Lue keskustelun säännöt.
Oudot lapsuuden kodista opitut tavat
Onko muilla lapsuudesta kotoa opittuja outoja tapoja esimerkiksi tavaroiden käytössä tai sijoituksessa?
Itse olen oppinut että paistinpannut säilytetään uunissa. Tämä herätti poikaystävässä suurta ihmetystä.
Tosin ei kovin fiksu paikka niille, kun unohdat toisinaan ottaa ne pois kun laitat uunin päälle. Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Kommentit (785)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ole omaksunut omaan käyttöön... 70-luvun lopulla äidilleni banaanit olivat ilmeisesti tosi outo juttu, koska hän opetti minua avaamaan banskun niin, että puraistaan kuori auki sieltä päästä, missä on se musta pieni rytty :D No sehän maistui tosi pahalta ja on todennäköisesti vaikuttanut siihen, etten tykkää banaaneista vieläkään :D
Minua ei sentään opetettu puremaan banaania auki mutta myöskin avaamaan se sieltä mustan mytyn päästä. Se oli sotkuinen ja hankala tapa. Arvatkaa kuinka opin lopulta avaamaan banaanin oikealla tavalla? Näin luonto-ohjelmassa kuinka APINA avasi banaanin näppärästi kannan vierestä vääntämällä. Opin avaamaan banaanin matkimalla apinaa... 🙈
Lapsena aukaisin banaanin sieltä kannan vierestä. Mutta silloin banaaniin jää se musta nykerö sinne toiseen päähän ja se on ällö, mielummin aukaisen banaanin sieltä toisesta päästä (kynnellä, en puremalla!) siten, että se ällö nykerö jää siihen mustan nykerön kanssa samaan.
En syö enää banaaneja, koska ne eivät jotenkin sovi minulle.
Mutta sen muistan, että banaanin avaamisessa oli joku juttu jonka tein vanhempieni mukaan mukamas väärin. Onko se niin, että se kuuluisi avata sieltä pienestä päästä mutta lapsen on tietysti helpompi avata se siitä pitkästä kahvasta? Onko joku tapa oikein ja joku väärin? Siis samaa banaaniahan se on, mutta muistan että tätä asiaa tolkutettiin mulle jatkuvasti, että avaan banaanin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ole omaksunut omaan käyttöön... 70-luvun lopulla äidilleni banaanit olivat ilmeisesti tosi outo juttu, koska hän opetti minua avaamaan banskun niin, että puraistaan kuori auki sieltä päästä, missä on se musta pieni rytty :D No sehän maistui tosi pahalta ja on todennäköisesti vaikuttanut siihen, etten tykkää banaaneista vieläkään :D
Minua ei sentään opetettu puremaan banaania auki mutta myöskin avaamaan se sieltä mustan mytyn päästä. Se oli sotkuinen ja hankala tapa. Arvatkaa kuinka opin lopulta avaamaan banaanin oikealla tavalla? Näin luonto-ohjelmassa kuinka APINA avasi banaanin näppärästi kannan vierestä vääntämällä. Opin avaamaan banaanin matkimalla apinaa... 🙈
Lapsena aukaisin banaanin sieltä kannan vierestä. Mutta silloin banaaniin jää se musta nykerö sinne toiseen päähän ja se on ällö, mielummin aukaisen banaanin sieltä toisesta päästä (kynnellä, en puremalla!) siten, että se ällö nykerö jää siihen mustan nykerön kanssa samaan.
En syö enää banaaneja, koska ne eivät jotenkin sovi minulle.
Mutta sen muistan, että banaanin avaamisessa oli joku juttu jonka tein vanhempieni mukaan mukamas väärin. Onko se niin, että se kuuluisi avata sieltä pienestä päästä mutta lapsen on tietysti helpompi avata se siitä pitkästä kahvasta? Onko joku tapa oikein ja joku väärin? Siis samaa banaaniahan se on, mutta muistan että tätä asiaa tolkutettiin mulle jatkuvasti, että avaan banaanin väärin.
Mä olen sitä mieltä, että kunhan ei syö kuorineen... Mutta siis jos avaa sieltä pienestä päästä, saa sen ällön nykerön pois samantien, se ei jää siihen banaaniin vaanimaan!
