Antaisitko lapsena anteeksi tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset sä halua tavata sun lasta? Sanoit jossain viestissä.

Tän alotuksen aiheesee nii voit sanoo lapselle että tapaaminen ei onnistunut koska et ollut varautunut siihen ja että nähdään sillon ja sillon.

Siksi, että se ei ole minusta vain yksinkertaisesti kivaa. Tykkään tehdä mieluummin asioita, joissa kukaan ei rasita minua. Se ei tarkoita sitä, ettenkö lapsen takia tapaisi, mutta se sitten riittääkin :D

Ap

Kai lasten isä viihtyy niiden kanssa? Etkö keksi mitään tekemistä lasten kaa mikä olis kivaa?

No keksin mä nyt jotain ja siis kerran viikossa olen tavannut lapsia (2) vuorotellen. Eli heille 2 viikon välein per lapsi. Toki toisen viikolla näen toistakin. Olemme heillä, sen mitä emme käy jossain. Tämä määrä riittää, en tajua, miksi tapaisin enemmän. Paitsi jos on jokin huvipuistoreissu.

Ap

No hyvä et kuitenkin tapaat heitä säännöllisesti. Lapset varmaa tapais mielellään enemmänki nii siks ajattelin et jos esim nyt kesäks keksisit teille jonku yhteisen kivan jutun lisäks, kävisitte vaikka kerran viikossa kaikki yhdessä uimassa?

No en kyllä keksi. Ja lasten kanssa ei voi tehdä mitään yhdessä, pienempi vie kaiken tilan isommalta ja kun sitä koittaa suitsia tulee taas paha mieli ja riita. Tietenkin taustalla voi olla vanhempien huono kyky kestää lasten negatiivisia tunteita, omista syistämme. Mieskin on siinä huono. Mistä h*lvetistä sen ois arvannut ennen lapsia???

Ap

Ei sitä välttämättä tiiäkään, siks onkin hyvä että saa sit apua jos käyki ilmi et näin on. No tapaat sen verran ku kykenet, se on lapsille tärkeetä kuitenkin et tapaa sua.

Niin, tiedän. Sillä mennään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on kuitenkin syyllistänyt minut, rakastamanani ihmisenä mitätöinyt minut, sheimannut ja lähes hylännyt, niin miten sen tajuaminen, että hän on narsisti muuttaisi esim. suhtautmistani siihen, ettälapseni yllättäen soittaa, että lähdetään äiti NYT! viettämään ihanaa päivää yhdessä, mä en pety, mikäli mennään uimaan kuten oli aikaisemmin puhetta, ja mulla on just kuukautisetkin ja tarvitsen olla kyseisen päivän yksin? Lapsi OLETTAA kaikenlaisia asioita, koska AINOA, joka meistä jotenkin rajaisi lasta edes joskus mun suuntaani olen MINÄ! Mies ei IKINÄ tue, eikä auta MINUA, sano lapsille, että älä puhu äidille noin tai tottele äitiäsi tai mitään. Mulle saa tulla paha mieli aivan rauhassa, ja se pitää sit setviä lastenko kanssa!!?? Koska mies ei auta eikä tue puolisona mitenkään!!!

Ap

Sinä olet ap sellainen ohutnahkainen narsisti. Vaurioitunut ja rikki. Kaikki kiertää sinun navan kautta.

En ole ohutnahkainen narsisti, olen ohutnahkainen, koska olen herkkä ja hyväsydäminen. Ja oikeudenmukainen ja reilu. En ole kiva ihminen. Kiva ihminen ei aseta itseään etusijalle ja loppupeleissä katkeroituu, kun toiset eivät välitä. Mä asetan itseni etusijalle, koska sillälailla muut saavat minusta paljon enemmän ja parempaa irti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tavallaan hävittää koko perheeni, en siis heitä hävittää, mutta tavallaan heidät pois elämääni häiritsemästä. Mulla oli juuri niin mielenkiintoinen oma sessio menossa kasvuani tukevan kirjan kanssa, ja sitten taas mua häiritään, ja aletaan vieläpä syytttää, että olen ilkeä ja paska vanhempi taas vaihteeksi!!!! Tai vaikkei perhe syyttäisikään, niin totta kai olen!!!!

