Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa saanut elää 50- ja 60-luvuilla
09.06.2019 |
Tai aiemminkin, miehet olivat kunnon miehiä ja naiset kunnon naisia. Vaikka toki mikään ei estä olemasta nykyäänkin sellainen, mutta silti ei ole oikein sama asia kun ei ole samanlaista ympäristöä ja yhteiskuntaa jne.
Kommentit (179)
50- luvun teki kultaiseksi yhteisöllisyyden tunne, kaikki olivat samassa veneessä ponnistellen kohti parempaa elintasoa sodan jälkeen. Nousukausi alkoi tuolloin, säännöstelyn purettiin, tavaraa alkoi saada ja elämässä yritettiin mennä eteenpäin. Juuri tämä toiveikkuus sai elämän tuntumaan merkityksellistä ja mielekkäältä ja jälkeenpäin luo hopeareunuksen ajanjakson ylle, vaikka muuten ei ollut helppoa. Tänään kaikki on liian helppoa, ponnistella ei tarvitse, on tunne, ettei mitään ole enää saavutettavissa. Ihmiset turhautuvat, tuntevat riittämättömyyttä ja masentuvat. Kyllä, ennen oli paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset haisivat silloin takapuolelle! Ei koskaan enää!
Miten tuo on mahdollista? Maaseuduilla saunottiin jatkuvasti ja oltiin veden äärellä. Oliko tämä kaupunkien ongelma?
Jatkuvasti, eli kerran tai 2 viikossa.
Saunan lämmitys ja vesien kantaminen oli työlästä varsinkin talvella.
Eikä joka paikassa maallakaan asuta eikä asuttu vesien äärellä.
Puhdasvetistä kaivoakaan ei kaikilla ollut.
Vierailija kirjoitti:
50-luku oli pula-aikaa ja kurjaa raatamista kun oli sotakorvaukset ja kamalasti lapsia, ei siinä ehtinyt miettiä mikä on miehen tai naisen rooli, työtä paiski kaikki, usein niin mies kuin nainenkin kotona pientilalla.
Ei ollut pula-aika. Ja sotakorvaukset tuli maksetuksi v. 1952.
50-luku oli sodan jälkeistä nousujohteista aikaa.
Lapsia oli paljon ja siksi kaikessa olikin tekemisen ja eteenpäinmenon meininki.
Kaikkialla rakennettiin ja sellaiset teollisuuden alat kuin paperi ja metalli menivät hurjasti eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
Naiset eivät päässeet ravintolaan ilman miesseuraa, Joten miehillä oli saumat jo mennessä.
Ei ollut, koska ehkäisyä ei ollut saatavilla. Seksuaalisesti aktiiviset naiset olivat kaikki joko naimisissa tai "alalla".
1960-luvulla tulivat erittäin vahvoja sivuvaikutuksia tuottaneet e-pillerit, joita lääkärit eivät aina naimattomille suostuneet kirjoittamaan.
Kysy isältäs tai vaariltas, mutta seksi oli paljon tiukemmin kiven alla kuin nyt, eikä luusereilla ollut mitään saumaa.
No seksiä ei varmaan ollutkaan niin helposti saatavilla kuin nyt, mutta ei siitä sellaista meteliäkään pidetty kuin nyt.
Toisaalta vaikeeta se tuntuu olevan nytkin, kun tätä palstaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
50- luvun teki kultaiseksi yhteisöllisyyden tunne, kaikki olivat samassa veneessä ponnistellen kohti parempaa elintasoa sodan jälkeen. Nousukausi alkoi tuolloin, säännöstelyn purettiin, tavaraa alkoi saada ja elämässä yritettiin mennä eteenpäin. Juuri tämä toiveikkuus sai elämän tuntumaan merkityksellistä ja mielekkäältä ja jälkeenpäin luo hopeareunuksen ajanjakson ylle, vaikka muuten ei ollut helppoa. Tänään kaikki on liian helppoa, ponnistella ei tarvitse, on tunne, ettei mitään ole enää saavutettavissa. Ihmiset turhautuvat, tuntevat riittämättömyyttä ja masentuvat. Kyllä, ennen oli paremmin.