Ehkä ei niinkään opittuja tapoja, vaan semmoisia jota on kummastellut jälkeenpäin:
- Verhoja piti vaihdella monta kertaa vuodessa. Aivan turhaa hommaa.
- Perunoita piti syödä muodossa jos toisessa n. 6 kertaa viikossa. Muu oli jotenkin epäterveellistä.
- Sänky piti pedata. Ehkä kerran vuodessa tulee nykyään pedattua (ja silloinkin todennäköisesti muualla kuin kotona). Aivan turhaa hommaa.
- Auton tankkaaminen oli ihan hyväksyttävä autoilun syy. Eli siis nimenomaan vain ja ainoastaan tankilla käyminen ilman mitään muuta asiaa johonkin muualle, vaikka seuraavana päivänä olisi asioilla käymistä ja samalla olisi voinut käydä tankilla.
- Ruohikko piti ajaa joka välissä "ettei se kerkeä kasvaa pitkäksi".
- Puolukkaa/mustia viinimarjoja piti poimia, vaikkei niitä juuri kukaan syönyt.
- Edellämainitusta piti sitten tehdä vuosien päästä mehua, jota juuri kukaan ei juonut.
- Ruoka piti saada heti hellalta/pöydältä jääkaappiin, koska siitä tulee tyyliin keripukki ja botulismi jos se siinä jonkun tunnin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ole omaksunut omaan käyttöön... 70-luvun lopulla äidilleni banaanit olivat ilmeisesti tosi outo juttu, koska hän opetti minua avaamaan banskun niin, että puraistaan kuori auki sieltä päästä, missä on se musta pieni rytty :D No sehän maistui tosi pahalta ja on todennäköisesti vaikuttanut siihen, etten tykkää banaaneista vieläkään :D
Minua ei sentään opetettu puremaan banaania auki mutta myöskin avaamaan se sieltä mustan mytyn päästä. Se oli sotkuinen ja hankala tapa. Arvatkaa kuinka opin lopulta avaamaan banaanin oikealla tavalla? Näin luonto-ohjelmassa kuinka APINA avasi banaanin näppärästi kannan vierestä vääntämällä. Opin avaamaan banaanin matkimalla apinaa... 🙈
Lapsena aukaisin banaanin sieltä kannan vierestä. Mutta silloin banaaniin jää se musta nykerö sinne toiseen päähän ja se on ällö, mielummin aukaisen banaanin sieltä toisesta päästä (kynnellä, en puremalla!) siten, että se ällö nykerö jää siihen mustan nykerön kanssa samaan.
En syö enää banaaneja, koska ne eivät jotenkin sovi minulle.
Mutta sen muistan, että banaanin avaamisessa oli joku juttu jonka tein vanhempieni mukaan mukamas väärin. Onko se niin, että se kuuluisi avata sieltä pienestä päästä mutta lapsen on tietysti helpompi avata se siitä pitkästä kahvasta? Onko joku tapa oikein ja joku väärin? Siis samaa banaaniahan se on, mutta muistan että tätä asiaa tolkutettiin mulle jatkuvasti, että avaan banaanin väärin.
Ehkä avasit sen kyljestä, niin että kuori irtosi kokonaan?
Kyrsä kirjoitti:
Juu samoin tehdään. Jos leipä on väärinpäin niin köyhyys tulee taloon.
Ja kun syödään seisten. Äiti opetti tämän, vaikka ihmetteli myöhemmin mikä juttu se oikein on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamuvirkkuus, vaikka Kekkosen aikaan se on täysin normaalia.
Viimeistään seitsemältä sunnuntainakin ylös, tai kaadan kattilallisen vettä niskaan.
Että astiat pestään eli siis huuhdellaan välittömästi ruokailun jälkeen.
Ei ikinä ongelmaa kuka tiskaa koska tiskiä ei ole, kätevää. Jatkan tapaa itsekin.
Välittömästi ruokailun jälkeen kaikki irtoaa kuumalla vedellä helposti.
Kai nyt silti tiskaat ne tiskiaineellakin? Ruokamyrkytystä odotellessa...
