Meillä on miehen kanssa sopimus, että hånen ei tarvitse olla mua kohtaan yksiavioinen - haluatko kysyä jotain?

Taas näitä pseudoasiallisia valistusketjuja, joissa omasta mielestään poikkeuksellisen valinnan tehnyt vastailee asiallisesti ja älyllistäen kysymyksiin aiheesta, joka on tunnepitoinen ja perustuu biologiaan. Millään järkevyydellä, asiallisuudella ja älyllistämisellä tuosta ei saa hyvänkuuloista ratkaisua, vaikka kyseinen henkilö omista syistään haluaakin sillä tavalla elää. Hänen syynsä pohjaavat tunteeseen ja biologiaan, jopa enemmän kuin yksiavioisten syyt.

Vierailija kirjoitti:

Arvasin ap:n saamat kommentit. Itse en usko hetkeäkään etteikö järjestely olisi oikeinkin toimiva. Miettikääpä hetki miksi suhtaudutte tähän jopa raivokkaasti? Miettikää hetki kuka tai mikä on käskenyt ihmisen olevan yksiavioinen? Ihminen itse, vai yhteiskunnan normit? Minä en usko yksiavioisuuteen seksuaalisessa mielessä, mutta ajatus on herännyt vasta muutamia vuosia sitten. Meidät on kasvatettu jo lapsesta asti niihin typeriin prinsessasatuihin, jossa jokaiselle on luvassa se happily ever after ja unelmien prinssi/prinsessa. Henkisesti näin toki saattaa olla, mutta ajatuskin siitä että loppuelämä ollaan kultaisessa vankilassa jossa puoliso päättää sun omasta kehosta, kuvottaa.

Avoin suhde herättää edelleen monogamisessa yhteiskunnassa niin paljon närää ja vääriä uskomuksia, se mikä siitä tekee raskaan elämäntavan on nimenomaan salailu muilta. Jännä kun itse on parisuhteensa kanssa täysin sinut ja arki yhdessä maailman rakkaimman ihmisen kanssa on ihanaa, niin muu maailma haluaa tuomita sen että seksiä on muidenkin ihmisten kanssa. Mun mielestä maailma on täynnä ihania ihmisiä, nautinto on ihana asia ja elämä liian lyhyt elettäväksi muiden määräämien normien mukaan. Onneksi näistä alkaa olla enemmän puhetta mediassakin, ehkäpä joku päivä mekin voidaan elää vapaasti.

Monogaaminen, ei monogaminen.

Ja seli seli.

Meillä sovittiin 7 vuotta sitten myös samanlainen "vapaus" 20 avioliittovuoden jälkeen kun molemmilla tuntui olevan viidenkympinvillitys tai joku mikälie taantuma suhteessa. Seksiä eikä kiinnostusta toiseen ollut.

En tiedä mieheni seikkailuista,itse en antautunut seksiin muiden kanssa,suutelua ja läheisyyttä oli yhden kanssa.

Nyt olemme kyllä niiiiiin hyvässä vaiheessa ja rakkaus on palannut. Olemme löytäneet toisemme uudelleen.

Parikymppisinä emme olisi voineet tällaista sopia,se on varmaa. Mustasukkaisuus toisesta olisi lopettanut suhteen.

Elämä on ihanaa ja kohta saamme onnea lisää kun ensimmäinen lapsenlapsemme syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia.

"Toisaalta tietenkin jos tämä järjestely on sinulle täysin ok, hyväksyt sukupuolitautiriskit ja mahdollisen raskauden, miehen ihastumisen ja lähtemisen ja siitä aiheutuvan pahan mielen mahdollisuuden, niin ei kukaan voi sanella miten teidän pitää parisuhteessa elää."

Missä parisuhteessa näitä riskejä ei ole?

Itse pitäisin paljon pahempana sitä, että kuvittelisin toisen tietysti aina olevan uskollinen ja sitten eteen tulisi em. asiat.  Näistä tapauksista esimerkiksi täällä saa lukea lähes päivittäin.

