Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa saanut elää 50- ja 60-luvuilla
09.06.2019 |
Tai aiemminkin, miehet olivat kunnon miehiä ja naiset kunnon naisia. Vaikka toki mikään ei estä olemasta nykyäänkin sellainen, mutta silti ei ole oikein sama asia kun ei ole samanlaista ympäristöä ja yhteiskuntaa jne.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään ikävä luutuneita sukupuoliasenteita.
Jaa minä kaipaisin juuri niitä. Nykyään typerää pelleilyä. Miehet ovat nyhveröitä ja naiset ovat maskuliinisia.
Mitä maskuliinista on naisessa, joka ottaa selfieitä tekoripset ja valtavasti meikkiä naamassa? Meikit, kynnet, hiukset, jne. ovat minusta sitä naisellisuuden korostamista, jota ennen oli vähemmän.
Versus vanhan ajan maatalon emäntä, jolla oli punakka iho työnteosta ja varmaan aika samanlainen fysiikka kuin monilla miehillä. Ei meikkejä koskaan, hiukset huivin alla. Lapsia toki pystyivät tekemään.
Äitini on sanonut, että 50-luvulla vain prostituoidut meikkasivat. Näin ainakin maaseudulla, kaupungeista en tiedä.
Ja tosiaan tuo hygienia, peseydyttiin kerran viikossa ja varmasti hiki haisi joka päivä, kun tehtiin niin paljon työtä.
Hienhajuun tottuu, mutta huonoon terveydenhuoltoon ei.
Kuinka suuri osa nuorisosta (20-30 v. naiset ottaa selfieitä) tekoripset päässä? Veikkaan, ettei läheskään kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
En ymmärrä, miten ei esim 60-luvulla voinut kouluttautua. Olimme korvesta kotoisin suurilapsisista perheistä. Meistä tuli ministereitä, eri alojen tohtoreita, ym ym korkeisiin virkoihin.ei rahan puute ollut mikään este ,kun oli pyrkimystä ja ahkeruutta. Tiet vei keskikoulusta lukioon ja sieltä yliopistoon. Siinä se .
Sama juttu. Me kaikki lapset kävimme lukion ja yliopiston omalla velkarahalla opiskellen. Isä tai kummi takasi pankkiin lainan ja kun valmistui, se piti maksaa nopeasti pois. Ei vietetty välivuotta tai lusmuttu alivuokralaiskämpässä, vaan tehtiin töitä opiskelun ohella iltaisin ja öisin. Kesällä mentiin Ruotsiin mielisairaalaan töihin, sieltä sai parempaa palkkaa. Oli kiire valmistua.
Ennen kaikki sai töitä.
Joo, Ruotsista.
Niin, ja pysyvästi Ruotsiin muuttivat ne , jotka eivät viitsineet opiskella laiskuuttaan ( tänäkin päivänä on niitä ,jotka ei halua lukea). En olisi lähtenyt Ruotsiin missään tapauksessa toisen luokan kansalaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap käynyt maailman parhaan koilujärjestelmän eikä tiedä _yhtään mitään_ 1950-60-luvusta. Kuin Ankkalinnaan unelmoiva lapsi.
Kyse ei ollut koulujärjestelmistä vaan sukupuolirooleista. Miksi vaihdatte puheenaihetta?
No sinällään tuo koulutusjärjestelmäkin nivoutuu sukupuolirooleihin, että nykysin on naiselle enemmän ok mennä ns. miesten alalle ja toisin päin. Tuolloin se sukupuoli määräsi isolta osalta jopa ammatin johon mahdollista valmistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään ikävä luutuneita sukupuoliasenteita.
Jaa minä kaipaisin juuri niitä. Nykyään typerää pelleilyä. Miehet ovat nyhveröitä ja naiset ovat maskuliinisia.
Mitä maskuliinista on naisessa, joka ottaa selfieitä tekoripset ja valtavasti meikkiä naamassa? Meikit, kynnet, hiukset, jne. ovat minusta sitä naisellisuuden korostamista, jota ennen oli vähemmän.
