Lue keskustelun säännöt.
Oudot lapsuuden kodista opitut tavat
Onko muilla lapsuudesta kotoa opittuja outoja tapoja esimerkiksi tavaroiden käytössä tai sijoituksessa?
Itse olen oppinut että paistinpannut säilytetään uunissa. Tämä herätti poikaystävässä suurta ihmetystä.
Tosin ei kovin fiksu paikka niille, kun unohdat toisinaan ottaa ne pois kun laitat uunin päälle. Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Kommentit (785)
Nykyopin mukaan hampaita ei kuulu huuhtoa hammaspesun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakanoiden rullaus. Lakanat kaappiin rullalle, ei pinoksi. On kuulema outoa tämä
Meillä myös rullataan, mutta en muista, onko tapa meiltä vai anopilta.
Tämä on yllä kummallinen ja mielestäni vähän hankala tapa, mutta en arvostele kun varmaan on itsellänikin moni "omituisuuksia".
voisiko tuo rullailu olla enempi "maalaisten" tapa, ainakin itselläni ainoa koskketuspinta tuollaiseen tapaan oli kymenlaakson suunnalta olevalta seurustelukumppanilta..?
Olen maalainen ja meillä ei rullata vaan taitellaan, en ollut koskaan kuullutkaan tuollaisesta rullailusta ennen tätä keskustelua :D
Olen mies ja syntynyt 1981, eli en laske olevani enää nuori, mutta en vielä vanhakaan. Tässä kuitenkin muutamia asioita, jotka opetettu kotonani:
- Miehet osallistuvat kotitöihin. Piste.
- Aina tervehditään, sekä tullessa että mennessä (oli paikka mikä vaan).
- Kaikesta kiitetään aina mahdollisuuksien mukaan tekijää (oli kyseessä ruoka, saunan lämmitys tai vaikka roskiksen tyhjentäjä)
- Pyytämällä saa enemmän kuin käskemällä (monessakin eri mielessä)
- Vanhempien ihmisten kunnioitus
- Toisen kodissa/Mökillä/veneessä, yms. vieraina ollessa kunnioitetaan ja noudatetaan toisen tapoja. Ei niistä tykätä tarvitse.
- Miehet tamppaavat matot ja naiset pesevät lattiat (tämä vaarini opettamana ja perusteluna että näin ukot lähtevät pois akkojen jaloista pyörimästä. Itse kyllä pesen myös lattiat tarvittaessa. )
- Yhteisen ruokailun aikana ei todellakaan katsota televisiota tai puhelinta.
- Jokainen huuhtelee omat astiansa ja laittaa ne tiskikoneeseen tai tiskaa käsin.
Varmasti on paljon muitakin, mutta hämmästelen hieman välillä, kun itselle nämä asiat tulee luonnostaan mutta monelle muulle saattaa olla ennenkuulumatonta. Tämä siis ikään tai sukupuoleen katsomatta. Ja olen myös sitä mieltä että jos liinavaatteiden laittaminen rullalle, taiteltuna, laskostettuna tai viikattuna on se suurin ongelma, niin ihmisellä on asiat aika hyvin silloin. :D
Mieheni lapsuudenkodissa ruuat jätettiin lämpimään, esimerkiksi jauhelihakeitto tai kaalilaatikko olivat koko päivän liedellä (joka ei ollut päällä) ja siitä otettiin ruokaa nälän sattuessa. Perhe ei syönyt yhdessä. Useamman kerran sain sieltä vatsataudin. Samoilla puukoilla palasteltiin lihat, kanat ja salaatit. Nyt kun olen yrittänyt useamman vuoden opettaa miehelle alkeellisempia keittiöhygieniasääntöjä, niin ei vaan mene oppi perille millään.
En tiedä ovatko nämä mitenkään outoja, mutta olen huomannut että ainakin erilaisia kuin monilla tutuilla. Televisio ja radio sammutetaan vieraiden aikana, ainoastaan yövieraiden kanssa saatetaan katsoa illalla elokuva. Televisiota ei muutenkaan katsota päivällä vaan aamutv ja klo 18 jälkeen.
Levitteissä aukaistaan vähitellen vain rasian foliokannesta toinen pää josta siististi otetaan levite ja paketti pysyy nätisti leivänmuruttomana loppuun asti.Appiukolle tämä oli käsittämätön tyyli, levite pitää hänen mielestään rapata veitsellä koko rasian pituudessa niin että lopulta keskellä on törkyinen kuoppa.
Pidemmille reissuille lähtiessä laitan lavuaariin viemärinsuulle soodaa ja vessanpönttöön WC-ankkaa. Tuoksuu ihanan raikkaalle kun tulee kotiin. Olen saanut tästä tavasta pitkiä katseita.
