Lue keskustelun säännöt.
Oudot lapsuuden kodista opitut tavat
Onko muilla lapsuudesta kotoa opittuja outoja tapoja esimerkiksi tavaroiden käytössä tai sijoituksessa?
Itse olen oppinut että paistinpannut säilytetään uunissa. Tämä herätti poikaystävässä suurta ihmetystä.
Tosin ei kovin fiksu paikka niille, kun unohdat toisinaan ottaa ne pois kun laitat uunin päälle. Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Kommentit (785)
Ade123 kirjoitti:
Kuumaa vettä (siis hanasta) ei saa juoda tai käyttää ruoanvalmistuksessa. Vieläkin (46 vuotiaana) kun otan hanasta vettä juotavaksi niin lasken hetken kylmällä puolella, ettei vaan tule "vaarallista" lämmintä vettä vahingossakaan sekaan. :D Olin ihan äimän käkenä kun eräs aiempi naisystäväni tapasi juoda aamun ekan kahvin kuumasta hanavedestä ja pikakahvimuruista tehtynä. o.O
Olet ihan oikeasta, kuumaa vettä ei kannata ottaa ruoanlaittoon eikä varsinkaan juotavaksi!
(Vaarallisuuden lisäksi, hyi mitä sotkua olisikaan kuuma hanavesi ja pikakahvi... Eihän sitä voi edes kahviksi kutsua.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamuvirkkuus, vaikka Kekkosen aikaan se on täysin normaalia.
Viimeistään seitsemältä sunnuntainakin ylös, tai kaadan kattilallisen vettä niskaan.
Että astiat pestään eli siis huuhdellaan välittömästi ruokailun jälkeen.
Ei ikinä ongelmaa kuka tiskaa koska tiskiä ei ole, kätevää. Jatkan tapaa itsekin.
Välittömästi ruokailun jälkeen kaikki irtoaa kuumalla vedellä helposti.
Kai nyt silti tiskaat ne tiskiaineellakin? Ruokamyrkytystä odotellessa...
Hyvät naurut.
Koskaan ei kotona käytetty tiskiainetta, enkä ole minäkään käyttänyt. Elossa ollaan.
Mitä sillä tekee? Ymmärsitkö edes viestiäni? Heti ruokailun jälkeen kaikki lähtee kuumalla vedellä huuhtelemalla heisunvei sekunnissa. Heti tarkoittaa, että astia pestään alle minuutissa viimeisen haarukallisen jälkeen. Kokeile joskus.
Rasva ei liukene veteen. Opetettiin jo ala-asteella.
Siivouspäivä aina perjantai, ämpäri täynnä mustikoita saa palata metsästä, saunapuut pilkotaan aina kerralla, lakanat venytetään, jumalasta EI puhuta tässä talossa, ruoka syödään hiljaisuudessa ja lautanen tyhjäksi vaikka istuisit koko illan sekä pimeässä WC jos olit tuhma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän kirjoittaa päinvastaisia tapoja? Esim. Meillä kun menemme perheenä minä, mies ja 3- ja 6v lapsemme mummilla käymään, niin hänelle on ihan ok että kaikki katsovat televisiota mikä on asetettu keittiön nurkkaan, mutta taas jos minä tai lapset kaivamme älypuhelimet esiin, alkaa mummi marttyyriksi. "No eihän minun takia tänne taaskaan tultu, noita vempaimia vaan tuijottamaan"
Ei auta vaikka selitämme että ihan vaikka uutisia sieltä katsomme.
Kyllä ymmärrän mummianne. Kun kylään mennään niin sen hetken jaksaa keskittyä siihen vierailuun ja törkeää on keskittyä silloin räppäämään puhelintaan. Voi luoja kun älypuhelinta ei olisi ikinä keksittykään.
Minä taas en ymmärrä, miksi se telkun tuijottaminen on ok mutta puhelimen ei.
Puhelimen katsominen on ulossulkevaa koska muut eivät jaa sitä katsomiskokemusta. Se on kuin seurassa kuiskiminen. Siksi monet pitävät sitä epäkohteliaana.
Vierailija kirjoitti:
Siivouspäivä aina perjantai, ämpäri täynnä mustikoita saa palata metsästä, saunapuut pilkotaan aina kerralla, lakanat venytetään, jumalasta EI puhuta tässä talossa, ruoka syödään hiljaisuudessa ja lautanen tyhjäksi vaikka istuisit koko illan sekä pimeässä WC jos olit tuhma.
No miksi ihmeessä jatkat tätä omassa kodissasi?? (Katso ketjun aloitus.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ihan kauhuissani kun opin että muissa perheissä puhutaan vaikeista asioista. Meillä kaikki lakaistiin maton alle ja esitettiin ettei mitään ole tapahtunut.