Versus vanhan ajan maatalon emäntä, jolla oli punakka iho työnteosta ja varmaan aika samanlainen fysiikka kuin monilla miehillä. Ei meikkejä koskaan, hiukset huivin alla. Lapsia toki pystyivät tekemään.
Äitini on sanonut, että 50-luvulla vain prostituoidut meikkasivat. Näin ainakin maaseudulla, kaupungeista en tiedä.
Ja tosiaan tuo hygienia, peseydyttiin kerran viikossa ja varmasti hiki haisi joka päivä, kun tehtiin niin paljon työtä.
Etenkin naisten käytös, vaatetus ja perheen elätys ovat maskuliinista nykyajassa. Miehet taas eivät ole kovin miehekkäitä.
Mutta joo, hyviä pointteja muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
En ymmärrä, miten ei esim 60-luvulla voinut kouluttautua. Olimme korvesta kotoisin suurilapsisista perheistä. Meistä tuli ministereitä, eri alojen tohtoreita, ym ym korkeisiin virkoihin.ei rahan puute ollut mikään este ,kun oli pyrkimystä ja ahkeruutta. Tiet vei keskikoulusta lukioon ja sieltä yliopistoon. Siinä se .
Sama juttu. Me kaikki lapset kävimme lukion ja yliopiston omalla velkarahalla opiskellen. Isä tai kummi takasi pankkiin lainan ja kun valmistui, se piti maksaa nopeasti pois. Ei vietetty välivuotta tai lusmuttu alivuokralaiskämpässä, vaan tehtiin töitä opiskelun ohella iltaisin ja öisin. Kesällä mentiin Ruotsiin mielisairaalaan töihin, sieltä sai parempaa palkkaa. Oli kiire valmistua.
Mutta jos isä sanoi että meidän lapsista ei herroja tule, tyttöjä ei kouluteta eikä isä taannut opintolainaa, niin ne opiskelut loppui ennen kuin alkoivatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokkaerot olivat silloin kovemmat ja elämä oli käytännössä helpompaa kaupungeissa ja taajammissa kuin syvällä maaseudulla.
Vanhempani rakastuinvat 50-luvulla, kummatkin akateemisesti koulutettuja akateemisissa piireissä, joten näen valokuvissa kaksi kaunista ja rakastunuta nuorta ihmistä. Äiti tilasi sisustuslehtiä ja kotiin hankittiin paljon suomalaista suunnittelua. Artek oli silloin vähän kuin Ikea ja äidille on nyt outoa, miten Alvar Aallon lampuista maksetaan niin älyttömiä hintoja.
Elin siis hyvätuloisten vanhempien lapsena ja täytyy sanoa, että kyllä minä tykkäsin elää 60-luvulla. Haikailen yhä kesälomareissuja lomakyliin ja sukulaisiin maalle. Katselen aika ajoin isän kuvaamia kaitafilmejä (nuoremmalla sukupolvelle tiedoksi, että hieman kuin videoita) niiltä vuosilta. Pikkupojilla olivat muotia jenkkiläiset armeijatakit ja farkut. Tytöillä oli paitamaiset ja lyhyet mekot sekä hiukset usein leikattiin lyhyeksi. Muumit ovat silloinkin jo satuina, tosin ehkä enemmän aikuisille, mutta inhosin niitä silloin ja yhä inhoan. Joustokankaiset eli trikoiset lasten sisähaalarit tulivat myyntiin. Kodin sisustaminen vaati myös kädentaitoja ja lasten vaatteita ommeltiin paljon itse. Tykkään vieläkin sen ajan sisustustyylistä ja onneksi äidiltä löytyvät sisustuslehdet edelleenkin sekä siltä ajalta säästettyjä esineitä.
Äiti oli aina tyylikäs niin kuin äidinäitikin. Äidin työn takia oli muutenkin pakko. Hän pukeutui aina naisellisesti ja isä taas oli vanhan ajan herrasmies , ja opetti minutkin nauttimaan miten naiselle ollaan kohteliaita. Yhtä lailla minun piti osata myös käyttäytyä ja siitä on yhä hyötyä etenkin työelämässä. Tosin olen auttamattoman vanhanaikainen käytöstavoiltani, mutta olen huomannut miten nuoret ihmiset tykkäävät siitä miten olen kohtelias heille palvelutyössäni. Omat ikäiseni haistavat sen, että olen paremmista piireistä ja nakkelevat niskojaan.