Itse siis mieluummin tiedän, että seksuaalinen uskollisuus ei ole se viimeinen kulmakivi, johon olemme parisuhteemme kiinni hakanneet. On nimittäin aika naivia ajatella, että esim liitossa, joka on kestänyt yhtä kauan kuin meidän (ensi syksynä 36 v) ei kummallakaan koskaan ole ollut mitään houkutuksia. En vaan pysty pitämään itseäni niin riittoisana, ihanana, erinomaisena, että näin olisi. Siksi en tälläistä vaatimusta, minun moisena pitämistä, ole asettanutkaan. Toisaalta en tyydy myös ajatukseen "eihän meidän pertti", kun hyvin kaikkialla elämässä näen, miten pertit porhaltaa.

Miksi on näin usean mielestä siis turvallisempaa, parempaa, fiksumpaa, ties mitä olla asiasta aivan tietämätön, uskoa hyväuskoisena siihen omaan mieheen, jotka ei ole kuten muut aina siihen saakka, kun joutuu toteamaan, että perskulees olihan se kuten ne toisetkin.

Tämä on niin selkeää miehen tekstiä. Yrittää vain normalisoida ajatuksiaan kirjoittaessa täällä naisena, joka kyseiset aikeet hyväksyisi. Toivon, ettei kaltaisesi "mies" pääse kunnon suhteeseen. Ainakaan ennen kuin olet kasvanut henkisesti tai suostut edes rehellisesti avoimeen parisuhteeseen. Minun silmissäni et ansaitsisi kunnioitusta pätkääkään kun kuvittelet,  että samat pelisäännöt eivät sinua koske. 

Kyllä minä olen ihan nainen, mutta sulla taisi mennä tunteisiin.

Siitä voit kyllä olla aivan varma, että sinun pelisääntösi ei minun parisuhdettani koske. Me saamme ihan sinun mielipiteistäsi huolimatta elää sellaisessa parisuhteessa, jossa olemme kohta 40 vuotta eläneet.

Ehkä haluatkin kuitenkin vain provota selostamalla, miten suhde, jossa ei ole oletettavasi valehtelua koskien pettämistä, ei ole rehellinen ja avoin. Meillähän siis nimenomaan sellainen on.

Ei minua mikään suojaa siltä, kuitenkaan, että mies yksipuolisesti muuttaisi sääntöjä (ei käytä kondomia, rakastuu toiseen, pahoittaa mieleni). Kyllä minä sen tiedostan. Ei toista voi omistaa, joten kaikki yllätyksetkin, myös ikävät, ovat aina mahdollisia, kun uskaltaa sitoutua ja rakastua toiseen. Semmoista se elämä on.

Oletan kuitenkin, että suhdettamme vahvistaa se seikka, että ainakin on yksi iso asia, josta emme ole koskaan riidelleet, toisiamme kytänneet tai epäilleet. Muitakin on, mutta mitä olen ympärilleni katsonut, kyllä tämä tuntuu yleisesti ottaen aika iso pelko olevan pariskunnilla.

Tässä ei nyt kaikki natsaa. Ensin sanot, että te olette nelikymppisiä ja nyt sanot, että olette olleet parisuhteessa 40 vuotta. Just joo ja lehmätkin lentää ja mammat uskoo.....

Mikä avoimuuteen perustuva liitto tuo on, jos mies ei kuitenkaan seikkailuistaan kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ymmärretään vaan sitä reppanamiestä, onhan sillä niin vaikeaa...

Mahtaa olla kauheaa, ei pysty sitoutumaankaan.

Yhyyy.......

Potkaisin tuollaisen pihalle. Enkä kadu.

