Lue keskustelun säännöt.
Oudot lapsuuden kodista opitut tavat
Onko muilla lapsuudesta kotoa opittuja outoja tapoja esimerkiksi tavaroiden käytössä tai sijoituksessa?
Itse olen oppinut että paistinpannut säilytetään uunissa. Tämä herätti poikaystävässä suurta ihmetystä.
Tosin ei kovin fiksu paikka niille, kun unohdat toisinaan ottaa ne pois kun laitat uunin päälle. Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Kommentit (785)
Vierailija kirjoitti:
Enpä oikein mitään. Ei tulisi mieleenikään rullailla tai pakkosiirtoa. Miehelläni sen sijaan on paljonkin kotoa opittuja tapoja, joita ei kyseenalaista. Alussa aina jätti leivinpaperin uunipellille, kun laittoi sen kaappiin. Rasvat siinä paperissa viikkoja ja siihen päälle uudet ranskalaiset, Nam! Toi märän pyyhkeensä keittiön ruokapöydän tuolille kuivumaan. Tajusin, että tämä oli lapsuudenkodista, kun hänen äitinsä, meillä kylässä kylässä ollessaan toi pyyhkeensä keittiön ruokapöytään kuivumaan, vaikka hänellä oli vierashuone käytössään! Tosi ällöä. Nautitaanpa illallinen siinä likaisten pyyhkeiden seassa, ihanaa! Hänen äitinsä myös levitti koko kosmetiikkapussimsa sisällön vessan lavuaaripöydälle, aivan kuten mieheni alussa levitteli dödöt ja jätti hammasharjansa siihen lavuaarin viereen, sen sijaan, että olisi laittanut ne kaappiin. Joka yksityiskohta on käyty läpi, että miten toimitaan. Ei anopin kanssa sentään, mutta miehen kanssa. Rasittavaa.
Haha, mä olen aina tottunut laittamaan pyyhkeen tuolin päälle kuivumaan ja inhoan, kun mieheni laittaa pyyhkeen oven päälle. Itse koin vailla mitään logiikkaa, että oven päällä pyyhe näyttää epäsiistiltä toisin kuin tuolin selkänojalla :D Ei ollut myöskään tullut mieleenkään, että pyyhettä voisi pitää tuolla tavalla likaisena, mutta aina oppii!
Meillä ysärillä huuhdeltiin muoviset pillit aina käytön jälkeen ja otettiin ne sitten uudelleen käyttöön seuraavalla kerralla. Vähän aikaa jatkoin näin omassa kotonani itsenäistyttyäni, mutta sitten tajusin, että ehkä mulla kuitenkin on varaa ottaa joka kerta ihan uusi pilli pirtelöäni varten....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pussilakanan viikkaamisessa sen M-taitoksen tekeminen, eli siis yhden pitkän sivun pudottaminen ja taittaminen toiselle puolelle tekee lakanasta siistimmän ja napakamman paketin, rullaa ne sitten tai vaan taittelee ja laittaa pinoon. Tästä on vuosien kokemus, kun sekä äidin kanssa lapsuudenkodissa että miehen kanssa omassa kodissaan on lakanat aina yhdessä näin viikannut. Nyt olen sitten ollut viisi vuotta sinkkuna, enkä yksin saa tuota M-taitosta tehtyä, joten taittelen vaan ns. yhteen suuntaan lakanat ennen rullaamista. Ei ole enää niin siistit ja napakat rullat ilman sitä M-taitosta.
Eniten ihmettelen, että johonkin niin jonninjoutavaan asiaan kuin lakanoiden viikkaamiseen tarvitaan kahden ihmisen työpanos. Seuraavaksi eniten ihmettelen sitä, että mitä helkkarin väliä sillä on, kuinka täydellisen siistit niiden lakanoiden pitää olla, kun nehän tulevat sieltä kaapista suoraan sänkyyn, ihmisen kehon ja peitonkin alle, eikä niitä kukaan näe?
Siis niinpä! Vuosia minäkin aina odotin sen kuivien lakanoiden pinon kanssa, että sekä minä että mies ollaan kotona ja joudetaan ja sitten siellä ahtaassa opiskelijakämpässä yritettiin jossain mahtua vetämään ne lakanat oikeaoppisesti. Jossain kohtaa kyllästyin siihen ja luovutin, nykyään olisi tilaa, mutta viikkaan kyllä lakanat ihan itse kaappiin heti kun ovat kuivat, ihan on pystynyt nukkumaan pikkuisen reunoista rypistyneissä lakanoissakin. Eikä meillä ole mitään huojuvia lakanapinoja jotka pitäisi saada siistiin järjestykseen, jokaisella on omassa huoneessaan kahdet lakanat jotka saa kyllä siististi kaappiin vaikka olisi taiteltu miten.