Ap

Se ei ehkä kannata, koska sulleki voi tulla vielä vaihe että haluutkin muodostaa esim lapsii läheisemmän suhteen ja sit on huono jos ne on ollu kokonaan poissa sun elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tavallaan hävittää koko perheeni, en siis heitä hävittää, mutta tavallaan heidät pois elämääni häiritsemästä. Mulla oli juuri niin mielenkiintoinen oma sessio menossa kasvuani tukevan kirjan kanssa, ja sitten taas mua häiritään, ja aletaan vieläpä syytttää, että olen ilkeä ja paska vanhempi taas vaihteeksi!!!! Tai vaikkei perhe syyttäisikään, niin totta kai olen!!!!

Ap

Kaikki on siis hyvin, kunhan saat kirjan luettua? Ala lukemaan.

Ikävä kyllä ei ole. Sellaisten kirjojen malleja täytyy omaksua käytäntöön elämäänsä, että asiat ja itsekin ehkä muuttuu. Mutta mulla on ne siemenet itsessäni, mistä kyseinen kirja puhuu. Minusta on vain ihanaa, että joku uskaltaa sanoa ne siinä kirjassa ääneen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tavallaan hävittää koko perheeni, en siis heitä hävittää, mutta tavallaan heidät pois elämääni häiritsemästä. Mulla oli juuri niin mielenkiintoinen oma sessio menossa kasvuani tukevan kirjan kanssa, ja sitten taas mua häiritään, ja aletaan vieläpä syytttää, että olen ilkeä ja paska vanhempi taas vaihteeksi!!!! Tai vaikkei perhe syyttäisikään, niin totta kai olen!!!!

Ap

Se ei ehkä kannata, koska sulleki voi tulla vielä vaihe että haluutkin muodostaa esim lapsii läheisemmän suhteen ja sit on huono jos ne on ollu kokonaan poissa sun elämästä.

Niin no niin. Pitäis saada jokun konsti, jolla nykyisen kaltainen ei toistu, mutta he eivät kokisi tulleensa ihan unohdetuiksi ja hylätyiksi taholtani. Ei se olisi tavoitteeni. Se vain mietityttää, että mitä merkitystä sillä taas on, vaikka en halua sellaista, jos oma toimimiseni itseni eduksi tuntuu toisista siltä?

Ap

Että mitä merkitystä sillä heille olisi, jos tekisin mitä huvittaa, ja tehdessäni muistelisin, miten kivoja he ovatkaan? Heille sillä ei välttämättä olisi mitään merkitystä.

Ap

Jos en siis uhraisi heille mitään. Koska uhraukselta se marisijoiden seura kyllä tosiaankin tuntuu.

Ap

Sellaisesta marisijoiden seurasta haluan nimenomaan eroon. Olen mieluummin vaikka yksin, kuin sellaisten kanssa, joita ei seurani nappaa. Jos äiti haluaa hoitaa puutarhaa, eikä lasta kiinnosta, niin ollaanpa siinä sitten yhdessä. Kuitenkin lapsi kokee koko ajan oikeudekseen keskeyttää ja häiritä. Ja itsekin tuntuu siltä, että auta sitä äp*rää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tavallaan hävittää koko perheeni, en siis heitä hävittää, mutta tavallaan heidät pois elämääni häiritsemästä. Mulla oli juuri niin mielenkiintoinen oma sessio menossa kasvuani tukevan kirjan kanssa, ja sitten taas mua häiritään, ja aletaan vieläpä syytttää, että olen ilkeä ja paska vanhempi taas vaihteeksi!!!! Tai vaikkei perhe syyttäisikään, niin totta kai olen!!!!

Ap

Se ei ehkä kannata, koska sulleki voi tulla vielä vaihe että haluutkin muodostaa esim lapsii läheisemmän suhteen ja sit on huono jos ne on ollu kokonaan poissa sun elämästä.

Niin no niin. Pitäis saada jokun konsti, jolla nykyisen kaltainen ei toistu, mutta he eivät kokisi tulleensa ihan unohdetuiksi ja hylätyiksi taholtani. Ei se olisi tavoitteeni. Se vain mietityttää, että mitä merkitystä sillä taas on, vaikka en halua sellaista, jos oma toimimiseni itseni eduksi tuntuu toisista siltä?

