Erilaiset elintasot parisuhteessa

Ei mies halua, vaan työpaikka haluaa maksaessaan sinulle surkeaa liksaa.

Seuraavassa elämässä kannattaa syntyä hometalonrakentajaksi, niin palkka kolminkertaistuu.

Vierailija kirjoitti:

Katsos kun kyseessä on valta. Sinä olet siinä kivasti rahatonna kiinni parisuhteessa eikä sulla ole varaa juosta vaikkapa viihteellä saati muissa miehissä ja samalla mies ei joudu maksamaan yhtään sinun kulujasi. Maksat ikään kuin itse alisteisen asemasi. Sitä kutsutaan taloudelliseksi väkivallaksi.

Aloittajaa ei kukaan pakota elämäntyyliin johon hänellä ei ole varaa. Miksi edullisessa kaksiossa asuminen muuttuu väkivallaksi heti kun kumppanilla on vähän enemmän rahaa? Tienaan saman kuin aloittaja ja sillä rahalla elää ihan mukavasti. Ei ole mitään syytä ruinata muilta rahaa.

Puolet tuloista menee vuokraan. Eihän sinulla ole varaa asua noin kalliisti! Muuta halvempaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajuu näitä pariskuntia jotka on yhdessä mutta kuitenkin erikseen, ei haluta panostaa yhteiseen elämään yhtään. Esimerkiksi meillä minä (nainen, lapseton pariskunta) tienaan huomattavasti enemmän kuin mies, ja ei kuuna päivänä tulis mieleen lähtee reissuun ja mies jäis kotiin yksin kun ei oo varaa lähtee mukaan. Minä maksan molempien reissun koska HALUAN lähteä oman rakkaan kanssa matkalle. Ja tiedän, että mies tekisi samoin mikäli osat olisi toisin päin.

"Helmen" olet ap kyllä löytänyt.... Ei kuulosta tasaveroiselta eikä rakastavalta suhteelta. Sinua miettisin kuinka paljon miehesi sua oikeastaan rakastaa jos ei reissuun halua kanssasi vaan tärkeämpää, että maksetaan viimeistä senttiä myöten tasan.

Entä jos se sun mies kärttäisi sinua maksamaan omia matkojaan kavereiden kanssa? Tai ilmoittaisi, että hän haluaa Balille ja sinä saat luvan maksaa? Olisitko edelleen yhtä hanakka maksamaan vai miettisitkö, että nyt joku taitaa tulla hyväksikäytetyksi taloudellisessa mielessä.

Taisin tuossa edellä mainita sanat yhteinen elämä. Siihen ei kaverimatkat Balille kuulu, kun ollaan parisuhteessa niin ne isot reissut/hankinnat/tms tehdään yhdessä, ei kavereiden kanssa. Tässä menee sulla selkeästi sekaisin yhteinen elämä vs. sinkkuilu toisen siivellä. Kun ollaan parisuhteessa niin sitä arvostetaan, jos ei arvosta niin parempi olla yksin. Ja luen kreisibailausbilereissut kavereiden kanssa kuuluvaksi sinkkuelämää. Kuten myös mieheni lukee. Ja tämä lienee se avainseikka, ei ole enää tarvetta biletykseen kun tyydytyksen elämään tuo oma rakas vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kuukaudessa nettona 2700 e, mies vähänyli 8000 e. Ei ole käynyt edes mielessä, että miehen pitäisi opintojen ja vuosien työnteon ja erityisosaamisen hankkimisen jälkeen elättää minua vain siksi, että olen ottanut elämäni sen verran kevyesti, että en tienaa enempää.

Miksi muka mieheni pitäisi tuhlata tulojaan minuun, joka olen tehnyt elämässä monta väärää valintaa? Riittää, että maksaa oman osuutensa eli 50% yhteisistä kuluista. Loput rahansa saa käyttää ihan niin kuin tahtoo.