IKävää todellakin siinä ajassa oli kovat luokkaerot. Minua kiusattiin vanhempieni menestyksen vuoksi naapureiden ja koulukavereiden toimesta. Kotona neuvottiin, etten saa missään nimessä kertoa vanhempieni ammatteja saati kehuskella asumisestamme. Nykyään se taitaa olla sallitumpaa saada menestyä?
Koluan huvikseni suomalaisia pikkukaupunkeja, joissa joissakin on selkeästi elämä pysähtynyt 60- ja 70-luvun maalta muuttoon. Siellä voin aistia vielä lapsuuteni ns kultaisia aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
Naiset eivät päässeet ravintolaan ilman miesseuraa, Joten miehillä oli saumat jo mennessä.
heh, ikään kuin ravintolassakäynti olisi ollut yleistäkin tuolloin, eihän niitä montaa edes ollut koko Suomessa. Isoisäni ei eläessään käynyt yhdessäkään ravintolassa.
Naiset oli heti "huonoja naisia", jos soittoruokaloihin eksyivät. Ei sinne tavan duunarit menneet, ne oli paremman väen paikkoja. Aloittaja kuvittelee, että hän olisi menestynyt ihminen eikä kouluttamaton hanttihommien tekijä.
Tottakai olisin? Olenhan nytkin. Oma valinta se.
Miten varakas ja kouluttautunut sukusi on? Kai isovanhempasi ovat käyneet yliopiston?
Tiedoksesi rikkaimmat ihmiset eivät ole useinkaan yliopistoja käyneitä. Rahaa voi tehdä ilman koulutustakin, nyt ja ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokkaerot olivat silloin kovemmat ja elämä oli käytännössä helpompaa kaupungeissa ja taajammissa kuin syvällä maaseudulla.
Vanhempani rakastuinvat 50-luvulla, kummatkin akateemisesti koulutettuja akateemisissa piireissä, joten näen valokuvissa kaksi kaunista ja rakastunuta nuorta ihmistä. Äiti tilasi sisustuslehtiä ja kotiin hankittiin paljon suomalaista suunnittelua. Artek oli silloin vähän kuin Ikea ja äidille on nyt outoa, miten Alvar Aallon lampuista maksetaan niin älyttömiä hintoja.
Elin siis hyvätuloisten vanhempien lapsena ja täytyy sanoa, että kyllä minä tykkäsin elää 60-luvulla. Haikailen yhä kesälomareissuja lomakyliin ja sukulaisiin maalle. Katselen aika ajoin isän kuvaamia kaitafilmejä (nuoremmalla sukupolvelle tiedoksi, että hieman kuin videoita) niiltä vuosilta. Pikkupojilla olivat muotia jenkkiläiset armeijatakit ja farkut. Tytöillä oli paitamaiset ja lyhyet mekot sekä hiukset usein leikattiin lyhyeksi. Muumit ovat silloinkin jo satuina, tosin ehkä enemmän aikuisille, mutta inhosin niitä silloin ja yhä inhoan. Joustokankaiset eli trikoiset lasten sisähaalarit tulivat myyntiin. Kodin sisustaminen vaati myös kädentaitoja ja lasten vaatteita ommeltiin paljon itse. Tykkään vieläkin sen ajan sisustustyylistä ja onneksi äidiltä löytyvät sisustuslehdet edelleenkin sekä siltä ajalta säästettyjä esineitä.
Äiti oli aina tyylikäs niin kuin äidinäitikin. Äidin työn takia oli muutenkin pakko. Hän pukeutui aina naisellisesti ja isä taas oli vanhan ajan herrasmies , ja opetti minutkin nauttimaan miten naiselle ollaan kohteliaita. Yhtä lailla minun piti osata myös käyttäytyä ja siitä on yhä hyötyä etenkin työelämässä. Tosin olen auttamattoman vanhanaikainen käytöstavoiltani, mutta olen huomannut miten nuoret ihmiset tykkäävät siitä miten olen kohtelias heille palvelutyössäni. Omat ikäiseni haistavat sen, että olen paremmista piireistä ja nakkelevat niskojaan.
