Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa saanut elää 50- ja 60-luvuilla
09.06.2019 |
Tai aiemminkin, miehet olivat kunnon miehiä ja naiset kunnon naisia. Vaikka toki mikään ei estä olemasta nykyäänkin sellainen, mutta silti ei ole oikein sama asia kun ei ole samanlaista ympäristöä ja yhteiskuntaa jne.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt vuonna 1965 ja taloyhtiössä oli puolisoaan pettävä mies, naapurin juoppo setä, kriisejä avioliitossa, miehensä lasten kanssa jättänyt vaimo jne.
Pahoittelen, maailma ei ollut täydellinen edes 60-luvulla.
Lapsuuden joulut 60-luvulla olivat ihmeellisen ihania, vaikka lahjat olivat aika vaatimattomia, olimme onnellisia.
Muistan vieläkin sen ensimmäisen barbini, jonka sain joululahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun juntit haikailee aikoja joita ei ollut. Mielikuvituksessa 1950-luku oli kiva vaate, laulu tai se että keksitty herrasmies tajuaa ap:n upeuden. Tällaisia satuja pitäisi ihkuttaa eikä kertoa tylyjä faktoja. Ap:n komppaajat homofoobikkoja ja muita tärähtäneitä, pahasti elämässään eksyneitä.
Asioissa on kaksi puolta. Voi keskittyä negatiiviseen tai positiiviseen. Tässä keskustelussa kaivetaan pelkät negatiiviset esille, sinusta pelkästään negatiivinen on faktaa.
Mikä sua vaivaa noin paljon että koet tarvetta nimitellä? Et voi keskustella ilman nimittelyä vaikka olisitkin eri mieltä aiheesta?... Kannattaisi miettiä mitä tuo kertoo sinusta.
Herrasmiehet nostivat naisten kohdalla hattua ja ihmisiä teititeltiin. Miehillä oli puvut päällä. Miehet toivat palkkapäivänä tilipussin vaimolleen ja vaimo antoi miehelle hieman taskurahaa. Kasviksia ei tarvinnut kenenkään syödä. Vanhusten ei tarvinnut kitua hoitolaitoksissa. Kas noin, siinä niitä hyviä puolia.
Ehkä ainoa kommentti jossa nämä mainittiin tai ylipäänsä jotain positiivista. Näistä tässä oli juuri kyse.
Miksi koko keskustelu täyttyy jostain muusta?
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt vuonna 1965 ja taloyhtiössä oli puolisoaan pettävä mies, naapurin juoppo setä, kriisejä avioliitossa, miehensä lasten kanssa jättänyt vaimo jne.
Pahoittelen, maailma ei ollut täydellinen edes 60-luvulla.
Entäs oma perheesi eikö siitäkään mitään hyvää sanottavaa ?Noi asiat tapahtuu edelleenkin useammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se entisajan työnteko ja jäyhä ilmapiiri tuntuisi paljon mukavammalta kuin joku nykyinen "mä oon Kallion kämpilläni miettiny nyt pari viikkoo että oonx mä metroseksuaali enkä cis".
Entisaikaan oli suoruutta ja järkeä. Varmasti tylyäkin aikaa, mutta asioita tehtiin oikeinkin.
Voi taivas mitä tolloja. Jos plisit syntynyt homoksi tuolloin niin olisit hihkunut ilosta kuinka huonosti kaikki sinua kohtelevat ja olisit ulkopuolella kaikesta.
Mä tiedän joitakin vanhan kansan ihmisiä joissa on ollut homoseksuaalisuutta. Ihan tyytyväisiä tuntuvat olleen elämäänsä heteroliitossakin, vaikka eivät ole prideissä rönynneet.
Ei seksuaalisuudesta tarvitse tehdä maailman suurinta, maatakaatavaa asiaa, vaikka joku päivä huomais rakastuneensa bussikuskiinsa tai kastelukannuun. Antaa niiden fibojen tulla ja mennä. Entisaikaan nämä "kotkotukset" osattiin painaa unholaan.
