Antaisitko lapsena anteeksi tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisesta marisijoiden seurasta haluan nimenomaan eroon. Olen mieluummin vaikka yksin, kuin sellaisten kanssa, joita ei seurani nappaa. Jos äiti haluaa hoitaa puutarhaa, eikä lasta kiinnosta, niin ollaanpa siinä sitten yhdessä. Kuitenkin lapsi kokee koko ajan oikeudekseen keskeyttää ja häiritä. Ja itsekin tuntuu siltä, että auta sitä äp*rää.

Ap

Olet pahasti häiriintynyt ihminen.

En ole, mieti, miten paljon minua on kiusattu ja kohdeltu väärin, että tilanne on tällainen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole lipsunut noista tapaamisista kertaakaan. Mies tässä saa opetella AIKUISTEN tavoille.

Ap

Ehkä se ajatteli et ilahdut muttei sit tajunnut että tulisi sulta kysyä ennen ku lapsille kertoo. Kyllä se lapsi toipuu pettymyksestä ja kyllä se mies varmaa jatkossa kysyy sulta ensin.

Miten niin lapsille kertoo? Nyt tilanne oli se, että lapsi itse alkoi mankua että haluaisi kuitenkin nähdä minut ja mies ryhtyi lapsen mangunnan mukaisesti toteuttamaan tämän lapsiaikuisen päähänpistoa. Oli vielä lapsilta kuulemma kysellyt, että pidetäänkö tauko, niin ei, kun ajetaan vaan, että ehditään. Vielä kehui pt:lle, että ei ole lapset koskaan aikaisemmin olleet näin joustavia. Tai ainakin sen käsityksen sain, että kehui joustaviksi, kun eivät venytelleet taukoja.

Ap

Miehen olis pitäny kysyy sulta et sopiiko siinä vaiheessa ku lapsi sanoi et haluaisi äidille.

Niin olisi!!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli miten tästä voisi päätellä, että mies jatkossa soittaa minulle? Ei mitenkään. Jatkossakin, kun lapsi muuttaa mielensä tai uhkaa kiukutella isälle tämän pahoittaneen lapsen mielen (tylsää sukulointia, jos haluaisi määräilemään äitiä), niin miksi siitä pitäisi edelleenkään mulle soittaa? En näe eroa. Koska mies ei käsitä olevansa vastuullinen aikuinen lapsen suuntaan.

Ap

Pyydä vaikka sitä perheterapeuttia sanoo miehelle et sulta pitää ensin kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lapsen pitäisi antaa sulle anteeksi? Ethän säkään ole antanut äitillesi anteeksi. Vähän on ristiriitaista käytöstä nyt. 🤔

No jos haluaa, että rakastan häntä. En mä sellaisiin tuhlaa rakkauttani, joille en ol tärkeä.

Ap

Mitä rakkautta? Eihän sulla ole mitään rakkautta lastasi kohtaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lapsen pitäisi antaa sulle anteeksi? Ethän säkään ole antanut äitillesi anteeksi. Vähän on ristiriitaista käytöstä nyt. 🤔

No jos haluaa, että rakastan häntä. En mä sellaisiin tuhlaa rakkauttani, joille en ol tärkeä.

Ap

Mitä rakkautta? Eihän sulla ole mitään rakkautta lastasi kohtaan!

On aplla vähän kun kerran tapaa lapsia sen takia että se on lapsille tärkeetä. Seki on jotain eikä ap ehkä ainakaa vielä pysty enempää nii mieluummin sit tekee sen mihi pystyy.

En jaksanut lukea kaikkia viestejä, koska sun sönkötys on jotain niin vastenmielistä. Minkä ikäinen olet? Hae ammattiapua, vaikka tuskin sekään enää auttaa. Olet menetetty tapaus. Jatka yksin elämääsi, jatka katkeraa valittamista kuinka kaikki on muiden syytä, mutta säästä lapsesi kerta et muutenkaan ole hänestä kiinnostunut muuten kun valitusmielessä. Ja jätä se mieskin rauhaan. Kaikki voittaa. Ikävää lapsen puolesta että tollainen tuulitunneli on hänen äitinsä. Tee itsellesi myös palvelus äläkä raskaudu toista kertaa. Olet ällöttävä.

Tämä on ihan helvetin sairasta lukemista. Ap, sinä olet sairas ihiminen ja en tiedä mitä sinä saat kirjoittamalla tänne näistä mukamas ongelmista. Asia on myöskin toisinpäin, miehesi ei tarvitse sinun kanssa neuvotella yhtään ja ei todellakaan tarvitse kysyä sinulta lupaa mihinkään. Se voi oikeasti ottaa lasten kanssa sen linjan, että mikään tapaaminen ei sovi koska ne tehdään sinun säännöillä. Lapset kun tuosta kasvavat, niin he myös oppii lukemaan rivien välistä. Silloin kun sinun mielestä se olisi hauskaa olla heidän kanssa, he tulevat muistamaan kaikki ne kerrat kun sinä olet sanonut että et jaksa. Voipi olla, että he ei sitten jaksa sinua. Vaikka olet heidän äiti, et ole korvaamaton. Heidän isästä tulee aina olemaan sinun lapsesi elämässä se tärkein, koska hän on ainakin ollut läsnä, ja jaksanut kuunnella noita vinkumisia. Koska jos sinä muistat, että äitisi on komentanut sinua siivoamaan huoneesi, niin tuo lapsi tulee aina muistamaan ne kerrat kun sinulla on ollut muuta parempaan tekemistä. Siinä sinulla on vastaus, se ei ole vain tämän kerran, eli et voi syyttää exäsi kaikista kerroista kun olet hylännyt sinun lapsiasi. Suurin hylkäys oli kun muutit kotoa pois, koska et jaksannut.