Hyvät naurut.
Koskaan ei kotona käytetty tiskiainetta, enkä ole minäkään käyttänyt. Elossa ollaan.
Mitä sillä tekee? Ymmärsitkö edes viestiäni? Heti ruokailun jälkeen kaikki lähtee kuumalla vedellä huuhtelemalla heisunvei sekunnissa. Heti tarkoittaa, että astia pestään alle minuutissa viimeisen haarukallisen jälkeen. Kokeile joskus.
Bakteerit tuottavat solu- ja hermomyrkkyjä, valmistaudu saamaan joku harvinainen neurologinen sairaus.
Ja semmoiset tiskiainefantasiat sieltä. Onnea vain taikauskosi kanssa. (eri kirjoittaja kuin jolle vastasit)
Saippua/pesuaine tappaa bakteerit ja poistaa rasvan.
Onhan sitä jotenkin pärjätty ilman, mutta miten - se onkin eri juttu.
Urbaani maalainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mannapuuron sekaan sai murtaa omalle lautaselle (jos halusi) ruisleipää ja muutenkin mannapuuro syötiin voin kanssa. Nam!
Mieheni kyllä ihmetteli kun ensimmäistä kertaa yhdessä mannapuuroa syötiin, hän oli tottunut perus kaneliin ja sokeriin
Meillä syötiin hillon kassa, erityisesti vadelmahillo on hyvää mannapuuron kanssa. Nykyisin en keitä itselleni mannapuuroa ,koska valkoinen vehnä on turhaa ihmisille
Täysjyvä- ja ruismannaa on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuumaa vettä (siis hanasta) ei saa juoda tai käyttää ruoanvalmistuksessa. Vieläkin (46 vuotiaana) kun otan hanasta vettä juotavaksi niin lasken hetken kylmällä puolella, ettei vaan tule "vaarallista" lämmintä vettä vahingossakaan sekaan. :D Olin ihan äimän käkenä kun eräs aiempi naisystäväni tapasi juoda aamun ekan kahvin kuumasta hanavedestä ja pikakahvimuruista tehtynä. o.O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aina kaikilla hampaidenpesumuki, ns. hammasmuki.
Muki täytetään vedellä, harja kastetaan mukiin, harmaat pestään, suu purskutellaan vedellä ja lopuksi harja huuhdotaan mukissa.
Harjaa tietty säilytetään mukissa.Siis melkein kenelläkään ei ole mukia hampaiden pesuun. En voi käsittää. Jotkut säilyttää hammasharjoja mukissa, mutta sitä ei käytetä.
Olen kysynyt että miten ihmiset huuhtoo suun, niin kuulemma käsiin otetaan vettä ja siitä ryystetään. Tai hörpitään hanan alta.
Siis eikö tää ole älyttömän hankalaa? Olen ihan pakosta jossain vierailla tehnyt noin hätäratkaisuna, kun on vaan harja mukana.Ei suuta kuulu huuhtoa hampaiden pesun jälkeen, siksi sitä hammasmukia ei ole. Meilläkin käytettiin mukia lapsena, mutta nykyään on eri suositukset. Silloin kai pelättiin enemmän sitä fluorin myrkyllisyyttä, nykytutkimusten mukaan on parempi jättää sitä suuhun hampaiden suojaksi eikä huuhtoa heti pois. Ylimääräinen tahna tietenkin syljetään eikä niellä.
Tietenkin huuhdon, koska samalla putsaan loput liat suustani. Puhtaisiin hampaisiin voi hieroa vähän tahnaa jos haluaa.
Enhän jätä astioihinkaan tiskiainetta.
Ohis, itse taas huhdon suuta suoraan hanasta vettä suuhun valuttamalla. En koske hanaan eli ei tule mitään likaa hanaan tms. En tosin "kunnolla" huhdo vaan lähinnä purskautan kerran kans suullisen vettä, silloinkin jää tahnan makua suuhun eli varmasti juuri sopivasti fluoria. Ällöttäisi pelkkä sylkeminen pois ilman kevythuuhtomista.