Hienoa aikaa oli.Noin voipi kuvitella, jos ei ole aiheeseen joutunut perehtymään. Voi vain miettiä entisajan itsemurhalukuja, ja miten moni johtui siitä, ettei saanut elää omaa elämäänsä kuten halusi.
Ei kyllä käsitä, mitä hienoa noissa ajoissa tuossa mielessä olisi muka ollut.
Mieti nyt itse, jos olisit naimisissa ihmisen kanssa, joka ei tuntisi sinua kohtaan yhtään mitään seksuaalista, mutta tilanne olisi vain kestettävä. Samalla pelättävä häpeää, jos puolison "syntisyys" paljastuisi, kestettävä kuiskuttelut kylillä, joku saattaisi kiristää tiedoilla jne.
Noi ovat olleet ihan arkea ja monen elämä valunut hukkaan.Laajennapa itse avioliittokäsitystäsi, olet tämän sukupolven ajattelun tuote.
Romanttisen rakkauden vaatimus avioliitossa on ihan viimeisen 50-60 vuoden sisään tullut. Joka aiheuttaa ihan turhia skismoja ja eroja muutoin hyvissä pariskunnissa, "kun meillä ei oo ollu intohimoo pariin vuoteen ja tuo tuntuu ihan vaan kaverilta, gauheeta".
Ennen riitti että toinen oli ahkera, kunnollinen, ei viinanjuoja, ja leppoisa.
Yhdessä ja erikseen tehtiin työtä ja illalla kaaduttiin väsyneenä sänkyyn. Isäntä vähän lauantaisaunan jälkeen tuuppasi emäntää, tai pikaisesti karjakeittiöllä. Mutta se oli hyvä avioliitto se.Olisihan tuo voinut mennä, jos isännän olisi voinut tönäistä pois ja hakea mieluisampi tuuppaaja muualta. Ei mieheltä tarvitse kaikkea sietää vaikka samassa asunnossa voi asua.
Häh, kaikkea sietää? Mä tarkoitin että emäntäkin tuohon aikaan tyytyi siihen että miehen kanssa oli sopuisat välit, se joskus harvoin kertoi välittävänsä, ja heinäladossa tuupattiin, lapsilta salassa.
Ei naiset hakeneet sun ehdottamaa "mieluisampaa tuuppaajaa" muualta, koska se oma Vilho-Väinö oli mukava, ja omalla tavallaan rakas. Vaikka ei ollu nahkaruoskia ja pöytälaatikollista dildoja.Nykypareilla olisi heiltä paljon opittavaa, säästyttäisiin eroilta, turhalta vatvomiselta ja parisuhdeterapioilta (eri asia jos puoliso oli oikeasti väkivaltainen, pikkumainen jne).
Troll harder.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa taas näkee miten keskitytään vaan negatiivisiin asioihin. Positiivisista ei saisi puhua yhtään vaan ne lytätään heti. Mitään ei saisi nähdä hyvässä valossa.
Miksi keskitut negatiiviseen ketjussa positiivisen sijasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se entisajan työnteko ja jäyhä ilmapiiri tuntuisi paljon mukavammalta kuin joku nykyinen "mä oon Kallion kämpilläni miettiny nyt pari viikkoo että oonx mä metroseksuaali enkä cis".
Entisaikaan oli suoruutta ja järkeä. Varmasti tylyäkin aikaa, mutta asioita tehtiin oikeinkin.
Voi taivas mitä tolloja. Jos plisit syntynyt homoksi tuolloin niin olisit hihkunut ilosta kuinka huonosti kaikki sinua kohtelevat ja olisit ulkopuolella kaikesta.
Mä tiedän joitakin vanhan kansan ihmisiä joissa on ollut homoseksuaalisuutta. Ihan tyytyväisiä tuntuvat olleen elämäänsä heteroliitossakin, vaikka eivät ole prideissä rönynneet.
