Lue keskustelun säännöt.
Oudot lapsuuden kodista opitut tavat
Onko muilla lapsuudesta kotoa opittuja outoja tapoja esimerkiksi tavaroiden käytössä tai sijoituksessa?
Itse olen oppinut että paistinpannut säilytetään uunissa. Tämä herätti poikaystävässä suurta ihmetystä.
Tosin ei kovin fiksu paikka niille, kun unohdat toisinaan ottaa ne pois kun laitat uunin päälle. Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Kommentit (785)
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ole omaksunut omaan käyttöön... 70-luvun lopulla äidilleni banaanit olivat ilmeisesti tosi outo juttu, koska hän opetti minua avaamaan banskun niin, että puraistaan kuori auki sieltä päästä, missä on se musta pieni rytty :D No sehän maistui tosi pahalta ja on todennäköisesti vaikuttanut siihen, etten tykkää banaaneista vieläkään :D
Meillä täysin sama! Paitsi että banaani on mun lempihedelmä. Taisin opetella puraisemaan pään auki maistamatta sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aina kaikilla hampaidenpesumuki, ns. hammasmuki.
Muki täytetään vedellä, harja kastetaan mukiin, harmaat pestään, suu purskutellaan vedellä ja lopuksi harja huuhdotaan mukissa.
Harjaa tietty säilytetään mukissa.Siis melkein kenelläkään ei ole mukia hampaiden pesuun. En voi käsittää. Jotkut säilyttää hammasharjoja mukissa, mutta sitä ei käytetä.
Olen kysynyt että miten ihmiset huuhtoo suun, niin kuulemma käsiin otetaan vettä ja siitä ryystetään. Tai hörpitään hanan alta.
Siis eikö tää ole älyttömän hankalaa? Olen ihan pakosta jossain vierailla tehnyt noin hätäratkaisuna, kun on vaan harja mukana.
Ei suuta kuulu huuhtoa hampaiden pesun jälkeen, siksi sitä hammasmukia ei ole. Meilläkin käytettiin mukia lapsena, mutta nykyään on eri suositukset. Silloin kai pelättiin enemmän sitä fluorin myrkyllisyyttä, nykytutkimusten mukaan on parempi jättää sitä suuhun hampaiden suojaksi eikä huuhtoa heti pois. Ylimääräinen tahna tietenkin syljetään eikä niellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aina kaikilla hampaidenpesumuki, ns. hammasmuki.
Muki täytetään vedellä, harja kastetaan mukiin, harmaat pestään, suu purskutellaan vedellä ja lopuksi harja huuhdotaan mukissa.
Harjaa tietty säilytetään mukissa.Siis melkein kenelläkään ei ole mukia hampaiden pesuun. En voi käsittää. Jotkut säilyttää hammasharjoja mukissa, mutta sitä ei käytetä.
Olen kysynyt että miten ihmiset huuhtoo suun, niin kuulemma käsiin otetaan vettä ja siitä ryystetään. Tai hörpitään hanan alta.
Siis eikö tää ole älyttömän hankalaa? Olen ihan pakosta jossain vierailla tehnyt noin hätäratkaisuna, kun on vaan harja mukana.Ei suuta kuulu huuhtoa hampaiden pesun jälkeen, siksi sitä hammasmukia ei ole. Meilläkin käytettiin mukia lapsena, mutta nykyään on eri suositukset. Silloin kai pelättiin enemmän sitä fluorin myrkyllisyyttä, nykytutkimusten mukaan on parempi jättää sitä suuhun hampaiden suojaksi eikä huuhtoa heti pois. Ylimääräinen tahna tietenkin syljetään eikä niellä.
Tietenkin huuhdon, koska samalla putsaan loput liat suustani. Puhtaisiin hampaisiin voi hieroa vähän tahnaa jos haluaa.
Enhän jätä astioihinkaan tiskiainetta.
En voi ymmärtää lakananviikkaustapavääntöä.
Ihan sama kai se on missä rytyssä ne on, eihän niitä katsota vaan niiden päällä nukutaan?