Jos sun palkka on 2700€ ja miehen 8000€ nettona, niin eihän tuossa ole mitään järkeä, sillä todennäköisesti velkaannut koko ajan mitä olet miehesi kanssa, jos miehellä on vielä perittyä omaisuutta - iso asunto, vapaa-ajan asunnot, veneet, autot jne. eli eletään hyvätuloisen elintasos ja maksat kuluista 50%. Sun palkka menee kokonaisuudessaan ison asunnon ja kesämökin ylläpitoihin. Entä yhteiset lomamatkat, ulkona syömiset, harrastukset jne. En ikipäivänä voisi perheenä elää kahta elintasoa, jossa toinen syö kinkkua ja toinen halppismakkaraa aamiaispöydässä.

Teidän malli on hyväksytty vain, jos nainen on pienipalkkainen, mutta ei koskaan toisinpäin, jossa nainen on hyväpalkkainen ja varakas ja mies pienituloinen, siitä tulisi hirveä meteli, tosin en edes tunne yhtään tapausta, jossa elettäisiin kahta elintasoa, jos nainen hyvätuloinen.

Vierailija kirjoitti:

En tajuu näitä pariskuntia jotka on yhdessä mutta kuitenkin erikseen, ei haluta panostaa yhteiseen elämään yhtään. Esimerkiksi meillä minä (nainen, lapseton pariskunta) tienaan huomattavasti enemmän kuin mies, ja ei kuuna päivänä tulis mieleen lähtee reissuun ja mies jäis kotiin yksin kun ei oo varaa lähtee mukaan. Minä maksan molempien reissun koska HALUAN lähteä oman rakkaan kanssa matkalle. Ja tiedän, että mies tekisi samoin mikäli osat olisi toisin päin.

"Helmen" olet ap kyllä löytänyt.... Ei kuulosta tasaveroiselta eikä rakastavalta suhteelta. Sinua miettisin kuinka paljon miehesi sua oikeastaan rakastaa jos ei reissuun halua kanssasi vaan tärkeämpää, että maksetaan viimeistä senttiä myöten tasan.

Entä miten suhtautuisit jos kumppanisi alkaisi vaatia sinua maksamaan oman elämisensä, kuten aloittaja? Siis ennen kuin olet itse ilmaissut olevasi halukas siihen?

Ap ilmoittaa nyt miehelle ettei pysty asumaan noin kalliisti ja joko muutat pois tai maksat vähemmän asumisesta kuin mies.

En ikinä olisi suhteessa missä mies käy lomilla eikä ota mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajuu näitä pariskuntia jotka on yhdessä mutta kuitenkin erikseen, ei haluta panostaa yhteiseen elämään yhtään. Esimerkiksi meillä minä (nainen, lapseton pariskunta) tienaan huomattavasti enemmän kuin mies, ja ei kuuna päivänä tulis mieleen lähtee reissuun ja mies jäis kotiin yksin kun ei oo varaa lähtee mukaan. Minä maksan molempien reissun koska HALUAN lähteä oman rakkaan kanssa matkalle. Ja tiedän, että mies tekisi samoin mikäli osat olisi toisin päin.

"Helmen" olet ap kyllä löytänyt.... Ei kuulosta tasaveroiselta eikä rakastavalta suhteelta. Sinua miettisin kuinka paljon miehesi sua oikeastaan rakastaa jos ei reissuun halua kanssasi vaan tärkeämpää, että maksetaan viimeistä senttiä myöten tasan.

Entä jos se sun mies kärttäisi sinua maksamaan omia matkojaan kavereiden kanssa? Tai ilmoittaisi, että hän haluaa Balille ja sinä saat luvan maksaa? Olisitko edelleen yhtä hanakka maksamaan vai miettisitkö, että nyt joku taitaa tulla hyväksikäytetyksi taloudellisessa mielessä.

Taisin tuossa edellä mainita sanat yhteinen elämä. Siihen ei kaverimatkat Balille kuulu, kun ollaan parisuhteessa niin ne isot reissut/hankinnat/tms tehdään yhdessä, ei kavereiden kanssa. Tässä menee sulla selkeästi sekaisin yhteinen elämä vs. sinkkuilu toisen siivellä. Kun ollaan parisuhteessa niin sitä arvostetaan, jos ei arvosta niin parempi olla yksin. Ja luen kreisibailausbilereissut kavereiden kanssa kuuluvaksi sinkkuelämää. Kuten myös mieheni lukee. Ja tämä lienee se avainseikka, ei ole enää tarvetta biletykseen kun tyydytyksen elämään tuo oma rakas vieressä.