Juu oli tosi yhteisöllistä menoa! Tansseissa juoppo raiskasi niin mummo sätti että minun vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihannoin noita vanhoja aikoja... Isä Pekka, äiti Liisa, lapsilla on nukke ja pallo ja niillä ne leikkii aamusta iltaan. Ei mitään turhuuksia kenelläkään. Kirjoitellaan kirjeitä, luetaan Kodin kuvalehteä, jossa kuva Australiasta ja kuvitellaan millaista siellä on. Ei ole sitä jatkuvaa kuvien ja uutisen tulvaa. Koko perhe kokoontuu telkkarin ääreen, ohjelmat on rauhallisia, ei mitään häsellystä ja kiljumista ja värien tulvaa. Musiikissa on oikeita soittimia, lauletaan ensirakkaudesta, ei siitä kuinka iso boody kelläkin on. Reissu ruotsiin on vuoden kohokohta, nuoret haaveilee uusista farkuista, ei huulien täyttämisestä. Maaseutu on elävää, kyläkauppoja, tanssi-iltoja, suomessa valmistettua tavaraa.
Varmasti on myös niitä murheita ja huonoja asioita, mutta minun päässäni entisajat näyttää juuri tuommoisilta.
Olet lukenut Tiina-kirjoja, tuohan on suoraan niistä.
Mutta tuota se todellakin oli. Olen elänyt tuolloin.
Tiina -kirjoista en kylläkään tykännyt. Tiina oli tekoreipas, näsäviisas ja epätodellinen poikatyttö. Niinkuin kaikki Polvan kirjojen naistyypit, ne nuoret naisetkin.
Ajankuva kuitenkin oli juuri tuota.
Meillä kyllä sodassa traumatisoitunut alkoholisti -isä. Tiinan vanhemmat tietysti kaikin tavoin nuhteettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50- luvun teki kultaiseksi yhteisöllisyyden tunne, kaikki olivat samassa veneessä ponnistellen kohti parempaa elintasoa sodan jälkeen. Nousukausi alkoi tuolloin, säännöstelyn purettiin, tavaraa alkoi saada ja elämässä yritettiin mennä eteenpäin. Juuri tämä toiveikkuus sai elämän tuntumaan merkityksellistä ja mielekkäältä ja jälkeenpäin luo hopeareunuksen ajanjakson ylle, vaikka muuten ei ollut helppoa. Tänään kaikki on liian helppoa, ponnistella ei tarvitse, on tunne, ettei mitään ole enää saavutettavissa. Ihmiset turhautuvat, tuntevat riittämättömyyttä ja masentuvat. Kyllä, ennen oli paremmin.
Juu oli tosi yhteisöllistä menoa! Tansseissa juoppo raiskasi niin mummo sätti että minun vika.
Yhteiskunnan lieve-ilmiöitä. Kyllä, kaikkea tapahtui. Ja aina naisen vika.
Yhteiskoulun juhlissa yksi alaikäinen tyttö raiskattiin. Kaksi poikaa tekijöinä.
Asiasta tuli julkinen, meni oikeuteenkin. Pojat sai koulussa nuhteet ja jotain käytöksen alennuksen ja jatkoivat koulunkäyntiä.
Tyttö erotettiin koulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit elänyt 50-luvulla, sulla olisi nyt tekohampaat.
Häh? Minä elin silloin. On kaikki omat hampaat.
Tosin eihän niitä oppikoulussa hoidettu. Ei siellä ollut kouluhammaslääkäriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihannoin noita vanhoja aikoja... Isä Pekka, äiti Liisa, lapsilla on nukke ja pallo ja niillä ne leikkii aamusta iltaan. Ei mitään turhuuksia kenelläkään. Kirjoitellaan kirjeitä, luetaan Kodin kuvalehteä, jossa kuva Australiasta ja kuvitellaan millaista siellä on. Ei ole sitä jatkuvaa kuvien ja uutisen tulvaa. Koko perhe kokoontuu telkkarin ääreen, ohjelmat on rauhallisia, ei mitään häsellystä ja kiljumista ja värien tulvaa. Musiikissa on oikeita soittimia, lauletaan ensirakkaudesta, ei siitä kuinka iso boody kelläkin on. Reissu ruotsiin on vuoden kohokohta, nuoret haaveilee uusista farkuista, ei huulien täyttämisestä. Maaseutu on elävää, kyläkauppoja, tanssi-iltoja, suomessa valmistettua tavaraa.
Varmasti on myös niitä murheita ja huonoja asioita, mutta minun päässäni entisajat näyttää juuri tuommoisilta.
Olet lukenut Tiina-kirjoja, tuohan on suoraan niistä.
Mutta tuota se todellakin oli. Olen elänyt tuolloin.
Tiina -kirjoista en kylläkään tykännyt. Tiina oli tekoreipas, näsäviisas ja epätodellinen poikatyttö. Niinkuin kaikki Polvan kirjojen naistyypit, ne nuoret naisetkin.