IKävää todellakin siinä ajassa oli kovat luokkaerot. Minua kiusattiin vanhempieni menestyksen vuoksi naapureiden ja koulukavereiden toimesta. Kotona neuvottiin, etten saa missään nimessä kertoa vanhempieni ammatteja saati kehuskella asumisestamme. Nykyään se taitaa olla sallitumpaa saada menestyä?
Koluan huvikseni suomalaisia pikkukaupunkeja, joissa joissakin on selkeästi elämä pysähtynyt 60- ja 70-luvun maalta muuttoon. Siellä voin aistia vielä lapsuuteni ns kultaisia aikoja.
Ottaisin mielelläni oppia vanhanaikaisista käytöstavoista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap käynyt maailman parhaan koilujärjestelmän eikä tiedä _yhtään mitään_ 1950-60-luvusta. Kuin Ankkalinnaan unelmoiva lapsi.
Kyse ei ollut koulujärjestelmistä vaan sukupuolirooleista. Miksi vaihdatte puheenaihetta?
Kun on noin yksinkertainen niin ihan sama minkäkauden rooleja fanittaa. Totuus on jotain muuta kuin mitä haluat uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt vuonna 1965 ja taloyhtiössä oli puolisoaan pettävä mies, naapurin juoppo setä, kriisejä avioliitossa, miehensä lasten kanssa jättänyt vaimo jne.
Pahoittelen, maailma ei ollut täydellinen edes 60-luvulla.
Lapsuuden joulut 60-luvulla olivat ihmeellisen ihania, vaikka lahjat olivat aika vaatimattomia, olimme onnellisia.
Tätini muisteli ainoastaan sitä kaihoisasti kun kylään tuli ekat televisiot. Niitä mentiin sitten ihmettelemään koko porukalla ja siinä sitten sosialisoitiin muiden kyläläisten kanssa. Kaipaa kuulemma juurikin tuota kun mentiin aina kylään, jonne tuli muitakin. Nykyään ollaan kuulemma vaan kotosalla, eikä tule enää lähdetyksi naapurin tykö :P
Tosin sanoi siihen perään äitinsä usein kironeen sitä kun ukko taas lähti jonnekin ja jätti hänet hoitamaan yksin maatilaa, sekä neljää pientä lastaan. Joutui tämän tästä pyytämään siskoaan kylään, jotta saivat hommat hoidetuksi ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään ikävä luutuneita sukupuoliasenteita.
Jaa minä kaipaisin juuri niitä. Nykyään typerää pelleilyä. Miehet ovat nyhveröitä ja naiset ovat maskuliinisia.
Mitä maskuliinista on naisessa, joka ottaa selfieitä tekoripset ja valtavasti meikkiä naamassa? Meikit, kynnet, hiukset, jne. ovat minusta sitä naisellisuuden korostamista, jota ennen oli vähemmän.
Versus vanhan ajan maatalon emäntä, jolla oli punakka iho työnteosta ja varmaan aika samanlainen fysiikka kuin monilla miehillä. Ei meikkejä koskaan, hiukset huivin alla. Lapsia toki pystyivät tekemään.
Äitini on sanonut, että 50-luvulla vain prostituoidut meikkasivat. Näin ainakin maaseudulla, kaupungeista en tiedä.
Ja tosiaan tuo hygienia, peseydyttiin kerran viikossa ja varmasti hiki haisi joka päivä, kun tehtiin niin paljon työtä.
Hienhajuun tottuu, mutta huonoon terveydenhuoltoon ei.
Kuinka suuri osa nuorisosta (20-30 v. naiset ottaa selfieitä) tekoripset päässä? Veikkaan, ettei läheskään kaikki.
20-30-vuotiaat ovat aikuisia, eivät nuorisoa. Ainakin itsellä on pari teini-ikäistä sukulaista Facessa, ja duckface-kuvia tekoripsien ja meikin kera näkee paljonkin. Mutta kyllä niitä parikymppisetkin ottavat. Se on aika yleinen trendi.
