Meillä on miehen kanssa sopimus, että hånen ei tarvitse olla mua kohtaan yksiavioinen - haluatko kysyä jotain?

Kovasti ap vakuuttelee, että asia todella on hänelle ok, vaikka ihan taatusti sisimmässä sattuu. Mutta mikäs siinä, hän rakastaa miestään ja tietää että ilman antamaansa lupaa mies silti pettäisi ja parisuhde voisi päättyä jopa siihen että elätettävä saisi etsiä itselleen uuden asunnon yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs siinä miehellä on ollessa, kun seikkailuiltaan pääsee takaisin vaimon luo, joka sillä aikaa on siivonnut, pessyt miehen pyykit ja laittanut ruuan. Minä en ymmärrä miksei aloittajalla ole mahdollisuutta olla muiden kanssa, koska hän sanoo olevansa viriili. Miestä sen ei pitäisi haitata.

Itseasiassa mies maksaa meille kotipalvelusta, joka hoitaa siivouksen ja pyykinpesun. Ruokaa laitamme yhdessä tai tilataan kotiin. Itseasiassa mies on meistä parempi ja innokkaampi ruoanlaittaja, mä tykkään enemmän leipoa. En halua olla muiden kanssa, koska ainoastaan tämän miehen kanssa olen voinut olla oma itseni ja ns. saan seksissä. 

ap 

No kiva, ettei sinun tarvitse olla kotiorja. Kyse ei ole siitä, että sinun olisi pakko olla muiden kanssa vaan siitä, että sinulla on mahdollisuus jos niin haluat. Sitä mahdollisuutta ei ole pakko käyttää. Miksei mies ehdottanut, että vieraissa käyminen voi sinullekin olla mahdollista?

Koska minä en oikein pystyisi menemään sänkyyn miehen kanssa, jos ei olisi tunteita toista kohtaan. Eli minulle pettäminen tarkoittaisi sitä, että olisin ensin jotenkin rakastunut tai ainakin ihastunut toiseen osapuoleen. Sellaisella ei kannata lähteä leikkimään. Miehelle taas ajatus siitä, että hän lopun elämäänsä olisi vain yhden naisen kanssa seksisuhteessa (vaikka rakastaisi naista, eli minua) on ahdistava. Luulen, ettei mies ole todellakaan maailman ainoa ihminen, jolla on tuollainen tunne. Eli kyseessä ei ole niin, että mies jatkuvasti sikailisi vieraissa ja pa*isi kaikkea mikä liikkuu. Ei todellakaan. Kyse on hänen pään sisäisestä jutusta, tietynlaisesta vapauden tunteesta. Hänen on mahdollista sitoutua silloin, kun hän tietää, ettei ole pakotetussa "jumissa" parisuhteessa. 

ap

Paska provo. Olisi harvinaisenn typerä veto jäädä tuollaiseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kovasti ap vakuuttelee, että asia todella on hänelle ok, vaikka ihan taatusti sisimmässä sattuu. Mutta mikäs siinä, hän rakastaa miestään ja tietää että ilman antamaansa lupaa mies silti pettäisi ja parisuhde voisi päättyä jopa siihen että elätettävä saisi etsiä itselleen uuden asunnon yms.

En olisi muuten ehdottanut tätä järjestelyä miehelle, jos asia ei olisi minulle enemmänkin kuin ok. Ihan turha minun vakuuttaa, että järjestely on aidosti itselleni sopiva, sillä monilla on lähtökohtaisesti se näkemys, että järjestelymme on väärä. Kyllä, rakastan miestäni ja haluan, että hänellä on hyvä olla suhteessamme. Toisaalta rakastan ja kunnioitan myös itseäni eli jos mieheni alkaisi kohdella minua huonosti, niin varmasti silloin nostaisin kytkintä. 

ap 

Tämä on aika selkeästi miehen kirjoittama aloitus. Luultavasti vain jonkun peräkammarin pojan fantasioita.

Meillä on aina ollut itsestään selvää, että ihastuksia voi tulla tai muuta vastaavaa. Emme ole ikinä olettaneet, että toinen on 100 % uskollinen, ts. että mitään vipinää ei saisi muiden kanssa olla. Se on ollut toisaalta yhtä selvää, että nämä asiat hoidetaan diskriitisti, huutoja ei pidä kuulua ennen eikä jälkeen, vielä vähemmän tauteja tms. terveyttäkin uhkaavaa.