Vastaan tähän, vaikkei ollut varsinaista kysymystä. Tietenkin on paljon pariskuntia, joille uskottomuus ei tulisi kuuloonkaan ja hyvä niin. Ymmärrän, ettei tämä järjestely sovi kaikille. Toisaalta luulisin, että uskottomuus tai sen yritykset on aika yleisiä. Muistan itse sinkkuvuosiltani, miten onnellisesti naimisissa olevat Pekat ja Tepot yrittivät iskeä yhden illan seuraksi. 

ap 

Ei ole uskottomuutta tai pettämistä jos on lupa ja sallittua. Sulla tuntuu menevän sekaisin nämä asiat. (aiemmissakin kommentissasi: "...olen aika sub-henkinen persoona ja siten koen luontevana niinpäin, että mies saa pettää mutta minä en." )

Tietysti, jos se on sulle eräänlainen roolileikki, että tunnet mielihyvää alistumisesta kun mies "pettää". Oikeasti ei petä, koska on sallittua teidän suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin 7 vuotta sitten myös samanlainen "vapaus" 20 avioliittovuoden jälkeen kun molemmilla tuntui olevan viidenkympinvillitys tai joku mikälie taantuma suhteessa. Seksiä eikä kiinnostusta toiseen ollut.

En tiedä mieheni seikkailuista,itse en antautunut seksiin muiden kanssa,suutelua ja läheisyyttä oli yhden kanssa.

Nyt olemme kyllä niiiiiin hyvässä vaiheessa ja rakkaus on palannut. Olemme löytäneet toisemme uudelleen.

Parikymppisinä emme olisi voineet tällaista sopia,se on varmaa. Mustasukkaisuus toisesta olisi lopettanut suhteen.

Elämä on ihanaa ja kohta saamme onnea lisää kun ensimmäinen lapsenlapsemme syntyy.

Onko teillä vieläkin tuo vapaus muihin seikkailuihin, vai luovuitteko siitä jossain vaiheessa?

Minun mieheni on antanut "luvan" rivien välistä. Sanoi että jos petän, se ei haittaa kunhan hänen ei tarvitse tietää siitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia.

"Toisaalta tietenkin jos tämä järjestely on sinulle täysin ok, hyväksyt sukupuolitautiriskit ja mahdollisen raskauden, miehen ihastumisen ja lähtemisen ja siitä aiheutuvan pahan mielen mahdollisuuden, niin ei kukaan voi sanella miten teidän pitää parisuhteessa elää."

Missä parisuhteessa näitä riskejä ei ole?

Itse pitäisin paljon pahempana sitä, että kuvittelisin toisen tietysti aina olevan uskollinen ja sitten eteen tulisi em. asiat.  Näistä tapauksista esimerkiksi täällä saa lukea lähes päivittäin.

Itse siis mieluummin tiedän, että seksuaalinen uskollisuus ei ole se viimeinen kulmakivi, johon olemme parisuhteemme kiinni hakanneet. On nimittäin aika naivia ajatella, että esim liitossa, joka on kestänyt yhtä kauan kuin meidän (ensi syksynä 36 v) ei kummallakaan koskaan ole ollut mitään houkutuksia. En vaan pysty pitämään itseäni niin riittoisana, ihanana, erinomaisena, että näin olisi. Siksi en tälläistä vaatimusta, minun moisena pitämistä, ole asettanutkaan. Toisaalta en tyydy myös ajatukseen "eihän meidän pertti", kun hyvin kaikkialla elämässä näen, miten pertit porhaltaa.

Miksi on näin usean mielestä siis turvallisempaa, parempaa, fiksumpaa, ties mitä olla asiasta aivan tietämätön, uskoa hyväuskoisena siihen omaan mieheen, jotka ei ole kuten muut aina siihen saakka, kun joutuu toteamaan, että perskulees olihan se kuten ne toisetkin.

Tämä on niin selkeää miehen tekstiä. Yrittää vain normalisoida ajatuksiaan kirjoittaessa täällä naisena, joka kyseiset aikeet hyväksyisi. Toivon, ettei kaltaisesi "mies" pääse kunnon suhteeseen. Ainakaan ennen kuin olet kasvanut henkisesti tai suostut edes rehellisesti avoimeen parisuhteeseen. Minun silmissäni et ansaitsisi kunnioitusta pätkääkään kun kuvittelet,  että samat pelisäännöt eivät sinua koske. 

Kyllä minä olen ihan nainen, mutta sulla taisi mennä tunteisiin.

Siitä voit kyllä olla aivan varma, että sinun pelisääntösi ei minun parisuhdettani koske. Me saamme ihan sinun mielipiteistäsi huolimatta elää sellaisessa parisuhteessa, jossa olemme kohta 40 vuotta eläneet.