Haluaisin halata ap:n ex-miestä ja lapsia niin kovasti. 

AP, on parempi, että poistut heidän elämästään täysin. Lapset selviävät paremmin siitä että poistut kokonaan, kuin että joutuvat olemaan tekemisissä kaltaisesi ihmisen kanssa. Et hahmota laisinkaan millaista henkistä väkivaltaa teet kaikille lähimmäisillesi vaan syyttelet kaikkia muita. Ei sinulle ole terapiasta hyötyä, suljettu osasto taitaa olla ainoa vaihtoehto.

Huh, tämän on pakko olla provo. Ei kukaan voi olla noin hirveä.

Kannattaisikohan sun kissaprinsessa/kivikissa mennä käymään taas ammattilaisen arvioitavana?

Onko sinulla ap jokin lääkitys? Vaikuttaa näin sivullisen silmään, että sinulla olisi psykoosi tai muu alkamassa. Olet laittanut 350 viestiä yhdestä tapauksesta ja sen aiheuttamista tunteista kun et siedä lapsen harmitusta sinua kohtaan, etkä syyllisyyden ja huonouden tunteita. Eikö ole vähän ylireagointia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisesta marisijoiden seurasta haluan nimenomaan eroon. Olen mieluummin vaikka yksin, kuin sellaisten kanssa, joita ei seurani nappaa. Jos äiti haluaa hoitaa puutarhaa, eikä lasta kiinnosta, niin ollaanpa siinä sitten yhdessä. Kuitenkin lapsi kokee koko ajan oikeudekseen keskeyttää ja häiritä. Ja itsekin tuntuu siltä, että auta sitä äp*rää.

Ap

Olet pahasti häiriintynyt ihminen.

En ole, mieti, miten paljon minua on kiusattu ja kohdeltu väärin, että tilanne on tällainen.

Ap

Ajattele itse miten paljon kiusaat ja kohtelet väärin tytärtäsi (sitä äp*rää, kuten itse sanoit)

Mitä jos ap antaisit asian vaan olla?

Elämässä tapahtuu odottamattomia asioita.

Onko lapsen etu jos kiihdyt tuollatavalla?

Vierailija kirjoitti:

Sain hirveän voimakkaan, pelästyvän reaktion asiaan äitini takia. On äitini syytä, että asia osaltani eskaloitui. Äiti on AINA syyttänyt minua tällaisissa tilanteissa, kun siis kyseessä ei ole ollut lapseni, mutta joku tekee minua kohtaan väärin, ja jos joustaisin omista eduistani, asia toki ratkeaisi, mutta en ole ehkä halunnut joustaa, jos minulta ei edes pyydetä anteeksi, kuten mies ei tehnyt. Siksi hermostuin välittömästi, koska koin pakotusta ja painetta hoitaa asian, jossa itse kärsisin ja mies voisi olla vain hiukan kysymysmerkkinä, jos vaikuttaisin kireältä. Se ei minulle käy.

Ap

Tuo on tuommoinen syyllisyyden kierre. Ensin sinä saat kokea syyllistämistä ja nyt teet sitä itse syyllistäen miestäsi.

Saanko kysyä että miksi hankit lapsia kun kuitenkin tiesit että sulla on mielenterveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä että miksi hankit lapsia kun kuitenkin tiesit että sulla on mielenterveysongelmia?

Hullun mulkku huolimattoman perseessä. Lapsiahan siitä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miten tästä voisi päätellä, että mies jatkossa soittaa minulle? Ei mitenkään. Jatkossakin, kun lapsi muuttaa mielensä tai uhkaa kiukutella isälle tämän pahoittaneen lapsen mielen (tylsää sukulointia, jos haluaisi määräilemään äitiä), niin miksi siitä pitäisi edelleenkään mulle soittaa? En näe eroa. Koska mies ei käsitä olevansa vastuullinen aikuinen lapsen suuntaan.

Ap

Pyydä vaikka sitä perheterapeuttia sanoo miehelle et sulta pitää ensin kysyä.

Hän sanoikin, mutta kun se on niin tyhmä, ettei se ymmärrä kohtia, joissa olisi mitään kysyttävää. Eihän TÄMÄKÄÄN kerta olisi voinut muuten mennä ohi tai näin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä että miksi hankit lapsia kun kuitenkin tiesit että sulla on mielenterveysongelmia?

Ei ollut, mulla oli silloin vain masennusta. Ja siis ei erityisen akuuttia, vaan äitini ilkeydestä johtuvaa. Ajattelin, että oma perhe ilahduttaisi.

Ap

Ja siis mä en ole tottunut siihen, että mies voi olla noin tyhmä ja ei osaa ajatella asioita tuon enempää. Enkä tajunnut, että mies ei kestä lasten negatiivisia tunteita kans ollenkaan. En myöskään varsinaisesti tiennyt sitä itsestäni muuta kuin että olen tosi herkkä. Nytkin minua satuttaa eniten ajatus siitä, (omasta itsestäni huolehtimisen jälkeen) että lapseni ei ehkä anna minulle anteeksi, se huonontaa välejämme, joka on pahaksi enemmän meistä kahdesta lapselle.

Ap

Heh! Miten kukaan voi uskoa tähän juttuun?