Erilaiset elintasot parisuhteessa

Miksei saa? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.

No tuohan kuulostaa ihan ok tavalle.

Varsinkin jos et matkustele kavereitten kanssa, koska puolison rahat menee elämiseen täysin.

Miksi parempituloinen ei saisi matkustella kavereiden kanssa? Saako kuitenkin ostaa Ferrarin tai vaikka uhkapelata?

Aikuisten ihmisten perhe-elämään ei kuulu kaverireissut sillä aikaa kun toinen hoitaa lapsia yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.

Meillä on nyt tilanne, että minä tienaan enemmän ja mies on kotona. Rahat ovat yhteiset ja laskut maksetaan yhteisestä potista niinkuin silloinkin, kun kummatkin on töissä. Ei meidän suhteessa kukaan ole loinen ja kertoo paljon arvostuksesta, jota tunnet vaimoasi kohtaan, että puhut loisimismahdollisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kuukaudessa nettona 2700 e, mies vähänyli 8000 e. Ei ole käynyt edes mielessä, että miehen pitäisi opintojen ja vuosien työnteon ja erityisosaamisen hankkimisen jälkeen elättää minua vain siksi, että olen ottanut elämäni sen verran kevyesti, että en tienaa enempää.

Miksi muka mieheni pitäisi tuhlata tulojaan minuun, joka olen tehnyt elämässä monta väärää valintaa? Riittää, että maksaa oman osuutensa eli 50% yhteisistä kuluista. Loput rahansa saa käyttää ihan niin kuin tahtoo.

Meillä aika sama tuloero mutta minä tienaan enemmän. Meillä periaatteessa 50-50 jako, mutta käytännössä minä maksan melko paljon enemmän ja se on minulle ihan ok. Mutta ymmärrän mistä puhut. Minun puolisoni on hirveän fiksu, mutta kyllästyi yliopistoon ekan vuoden jälkeen ja meni töihin. Minä taas opiskelin vuositolkulla todella haastavaa alaa. Ei se minustakaan erityisen kivaa ollut kituutella opintotuella ja hanttihommilla tai skipata bileitä kun piti lukea yömyöhään tenttiin, mutta minä valitsin näin. En ymmärrä miksi tulot pitäisi tasata täysin, kun kumppani ei ole samoja uhrauksia halunnut aikanaan tehdä?

Toiseksi, minä saan enemmän liksaa myös siksi, että minä teen keskimäärin 15-20 tuntia enemmän töitä. Miksi minä en omilla ylityötunneillani saisi kustantaa itselleni vaikka parempaa autoa? Kumppani viettää samaan aikaan vapaata, lukee kirjaa tai nukkuu vaikka päikkäreitä. Tavallaan se on hänen valintansa, hän on valinnut mieluummin lisää vapaa-aikaa kuin lisää rahaa.

Tavallaan voi ajatella myös niin, että mehän saamme sanan verran hyvää elämään, ne hyvät asiat ei vaan ole täysin samoja. Hän sai nuoruuden ilman opiskelustressiä ja nyt työn ilman pitkäksi venähtäviä ylityöiltoja tai ankaran vastuun tuomia paineita. Kyllä näillekin joku hintalappu pitäisi laskea, jos nyt täysin hysteerisesti alettaisiin kaikkea puolittamaan.

Tämä. Nimenomaan valinnoista on kysymys. Hoitovapaat ja vakavat saraudet erikseen (tosin valintoja ne hoitovapaatkin ovat, mutta sen ymmärrän että silloin toinen ottaa isomman taloudellisen vastuun tilapäisesti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu toisteperin missä olisi köyhempi mies niin mammat kirkuisi että ei tarvitse toisen maksaa suhteutettuna tuloihin. Women are truly wonderful... :)

Älå yleistä. Olen nainen ja 50/50 on minusta ainoa hyväksyttävä tapa jakaa kulut (poikkeuksena lapsivapaat). Jos vuokra on ap:lle liian kallis niin heidän pitää muuttaa halvempaan. Jos mies ei suostu niin silloin kannattaa muuttaa erilleen ja jatkaa erillissuhteessa.

