Lue keskustelun säännöt.
Kun mies inttää vastaan aivan kaikessa
05.06.2019 |
Alkaa mennä oikeasti hermo mieheen joka inttää _joka ikisessä asiassa_ vastaan. Perheessämme ei toimi kommunikointi lainkaan koska olen väsynyt siihen että sanon mitä tahansa, mies väittää vastaan. Jos pyydän miestä tekemään jotain, hän ei varmasti tee niin ihan vaan siksi että minä pyysin; usein jopa täysin päinvastoin.
Olen kotona 7 kk ikäisen vauvan kanssa ja esikoinen on 6v. Kuopus valvottaa ja on todella herkkäuninen. Tänä aamuna mies heräsi klo 06 töihin ja olin itse herännyt jo aiemmin koska kipeä vatsa valvotti.
Mies alkoi jutella normaalilla äänellä (hänellä on todella kantava ja matala ääni) sängyssä ja sanoin että vauva herää ihan varmasti miehen puheeseen. Mies jatkaa. Kuiskaan miehelle että mennään keittiöön juttelemaan jos on pakko puhua mutta mies jatkaa jorinoitaan sängyssä. Ei mennyt kuin hetki kun vauva heräsi miehen ääneen. Kiukuttaa niin paljon, pyysin nätisti ja moneen kertaan että mies ei puhumisellaan herättäisi vauvaa.
Eilen esikoinen sanoi minulle että hän ei tykkää siitä kun isi kiroilee niin paljon. Otin asian puheeksi miehen kanssa, joka töksäytti vaan että sellainen hän on ja hän kiroilee paljon; piste. En hermostunut, totesin vaan että yritän ainakin itse kiinnittää erityistä huomiota puheisiini etten kiroilisi. Mies tähän että hän aikoo opettaa kuopuksen kiroilemaan heti kun tämä oppii puhumaan. Olin taas kerran sanaton, miehen kanssa keskustelu jälleen kerran osoittautui mahdottomaksi.
Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka ja näitä tulee joka päivä. Olen alkanut salaa toivoa että mies jäisi ylitöihin tms. Vaikka joka päivä, en jaksa kinata kaikesta.
Kaupassa käynti miehen kanssa on aivan horroria, hän kyseenalaistaa jokaisen ostoksen, "tarvitaanko me muka tätä (maitoa)?" ..joo-o, kyllä me tarvitaan. Ja jos kaupassa on jonoa tai tarvittavia asioita ei löydy heti, mies alkaa kiukutella kuin pikkulapsi. Jos kaupankassalla on jonoa, hän alkaa pakata ostoksia aivan ylikorostetun hitaasti ja huolellisesti, vaikka juuri silloin normaali ihminen pyrkisi ripeästi maksamaan ja pakkaamaan ostokset. En voi käsittää mistä tällainen touhu johtuu, että kaikissa tilanteissa on toimittava täysin päinvastoin kuin mitä normaali järkinen ihminen toimisi yleensä.
Osaako kukaan sanoa mistä tällainen todella rasittava käytös johtuu ja miten tällaisen kanssa pitäisi toimia? Kun mies on vastaaninttävä ja lapsen tasolle taantuva jumpittelija, ei paljon parisuhde kiinnosta. Koen olevani ainoa aikuinen perheessä, mies on vaan joku outo ylimääräinen rasite jonka tehtävänä on koetella hermojani mahdollisimman pitkälle tällä naurettavalla vastarannankiiskeilyllään.
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Lasten hoito ei ole miesten hommia eikä siis kuulu miehille, kun taas lasten kasvatus on miesten hommia joka ei kuulu naisille, siitä meillä on jo nähtävissä pari moraalitonta, epärehellistä ja täysin edesvastuutonta sukupolvea.
Et ilmeisesti ymmärrä?
Missä välissä se mies niitä lapsia kasvattaa, jos nainen hoitaa kaiken lapsiin liittyvän? Eikös se kasvatus nimenomaan toteudu niissä arjen tilanteissa.
Vai meinaako se isäpappa sitten joskus kun muilta kiireiltään kerkiää, istuttaa teinit alas ja kertoa miten asiat elämässä oikeasti menee?
Sitäkö se kasvatus on?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä inttäminen tuntuu kovin tutulta. On muuten todella raskasta.
Eli et ole yksin - ja lähetän tässä sympatiat sinne.
Mies inttään YKSINÄÄN vastaan ja itsehän olet vain täysin samaa mieltä tai oikeassa.