Kyllä, olet oikeassa. Teidän tapanne on ainoa oikea tapa elää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kuukaudessa nettona 2700 e, mies vähänyli 8000 e. Ei ole käynyt edes mielessä, että miehen pitäisi opintojen ja vuosien työnteon ja erityisosaamisen hankkimisen jälkeen elättää minua vain siksi, että olen ottanut elämäni sen verran kevyesti, että en tienaa enempää.

Miksi muka mieheni pitäisi tuhlata tulojaan minuun, joka olen tehnyt elämässä monta väärää valintaa? Riittää, että maksaa oman osuutensa eli 50% yhteisistä kuluista. Loput rahansa saa käyttää ihan niin kuin tahtoo.

Jos sun palkka on 2700€ ja miehen 8000€ nettona, niin eihän tuossa ole mitään järkeä, sillä todennäköisesti velkaannut koko ajan mitä olet miehesi kanssa, jos miehellä on vielä perittyä omaisuutta - iso asunto, vapaa-ajan asunnot, veneet, autot jne. eli eletään hyvätuloisen elintasos ja maksat kuluista 50%. Sun palkka menee kokonaisuudessaan ison asunnon ja kesämökin ylläpitoihin. Entä yhteiset lomamatkat, ulkona syömiset, harrastukset jne. En ikipäivänä voisi perheenä elää kahta elintasoa, jossa toinen syö kinkkua ja toinen halppismakkaraa aamiaispöydässä.

Teidän malli on hyväksytty vain, jos nainen on pienipalkkainen, mutta ei koskaan toisinpäin, jossa nainen on hyväpalkkainen ja varakas ja mies pienituloinen, siitä tulisi hirveä meteli, tosin en edes tunne yhtään tapausta, jossa elettäisiin kahta elintasoa, jos nainen hyvätuloinen.

En minäkään. Köyhä ja pienipalkkainen mies ei kelpaa varakkaalle ja hyväpalkkaiselle naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sä saat kaiken ton rahan tuhlattua elämiseen? Elä vähän nuukemmin niin jää säästöön.

No ihan asunnon vuokra 2200€/kk. Niin sehän vie jo 1100€. Eipä paljoa jää.

Ap

Jos teille tulee ero ja mies häipyy, miten ajattelit maksaa vuokran. Edes sen ajan että etsit uuden asunnon?

En tiedä, ei olla eroa kyllä mietitty.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sä saat kaiken ton rahan tuhlattua elämiseen? Elä vähän nuukemmin niin jää säästöön.

No ihan asunnon vuokra 2200€/kk. Niin sehän vie jo 1100€. Eipä paljoa jää.

Ap

Jos teille tulee ero ja mies häipyy, miten ajattelit maksaa vuokran. Edes sen ajan että etsit uuden asunnon?

En tiedä, ei olla eroa kyllä mietitty.

Ap

Ajattele jos nyt kuitenkin jossain vaiheessa hankitte lapsia, niin olet äitinä pakosti köyhyysloukussa.

Tai jos eroatte, niin sinulla ei ole talous ihan äkkiä kunnossa koska nyt kaikki menee eikä säästöä tule.

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kuukaudessa nettona 2700 e, mies vähänyli 8000 e. Ei ole käynyt edes mielessä, että miehen pitäisi opintojen ja vuosien työnteon ja erityisosaamisen hankkimisen jälkeen elättää minua vain siksi, että olen ottanut elämäni sen verran kevyesti, että en tienaa enempää.

Miksi muka mieheni pitäisi tuhlata tulojaan minuun, joka olen tehnyt elämässä monta väärää valintaa? Riittää, että maksaa oman osuutensa eli 50% yhteisistä kuluista. Loput rahansa saa käyttää ihan niin kuin tahtoo.

