Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oudot lapsuuden kodista opitut tavat
Onko muilla lapsuudesta kotoa opittuja outoja tapoja esimerkiksi tavaroiden käytössä tai sijoituksessa?
Itse olen oppinut että paistinpannut säilytetään uunissa. Tämä herätti poikaystävässä suurta ihmetystä.
Tosin ei kovin fiksu paikka niille, kun unohdat toisinaan ottaa ne pois kun laitat uunin päälle. Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Kommentit (786)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän kirjoittaa päinvastaisia tapoja? Esim. Meillä kun menemme perheenä minä, mies ja 3- ja 6v lapsemme mummilla käymään, niin hänelle on ihan ok että kaikki katsovat televisiota mikä on asetettu keittiön nurkkaan, mutta taas jos minä tai lapset kaivamme älypuhelimet esiin, alkaa mummi marttyyriksi. "No eihän minun takia tänne taaskaan tultu, noita vempaimia vaan tuijottamaan"
Ei auta vaikka selitämme että ihan vaikka uutisia sieltä katsomme.
Kyllä ymmärrän mummianne. Kun kylään mennään niin sen hetken jaksaa keskittyä siihen vierailuun ja törkeää on keskittyä silloin räppäämään puhelintaan. Voi luoja kun älypuhelinta ei olisi ikinä keksittykään.
Miten puhelimen vilkuilu eroaa tv:n katsomisesta? Molemmat pois kylässä ollessa minun mielestäni.
No kyllä se hieman eroaa: telkun näkevät kaikki, ja sitä voidaan katsoa yhdessä. Kännykästä ei tiedä, mitä sieltä katsotaan, se on yksityistä ja ihminen on silloin oikeasti pois yhdessäolosta. Mutta joo, molemmat ilman muut pois kylässä ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi maailmassa ihmiset jatkavat sellaisia tapoja, jotka kokevat oudoiksi?
Kaikilla ei ole suurta tarvetta olla normaali.
Itse miellän oudoksi tavat joilla ei ole mitään perustetta ja jotka ovat hankalampia kuin jokin optimaalisempi tapa.
Esim uunipeltien tai kattiloiden säilyttäminen uunissa ei ole outoa jos niille ei yksinkertaisesti ole muuta paikkaa - mutta on outoa, jos niille olisi parempi paikka ja säilytystapa aiheuttaa hankaluuksia kun kattilat unohtuvat uuniin kun se laitetaan päälle.
Tai, peiton taittelu on outoa jos sille ei ole mitään syytä, mutta ihan perusteltua jos jostain syystä (jota en kyllä keksi) peiton reunat eivät saa ylittää sänkyä.
Itse siis ihmettelisin (en ole alkuperäinen kysyjä) miksi ihmiset jatkavat outoja työläita tapoja ilman perusteita, jos ne aiheuttavat vain vaivaa ilman hyötyä.
Mulla lyö tyhjää; missä uunipannun ja pellit voi muualla säilyttää, kuin uunissa tai sen alla olevassa laatikossa, jos sellainen on? Eihän ne mahdu mihinkään normikaappiin tai laatikkoon mitenkään päin? Minulla matalat pellit mahtuvat uunin alla olevaan alalaatikkoon, uunipannu (se korkealaitainen pelti) ei. Sitä säilytän uunissa. Kattilat mahtuvat laatikoihin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Tapa jota en ole pitänyt:
Oven rynkyttäminen aina lähtiessä. Äitini ja monet hänen sukulaisensa ovat tässä ihan mahdottomia, joka kerta kotoa lähtiessä oven kahvaa rämpytetään ja itse ovea temmotaan oikein pitkään ja hartaudella, ja aina välillä huudellaan olan yli sen tyyppisiä asioita kuin "no niin, näettehän tekin että tämä ei nyt aukea" ja "te voitte todistaa että lukossa on!" Tätä jatkuu joskus viisikin minuuttia.Olin jo alkanut lapsena toistaa tätä tapaa kun luulin sen olevan normaalia, mutta onneksi tulin myöhemmin järkiini. Silti muistan vieläkin miten järkyttävää oli lapsena todistaa sitä miten huolettomasti kavereideni perheissä lähdettiin kotoa, ovi vain loksautettiin kiinni eikä kukaan jäänyt tarkistamaan että se tuli varmasti lukkoon!