Kyllä "asiantuntijat" suosittelevat jakamaan menot tulojen suhteessa vaikka niin, että kumpikin laittaa 70% tuloista yhteiselle tilille, josta maksetaan sitten kaikki perheen menot lainanlyhennyksistä lomamatkoihin ja jos jotain jää, niin ne siirretään yhteiselle säästötilille.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.

Hyi, olet kamala mies! Meillä on sama tuloero ja mies maksaa kaiken. Oma pieni palkkani jää omaan käyttööni ja ostan siitä myös ruuat. Ja yhdessä olemme olleet jo 25 vuotta ilman riitoja rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksei saa? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.

No tuohan kuulostaa ihan ok tavalle.

Varsinkin jos et matkustele kavereitten kanssa, koska puolison rahat menee elämiseen täysin.

Miksi parempituloinen ei saisi matkustella kavereiden kanssa? Saako kuitenkin ostaa Ferrarin tai vaikka uhkapelata?

Aikuisten ihmisten perhe-elämään ei kuulu kaverireissut sillä aikaa kun toinen hoitaa lapsia yksin kotona.

Kuka nyt hoitaa lapsia yksin kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajuu näitä pariskuntia jotka on yhdessä mutta kuitenkin erikseen, ei haluta panostaa yhteiseen elämään yhtään. Esimerkiksi meillä minä (nainen, lapseton pariskunta) tienaan huomattavasti enemmän kuin mies, ja ei kuuna päivänä tulis mieleen lähtee reissuun ja mies jäis kotiin yksin kun ei oo varaa lähtee mukaan. Minä maksan molempien reissun koska HALUAN lähteä oman rakkaan kanssa matkalle. Ja tiedän, että mies tekisi samoin mikäli osat olisi toisin päin.

"Helmen" olet ap kyllä löytänyt.... Ei kuulosta tasaveroiselta eikä rakastavalta suhteelta. Sinua miettisin kuinka paljon miehesi sua oikeastaan rakastaa jos ei reissuun halua kanssasi vaan tärkeämpää, että maksetaan viimeistä senttiä myöten tasan.

Entä jos se sun mies kärttäisi sinua maksamaan omia matkojaan kavereiden kanssa? Tai ilmoittaisi, että hän haluaa Balille ja sinä saat luvan maksaa? Olisitko edelleen yhtä hanakka maksamaan vai miettisitkö, että nyt joku taitaa tulla hyväksikäytetyksi taloudellisessa mielessä.

"Haluaa Balille ja sinä saat luvan maksaa" sanoisin, että no heh, halua ihan rauhassa :) Tai sitten saisi ruveta innostamaan ja suostuttelemaan minua, että miksi ihmeessä minä haluaisin Balille myös ja maksaa hänet sinne :)

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.

No tuohan kuulostaa ihan ok tavalle.

Varsinkin jos et matkustele kavereitten kanssa, koska puolison rahat menee elämiseen täysin.

Tietenkin käyn reissussa kavereiden kanssa. Miksi en kävisi? Mielestäni rahat eivät vaimolla mene täysin elämiseen. Kaikkien pakollisten menojen jälkeen jää hänellä noin 500€ kuukaudessa säätöön tai ruhlattavaksi. Toisilla se raha vaan polttelee taskuja ja kummasti hän niitä vaatteita kaupasta raahaa kotiin viikottain.