Mutta mies se vaan inttää.....
Erotkaa. Rakkaus on kadonnut teiltä jo ajat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä koko keskustelussa on taas se tyypillinen lähtökohta, että monet naiset näkevät miehet lähinnä palvelijoina ja lompakkoina. Sääliksi käy kun näkee kaupassa näit pariskuntia, joissa mies on tossukka joka vain odottaa sen äkäisen muijan käskyjä totellakseen kitisemättä. Mutta kun on opetettu, että mies ilman naista ei ole minkään arvoinen, niin pakkohan se vain on totella.
Mulla on vähän samanlainen vänkääjä. Saattaa soittaa kaupasta, mitä tarvitaan. Sanon vaikkapa että jauhelihaa - "mutta onko se niin välttämätön?" tai synnytyksen jälkeen pyysin siteitä, "mutta tarvitko nyt varmasti kahta erilaista, nää on niin kalliita". Siinä vaiheessa ei kyllä kauheasti naurattanut ja muutenkin, miksi edes soittaa kun mitään ei sitten tarvi tai viitsi lähteä etsimään? Jos pyydän maitoa, sitä on kuulemma vasta ostettu eikä enempää tarvita. Ahaa...
Nurmikkoa nyt ei ainakaan vielä tarvi leikata (vaikka aion kyllä tänään tehdä sen joka tapauksessa) ja sohvatyynyjä ei tarvi olla ollenkaan (en ole sisustusfriikki, meillä ei oikeasti ole sohvatyynyjä ollenkaan) tai vessaan mattoa. Joka asiasta saa inttää. Sitten kuitenkin sohvalla istuessaan kaipaa niitä tyynyjä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exä oli ihan samanlainen. Muistan kun jäi kerran lasten kanssa keskenään ja soitteli että nuo vain huutaa ja riehuu, kysyin että kävittekö ulkona, ei ne nuku päikkäreitä ellei ulkoile ensin ja sitten tuli uikutusta että no en minä jää enää näiden kanssa, kun en osaa hoitaa ! Ex ei tosiaan tajunnut miten sekaisin yliväsynyt ja nälkäinen lapsi, saati kaksi voi olla. Ja sama meno jatkuu nykyisin, isäviikolla valittaa että lapset syö kaikki jugjrtit ja kun kysyn onko tehnyt ruuan vastaus on mykkä mökötys. Lapset saavat siis syödä mitä löytävät ja valvoa niin myöhään kuin tahtovat ja sitten ex ihmettelee miksi leivät ja jugurtit on hetkessä syöty ja miksi lapset eivät jaksa nousta aamulla...
Kuulostaa hirveältä. Tulee mieleen, että lapsilla ei ole isällään turvallinen olo. Itse en päästäisi lapsia tuollaiselle miehelle kuin max yhdeksi yöksi. Viikko on liikaa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös tuollainen mies mutta ei lapsia. Olen ajatellut jopa aivovaurion mahdollisuutta koska olen tavannut sairaalloisia vastaanjankuttajia aivovammaisissa potilaissa. Myös asioiden vääntäminen vitseiksi ja päinvastaisiksi esim. kuumalla ilmalla "huh kun palelee" tai täyttä jääkaappia katsellessa "ei mitään syötävää lähetäänkö kauppaan" -jutut sata kertaa päivässä ihmetyttää ja väsyttää. Outoa ja rasittavaa.
Aivan hyvin voi ollakin, todennäköisesti kuitenkin jotain lievempää neurologista poikkeamaa. Monen miehellä kuulostaa ainakin ketjun kuvailujen perusteella olevan selkeitä ongelmia toiminnanohjauksessa. Se ei ole asia, jonka voisi tuosta vaan etenkään aikuisena korjata. Aikuisillekin on toki toimintaterapiaa tarjolla.
Voisiko olla mahdollista, että suurin osa suomalaismiehistä on jollain tavoin ainakin lievästi kehitysvammaisia? Se selittäisi hyvin paljon.
Tätä olen minäkin miettinyt moneen otteeseen... Ei voi olla mahdollista, että lähes kaikki miehet ovat jääneet henkiseltä kehitykseltään teini-ikäisen tasolle. Olisikohan suomalaisten geeniperimässä jotain mikä altistaa koko mieslinjan ainakin jonkinasteiselle jälkeenjääneisyydelle?