Terv. nimim. Suurinpiirtein taittelen ne pyykkinarulta jonkinlaiseen kasaan etteivät vie niin kauheasti tilaa, ja lyttään kaappiin
Mitä ihmettelet! Minulle kaikki elollinen on persoona ja siten "hän" vaikka muokkamainen suomenkieli vaatii "se"sanaa.
Onneksi sivistyskielissä ei ole tätä ongelmaa. Minulle pieninkin
mönkijä on "hän",elävä olento, jolla on tietoisuus. Kun kuvittelet olevasi ihmisoletettuna ylivertainen,niin pystytkö luomaan vaikka perhosen...? Omasta luomiskyvystäsi en halua kommentoida...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on muitakin leivänkääntäjiä! Äitimuori aina sanoi, että leipää ei saa laittaa alassuin, se on epäkunniottavaa leivän leipojaa kohtaan. Tapa on jäänyt mulle.
Meillä on aina lauantaisin oltava pizza ja sauna. Voi varmasti laskea yhdellä kädellä ne kerrat, kun perheemme kanssa olimme lauantaina kotosalla ja näitä molempia ei ollut. Sama pizza-perinne jatkuu nyt kaikkien lasten perheissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole kotoa opittua, mutta ihmettelen, kun kovin monille ei ole opetettu, että kun kuljet suljetusta ovesta, se myös suljetaan perässä. Esimerkiksi jos käyt vessassa, niin se ovi laitetaan kiinni myös vessasta ulos tultua. Meillä on kissa, joka pissailee joskus vääriin paikkoihin, ja rajoitan sen pääsyä mm. vessoihin sillä, että ovet pidetään suljettuina. Tosi monet kylässä kävijät jättää sen oven apposen auki vessassa käytyään. Ärsyttää tuon kissan pissailun takia ja muutenkin.
Samoin toimistolla, tosi usein on vessan ovet käytävälle auki. Aivan älytöntä ja epäsiistin näköistä.
Aina kun tulen kotiin huudan ”huhuu!” niinkuin äiti aina teki. Ei kovin outoa kylläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina perjantaisin äiti laittoi sänkyyn lateksilakanat ja pukeutui pvc:hen ja meni isin kanssa saunan jälkeen makuuhuoneeseen koko illaksi. Makuuhuoneeseen oli meillä lapsilla silloin porttikielto.
Hah hah hah. Lapsuuden kodissa oli niin outoja tapoja, ettei niitä tarvinnut opetella. Ne, mitkä oli lapsuuden kodissa, sai jäädä sinne lapsuuden kotiin, eli menneisyyteen, jota ei ole enää konkreettisesti olemassa.
Isä se tosissaan toi juttuja omasta lapsuuden kodistaan meille. Seuraavassa osa niistä:
- Verhot piti olla aina kiinni, jotta naapurit näki, että meillä on verhot.
- Kaupasta ostettu, tv:ssä mainostettu astianpesuainepullo piti olla aina näkyvästi esillä, että vieraat näkivät meillä olevan televisiossa mainostettua, hyväksi kehuttua astianpesuainetta. Etteivät vain luulleet meillä olevan jotain huonompaa astianpesuainetta.
Isävainaa oli eläessään pirun tarkan markan mies, joka huusi jatkuvasti valojen polttelusta yms. ettei vaan mennyt liikaa rahaa sähköön, ruokaan ym. peruselämiseen. Telkkarinkin piti olla mustavalkoinen, koska siinä oli halvempi lupamaksu kuin väritelevisiossa. Siksi väritelevisio oli turhuutta, kuten moni muukin asia. Sitten piti todistella jotain tuommoista, että meillä on fairya ja verhot ikkunoissa. Voi jeesus.
- Jouluvalmistelut yms. teki hirveällä apinanraivolla ja kiroamisella, kun stressasi niin perkeleesti kaikkea.
- Muuttaa piti heti, jos näki jonkun muun muuttavan. "Nyt muutetaan! Ei me aleta tässä homehtuu." messusi sitten kotiin tullessaan. Yhtäkkiä piti ruveta pistää kamoja kasaan helvetinmoisella kiireellä. Muutotkin oli sitten sitä isän möykkäämisen kuuntelua ja heikkopäisen heilumisen katsomista.