Pointti ei ollut, että *kaikki*, vaan että nykyaikana on olemassa naisia jotka korostavat feminiinisyyttään erilaisilla tavoilla, kuten tekoripsillä ja meikillä, kynsillä ja hiuksilla. Joten tuo ajatus nykynaisten maskuliinisuudesta on minusta vähän outo yleistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
En ymmärrä, miten ei esim 60-luvulla voinut kouluttautua. Olimme korvesta kotoisin suurilapsisista perheistä. Meistä tuli ministereitä, eri alojen tohtoreita, ym ym korkeisiin virkoihin.ei rahan puute ollut mikään este ,kun oli pyrkimystä ja ahkeruutta. Tiet vei keskikoulusta lukioon ja sieltä yliopistoon. Siinä se .
Sama juttu. Me kaikki lapset kävimme lukion ja yliopiston omalla velkarahalla opiskellen. Isä tai kummi takasi pankkiin lainan ja kun valmistui, se piti maksaa nopeasti pois. Ei vietetty välivuotta tai lusmuttu alivuokralaiskämpässä, vaan tehtiin töitä opiskelun ohella iltaisin ja öisin. Kesällä mentiin Ruotsiin mielisairaalaan töihin, sieltä sai parempaa palkkaa. Oli kiire valmistua.
Mutta jos isä sanoi että meidän lapsista ei herroja tule, tyttöjä ei kouluteta eikä isä taannut opintolainaa, niin ne opiskelut loppui ennen kuin alkoivatkaan.
Kyllä, näin oli. Isän sana oli laki, äidit olivat hiljaa ja alistuivat. Tasa-arvoa oli se, että kumpikin teki töitä koko ajan, mutta naisella ei ollut päätäntävaltaa yhteisiin asioihin juurikaan. Onneksi oma isäni oli jo puuhaamassa kunnallista keskikoulua pienelle maaseutupaikkakunnalle ja näki koulutuksen arvon. Myös tytöille. Hän itse olisi halunnut käydä koulua, mutta 1930-luvulla se ei käynyt, oli pakko jäädä maata viljelemään isänsä jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
En ymmärrä, miten ei esim 60-luvulla voinut kouluttautua. Olimme korvesta kotoisin suurilapsisista perheistä. Meistä tuli ministereitä, eri alojen tohtoreita, ym ym korkeisiin virkoihin.ei rahan puute ollut mikään este ,kun oli pyrkimystä ja ahkeruutta. Tiet vei keskikoulusta lukioon ja sieltä yliopistoon. Siinä se .
Jaa, kerrohan miten köyhän perheen lapsi pääsi n. 11-vuotiaana korvesta oppikouluun?
Korvesta oppikouluun pääsi köyhän perheen lapsi siten, että ensinnäkin kävi pyrkimässä sinne oppikseen.
Sitten haettiin heti ensimmäisenä koulupäivänä kansliasta vapaaoppilashakukaavakkeet. Melkein kaikki hakijat sai vapaaoppilaspaikan. Tai vähintään puolivapauden. Kirjat toki piti itse kustantaa, mutta oliko tuo vallan kauhea kustannus, en tiedä, koska meilläkin ne pystyttiin hankkimaan, vaikka tosi köyhistä oloista olen. Kirjakauppaan sai tehdä tilin, ja sille pystyi ostamaan kirjoja ja muita tarvikkeita koko vuoden. Isolle perheelle oli eduksi se, että samat kirjat kävivät varmaan kymmenen vuotta, ellei pitempäänkin eli niitä pystyi kierrättämään koko porukalla.
En tiedä kuinka kaukaisista korpimaista sitten olisi kyse, mutta meidän kylillä kulki koululaisauto joka kylältä vähintään sen kaksi kertaa päivässä. Koska itse asuin oppikouluni kupeessa kirkonkylässä, en tiedä millainen kustannus tuo kyyti sitten mahtoi olla, mutta näin niitä koululaiskortteja kyllä kavereilla. Eli varmasti joku alennus niissäkin oli.
