Kun mies inttää vastaan aivan kaikessa

Kuulostaa osaksi adhdlta tai aspergeriltä, onko suvussa? Kannattaa tutkia.

Miten sitä vässykkyyttä voi ennalta tutkia ja hylätä sellaisen miehen? Siis ennen kun ollaan tilanteessa, jossa joku ihan normaali talvisää muka estää auton käytön. Ei kai ole kuultukaan lohkolämmittimestä? Vai onko se auto peräisin 1960-luvulta, olisiko aika päästää eläkkeelle jo.

Pointti on, että se vätystely ilmenee vasta vuosien päästä suhteen alkamisesta. Jos vätyksen oikeasti erottaisi päältä, kierrettäisiin sellaiset kaukaa.

Ja ihan varmasti saa mies askarrella voikukkien kanssa ihan vapaasti, kunhan se ei tarkoita että oikeasti tarpeelliset asiat (kuten lasten hoito) jäävät sitten hoitamatta. Ei niin, että lapsille ei ole tehty ruokaa eikä ulkoiltu, mutta voi kukkia nysvätään.

Joo, on se lasten tuleminen vaikeaa itse kullekin.

Mutta sori vaan, mulla ei riitä _yhtään_ myötätuntoa niille miehille joille lasten syntymä on ollut lähtölaukaus tällaiselle käytökselle.

Kun ei se ole naisille mikään helppo ja luonnollinen asia, ei vaikka se lapsi kasvaa oman kropan sisällä.

Siinä olet kolminkertaiseksi paisuneena alien sisälläsi ja sitten pitäisi jotenkin paimentaa se puoliso vasuulliseen vanhemmuuteen samalla?

Mistähän se oikein syntyy se äiti ja lapset -asetelma, olisko siitä että äijät vetäytyy ja väistää vastuuta ja teinityyliin tappelee vastaan kun ei ole kiiinnostanut perehtyä yhteisen jälkeläisen hoitoon?

Ja vielä sille joka tulee sönköttämään että lapset ovat joku hemmetin naisten oma proggis: eivät olleet minun suhteessani. Yhdessä niitä haluttiin ja yhdessä tehtiin, mutta mies jäi laiturille ulisemaan omia vaikeuksiaan kun olis pitänyt olla jo tiukassa tahdissa lappaamassa pyykkiä pesukoneeseen ja ruokaa suuhun ja pukluja luuttuamassa.

Kaiken tämän päälle: missäs hemmetissä se myötätunto minua kohtaan oikein oli? Siinä saa värkit revenneenä tehdä kotitöitä kolmen edestä, ja vielä pitäis taputella mieslapsen herkkä ego kuntoon?

Sori vaan, ei musta ollut siihen. Erottiin ettei olis tullut .murhia.

Jos mies ei suostu olemaan alamaisena ja käskyläisenä niin hanki uusi kuhnuri tai vuokraa palvelusväkeä.

Luulen, että iso syy näihin ilmiöihin on miehen mallin puuttuminen. Moni mies on yh- perheestä ja tottunut siihen, että äiti hoitaa kaiken.

Omassa parisuhteessa toteutetaan sitten sama kaava, eli omasta vaimosta tulee yh, joka hoitaa kaiken.

Lähipiirissäni olen huomannut, että ehjien perheiden pojat, joilla on fiksu ja ahkera isä, onnistuvat myös itse isänä.

Katsokaa miestenne isää. Siitä näette, millainen isä hänestä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei suostu olemaan alamaisena ja käskyläisenä niin hanki uusi kuhnuri tai vuokraa palvelusväkeä.

Ääliö, aikuisen miehen pitäisi tajuta ruokkia omat lapsensa ihan ilman käskyjä ja kehotuksia, eikä väsätä joidenkin voikukkien kanssa.