Niin joo, noilla oven rynkyttäjillä tuppaa olemaan neuroosi myös siitä että liesi tmv. jäi päälle, ja usein minuuttien rynkytys päättyykin siihen, että rynkyttäjä menee sittenkin vielä sisään tarkistamaan jotain. Kun hän tulee viimein ulos, rynkytysrituaali alkaa alusta. Ei ole kerran tai kaksi kun olen nähnyt kuinka joku odottajista hikeentyy ja käy raahaamassa rynkyttäjän melkein väkivalloin pois ovelta tämän huutaessa "tarkista nyt sinäkin että se tuli varmasti lukkoon".
Äidin täti harrasti juuri tuota lukko-hellanlevy-rallia.
Suvussamme on neurologista poikkeavuutta, mutta tapa ei ole kuulemma harvinainen vanhemmilla naisilla.
Johtuu välittäjäaineiden vähenemisestä. Meillä niitä tuppaa olemaan muutenkin liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmetteli mun tapaa lisätä perunamuusiin raakaa, silputtua sipulia. Meillä tehtiin niin AINA kotona.
Miksi pilata hyvä muusi raa'alla sipulilla?
Miksi kysellä tyhmiä? Jos tämmöinen tapa on niin se on, sitähän tässä kysyttiin. Kukaan ei pakota sinua sipulia muusiin laittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi maailmassa ihmiset jatkavat sellaisia tapoja, jotka kokevat oudoiksi?
Kaikilla ei ole suurta tarvetta olla normaali.
Itse miellän oudoksi tavat joilla ei ole mitään perustetta ja jotka ovat hankalampia kuin jokin optimaalisempi tapa.
Esim uunipeltien tai kattiloiden säilyttäminen uunissa ei ole outoa jos niille ei yksinkertaisesti ole muuta paikkaa - mutta on outoa, jos niille olisi parempi paikka ja säilytystapa aiheuttaa hankaluuksia kun kattilat unohtuvat uuniin kun se laitetaan päälle.
Tai, peiton taittelu on outoa jos sille ei ole mitään syytä, mutta ihan perusteltua jos jostain syystä (jota en kyllä keksi) peiton reunat eivät saa ylittää sänkyä.
Itse siis ihmettelisin (en ole alkuperäinen kysyjä) miksi ihmiset jatkavat outoja työläita tapoja ilman perusteita, jos ne aiheuttavat vain vaivaa ilman hyötyä.
Mulla lyö tyhjää; missä uunipannun ja pellit voi muualla säilyttää, kuin uunissa tai sen alla olevassa laatikossa, jos sellainen on? Eihän ne mahdu mihinkään normikaappiin tai laatikkoon mitenkään päin? Minulla matalat pellit mahtuvat uunin alla olevaan alalaatikkoon, uunipannu (se korkealaitainen pelti) ei. Sitä säilytän uunissa. Kattilat mahtuvat laatikoihin kyllä.
Uunipeltejä (matalia ja korkeampia) ja ritilää en ole koskaan kenenkään nähnyt säilyttävän muualla kuin uunissa tai uunin alalaatikossa tai joskus harvoin pystyssä jossain uunin lähellä olevassa kolossa. Meillä esimerkiksi olisi tämmöinen turha kolo juuri uunin vieressä, mutta ei ne pellit siellä pysy, ei tavoista pääse eroon. Alalaatikkoon kyllä mahtuu ruokaa lämmitelemään vaikka pellit siellä laatikossa olisikin tai ne voi ottaa siksi aikaa pois.
Kyse oli lähinnä alkuperäisessä viestissä niistä pannuista ja kattiloista ja uunivuuista, joita monet säilyttää uunissa. Osa ei ole edes uuninkestäviä paistinpannuja, vaan ihan hellalle tarkoitettavia. Sitten laittaa uunin lämpiämään ja sitten on turhaan lämmitetty kasa pannuja tulikuumaksi ja pitää keksiä niille paikka ja vaikka muistasikin, niin ovat sitten aina pöydällä ruokaa laitettaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sängyn petaaminen niin, että peittojen molemmat reunat taitetaan alle, eli n. 20cm kummastakin pitkästä reunasta. Tulee minusta sievempi ja helpompi sujahtaa sitten illalla peiton alle, ei tarvi käännellä kaksinkerroin taitettua peittoa auki.