Kaikki miehet on aika suuri joukko, omassa tuttavapiirissä en ole kovin monelta tuollaisia kuullut, pääasiassa on ihan vastuuntuntoisia aikuisia miehiä mitä on joskus asiasta puhuttu. Ehkä niistä mieslapsista on ymmärretty erota sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä koko keskustelussa on taas se tyypillinen lähtökohta, että monet naiset näkevät miehet lähinnä palvelijoina ja lompakkoina. Sääliksi käy kun näkee kaupassa näit pariskuntia, joissa mies on tossukka joka vain odottaa sen äkäisen muijan käskyjä totellakseen kitisemättä. Mutta kun on opetettu, että mies ilman naista ei ole minkään arvoinen, niin pakkohan se vain on totella.
Ja höpö höpö, satusetä siellä tas panee parastaan ;) Eipä taida ne miehet pahemmin naisia passata, joten ei niistä mitään palvelioita saa, vaikka sellainen mukava oliskin. Enemmän ne naiset on kautta aikojen ukkoja passanneet ja palvelleet.
ja mit tuohon lompakkoon tulee, niin herää jo tälle vuosisadalle. Suomalaiset naiset käy töissä yhtä paljon kuin miehetkin (välillä naisten töissäkäyntiprosentti on suurempikin kuin miesten) ja usko tai älä, mutta naisillekin maksetaan PALKKAA. Luit oikein, naiset tienaa ihan itsekin rahaa ja monet vieläpä enemmän kuin miehet.
Ja oikeassa elämässä paljon useampi nainen on ukkonsa jyrän alla , kuin toisin päin.
Ja kukapa sitä tossukkaukkoakaan kieltää lähtemästä sen "äkäisen muijan"luota?
En jaksais vänkääjää. Meillä vängätään, kun halutaan ärsyttää toista ja/tai vaivaa joku isompi asia ja halutaan luoda jännitettä kunnon tappelun läpikäyntiin.
Valitsin miehen, jonka kanssa ollaan melkein aina samaa mieltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap ensimmäistä kertaa av:lla? Täällä sitä vastaan inttämistä vasta esiintyykin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun isältä. Inttää vastaan joka asiassa. Saatoin lapsena herätä viikonloppuaamuna kello 6:30 sähkökitaraan tai pianoon ja kun äiti kävi kysymässä mitähän helkkaria hän puuhaa hän selitti, että kun teki mieli vähän soittaa ohi kulkiessaan. Sitten meni itse vielä takaisin nukkumaan ja minä, sisarukset ja äiti jäätiin valvomaan kun oltiin jo säikähdetty hereille sitä kitaran kovaa ääntä.
Neuvoo myös jokaisessa asiassa kaikkia niin kuin kukaan ei osaisi yhtään mitään. Jos sanoo, että tiedän niin hän hermostuu ja jos sen jälkeen mokaa pienestikään hän tulee ilkkumaan, että oisko kannattanut kuunnella! Ei itse myöskään kuuntele vaan kesken puheen on että "joo joo" ja lähtee ja sitten tulee takaisin, että ihan mahdoton tehtävä. No oisit kuunnellut. Ei myöskään omaa yhtään maalaisjärkeä vaan saattaa joskus talvipakkasella lähteä käymään varastossa pihan laidalla reinoilla tai crockseilla ja tulee takaisin valittamaan ku sukat kastui lumessa ja oli liukasta. Vahingossakaan ei voi laittaa niitä talvikenkiä, kun niitä ei voi vain sujauttaa jalkaan.
Ilkeä hän ei ole, on vaan yksinkertaisesti ajattelematon.
Hanki miehellesi Kuomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös tuollainen mies mutta ei lapsia. Olen ajatellut jopa aivovaurion mahdollisuutta koska olen tavannut sairaalloisia vastaanjankuttajia aivovammaisissa potilaissa. Myös asioiden vääntäminen vitseiksi ja päinvastaisiksi esim. kuumalla ilmalla "huh kun palelee" tai täyttä jääkaappia katsellessa "ei mitään syötävää lähetäänkö kauppaan" -jutut sata kertaa päivässä ihmetyttää ja väsyttää. Outoa ja rasittavaa.
Aivan hyvin voi ollakin, todennäköisesti kuitenkin jotain lievempää neurologista poikkeamaa. Monen miehellä kuulostaa ainakin ketjun kuvailujen perusteella olevan selkeitä ongelmia toiminnanohjauksessa. Se ei ole asia, jonka voisi tuosta vaan etenkään aikuisena korjata. Aikuisillekin on toki toimintaterapiaa tarjolla.