Kaiken näköisiä omituisuuksia oli lapsuuden kodissa. Ennen ei ollut kaikki paremmin, ei tosiaankaan. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin lapsuudenkodista taikauskoisen tavan, ettei leipää saa asettaa nurinpäin. Minä en kuitenkaan noudata sitä siksi, että kuvittelisin väärinpäin asettamisesta seuraavan huonoa onnea, vaan pidän sitä arvokkaana tapana, joka muistuttaa ettei ruoka yhä tänäkään päivänä ole itsestäänselvyys eikä sitä ilman pysy elossa. Joskus jos joudun asettamaan leivän oikeinpäin, mietin samalla kuinka pienestä se voi olla kiinni, ettei sitä leipää olisi edes olemassa. Huono sato, kriisi tms. ja ei olisi leipää pöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Teija Polonen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Ymmärrän, että ei ruokaa pidä haaskata. Mutta jos ehkä kerran kuussa tai kahdessa totean että nyt on liian iso annos, jätän syömättä. En ahda pakolla koska mitään pakkoa ei ole.
Ja meillä ei ole edes lapsia,joille pitäisi opettaa tapoja.Muuten olen kanssasi samaa mieltä, että miehesi käytös on outoa. Mutta sinulta haluaisin kysyä, että kukas sen liian ison annoksen lautasellesi laittaa? Ja miksi, kun lisääkin voi yleensä ottaa.
Oleellinen asia unohtui. Tää koskee esim. kebab annoksia jotka tulee valmiiksi annosteltuina tai valmisruoka-annoksia. Siinä olen samaa mieltä, että jos itse annostelee, pitäisi osata ottaa sopivasti ja tarvittaessa saa ottaa lisää.
Kun ei enää maistu niin lykkää loput miehelles ja sanoo et syö pois vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ole omaksunut omaan käyttöön... 70-luvun lopulla äidilleni banaanit olivat ilmeisesti tosi outo juttu, koska hän opetti minua avaamaan banskun niin, että puraistaan kuori auki sieltä päästä, missä on se musta pieni rytty :D No sehän maistui tosi pahalta ja on todennäköisesti vaikuttanut siihen, etten tykkää banaaneista vieläkään :D
Minua ei sentään opetettu puremaan banaania auki mutta myöskin avaamaan se sieltä mustan mytyn päästä. Se oli sotkuinen ja hankala tapa. Arvatkaa kuinka opin lopulta avaamaan banaanin oikealla tavalla? Näin luonto-ohjelmassa kuinka APINA avasi banaanin näppärästi kannan vierestä vääntämällä. Opin avaamaan banaanin matkimalla apinaa... 🙈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamuvirkkuus, vaikka Kekkosen aikaan se on täysin normaalia.
Viimeistään seitsemältä sunnuntainakin ylös, tai kaadan kattilallisen vettä niskaan.
Että astiat pestään eli siis huuhdellaan välittömästi ruokailun jälkeen.
Ei ikinä ongelmaa kuka tiskaa koska tiskiä ei ole, kätevää. Jatkan tapaa itsekin.
Välittömästi ruokailun jälkeen kaikki irtoaa kuumalla vedellä helposti.
Kai nyt silti tiskaat ne tiskiaineellakin? Ruokamyrkytystä odotellessa...
Hyvät naurut.
Koskaan ei kotona käytetty tiskiainetta, enkä ole minäkään käyttänyt. Elossa ollaan.
Mitä sillä tekee? Ymmärsitkö edes viestiäni? Heti ruokailun jälkeen kaikki lähtee kuumalla vedellä huuhtelemalla heisunvei sekunnissa. Heti tarkoittaa, että astia pestään alle minuutissa viimeisen haarukallisen jälkeen. Kokeile joskus.
Bakteerit tuottavat solu- ja hermomyrkkyjä, valmistaudu saamaan joku harvinainen neurologinen sairaus.
