Antaisitko lapsena anteeksi tämän?

Tämähän on provo, mutta kyllä lapsi antaisi anteeksi yhden tapaamisen peruuntumisen. Jos vanhempi ei koskaan tapaisi lasta, sitten ei ehkä antaisi anteeksi, mutta kai sekin riippuu tapauksesta ja lapsesta.

Jenninuupukka kirjoitti:

Älä välitä ilkeistä kommenteista, vaan keskity hoitamaan itsesi kuntoon. Toivottavasti käyt jossakin puhumassa ajatuksistasi, sitä kautta saat varmasti apua myös lapsesi ja sinun väliseen suhteeseen. Koita suhtautua lapseen myötätuntoisesti, hän on viaton tilanteeseen.

Tsemppiä ja jaksamista! Kyllä asiat järjestyy, kun annat niille aikaa ja samalla työstät niitä. 

Totta kai noin periaatteesta suhtaudun lapseen myötätuntoisesti, mutta enpä nyt suoraan sanottuna jaksaisi hänen mielipahaansa vastaanottaa!!!!! Ja käsitän kyllä, että ellen vastaanota sitä, hänelle saattaa jäädä käsitys, että hän on ihan turha ihminen.

No, minkä sille nyt sitten mahtaa. Ainakaan en mene ilkeilemään hänelle siitä, että vihoittelee, kuten äitini teki minulle oltuaan itse väärintekijä. Jota ei tietenkään halunnut käsittää. Jos ei kuulemma tarkoita loukata, se ei ole mitään. Siis kun hän on tekijänä. Mun teot ketä hyvänsä kohtaan mitataan tietenkin sen toisen reaktioista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset sä halua tavata sun lasta? Sanoit jossain viestissä.

Tän alotuksen aiheesee nii voit sanoo lapselle että tapaaminen ei onnistunut koska et ollut varautunut siihen ja että nähdään sillon ja sillon.

Siksi, että se ei ole minusta vain yksinkertaisesti kivaa. Tykkään tehdä mieluummin asioita, joissa kukaan ei rasita minua. Se ei tarkoita sitä, ettenkö lapsen takia tapaisi, mutta se sitten riittääkin :D

Ap

Kai lasten isä viihtyy niiden kanssa? Etkö keksi mitään tekemistä lasten kaa mikä olis kivaa?

No keksin mä nyt jotain ja siis kerran viikossa olen tavannut lapsia (2) vuorotellen. Eli heille 2 viikon välein per lapsi. Toki toisen viikolla näen toistakin. Olemme heillä, sen mitä emme käy jossain. Tämä määrä riittää, en tajua, miksi tapaisin enemmän. Paitsi jos on jokin huvipuistoreissu.

Ap

Toivottavasti mies nyt menisi hiukan itseensä, että laittoi lapsen soittamaan pahoinvoivalle äidille, eikä hoitanut asioita aikuisten kesken, jotta lapsi ei tipahtaisi ihan noin korkealta. Pitäisi miehen jo käsittää, millaista jälkeä aikuisen ihmisen pahoinvointi saa aikaan, jos hän itse ei välitä tukea edes yhtään.

Ap

Onneksi on se perheterapia. Sinne mentiin ilman lapsia ja purettiin asiaa!!! Mies sanoi, että pitäisi kasata jotain ihan uusiksi. En usko, että se osaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset sä halua tavata sun lasta? Sanoit jossain viestissä.

Tän alotuksen aiheesee nii voit sanoo lapselle että tapaaminen ei onnistunut koska et ollut varautunut siihen ja että nähdään sillon ja sillon.

Siksi, että se ei ole minusta vain yksinkertaisesti kivaa. Tykkään tehdä mieluummin asioita, joissa kukaan ei rasita minua. Se ei tarkoita sitä, ettenkö lapsen takia tapaisi, mutta se sitten riittääkin :D

Ap

Kai lasten isä viihtyy niiden kanssa? Etkö keksi mitään tekemistä lasten kaa mikä olis kivaa?

No keksin mä nyt jotain ja siis kerran viikossa olen tavannut lapsia (2) vuorotellen. Eli heille 2 viikon välein per lapsi. Toki toisen viikolla näen toistakin. Olemme heillä, sen mitä emme käy jossain. Tämä määrä riittää, en tajua, miksi tapaisin enemmän. Paitsi jos on jokin huvipuistoreissu.