Sängyn petauksen kanssa sama juttu, tein myös tuota että taitoin peiton reunan sinne alle, kunnes kyllästyin ja aloin tehdä samoin kuin mies ja taittaa ne vaan kaksin kerroin. Nopeampaa ja ihan yhtä siistiä loppujen lopuksi.
Hammasmukia ei käytetä koska suuta ei huuhdota hampaiden pesun jälkeen. Joskus ysärillä huuhtomista kai vielä suositeltiin, mutta nykyään suositus on olla huuhtomatta. Siksi hammasmukin käyttö jäi lapsuuteen.
Telkkaria ei pidetä päällä "seuran vuoksi" tai vieraiden aikana, ellei erikseen sovita alkaa katsoa jotain. Sehän olisi ihan sähkön tuhlausta antaa sen huutaa taustalla kaiken aikaa, ja tosiaan inhottavaa mennä kylään jonnekin jossa isäntäväki katselee omia lempiohjelmiaan tai jotain ihan tyhjänpäiväistä kaiken aikaa. Jos kaipaa ääntä niin voi kuunnella radioita, niin tehtiin lapsuudenkodissanikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän kirjoittaa päinvastaisia tapoja? Esim. Meillä kun menemme perheenä minä, mies ja 3- ja 6v lapsemme mummilla käymään, niin hänelle on ihan ok että kaikki katsovat televisiota mikä on asetettu keittiön nurkkaan, mutta taas jos minä tai lapset kaivamme älypuhelimet esiin, alkaa mummi marttyyriksi. "No eihän minun takia tänne taaskaan tultu, noita vempaimia vaan tuijottamaan"
Ei auta vaikka selitämme että ihan vaikka uutisia sieltä katsomme.
Kyllä ymmärrän mummianne. Kun kylään mennään niin sen hetken jaksaa keskittyä siihen vierailuun ja törkeää on keskittyä silloin räppäämään puhelintaan. Voi luoja kun älypuhelinta ei olisi ikinä keksittykään.
Minä taas en ymmärrä, miksi se telkun tuijottaminen on ok mutta puhelimen ei.
Tv:n katsominen voi olla ihan sosiaalinen tilanne, jossa katsotaan yhdessä samaa ohjelmaa ja jutellaan samalla. Kännykän tuijotus ei. Varsinkin vanhemman väen keskuudessa se yhdessä television katsominen on semmoinen juttu, ennen aikaan kun oli olemassa vain ne muutamat tv-ohjelmat joita kaikki katsoi ja joitten juonikuvioista sitten keskusteltiin. Silloin kun ei ollut samanlaista viihdetarjontaa joka tuutista kuin nykyään. Nuorethan taas toisaalta saattaa katsoa kännykkäänsä samaan tyyliin sosiaalisesti, molemmat katsoo omaa someaan ja näyttää sieltä hauskimmat jutut kavereille, seuraavat samoja tubettajia taikka instatähtiä joiden jutuista puhuvat. Vanhukset ei vaan toki tätä aspektia ymmärrä.
Joku ihmetteli mun tapaa lisätä perunamuusiin raakaa, silputtua sipulia. Meillä tehtiin niin AINA kotona.
Ruokakassia ei koskaan laskettu maahan.
Lapsena kaikki lelut piti kerätä HETI leikkimisen jälkeen takaisin paikoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aina kaikilla hampaidenpesumuki, ns. hammasmuki.
Muki täytetään vedellä, harja kastetaan mukiin, harmaat pestään, suu purskutellaan vedellä ja lopuksi harja huuhdotaan mukissa.
Harjaa tietty säilytetään mukissa.Siis melkein kenelläkään ei ole mukia hampaiden pesuun. En voi käsittää. Jotkut säilyttää hammasharjoja mukissa, mutta sitä ei käytetä.
Olen kysynyt että miten ihmiset huuhtoo suun, niin kuulemma käsiin otetaan vettä ja siitä ryystetään. Tai hörpitään hanan alta.
Siis eikö tää ole älyttömän hankalaa? Olen ihan pakosta jossain vierailla tehnyt noin hätäratkaisuna, kun on vaan harja mukana.