Minulle kummatkin noista tavoista ovat outoja. En muista miten lapsuudenkodissa tehtiin, mutta itse annan vain peittojen reunojen roikkua sängyn laitojen yli.
Vierailija kirjoitti:
Joulupöydässä aina kaikkien hartaasti odottamat lihapasteijat ja lihaliemi. Syödään niin, että ensin asetetaan syvälle lautaselle pasteija tai kaksi, kauhotaan lihalientä päälle ja siitä lusikalla syödään. Ai ai että on hyvää. Todellakin teen tätä itsekin nykyään, mutta muut on vähän kummastellut.
Meillä myös Viipurissa syntynyt mummoni teki näin. Törmäsin tähän tapaan myös Liettuassa, siellä tämä on kuuluisa ruokalaji
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei outo vaan kaunis tapa: mun isäni osti aina äidille lauantaikukat ja mieheni tekee samoin talvella meidän kotonamme. Kesällä ei tarvitse kun pihalla on satoja kukkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän kirjoittaa päinvastaisia tapoja? Esim. Meillä kun menemme perheenä minä, mies ja 3- ja 6v lapsemme mummilla käymään, niin hänelle on ihan ok että kaikki katsovat televisiota mikä on asetettu keittiön nurkkaan, mutta taas jos minä tai lapset kaivamme älypuhelimet esiin, alkaa mummi marttyyriksi. "No eihän minun takia tänne taaskaan tultu, noita vempaimia vaan tuijottamaan"
Ei auta vaikka selitämme että ihan vaikka uutisia sieltä katsomme.
Kyllä ymmärrän mummianne. Kun kylään mennään niin sen hetken jaksaa keskittyä siihen vierailuun ja törkeää on keskittyä silloin räppäämään puhelintaan. Voi luoja kun älypuhelinta ei olisi ikinä keksittykään.
Miten puhelimen vilkuilu eroaa tv:n katsomisesta? Molemmat pois kylässä ollessa minun mielestäni.
Tv:tä katsotaan yhdessä ja kommentoidaan taphtumia toisille yhdessä, tehdään yhteisiä muistoja. Puhelimella ollaan yksin ja halutaa erottautua porukasta. Suuri ero.
Niissä kyläpaikoissa joissa olen ollut ja joissa tv on koko ajan auki, kanava on tasan se minkä isäntäväki on päättänyt. Ts. 90% se ei kiinnosta vieraita ollenkaan - joko se on urheilua, tositv:tä, tai sarja jota ei ole itse seurannut. Ei mulla ainakaan mielikuvitus tai hermot riitä seurata ja kommentoida lajia tai ohjelmaa joka ei kiinnosta tippaakaan, tai sarjaa josta ei ole ollenkaan kärryillä. Kyllä se silloin menee siihen että isäntäväki seuraa telkkaria, ja vieraat tuijottelee kyllästyneenä seiniä. Ei siinä mitään yhteisiä muistoja luoda, enintään päätos siitä että kylään on aika turha tulla. Tässä tilanteessa on tosi tekopyhää alkaa moittia vieraita, jos he seinään tuijottelun sijaan kaivavatkin puhelimet esille ja edes viihdyttävät itse itseään kun kerran isäntiä ei seurustelu kiinnosta.
Olen oppinut inhoamaan joitakin ohjelmia koska ne aikoinaan kuuluivat vierailuohjelmaan. Kummisetäni katsoi aina speden pelejä, mummo kaunareita joku satunnaisempi ttk:ta. Kun oli vierailun ajan katsonut pakkopullaa sitä alkoi inhoamaan, muuten suhtautuisin noihin ohjelmiin vain välinpitämättömästi.
Mitä järkeä mennä kylään katsomaan kun joku katsoo TV:tä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ei syöty koskaan pöydän ääressä yhdessä. Jokainen kokosi oman lautasensa ja painui omaan huoneeseen syömään.
Meillä taas ei ole koskaan syöty muualla kuin ruokapöydässä. Vieläkin vaikka olemme miehen kanssa kaksin suurimman osan ajasta katamme pöydän ja syömme siinä yhdessä. Muutenkin ruoka-aika oli ja on niin pyhä että menee harrastusten edelle, harrastukset valittiin sen mukaan ettei häiritse ruokailua.
