Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa saanut elää 50- ja 60-luvuilla
09.06.2019 |
Tai aiemminkin, miehet olivat kunnon miehiä ja naiset kunnon naisia. Vaikka toki mikään ei estä olemasta nykyäänkin sellainen, mutta silti ei ole oikein sama asia kun ei ole samanlaista ympäristöä ja yhteiskuntaa jne.
Kommentit (179)
Omat vanhemmat oli 20-30-vuotiaita 50- ja 60-luvuilla. He eivät niitä aikoja kaipaa, elämä oli kovaa ja köyhää. Rikkailla on aina hyvin oli aika mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin synnyttänyt lapseni 50-luvulla niin kaksi kolmesta lapsestani olisi todennäköisesti kuollut synnytyksen komplikaatioihin.
Niin 60-luvulla kuin nykyisinkin on voinut ja voi elää henkisesti rikasta ja onnellista elämää. Oli silloinkin erinomaiset mahdollisuudet kouluttautua niin pitkälle kuin tahtoa riitti. Samoin on nykyäänkin. Jos haluaa lusmuilla ,sekin käy. Valitettavasti verorahoilla monia lusmuja elätetään.
Äitini menetti 60-luvulla kaksi vauvaansa (eri kerroilla) komplikaatioon, joka olisi nykyään helposti vältettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
En ymmärrä, miten ei esim 60-luvulla voinut kouluttautua. Olimme korvesta kotoisin suurilapsisista perheistä. Meistä tuli ministereitä, eri alojen tohtoreita, ym ym korkeisiin virkoihin.ei rahan puute ollut mikään este ,kun oli pyrkimystä ja ahkeruutta. Tiet vei keskikoulusta lukioon ja sieltä yliopistoon. Siinä se .
Keskikoulu ja lukio olivat maksullisia. Vähätuloisilla ei ollut varaa maksaa lukukausimaksuja. Rahan puute todellakin oli monessa perheessä este lasten kouluttamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun mielenkiintoiset kommentit myös kertovat juuri siitä, että Suomessa oli tosi kova myllerrys ja muutos menossa juuri tuolloin.
Esim. Hän joka muisteli 19 vuoden ikäisenä ravintolakäyntejä tyttöporukalla ja söi e-pillereitä teki tuolloin jotain, mitä ihan pari vuotta vanhemmat naiset eivät olisi voineet edes kuvitella pienessä mielessään. Juuri noi asiat ahdisti monia sen ajan ihmisiä ihan hulluuteen asti: että mitään rotia ei enää ole, kun tyttölapset keikkuvat kapakoissa ja sukupuolisiveellisyydestä ei ole mitään jäljellä, herrojen ja työläistenkin pennut samoissa kouluissa. Toista se oli vanhoina hyvinä aikoina!
Kirjoittaja on vain ollut niin nuori silloin, ettei ole seurannut, mitä aiheesta kirjoiteltiin esim. sen ajan lehtiin.
Niin 60-luvulla kuin nykyisinkin on voinut ja voi elää henkisesti rikasta ja onnellista elämää. Oli silloinkin erinomaiset mahdollisuudet kouluttautua niin pitkälle kuin tahtoa riitti. Samoin on nykyäänkin. Jos haluaa lusmuilla ,sekin käy. Valitettavasti verorahoilla monia lusmuja elätetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
En ymmärrä, miten ei esim 60-luvulla voinut kouluttautua. Olimme korvesta kotoisin suurilapsisista perheistä. Meistä tuli ministereitä, eri alojen tohtoreita, ym ym korkeisiin virkoihin.ei rahan puute ollut mikään este ,kun oli pyrkimystä ja ahkeruutta. Tiet vei keskikoulusta lukioon ja sieltä yliopistoon. Siinä se .