Ei naisesta ole kivaa käskyttää miestä kun jotakin keskenkasvuista, harvassa ovat ne Justiinat jotka eivät haluaisi aikuista kumppania pikkulapsen tasolle taantuneen sijaan. Seksihalut ainakin menevät, kun aikuinen mies heittäytyy kiukuttelevaksi teiniksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei täydy montaa viestiä lukea huomatakseen että teillä ei ole kaikki hyvin.

No ei olekkaan ja mistä se johtuu? Kelvottomista miehistä, joista ei ole lasten ja kodin kannalta kuin vastusta. Tämä ilmiö selittää tosi hyvin sen, miksi Suomessa syntyvyys laskee vielä dramaattisen n kuin muualla kehittyneissä maissa. Täällä on ekstra pskat miehet, joista ei ole isoksi.

Eikä ketjuun vastanneet miehet ainakaan kommenteillaan asiaa kohentuneet. Pikemminkin päinvastoin antoivat lisänäyttöä .

Juuse71 kirjoitti:

Oon joskus osin ollut tuollainen vänkäävä mies. Tai sellainen minusta tuli. Nainen otti äidin roolin suhteessa minuun, kaikki mitä tein, oli jotenkin väärin, tai siinä oli jotain korjattavaa. Kun ei kuule mitään mukavaa itsestään, pienetkin huomauttelut tuntuu pahemmilta, kuin ne oikeasti ovat.

Yllättävän äkkiä sitä tosiaan taantui kiukuttelevaksi pikkupojaksi, joka vänkää vastaan, hakee huomiota tms. Ihan silkkaa turhautumistaan ja epävarmuuttaan suhteen tulevaisuudesta. Ei vain jaksanu enää olla positiivinen, kun kritiikki vain yltyi.

Ja jälkeen päin hämmennys, miten nopeasti kaikki menikin käteen yhteenmuuton ja lasten kuvioon tulon jälkeen. Mitä sille ihanalle naiselle tapahtui, ja sille lempeälle herrasmiehelle?

Aikuisen ihmisen luulisi ymmärtävän, että kun niitä lapsia saadaan, heidän hyvinvointinsa on keskiössä ja he menee kaiken muun edelle? Luulisi senkin olevan selvää, että jos toinen heittäytyy tukemisen ja osallistumisen sijaan kiukuttelevaksi kakaraksi niin ei se toinen jaksa sitä pitkään katsella vaan hankkiutuu kiviriipasta eroon. Sitäkö nämä kiukuttelijat ja inttäjät haluaa?

Minäkin uskon, että lapsiksi heittäytyneet miehet ovat suuressa roolissa siinä että lapsia ei enää haluta.

Kokonaan yh-kin on terveempi malli lapsille kun tämmöinen keskenkasvuisesti käyttäytyvä mies.

Joillakin ihmisillä on suorastaan sairas pakkomielle aikatauluihin ja suunnitelmiin. En tarkoita normaalia kodin päivän kulkua jos ei ihan minuutilleen tarvitse sielläkään mennä. Mutta esim matkoilla vaikka. Eräs kaveri oli kerran saada raivokohtauksen koska ei lähdetty syömään viisi minuuttia aiemmin laivalla. Syynä oli se että hän oli ajatellut että mennään juuri silloin koska sitten ehtii aiemmin yökerhoon. Samoin automatkoilla pää heti jumissa huutaa jos edessä vaikka rekka eikä ohi pääse heti. 

Entinen avovaimoni oli myös pahimman luokan suunnittelija. Kun loma alkoi niin kirjoitti listoja kaikesta mitä pitää tehdä. Sitten ahdistui kun ei jaksanut kaikkea tehdä mitä listaan kirjoitti. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei suostu olemaan alamaisena ja käskyläisenä niin hanki uusi kuhnuri tai vuokraa palvelusväkeä.

Eli miehen ei tarvitse kasvaa aikuiseksi, vaikka  siittää lapsia? mies voi temppuilla/kiukutella kaupassa, jättää lapset huomiotta ja käyttäytyä niin kuin haluaa,  vaikka vahingoittaa tällä käytöksellä muita. Ja jos mies ei saa toimia niin kuin poikamiehenä, on hän naisen alistama kuhnuri?

Miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos saisit vaimosi kanssa lapsen ja sen jälkeen vaimo heittäytyisikin itsekin lapseksi. Sinä saisit yksin huoltaa ja kantaa kaiken vastuun.  Ja se vaimo olisi se hankalin lapsi. 

Sinä kuitenkin olisit kuvitellut menneesi aikuisen naisen kanssa parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä on suorastaan sairas pakkomielle aikatauluihin ja suunnitelmiin. En tarkoita normaalia kodin päivän kulkua jos ei ihan minuutilleen tarvitse sielläkään mennä. Mutta esim matkoilla vaikka. Eräs kaveri oli kerran saada raivokohtauksen koska ei lähdetty syömään viisi minuuttia aiemmin laivalla. Syynä oli se että hän oli ajatellut että mennään juuri silloin koska sitten ehtii aiemmin yökerhoon. Samoin automatkoilla pää heti jumissa huutaa jos edessä vaikka rekka eikä ohi pääse heti. 

Entinen avovaimoni oli myös pahimman luokan suunnittelija. Kun loma alkoi niin kirjoitti listoja kaikesta mitä pitää tehdä. Sitten ahdistui kun ei jaksanut kaikkea tehdä mitä listaan kirjoitti. 

Pitääkö heittää äärilaidasta toiseen? Kukaan ei ole tässä ketjussa nillittänyt mistään viidestä minuutista vaan  parin tunnin heitoista. Osalle lapsista rutiinit ovat todella tärkeitä, joten heitto rutiineissa tai aikatauluissa voi aiheuttaa paljonkin haasteita päivän sujumiselle. Eikä kyse ole siitä, että vittumaiset äidit ovat päättäneet kasvattaa vittumaisia lapsia vaan siitä, että lapsilla on erilaisia temperamentteja. 

Itsekin jätin vänkääjän. Kyllästyin siihen, kun vuosikausia olin joustanut lasten ja perheen eteen ja kun pyysin toiselta edes pientä osallistumista niin vastauksena oli naukuva "mutku minä...". Kun yritin puhua lasten asioiden käytännön asioista, esim päivähoidosta, loma-ajoista yms mies ei viitsinyt edes keskustella. Hän odotti, että asiat kyllä hoituvat. No, niinhän ne hoituivat. En olisi voinut jättää lasten asioita hoitamatta. Puntaroin kaikki päätökset huolella, mutta jos tein miehen mielestä väärän päätöksen tai muuten päätökseni osoittautui käytännössä huonoksi, mies alkoi haukkumaan minua. Siitä huolimatta ettei hänellä itsellään ollut mitään mielipidettä asiasta. Totesin, että parempi olla yksin lasten kanssa ja nyt vänkääjä haukkuu minua, kun rikoin hyvän perhe-elämän ja täysin yllättäen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tärkeät asiat tulee hoidettua juuri niin kuin pitääkin. Naisten hysteria tappaa sen pienenkin tekemisen ilon. Tee tämä ensin ja tuo ja sitten tuo. EI NÄIN hyvät rouvat.

Tiskit pestään kun on niiden vuoro, ruuat valmistetaan ja syödään. Kukaan ei kuole jos ruoka on 2 h eri ajassa.

Mutta päälliköitä emme tarvitse, hoitakaa itse asiat jos haluatte olla päälliköitä.

Niin yksinkertaista ja helppoa. Kuka nyt on tyhmä. =)

Sinä =) Kyllä jokainen aikuinen perheen perustamiseen lähtenyt mies tajuaa sen verran, että perheessä toimitaan ensin perheen hyväksi ei miehen. Pikku poikien tasolle jääneet voivat sitten jatkaa leikkejään pikkuautoilla ja jättää perheen perustamiset aikuisille miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa mun isältä. Inttää vastaan joka asiassa. Saatoin lapsena herätä viikonloppuaamuna kello 6:30 sähkökitaraan tai pianoon ja kun äiti kävi kysymässä mitähän helkkaria hän puuhaa hän selitti, että kun teki mieli vähän soittaa ohi kulkiessaan. Sitten meni itse vielä takaisin nukkumaan ja minä, sisarukset ja äiti jäätiin valvomaan kun oltiin jo säikähdetty hereille sitä kitaran kovaa ääntä.