Meillä aika sama tuloero mutta minä tienaan enemmän. Meillä periaatteessa 50-50 jako, mutta käytännössä minä maksan melko paljon enemmän ja se on minulle ihan ok. Mutta ymmärrän mistä puhut. Minun puolisoni on hirveän fiksu, mutta kyllästyi yliopistoon ekan vuoden jälkeen ja meni töihin. Minä taas opiskelin vuositolkulla todella haastavaa alaa. Ei se minustakaan erityisen kivaa ollut kituutella opintotuella ja hanttihommilla tai skipata bileitä kun piti lukea yömyöhään tenttiin, mutta minä valitsin näin. En ymmärrä miksi tulot pitäisi tasata täysin, kun kumppani ei ole samoja uhrauksia halunnut aikanaan tehdä?

Toiseksi, minä saan enemmän liksaa myös siksi, että minä teen keskimäärin 15-20 tuntia enemmän töitä. Miksi minä en omilla ylityötunneillani saisi kustantaa itselleni vaikka parempaa autoa? Kumppani viettää samaan aikaan vapaata, lukee kirjaa tai nukkuu vaikka päikkäreitä. Tavallaan se on hänen valintansa, hän on valinnut mieluummin lisää vapaa-aikaa kuin lisää rahaa.

Tavallaan voi ajatella myös niin, että mehän saamme sanan verran hyvää elämään, ne hyvät asiat ei vaan ole täysin samoja. Hän sai nuoruuden ilman opiskelustressiä ja nyt työn ilman pitkäksi venähtäviä ylityöiltoja tai ankaran vastuun tuomia paineita. Kyllä näillekin joku hintalappu pitäisi laskea, jos nyt täysin hysteerisesti alettaisiin kaikkea puolittamaan.

Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.

No tuohan kuulostaa ihan ok tavalle.

Varsinkin jos et matkustele kavereitten kanssa, koska puolison rahat menee elämiseen täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kuukaudessa nettona 2700 e, mies vähänyli 8000 e. Ei ole käynyt edes mielessä, että miehen pitäisi opintojen ja vuosien työnteon ja erityisosaamisen hankkimisen jälkeen elättää minua vain siksi, että olen ottanut elämäni sen verran kevyesti, että en tienaa enempää.

Miksi muka mieheni pitäisi tuhlata tulojaan minuun, joka olen tehnyt elämässä monta väärää valintaa? Riittää, että maksaa oman osuutensa eli 50% yhteisistä kuluista. Loput rahansa saa käyttää ihan niin kuin tahtoo.

Jos sun palkka on 2700€ ja miehen 8000€ nettona, niin eihän tuossa ole mitään järkeä, sillä todennäköisesti velkaannut koko ajan mitä olet miehesi kanssa, jos miehellä on vielä perittyä omaisuutta - iso asunto, vapaa-ajan asunnot, veneet, autot jne. eli eletään hyvätuloisen elintasos ja maksat kuluista 50%. Sun palkka menee kokonaisuudessaan ison asunnon ja kesämökin ylläpitoihin. Entä yhteiset lomamatkat, ulkona syömiset, harrastukset jne. En ikipäivänä voisi perheenä elää kahta elintasoa, jossa toinen syö kinkkua ja toinen halppismakkaraa aamiaispöydässä.

Teidän malli on hyväksytty vain, jos nainen on pienipalkkainen, mutta ei koskaan toisinpäin, jossa nainen on hyväpalkkainen ja varakas ja mies pienituloinen, siitä tulisi hirveä meteli, tosin en edes tunne yhtään tapausta, jossa elettäisiin kahta elintasoa, jos nainen hyvätuloinen.

Minä ilmoittaudun kyllä, parempipalkkainen nainen ja sulassa sovussa 50-50 malli vuosikausia. Nyt tosin muutama huono valinta syö muutaman vuoden ajan molempien palkat lähes kokonaan, mutta sen jälkeen palataan entiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kuukaudessa nettona 2700 e, mies vähänyli 8000 e. Ei ole käynyt edes mielessä, että miehen pitäisi opintojen ja vuosien työnteon ja erityisosaamisen hankkimisen jälkeen elättää minua vain siksi, että olen ottanut elämäni sen verran kevyesti, että en tienaa enempää.