Te, jotka jaatte menot 50/50, niin onko vanhemmillannekin sama systeemi? Miten perheissänne asiat ratkaistiin teidän ollessanne lapsia tai nyt, jos vanhempanne ovat eläkkeellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajuu näitä pariskuntia jotka on yhdessä mutta kuitenkin erikseen, ei haluta panostaa yhteiseen elämään yhtään. Esimerkiksi meillä minä (nainen, lapseton pariskunta) tienaan huomattavasti enemmän kuin mies, ja ei kuuna päivänä tulis mieleen lähtee reissuun ja mies jäis kotiin yksin kun ei oo varaa lähtee mukaan. Minä maksan molempien reissun koska HALUAN lähteä oman rakkaan kanssa matkalle. Ja tiedän, että mies tekisi samoin mikäli osat olisi toisin päin.

"Helmen" olet ap kyllä löytänyt.... Ei kuulosta tasaveroiselta eikä rakastavalta suhteelta. Sinua miettisin kuinka paljon miehesi sua oikeastaan rakastaa jos ei reissuun halua kanssasi vaan tärkeämpää, että maksetaan viimeistä senttiä myöten tasan.

Entä jos se sun mies kärttäisi sinua maksamaan omia matkojaan kavereiden kanssa? Tai ilmoittaisi, että hän haluaa Balille ja sinä saat luvan maksaa? Olisitko edelleen yhtä hanakka maksamaan vai miettisitkö, että nyt joku taitaa tulla hyväksikäytetyksi taloudellisessa mielessä.

Taisin tuossa edellä mainita sanat yhteinen elämä. Siihen ei kaverimatkat Balille kuulu, kun ollaan parisuhteessa niin ne isot reissut/hankinnat/tms tehdään yhdessä, ei kavereiden kanssa. Tässä menee sulla selkeästi sekaisin yhteinen elämä vs. sinkkuilu toisen siivellä. Kun ollaan parisuhteessa niin sitä arvostetaan, jos ei arvosta niin parempi olla yksin. Ja luen kreisibailausbilereissut kavereiden kanssa kuuluvaksi sinkkuelämää. Kuten myös mieheni lukee. Ja tämä lienee se avainseikka, ei ole enää tarvetta biletykseen kun tyydytyksen elämään tuo oma rakas vieressä.

Huhhuh. Onneksi oma elämänkumppani ei odota elämistä symbioosissa vaan hänelle on itsestäänselvyys, että molemmilla on edelleen myös omia menoja. Kreisibailausbilettäminen ei itseäni kiinnosta eikä taida puolisokaan reissuillaan paljon bilettää, mutta pariksi viikoksi lähden kohta omatoimimatkalle, jolla yhdistän patikoinnin vuoristossa ja vapaaehtoistyön eläinten hyväksi.

Balillakin olen ajatellut joskus käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu toisteperin missä olisi köyhempi mies niin mammat kirkuisi että ei tarvitse toisen maksaa suhteutettuna tuloihin. Women are truly wonderful... :)

Älå yleistä. Olen nainen ja 50/50 on minusta ainoa hyväksyttävä tapa jakaa kulut (poikkeuksena lapsivapaat). Jos vuokra on ap:lle liian kallis niin heidän pitää muuttaa halvempaan. Jos mies ei suostu niin silloin kannattaa muuttaa erilleen ja jatkaa erillissuhteessa.

Kyllä "asiantuntijat" suosittelevat jakamaan menot tulojen suhteessa vaikka niin, että kumpikin laittaa 70% tuloista yhteiselle tilille, josta maksetaan sitten kaikki perheen menot lainanlyhennyksistä lomamatkoihin ja jos jotain jää, niin ne siirretään yhteiselle säästötilille.

Oletko huomannut, että nuo "asiantuntijat" ovat aina naisia ja oletuksena on, että suhteessa pienempituloinen on nainen. Koskaan he eivät ole kertoneet, miksi kulutus voi olla 50/50, mutta maksut menevät 70/30 eli missä ihmeessä tuossa on reiluus. Kun tulee ero, on se nainen ihan toistaitoinen raha-asioissa, kun ei olekaan enää kahden palkkaa käytössä eikä omilla tuloilla tule toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka jaatte menot 50/50, niin onko vanhemmillannekin sama systeemi? Miten perheissänne asiat ratkaistiin teidän ollessanne lapsia tai nyt, jos vanhempanne ovat eläkkeellä?