Ei seksuaalisuudesta tarvitse tehdä maailman suurinta, maatakaatavaa asiaa, vaikka joku päivä huomais rakastuneensa bussikuskiinsa tai kastelukannuun. Antaa niiden fibojen tulla ja mennä. Entisaikaan nämä "kotkotukset" osattiin painaa unholaan.
Hienoa aikaa oli.Noin voipi kuvitella, jos ei ole aiheeseen joutunut perehtymään. Voi vain miettiä entisajan itsemurhalukuja, ja miten moni johtui siitä, ettei saanut elää omaa elämäänsä kuten halusi.
Ei kyllä käsitä, mitä hienoa noissa ajoissa tuossa mielessä olisi muka ollut.
Mieti nyt itse, jos olisit naimisissa ihmisen kanssa, joka ei tuntisi sinua kohtaan yhtään mitään seksuaalista, mutta tilanne olisi vain kestettävä. Samalla pelättävä häpeää, jos puolison "syntisyys" paljastuisi, kestettävä kuiskuttelut kylillä, joku saattaisi kiristää tiedoilla jne.
Noi ovat olleet ihan arkea ja monen elämä valunut hukkaan.Laajennapa itse avioliittokäsitystäsi, olet tämän sukupolven ajattelun tuote.
Romanttisen rakkauden vaatimus avioliitossa on ihan viimeisen 50-60 vuoden sisään tullut. Joka aiheuttaa ihan turhia skismoja ja eroja muutoin hyvissä pariskunnissa, "kun meillä ei oo ollu intohimoo pariin vuoteen ja tuo tuntuu ihan vaan kaverilta, gauheeta".
Ennen riitti että toinen oli ahkera, kunnollinen, ei viinanjuoja, ja leppoisa.
Yhdessä ja erikseen tehtiin työtä ja illalla kaaduttiin väsyneenä sänkyyn. Isäntä vähän lauantaisaunan jälkeen tuuppasi emäntää, tai pikaisesti karjakeittiöllä. Mutta se oli hyvä avioliitto se.Olisihan tuo voinut mennä, jos isännän olisi voinut tönäistä pois ja hakea mieluisampi tuuppaaja muualta. Ei mieheltä tarvitse kaikkea sietää vaikka samassa asunnossa voi asua.
Ei ollut aikaa. Siinä lypsyn ja heinänteon välissä oli vartti aikuisten aikaa. Ei siinä mieluisampia ehtinyt katsella. Eikä niitä nyt lähipellolla juossutkaan. Riitti kun joskus sai miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se entisajan työnteko ja jäyhä ilmapiiri tuntuisi paljon mukavammalta kuin joku nykyinen "mä oon Kallion kämpilläni miettiny nyt pari viikkoo että oonx mä metroseksuaali enkä cis".
Entisaikaan oli suoruutta ja järkeä. Varmasti tylyäkin aikaa, mutta asioita tehtiin oikeinkin.
Voi taivas mitä tolloja. Jos plisit syntynyt homoksi tuolloin niin olisit hihkunut ilosta kuinka huonosti kaikki sinua kohtelevat ja olisit ulkopuolella kaikesta.
Mä tiedän joitakin vanhan kansan ihmisiä joissa on ollut homoseksuaalisuutta. Ihan tyytyväisiä tuntuvat olleen elämäänsä heteroliitossakin, vaikka eivät ole prideissä rönynneet.
Ei seksuaalisuudesta tarvitse tehdä maailman suurinta, maatakaatavaa asiaa, vaikka joku päivä huomais rakastuneensa bussikuskiinsa tai kastelukannuun. Antaa niiden fibojen tulla ja mennä. Entisaikaan nämä "kotkotukset" osattiin painaa unholaan.
Hienoa aikaa oli.Noin voipi kuvitella, jos ei ole aiheeseen joutunut perehtymään. Voi vain miettiä entisajan itsemurhalukuja, ja miten moni johtui siitä, ettei saanut elää omaa elämäänsä kuten halusi.