Meillä käytettiin hammasmukia lapsena, mutta omilleni muutettua opin tavasta pois silkkaa laiskuuttani. hammasmuki meni parissa päivässä ällön näköseksi tahnajäämistä, sai olla koko ajan vaihtamassa mukia ja pesemässä sitä. Helpointa oli ottaa huuhtomisvesi suoraan hanasta suuhun ja huuhtoa hanan alla myös harja. Ja sitten vain harja lavuaarin reunalle niin ettei harjapää koske mihinkään vaan kuivuu kunnolla pesun välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lakanoiden rullaus. Lakanat kaappiin rullalle, ei pinoksi. On kuulema outoa tämä
Meillä sama! Marie Kondon tyyliä jo 70-luvulla 😅
Mykkäkoulu. Luulin vielä ihan yli nelikymppisenäkin, että isän/aviomiehen mykkäkoulu on normaali tapa olla riitelemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opin lapsuudenkodista taikauskoisen tavan, ettei leipää saa asettaa nurinpäin. Minä en kuitenkaan noudata sitä siksi, että kuvittelisin väärinpäin asettamisesta seuraavan huonoa onnea, vaan pidän sitä arvokkaana tapana, joka muistuttaa ettei ruoka yhä tänäkään päivänä ole itsestäänselvyys eikä sitä ilman pysy elossa. Joskus jos joudun asettamaan leivän oikeinpäin, mietin samalla kuinka pienestä se voi olla kiinni, ettei sitä leipää olisi edes olemassa. Huono sato, kriisi tms. ja ei olisi leipää pöydässä.
Se on jännä, miten ne vuosisatojen takaiset taikauskojutut ovat kulkeutuneet 1900-luvulle asti. Jotkut niihin yhä uskoo ja ainakin osaa pidetään nk. vanhan kansan juttuina. Sitten kun näillä, kuten huonot sadot, kriisit yms. ei ole taikauskon kanssa mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu. Luulin vielä ihan yli nelikymppisenäkin, että isän/aviomiehen mykkäkoulu on normaali tapa olla riitelemättä.
Meillä kans lapsuuden perheessä viikon kahden mykkäkoulut vanhempien välillä oli ihan normaaleja ja silloin lapset toimi viestinviejänä vanhemmalta toiselle. Mietin jo silloin, että miten voi aikuiset ihmiset olla näin lapsellisia ja mitä tämä hyödyttää. Ja näitä vähintään viikon kestäviä mykkäkouluja oli kerran pari kuussa. Näiden jälkeen jatkettiin elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sen verran jäi tästä traumat, että omassa kodissa ei todellakaan tällaista ole, en voi sietää mykkäkouluja eikä ikinä riidoissa mennä nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen lapsuudenkodista on peräisin ällöttävä tapa. Siellä oli kersoille opetettu, että WC-pönttöön pistetään paperia, ennekuin suoritetaan se suurempi hätä. Tätä perusteltiin sillä, ettei se pötkylä pudotessaan molskahda ja kastele persuuksia. Hyvää päivää, siinähän menetettiin koko vesivessan idea. Haju on mieheni jäljiltä juuri kuin huonosti hoidetussa puuceessä. Hän siis noudattaa tätä taktiikkaa yhä. Ja millään en saa siitä luopumaan. Pistän tuuletuksen päälle ja varon menemästä vessaan pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapsuudenkodista on peräisin ällöttävä tapa. Siellä oli kersoille opetettu, että WC-pönttöön pistetään paperia, ennekuin suoritetaan se suurempi hätä. Tätä perusteltiin sillä, ettei se pötkylä pudotessaan molskahda ja kastele persuuksia. Hyvää päivää, siinähän menetettiin koko vesivessan idea. Haju on mieheni jäljiltä juuri kuin huonosti hoidetussa puuceessä. Hän siis noudattaa tätä taktiikkaa yhä. Ja millään en saa siitä luopumaan. Pistän tuuletuksen päälle ja varon menemästä vessaan pitkään aikaan.
Siis miten niin ällöä, sinänsä ihan ok, ettei vedet roisku ja jää rantuja helposti. Varsinkin lapset varmaan jättää rannut sinne pönttöön, joten ehkä parempi estää. Ja hajuhaitan voi minimoida kun sen vessan vetää heti boan pudotettua eikä odota, että toimitus on kokonaan ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvipaketin vieminen kyläpaikkaan.