En tiedä miehestäni, itse olen käyttänyt mahdollisuutta erittäinkin säästeliäästi,  jos oikeastaan ollenkaan. Jotain pussailua jossakin. Ei siihen oikeaa tarvetta ole, mutta toisaalta, en pidä ajatuksesta, että seksuaalisuuteni on ikään kuin jonkun toisen taskussa tai tunne-elämänikään, sen puoleen.

Olemme aikuisia ihmisiä, joilla on itsellään vastuu seksielämästään kaikilla tavoilla. Tärkeintä on, että yhteiselossamme näkyy kunnioitus, rakkaus ja aito toisesta välittäminen.

Vierailija kirjoitti:

Kai olet tietoinen, että kumi ei ole 100% luotettava ehkäisyväline? Yhdyntä voi AINA johtaa raskauteen.

Naisten kannattaa pitää tämä mielessä kun aukoo reisiä. Vai säälittävimmät pitävät aborttia ehkäisymenetelmänä.

Jos ei ole huono provo, niin suosittelisin ap:ta hakemaan ammattiapua. Taustalla varmasti vähintään henkistä pahoinpitelyä miehiltä ja tämän takia kokee alistujan roolin luontaisena. Opettele tuntemaan arvosi ja näin löydät ehkä rohkeutta päästä eroon myrkyllisistä ihmissuhteista. Mieshän ei sinua aidosti rakasta tai on vaan niin epäkypsä että kuvittelee voivansa omistaa sitoutumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei mies hae apua tuohon vaivaansa psykiatrilta. Sairaushan tuo on

mies51v

Voi toki olla, että miehen sitoutumiskammon taustalla on jotain tunnepuolen ongelmaa, mutta en pidä silti sitä sairautena. Sairaus näkyisi arjessa toimintakykyä heikentävästi ja sellaista pulmaa ei missään nimessä ole. Mies on minulle hyvä aviomies, lapsilleen hyvä isä, pärjää hyvin vastuullisessa asemassa työelämässä, viihtyy hyvin harrastuksissa, hänellä on kavereita. En oikein näe mitään lisäarvoa, mitä joku psykiatri voisi antaa hänen elämäänsä. En myöskään pidä siitä, jos annettaisiin psykiatrisia diagnooseja sen perusteella, että ihmisen toiminta omassa parisuhteessaan ei ole kulttuurin senhetkisen normien kanssa sataprosenttisesti linjassa. Esimerkiksi 1800-luvulla yhteiskunnan normeihin mukautumattomille seksuaalisesti turhautuneille naisille psykiatrit jakoivat hysteriadiagnooseja. 

ap 

Jos miehen "sitoutumiskammo" tuottaa surua tai pahaa mieltä ympärillä oleville ihmisille, kyllä siihen silloin voi ja pitää hakea apua. Mahdollisesti lapset ovat kärsineet erosta johtuen miehen "sitoutumiskammosta". Toisaalta tietenkin jos tämä järjestely on sinulle täysin ok, hyväksyt sukupuolitautiriskit ja mahdollisen raskauden, miehen ihastumisen ja lähtemisen ja siitä aiheutuvan pahan mielen mahdollisuuden, niin ei kukaan voi sanella miten teidän pitää parisuhteessa elää.

Jos miehellä on ollut pokkaa toistuvasti pettää itselle rakasta ihmistä, kyllä se kertoo jotain miehen moraalista. Viittaan tällä aikaisempiin suhteisiin. Ikään kuin sek sin suhteen mies on antanut itselleen luvan, ettei voi mitään muuta. Silloin hän todennäköisesti ajattelee samalla tavalla kondomin käytöstä ja perustelee sen itselleen siten, että kun hänellä on tavallista kovempi tarve harrastaa sek siä muiden kanssa, niin kondomin käyttö on vain sivuseikka. Sinulle sen merkitys on kuitenkin symbolinen, sillä käyttämällä kondomia, mies ikään kuin huolehtii ja välittää sinusta, vaikka harrastaisi sek siä muiden kanssa. Mies itse tuskin ymmärtää tätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai olet tietoinen, että kumi ei ole 100% luotettava ehkäisyväline? Yhdyntä voi AINA johtaa raskauteen.