Ei kyllä käsitä, mitä hienoa noissa ajoissa tuossa mielessä olisi muka ollut.
Mieti nyt itse, jos olisit naimisissa ihmisen kanssa, joka ei tuntisi sinua kohtaan yhtään mitään seksuaalista, mutta tilanne olisi vain kestettävä. Samalla pelättävä häpeää, jos puolison "syntisyys" paljastuisi, kestettävä kuiskuttelut kylillä, joku saattaisi kiristää tiedoilla jne.
Noi ovat olleet ihan arkea ja monen elämä valunut hukkaan.Laajennapa itse avioliittokäsitystäsi, olet tämän sukupolven ajattelun tuote.
Romanttisen rakkauden vaatimus avioliitossa on ihan viimeisen 50-60 vuoden sisään tullut. Joka aiheuttaa ihan turhia skismoja ja eroja muutoin hyvissä pariskunnissa, "kun meillä ei oo ollu intohimoo pariin vuoteen ja tuo tuntuu ihan vaan kaverilta, gauheeta".
Ennen riitti että toinen oli ahkera, kunnollinen, ei viinanjuoja, ja leppoisa.
Yhdessä ja erikseen tehtiin työtä ja illalla kaaduttiin väsyneenä sänkyyn. Isäntä vähän lauantaisaunan jälkeen tuuppasi emäntää, tai pikaisesti karjakeittiöllä. Mutta se oli hyvä avioliitto se.Olisihan tuo voinut mennä, jos isännän olisi voinut tönäistä pois ja hakea mieluisampi tuuppaaja muualta. Ei mieheltä tarvitse kaikkea sietää vaikka samassa asunnossa voi asua.
Häh, kaikkea sietää? Mä tarkoitin että emäntäkin tuohon aikaan tyytyi siihen että miehen kanssa oli sopuisat välit, se joskus harvoin kertoi välittävänsä, ja heinäladossa tuupattiin, lapsilta salassa.
Ei naiset hakeneet sun ehdottamaa "mieluisampaa tuuppaajaa" muualta, koska se oma Vilho-Väinö oli mukava, ja omalla tavallaan rakas. Vaikka ei ollu nahkaruoskia ja pöytälaatikollista dildoja.Nykypareilla olisi heiltä paljon opittavaa, säästyttäisiin eroilta, turhalta vatvomiselta ja parisuhdeterapioilta (eri asia jos puoliso oli oikeasti väkivaltainen, pikkumainen jne).
Välit voi olla sopuisat vaikkei toisen kosketusta sietäisi. Halut ne oli silloinkin ihmisillä enkä minä halua, että seksuaalisesti vastenmielinen mies koskee minuun. Kyllä silloin kiertävistä uittomiehistä olisi mieluinen tuuppaaja löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
En ymmärrä, miten ei esim 60-luvulla voinut kouluttautua. Olimme korvesta kotoisin suurilapsisista perheistä. Meistä tuli ministereitä, eri alojen tohtoreita, ym ym korkeisiin virkoihin.ei rahan puute ollut mikään este ,kun oli pyrkimystä ja ahkeruutta. Tiet vei keskikoulusta lukioon ja sieltä yliopistoon. Siinä se .
Keskikoulu ja lukio olivat maksullisia. Vähätuloisilla ei ollut varaa maksaa lukukausimaksuja. Rahan puute todellakin oli monessa perheessä este lasten kouluttamiselle.
Meidän paikkakunnalla keskikoulu oli
KAIKILLE sinne päässeille ilmainen. 1-5 luokalla oli kullakin kolme rinnakkaisluokkaa ja kussakin luokassa oli 40 oppilasta. Opiskelurauha oli ,koska häirikköjä ei luokalla ollut kolmea enempää. Koulun oppilasmäärä oli 600 .
Hyvin monet jatkoivat lukioon.