Ap

Auttaisko jos olisi ihan suullinen tai kirjallinen sopimus tapaamisista ja yhteydenpidosta ettei sit olis mitää muuta mutta ne toteutuis sit säännöllisesti, ettei esim mitää sopimuksen ulkopuolisia tapaamisia sit tulis ehdotettua ja olis sovittu miten sit toimitaa jos peruuntuu. Olis selkeempi ja varmaa kaikille helpompi sillee. Ku tapaat säännöllisesti niin ei lapset koe et ne on hylätty.

Niitä pitää koko ajan huomioida ja autella, koska ne on lapsia ruikuti ruikuti ulinaa ulinaa. Ja mies on just sellainen ulisijoiden komppaaja. Kyllä pitää nyt hössöttää lapsen vuoksi. Hyi että.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tavallaan hävittää koko perheeni, en siis heitä hävittää, mutta tavallaan heidät pois elämääni häiritsemästä. Mulla oli juuri niin mielenkiintoinen oma sessio menossa kasvuani tukevan kirjan kanssa, ja sitten taas mua häiritään, ja aletaan vieläpä syytttää, että olen ilkeä ja paska vanhempi taas vaihteeksi!!!! Tai vaikkei perhe syyttäisikään, niin totta kai olen!!!!

Ap

Se ei ehkä kannata, koska sulleki voi tulla vielä vaihe että haluutkin muodostaa esim lapsii läheisemmän suhteen ja sit on huono jos ne on ollu kokonaan poissa sun elämästä.

Niin no niin. Pitäis saada jokun konsti, jolla nykyisen kaltainen ei toistu, mutta he eivät kokisi tulleensa ihan unohdetuiksi ja hylätyiksi taholtani. Ei se olisi tavoitteeni. Se vain mietityttää, että mitä merkitystä sillä taas on, vaikka en halua sellaista, jos oma toimimiseni itseni eduksi tuntuu toisista siltä?

Ap

Auttaisko jos olisi ihan suullinen tai kirjallinen sopimus tapaamisista ja yhteydenpidosta ettei sit olis mitää muuta mutta ne toteutuis sit säännöllisesti, ettei esim mitää sopimuksen ulkopuolisia tapaamisia sit tulis ehdotettua ja olis sovittu miten sit toimitaa jos peruuntuu. Olis selkeempi ja varmaa kaikille helpompi sillee. Ku tapaat säännöllisesti niin ei lapset koe et ne on hylätty.

Ai että kun MÄ tapaan säännöllisesti???!!!!kukahan se tässä nyt meni niiden kanssa muualle? Hirvittäis tuollaiset sopimukset, erittäin hyvä, että menivät!!!! Kun vain osaisi sen lopunkin toiminnasta, että muutoksista ILMOITETAAN. Mä en tehnyt tuossa mitään väärää, mä en sovi yhtikäs mitään. Mulla voi joskus olla niin kaamea olo, etten haluaisi nähdä YHTÄÄN KETÄÄN, ois kamalaa, kun ois joku siihen PAKOTTAVA sopimus. Nyt kun ei ole pakko, edes jotenkin pytyy tapaamaan silloinkin, eli siis painamaan sitä oloa muualle. Kun tietää, että tästä on kuitenkin sovittu. Mutta jos se ois paperilla se ois vielä kamalampaa. Mä tapaan heitä kuitenkn koska mä haluan, enkä siksi, että joku s**tanan sopimus tai paperi sanoo niin.

Vaikka se halu lähteekin siitä, että se on heille tarpeen, ei mulle.

Ap

Miten se v*tun paperi ois tässä mitään muuttanut?? Olisin sanonut, että ei, ette mene lakkiaisiin? En tod. Ja sama ois käynyt sen jälkeen oli paperia tai ei. Niii.

Ap

Mä en ole lipsunut noista tapaamisista kertaakaan. Mies tässä saa opetella AIKUISTEN tavoille.