Neuvoo myös jokaisessa asiassa kaikkia niin kuin kukaan ei osaisi yhtään mitään. Jos sanoo, että tiedän niin hän hermostuu ja jos sen jälkeen mokaa pienestikään hän tulee ilkkumaan, että oisko kannattanut kuunnella! Ei itse myöskään kuuntele vaan kesken puheen on että "joo joo" ja lähtee ja sitten tulee takaisin, että ihan mahdoton tehtävä. No oisit kuunnellut. Ei myöskään omaa yhtään maalaisjärkeä vaan saattaa joskus talvipakkasella lähteä käymään varastossa pihan laidalla reinoilla tai crockseilla ja tulee takaisin valittamaan ku sukat kastui lumessa ja oli liukasta. Vahingossakaan ei voi laittaa niitä talvikenkiä, kun niitä ei voi vain sujauttaa jalkaan.

Ilkeä hän ei ole, on vaan yksinkertaisesti ajattelematon.

Hanki miehellesi Kuomat.

Miesvauva voi ihan itse hankkia itselleen ne kuomat, ei vaimo ole hänen äitinsä ja eiköhän suhteessa nainenkin itse suunnittele omat kenkä/vaatehankinnat omien tarpeidensa mukaan eikä velvoita niitä puolison tehtäväksi.

 2 h myöhästynyt ruoka aiheuttaa sellaisen kiukku/itkukohtauksen, että sillä on väliä. Lapsi ei ole aikuinen, lapsi tarvitsee sen turvallisen rutiinin.

Aikuisen ihmisen pitäisi tämä tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Juuse71 kirjoitti:

Oon joskus osin ollut tuollainen vänkäävä mies. Tai sellainen minusta tuli. Nainen otti äidin roolin suhteessa minuun, kaikki mitä tein, oli jotenkin väärin, tai siinä oli jotain korjattavaa. Kun ei kuule mitään mukavaa itsestään, pienetkin huomauttelut tuntuu pahemmilta, kuin ne oikeasti ovat.

Yllättävän äkkiä sitä tosiaan taantui kiukuttelevaksi pikkupojaksi, joka vänkää vastaan, hakee huomiota tms. Ihan silkkaa turhautumistaan ja epävarmuuttaan suhteen tulevaisuudesta. Ei vain jaksanu enää olla positiivinen, kun kritiikki vain yltyi.

Ja jälkeen päin hämmennys, miten nopeasti kaikki menikin käteen yhteenmuuton ja lasten kuvioon tulon jälkeen. Mitä sille ihanalle naiselle tapahtui, ja sille lempeälle herrasmiehelle?

Aikuisen ihmisen luulisi ymmärtävän, että kun niitä lapsia saadaan, heidän hyvinvointinsa on keskiössä ja he menee kaiken muun edelle? Luulisi senkin olevan selvää, että jos toinen heittäytyy tukemisen ja osallistumisen sijaan kiukuttelevaksi kakaraksi niin ei se toinen jaksa sitä pitkään katsella vaan hankkiutuu kiviriipasta eroon. Sitäkö nämä kiukuttelijat ja inttäjät haluaa?

Omaa kommenttiani täsmennän vielä, että se kiukuttelu ja vänkääminen tuskin usein on mikään tietoinen proressi, mihin tietoisesti ryhdytään. Tuskin se yleensä naisen harjoittama kontrollointi ja päsmääminenkään.

Enemmänkin jonkinlaista keinojen ja kommunikaation puutetta. Ja jossain kohden tilanne on jo tulehtunut niin pahasti, että ero on ainoa järkevä ratkaisu.

