Lopultakin! Lasten vuoroviikkoasumisessa lapsi saa kaksi virallista osoitetta.

Tämä on vasta hallitusohjelmassa, ei lakina. Menee ainakin pari vuotta, että saadaan systeemi, joka ei maksa enempää kuin nyt eli todennäköisesti asumistuki poistuu eroperheissä (yhdellä lapsella on 2 tasa-arvoista huoltajaa, joiden tulot lastetaan yhteen => ei asumistukioikeutta kovinkaan usein, jos vanhemmat on töissä). Lapselle voidaan myös osoittaa lähikoulu, joka ei ole lähellä kumpaakaan vanhempaa: tasapuolisuuden vuoksi kuljetus molemmista kodeista.

Ihanaa, että tähän asiaan saadaan vihdoin parannus. Vierestä seuranneena näkee kuinka isän oikeuksia on poljettu jatkuvasti. Puhun nyt siitä, kun on jatkuvaa kiristystä ja lapsen etäännyttämistä, sovittuina viikonloppuina ja toisinaan etukäteen neuvoteltuina viikkoinakin ilmaantuu vaikka minkälaisia huvipuisto yms reissuja, jotka maksetaan elareista ja vähän isoäidinkin pussista. Äiti ei käy töissä. Raha kelpaa, kaikki muu läheisyys lapsen ja isän välillä on punainen vaate. Lapsivalvojan kanssa sovituista asioista pidetään kiinni vain paperilla mutta käytännössä todistan jatkuvaa sikailua ja lapsen pelinappulana pitämistä. Tämän asian vuoksi emme itseasiassa mieheni kanssa edes viitsineet virallistaa suhdetta kuin vasta vuosi sitten vaikka yhdessä oltiin käytännössä jo ennen sitä toinen vuosi. Lapsi onneksi on heidän yhteisinä, onnellisina vuosina saanut sen verran tasapainoisen kasvatuksen etteivät äidin kieroilut ole toistaiseksi vaikuttaneet. Ollaan me silti jouduttu tästä aiheesta puhumaan hänen kanssaan kun on kysynyt, miksi äiti vihaa isää eikä anna tulla käymään vaikka ollaan sovittu.

Sen vaan sanon kuitenkin, ettei iseillä ole käytännössä oikein minkäänlaisia oikeuksia lapsiinsa jos tilanne menee sellaiseksi ettei yksi siinä kuviossa (äiti) halua tehdä yhteistyötä. Harmittaa ihan valtavasti. Ja ihme homma että täällä ollaan takerruttu just tuohon vuoroviikkoasumiseen, jokaiset erovanhemmat jatkossakin sopivat kuten sopivat - nyt on vaan laki jolla tuo kiristely ja kieroilu kytketään vihdoin pois. Lapsen etu edellä, miten voi tehdä hyvää kehitykselle jos isä voi huonosti kun ei saa mitään tukea vaikka kyseessä on OMA LAPSI. Se on yhtälailla hänenkin muksu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka ne koulumatkat käytännössä järjestetään? Jos toinen vanhempi asuu esim. viereisessä kaupungissa? Seutulippuja lapsille? Taksi joka päivä edes takaisin 30 km? Kalliiksi tulee.

Näissä tilanteissa ei taida tälläkään hetkellä olla vuoroviikkosysteemi käytössä, joten ei vaikuta mitenkään. 

On näitäkin.

No samalla tavalla kai näissäin pitää järjestää ne koulumatkat? 

Tähän asti ne on ollut vanhemman itsensä vastuulla koska lapsi ei virallisesti asu siellä, jos ei asu siellä niin miksi kaupunki järjestäisi kuljetusta. Tilanne muuttuu jos lapsi asuu virallisesti kahdessa osoitteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Minulle ei olisi ok, näin aikuisenakaan.

Aha. Eli mieluummin tapaamiset vain joka toinen viikonloppu vai kielletäänkö eroaminen kokonaan? 