Koko perhe - me ja lapset perheineen syömme vähintään kerran kuukaudessa yhdessä, yksi perhe käy joka sunnuntai syömässä meillä. Usein mukana vielä muitakin, enimmillään n 20 henkeä
Vierailija kirjoitti:
Tapa jota en ole pitänyt:
Oven rynkyttäminen aina lähtiessä. Äitini ja monet hänen sukulaisensa ovat tässä ihan mahdottomia, joka kerta kotoa lähtiessä oven kahvaa rämpytetään ja itse ovea temmotaan oikein pitkään ja hartaudella, ja aina välillä huudellaan olan yli sen tyyppisiä asioita kuin "no niin, näettehän tekin että tämä ei nyt aukea" ja "te voitte todistaa että lukossa on!" Tätä jatkuu joskus viisikin minuuttia.Olin jo alkanut lapsena toistaa tätä tapaa kun luulin sen olevan normaalia, mutta onneksi tulin myöhemmin järkiini. Silti muistan vieläkin miten järkyttävää oli lapsena todistaa sitä miten huolettomasti kavereideni perheissä lähdettiin kotoa, ovi vain loksautettiin kiinni eikä kukaan jäänyt tarkistamaan että se tuli varmasti lukkoon!
Niin joo, noilla oven rynkyttäjillä tuppaa olemaan neuroosi myös siitä että liesi tmv. jäi päälle, ja usein minuuttien rynkytys päättyykin siihen, että rynkyttäjä menee sittenkin vielä sisään tarkistamaan jotain. Kun hän tulee viimein ulos, rynkytysrituaali alkaa alusta. Ei ole kerran tai kaksi kun olen nähnyt kuinka joku odottajista hikeentyy ja käy raahaamassa rynkyttäjän melkein väkivalloin pois ovelta tämän huutaessa "tarkista nyt sinäkin että se tuli varmasti lukkoon".
Minusta tuo oli aika ikävästi kirjoitettu. Noilla ihmisillä lienee tarkistuspakko, eikä sellaisesta ole helppo päästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juusto piti aina puolittaa, ei saanut syödä yhtään viipaletta ilman, että sitä laitetaan leivän päälle. Myöskään raejuustoa ei saanut syödä muuten kun jos sitä laitettiin ruoan tms sekaan :O?
Tämmöistä 90-luvulla :)
Liian vaativa mies kumppanuudesta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä en muistanu sanoa että ruokapöydässä piti olla pusero päällä. Ei miesten hiki eikä bikineissä. En vieläkään tykkää jos joku tuppaa. Toinen että lakki pois päästä sisällä
Nämä nyt on ihan itsestäänselvyyksiä!
Mikään ei ole kuvottavampaa kuin joissain lomapaikoissa tai etelän rannoilla tullaan ravintolaan biksuissa tai speedoissa! Aina voi heittää sortsit ja paidan tai mekon päälle, ei ole iso vaiva. Eikä rantaravintolassakaan (ellei istu suorassa auringonpaisteessa) olla ruokailemassa lakki päässä!
Eilen tulin Tallinnasta ja oli todella suuri kiusaus käydä neppaamassa muutamalta jannulta lakki pois päästä sisällä ja varsinkin ravintolassa!! Nämä on varmaan sellaisia jotka eivät ole käyneet armeijaa, siellä sen viimeistään oppii jos ei ole kotona opetettu. Ja osa oli 40+ ikäisiä, lippa taaksepäin kuin Ville 5v:llä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi maailmassa ihmiset jatkavat sellaisia tapoja, jotka kokevat oudoiksi?
Eräs tanskalainen antropologi ihmetteli nuoruudessaan miksi kyläläiset pysähtyivät aina muuntajan kohdalla, ottivat hatun päästään ennen kuin jatkoivat matkaa. Opiskellessaan sähköalaa hän oli purkamassa ao.muuntajatornia. Seinästä löytyi laastilla täytetty syvennys. Vanhempi työmies kertoi että siinä oli ollut joskus sata vuotta aiemmin Neitsyt Marian patsas. Muuntaja oli tehty ns.ulkokappeliin. Ylioppilas vaihtoi alaa ja alkoi opiskella antropologiaa.