Sama juttu. Me kaikki lapset kävimme lukion ja yliopiston omalla velkarahalla opiskellen. Isä tai kummi takasi pankkiin lainan ja kun valmistui, se piti maksaa nopeasti pois. Ei vietetty välivuotta tai lusmuttu alivuokralaiskämpässä, vaan tehtiin töitä opiskelun ohella iltaisin ja öisin. Kesällä mentiin Ruotsiin mielisairaalaan töihin, sieltä sai parempaa palkkaa. Oli kiire valmistua.
Mutta jos isä sanoi että meidän lapsista ei herroja tule, tyttöjä ei kouluteta eikä isä taannut opintolainaa, niin ne opiskelut loppui ennen kuin alkoivatkaan.
Kyllä, näin oli. Isän sana oli laki, äidit olivat hiljaa ja alistuivat. Tasa-arvoa oli se, että kumpikin teki töitä koko ajan, mutta naisella ei ollut päätäntävaltaa yhteisiin asioihin juurikaan. Onneksi oma isäni oli jo puuhaamassa kunnallista keskikoulua pienelle maaseutupaikkakunnalle ja näki koulutuksen arvon. Myös tytöille. Hän itse olisi halunnut käydä koulua, mutta 1930-luvulla se ei käynyt, oli pakko jäädä maata viljelemään isänsä jälkeen.
Höpöhöpö. Moni emäntä oli melkoinen matriarkka. Minunkin mummoni päätti että tyttäret lähetetään oppikouluun ja tädin luokse asumaan kaupunkiin. Sanoi myös viime sanan rahankäytöstä. Vaarilla ei ollut paljon nokankoputtamista. Yksilöitä oltiin silloinkin sen suhtaan kuka dominoi ja kuka ei.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat oli 20-30-vuotiaita 50- ja 60-luvuilla. He eivät niitä aikoja kaipaa, elämä oli kovaa ja köyhää. Rikkailla on aina hyvin oli aika mikä tahansa.
Isäni on syntynyt 1940, hänelläkään ei ole 50-60- luvuista paljon hyvää muistettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain elää 50-luvulla lapsuuden ja 60-luvulla nuoruuden stadissa ihan tavallisessa perheessä.
Ihanaa oli 🙂 Vieläkin kaipaan niitä aikoja.
Menin Stockalta tilaamaan Rolling Stonesin levyä, niin sain kuulla "Ei sellaista kuule ole olemassakaan"!
Oli jännää kokea ekojen joukossa Beatles, Kennedyn murha, Sonny Listonin ja Floyd Pattersonin raskaansarjan matsit, kuulennot etc.
Kruisailla Kaivarin rantsussa jenkkiavoautoilla, enkä nyt meinaa millään tuunatuilla. Silloin ne olivat upouuusia.
Beach Boys ja CCR kaikui kuutamoöissä.
Miehet olivat komeita ja naiset ihanan ladylike tyyliin Jaqueline Kennedy.
Takapakkia ollaan menty.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat oli 20-30-vuotiaita 50- ja 60-luvuilla. He eivät niitä aikoja kaipaa, elämä oli kovaa ja köyhää. Rikkailla on aina hyvin oli aika mikä tahansa.
Jep, tänne tais tulla kommentoimaan suurin osa jotain köyhiä kun monet vastaukset ovat sitä luokkaa että katkeruus paistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassu käsitys, että kaikki naiset oli rotevia ahavoituneita maatalon emäntiä. Minun lähisukuni naisista siltä ajalta löytyy yksi maatilan emäntä - toinen mummoni. Muuten löytyy esim. tehdastyöläinen, pyykkäri, pankkivirkailija, sairaanhoitaja, opettaja ja elintarviketarkastaja.
Maatalon emäntänä elämäntyönsä tehnyt mummoni oli muuten aina hoikka ja kaunis nainen.
Enemmistö sai elantonsa maataloudesta 50-luvulla, Vai puhutko jo 60-luvusta, silloin alkoi olla enemmän mm. palvelualan työntekijöitä. Maatalouden koneistuminen myös alkoi vaikuttaa ettei työ ollut niin fyysistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään ikävä luutuneita sukupuoliasenteita.
