Oudot lapsuuden kodista opitut tavat
Onko muilla lapsuudesta kotoa opittuja outoja tapoja esimerkiksi tavaroiden käytössä tai sijoituksessa?
Itse olen oppinut että paistinpannut säilytetään uunissa. Tämä herätti poikaystävässä suurta ihmetystä.
Tosin ei kovin fiksu paikka niille, kun unohdat toisinaan ottaa ne pois kun laitat uunin päälle. Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Kommentit (785)
Sunnuntaisin ei siivota.
Jälkikäteen ihan hyvä sääntö.
Teen joka päivä jotain ja tekemättömät työt eivät jää pyörimään.
Sunnuntaisin vietetään perheaikaa.
Äitini parsi ja paikkasi kaikki.
Mies joskus katsoo, kun parsin sukkia. Ne kestää pari pesua, jonka jälkeen menee siivoukseen, sitten vasta heitetään pois.
Mies pystyy ostamaan esim 10 teepaitaa kerralla. Mä ostan mielummin 0.
Mainospaitoja tulee työpuolesta ja käytän teepaidatkin lopuun.
Ystäväni kävi kylässä ja leikattiin vanhoista puuvillavaatteista kuteita. Mulla oli muutama paitapusero, jotka oli kuluneet lähes puhki, pari värjäytynyt jne, lakanoita lähes kuluneet nyös puhki.
Sain eteiseen niistä räsymaton.
Sovittiin tehdään lointa 10 x enemmän, jolloin saan lahjaksi maton.
Hyvä vaihtokauppa !
Vierailija kirjoitti:
Outoja tapoja, joita EN ole jatkanut:
- Margariinipaketin kannen alla olevaa suojahärpäkettä ei saanut ottaa pois, vaan sitä avattiin aina sitä mukaa vähän, kun levitettä kului. Tuli sanomista jos sen otti ennen aikojaan pois :D
- Perunat pitää kypsentää höyryttämällä ritilällä kattilassa. Ei missään nimessä keittää vedessä. En tiedä miksi. Opin vasta köksän tunnilla, että perunat voi laittaa ihan vaan veden sekaan ja keittää.
- Tuore leipä pakastetaan ja syötäväksi otetaan pakastimesta leipää. Aina.
Tämä on jotenkin karmea tapa! Margariinia aletaan kovertaa toisesta päästä rasiaa aina pohjaan asti, ja siten raotetaan taas sitä foliota veitsenleveyden verran ja aletaan kovertamaan uutta siivua pohjaa kohti. Miten vaikeeksi voi homman tehdä?
Meillä hammasharjat makasivat sikinsokin lavuaarin reunalla, välillä ne tipahti lavuaariin(iskän partakarvoja,nam) ja välillä lattialle. Kun suut huuhdottiin se tehtiin keittiössä jossa jokainen otti juomalasin, purskutti ja pesi lasinsa.
Avomieheni sai lähes kohtauksen aina, kun löysi hammasharjani lavuuarin reunalta vaikka oli ostanut minulle ikioman harjamukin :D Vasta kun saimme lapsen, aloin minäkin käyttää harjamukia ettei lapsi ihmettelisi miksi isi tekee yhdellä tavalla ja äiti toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aina kaikilla hampaidenpesumuki, ns. hammasmuki.
Muki täytetään vedellä, harja kastetaan mukiin, harmaat pestään, suu purskutellaan vedellä ja lopuksi harja huuhdotaan mukissa.
No suutahan ei saisi purskutella hampaiden pesun jälkeen vaan jättää fluori vielä pinnoille vaikuttamaan.Puolet hyödystä menee hukkaan, jos suun huuhtoo
T. suuhygienisti
Kysyisin suuhygienistiltä, että miten hampaiden välit sitten huuhdotaan? Toisin sanoen toimin itse niin, että ensin hammaslanka, sitten harjaus ja lopuksi vähän vettä suuhun ja tahnavedellä purskutellaan hammasvälien läpi. Jos vain vaahto syljetään harjauksen jälkeen pois niin hammavälit jää huuhtomatta.
Asuimme uskonnollisella alueella mutta emme kuulu mihinkään kirkkoon. Aina piti kaikkien daivata lattialle sohvan taakse piiloon jos jehovat soittivat ovikelloa. Luulin pitkään että se on ihan "normaalia" mutta vasta aikuisena tajusin että äitini ei vaan uskalla sanoa kenellekään "ei". Pelkäsi varmaan kutsuvansa jehovat kahvipöytään ja päätyvänsä lahkoon.