Ei toki kokonaan voida kieltää, mutta huomattavasti hankalammaksi eroaminen kannattaisi tehdä. Esim. 10 000 € lisävero kummallekin vanhemmalle eron sattuessa voisi saada vähän järkeä päähän näille itsekkäille eroajille. Suurin osa eroista on kuitenkin lapsille haitaksi.

Jessus, mikä aivopieru. Juu, ne narkkiväkivalta-alkoholistiperheiden lapset varmaankin arvostaisivat kovasti tällaista systeemiä. Järjenkäyttö sallittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka ne koulumatkat käytännössä järjestetään? Jos toinen vanhempi asuu esim. viereisessä kaupungissa? Seutulippuja lapsille? Taksi joka päivä edes takaisin 30 km? Kalliiksi tulee.

Näissä tilanteissa ei taida tälläkään hetkellä olla vuoroviikkosysteemi käytössä, joten ei vaikuta mitenkään. 

On näitäkin.

No samalla tavalla kai näissäin pitää järjestää ne koulumatkat? 

Tähän asti ne on ollut vanhemman itsensä vastuulla koska lapsi ei virallisesti asu siellä, jos ei asu siellä niin miksi kaupunki järjestäisi kuljetusta. Tilanne muuttuu jos lapsi asuu virallisesti kahdessa osoitteessa.

No tuskin muuttuu. Eiköhän tässäkin käytetä sitä lyhintä koulumatkaa. Jos lapsella on kaksi virallista osoitetta, tottakai lasketaan vain sen lyhyemmän matkan mukaan. Nehän ovat molemmat voimassa kuitenkin yhtä aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä kiva tietää, että mikä muu muuttuu kuin yksi osoite kahdeksi?

Molempiin osoitteisiin saa asumistukea, lapsilisä jaetaan, lapsen virallista postia voi mennä kummalle vanhemmalle vain.. Nämä ainakin tulee muuttumaan luulisin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että tähän asiaan saadaan vihdoin parannus. Vierestä seuranneena näkee kuinka isän oikeuksia on poljettu jatkuvasti. Puhun nyt siitä, kun on jatkuvaa kiristystä ja lapsen etäännyttämistä, sovittuina viikonloppuina ja toisinaan etukäteen neuvoteltuina viikkoinakin ilmaantuu vaikka minkälaisia huvipuisto yms reissuja, jotka maksetaan elareista ja vähän isoäidinkin pussista. Äiti ei käy töissä. Raha kelpaa, kaikki muu läheisyys lapsen ja isän välillä on punainen vaate. Lapsivalvojan kanssa sovituista asioista pidetään kiinni vain paperilla mutta käytännössä todistan jatkuvaa sikailua ja lapsen pelinappulana pitämistä. Tämän asian vuoksi emme itseasiassa mieheni kanssa edes viitsineet virallistaa suhdetta kuin vasta vuosi sitten vaikka yhdessä oltiin käytännössä jo ennen sitä toinen vuosi. Lapsi onneksi on heidän yhteisinä, onnellisina vuosina saanut sen verran tasapainoisen kasvatuksen etteivät äidin kieroilut ole toistaiseksi vaikuttaneet. Ollaan me silti jouduttu tästä aiheesta puhumaan hänen kanssaan kun on kysynyt, miksi äiti vihaa isää eikä anna tulla käymään vaikka ollaan sovittu.

Sen vaan sanon kuitenkin, ettei iseillä ole käytännössä oikein minkäänlaisia oikeuksia lapsiinsa jos tilanne menee sellaiseksi ettei yksi siinä kuviossa (äiti) halua tehdä yhteistyötä. Harmittaa ihan valtavasti. Ja ihme homma että täällä ollaan takerruttu just tuohon vuoroviikkoasumiseen, jokaiset erovanhemmat jatkossakin sopivat kuten sopivat - nyt on vaan laki jolla tuo kiristely ja kieroilu kytketään vihdoin pois. Lapsen etu edellä, miten voi tehdä hyvää kehitykselle jos isä voi huonosti kun ei saa mitään tukea vaikka kyseessä on OMA LAPSI. Se on yhtälailla hänenkin muksu.