Ap

Ap, suoraan sanottuna: haista **! Olen tuollaisen lapsen bonusäiti. Hoidan parhaani mukaan, mutta en koskaan pysty äidin kaipuuta täysin täyttämään. Sydän särkyy usein vierestä katsellessa.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisesta marisijoiden seurasta haluan nimenomaan eroon. Olen mieluummin vaikka yksin, kuin sellaisten kanssa, joita ei seurani nappaa. Jos äiti haluaa hoitaa puutarhaa, eikä lasta kiinnosta, niin ollaanpa siinä sitten yhdessä. Kuitenkin lapsi kokee koko ajan oikeudekseen keskeyttää ja häiritä. Ja itsekin tuntuu siltä, että auta sitä äp*rää.

Ap

Olet pahasti häiriintynyt ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole lipsunut noista tapaamisista kertaakaan. Mies tässä saa opetella AIKUISTEN tavoille.

Ap

Ehkä se ajatteli et ilahdut muttei sit tajunnut että tulisi sulta kysyä ennen ku lapsille kertoo. Kyllä se lapsi toipuu pettymyksestä ja kyllä se mies varmaa jatkossa kysyy sulta ensin.

Sain hirveän voimakkaan, pelästyvän reaktion asiaan äitini takia. On äitini syytä, että asia osaltani eskaloitui. Äiti on AINA syyttänyt minua tällaisissa tilanteissa, kun siis kyseessä ei ole ollut lapseni, mutta joku tekee minua kohtaan väärin, ja jos joustaisin omista eduistani, asia toki ratkeaisi, mutta en ole ehkä halunnut joustaa, jos minulta ei edes pyydetä anteeksi, kuten mies ei tehnyt. Siksi hermostuin välittömästi, koska koin pakotusta ja painetta hoitaa asian, jossa itse kärsisin ja mies voisi olla vain hiukan kysymysmerkkinä, jos vaikuttaisin kireältä. Se ei minulle käy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole lipsunut noista tapaamisista kertaakaan. Mies tässä saa opetella AIKUISTEN tavoille.

Ap

Ehkä se ajatteli et ilahdut muttei sit tajunnut että tulisi sulta kysyä ennen ku lapsille kertoo. Kyllä se lapsi toipuu pettymyksestä ja kyllä se mies varmaa jatkossa kysyy sulta ensin.

Miten niin lapsille kertoo? Nyt tilanne oli se, että lapsi itse alkoi mankua että haluaisi kuitenkin nähdä minut ja mies ryhtyi lapsen mangunnan mukaisesti toteuttamaan tämän lapsiaikuisen päähänpistoa. Oli vielä lapsilta kuulemma kysellyt, että pidetäänkö tauko, niin ei, kun ajetaan vaan, että ehditään. Vielä kehui pt:lle, että ei ole lapset koskaan aikaisemmin olleet näin joustavia. Tai ainakin sen käsityksen sain, että kehui joustaviksi, kun eivät venytelleet taukoja.

Ap

Eli miten tästä voisi päätellä, että mies jatkossa soittaa minulle? Ei mitenkään. Jatkossakin, kun lapsi muuttaa mielensä tai uhkaa kiukutella isälle tämän pahoittaneen lapsen mielen (tylsää sukulointia, jos haluaisi määräilemään äitiä), niin miksi siitä pitäisi edelleenkään mulle soittaa? En näe eroa. Koska mies ei käsitä olevansa vastuullinen aikuinen lapsen suuntaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole lipsunut noista tapaamisista kertaakaan. Mies tässä saa opetella AIKUISTEN tavoille.

Ap

Ehkä se ajatteli et ilahdut muttei sit tajunnut että tulisi sulta kysyä ennen ku lapsille kertoo. Kyllä se lapsi toipuu pettymyksestä ja kyllä se mies varmaa jatkossa kysyy sulta ensin.

Miten niin lapsille kertoo? Nyt tilanne oli se, että lapsi itse alkoi mankua että haluaisi kuitenkin nähdä minut ja mies ryhtyi lapsen mangunnan mukaisesti toteuttamaan tämän lapsiaikuisen päähänpistoa. Oli vielä lapsilta kuulemma kysellyt, että pidetäänkö tauko, niin ei, kun ajetaan vaan, että ehditään. Vielä kehui pt:lle, että ei ole lapset koskaan aikaisemmin olleet näin joustavia. Tai ainakin sen käsityksen sain, että kehui joustaviksi, kun eivät venytelleet taukoja.

Ap

Miehen olis pitäny kysyy sulta et sopiiko siinä vaiheessa ku lapsi sanoi et haluaisi äidille.