Ajankuva kuitenkin oli juuri tuota.
Meillä kyllä sodassa traumatisoitunut alkoholisti -isä. Tiinan vanhemmat tietysti kaikin tavoin nuhteettomia.
Tiinan isä oli sodassa traumatisoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki oli helpompaa 60 luvulla.
Mummu ajeli pappatunturilla, kahviin kasteltiin kovia rinkeleitä, kellään ei ollut merkkitavaraa, TV:stä tuli Kauhujuttu. Pidin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt vuonna 1965 ja taloyhtiössä oli puolisoaan pettävä mies, naapurin juoppo setä, kriisejä avioliitossa, miehensä lasten kanssa jättänyt vaimo jne.
Pahoittelen, maailma ei ollut täydellinen edes 60-luvulla.
Sinun kokemuksesi perusteella on koko vuosiluku pilalla? On noita tänäkin päivänä jos oikeasta paikasta etsii.
Tuo 1965 syntynyt oli 60-luvun päättyessä nelivuotias. Tuskinpa nämä olivat henkilökohtaisia kokemuksia, vaan jälkeenpäin kerrottuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi niitä aikoja kirjoitti:
Ja naisetkin pysyi nyrkin ja hellan välissä.
Eivät naiset ole koskaan mitään avuttomia reppanoita olleet.
Naistenhakkaajia on aina paheksuttu. Ihan järkyttävää mitä soopaa nykyään tästäkin tykitetään, yhtäkkiä historiasta voidaan repiä ihan mitä tahansa omaan agendaan sopivia vääristeleviä väitteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin synnyttänyt lapseni 50-luvulla niin kaksi kolmesta lapsestani olisi todennäköisesti kuollut synnytyksen komplikaatioihin.
Minun äitini synnytti 50-luvulla kolme lasta, joista kukaan ei kuollut 'synnytyksen komplikaatioihin'.
Hänellä kävi tuuri.
Ei 50-luvulla enää tuollaista ollut. Olen itse syntynyt 50-luvun alussa. En ole kuullut yhdestäkään silloin synnytyksessä kuolleesta lapsesta. Lapset syntyivät jo tuolloin pääsääntöisesti synnytyslaitoksilla ja neuvolajärjestelmä toimi jo hyvin. Tuo arvio "kaksi kolmesta" on ihan tuulesta temmattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
En ymmärrä, miten ei esim 60-luvulla voinut kouluttautua. Olimme korvesta kotoisin suurilapsisista perheistä. Meistä tuli ministereitä, eri alojen tohtoreita, ym ym korkeisiin virkoihin.ei rahan puute ollut mikään este ,kun oli pyrkimystä ja ahkeruutta. Tiet vei keskikoulusta lukioon ja sieltä yliopistoon. Siinä se .
Sama juttu. Me kaikki lapset kävimme lukion ja yliopiston omalla velkarahalla opiskellen. Isä tai kummi takasi pankkiin lainan ja kun valmistui, se piti maksaa nopeasti pois. Ei vietetty välivuotta tai lusmuttu alivuokralaiskämpässä, vaan tehtiin töitä opiskelun ohella iltaisin ja öisin. Kesällä mentiin Ruotsiin mielisairaalaan töihin, sieltä sai parempaa palkkaa. Oli kiire valmistua.
Ennen kaikki sai töitä.
Joo, Ruotsista.
Niin, ja pysyvästi Ruotsiin muuttivat ne , jotka eivät viitsineet opiskella laiskuuttaan ( tänäkin päivänä on niitä ,jotka ei halua lukea). En olisi lähtenyt Ruotsiin missään tapauksessa toisen luokan kansalaiseksi.
On totta että suomalaiset olivat Ruotsissa tehdasduunareita mutta silti elintaso nousi. He tekivät ratkaisunsa niiden korttien mukaan jotka oli jaossa saatu. Ei yliopisto olisi ollut edes kaikille mahdollinen. Asunnoissa oli siellä nykyajan mukavuudet ja palkka parempi. Jos he eivät olisi lähteneet tässä maassa olisi nyt paljon köyhiä eläkeläisiä joiden työura valui hukkaan Suomessa. Viina oli ongelma monelle. Yksi syy oli varmaan 50-luvun agraarisuomen ahdas henkinen ilmapiiri joka teki vaikeaksi sopeutua urbaaniin ympäristöön.
