapset ovat erittäin onnellisia poismuutostasi.
Tarinassa ei ole ainuttakaan yksinhuoltajaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en lähtisi edes treffeille miehen kanssa kellä on jo lapsia. Liian sekavaa elämää ja en jaksaisi exiä elämässäni.
Joskus 60-vuotiaana taas melko sama ketä deittailisi koska lapset ei enää asu kotona.
Samaa mieltä. Tässä iässä en lähtisi edes yrittämään suhdetta miehen kanssa, jolla on lapsia. N26
Isä hoitaa lastensa sotkut... Onko se sitten niin, jos kahdesta perheestä tullaan yhdeksi.. Eli äidilläkin on lapsia, että äiti siivoaa vain omien lastensa sotkut?
Oletetaan, että ovat kaikki ihan pieniä ettei siivoukset lapsilta suju.. Ruokapöydästä kun noustaan, niin isä korjaa omien lasten jutut ja äiti sitten omiensa, vaikka samallahan ne sotkut menis yhdeltä kaikki? Vähän kiemurrellaan siellä murusten ja maitolätäköiden välissä: "sun lapsi istui tuossa, sä siivoat!" -tyyppisesti.
Pyykkiä pestään vajaita koneellisia, ettei vahingossakaan tule pesseeksi kumppanin lasten vaatteita? Tai jos näin tapahtuu, niin ripustaa vaan omat pyykkinsä narulle?
Mä en oikeasti tajua tätä touhua. Miten välttää tekemästä mitään kumppanin lasten eteen?
Viettävätkö lapset aikaansa sitten lähes tuntemattoman ihmisen kanssa omassa kodissaan, kun ei oikein mitään saa tehdä kumppanin lasten vuoksi.. edes tutustua? Sen lapsethan ne on, ei mun tarvii!
Tämmöisen kuvan uusperheistä annatte palstalla.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ottaisi miestä jolla on lapsia, vaikka itselläni on. 2 on ihan riittävästi, en todella haluaa kotiini yhtään enempää.
Tuo on ihan ok päätös, saat tietysti tehdä kuten haluat. Tulee vaan mieleen, että toivottavasti et sitten odota miehiltäkään sitä, että he ottaisivat sinut ja lapsesi avosylin vastaan.
Mielestäni lapsettoman ihmisen on ihan ok ja ymmärrettävää vaatia kumppanilta lapsettomuuutta. Mutta jos itsellä on (pieniä) lapsia, niin tulee ehkä vähän itsekäs vaikutelma, jos siinä kohtaa on aivan ehdoton että kumppanilla ei saa olla lapsia. Vieläpä syynä se, että ei itse jaksa muiden lapsia/halua niitä kotiinsa. Vähän sama kuin sohvaperuna vaatisi että kumppanin on ehdottomasti oltava sporttinen ja treenattu.
Alue: Aihe vapaa
Isän lapset, isä hoitaa. Ei ole sun pyykit eikä tiskit kuten ei ole lapsetkaan.