Ja kyllähän se etäisyyden päästä järkyttää ja nolottaa, miten ne kaksi järkevää ja rakastavaa aikuista sen umpisolmun saikaan aikaiseksi.

Hyviä ja avaavia kommentteja täällä, kuten se, että katsokaa naiset miestenne isiä, siitä voi päätellä paljon. Kuten myös siitä, jos sitä isähahmoa ei ole ollut.

Olet nainut lapsimiehen. Oireenkuvaan kuuluu juppiniskaisuutta jo ennen lapsia, mutta lasten hankinnan myötä lapsimies puhkeaa täyteen kukkaan. Syynä se, että vastuu lisääntyy, mutta lapsimies ei halua vastuuta, eikä varsinkaan että kukaan sanelee sen, miten asiat tehdään. Hän siis toimii miten haluaa ihan kaikessa, jotta säilyttäisi lapsen tasolle jääneen egonsa hyvänä. Hänelle pyytäminen on sama kuin nalkuttaminen ja toistuva selitys tekemättömyydelle on "akan valitus" vaikkei motivaatiota olisi ollut mihinkään tärkeään viikkoihin. Pieniä yrityksiä hakea onnistumisen kokemuksia ja pisteitä vaimolta on vihdoin tehdä jokin pyydetty asia, mutta täysin liian myöhään tai eri tapaa. Esim. Lähtee vihdoin hakemaan lastentarviketilauksen postista, mutta vaimo on sen hakenut jo reilu viikko sitten, koska muuten olisi ollut vaarana, että paketti lähtee takaisin, koska näin käynyt lukuisia kertoja. Tästä sitten tulee lapsimiehelle kelpaamattomuuden kokemus, kun häneen ei taaskaan luotettu ja henkisen kastraation tuntemus. Tämmöisen jälkeen lapsimiehen mielestä on vain oikeus ja kohtuus ettei hän tee taas mitään mitä pyydetään pitkiin aikoihin, koska mikään ei koskaan kelpaa ja vaimon kuuluu lepytellä häntä tekemällä kaikki kiltisti itse tai pyytää ainakin anteeksi. Ja totta kai antamalla hänelle lepyttelyseksiä, jotta miehen uuras yritys toimia oikein saa ansaitsemamaansa tunnustusta!

Mullakin on vänkäävä isä. Alkaa mennä hermo. Kerran kysyin, että miksi. Vastasi, että hän kasvattaa lapsiaan ja lapsille ei saa heti antaa periksi. Nuorinkin lapsi on 25. Meistä ketään ei tarvi enää kasvattaa, meillä on jo kaikilla vähintään 1 kasvatettava.

Ainakin  mitä olen reissuilla jutellut ihmisten kanssa, niin Saksassa, Norjassa, Ruotsissa on samat ongelmat kuin  meillä täällä.

Tasa-arvo ymmärretään niin että se toteutuu kun mies on kyykyssä ja lompakko auki.

Vaimot ainakin ne miehet oli hakenut idästä ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Katsokaa peiliin hyvät rouvat, mikä meni pahasti pieleen.

Jos ei löydy vastausta voin kertoa sen kun kysytte.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on vänkäävä isä. Alkaa mennä hermo. Kerran kysyin, että miksi. Vastasi, että hän kasvattaa lapsiaan ja lapsille ei saa heti antaa periksi. Nuorinkin lapsi on 25. Meistä ketään ei tarvi enää kasvattaa, meillä on jo kaikilla vähintään 1 kasvatettava.

Tuli mieleen oma isäni, joka perusteli mielivaltaiset ja järjettömät kieltonsa sanomalla "koska MINÄ sanon niin". Nyt äijä on onneksi vähän taantunut sairauden myötä. Tuskinpa edelleenkään ymmärtää, miksi en pidä aktiivisesti yhteyttä - kyläilystä puhumattakaan.