Ade123 kirjoitti:
Kuumaa vettä (siis hanasta) ei saa juoda tai käyttää ruoanvalmistuksessa. Vieläkin (46 vuotiaana) kun otan hanasta vettä juotavaksi niin lasken hetken kylmällä puolella, ettei vaan tule "vaarallista" lämmintä vettä vahingossakaan sekaan. :D Olin ihan äimän käkenä kun eräs aiempi naisystäväni tapasi juoda aamun ekan kahvin kuumasta hanavedestä ja pikakahvimuruista tehtynä. o.O
Taas eräs tapa jota en noudata mutta jota noudatettiin lapsuudenkodissani. Vessan hanasta laskettua vettä voi juoda!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pussilakanan viikkaamisessa sen M-taitoksen tekeminen, eli siis yhden pitkän sivun pudottaminen ja taittaminen toiselle puolelle tekee lakanasta siistimmän ja napakamman paketin, rullaa ne sitten tai vaan taittelee ja laittaa pinoon. Tästä on vuosien kokemus, kun sekä äidin kanssa lapsuudenkodissa että miehen kanssa omassa kodissaan on lakanat aina yhdessä näin viikannut. Nyt olen sitten ollut viisi vuotta sinkkuna, enkä yksin saa tuota M-taitosta tehtyä, joten taittelen vaan ns. yhteen suuntaan lakanat ennen rullaamista. Ei ole enää niin siistit ja napakat rullat ilman sitä M-taitosta.
OT:
Minulla oli erottuani sama ongelma. Opettelin tekemään niin, että kun olen taittanut lakanan kahdesti, pitelen sitä käsissäni suunnilleen keskeltä niin, että molemmat päät roikkuvat suoraan alaspäin keskenään samassa linjassa. Sitten otan toisella kädellä päällimmäisen kerroksen nipistysotteeseen siitä taitoskohdasta, ja toisella kädellä kaikki muut kerrokset myös nipistysotteeseen samasta kohdasta. Nyt kuljetan päällimmäisen kerroksen sinne nipun toiselle puolelle. Kun pidän koko ajan kiinni alkuperäisen taitoksen kohdalta, saan kerrokset osumaan oikein yhteen. Nyt nipussa on se M-taitos ainakin siinä taitoksen kohdalla, vaikka päät ovatkin epäjärjestyksessä. Kun taitoksesta pitää edelleen kiinni ja varmistaa ensin että siinä kohdassa kerrokset ovat siististi, lakanan päät saa ravistelemalla ja heiluttelemalla menemään oikeaan asentoon.
Kuulostaa monimutkaiselta, mutta on käytännössä mielestäni aika helppoa. Kannattaa kokeilla! Teen tämän nykyään kosteille, hyvin lingotuille lakanoille ja ripustan kuivumaan tällä tavalla taitettuna. Kuivuminen kestää vähän kauemmin, mutta kuitenkin yleensä alle vuorokauden. Sitten laskostan valmiiksi taitellun lakanan kaappiin.
Miten ees jaksat kirjoittaa noin tyhjentävästi siitä, miten juuri sinä viikkaat lakanasi? Ja miten voit kuvitella, että kaikkia ihan älyttömästi kiinnostaa?
No sinuakin kiinnosti niin paljon että luit, ja vaivauduit vielä oikein kommentoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Oli montakin outoa juttua...Raejuustoa ei saanut syödä suoraan rasiasta, siis ihan sellaisenaan, piti laittaa aina ruoan tai jonkun päälle :D En vieläkään ymmärrä :D Sama oli juuston kanssa :D Siivouspäivänä kaverit ei saanut tulla käymään, kengät piti jättää ulko-ovelle, joskus piti olla pois kotoa vähän aikaa, että lattiat kuivaa moppauksen jälkeen :D
Mikä apari täällä ei taas tuotakaan tajua, että jos mopatulla lattialla kävelee kun se on märkä, jalanjäljet jäävät lattian kuivuttuakin näkyviin??!?
ukkosella vedetään sähkölaitteet irti seinästä laitetaan saappaat jalkaan ja mennään piiloo keittiön pöudän alle :D näin vaimon lapsuudenkodissa meinasin tikahtaa hengiltä ku kuulin :D
Alue: Aihe vapaa
Hellan namiskoiden tarkistus ruoanteon jälkeen "nolla, nolla, nolla, nolla, nolla on hyvä olla". Yrittänyt päästä tavasta eroon mutta se on niin iskostunut selkärankaan...
Mustelman villalla hankaus (tätä en pitänyt), paranee muka nopeammin