Suomalaiset kohtasivat rasismiakin. Mutta tästä samasta juurettomuudesta on puhuttu Suomessa maalta kaupunkiin muuttaneiden kohdallakin. Koko ajatus "juurettomuudesta" tulee agraarisuomesta. Ihmisen pitäisi tyytyä asumaan syntymäpaikan surkeissa oloissa koko ikänsä. Ihmettelen mitä vittua jostain Savon perämetsästä työnperässä kaupunkiin muuttaneet kipuilivat. Henkistä köyhyyttä ei mitään muuta.
Siellä kaupungissako sitten niin ihanaa? Sinäkö nämä asiat määräät mitä kukakin saa arvostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihannoin noita vanhoja aikoja... Isä Pekka, äiti Liisa, lapsilla on nukke ja pallo ja niillä ne leikkii aamusta iltaan. Ei mitään turhuuksia kenelläkään. Kirjoitellaan kirjeitä, luetaan Kodin kuvalehteä, jossa kuva Australiasta ja kuvitellaan millaista siellä on. Ei ole sitä jatkuvaa kuvien ja uutisen tulvaa. Koko perhe kokoontuu telkkarin ääreen, ohjelmat on rauhallisia, ei mitään häsellystä ja kiljumista ja värien tulvaa. Musiikissa on oikeita soittimia, lauletaan ensirakkaudesta, ei siitä kuinka iso boody kelläkin on. Reissu ruotsiin on vuoden kohokohta, nuoret haaveilee uusista farkuista, ei huulien täyttämisestä. Maaseutu on elävää, kyläkauppoja, tanssi-iltoja, suomessa valmistettua tavaraa.
Varmasti on myös niitä murheita ja huonoja asioita, mutta minun päässäni entisajat näyttää juuri tuommoisilta.
Olet lukenut Tiina-kirjoja, tuohan on suoraan niistä.
Mutta tuota se todellakin oli. Olen elänyt tuolloin.
Tiina -kirjoista en kylläkään tykännyt. Tiina oli tekoreipas, näsäviisas ja epätodellinen poikatyttö. Niinkuin kaikki Polvan kirjojen naistyypit, ne nuoret naisetkin.
Ajankuva kuitenkin oli juuri tuota.
Meillä kyllä sodassa traumatisoitunut alkoholisti -isä. Tiinan vanhemmat tietysti kaikin tavoin nuhteettomia.Tiinan isä oli sodassa traumatisoitunut.
Niin kuin kaikki sodankäyneet miehet. Mutta ihan kaikki ei juoppoontuneet. Sentään.
Vierailija kirjoitti:
voi niitä aikoja kirjoitti:
Ja naisetkin pysyi nyrkin ja hellan välissä.
Eivät naiset ole koskaan mitään avuttomia reppanoita olleet.
Naistenhakkaajia on aina paheksuttu. Ihan järkyttävää mitä soopaa nykyään tästäkin tykitetään, yhtäkkiä historiasta voidaan repiä ihan mitä tahansa omaan agendaan sopivia vääristeleviä väitteitä.
Naapurit eivät puuttuneet selvään väkivaltaan. Mummon naapuri pieksi nahkaisella vyöllä naapurien silmien edessä milloin emäntää ja milloin lapsia. Lapsia istutettiin kivikovalla kylmällä lattialla. Miltein kaikille tuli nivelvaivoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
En ymmärrä, miten ei esim 60-luvulla voinut kouluttautua. Olimme korvesta kotoisin suurilapsisista perheistä. Meistä tuli ministereitä, eri alojen tohtoreita, ym ym korkeisiin virkoihin.ei rahan puute ollut mikään este ,kun oli pyrkimystä ja ahkeruutta. Tiet vei keskikoulusta lukioon ja sieltä yliopistoon. Siinä se .
Sama juttu. Me kaikki lapset kävimme lukion ja yliopiston omalla velkarahalla opiskellen. Isä tai kummi takasi pankkiin lainan ja kun valmistui, se piti maksaa nopeasti pois. Ei vietetty välivuotta tai lusmuttu alivuokralaiskämpässä, vaan tehtiin töitä opiskelun ohella iltaisin ja öisin. Kesällä mentiin Ruotsiin mielisairaalaan töihin, sieltä sai parempaa palkkaa. Oli kiire valmistua.
Ennen kaikki sai töitä.
Joo, Ruotsista.
Niin, ja pysyvästi Ruotsiin muuttivat ne , jotka eivät viitsineet opiskella laiskuuttaan ( tänäkin päivänä on niitä ,jotka ei halua lukea). En olisi lähtenyt Ruotsiin missään tapauksessa toisen luokan kansalaiseksi.