Naisten kannattaa pitää tämä mielessä kun aukoo reisiä. Vai säälittävimmät pitävät aborttia ehkäisymenetelmänä.

Ja miesten kannattaa myöskin pitää tämä mielessä lykätessään keppiä reikään. Saattaa elarit odottaa jos ehkäisy pettää. 

Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia.

"Toisaalta tietenkin jos tämä järjestely on sinulle täysin ok, hyväksyt sukupuolitautiriskit ja mahdollisen raskauden, miehen ihastumisen ja lähtemisen ja siitä aiheutuvan pahan mielen mahdollisuuden, niin ei kukaan voi sanella miten teidän pitää parisuhteessa elää."

Missä parisuhteessa näitä riskejä ei ole?

Itse pitäisin paljon pahempana sitä, että kuvittelisin toisen tietysti aina olevan uskollinen ja sitten eteen tulisi em. asiat.  Näistä tapauksista esimerkiksi täällä saa lukea lähes päivittäin.

Itse siis mieluummin tiedän, että seksuaalinen uskollisuus ei ole se viimeinen kulmakivi, johon olemme parisuhteemme kiinni hakanneet. On nimittäin aika naivia ajatella, että esim liitossa, joka on kestänyt yhtä kauan kuin meidän (ensi syksynä 36 v) ei kummallakaan koskaan ole ollut mitään houkutuksia. En vaan pysty pitämään itseäni niin riittoisana, ihanana, erinomaisena, että näin olisi. Siksi en tälläistä vaatimusta, minun moisena pitämistä, ole asettanutkaan. Toisaalta en tyydy myös ajatukseen "eihän meidän pertti", kun hyvin kaikkialla elämässä näen, miten pertit porhaltaa.

Miksi on näin usean mielestä siis turvallisempaa, parempaa, fiksumpaa, ties mitä olla asiasta aivan tietämätön, uskoa hyväuskoisena siihen omaan mieheen, jotka ei ole kuten muut aina siihen saakka, kun joutuu toteamaan, että perskulees olihan se kuten ne toisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia.

"Toisaalta tietenkin jos tämä järjestely on sinulle täysin ok, hyväksyt sukupuolitautiriskit ja mahdollisen raskauden, miehen ihastumisen ja lähtemisen ja siitä aiheutuvan pahan mielen mahdollisuuden, niin ei kukaan voi sanella miten teidän pitää parisuhteessa elää."

Missä parisuhteessa näitä riskejä ei ole?

Itse pitäisin paljon pahempana sitä, että kuvittelisin toisen tietysti aina olevan uskollinen ja sitten eteen tulisi em. asiat.  Näistä tapauksista esimerkiksi täällä saa lukea lähes päivittäin.

Itse siis mieluummin tiedän, että seksuaalinen uskollisuus ei ole se viimeinen kulmakivi, johon olemme parisuhteemme kiinni hakanneet. On nimittäin aika naivia ajatella, että esim liitossa, joka on kestänyt yhtä kauan kuin meidän (ensi syksynä 36 v) ei kummallakaan koskaan ole ollut mitään houkutuksia. En vaan pysty pitämään itseäni niin riittoisana, ihanana, erinomaisena, että näin olisi. Siksi en tälläistä vaatimusta, minun moisena pitämistä, ole asettanutkaan. Toisaalta en tyydy myös ajatukseen "eihän meidän pertti", kun hyvin kaikkialla elämässä näen, miten pertit porhaltaa.

Miksi on näin usean mielestä siis turvallisempaa, parempaa, fiksumpaa, ties mitä olla asiasta aivan tietämätön, uskoa hyväuskoisena siihen omaan mieheen, jotka ei ole kuten muut aina siihen saakka, kun joutuu toteamaan, että perskulees olihan se kuten ne toisetkin.

Tämä on niin selkeää miehen tekstiä. Yrittää vain normalisoida ajatuksiaan kirjoittaessa täällä naisena, joka kyseiset aikeet hyväksyisi. Toivon, ettei kaltaisesi "mies" pääse kunnon suhteeseen. Ainakaan ennen kuin olet kasvanut henkisesti tai suostut edes rehellisesti avoimeen parisuhteeseen. Minun silmissäni et ansaitsisi kunnioitusta pätkääkään kun kuvittelet,  että samat pelisäännöt eivät sinua koske. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia.