Ehkä haluatkin kuitenkin vain provota selostamalla, miten suhde, jossa ei ole oletettavasi valehtelua koskien pettämistä, ei ole rehellinen ja avoin. Meillähän siis nimenomaan sellainen on.

Ei minua mikään suojaa siltä, kuitenkaan, että mies yksipuolisesti muuttaisi sääntöjä (ei käytä kondomia, rakastuu toiseen, pahoittaa mieleni). Kyllä minä sen tiedostan. Ei toista voi omistaa, joten kaikki yllätyksetkin, myös ikävät, ovat aina mahdollisia, kun uskaltaa sitoutua ja rakastua toiseen. Semmoista se elämä on.

Oletan kuitenkin, että suhdettamme vahvistaa se seikka, että ainakin on yksi iso asia, josta emme ole koskaan riidelleet, toisiamme kytänneet tai epäilleet. Muitakin on, mutta mitä olen ympärilleni katsonut, kyllä tämä tuntuu yleisesti ottaen aika iso pelko olevan pariskunnilla.

Tässä ei nyt kaikki natsaa. Ensin sanot, että te olette nelikymppisiä ja nyt sanot, että olette olleet parisuhteessa 40 vuotta. Just joo ja lehmätkin lentää ja mammat uskoo.....

Tuo toinen kommentti (jotka olivat olleet yhdessä 37v) oli jonkun toisen kirjoittama. Hän ei ollut kuitannut alle, että ap. Olin tuon kirjoittajan kanssa aika lailla samoilla linjoilla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä avoimuuteen perustuva liitto tuo on, jos mies ei kuitenkaan seikkailuistaan kerro.

Niin, en nyt tiedä onko meillä ensisijaisesti avoimuuteen perustuva liitto. Koen, ettei minun tarvitse tietää kaikkea. Antamani vapaus miehelle ei tarkoita tosiaan sitä, että hän panee menemään vaan on enemmän pään sisainen juttu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä pseudoasiallisia valistusketjuja, joissa omasta mielestään poikkeuksellisen valinnan tehnyt vastailee asiallisesti ja älyllistäen kysymyksiin aiheesta, joka on tunnepitoinen ja perustuu biologiaan. Millään järkevyydellä, asiallisuudella ja älyllistämisellä tuosta ei saa hyvänkuuloista ratkaisua, vaikka kyseinen henkilö omista syistään haluaakin sillä tavalla elää. Hänen syynsä pohjaavat tunteeseen ja biologiaan, jopa enemmän kuin yksiavioisten syyt.

Kyllä, en minä sitä kiistäkään, etteikö tässä ratkaisussa olisi vahvasti tunne- ja biologispohjaiset syyt. Ja juuri siksi se toimii meillä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä avoimuuteen perustuva liitto tuo on, jos mies ei kuitenkaan seikkailuistaan kerro.

Niin, en nyt tiedä onko meillä ensisijaisesti avoimuuteen perustuva liitto. Koen, ettei minun tarvitse tietää kaikkea. Antamani vapaus miehelle ei tarkoita tosiaan sitä, että hän panee menemään vaan on enemmän pään sisainen juttu.

Ap

Mihin mies tätä lupaa sitten tarvitsee, jos on pään sisäinen juttu? Käsittelisi sitten asian siellä päässään.

Hyvän diilin on mies kyllä (omalta kannaltaan)neuvotellut, se täytyy sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä avoimuuteen perustuva liitto tuo on, jos mies ei kuitenkaan seikkailuistaan kerro.

Niin, en nyt tiedä onko meillä ensisijaisesti avoimuuteen perustuva liitto. Koen, ettei minun tarvitse tietää kaikkea. Antamani vapaus miehelle ei tarkoita tosiaan sitä, että hän panee menemään vaan on enemmän pään sisainen juttu.

