Tapahtui karmein: lentoni emäntänä oli entinen kiusaajani
syke nousi 160 ainakin ja kaikki kielteinen päähän samointein. Miten en ottanutkaan sitä toista lentoa kun jahkasin kahden vaiheilla. Oliko meidän määrä tavata.
Se ilme kun seisoi ottamassa vastaan, viimeisen päälle puunattuna. En voinut mitään että jäädyin. Laskin vain aikaa että pääsen ulos.
Kommentit (386)
Kuulostat dramaattiselta kaverilta. Mutta ikävä tilanne kieltämättä.
Nyt päässäni on rullannut se kiusaaminen sanoineen päivineen tauotta ja ihmettelen miten kova reaktio oli. Se pilkallinen ilme! Onko muilla kokemuksia miten päästä yli tuommoisesta?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat dramaattiselta kaverilta. Mutta ikävä tilanne kieltämättä.
Jos se ilme olisi ollut edes ammatillinen en olisi reakoinut mutta se tuttu ilme...
se tapa jolla siristi silmiään ja nosti nenää.
Toivon, että pääset yli kiusaamisesta. Älä anna asian hallita enää aikuisiällä, muuten niillä entisillä kiusaajilla on edelleen sinusta henkinen niskaote. Jos et vielä pysty antamaan anteeksi, niin yritä ajatella, että kiusaajat olivat kakaroita, jotka eivät ymmärtäneet, mitä tekivät.
Voit myös ajatella näin; kiusaajasi joutuu työssään päivästä toiseen sietämään söhlääviä matkustajia ja työntelemään metallikärryä kapealla käytävällä. Joka ukko tiirailee muotoja ja vitsailee samat kuluneet jutut. Hän on vastuussa myös turvallisuudesta, mikä on stressaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Maisahan oli koulukiusaaja.
Ei lähdetä nimiin.
mutta varmaan välttelen tuota yhtiötä jonka emona toimi jonkun aikaa ennekuin lennän ja maksan tuosta paskamaisesta jutusta. ap
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että pääset yli kiusaamisesta. Älä anna asian hallita enää aikuisiällä, muuten niillä entisillä kiusaajilla on edelleen sinusta henkinen niskaote. Jos et vielä pysty antamaan anteeksi, niin yritä ajatella, että kiusaajat olivat kakaroita, jotka eivät ymmärtäneet, mitä tekivät.
Voit myös ajatella näin; kiusaajasi joutuu työssään päivästä toiseen sietämään söhlääviä matkustajia ja työntelemään metallikärryä kapealla käytävällä. Joka ukko tiirailee muotoja ja vitsailee samat kuluneet jutut. Hän on vastuussa myös turvallisuudesta, mikä on stressaavaa.
Kiitokset sulle, hyviä neuvoja. Senverran kismitti etten voinut ollenkaan katsoa kiusaajaani enkä nähnyt juuri mitään hänen työstään, kuulin vaan jotain rupatteluaan ja vaikutti erittäin onnelliselta. Se ei parantanut oloa, täytyy myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Aika surkea tapaus olet jos annoit kiusata itseäsi ja vielä vingut asiasta vuosia myöhemmin.
No just tuolta se tuntuukin.
Huh en tiedä kamalampaa työtä kuin lentoemäntä... Minä pöljä vielä joskus haaveilin siitä, halusin väkisin ilmailualalle joskus 6-8. luokalla. Alunperin olisin halunnut lentäjäksi mutta näkö ja paineensietokyky eivät olisi riittäneet. Muutenkin lentäminen jo matkustajana on loppupeleissä hemmetin rankkaa.
Olisit juoksuttanut sitä tuomaan drinksuja, lähettänyt ruoan takaisin kun ei ollut kunnolla lämmitetty, yskäissyt päin naamaansa, ym. Sinähän olit tuossa tilanteessa asiakas ja hän asiakasPALVELIJA, joten olisit ottanut asetelmasta kaiken irti.
Oliko koulussakin kiusaaminen silmien siristelyä ja nenän nostoa?
Vierailija kirjoitti:
Nyt päässäni on rullannut se kiusaaminen sanoineen päivineen tauotta ja ihmettelen miten kova reaktio oli. Se pilkallinen ilme! Onko muilla kokemuksia miten päästä yli tuommoisesta?
Lentämällä.
Voisikohan mennä juttelemaan niinkuin lentopelostaan tuossa teemassa? Ja mimmi palaveriin mukaan? Katsoin, että lentopelkoa varten voi varata jutskausaikoja, onko noin?
Vierailija kirjoitti:
Nyt päässäni on rullannut se kiusaaminen sanoineen päivineen tauotta ja ihmettelen miten kova reaktio oli. Se pilkallinen ilme! Onko muilla kokemuksia miten päästä yli tuommoisesta?
Mikä helvetin pilkallinen ilme? Olisit itse ottanut pilkallisen ilmeen naamalle. Vai että tuli luokkaverista ihan lentoemäntä...
Vierailija kirjoitti:
Huh en tiedä kamalampaa työtä kuin lentoemäntä... Minä pöljä vielä joskus haaveilin siitä, halusin väkisin ilmailualalle joskus 6-8. luokalla. Alunperin olisin halunnut lentäjäksi mutta näkö ja paineensietokyky eivät olisi riittäneet. Muutenkin lentäminen jo matkustajana on loppupeleissä hemmetin rankkaa.
No aika pienet ne käänteet on työskennellä kieltämättä, mutta tilanteen äkillisyys tässä yllätti. Nyt on jotenkin lohdullista vaan se ettei mun tarvi astua lähiaikoina tuohon tilanteeseen ellen halua.
Eli sun kiusaaja on päätynyt huonoihin työolosuhteisiin tarjoilijaksi ja SINÄ tunnet olosi epämukavaksi?
Mä olisin nauttinut joka sekunnista.
Olisit pierassut sisääntullessa sen kohdalla. Sellanen äänetön leija...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt päässäni on rullannut se kiusaaminen sanoineen päivineen tauotta ja ihmettelen miten kova reaktio oli. Se pilkallinen ilme! Onko muilla kokemuksia miten päästä yli tuommoisesta?
Mikä helvetin pilkallinen ilme? Olisit itse ottanut pilkallisen ilmeen naamalle. Vai että tuli luokkaverista ihan lentoemäntä...
En ehtinyt ottaa mitään ilmettä, vaan jäädyin. Sekin suututti itsessäni siinä etten kyennyt parempaan. Koneessa ei oireilla on periaatteeni muutenkin. Siellä on muitakin. Pitää osata siirtää nämä asiat myöhemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Olisit sanonut, että piikahan se lentoemo on kuin mikä tahansa lehmityttö :)
Onpas aikuinen suhtautumismalli rehelliseen ammattiin.
Olisit sanonut, että piikahan se lentoemo on kuin mikä tahansa lehmityttö :)