En ymmärrä, mistä sinä puhut. Miten tämä nyt vaikuttaa yhtään noihin kiristyksiin ja kieroiluihin ja etäännyttämisiin? Jos tähänkään asti ei ole pidetty kiinni lastenvalvojan kanssa sovituista asioista, miten tämä nyt muuttaa tilannetta? Ihan samalla tavalla tässäkin voidaan rikkoa sopimuksia ja kieroilla ja vehkeillä. Vai onko tässä nyt joku juju, jota en ymmärrä? 

Olisipa hienoa jos tässä samalla saataisiin aikaan jotkin viralliset pelisäännöt vuoroviikoasumiseen. Siis ihan oikeat säännöt esim siihen miten kaukana toisistaan vanhemmat saavat asua jotta vuoroviikkoasuminen voidaan toteuttaa ja myös se, että kun on kaksi virallista osoitetta niin ihan oikeasti molemmilla on sitten velvollisuus pitää kiinni siitä että lapsi pääsee vuoroviikoin vaihtamaan kotia. Nythän tilanne on se, että etävanhempi voi koska vaan sanoa ettei lapsi nyt ensi viikolla voikaan tulla kun hän ei ole kotona. Eli sille etävanhemmalle ne samat velvollisuudet mitkä on tähän asti ollut vain lähivanhemmalla. 

Jotenkin hämmentävää, surullista ja samaan aikaan hellyyttävää miten ihmiset tässäkin ketjussa luulevat hädissään että kaikki lapset joutuvat jatkossa olemaan kirjoilla kahdessa osoitteessa ja vuoroviikkoasumisesta tulee jokin uusi normi johon kaikkia pyritään ajamaan. Suurin osa eroperheistä tulee jatkossakin päätymään johonkin muuhun kuin vuoroviikkoasumiseen eikä niiden perheiden lapsille tule kahta osoitetta. 

Meillä on onnistunut tosi hyvin monta vuotta se, että vanhemmat vaihtaa kotia. Mun.on vaikea ymmärtää, mikä tässä pitäisi olla niin vaikeaa.

Lapset asuu siis koko ajan entisen ydinperheen kotona. Meillä vanhemmilla oli aluksi myös yhteinen vuokrayksiö, jossa vuoroteltiin myös. En tajua, miksi eri aikaan samoissa huoneissa asuminen olisi jotenkin epämiellyttävää. Ei ole. Myöhemmin tavatkin kumpikin uusi ihminen ja nykyjään lapsivapaa vietetään uuden kumppanin luona.

Mun koti, se ainoa oikea, on lasten luona. Mun elämä on heidän luona. En käy siellä kylässä, vaan menen kotiin. Joskus lasten toiveesta ollaan myös käyty uuden kumppanin luona yökylässä, se on heistä jännää. Lapsilta ei piiloteta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä kiva tietää, että mikä muu muuttuu kuin yksi osoite kahdeksi?

Molempiin osoitteisiin saa asumistukea, lapsilisä jaetaan, lapsen virallista postia voi mennä kummalle vanhemmalle vain.. Nämä ainakin tulee muuttumaan luulisin. 

Mitenköhän tuokin muuten menee, jos viralliset postit menevät minne sattuu? Niitä sitten ihmetellään ja metsästetään, että "onko sinulle tullut LeenuLiinun tiliote, kun MorttiVertin tiliote tuli tänne"? 