Jaa minä kaipaisin juuri niitä. Nykyään typerää pelleilyä. Miehet ovat nyhveröitä ja naiset ovat maskuliinisia.
Mitä maskuliinista on naisessa, joka ottaa selfieitä tekoripset ja valtavasti meikkiä naamassa? Meikit, kynnet, hiukset, jne. ovat minusta sitä naisellisuuden korostamista, jota ennen oli vähemmän.
Versus vanhan ajan maatalon emäntä, jolla oli punakka iho työnteosta ja varmaan aika samanlainen fysiikka kuin monilla miehillä. Ei meikkejä koskaan, hiukset huivin alla. Lapsia toki pystyivät tekemään.
Äitini on sanonut, että 50-luvulla vain prostituoidut meikkasivat. Näin ainakin maaseudulla, kaupungeista en tiedä.
Ja tosiaan tuo hygienia, peseydyttiin kerran viikossa ja varmasti hiki haisi joka päivä, kun tehtiin niin paljon työtä.
Etenkin naisten käytös, vaatetus ja perheen elätys ovat maskuliinista nykyajassa. Miehet taas eivät ole kovin miehekkäitä.
Mutta joo, hyviä pointteja muuten.
Mutta naisethan joutuivat työntekoon "miesten" töihin heti sota-aikana ja tekivät töitä sen jälkeenkin. Eli osa perheen elatuksesta oli naisen varassa jo silloin. Nykyään palkat ovat pieniä siihen nähden mitä esim. asunnot maksavat, joten molempien vanhempien on hyvä käydä töissä että perheellä riittää rahaa, ja saahan nainen siitä paljon myös itselleen kun on elämä perheen ulkopuolella.
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat tuolla käytöksellä ja vaatetuksella. Sitä että nainen saa käyttää housuja ja kiroilla?
Muun muassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä avioeroja hyväksytty.
Avioeroja ei tule hyväksyä nytkään.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Minä sain elää 50-luvulla lapsuuden ja 60-luvulla nuoruuden stadissa ihan tavallisessa perheessä.
Ihanaa oli 🙂 Vieläkin kaipaan niitä aikoja.
Menin Stockalta tilaamaan Rolling Stonesin levyä, niin sain kuulla "Ei sellaista kuule ole olemassakaan"!
Oli jännää kokea ekojen joukossa Beatles, Kennedyn murha, Sonny Listonin ja Floyd Pattersonin raskaansarjan matsit, kuulennot etc..
Oli jännää kokea Kennedyjen murha? Ethän sinä sitä kokenut vaan Kennedyt. Vähän outoa listata jonkun kuolema omana hienona kokemuksena.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin synnyttänyt lapseni 50-luvulla niin kaksi kolmesta lapsestani olisi todennäköisesti kuollut synnytyksen komplikaatioihin.
Meidän perheen lapset synnyimme 30 ja 40- luvuilla , eikä kukaan kuollut synnytykseen, eletään edelleen.nuorin syntyi sairaalassa ja muut kotona.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Minä sain elää 50-luvulla lapsuuden ja 60-luvulla nuoruuden stadissa ihan tavallisessa perheessä.
Ihanaa oli 🙂 Vieläkin kaipaan niitä aikoja.
Menin Stockalta tilaamaan Rolling Stonesin levyä, niin sain kuulla "Ei sellaista kuule ole olemassakaan"!
Oli jännää kokea ekojen joukossa Beatles, Kennedyn murha, Sonny Listonin ja Floyd Pattersonin raskaansarjan matsit, kuulennot etc.
Kyllä nykyäänkin tapahtuu vastaavia asioita, joita voi seurata itse asiassa paremmin ja nopeammin livenä verkosta. Kuvan- ja äänenlaatu on parempi ja kaikkea ei tarvitse katsoa heti, kun on tallenteita olemassa.