On totta että suomalaiset olivat Ruotsissa tehdasduunareita mutta silti elintaso nousi. He tekivät ratkaisunsa niiden korttien mukaan jotka oli jaossa saatu. Ei yliopisto olisi ollut edes kaikille mahdollinen. Asunnoissa oli siellä nykyajan mukavuudet ja palkka parempi. Jos he eivät olisi lähteneet tässä maassa olisi nyt paljon köyhiä eläkeläisiä joiden työura valui hukkaan Suomessa. Viina oli ongelma monelle. Yksi syy oli varmaan 50-luvun agraarisuomen ahdas henkinen ilmapiiri joka teki vaikeaksi sopeutua urbaaniin ympäristöön.
Suomalaiset kohtasivat rasismiakin. Mutta tästä samasta juurettomuudesta on puhuttu Suomessa maalta kaupunkiin muuttaneiden kohdallakin. Koko ajatus "juurettomuudesta" tulee agraarisuomesta. Ihmisen pitäisi tyytyä asumaan syntymäpaikan surkeissa oloissa koko ikänsä. Ihmettelen mitä vittua jostain Savon perämetsästä työnperässä kaupunkiin muuttaneet kipuilivat. Henkistä köyhyyttä ei mitään muuta.
Sinullahan sitä henkistä köyhyyttä on, kun et tuon vertaa ymmärrä.
Siinähän ihmettelet.
Agraarisuomessa ei ollut mitään halveksittavaa eikä pahaa. Se vain ei enää elättänyt ihmisiään niin kuin ennen, siksi siitä oli lähdettävä muualle.
Se, että kaupunki tarjosi työtä ja elannon, ei vielä merkitse sitä, että se antaisi myös henkisen tyydytyksen ja ilon.
Kaupunki on monissa suhteissa ikävä ja henkisesti erittäin köyhä ympäristö ihmiselle, jolla on sydämessä maaseudun luonto ja sen tarjoamat suurenmoiset rikkaudet. Kaupunkilaispellellehän ne eivät avaudu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
Naiset eivät päässeet ravintolaan ilman miesseuraa, Joten miehillä oli saumat jo mennessä.
heh, ikään kuin ravintolassakäynti olisi ollut yleistäkin tuolloin, eihän niitä montaa edes ollut koko Suomessa. Isoisäni ei eläessään käynyt yhdessäkään ravintolassa.
Naiset oli heti "huonoja naisia", jos soittoruokaloihin eksyivät. Ei sinne tavan duunarit menneet, ne oli paremman väen paikkoja. Aloittaja kuvittelee, että hän olisi menestynyt ihminen eikä kouluttamaton hanttihommien tekijä.
Tottakai olisin? Olenhan nytkin. Oma valinta se.
No ei tosiaan ollut oma valinta pääsikö oppikouluun. Rahaa piti olla ja mieluiten asua kaupungissa tai ainakin olla siellä joku lahisukulainen jonka luo voi muuttaa.
Ei pidä paikaansa. Maaseutupitäjässä asuimme ja todella syrjässä. Oppikouluun pyrimme ja pääsimme, eikä sillä ollut mitään tekemistä rahan kanssa. Oli suuria kunnallisia keskikouluja ja kaikki oli tosiaan ilmaista kaikille ( jopa , viikot asuimme pitkänmatkalaiset asuntolassa , jossa oli täyshoito) . 10 ja 11 vuotiaana oli pääsykokeet .Useimmilla oli keskiarvo pyrkiessä kahdeksan pintaan , joten jo noin nuorena tsempattiin , että matematiikka ja äidinkieli oli hallussa. Muistan oikein hyvin ,kun harjoittelin matikkaa. Vanhemmat ei kyllä sanoneet juuta ei jaata. Ihan omalla järjellä mentiin eteenpäin.
Muistettakoon taas tämä, että harvoissa kunnissa oli ilmaisia keskikouluja.
Vapaa oppilaspaikan sai meillä 3-4 oppilsta 40 oppilaan luokasta.
Bussimatkat, kirjat ja ruoka piti maksaa.
Itse kävin 12 v lähtien kesä-ja lomatöissä maksaakseni nuo kulut.
Olihan ne 50 -60 luku kunnon aikoja näihin aikoihin verrattuna. Ihmiset oli ihmisiä toisilleen, sodat oli sodittu ja takanapäin, eikä kuin nyt edessä.