Ap

No hyvä et kuitenkin tapaat heitä säännöllisesti. Lapset varmaa tapais mielellään enemmänki nii siks ajattelin et jos esim nyt kesäks keksisit teille jonku yhteisen kivan jutun lisäks, kävisitte vaikka kerran viikossa kaikki yhdessä uimassa?

Perheterapeuttikin ymmärsi mua, miten raskasta on olla syyllisyyden kanssa, joka omasta (äitini aikaansaamasta) viallisuudesta nousee!!! En ole syyllinen vioistani, vaan siitä, mitä niistä aiheutuu viattomille!!!! Kun mies sanoi, että vuoro olla tytön kanssa siirtyy, olisiko pitänyt sanoa, että "ihanaa", että mies tajuaa, missä mennään? Siis olen kyllä sanonut muissa yhteyksissä, että en jaksa juuri olla lasten kanssa ja muutin kotoakin pois, etten satuttaisi heitä vihaisuudellani, (johon mies tyhmyydellään kyllä myötävaikutti).

Eikö se olisi jo vähän ilkeää mua kohtaan? Kai mä nyt saan ajatella itsekseni, että juu, sopii mulle, vaikka sanoinkin ulospäin lähinnä lapsen asemaa miettien, että no voi että (tytölle tietty tosi harmi)? Ja mietittiin, mihin se tapaaminen siirretään.

Ap

Että pitääkö miehen sitten kuvitella, jos sanon, että no voi harmi, että MÄ ilahdun, jos yllätyksenä pitääkin vaihtaa omia suunnitelmiani ja hoitaa lapsen tarpeita? Mitä jos miettisi muidenkin kuin lapsen tarpeita? Se ois säästänyt lapsen isolta pettymykseltä nyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset sä halua tavata sun lasta? Sanoit jossain viestissä.

Tän alotuksen aiheesee nii voit sanoo lapselle että tapaaminen ei onnistunut koska et ollut varautunut siihen ja että nähdään sillon ja sillon.

Siksi, että se ei ole minusta vain yksinkertaisesti kivaa. Tykkään tehdä mieluummin asioita, joissa kukaan ei rasita minua. Se ei tarkoita sitä, ettenkö lapsen takia tapaisi, mutta se sitten riittääkin :D

Ap

Kai lasten isä viihtyy niiden kanssa? Etkö keksi mitään tekemistä lasten kaa mikä olis kivaa?

No keksin mä nyt jotain ja siis kerran viikossa olen tavannut lapsia (2) vuorotellen. Eli heille 2 viikon välein per lapsi. Toki toisen viikolla näen toistakin. Olemme heillä, sen mitä emme käy jossain. Tämä määrä riittää, en tajua, miksi tapaisin enemmän. Paitsi jos on jokin huvipuistoreissu.

Ap

No hyvä et kuitenkin tapaat heitä säännöllisesti. Lapset varmaa tapais mielellään enemmänki nii siks ajattelin et jos esim nyt kesäks keksisit teille jonku yhteisen kivan jutun lisäks, kävisitte vaikka kerran viikossa kaikki yhdessä uimassa?

No en kyllä keksi. Ja lasten kanssa ei voi tehdä mitään yhdessä, pienempi vie kaiken tilan isommalta ja kun sitä koittaa suitsia tulee taas paha mieli ja riita. Tietenkin taustalla voi olla vanhempien huono kyky kestää lasten negatiivisia tunteita, omista syistämme. Mieskin on siinä huono. Mistä h*lvetistä sen ois arvannut ennen lapsia???

Ap

Mulla on oma terapia vasta perjantaina 😨 Mulla on pieni loma nyt tässä näin, joka menee aivan pilalle lasten takia nyt. En voi tehdä puutarhahommia, joita haluaisin tehdä, etten satuta selkääni, koska olen luvannut pojalle, että menemme huvipuistoon tällä viikolla, kun mulla on lomaa. Ja nyt en saa tehtyä mitään muutakaan, koska ajatus, että lapsen voi olla vaikeaa antaa mulle anteeksi, ahdistaa minua.

Ap

Haluaisin tavallaan hävittää koko perheeni, en siis heitä hävittää, mutta tavallaan heidät pois elämääni häiritsemästä. Mulla oli juuri niin mielenkiintoinen oma sessio menossa kasvuani tukevan kirjan kanssa, ja sitten taas mua häiritään, ja aletaan vieläpä syytttää, että olen ilkeä ja paska vanhempi taas vaihteeksi!!!! Tai vaikkei perhe syyttäisikään, niin totta kai olen!!!!