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että tähän asiaan saadaan vihdoin parannus. Vierestä seuranneena näkee kuinka isän oikeuksia on poljettu jatkuvasti. Puhun nyt siitä, kun on jatkuvaa kiristystä ja lapsen etäännyttämistä, sovittuina viikonloppuina ja toisinaan etukäteen neuvoteltuina viikkoinakin ilmaantuu vaikka minkälaisia huvipuisto yms reissuja, jotka maksetaan elareista ja vähän isoäidinkin pussista. Äiti ei käy töissä. Raha kelpaa, kaikki muu läheisyys lapsen ja isän välillä on punainen vaate. Lapsivalvojan kanssa sovituista asioista pidetään kiinni vain paperilla mutta käytännössä todistan jatkuvaa sikailua ja lapsen pelinappulana pitämistä. Tämän asian vuoksi emme itseasiassa mieheni kanssa edes viitsineet virallistaa suhdetta kuin vasta vuosi sitten vaikka yhdessä oltiin käytännössä jo ennen sitä toinen vuosi. Lapsi onneksi on heidän yhteisinä, onnellisina vuosina saanut sen verran tasapainoisen kasvatuksen etteivät äidin kieroilut ole toistaiseksi vaikuttaneet. Ollaan me silti jouduttu tästä aiheesta puhumaan hänen kanssaan kun on kysynyt, miksi äiti vihaa isää eikä anna tulla käymään vaikka ollaan sovittu.

Sen vaan sanon kuitenkin, ettei iseillä ole käytännössä oikein minkäänlaisia oikeuksia lapsiinsa jos tilanne menee sellaiseksi ettei yksi siinä kuviossa (äiti) halua tehdä yhteistyötä. Harmittaa ihan valtavasti. Ja ihme homma että täällä ollaan takerruttu just tuohon vuoroviikkoasumiseen, jokaiset erovanhemmat jatkossakin sopivat kuten sopivat - nyt on vaan laki jolla tuo kiristely ja kieroilu kytketään vihdoin pois. Lapsen etu edellä, miten voi tehdä hyvää kehitykselle jos isä voi huonosti kun ei saa mitään tukea vaikka kyseessä on OMA LAPSI. Se on yhtälailla hänenkin muksu.

Hyvä kommentti. Miksi lapsi on ikään kuin äidin " omaisuutta" on tullut miettineeksi monet kerrat?

Isä ulkoistetaan liian usein ulos lapsen elämästä eron jälkeen ja äiti tahtoo määrätä kaikesta. Lapsella on aina molemmat vanhemmat ja pitäisi olla eronkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on onnistunut tosi hyvin monta vuotta se, että vanhemmat vaihtaa kotia. Mun.on vaikea ymmärtää, mikä tässä pitäisi olla niin vaikeaa.

Lapset asuu siis koko ajan entisen ydinperheen kotona. Meillä vanhemmilla oli aluksi myös yhteinen vuokrayksiö, jossa vuoroteltiin myös. En tajua, miksi eri aikaan samoissa huoneissa asuminen olisi jotenkin epämiellyttävää. Ei ole. Myöhemmin tavatkin kumpikin uusi ihminen ja nykyjään lapsivapaa vietetään uuden kumppanin luona.

Mun koti, se ainoa oikea, on lasten luona. Mun elämä on heidän luona. En käy siellä kylässä, vaan menen kotiin. Joskus lasten toiveesta ollaan myös käyty uuden kumppanin luona yökylässä, se on heistä jännää. Lapsilta ei piiloteta mitään.

Ai miksi on epämiellyttävää? Entäpä jos erossa on ollut suurena tekijänä vaikka se, että toisella on uhkapeliongelma tai toinen laistaa jatkuvasti velvoitteistaan esim kotitöiden osalta? Mietipäs, mitähän ongelmia saattaa tulla tällaisessa tapauksessa, jos vielä jaetaan sama asunto eronkin jälkeen. 