Yhteiset rahat, joista isä ansaitsi lähes kaiken, ja kuolemaansa saakka onneton ja katkera äiti, joka olisi halunnut erota mutta ei osannut eikä uskaltanut, kun häpeä olisi ollut liian suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.

Meillä on nyt tilanne, että minä tienaan enemmän ja mies on kotona. Rahat ovat yhteiset ja laskut maksetaan yhteisestä potista niinkuin silloinkin, kun kummatkin on töissä. Ei meidän suhteessa kukaan ole loinen ja kertoo paljon arvostuksesta, jota tunnet vaimoasi kohtaan, että puhut loisimismahdollisuuksista.

Puhun lähinnä kokemuksesta. Edellisessä parisuhteessa salasin tuloni mahdollisimman pitkään. Kun exälleni kävi ilmi tuloni, ei suhteessa enää ollut enää mitään järkeä. Maksoin kaikki kulut ja exäni sikaili omat rahansa. Rahaa ei noista mun tuloista lopulta jäänyt mitään edes säästöön. Jatkuvasti olisi pitänyt olla ostamassa ties mitä pradaa ja muita kalliita tuotteita. Jostain huivistakin maksoin lähemmäs 200€.

Nykyisen suhteen alussa kerroin vaimolle, että lokkimista en hyväksy enää enkä aio kaikkea kustantaa. Vaimo valitkoon elintason haluamakseen. Mielestäni kuitenkin maksan melko reilun osuuden kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka jaatte menot 50/50, niin onko vanhemmillannekin sama systeemi? Miten perheissänne asiat ratkaistiin teidän ollessanne lapsia tai nyt, jos vanhempanne ovat eläkkeellä?

Vanhemmillani oli sama systeemi. Kumpikin on aina elänyt tulojensa mukaan, ei tuplatulojen, joten en muista että asia olisi ollut ongelma. Äiti on aina harrastanut sijoittamista ja sai todennäköisesti sitä kautta "ylimääräistä" rahaa. Eläkkeellä heillä on edelleen omat rahat eikä koskaan riitaa siitä, että toinen tuhlaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Miksei saa? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.

No tuohan kuulostaa ihan ok tavalle.

Varsinkin jos et matkustele kavereitten kanssa, koska puolison rahat menee elämiseen täysin.

Miksi parempituloinen ei saisi matkustella kavereiden kanssa? Saako kuitenkin ostaa Ferrarin tai vaikka uhkapelata?

Aikuisten ihmisten perhe-elämään ei kuulu kaverireissut sillä aikaa kun toinen hoitaa lapsia yksin kotona.

Tarkoitatko, että kaikilla pariskunnilla on lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka jaatte menot 50/50, niin onko vanhemmillannekin sama systeemi? Miten perheissänne asiat ratkaistiin teidän ollessanne lapsia tai nyt, jos vanhempanne ovat eläkkeellä?

Yhteiset rahat, joista isä ansaitsi lähes kaiken, ja kuolemaansa saakka onneton ja katkera äiti, joka olisi halunnut erota mutta ei osannut eikä uskaltanut, kun häpeä olisi ollut liian suuri.

Sama juttu, paitsi äiti oli varaton ja köyhä eikä siksi voinut erota. Isä käytti sumeilematta taloudellista väkivaltaa koko perhettä kohtaan. Hyvä että kuoli pois.