Kaikilla aikuisilla on jonkinlainen nostalgia lapsuutensa/nuoruutensa perään. On minustakin kiva muistella, miten 90-luvulla nauhoitettiin lauluja kasetille ja katsottiin videoita. Kuunneltiin Ace of Basea ja Roxettea ja muita ysäribändejä. TV:stä tuli amerikkalaisia sarjoja, jotka tuntuivat niin eksoottisilta. Katselin lapsena myös Berliinin muurin kaatamista, vaikka en täysin ymmärtänyt sen merkitystä. Se on ihan yhtä nostalgista minulle kuin Rolling Stones ja Beatles sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
Ja ois pitänyt odottaa eläkeikään asti, että saa toteuttaa oma seksuaalisuuttaan! Tuohon aikaan kaikki vähemmistöt oli piilossa. Jos siis ois syntynyt vaikka 1940 tai 1950 luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Siinä olen ap:n kanssa samoilla linjoilla, että sukupuolet tai paremminkin roolittumiset ei ennen sekoittuneet samalla lailla kuin nyt.
Naisten nykyisellä maskuliinisuudella tarkoitetaan varmaankin sitä, että naiset tekee nykyään ihan kaikkea sitä, mitä miehetkin. Esim. sukupuoliasiat on valtavasti muuttuneet. Naiset on hurjan paljon enemmän aloitteellisia kuin entisaikoina. Naiset myös puhuvat julkisesti sukupuoliasioista, mitä ei tehty ennen. Lehdissä puhutaan ihan reilusti, miten nainen saa ison orgasmin jne. Eipä olisi tullut kysymykseenkään 60-luvulla. Naisten sukupuolinen käyttäytyminen on muuttunut. Jonkun mielestä hyvä, jonkun mielestä paha. Siitä ei tarvitse keskustella, mutta muutos on tapahtunut ja se on iso. Ennen tällainen käyttäytyminen on suvaittu juuri ja juuri miehille, ei hirveän mielellään heillekään, mutta sentään sopivampaa kuin naiselle.
Naiset ei myöskään ennen pukeutuneet tarkoituksellisen seksistisesti, siis ihan arkielämässä ja kyse tavallisista naisista. Näyttelijät ja prostituoidut eri asia sitten. Mutta jos 60-luvulla joku nainen olisi pukenut ylleen nykyiset pakaroita ja jalkoväliä tiukasti myötäilevät legginsit ja puolet rinnoista näyttävän topin ja lähtenyt ne yllä kaupungille, hän olisi päätynyt putkaan. Ne olisi katsottu alusvaatteiksi ja häntä olisi syytetty epäsiveellisyydestä.
Naiset ei ennen niinkään pyrkineet olemaan seksikkäitä, vaan lähinnä nättejä. Ehkä minihame oli sitten se ensimmäinen viesti nuoren naisen seksikkyydestä ulkoisesti korostettuna.
Toisaalta taas miesten kohdalla on menty kohti feminiinisyyttä. Miehet pukeutuvat naisellisemmin nykyään, käyttävät meikkiä, värjäävät hiuksiaan, esiintyvät jopa provosoidun androgyynisti. Joku Chrystal Snow olisi hyvinkin saattanut olla siellä putkassa myöskin 50- tai 60-luvulla. Vähintään hän olisi joutunut antamaan ainakin selityksen siitä, mitä hän oikein esittää, onko hän oikeasti hullu vai vain pelle. Myös miesten koti-isyys olisi aika paljolti kyseenalaistettu noina vuosikymmeninä. Hippiliike avasi tien feminiinisemmälle miestyypille, mutta toisaalta avasi tietä myös huumeille.
Niin juuri, tämä asia mennyt kummasti lähes kaikilta ohi.
Sinähän et ole yhtään yksinkertainen kun olet täällä tuomitsemassa tuntemattomia ihmisiä.