Monia kavereita on ihmetyttänyt, että ruokien kanssa on meillä yleensä joku kastike tai liemi.
Lisäksi lajittelemme pyykit värien ja pesuasteiden mukaan ja myös villat pestään erikseen. Minulle on ollut yllätys, että tämä on monille outoa.
Puolisolle oli aikanaan myös ihmetyksen aihe, että puhdistin ja käsittelin kausikengät säännöllisesti ja että myös lattialistat ja valaisimet imuroidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruuasta kiittäminen syötyäni, jos seurassa on edes yksi ihminen lisäkseni - vaikka olisin itse kokannut.
Tää on outoa mulle ulkosuomalaiselle. Ihme kiitoksia töksäytetään ilmaan. Pitäkää mielummin vaikka kunnon ruokarukous.
Mieheni haluaisi syödä miltei pilaantunutta ruokaa, eli usein saan taistella, jos joku elintarvike on mennyt huomaamatta vanhaksi, ettei hän syö sitä. Olen lukenut, että 'vika' tulee lapsuuden kokemuksista, jolloin äiti oli etäinen, aina matkoilla ja poissa, sekä alkoholisti. Mieheni kohdalla tuo väite pitää valitettasti kirjaimellisesti paikkansa, kuten myös koko hänen sisarusparvessaan. Eli tapa juontaa lapsuudesta asti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- perusteluna jollekin asialle oli "mitä naapuritkin ajattelee". Tämän vuoksi ei saanut tehdä esim. puutarhahommia sunnuntaina
- suuri ihmetyksen aihe oli kun uusi naapuri tuli kylään valkoiset housut jalassa (mikä sekin luulee olevansa?) Lisäksi onneton toi vielä kokonaisen ruusukimpun!
- meilläkään ei siis saanut erottua mitenkään
- voi sitä pienen maalaiskylän ahdasmielisyyttä!
- kaikki naapureiden asiat tiedettiin ja jos ei tiedetty, niin arvailtiin ja puhuttiin totena
- hyvä puoli oli se, että äitini sairaana leskenä sai hyvin paljon apua naapureiltaan
Kohteliaat käytöstavat.
Lapsiani naurattaa, kun heidän kavereitaan tulee kylään ja tarjoan AINA syötävää tai juotavaa. Jos kysymykseeni tulee vastaukseksi pelkkä EI tai JOO, niin minulta tulee välittömäsi MIKÄ HE-LE-VE-TIN JOO???? Meillä vastaus on kyllä kiitos tai ei kiitos!
Toinen on tervehtiminen. Olen tarkka siitä, että AINA tervehditään ja hyvästellään.
Ovea ja hissiä pidetään auki muille. Julkisissa kulkuvälineissä ja kaupoissa huomioidaan muut.
Oletteko muuten huomanneet, että ihmiset parkkeeraa seurustelemaan siihen marketin kapeimpaan kohtaan, AINA.
Lapseni ovat muuten saaneet laajalti kiitosta ihan pelkästään siitä, että ovat kohteliaita. Aivan samoin, kuin minä ja veljeni. Ja me olemme ihan tavallisesta duunarikodista. Meidän äiti oli lastenkodin kasvatti ja opit ilmeisesti alunperin lähtenyt sieltä.
Mutta kieltämättä tuntuu oudolta, kun edes aikuiset eivät osaa alkeellisimpiakaan käyttäytymissääntöjä. Tai kun lapsi ei osaa sanoa kiitos...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ovatko nämä mitenkään outoja, mutta olen huomannut että ainakin erilaisia kuin monilla tutuilla. Televisio ja radio sammutetaan vieraiden aikana, ainoastaan yövieraiden kanssa saatetaan katsoa illalla elokuva. Televisiota ei muutenkaan katsota päivällä vaan aamutv ja klo 18 jälkeen.
Levitteissä aukaistaan vähitellen vain rasian foliokannesta toinen pää josta siististi otetaan levite ja paketti pysyy nätisti leivänmuruttomana loppuun asti.Appiukolle tämä oli käsittämätön tyyli, levite pitää hänen mielestään rapata veitsellä koko rasian pituudessa niin että lopulta keskellä on törkyinen kuoppa.
Pidemmille reissuille lähtiessä laitan lavuaariin viemärinsuulle soodaa ja vessanpönttöön WC-ankkaa. Tuoksuu ihanan raikkaalle kun tulee kotiin. Olen saanut tästä tavasta pitkiä katseita.
Monia kavereita on ihmetyttänyt, että ruokien kanssa on meillä yleensä joku kastike tai liemi.
Lisäksi lajittelemme pyykit värien ja pesuasteiden mukaan ja myös villat pestään erikseen. Minulle on ollut yllätys, että tämä on monille outoa.