Siivouspäivänä siivottiin oli sitten flunssassa, väsynyt tai vaikka talo olisi ollut tulessa. Omilleen muutettua siivoan kun siltä tuntuu ja villakoirat alkavat kurkkia. Eikä siivotessa ole pakko enää toteuttaa "lattiasta kattoon" - rituaalia.
Tuttavien tullessa ennaltasovitusti kylään en riehu leipoa 10 eri sorttista tarjottaa. Jos ei satu olemaan kauppaan muutenkin asiaa niin pöydästä löytyy kahvia ja joskus keksejä. Tuttavani eivät yleensä edes ota tarjottavia vaan kitataan kaffet.
Juhlapyhiä piti lapsuuden kodissa noudattaa vierailemalla orjallisesti sukulaisten luona. Tämä tapa tuli vanhemmalta sukuväeltä syyllistämällä ja manipuloimalla.
Nykyään juhlimme lähisukuni kanssa ilman kalenteria ja jokainen saa viimeinkin viettää esim. joulun keskenään (meille tämä on rauhallinen joulu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nilius kirjoitti:
Meillä kotona oli olohuoneessa hieno (?) käsinsolmittu, valtava matto. Joka ikinen ilta sen molemmissa päissä olevat hapsut piti haroa sormilla suoriksi. Ja myös päivän mittaan, jos hapsut olivat epäjärjestyksessä.
Hih! :D Mä lapsena makasin aina mummolan isolla matolla ja suorin hapsuja, ihan huvin vuoksi, ei kukaan käskenyt:) Tos i rentouttavaa, vähän kuin värityskirjat nyiyään tai joku adhd lapsen fidget spinner x)
Parikymppisenä olin kylässä kaverin lapsuudenkodissa. Siellä oli ulkovessa ja olin siitä etukäteen aivan kauhuissani. Turhaan: vessa oli siisti, miellyttävä ja siellä oli kuivikkeita.
Ennen olin luullut, että ulkovessat ovat aina niin kuin setäni luona; pahanhajuisia ja paljon kärpäsiä. Jostain tuntemattomasta syystä sedän luona ei laitettu sinne mitään kuiviketta kuten maata ja lehtiä. Siellä oli pelkkää pissaa ja kakkaa ja voi luoja, että se haisi kesäisin. Luulin, että kaikki ulkohuussit ovat sellaisia enkä tiennyt, että ei sen ihan noin kuuluisi mennä. Nyt ymmärrän että sedän vessa oli outo.
Sain osakseni ihmettelyjä kun toin esille, että ulkovessat ällöttävät minua. Nyt ymmärrän että ulkovessa ei ällötä minua yhtään, mutta setäni ulkovessa ällöttäisi ketä tahansa. Tämä oli aikuisena melkoinen ahaa-elämys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ade123 kirjoitti:
Kuumaa vettä (siis hanasta) ei saa juoda tai käyttää ruoanvalmistuksessa. Vieläkin (46 vuotiaana) kun otan hanasta vettä juotavaksi niin lasken hetken kylmällä puolella, ettei vaan tule "vaarallista" lämmintä vettä vahingossakaan sekaan. :D Olin ihan äimän käkenä kun eräs aiempi naisystäväni tapasi juoda aamun ekan kahvin kuumasta hanavedestä ja pikakahvimuruista tehtynä. o.O
Ei saakaan, se opitaan jo peruskoulussa. Edes putkistossa lämmennyt kylmä vesi ei ole elintarvikekelpoista saatika sitten kuuma vesi. https://www.hs.fi/koti/art-2000008008454.html
Kyseessä on siis naisystäväsi kotoa oppima outo ja väärä tapa ja perheesi on täysin oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Olin ihan kauhuissani kun opin että muissa perheissä puhutaan vaikeista asioista. Meillä kaikki lakaistiin maton alle ja esitettiin ettei mitään ole tapahtunut.
Sama homma oli meillä. Tämä puhumattomuuden kulttuuri on asia, josta ei ole olut helppo oppia aikuisena pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän kirjoittaa päinvastaisia tapoja? Esim. Meillä kun menemme perheenä minä, mies ja 3- ja 6v lapsemme mummilla käymään, niin hänelle on ihan ok että kaikki katsovat televisiota mikä on asetettu keittiön nurkkaan, mutta taas jos minä tai lapset kaivamme älypuhelimet esiin, alkaa mummi marttyyriksi. "No eihän minun takia tänne taaskaan tultu, noita vempaimia vaan tuijottamaan"
Ei auta vaikka selitämme että ihan vaikka uutisia sieltä katsomme.
Kyllä ymmärrän mummianne. Kun kylään mennään niin sen hetken jaksaa keskittyä siihen vierailuun ja törkeää on keskittyä silloin räppäämään puhelintaan. Voi luoja kun älypuhelinta ei olisi ikinä keksittykään.