Ja semmoiset tiskiainefantasiat sieltä. Onnea vain taikauskosi kanssa. (eri kirjoittaja kuin jolle vastasit)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on muitakin leivänkääntäjiä! Äitimuori aina sanoi, että leipää ei saa laittaa alassuin, se on epäkunniottavaa leivän leipojaa kohtaan. Tapa on jäänyt mulle.
Kirjoitin 514. vastauksen lukematta edellisiä enkä arvannut täällä olevan käynnissä leivän kääntäjien kokoontuminen!
Leipää ei vaan voi jättää väärinpäin kun se on niin epäkunnioittavaa. Tuota leipojajuttua en tiennyt. Sekin on loogista. Itse opin version jonka mukaan leivän pitäminen väärinpäin toisi huonoa onnea taloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kireät lakanat! En voi sietää kun joku petaa sänkyä ja myttää miten sattuu lakanan paikoilleen. Tai pahimmillaan vain heittää sen sängyn päälle. Itse tottumuksesta pingotan lakanat niin tiukalle ja suoraan kuin mahdollista. Ja jokaisen nukutun yön jälkeen. Lisäksi kotoa perintönä, ikinä ei saa olla eri paria tyynyliina ja pussilakana ja aluslakanankin värin olisi hyvä stemmata.
Kyllä on monet ihmetellyt kun korjailen lakanoita hotelleja myöten.
Sama juttu, aluslakana ei saa olla miten sattuu. Nykyään käytän muotoonommeltua lakanaa, koska se on helpoin pedata siististi nurkassa olevaan leveään sänkyyn. Samaten peitto pitää pedata tasaiseksi sängylle, jotta päiväpeitto asettuu nätisti eikä sänky näytä perunapellolta. Tyynyliinan ja pussilakana tulee todellakin sopia yhteen ja jos sängyssä on kaksi peittoa/tyynyä, pitää niissä olla samanlaiset pussilakanat/tyynyliinat.
Totta kai lakana, tyynyliinat ja pussilakanat pitää sopia yhteen ja parivuoteessa tietysti samalaiset pussilakanat ja tyynyliinat. Itselläni on useampia tyynyjä ja tilaan aina jos vain saa pussilakanan kanssa samaan sarjaan kuuluvia tyynyliinoja useampia, jos ei saa ylimääräisiä niin sitten jotain harmaata, valkoista tms. joka sopii väreihin. Silmiin sattuu jos noin ei ole ja näkisin luultavasti painajaisia, jos värit ja kuosit eivtä ole kohdillaan.
Juu samoin tehdään. Jos leipä on väärinpäin niin köyhyys tulee taloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvipaketin vieminen kyläpaikkaan.
En ihmettele, enkä tuomitse tuota. Meillä se on myös opittu, tai ainakin se, että on kohteliasta viedä kyläilypaikkaan jotain, jos ei muuta niin paketti Juhla-Mokkaa tai Presidenttiä.
Jotkut tuovat kahvileivät tullessaan, mutta pääasia on se, että jotain tuodaan.
Ennen kun äiti tai sisar tuli käymään ( maalta) niin aina heillä oli tuomisia. Jotain noista; Kananmunia, itse leivottua ruisleipää, omasta lohilammesta kirjolohta, kahvipaketti tms.
Meillä vietiin usein kukkia kyläpaikkaan, erityisesti sellaiseen, jossa käytiin harvemmin 1-2 kertaa vuodessa. Itsellenikin tuo on vähän jäänyt, eli vien kukkia jos menen käymään jonkun tuttavani luona, jota en ole pitkään aikaan nähnyt.
Sama juttu, aluslakana ei saa olla miten sattuu. Nykyään käytän muotoonommeltua lakanaa, koska se on helpoin pedata siististi nurkassa olevaan leveään sänkyyn. Samaten peitto pitää pedata tasaiseksi sängylle, jotta päiväpeitto asettuu nätisti eikä sänky näytä perunapellolta. Tyynyliinan ja pussilakana tulee todellakin sopia yhteen ja jos sängyssä on kaksi peittoa/tyynyä, pitää niissä olla samanlaiset pussilakanat/tyynyliinat.