Suuta ei pidä huuhtoa vedellä hampaiden harjauksen lopuksi, ainoastaan sylkeä vaahdot pois. Muuten huuhtoo pois fluorinkin, jonka tarkoitus on jäädä hampaan pintaan korjaamaan kiillevaurioita. Huulet voi huuhtoa, ettei jää vaahtoraitaa.
Tämän opetti alakoulussa meille hammashoitaja 80-luvulla ja se pätee kuulemma edelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmetteli mun tapaa lisätä perunamuusiin raakaa, silputtua sipulia. Meillä tehtiin niin AINA kotona.
Raaka sipulihan pierettää. Eikö sitä edes hauduteta kypsäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää lakananviikkaustapavääntöä.
Ihan sama kai se on missä rytyssä ne on, eihän niitä katsota vaan niiden päällä nukutaan?
Terv. nimim. Suurinpiirtein taittelen ne pyykkinarulta jonkinlaiseen kasaan etteivät vie niin kauheasti tilaa, ja lyttään kaappiin
Jep, lapsuudenkodissani oli aina semmoinen puhtaitten lakanoitten pino joka odotti että se joudetaan vetämään ja mankeloimaan ja tyynyliinat silittämään. Itsekin jatkoin samalla tyylillä muutaman vuoden, kunnes lopulta tajusin ettei mitään järkeä. Uskoisin että lakanani ovat siistimmät ja pölyttömämmät kun kopsautan niitä vähän narulta oton jälkeen ja taittelen suoraan kaappiin, sen sijaan että jättäisin ne jonnekin odottamaan vetämistä ja oikeaoppista taittelua. Joskus jos mies sattuu olemaan kotona ja jouten niin vedetään, useimmiten ei.
ei opetettu käytöstapoja. emme ikinä kuulleet sanoja:"Huomenta, hyvää päivää, miten voit, kiitos, anteeksi, mä tykkään Susta, hienoa! hyvä;" jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin säilytän paistinpannut uunissa ja muutenkin pyrin säilyttämään kaiken kaapeissa, että näkymä huoneissa olisi mahdollisimman selkeä. Tätä en kuitenkaan ole lapsuudenkodissani oppinut. Päin vastoin, äidiltäni sain kommentteja että miten näyttääkin siistimmältä minun jäljiltä, kun joskus vieraillessani laitoin asiat omaan tyyliini.
Järjestys se olla pitää! Paikka kaikelle ja kaikki paikalleen.
Kun keitän perunat, kaadan veden pois niin laitan astiapyyhkeen osittain kannen alle keräämään kosteutta. Näin tehtiin lapsuudenkodissanikin. Joku joskus ihmettelee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi maailmassa ihmiset jatkavat sellaisia tapoja, jotka kokevat oudoiksi?
Kaikilla ei ole suurta tarvetta olla normaali.
Itse miellän oudoksi tavat joilla ei ole mitään perustetta ja jotka ovat hankalampia kuin jokin optimaalisempi tapa.
Esim uunipeltien tai kattiloiden säilyttäminen uunissa ei ole outoa jos niille ei yksinkertaisesti ole muuta paikkaa - mutta on outoa, jos niille olisi parempi paikka ja säilytystapa aiheuttaa hankaluuksia kun kattilat unohtuvat uuniin kun se laitetaan päälle.
Tai, peiton taittelu on outoa jos sille ei ole mitään syytä, mutta ihan perusteltua jos jostain syystä (jota en kyllä keksi) peiton reunat eivät saa ylittää sänkyä.
Itse siis ihmettelisin (en ole alkuperäinen kysyjä) miksi ihmiset jatkavat outoja työläita tapoja ilman perusteita, jos ne aiheuttavat vain vaivaa ilman hyötyä.
Mulle tuo peittojen taittelu ja sängyn petaaminen ylipäätään on ehkä jopa eniten sellainen.. sellainen henkinen etappi. Meinaan, oon työtön, eikä meillä käy paljoa ihmisiä kylässä (ainakaan sellaisia, ketä missään määrin haittaisi petaamaton sänky tai roikkuvat peitot), mutta se, että aloitan aamuni tuulettamalla makkarin ja petaamalla tällä kotoa opitulla molempien reunojen allekääntämistaktiikalla on asia mikä ikään kuin pitää minut ruodussa. "Sainpahan ainakin pedattua sänkyni aamulla". :D
Eli siitä koituva hyöty ei liity ajankäytön maksimointiin tahi liikeratojen sulavuuteen.