Ap

Nii kumman päänsisäinen juttu? Tuo kuulostaa siltä, että olet antanut miehelle luvan pettää halutessaan. Kuitenkin kirjoitat ettei se vapaus tarkoita että hän panee kaikkea liikkuvaa, ja lisäksi hänen ei tarvitse kertoa sinulle missä, paljonko ja ketä panee. Silkkaa itsensä huijaamistahan se silloin on. Todellisuus voi olla se, että hän iloisesti käyttää tätä vapautta aina kun siihen mahdollisuus tulee, samaan aikaan sinä uskot että se on vain psykologista vapautta eikä oikeasti tee niin.

Aiemmin totesit sukupuolitaudeista, että kaikissa parisuhteissa on sama riski vaikka kuinka olisi sovittu uskollisuudesta. Totta. Mutta aivan samalla tavalla sinä joudut luottamaan siihen ettei miehesi pane ketään ilman ehkäisyä, eli ei vaaranna sinun turvallisuuttasi. Eikä se välttämättä toteudu sekään.

Tätä kun miettii, niin tuossa ap:n tilanteessa jos missä saa olla luottamus 100% kunnossa, jotta tuo toimisi. Ja miehen oltava muutenkin hellä ja rakastava sitä ykkösnaistaan kohtaan.

Eli jos tuo toimii, niin miksei. Ainakin ajatustasolla tuntuisi jopa melkein kiihottavalta, jos joku muu nainen olisi miehelleni vain pikainen ns. paineidenpurkautumispano vailla tunteita, ja minä taas se jota rakastellaan pitkään ja hyvin huomioonottaen.

Mutta ei minusta kyllä tuohon oikeasti olisi 😅

Tulee tosiaan tunne, että mies on myynyt tämän asian ap:lle päänsisäisenä juttuna, ja sitten käyttää lupaa kenties milloin tahtoo.

Tuskinpa se mies sanoisi, että aikoo panna kaikkea mikä liikkuu?

Ja mitään tietoahan ap:lla asiasta ei ole, koska siitä ei keskustella tarvitse.....

Miksi se mies ei kertoile panoreissujaan sulle? Eikö olisi kiva tietää, millaista naista ja miten on pannut?

Mä olen omalle miehelleni sanonut, että saa panna muidenkin kanssa, kunhan ei kerro sitä minulle. Mä en ala kenenkään oikeutta omaan kehoon rajoittamaan nyt enkä tulevaisuudessa.

Jos mies käyttäisi oikeuttaan ja rakastuisi johonkin toiseen, niin mikä minä häntä olisin siitä moittimaan? Mikään ei tässä maailmassa ole varmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä pseudoasiallisia valistusketjuja, joissa omasta mielestään poikkeuksellisen valinnan tehnyt vastailee asiallisesti ja älyllistäen kysymyksiin aiheesta, joka on tunnepitoinen ja perustuu biologiaan. Millään järkevyydellä, asiallisuudella ja älyllistämisellä tuosta ei saa hyvänkuuloista ratkaisua, vaikka kyseinen henkilö omista syistään haluaakin sillä tavalla elää. Hänen syynsä pohjaavat tunteeseen ja biologiaan, jopa enemmän kuin yksiavioisten syyt.

Kyllä, en minä sitä kiistäkään, etteikö tässä ratkaisussa olisi vahvasti tunne- ja biologispohjaiset syyt. Ja juuri siksi se toimii meillä.

Ap

Jessus mikä ärsyttävyyden multihuipentuma. Kommentoi nyt tähänkin, että kyllä, en kiistäkään ettenkö olisi ärsyttävä kun kommentoin näin asiallisesti myös silloin, kun ei ole mitään kysytty tai kommenttia pyydetty.

Minua ei siis kiinnosta, millaisessa sukuelinkombossa kukakin elelee. Vain yksityisasioiden esittely näennäisen asialliseen sävyyn eli tyyli.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se mies ei kertoile panoreissujaan sulle? Eikö olisi kiva tietää, millaista naista ja miten on pannut?

Varsinkin, jos kokee asetelman kiihottavaksikin...

Vaikka et haluaisikaan olla toisen kanssa miksi sinulla ei ole lupaa siihen, mutta toisella on? Eihän sitä lupaa ole mikään pakko käyttää.