Vaatteet ja muut tarvikkeet, no vaatteet nyt oli mitä oli kenelläkin. Tuohon aikaan ei niin kovin ihmeellisiä tarvittu. Riitti kun oli vaatteet. Kumisaappaat sateella ja muina aikoina tennarit, talvella talvikengät ja monot. Sukset oli ainoa pakollinen urheiluvälinehankinta kaikille, mutta tuohon aikaan kaikilla lapsilla oli sukset muutenkin, oli köyhä tai rikas. Koululaukku, jumppapuku, mitähän nyt vielä. Ei se oppikoulu nyt niin kauheita maksanut. Hyvin köyhistä oloista lähtöisiä oli minunkin ikäluokassani paljon, minä itse mukaan luettuna.
Jatko-opiskeluun myönnettiin jo silloin opintolainoja. Tuomariveljeni opiskeli Helsingissä ja siivosi iltaisin rappukäytäviä ja jakoi aamulla lehtiä saadakseen opiskelurahaa. Samassa kämpässä asui neljä poikaa. Loma-ajat kaikki töissä ja matkat liftaamalla. Tuohon aikaan sekin oli vielä jokseenkin turvallista.
Kumma juttu, mutta ei minulle ensimmäisenä noista vuosikymmenistä tule mieleen puuceet eikä kauppojen aukioloajat, ei edes lauantain koulupäivät. Se oli normaalia silloin, eikä sitä minään pidetty. Eläminen mitoittuu olosuhteitten mukaiseksi. Esim. nykyisin voisi ihmetellä, miten pystyi elämään ilman kännyköitä. Ihan hyvin. Ei monilla ollut edes lankapuhelinta. Silti elettiin ihan hyvin. Ei tullut tarvetta soittaa mihinkään, kun eri ollut mahdollisuuttakaan. Kyllä jossain naapurissa tai kaupassa tai laitoksessa sitten oli puhelin, jos joku hätä tuli. Meilläkin äiti lähti pyörällä soittamaan taksia puolen kilometrin päähän vanhainkodilta, kun naapurin rouvan synnytys alkoi yöllä.
Totta kai nykyaika on mahdollisuuksiltaan aivan ylivertaista noihin aikoihin verrattuna, mutta silloinkin ihmiset eli ihan onnellisina. Eihän muusta ollut tietoa. Elämisen rytmikin oli hitaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää noissa vuosikymmenissä muka oli? Hirveästi pakkoavioliittoja eikä avioeroja hyväksytty. Työviikko oli 6-päiväinen, elämä köyhää ja tiukasti valvottua eikä köyhien perheiden lapset voineet kouluttautua.
Naiset eivät päässeet ravintolaan ilman miesseuraa, Joten miehillä oli saumat jo mennessä.
heh, ikään kuin ravintolassakäynti olisi ollut yleistäkin tuolloin, eihän niitä montaa edes ollut koko Suomessa. Isoisäni ei eläessään käynyt yhdessäkään ravintolassa.
Naiset oli heti "huonoja naisia", jos soittoruokaloihin eksyivät. Ei sinne tavan duunarit menneet, ne oli paremman väen paikkoja. Aloittaja kuvittelee, että hän olisi menestynyt ihminen eikä kouluttamaton hanttihommien tekijä.
Tottakai olisin? Olenhan nytkin. Oma valinta se.
No ei tosiaan ollut oma valinta pääsikö oppikouluun. Rahaa piti olla ja mieluiten asua kaupungissa tai ainakin olla siellä joku lahisukulainen jonka luo voi muuttaa.
Ei pidä paikaansa. Maaseutupitäjässä asuimme ja todella syrjässä. Oppikouluun pyrimme ja pääsimme, eikä sillä ollut mitään tekemistä rahan kanssa. Oli suuria kunnallisia keskikouluja ja kaikki oli tosiaan ilmaista kaikille ( jopa , viikot asuimme pitkänmatkalaiset asuntolassa , jossa oli täyshoito) . 10 ja 11 vuotiaana oli pääsykokeet .Useimmilla oli keskiarvo pyrkiessä kahdeksan pintaan , joten jo noin nuorena tsempattiin , että matematiikka ja äidinkieli oli hallussa. Muistan oikein hyvin ,kun harjoittelin matikkaa. Vanhemmat ei kyllä sanoneet juuta ei jaata. Ihan omalla järjellä mentiin eteenpäin.