Mitenkäs lasten luona on sinun kotisi, kun joka toinen viikko sinulla ei ole sinne mitään oikeutta mennä? Miten se on sinun kotisi, kun exäsi syö sinun sinne ostamasi ruoat ja vaihtaa tapetit sinulta kysymättä? Miten se on sinun kotisi, kun et voi kutsua miesystävääsi sinne? 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, mistä sinä puhut. Miten tämä nyt vaikuttaa yhtään noihin kiristyksiin ja kieroiluihin ja etäännyttämisiin? Jos tähänkään asti ei ole pidetty kiinni lastenvalvojan kanssa sovituista asioista, miten tämä nyt muuttaa tilannetta? Ihan samalla tavalla tässäkin voidaan rikkoa sopimuksia ja kieroilla ja vehkeillä. Vai onko tässä nyt joku juju, jota en ymmärrä? 

Puhun siitä, että kun ensinnäkin on kaksi VIRALLISTA eli laillista osoitetta, ei voida tapaamisoikeutta ja muita sitä sivuavia oikeuksia, kuten  esimerkiksi lapsen olemista täällä, ohittaa sillä, että lapsella on yksi ainoa laillinen koti ja että tilanne nyt on tämä, valitettava ja surullinen, mutta se ei ole se lapsen "oikea" koti vaikka meidän onnekkaassa tapauksessa kyllä se on. Toivon kyllä ja uskonkin, että tähän asiaan tulee selkeät säännökset joiden puitteissa asiat voidaan lyödä oikeudenmukaisesti ja asiallisesti tasan. Ei siis sitä, että on ok heitellä muksua jollain 200+km matkalla viikoittain. Sydämestäni ensisijaisesti toivoisin myös sitä, että välit lapsen äidin ja isän kesken eivät olisi niin tulehtuneet kuin ne useissa tapauksissa ovat, eikä tätä lain takaamaa oikeutta tarvitsisi käyttää. Hyvän tästä tekee se, että on viimeinen laillinen ankkuri jos järjen liekki ei pala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että tähän asiaan saadaan vihdoin parannus. Vierestä seuranneena näkee kuinka isän oikeuksia on poljettu jatkuvasti. Puhun nyt siitä, kun on jatkuvaa kiristystä ja lapsen etäännyttämistä, sovittuina viikonloppuina ja toisinaan etukäteen neuvoteltuina viikkoinakin ilmaantuu vaikka minkälaisia huvipuisto yms reissuja, jotka maksetaan elareista ja vähän isoäidinkin pussista. Äiti ei käy töissä. Raha kelpaa, kaikki muu läheisyys lapsen ja isän välillä on punainen vaate. Lapsivalvojan kanssa sovituista asioista pidetään kiinni vain paperilla mutta käytännössä todistan jatkuvaa sikailua ja lapsen pelinappulana pitämistä. Tämän asian vuoksi emme itseasiassa mieheni kanssa edes viitsineet virallistaa suhdetta kuin vasta vuosi sitten vaikka yhdessä oltiin käytännössä jo ennen sitä toinen vuosi. Lapsi onneksi on heidän yhteisinä, onnellisina vuosina saanut sen verran tasapainoisen kasvatuksen etteivät äidin kieroilut ole toistaiseksi vaikuttaneet. Ollaan me silti jouduttu tästä aiheesta puhumaan hänen kanssaan kun on kysynyt, miksi äiti vihaa isää eikä anna tulla käymään vaikka ollaan sovittu.

Sen vaan sanon kuitenkin, ettei iseillä ole käytännössä oikein minkäänlaisia oikeuksia lapsiinsa jos tilanne menee sellaiseksi ettei yksi siinä kuviossa (äiti) halua tehdä yhteistyötä. Harmittaa ihan valtavasti. Ja ihme homma että täällä ollaan takerruttu just tuohon vuoroviikkoasumiseen, jokaiset erovanhemmat jatkossakin sopivat kuten sopivat - nyt on vaan laki jolla tuo kiristely ja kieroilu kytketään vihdoin pois. Lapsen etu edellä, miten voi tehdä hyvää kehitykselle jos isä voi huonosti kun ei saa mitään tukea vaikka kyseessä on OMA LAPSI. Se on yhtälailla hänenkin muksu.