Mun mies ei ole ikinä pedannut sänkyään. Mä vien joka aamu peitot ja tyynyt parvekkeelle, makkarin ovi auki ja ennen töihin lähtöä petaan sängyn.
Sängyn laittamiseen kuluu aikaa alle 5 min. Huone on siistimpi ja sänkyyn on kivempi mennä illalla nukkumaan.
Ei vaan osaa itse pedata.
Kunhan makkarin siisteys on muuten kunnossa niin peittojen asennoilla ei ole väliä, siellä ei yleensä edes vietetä aikaa päivisin. Illalla on kivempi mennä nukkumaan avoimeen sänkyyn, eikä alkaa purkamaan mitään petausvirityksiä.
Mutta kaikki tavallaan.
Meillä lakanat taiteltiin tietyllä tavalla, se oli lapselle hankala oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan aina juhlittu pikkujoulua perheen kesken, silloin tontut tuovat lapsille yöllä jonkun pienen paketin ja silloin kuuluu aina leipoa torttuja ja pipareita, se on siis lähtölaskenta joulun odotukselle. Näin oli siis mun lapsuudessa ja näin on nyt mun omien lasten kanssa.
On ollut aika shokki, miten muille pikkujoulu (eli eka adventtisunnuntai) ei olekaan yhtään mitään ja moni on silloin kamalassa krapulassa kun on firman pippalot osuneet siihen. Kun mulle se on niin tärkeä perhejuhla :D
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, kai kaikilla siis moikataan, kun joku perheenjäsen tule kotiin?
Minä olen oppinut, että kaikilta aikuisiltakin kysytään, oliko mukava päivä töissä. Yllätyin, kun joissain kaverien perheissä näin ei tehdä.
Minustakin tämä kuuluu ihan peruskäytöstapoihin, että moikataan tullessa ja lähtiessä ja itse teen näin. Mutta mieheni ei, mikä on ollut minusta aina outoa. Vastaa kyllä, kun tervehditään mutta oma aloitteisesti ei. Tulla tupsahtaa vaan paikalle. Ihan sama onko ollut poissa päivän vai viikon.
Jotenkin selvitty hengissä nykypäivän hygieniastandardien mukaan siitäkin, että esimerkiksi jouluna se kinkku seilasi aatosta niin pitkälle kuin loppaisen suuntaan riitti huoneenlämmön ja jääkaapin/parvekkeen väliä, esim. jouluyönä sai närppiä koko illan sitä siinä. En muista kenenkään saaneen vatsatautia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiin tullessa kotivaatteet. Isäni käski näin aina tekemään hygieniasyistä ettei muiden paikkojen bakteerit pyöri kotona, mut nykyään itse vaihan aina kotivaatteet aina heti kotiin päästyä ihan mukavuussyistä :D
Meilläkin vaihdettiin kotivaatteet mutta selite oli että pysyy puhtaampina pidempään.
Nykyääkin vaihdan kotivaatteet, just että säästyy paremmat vaatteet (vähemmän pesukertoja) ja on hygieenisempää. Samoilla housuilla istunut eka bussin penkillä ja sen jälkeen mönkii esim. peiton alle päikkäreille? Hyi. Muutenkin ällöttää jos toinen on alasti peiton alla ilman suihkussa käyntiä koska kyllähän sieltä likapartikkeleita silloin siirtyy lakanoille.
Mua kyllä ällötti lapsena kaverit jotka piti samoja sukkia useampana päivänä.
Lihapartikkeleita :D
Vähän neuroosin makua on kyllä jo tuossa, liekö sekin jostain kasvatuksesta peräisin?
Vierailija kirjoitti:
Äidin neuvo: muista laittaa kaksi kynttilää ikkunalle itsenäisyyspäivänä ettei naapurit luule että olet kommunisti...
Olen laittanut 😀
Tämä ei ole mikään"outo tapa",vaan suomalainen perinne.
Näin tekee kaikki suomalaiset.
Vierailija kirjoitti:
Lakanoiden rullaus. Lakanat kaappiin rullalle, ei pinoksi. On kuulema outoa tämä
Minäkin oudoksun. Meillä aina on taiteltu ( isoille ) taitoksille. Taitellessa ei tule niitä rullan reunaryppyjä
Äidin neuvo: muista laittaa kaksi kynttilää ikkunalle itsenäisyyspäivänä ettei naapurit luule että olet kommunisti...
Olen laittanut 😀