Ap

Mutta en tiedä, miten voisin heittää heidät h*lvettiin elämästäni tulematta tuomituksi. Siksi en voi tehdä niin :'( Ei riitä rohkeus :(( Ja jos ystäviä kaipaan, niin vaikeaa kuvitella kenenkään arvostavan minua sitten ihmisenä tai ystävänä.

Ap

Ja siis toi on ihan miehen vika. Olisi mies pitänyt pallit taskussa eikä kädessä, ja soittanut minulle ja keskustellut niin kuin asioistaan vastuullinen aikuinen, niin kaikilla ois nyt ihan hyvä mieli. Tai ei ois ainakaan näin paha. Ja hänen vikansa vuoksi. Se on vika ihmisessä, ettei ole vastuullinen ja täsmällinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tämä palsta kaipaa keskustella( lue jankata) tuollaisen mieleltään sairastuneen ihmisen kanssa, kun täällä näin monta kommentoijaa heti kirjoittamassa.

Monikaan järkevä, asiallinen aloitus ei saa näin suurta intoa. Kertoo surullisen paljon av palstalle kirjoittavien henkisestä tilasta.

Ap keskustelee tässä ketjussa vain itsekseen. 99% tämän ketjun viesteistä on hänen omiaan. Etkö näe sitä? Hänellä on nyt heikko hetki pärähtänyt käyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh ap, tästä ketjusta ja sinusta tulee tosi paha olo. Kannat vihaa ja katkeruutta mukanasi ja et välitä lapsen tunteista ollenkaan. Laitat siis sinulle tapahtuneet vahingot kiertämään. Olet tismalleen samanlainen millainen omat kaltoinkohtelijasi ovat olleet ja kierre senkin jatkuu. Herää nyt! Lapsi on pieni. Sinä olet aikuinen.

Esimerkiksi tällainen viallinen ja vajaa ennen kaikkea ihmisenä kirjoittaja ei hetkauta mun käsitystä asioistani yhtään mihinkään. Käsitän kyllä että lapseni on pieni, mutta niin olin minäkin aikoinaan ja olisin tarvinnut kaikenlaista.

Ap

Mutta nyt sinä olet aikuinen. Ja lapsesi on se pieni. Eikö sinulla ole minkäänlaista empatiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset sä halua tavata sun lasta? Sanoit jossain viestissä.

Tän alotuksen aiheesee nii voit sanoo lapselle että tapaaminen ei onnistunut koska et ollut varautunut siihen ja että nähdään sillon ja sillon.

Siksi, että se ei ole minusta vain yksinkertaisesti kivaa. Tykkään tehdä mieluummin asioita, joissa kukaan ei rasita minua. Se ei tarkoita sitä, ettenkö lapsen takia tapaisi, mutta se sitten riittääkin :D

Ap

Kai lasten isä viihtyy niiden kanssa? Etkö keksi mitään tekemistä lasten kaa mikä olis kivaa?

No keksin mä nyt jotain ja siis kerran viikossa olen tavannut lapsia (2) vuorotellen. Eli heille 2 viikon välein per lapsi. Toki toisen viikolla näen toistakin. Olemme heillä, sen mitä emme käy jossain. Tämä määrä riittää, en tajua, miksi tapaisin enemmän. Paitsi jos on jokin huvipuistoreissu.

Ap

No hyvä et kuitenkin tapaat heitä säännöllisesti. Lapset varmaa tapais mielellään enemmänki nii siks ajattelin et jos esim nyt kesäks keksisit teille jonku yhteisen kivan jutun lisäks, kävisitte vaikka kerran viikossa kaikki yhdessä uimassa?

No en kyllä keksi. Ja lasten kanssa ei voi tehdä mitään yhdessä, pienempi vie kaiken tilan isommalta ja kun sitä koittaa suitsia tulee taas paha mieli ja riita. Tietenkin taustalla voi olla vanhempien huono kyky kestää lasten negatiivisia tunteita, omista syistämme. Mieskin on siinä huono. Mistä h*lvetistä sen ois arvannut ennen lapsia???

Ap

Ei sitä välttämättä tiiäkään, siks onkin hyvä että saa sit apua jos käyki ilmi et näin on. No tapaat sen verran ku kykenet, se on lapsille tärkeetä kuitenkin et tapaa sua.