Hassu käsitys, että kaikki naiset oli rotevia ahavoituneita maatalon emäntiä. Minun lähisukuni naisista siltä ajalta löytyy yksi maatilan emäntä - toinen mummoni. Muuten löytyy esim. tehdastyöläinen, pyykkäri, pankkivirkailija, sairaanhoitaja, opettaja ja elintarviketarkastaja.
Maatalon emäntänä elämäntyönsä tehnyt mummoni oli muuten aina hoikka ja kaunis nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään ikävä luutuneita sukupuoliasenteita.
Jaa minä kaipaisin juuri niitä. Nykyään typerää pelleilyä. Miehet ovat nyhveröitä ja naiset ovat maskuliinisia.
Mitä maskuliinista on naisessa, joka ottaa selfieitä tekoripset ja valtavasti meikkiä naamassa? Meikit, kynnet, hiukset, jne. ovat minusta sitä naisellisuuden korostamista, jota ennen oli vähemmän.
Versus vanhan ajan maatalon emäntä, jolla oli punakka iho työnteosta ja varmaan aika samanlainen fysiikka kuin monilla miehillä. Ei meikkejä koskaan, hiukset huivin alla. Lapsia toki pystyivät tekemään.
Äitini on sanonut, että 50-luvulla vain prostituoidut meikkasivat. Näin ainakin maaseudulla, kaupungeista en tiedä.
Ja tosiaan tuo hygienia, peseydyttiin kerran viikossa ja varmasti hiki haisi joka päivä, kun tehtiin niin paljon työtä.
Etenkin naisten käytös, vaatetus ja perheen elätys ovat maskuliinista nykyajassa. Miehet taas eivät ole kovin miehekkäitä.
Mutta joo, hyviä pointteja muuten.
Mutta naisethan joutuivat työntekoon "miesten" töihin heti sota-aikana ja tekivät töitä sen jälkeenkin. Eli osa perheen elatuksesta oli naisen varassa jo silloin. Nykyään palkat ovat pieniä siihen nähden mitä esim. asunnot maksavat, joten molempien vanhempien on hyvä käydä töissä että perheellä riittää rahaa, ja saahan nainen siitä paljon myös itselleen kun on elämä perheen ulkopuolella.
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat tuolla käytöksellä ja vaatetuksella. Sitä että nainen saa käyttää housuja ja kiroilla?
Helpottaako kaipuuta, jos kerron, että aina on ollut ihmisiä, jotka ovat kokeneet, että juuri heidän aikana maailmasta on tullut jotenkin hullu ja sekava, kun vielä isovanhempien aikaan asiat oli jotenkin selkeämpiä ja elämä helpompaa: miehet oli rautaa ja laivat oli puuta.
Se on luonnejuttu ja jos olisit elänyt oman ikäisesi 50- tai 60-luvulla, olisit aika varmasti kokenut, että maailmasta on tulossa täysin psykedeelinen ja ihan kertakaikkisen hullu ja kaivannut niihin 30-luvun kuuluisiin kesiin, jolloin aurinko paistoi, naiset oli naisia ja miehet miehiä ja tanssit Viipurin kesäyössä eivät tuntuneet koskaan loppuvan eikä tarvinnut pelätä esim. Ydinsotaa.
Sotia ja muita kriisejä harva kaipaa, mutta niitä edeltävät ajat näyttävät usein jotenkin onnellisilta ja viattomilta, joten samaa ajatusleikkiä voi jatkaa aikojen alkuun asti.
Suomussalmella ei ollut edes tietä, ennen kuin Kekkonen rakennutti sellaisen.
Polkuja pitkin ilmeisesti kuljettiin.
Vaarin veli kuoli virtsatietulehdukseen, koska matka lääkäriin oli liian pitkä.
Naiset eivät saaneet harrastaa seksiä kun vasta papin aamenen jälkeen.
Miten varakas ja kouluttautunut sukusi on? Kai isovanhempasi ovat käyneet yliopiston?