Olin 70-luvulla Seura-lehden Aurinkotyttö 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
En ymmärrä, miten ei esim 60-luvulla voinut kouluttautua. Olimme korvesta kotoisin suurilapsisista perheistä. Meistä tuli ministereitä, eri alojen tohtoreita, ym ym korkeisiin virkoihin.ei rahan puute ollut mikään este ,kun oli pyrkimystä ja ahkeruutta. Tiet vei keskikoulusta lukioon ja sieltä yliopistoon. Siinä se .
Keskikoulu ja lukio olivat maksullisia. Vähätuloisilla ei ollut varaa maksaa lukukausimaksuja. Rahan puute todellakin oli monessa perheessä este lasten kouluttamiselle.
Meidän paikkakunnalla keskikoulu oli
KAIKILLE sinne päässeille ilmainen. 1-5 luokalla oli kullakin kolme rinnakkaisluokkaa ja kussakin luokassa oli 40 oppilasta. Opiskelurauha oli ,koska häirikköjä ei luokalla ollut kolmea enempää. Koulun oppilasmäärä oli 600 .
Hyvin monet jatkoivat lukioon.
Meidän paikkakunnalla ei ollut ilmaista keskikoulua. Joka luokalle oli yksi vapaaoppilaspaikka. Muut maksoivat lukukausimaksut. Moni fiksu lapsi pienituloisesta perheestä joutui jatkamaan kansakoulussa rahanpuutteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Olin 70-luvulla Seura-lehden Aurinkotyttö 😊
Voi, muistan ne! Ja Päivänsäde-vauvat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso esim. Kahdeksan surmanluotia, jos et ole nähnyt. Elämää Suomessa 1969.
Vierailija kirjoitti:
Olispa joo, olis ihana kun olis polio ja mies hakkaisi <3 Tai jos ei ois miestä, niin sitten koko yhteiskunta halveksuis ja säälis. Ehkäisystä ei tietoakaan, pakolla olis tähän ikään (alle 30) jo pukannut 4 lasta. Ah kyllä asiat oli hyvin
Kyllä 50-luvulla ehkäisystä oli tietoa. Se oli tosin miesten juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso esim. Kahdeksan surmanluotia, jos et ole nähnyt. Elämää Suomessa 1969.
Eihän nämä palstan akateemiset kaupungissa asuvat ole tuollaisesta edes kuulleetkaan. Olihan tässäkin ketjussa ilkeä kommentti heille, jotka ovat tuolloin köyhissä perheissä asuneet. Kahdeksan surmanluotia kuvaa hyvin elämää, joka isälläni oli alkoholisti-isän perheessä. Ukki ei tosin ampunut ketään, mutta väkivaltainen hän humalapäissään oli.
Metroseksuaali ja cis eivät sulje toisiaan millään lailla pois, cis kun ei ole seksuaalinen suuntaus. Kuten ei muuten metroseksuaalisuuskaan. Aikoinaan moni homoseksuaali joko sopeutui ja eli onnettoman elämän, ja ehkä siihen aikaan ei paremmasta osattu kuvitellakaan, osa teki itsemurhan eikä siitä jäänyt mitään dokumenttia, koska eivät koskaan kertoneet syytä. Samoin transsukupuoliset.
Vierailija kirjoitti:
Metroseksuaali ja cis eivät sulje toisiaan millään lailla pois, cis kun ei ole seksuaalinen suuntaus. Kuten ei muuten metroseksuaalisuuskaan. Aikoinaan moni homoseksuaali joko sopeutui ja eli onnettoman elämän, ja ehkä siihen aikaan ei paremmasta osattu kuvitellakaan, osa teki itsemurhan eikä siitä jäänyt mitään dokumenttia, koska eivät koskaan kertoneet syytä. Samoin transsukupuoliset.