Poikani seurusteli yhdessä vaiheessa sairaanhoitajaksi opiskelevan tytön kanssa. Muistutin, että jos yhteen menette ja tytöllä on lokkitaipumusta, niin joudut aika lailla runsaasti maksamaan siitä, että siivoat ja tiskaat. Poika onneksi ymmärsi asian ja vaihtoi parempituloiseen tyttöystävään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu toisteperin missä olisi köyhempi mies niin mammat kirkuisi että ei tarvitse toisen maksaa suhteutettuna tuloihin. Women are truly wonderful... :)

Älå yleistä. Olen nainen ja 50/50 on minusta ainoa hyväksyttävä tapa jakaa kulut (poikkeuksena lapsivapaat). Jos vuokra on ap:lle liian kallis niin heidän pitää muuttaa halvempaan. Jos mies ei suostu niin silloin kannattaa muuttaa erilleen ja jatkaa erillissuhteessa.

Kyllä "asiantuntijat" suosittelevat jakamaan menot tulojen suhteessa vaikka niin, että kumpikin laittaa 70% tuloista yhteiselle tilille, josta maksetaan sitten kaikki perheen menot lainanlyhennyksistä lomamatkoihin ja jos jotain jää, niin ne siirretään yhteiselle säästötilille.

70% tuloista asumiseen ja ruokaan? En ikinä haluaisi asua niin kalliisti! Meillä yhteiselle tilille laitetaan vain sen verran kuin tarvitaan sen kuukauden asumiskuluihin, ruokaan ja yhteiseen autoon. Talvella summa on isompi (lämmitys), kesällä pienempi. Matkat maksetaan omista rahoista myös silloin kun matkustetaan yhdessä. Säästäminen on henkilökohtainen juttu, itse käytän rahani mieluummin matkustamiseen kuin säästämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksei saa? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole oikein, jos toinen tienaa enemmän? Ei kai toisen tarvii palkastaan luopua ettei toiselle tule paha mieli. Vaimollani on nettotulot noin 1700€ ja mulla noin 6000€. En mä siitä koe huonoa omaatuntoa, että olen elämässäni menestynyt. Vaimo maksaa yhteisistä menoista noin 1300€/kk ja minä 2600€/kk. Se, että mulle vajaa 3400€ enemmän käyttöön ja säästöön, ei ole minun vikani. Voisin enemmänkin varmaan maksaa kuluista, mutta periaatteena on, että en loisia elätä. Ja vaimo on meidän elintason pitkälti valinnut, itselle olisi kelvannut huokeampikin asunto.

No tuohan kuulostaa ihan ok tavalle.

Varsinkin jos et matkustele kavereitten kanssa, koska puolison rahat menee elämiseen täysin.

Miksi parempituloinen ei saisi matkustella kavereiden kanssa? Saako kuitenkin ostaa Ferrarin tai vaikka uhkapelata?

Aikuisten ihmisten perhe-elämään ei kuulu kaverireissut sillä aikaa kun toinen hoitaa lapsia yksin kotona.

Miksi ei kuulu? Meillä ei kummallakaan ole mitään ongelmia lapsia hoitaa, joten kumpikin saa käydä kaverireissuilla. Kyllä se kauheaa olisi, jos ei mitään omia menoja saisi olla 20 vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos asutaan saman katon alla, tulee elintasonkin olla suht sama. Eli mikäli mies haluaa elämänne olevan huiskentelevaa, niin saa tulla vähän vastaan noissa kustannuksissa.

Ei tietenkään tarvitse tulla vastaan. Jokainen vastatkoon itsensä elättämisestä. Tuossa jo sanottiinkin, että olet tehnyt itse valintasi mihin kouluttaudut, ym. Miks miehen tulisi antaa sinulle rahaa, koska sinä et sen eteen ole ollut valmis opiskelemaan ja hakeutumaan parempipalkkaiseen työhön. Miksi miehen tulisi tehdä tämä sinun puolestasi? Et kai vaan ole suhteessa rahan vuoksi? Tutkimuksien mukaan naiset näkevät miehen haluttavampana kun kuulevat tämän varallisuudesta. Kuulutko sinä tähän sakkiin?