"Toisaalta tietenkin jos tämä järjestely on sinulle täysin ok, hyväksyt sukupuolitautiriskit ja mahdollisen raskauden, miehen ihastumisen ja lähtemisen ja siitä aiheutuvan pahan mielen mahdollisuuden, niin ei kukaan voi sanella miten teidän pitää parisuhteessa elää."

Missä parisuhteessa näitä riskejä ei ole?

Itse pitäisin paljon pahempana sitä, että kuvittelisin toisen tietysti aina olevan uskollinen ja sitten eteen tulisi em. asiat.  Näistä tapauksista esimerkiksi täällä saa lukea lähes päivittäin.

Itse siis mieluummin tiedän, että seksuaalinen uskollisuus ei ole se viimeinen kulmakivi, johon olemme parisuhteemme kiinni hakanneet. On nimittäin aika naivia ajatella, että esim liitossa, joka on kestänyt yhtä kauan kuin meidän (ensi syksynä 36 v) ei kummallakaan koskaan ole ollut mitään houkutuksia. En vaan pysty pitämään itseäni niin riittoisana, ihanana, erinomaisena, että näin olisi. Siksi en tälläistä vaatimusta, minun moisena pitämistä, ole asettanutkaan. Toisaalta en tyydy myös ajatukseen "eihän meidän pertti", kun hyvin kaikkialla elämässä näen, miten pertit porhaltaa.

Miksi on näin usean mielestä siis turvallisempaa, parempaa, fiksumpaa, ties mitä olla asiasta aivan tietämätön, uskoa hyväuskoisena siihen omaan mieheen, jotka ei ole kuten muut aina siihen saakka, kun joutuu toteamaan, että perskulees olihan se kuten ne toisetkin.

Tämä on niin selkeää miehen tekstiä. Yrittää vain normalisoida ajatuksiaan kirjoittaessa täällä naisena, joka kyseiset aikeet hyväksyisi. Toivon, ettei kaltaisesi "mies" pääse kunnon suhteeseen. Ainakaan ennen kuin olet kasvanut henkisesti tai suostut edes rehellisesti avoimeen parisuhteeseen. Minun silmissäni et ansaitsisi kunnioitusta pätkääkään kun kuvittelet,  että samat pelisäännöt eivät sinua koske. 

Ei todellakaan ole miehen tekstiä, ei edes "miehen". Yksikään normaali, sitoutunut mies ei ymmärtäisi naisensa hairahduksia.

-mies

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia.

"Toisaalta tietenkin jos tämä järjestely on sinulle täysin ok, hyväksyt sukupuolitautiriskit ja mahdollisen raskauden, miehen ihastumisen ja lähtemisen ja siitä aiheutuvan pahan mielen mahdollisuuden, niin ei kukaan voi sanella miten teidän pitää parisuhteessa elää."

Missä parisuhteessa näitä riskejä ei ole?

Itse pitäisin paljon pahempana sitä, että kuvittelisin toisen tietysti aina olevan uskollinen ja sitten eteen tulisi em. asiat.  Näistä tapauksista esimerkiksi täällä saa lukea lähes päivittäin.

Itse siis mieluummin tiedän, että seksuaalinen uskollisuus ei ole se viimeinen kulmakivi, johon olemme parisuhteemme kiinni hakanneet. On nimittäin aika naivia ajatella, että esim liitossa, joka on kestänyt yhtä kauan kuin meidän (ensi syksynä 36 v) ei kummallakaan koskaan ole ollut mitään houkutuksia. En vaan pysty pitämään itseäni niin riittoisana, ihanana, erinomaisena, että näin olisi. Siksi en tälläistä vaatimusta, minun moisena pitämistä, ole asettanutkaan. Toisaalta en tyydy myös ajatukseen "eihän meidän pertti", kun hyvin kaikkialla elämässä näen, miten pertit porhaltaa.

Miksi on näin usean mielestä siis turvallisempaa, parempaa, fiksumpaa, ties mitä olla asiasta aivan tietämätön, uskoa hyväuskoisena siihen omaan mieheen, jotka ei ole kuten muut aina siihen saakka, kun joutuu toteamaan, että perskulees olihan se kuten ne toisetkin.