Eihän noille mitään mahda, ennenkuin länsimainen lääketiede luokittelee ne sairauksiksi. Hoitojahan on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olispa joo, olis ihana kun olis polio ja mies hakkaisi <3 Tai jos ei ois miestä, niin sitten koko yhteiskunta halveksuis ja säälis. Ehkäisystä ei tietoakaan, pakolla olis tähän ikään (alle 30) jo pukannut 4 lasta. Ah kyllä asiat oli hyvin
Kyllä 50-luvulla ehkäisystä oli tietoa. Se oli tosin miesten juttuja.
Löysin äitini ehkäisyvaahdot 1963! Laatikossa oli ja kun kysyin, mitä nämä ovat, tällainen ruisku ja violettia vaahtoa, äiti kertoi, että aikuisten juttuja, ei tule vauvoja lisää, kun käyttää tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso esim. Kahdeksan surmanluotia, jos et ole nähnyt. Elämää Suomessa 1969.
Eihän nämä palstan akateemiset kaupungissa asuvat ole tuollaisesta edes kuulleetkaan. Olihan tässäkin ketjussa ilkeä kommentti heille, jotka ovat tuolloin köyhissä perheissä asuneet. Kahdeksan surmanluotia kuvaa hyvin elämää, joka isälläni oli alkoholisti-isän perheessä. Ukki ei tosin ampunut ketään, mutta väkivaltainen hän humalapäissään oli.
Olen akateeminen kaupungissa asuva mutta maalta kotoisin. Hyvin tutun oloiset olosuhteet lapsuudestani, vaikka alkoholi-ongelmaa ei ihan lähipiirissä ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun juntit haikailee aikoja joita ei ollut. Mielikuvituksessa 1950-luku oli kiva vaate, laulu tai se että keksitty herrasmies tajuaa ap:n upeuden. Tällaisia satuja pitäisi ihkuttaa eikä kertoa tylyjä faktoja. Ap:n komppaajat homofoobikkoja ja muita tärähtäneitä, pahasti elämässään eksyneitä.
Asioissa on kaksi puolta. Voi keskittyä negatiiviseen tai positiiviseen. Tässä keskustelussa kaivetaan pelkät negatiiviset esille, sinusta pelkästään negatiivinen on faktaa.
Mikä sua vaivaa noin paljon että koet tarvetta nimitellä? Et voi keskustella ilman nimittelyä vaikka olisitkin eri mieltä aiheesta?... Kannattaisi miettiä mitä tuo kertoo sinusta.
Herrasmiehet nostivat naisten kohdalla hattua ja ihmisiä teititeltiin. Miehillä oli puvut päällä. Miehet toivat palkkapäivänä tilipussin vaimolleen ja vaimo antoi miehelle hieman taskurahaa. Kasviksia ei tarvinnut kenenkään syödä. Vanhusten ei tarvinnut kitua hoitolaitoksissa. Kas noin, siinä niitä hyviä puolia.
Minä en ainakaan haluaisi miehen antavan minulle rahaa. Minulla on omat rahat ja niitä käytän miten lystään. Kaikilla miehillä ei ollut pukua päällä, lähinnä herroilla ja valkokauluksisilla muilla juhlina ja sunnuntaina. 60-luvulla pukeutuminen vapautui entisestään.
Häh, kaikkea sietää? Mä tarkoitin että emäntäkin tuohon aikaan tyytyi siihen että miehen kanssa oli sopuisat välit, se joskus harvoin kertoi välittävänsä, ja heinäladossa tuupattiin, lapsilta salassa.
Ei naiset hakeneet sun ehdottamaa "mieluisampaa tuuppaajaa" muualta, koska se oma Vilho-Väinö oli mukava, ja omalla tavallaan rakas. Vaikka ei ollu nahkaruoskia ja pöytälaatikollista dildoja.
Nykypareilla olisi heiltä paljon opittavaa, säästyttäisiin eroilta, turhalta vatvomiselta ja parisuhdeterapioilta (eri asia jos puoliso oli oikeasti väkivaltainen, pikkumainen jne).