Puolisolle oli aikanaan myös ihmetyksen aihe, että puhdistin ja käsittelin kausikengät säännöllisesti ja että myös lattialistat ja valaisimet imuroidaan.
Siis miksi sinne voipakettiin pitää niitä leivänmuruja heitellä, oli se välikansi siinä tai ei?
Meillä otetaan metallinen välikansi aina pois koska se on vain tiellä. Levitettä otetaan tasaisesti, ei mitenkään kaiveta kuopaksi. Levitteessä ei myöskään ole koskaan leivänmuruja tai muutakaan "törkyä". Miten ihmeessä te oikein saatte sen levitteen törkyiseksi? Voitelette hapankorppuja siinä rasian päällä? Tyhjennätte leivänpaahtimen murunkerääjän roskiksen sijasta levitepakettiin? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä laitettiin aina keittoihin kokonainen kuorittu sipuli makua antamaan. Teen edelleenkin näin, ihana herkutella sitten sillä pehmenneellä sipulilla, mikä tosin pitää aina jakaa puoliksi kun mieskin tykkää.
Mahtava idea, täytyy kokeilla heti illalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Hyi saakeli. Jos joku tökkäisi sukkapuikon perunoiden joukkoon, niin jäisi kyllä syömättä. Kenellä tulee edes mieleen tuollainen.
Meillä tökittiin kahvikakkuunkin sukkapuikolla kun tarkastettiin, että onko jo kypsä. Mitä hyitä tuossa sukkapuikossa on? Toki se on täysin puhdas, yhtä puhdas kuin se haarukka jolla moni tökkii.
Käytöstavat kirjoitti:
Kohteliaat käytöstavat.
Lapsiani naurattaa, kun heidän kavereitaan tulee kylään ja tarjoan AINA syötävää tai juotavaa. Jos kysymykseeni tulee vastaukseksi pelkkä EI tai JOO, niin minulta tulee välittömäsi MIKÄ HE-LE-VE-TIN JOO???? Meillä vastaus on kyllä kiitos tai ei kiitos!Toinen on tervehtiminen. Olen tarkka siitä, että AINA tervehditään ja hyvästellään.
Ovea ja hissiä pidetään auki muille. Julkisissa kulkuvälineissä ja kaupoissa huomioidaan muut.
Oletteko muuten huomanneet, että ihmiset parkkeeraa seurustelemaan siihen marketin kapeimpaan kohtaan, AINA.Lapseni ovat muuten saaneet laajalti kiitosta ihan pelkästään siitä, että ovat kohteliaita. Aivan samoin, kuin minä ja veljeni. Ja me olemme ihan tavallisesta duunarikodista. Meidän äiti oli lastenkodin kasvatti ja opit ilmeisesti alunperin lähtenyt sieltä.
Mutta kieltämättä tuntuu oudolta, kun edes aikuiset eivät osaa alkeellisimpiakaan käyttäytymissääntöjä. Tai kun lapsi ei osaa sanoa kiitos...
Kiroiletko oikeasti lapsiesi kavereille? Ei se minusta ole kohteliasta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Hyi saakeli. Jos joku tökkäisi sukkapuikon perunoiden joukkoon, niin jäisi kyllä syömättä. Kenellä tulee edes mieleen tuollainen.
Meillä tökittiin kahvikakkuunkin sukkapuikolla kun tarkastettiin, että onko jo kypsä. Mitä hyitä tuossa sukkapuikossa on? Toki se on täysin puhdas, yhtä puhdas kuin se haarukka jolla moni tökkii.
Niin paitsi että sukkapuikkoja ei yleensä kauheesti pestä ja ne on neuloessa (mahdollisesti ajoittain hikisessä) kädessä. Kyllä se pesty haarukka on paljon parempi kuin tyyliin 20 vuotta vanha sukkapuikko jota ei oo ikinä pesty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Hyi saakeli. Jos joku tökkäisi sukkapuikon perunoiden joukkoon, niin jäisi kyllä syömättä. Kenellä tulee edes mieleen tuollainen.
Meillä tökittiin kahvikakkuunkin sukkapuikolla kun tarkastettiin, että onko jo kypsä. Mitä hyitä tuossa sukkapuikossa on? Toki se on täysin puhdas, yhtä puhdas kuin se haarukka jolla moni tökkii.
Niin paitsi että sukkapuikkoja ei yleensä kauheesti pestä ja ne on neuloessa (mahdollisesti ajoittain hikisessä) kädessä. Kyllä se pesty haarukka on paljon parempi kuin tyyliin 20 vuotta vanha sukkapuikko jota ei oo ikinä pesty.