Hyvä kommentti. Miksi lapsi on ikään kuin äidin " omaisuutta" on tullut miettineeksi monet kerrat?

Isä ulkoistetaan liian usein ulos lapsen elämästä eron jälkeen ja äiti tahtoo määrätä kaikesta. Lapsella on aina molemmat vanhemmat ja pitäisi olla eronkin jälkeen.

Pikemminkin mies ulkoistaa itsensä perhe-elämästä jo ennen lapsia, ja sitten äidin pitäisi eron jälkeenkin olla se ihmevoima, joka kannattelee ja tukee kaikintavoin miehen isyyttä. 

Näistä minä olen enemmän kuullut, kuin niistä joissa isää ESTETÄÄN tapaamasta lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, mistä sinä puhut. Miten tämä nyt vaikuttaa yhtään noihin kiristyksiin ja kieroiluihin ja etäännyttämisiin? Jos tähänkään asti ei ole pidetty kiinni lastenvalvojan kanssa sovituista asioista, miten tämä nyt muuttaa tilannetta? Ihan samalla tavalla tässäkin voidaan rikkoa sopimuksia ja kieroilla ja vehkeillä. Vai onko tässä nyt joku juju, jota en ymmärrä? 

Puhun siitä, että kun ensinnäkin on kaksi VIRALLISTA eli laillista osoitetta, ei voida tapaamisoikeutta ja muita sitä sivuavia oikeuksia, kuten  esimerkiksi lapsen olemista täällä, ohittaa sillä, että lapsella on yksi ainoa laillinen koti ja että tilanne nyt on tämä, valitettava ja surullinen, mutta se ei ole se lapsen "oikea" koti vaikka meidän onnekkaassa tapauksessa kyllä se on. Toivon kyllä ja uskonkin, että tähän asiaan tulee selkeät säännökset joiden puitteissa asiat voidaan lyödä oikeudenmukaisesti ja asiallisesti tasan. Ei siis sitä, että on ok heitellä muksua jollain 200+km matkalla viikoittain. Sydämestäni ensisijaisesti toivoisin myös sitä, että välit lapsen äidin ja isän kesken eivät olisi niin tulehtuneet kuin ne useissa tapauksissa ovat, eikä tätä lain takaamaa oikeutta tarvitsisi käyttää. Hyvän tästä tekee se, että on viimeinen laillinen ankkuri jos järjen liekki ei pala.

Okei. Minä en ole nyt tietoinen tällaisesta ongelmasta. Olen luullut, että niistä tapaamisoikeuksista pidetään kiinni, oli etä- tai lähivanhempi. Ja ennen kaikkea olen luullut, että nämä koskevat niitä tapauksia, joissa ei muutenkaan ole sovittu mistään vuoroviikkoasumisesta vaan harvemmista tapaamisista. 

Voi että. Kun vielä saatais halkaistuu lapset vanhempien tasa-arvon takia!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, miksi nuo vuoroviikkovanhemmat haluavan laittaa lapsensa kärsimään. Mikseivät itse vaihda kotia viikottain?

Viuoroviikkoperheissä jaksaminen on usein parempaa. Tunnen monia onnettomia ydinperheitä, joissa kaikilla on elämänlaatu parantunut eron ja vuoroviikkoihin siirtymiseen jälkeen. Kun ennen vanhemmat ovat molemmat olleet täysin kypsiä toisiinsa, lapsiinsa ja arkeensa, joka ei koskaan muutu, vuoroviikoissa kumpikin vanhemmista saa lepoviikon ja lapsiakin tulee vain sopivasti ikävä viikossa, niin että jälleennäkeminen on aina ilahduttava. Ja viikon heitä jaksaa hoitaa hyväntuulisena, kun tietää, että sitten saa taas taukoa. Ydinperheessä lepoa ei tule ikinä ja arki alkaa ahdistaa, kun lapset ja se rasittava puoliso ovat AINA siinä, JOKA päivä.