Miksi muka mieheni pitäisi tuhlata tulojaan minuun, joka olen tehnyt elämässä monta väärää valintaa? Riittää, että maksaa oman osuutensa eli 50% yhteisistä kuluista. Loput rahansa saa käyttää ihan niin kuin tahtoo.

Jos sun palkka on 2700€ ja miehen 8000€ nettona, niin eihän tuossa ole mitään järkeä, sillä todennäköisesti velkaannut koko ajan mitä olet miehesi kanssa, jos miehellä on vielä perittyä omaisuutta - iso asunto, vapaa-ajan asunnot, veneet, autot jne. eli eletään hyvätuloisen elintasos ja maksat kuluista 50%. Sun palkka menee kokonaisuudessaan ison asunnon ja kesämökin ylläpitoihin. Entä yhteiset lomamatkat, ulkona syömiset, harrastukset jne. En ikipäivänä voisi perheenä elää kahta elintasoa, jossa toinen syö kinkkua ja toinen halppismakkaraa aamiaispöydässä.

Teidän malli on hyväksytty vain, jos nainen on pienipalkkainen, mutta ei koskaan toisinpäin, jossa nainen on hyväpalkkainen ja varakas ja mies pienituloinen, siitä tulisi hirveä meteli, tosin en edes tunne yhtään tapausta, jossa elettäisiin kahta elintasoa, jos nainen hyvätuloinen.

Mikä ihme se on tämä "eletään hyvätuloisen elintasoa"?

Sinulla on kuvitelma, että jos tulot ovat hyvät, niin rahaa laitetaan palamaan ihan urakalla. Ison asunnon ylläpito ja miehen kesämökki veisivät rahani? Asumiseen minulla menee kuukaudessa vähän yli 300 e ja miehen kesämökki on miehen kesämökki, en maksa sen kiinteistä kuluista euroakaan.

Kuntosalikorttini maksaa 50 e/kk enkä keksi yhtäkään syytä sille, miksi mies sen maksaisi. Yhteiset harrastukset ei meillä paljoa maksa , koska emme pelaa jääkiekkoa tai lentele helikopterilla. Teatteri, elokuvissakäynti, melontaretket - ei niihin omaisuuksia saa kulumaan ja ihan hyvin tällä palkalla ne omalta osaltaan kustantaa.

Olen tätä palstaa lukiessani usein miettinyt, mistä ihmeestä syntyy kuvitelma siitä, että avioliitossa omat rahat ja erisuuret tulot tarkoittaa automaattisesti kahta erilaista elintasoa. Meillä mies syö aamupalalla puuroa, minä smoothien. Pitäisikö minun siis siirtyä puuronsyöjäksi, jotta elintasoeromme ei olisi valtava?

Miksi elät yli varojen? Itse en ikinä muuttaisi noin kalliiseen vuokra-asuntoon. En ymmärrä miksi olet tuohon suostunut, ei sinua kuitenkaan ole siihen pakotettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.

No tuohan kuulostaa ihan ok tavalle.

Varsinkin jos et matkustele kavereitten kanssa, koska puolison rahat menee elämiseen täysin.

Miksi parempituloinen ei saisi matkustella kavereiden kanssa? Saako kuitenkin ostaa Ferrarin tai vaikka uhkapelata?

Meillä on aina ollut yhteiset tilit ja yhteiset rahat. Eipä ole koskaan tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitäkin ja miten menot jaetaan.

On edetty vaiheittain yksiöstä nykyiseen perheasuntoon, saatu lapset, kasvatettu ne aikuisuuden kynnykselle, asuttu välillä ulkomailla niin, että vain toisella on ollut tuloja, vakava onnettomuuksiin on matkaan mahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu toisteperin missä olisi köyhempi mies niin mammat kirkuisi että ei tarvitse toisen maksaa suhteutettuna tuloihin. Women are truly wonderful... :)

Älå yleistä. Olen nainen ja 50/50 on minusta ainoa hyväksyttävä tapa jakaa kulut (poikkeuksena lapsivapaat). Jos vuokra on ap:lle liian kallis niin heidän pitää muuttaa halvempaan. Jos mies ei suostu niin silloin kannattaa muuttaa erilleen ja jatkaa erillissuhteessa.