Minä taas en ymmärrä, miksi se telkun tuijottaminen on ok mutta puhelimen ei.
Puhelimen katsominen on ulossulkevaa koska muut eivät jaa sitä katsomiskokemusta. Se on kuin seurassa kuiskiminen. Siksi monet pitävät sitä epäkohteliaana.
No mutta jos sieltä telkkarista katsotaan aina jotain mikä ei kiinnosta? Meidän miehen vanhempien luona on aina TV auki ja joku urheilukanava auki, seurataan vaikka snookeria. En saa siitä ”katsomiskokemusta”, koska en jaksa katsoa sitä. Silloin kaivan puhelimen esille ja niin tekevät lapsetkin. Se sama kanava kun ei kiinnosta kaikkia.
Onneksi omassa perheessä ei ole sitä tapaa ollut vaan koti on aina ollut tasokas, mutta monen vähän kansanomaisemman tutun tai kaverin lapsuudenkodissa kyllä ja sieltä osa on siirtänyt omaankin kotiinsa tavan pystyttää olohuoneeseen ruma (yleensä synkän tummasävyinen, joskus karmaisevan oranssisävyinen) osittain lasivitriini-ikkunainen kirjahylly. Yhtäkään kirjaa siinä ei ole (tai korkeintaan jokin metsästys- tai urheiluseuran vuosikirja vihkiraamatun lisäksi), mutta sen sijaan serkun kaimojen valokuvien lisäksi iso kokoelma halpoja urheiluseurojen krääsäpokaaleita ja mitaleita, Torremolinoksesta tai Kanarialta haalittua turistikrääsää sekä etenkin tyhjiä viinapulloja. Jokainen tax freesta vuosia sitten ostettu tai lahjaksi saatu (yleensä tyhjä, heti ainakaan kerralla juotu) konjakki- tai viinapullo on aseteltu kunniapaikalle keskelle olohuonetta. Rahvaan parissa tietenkin mitä enemmän krääsää ja tyhjiä pulloja on esillä, sitä "äveriäämpi" perhe on kyseessä. Useammankin kerran olen joutunut tuntemaan häpeää isäntäväen puolesta (joka on ylpeänä esitellyt kokoelmaansa) kun paikalla on ollut ulkomaalaisia vieraita joiden kasvoilta on paistanut täydellinen tyrmistys näiden suomalaisten krääsä- ja viinapulloalttareiden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsuudessa aina siivottiin perjantaisin.
Matot ja petivaatteet ulos, imuroitiin ja keittiön lattia pestiin.
Päästiin koulusta perjantaisin aikaisin, matot ja petivaatteet olivat jo ulkona, kun äiti tuli kotiin.
Muutin pois kotona, en siivonnut varmaan puoleen vuoteen.
Pikkuhiljaa aloin tekemään siivousrytmiä.
Tänä päivänä, kun mennään nukkumaan, on koti siisti.
Kun lähden ulos, robotti-imuri hoitaa hommat.
Joka pe moppaan keittiön lattian, petivaatteet tuuletan oikeastaan päivittäin.
Lapsena tavaraa oli yhtä vähän, kun nyt lapsilla. Se perjantain pakkosiivoaminen ärsytti, vaikka jälkiköteen katsottuna ei ollutkaan mikään juttu
Istumisen problematisointi.
Isän tuoli. Ihan kuin Archie Bunkerilla, siihen ei kukaan saanut istua, vaikka isä ei olisi ollut edes kotona tai Suomessa.
Äidin plyyshi-emmatuolit. Niihinkään ei saanut istua. Paitsi hienommat vieraat.
Lattialla ei saanut istua.
Jalkoja ei missään nimessä saanut nostaa sohvalle tai sohvapöydälle.
Ruokasalissa jokaisella oli oma istumapaikka.
Jos johonkin istui, siinä piti pönöttää suoraselkäisenä ja mahdollisimman liikkumattomana.
Tämä ketju on niin hyvä! Tuleville sukupolville vähän kansanperinnettä.
Ruokapöydässä piereskely. Tätä tehtiin meillä kotona, niin vanhemmat kuin lapsetkin. Vasta ensimmäisen poikaystäväni kanssa ymmärsin että tapa ei olekaan jokaisessa kodissa tavallista tai hyväksyttävää.
Jouluaterialla syödään aina ranskanperunoita. Tapa on peräisin isäni lapsuudenkodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakanoiden rullaus. Lakanat kaappiin rullalle, ei pinoksi. On kuulema outoa tämä
Meillä myös rullataan, mutta en muista, onko tapa meiltä vai anopilta.
Meitin suvussa on vain rullattu valkolaisia.
Minä taas en ymmärrä, miksi se telkun tuijottaminen on ok mutta puhelimen ei.