Vierailija kirjoitti:

Hän on kuitenkin syyllistänyt minut, rakastamanani ihmisenä mitätöinyt minut, sheimannut ja lähes hylännyt, niin miten sen tajuaminen, että hän on narsisti muuttaisi esim. suhtautmistani siihen, ettälapseni yllättäen soittaa, että lähdetään äiti NYT! viettämään ihanaa päivää yhdessä, mä en pety, mikäli mennään uimaan kuten oli aikaisemmin puhetta, ja mulla on just kuukautisetkin ja tarvitsen olla kyseisen päivän yksin? Lapsi OLETTAA kaikenlaisia asioita, koska AINOA, joka meistä jotenkin rajaisi lasta edes joskus mun suuntaani olen MINÄ! Mies ei IKINÄ tue, eikä auta MINUA, sano lapsille, että älä puhu äidille noin tai tottele äitiäsi tai mitään. Mulle saa tulla paha mieli aivan rauhassa, ja se pitää sit setviä lastenko kanssa!!?? Koska mies ei auta eikä tue puolisona mitenkään!!!

Ap

Sinä olet ap sellainen ohutnahkainen narsisti. Vaurioitunut ja rikki. Kaikki kiertää sinun navan kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa, että täällä alapeukutettiin viestiä, jossa sanoin, että jos joku ei anna anteeksi jollekulle, niin ei hän sitä ihmistä rakasta. Koska niin se vain on.

Ap

No, olettaen lisäksi, että syy on siinä, kenelle ei anteeksi anneta. Äitini kohdalla kun en antanut hänelle anteeksi syy oli hänessä. Hän oli loukannut ja satuttanut minua, eikä ikinä pyytänyt anteeksi, myöntänyt tehneensä väärin, selvittänyt asioita, eikä palauttanut uskoani omaan hyvyyteeni ihmisenä.

Ap

Ajan myötä sinunkaan lapset eivät anna sinulle anteeksi kun olet niin traumatisoiva äiti. Et välitä lasten tunteista ollenkaan. Vain omistasi.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tavallaan hävittää koko perheeni, en siis heitä hävittää, mutta tavallaan heidät pois elämääni häiritsemästä. Mulla oli juuri niin mielenkiintoinen oma sessio menossa kasvuani tukevan kirjan kanssa, ja sitten taas mua häiritään, ja aletaan vieläpä syytttää, että olen ilkeä ja paska vanhempi taas vaihteeksi!!!! Tai vaikkei perhe syyttäisikään, niin totta kai olen!!!!

Ap

Kaikki on siis hyvin, kunhan saat kirjan luettua? Ala lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh ap, tästä ketjusta ja sinusta tulee tosi paha olo. Kannat vihaa ja katkeruutta mukanasi ja et välitä lapsen tunteista ollenkaan. Laitat siis sinulle tapahtuneet vahingot kiertämään. Olet tismalleen samanlainen millainen omat kaltoinkohtelijasi ovat olleet ja kierre senkin jatkuu. Herää nyt! Lapsi on pieni. Sinä olet aikuinen.

Esimerkiksi tällainen viallinen ja vajaa ennen kaikkea ihmisenä kirjoittaja ei hetkauta mun käsitystä asioistani yhtään mihinkään. Käsitän kyllä että lapseni on pieni, mutta niin olin minäkin aikoinaan ja olisin tarvinnut kaikenlaista.

Ap

Mutta nyt sinä olet aikuinen. Ja lapsesi on se pieni. Eikö sinulla ole minkäänlaista empatiaa?

Miten empatia tätä tilannetta muuttaisi? Mä en MIEHEN OIKUTTELUJEN perässä hypi yhtään minnekään. Jos ei hän osaa viettää aikaa sukulaistensa luona sovitusti TAI ei osaa keskustella kanssani mahdollisista tilanteiden muutoksista, niin hoitaa sotkunsa. Ja lapsen tarpeet. En minä. Toki se on lapselle kauheaa, mutta vihaisenako hänen kanssaan olisi pitänyt jonnekin lähteä? Vihaa pidätellen? Mies loukkasi minua, kantakoot seuraukset, ei se perheterapeuttikaan sanonut, että mun ois pitänyt siinä muuttua miehen mieliksi! Ja lapsi on kärsijänä, on, mutta entä sitten? Täytyy pyytää anteeksi, vaikka tilanne olikin isänsä vika.

Ap