Jos miehellä on taipumusta "sitoutumiskammoon", kuten ap asian ilmaisee, niin kyllä se kertoo miehen luonteesta jo jotakin. Silloin itse katson, että miehellä on korkeampi riski lähteä toisen mukaan. 

Minulla ei ole yhtä pitkää parisuhdetta takana kuin sinulla (vasta 16 vuotta), mutta ihan samalla tavalla ajattelen, että tottakai houkutuksia tulee. Ehkä eniten ap:n tilanteessa kummastuttaa se, että kaksi seksuaalisesti hyvin eri tavalla käyttäytyvää ovat yhdessä. Jos toinen kokee monogamisen käyttäytymisen luontevaksi ja omakseen, ei voi mitenkään olla, että häntä ei loukkaisi toisen aivan päinvastainen käyttäytyminen. Mutta ehkä meidät on tavallaan nykyisin kasvatettu siihen, että kaikkea pitää ymmärtää ja hyväksyä. Että vika on meissä itsessämme, jos emme pysty järjellä itsellemme selittämään, että toisella on vapaus toteuttaa itseään, eikä ketään saa sitoa toiseen. Samalla se voi kuitenkin pitkällä aikavälillä alkaa syömään omanarvontuntoa ja toisaalta myöhemmissä parisuhteessa ilmetä vaikeutena luottaa puolisoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia.

"Toisaalta tietenkin jos tämä järjestely on sinulle täysin ok, hyväksyt sukupuolitautiriskit ja mahdollisen raskauden, miehen ihastumisen ja lähtemisen ja siitä aiheutuvan pahan mielen mahdollisuuden, niin ei kukaan voi sanella miten teidän pitää parisuhteessa elää."

Missä parisuhteessa näitä riskejä ei ole?

Itse pitäisin paljon pahempana sitä, että kuvittelisin toisen tietysti aina olevan uskollinen ja sitten eteen tulisi em. asiat.  Näistä tapauksista esimerkiksi täällä saa lukea lähes päivittäin.

Itse siis mieluummin tiedän, että seksuaalinen uskollisuus ei ole se viimeinen kulmakivi, johon olemme parisuhteemme kiinni hakanneet. On nimittäin aika naivia ajatella, että esim liitossa, joka on kestänyt yhtä kauan kuin meidän (ensi syksynä 36 v) ei kummallakaan koskaan ole ollut mitään houkutuksia. En vaan pysty pitämään itseäni niin riittoisana, ihanana, erinomaisena, että näin olisi. Siksi en tälläistä vaatimusta, minun moisena pitämistä, ole asettanutkaan. Toisaalta en tyydy myös ajatukseen "eihän meidän pertti", kun hyvin kaikkialla elämässä näen, miten pertit porhaltaa.

Miksi on näin usean mielestä siis turvallisempaa, parempaa, fiksumpaa, ties mitä olla asiasta aivan tietämätön, uskoa hyväuskoisena siihen omaan mieheen, jotka ei ole kuten muut aina siihen saakka, kun joutuu toteamaan, että perskulees olihan se kuten ne toisetkin.

Tämä on niin selkeää miehen tekstiä. Yrittää vain normalisoida ajatuksiaan kirjoittaessa täällä naisena, joka kyseiset aikeet hyväksyisi. Toivon, ettei kaltaisesi "mies" pääse kunnon suhteeseen. Ainakaan ennen kuin olet kasvanut henkisesti tai suostut edes rehellisesti avoimeen parisuhteeseen. Minun silmissäni et ansaitsisi kunnioitusta pätkääkään kun kuvittelet,  että samat pelisäännöt eivät sinua koske. 

Kyllä minä olen ihan nainen, mutta sulla taisi mennä tunteisiin.

Siitä voit kyllä olla aivan varma, että sinun pelisääntösi ei minun parisuhdettani koske. Me saamme ihan sinun mielipiteistäsi huolimatta elää sellaisessa parisuhteessa, jossa olemme kohta 40 vuotta eläneet.

Ehkä haluatkin kuitenkin vain provota selostamalla, miten suhde, jossa ei ole oletettavasi valehtelua koskien pettämistä, ei ole rehellinen ja avoin. Meillähän siis nimenomaan sellainen on.