En ihmettele, enkä tuomitse tuota. Meillä se on myös opittu, tai ainakin se, että on kohteliasta viedä kyläilypaikkaan jotain, jos ei muuta niin paketti Juhla-Mokkaa tai Presidenttiä.
Jotkut tuovat kahvileivät tullessaan, mutta pääasia on se, että jotain tuodaan.
Ennen kun äiti tai sisar tuli käymään ( maalta) niin aina heillä oli tuomisia. Jotain noista; Kananmunia, itse leivottua ruisleipää, omasta lohilammesta kirjolohta, kahvipaketti tms.Meillä vietiin usein kukkia kyläpaikkaan, erityisesti sellaiseen, jossa käytiin harvemmin 1-2 kertaa vuodessa. Itsellenikin tuo on vähän jäänyt, eli vien kukkia jos menen käymään jonkun tuttavani luona, jota en ole pitkään aikaan nähnyt.
Meillä on iso piha ja paljon luonnonkukkia.
Olen tehnyt lukemattomia seppeleita eläkkeelle pääsyn johdosta, synttäreille jne.
Osa on laittanut päähän, osa pöydälle.
Kukkia ei juurikaan kasvateta. Kitketään ja laitan biomultaa, siinäpä se.
Oon pitkään seurannut eri youtube kanavia, joiden avulla olen oppinut noita.
Ystäväni on pyytänyt mm seppeleen lapsensa ristiäispöytään. Tuskin ihan rumaa jälkeä teen
Vierailija kirjoitti:
Mummuni opetti, että leipää ei saa laittaa koskaan väärinpäin. Tietää köyhyyttä taloon! En tiedä uskonko itse tähän, mutta aina mä kääntelen leipäpaketit muiden jäljiltä.
Juu meilläkin. Sehän on taikauskoa mutta keskiajalla alettiin selittää tuota ruuan kunnioittamisena Jumalan lahjana ja toisaalta leipä symboloi Jeesuksen ruumista.
Kaikkiin hiivataikinoihin pitää painella kämmensyrjällä risti, leipä "siunataan" jotta kohoaisi hyvin. Ihan puhdasta muinaissuomalaista taikauskoa tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on periytynyt useammassa sukupolvessa vilkuttaminen lähtiessä. Äidin suvun puolelta aina kyläpaikoista lähtiessä koko perhe tulee ovelle tai ikkunaan vilkuttamaan. Isän suvussa tätä ei harrasteta. Samoin äidin suvussa puheluita ei osata lopettaa, kun kumpikin sanoo aina monta kertaa heipat.
Meillä on sama. Jotenkin vaikeaa erota kun ei tiedä milloin taas nähdään. Pitkä välimatka. Ja puhelut, niitähän ei alvariinsa soitella kun se maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sängyn petaaminen niin, että peittojen molemmat reunat taitetaan alle, eli n. 20cm kummastakin pitkästä reunasta. Tulee minusta sievempi ja helpompi sujahtaa sitten illalla peiton alle, ei tarvi käännellä kaksinkerroin taitettua peittoa auki.
Meillä kotona on aina tehty noin, mutta oon saanut kuulla sen olevan "ihme hifistelyä". :D
Miten peitto taitellaan kaksinkerroin?
Älkää nyt alapeukutelko, vaan kertokaa, miten peitto taitellaan kaksin kerroin. :(
Minä petaan taittamalla pitkät sivut ja vielä jalkopäänkin. Ulkomailla asuessani minua ärsytti tapa pedata peiton reunat patjan alle kuin hotellissa. Kaksinkerroin taitettua peittoa en muista nähneeni koskaan.
Niin että peiton leveys puolittuu. Pituus säilyy ennallaan.
Lapsena aukaisin banaanin sieltä kannan vierestä. Mutta silloin banaaniin jää se musta nykerö sinne toiseen päähän ja se on ällö, mielummin aukaisen banaanin sieltä toisesta päästä (kynnellä, en puremalla!) siten, että se ällö nykerö jää siihen mustan nykerön kanssa samaan.