... siis tietenkin se sukkapuikko pestään ennen kuin sillä tökitään ruokaa. Oletko hieman yksinkertainen?
Vierailija kirjoitti:
Pidemmille reissuille lähtiessä laitan lavuaariin viemärinsuulle soodaa ja vessanpönttöön WC-ankkaa. Tuoksuu ihanan raikkaalle kun tulee kotiin. Olen saanut tästä tavasta pitkiä katseita.
Sinänsä kiva tapa, mutta nuo on liian tymäköitä aineita käytettäväksi pitkien matkojen ajan. Siinä pikkuhiljaa pinnat syöpyy, ehkä silmälle huomaamattomasti mutta niin että likaantuvat paljon nopeammin kun on karheammaksi syöpynyt pinta vähitellen. Yön yli tyyppinen käyttö on ok mutta ei ainakaan wc-ankkaa ole tarkoitettu monen päivän ajaksi vaikuttamaan.
Pitää olla erikseen arkiastiat ja juhla-astiat.
Eihän se kotona haitannut kun olivat kihla- ja häälahjaksi saaneet ajan tavan mukaan astioita, kokonaisia astiastosarjoja.
Niinpä minullekin alettiin kartuttamaan hienostuneempaa astiastoa kun olin 15. Kun muutin pois kotoa, keräily jatkui ja astiat päätyivät lasivitriinikaappiin odottamaan...jotakin... syntymäpäiviä kerran vuodessa jos sitäkään.
Nyt viimein otin astiaston arkikäyttöön ja äiti kauhistui mitä olin mennyt tekemään :D
Oikeasti olen sitä mieltä että ostaa halvalla kivat kupit ja lautaset, käyttää niitä x vuotta ja laittaa sitten hyvällä omallatunnolla eteenpäin ja ostaa uudet.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotona juustopaketit (oltermannit tms) höylättiin aina samasta suunnasta, siitä päältä, niin kauan että oli vaan sellanen sentin paksuinen pohja jäljellä, josta ei oikein saanut enää juustohöylällä siivutettua. Sen kanssa monesti tuskailin kun piti varoa ettei sormet jää juustohöylän yrittäessä pitää sitä pohjaa paikallaan. Äidillä oli tapana heittää suoraan roskiin tuo loppupala. Aikuisiällä sitten miehen kans muutettaessa yhteen hän opasti mulle tavan kääntää juusto puolessavälissä sivuttain, jolloin se pohja joka jää jäljelle on puolet kapeampi ja paljon helpompi käyttää ihan loppuun asti. Muistan miettineeni että miksen koko elämäni aikana oo tajunnut noin tehdä. Muutenkin meidän lapsuudenkodissa oli todella paljon tollasta tavaran/ruuan roskiin heittämistä ja kulutuskulttuuria, mikä oli todella ristiriitaista toisinaan koska äidin omasta lapsuudesta hän oli omaksunut tapoja säästää ja kituttaa tietyissä asioissa. Siinä sitten lapsena ihmetteli miksi yhteen "turhaan" asiaan sai mennä paljon rahaa kun toisessa tarpeellisessa piti tyytyä halpaan tai olemaan ilman koska raha ei kasva puussa.
Ei se kovin suuri hukkapala ole. Oltermannin päällä pidetään sitä keltaista pyöreää kantta, ei sitä aleta kääntämään . Jorkut muut juustot jyllä voi kääntää.
Laita se loppujuusto ruokaan. Esim juustokastikkeeseen tai gratiiniin.
Tunsin aina alemmuutta kun kaverin perheen tavat oli mulle ihan vieraita. Kotona meillä oli rentoa, syötiin missä huvittaa, mikään ei niin tarkkaa. Mutta kaverilla sanottiin teennäisen tuntuisesti kiitos ruuan jälkeen (vaikka oltais ite kokattu kahdestaan), kaveri mankeloi lakanoita ja halusi ottaa ne mukaan yövierailuille, ruoka saattoi olla heillä liedellä huoneenlämmössä ties kuin kauan, samoin voipaketit, kun taas meillä kotona kaikki laitettiin heti kylmään ettei pilaannu. Jos halusin ne kylmään kaveri vaan toppuutteli että höpö höpö ei se miksikään mene. Heillä juotiin myös välillä järvivettä. Siitä ei tullut kipeäksi, mutta ajatus ällötti minua. Nyt olen ymmärtänyt tämän ketjun myötä ja muutenkin aikuistuttua että tapoja on tosi monenlaisia, eikä tuon kaverin perheen tavat olleet mitenkään Se Ainoa Oikea tapa.
Tää ilahduttaa:) Varsinaisia käsityöläisiä! Toivottavasti eivät koskaan lähde kaivamaan vaikka uima-altaan paikkaa!