Ei minua mikään suojaa siltä, kuitenkaan, että mies yksipuolisesti muuttaisi sääntöjä (ei käytä kondomia, rakastuu toiseen, pahoittaa mieleni). Kyllä minä sen tiedostan. Ei toista voi omistaa, joten kaikki yllätyksetkin, myös ikävät, ovat aina mahdollisia, kun uskaltaa sitoutua ja rakastua toiseen. Semmoista se elämä on.

Oletan kuitenkin, että suhdettamme vahvistaa se seikka, että ainakin on yksi iso asia, josta emme ole koskaan riidelleet, toisiamme kytänneet tai epäilleet. Muitakin on, mutta mitä olen ympärilleni katsonut, kyllä tämä tuntuu yleisesti ottaen aika iso pelko olevan pariskunnilla.

Ei kysyttävää. Normi settiä.

Sinccis

Tuolla kyllä eräs nosti hyvän pointin esiin, on omastakin mielestäni eroa sillä, ollaanko jonkin sortin avoimessa suhteessa (minkä katson itselläni olevan) sen vuoksi, että ei vain haluta tehdä juuri seksuaalisesta uskollisuudesta mitään ehdotonta deal breakkeriä, vaiko sen vuoksi, että toinen on sitoutumiskammoinen. Karkeasti sanoen ja kärjistäen on kai aina parisuhteessa (kuten muussakin elämässä) eri juttu se, tehdäänkö asioita aidosti ns. hyvään pyrkien, vaiko pakosta ja pelosta.

En tiedä, liittyykö asiaan se, että en ole tippaakaan sub, mutta en minäkään suostuisi yksipuoliseen diiliin. En etenkään siihen perinteiseen, jossa mies hyvin ymmärtää omia hairahduksiaan (se on miehen biologiaa), mutta ei siedä naisensa vastaavia. En ole millään tavalla miestäni huonompi tai ala-arvoisempi ihminen, joten totta kai molemmille samat säännöt.

Arvasin ap:n saamat kommentit. Itse en usko hetkeäkään etteikö järjestely olisi oikeinkin toimiva. Miettikääpä hetki miksi suhtaudutte tähän jopa raivokkaasti? Miettikää hetki kuka tai mikä on käskenyt ihmisen olevan yksiavioinen? Ihminen itse, vai yhteiskunnan normit? Minä en usko yksiavioisuuteen seksuaalisessa mielessä, mutta ajatus on herännyt vasta muutamia vuosia sitten. Meidät on kasvatettu jo lapsesta asti niihin typeriin prinsessasatuihin, jossa jokaiselle on luvassa se happily ever after ja unelmien prinssi/prinsessa. Henkisesti näin toki saattaa olla, mutta ajatuskin siitä että loppuelämä ollaan kultaisessa vankilassa jossa puoliso päättää sun omasta kehosta, kuvottaa.

Avoin suhde herättää edelleen monogamisessa yhteiskunnassa niin paljon närää ja vääriä uskomuksia, se mikä siitä tekee raskaan elämäntavan on nimenomaan salailu muilta. Jännä kun itse on parisuhteensa kanssa täysin sinut ja arki yhdessä maailman rakkaimman ihmisen kanssa on ihanaa, niin muu maailma haluaa tuomita sen että seksiä on muidenkin ihmisten kanssa. Mun mielestä maailma on täynnä ihania ihmisiä, nautinto on ihana asia ja elämä liian lyhyt elettäväksi muiden määräämien normien mukaan. Onneksi näistä alkaa olla enemmän puhetta mediassakin, ehkäpä joku päivä mekin voidaan elää vapaasti.

Sä tarttet kunnon terapeutin, Antti.

Onnellinen pikku untuvakerä kirjoitti:

Kunnollinen yhteinen aamiainen voi auttaa tässä teidän tapauksessanne ap. Minä syön joka aamu kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni syö myös graham-puuroa, mutta laittaa siihen voisilmän ja ripottelee päälle hiukkasen ruokosokeria.

Kummallakaan meistä ei ole koskaan - ei siis ikinä - ole ollut tarvetta lähteä seksisuhteeseen kolmansien osapuolten kanssa. Olemme olleet yhdessä jo seitsemäntoista vuotta.

Hän olisi siis sinun ensimmäinen? Ja sinä hänen? Wau, tuo on se ihanne johon en päässyt, kun valitsin huonosti ja liian aikaisin. Kade.