Lepoviikko? Omista lapsista? Onko nykyään OMAT lapset rasitteita, joista tarvitsee lepoviikon? Kehdataan vielä kirjoittaa kuinka hyvä diili kaikille on, kun omia lapsia ei tarvitse hoitaa ja katsella viikkoa kauempaa, vaan saa tauon ja lepäillä. Oikein odotetaan, että lapset menee toiselle vanhemmalle, kun ahdistaa OMAT LAPSET...

Outoa tämä nykyaika.

Kaikkea sitä saa lukea täältä netistä ja ihmetellä omassa päässään taas hetken verran.

Juu ei ihme että tuo lainaamasi kirjoittaja tykkää vuoroviikkoilusta, hän kun ei taida jaksaa omia lapsiaan.

Mulla on terveiden lasten lisänä vammainenkin lapsi, mutta ei ole jaksamisen ongelmia.

Lapset eivät ole este ja rasite.

Olispa varmaan tosi kivaa elämää tollanen, juuri kun alkaa taas olla mukavan kotoisa olla, niin raahataan toiseen paikkaan.

Ihmisellä on oltava koti, yksi koti, turvasatama jossa saa olla aina. 

Mikä vika siinä on että lapsi on isällään (yleensä) jokatoinen viikonloppu ja lomilla ja näkee halutessaan ja tarvitessa.

Parempi se on kuin tollanen sahaaminen ettei ole yhtä kotia.

Ei ois tullut kuulonkaan että olisin suosutunut tollaseen.

Tämä "uutinen"han ei sitten pidä paikkaansa...

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/EduskunnanVastaus/Sivut/EV_175+2018.a…

Siitä ajantasaista tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, miksi nuo vuoroviikkovanhemmat haluavan laittaa lapsensa kärsimään. Mikseivät itse vaihda kotia viikottain?

Viuoroviikkoperheissä jaksaminen on usein parempaa. Tunnen monia onnettomia ydinperheitä, joissa kaikilla on elämänlaatu parantunut eron ja vuoroviikkoihin siirtymiseen jälkeen. Kun ennen vanhemmat ovat molemmat olleet täysin kypsiä toisiinsa, lapsiinsa ja arkeensa, joka ei koskaan muutu, vuoroviikoissa kumpikin vanhemmista saa lepoviikon ja lapsiakin tulee vain sopivasti ikävä viikossa, niin että jälleennäkeminen on aina ilahduttava. Ja viikon heitä jaksaa hoitaa hyväntuulisena, kun tietää, että sitten saa taas taukoa. Ydinperheessä lepoa ei tule ikinä ja arki alkaa ahdistaa, kun lapset ja se rasittava puoliso ovat AINA siinä, JOKA päivä.

Lepoviikko? Omista lapsista? Onko nykyään OMAT lapset rasitteita, joista tarvitsee lepoviikon? Kehdataan vielä kirjoittaa kuinka hyvä diili kaikille on, kun omia lapsia ei tarvitse hoitaa ja katsella viikkoa kauempaa, vaan saa tauon ja lepäillä. Oikein odotetaan, että lapset menee toiselle vanhemmalle, kun ahdistaa OMAT LAPSET...

Outoa tämä nykyaika.

Kaikkea sitä saa lukea täältä netistä ja ihmetellä omassa päässään taas hetken verran.

Juu ei ihme että tuo lainaamasi kirjoittaja tykkää vuoroviikkoilusta, hän kun ei taida jaksaa omia lapsiaan.

Mulla on terveiden lasten lisänä vammainenkin lapsi, mutta ei ole jaksamisen ongelmia.

Lapset eivät ole este ja rasite.

Oletko siis yksinhuoltaja? Minua kummastuttaa ydinperheissä elävien kommentit, ettei lapsista tarvitse mitään taukoa tai lepoa koskaan. Ehkä nämä eivät laske tauoksi tai levoksi sitä, että mies vaikka syöttää lapset ja laittaa nukkumaan sillä aikaa kun sinä käyt suihkussa tai lenkillä.