Voisiko olla mahdollista, että suurin osa suomalaismiehistä on jollain tavoin ainakin lievästi kehitysvammaisia? Se selittäisi hyvin paljon.
Enemmän kyllä asperger-tyylisiltä kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama homma esim matkojen alla. Minä huolehdin kaikki käytönnön asiat, pakkaan omani ja lasten tavarat. Mies omat vaattensa ja sitten vielä kiukuttelee kun en ota niihin kantaa
Sama vaateostoksilla. Mies liukenee aina ostamaan itselleen vaatteita ja yleensä saa vielä myyjän palvelemaan itdeään. Minä ostan sitten lapsille. Ilman myyjää.?Itse kuljen postimyyntivaatteissa...
Tässä tyypilinnen esimerkki naisesta, jolle ei kerta kaikkiaan mikään kelpaa.
Kun sinä pakkaat omasi ja lasten tavarat niin se ei käy? ja jos mies pakkaisi, hän varmasti pakkaisi sinun mielestä väärin niin sekään ei kävisi?
Eikö mies saisi ostaa itselleen vaatteita? Eihän hän mihinkään liuennut, jos olit paikalla todistamassa että myyjä palveli häntä? Olisiko hänen pitänyt kieltäytyä myyjän palvelusta? Vai kenties ohjata myyjä palvelemaan sinua? Eihän myyjä voi palvella molempia samaan aikaan, eli jos kuitenkin yksi kerrallaan?
Ja sitten toistuu taas tämä sama; sinä ostat vaatteet lapsille, se ei sinulle kelpaa, mutta taas jos mies ne ostaisi, niin sinun mielestä ne olisivat kuitenkin väärät vaatteet eli sekään ei kelpaisi. Mikään ei kelpaa.
Aika karseeta porukkaa tämä palsta täynnä... Yhdessä pohditaan ovatko kaikki suomalaiset miehet kehitysvammaisia tai muuten vaan jälkeenjääneitä ja sitten kiimassa yläpeukutetaan näitä täysin käsittämättömiä juttuja. Ei täydy montaa viestiä lukea huomatakseen että teillä ei ole kaikki hyvin.
En ihan koko ketjua lukenut; kommentoin kuitenkin!
Olen kuuskymppinen nainen, ollut tässä suhteessani 15v, miestä jonkinverran vanhempi emmekä asu yhdessä. Molemmilla omat kodit, minulla "työläämpi" kun asun omakotitalossa.
Näitä vänkääjiä on ollut elämässäni, mm. päättyneessä avioliitossani.
Rakastan miestä, fiksu, luotettava, huolehtiva jne.
Mutta, mutta.....miten ollakaan, tuo vänkääjä löytyy hänestäkin. Ei tarvita kuin missä linjassa pihaani rajaava tuoksuvadelma-aita pitää mennä, pitääkö perennapenkki kaivaa auki, miten ikkunoiden pesu suoritetaan jne. jne.
Otan toki vastaan fiksuja neuvoja, haluan oppia uutta, mutta en jumatskuukkelis myönny siihen, että asioiden toteuttamiseen on vain yksi ainoa tapa eli hänen!
Jos riitelemme niin näistä, pöhköä! Anteeksikin on oppinut vuosien mittaan pyytämään, myös minä. Älkää antako kaikessa periksi siskot!
Oon joskus osin ollut tuollainen vänkäävä mies. Tai sellainen minusta tuli. Nainen otti äidin roolin suhteessa minuun, kaikki mitä tein, oli jotenkin väärin, tai siinä oli jotain korjattavaa. Kun ei kuule mitään mukavaa itsestään, pienetkin huomauttelut tuntuu pahemmilta, kuin ne oikeasti ovat.
Yllättävän äkkiä sitä tosiaan taantui kiukuttelevaksi pikkupojaksi, joka vänkää vastaan, hakee huomiota tms. Ihan silkkaa turhautumistaan ja epävarmuuttaan suhteen tulevaisuudesta. Ei vain jaksanu enää olla positiivinen, kun kritiikki vain yltyi.
Ja jälkeen päin hämmennys, miten nopeasti kaikki menikin käteen yhteenmuuton ja lasten kuvioon tulon jälkeen. Mitä sille ihanalle naiselle tapahtui, ja sille lempeälle herrasmiehelle?
Tekee todella pahaa lukea tätä ketjua, ei saamari mitä ulisija-vässyköitä on olemassa! Siis nuo miehet.
Siis tajuatko edes kuinka mielenterveysongelmaiselta kuulostat? Ihan sairasta settiä.
Ohis