Lopultakin! Lasten vuoroviikkoasumisessa lapsi saa kaksi virallista osoitetta.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroasuminen on hyvä ratkaisu juuri siksi, että lapsi saa pitää molemmat vanhempansa arjessa tasapuolisesti. IHMISET tekevät kodin, ei seinät. Lapsille kahden kodin malli on täysin luonnollinen järjestely, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Tärkeintä on rakastavien vanhempien läsnäolo ja huolenpito.

Niinpä. Kuulostaa vähän materialistiselta tuo ajatus, että lapsella pitäisi olla nimenomaan ne samat seinät, joiden sisällä pitää pysyä. Jos lapsille järjestetään se oma asunto, jossa vanhemmat vuorottelevat, eihän se perhe sinne seinien sisäpuolelle pääse, kun molempien vanhempien elämä on siellä asunnossa, jonne lapset eivät mene. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lastenhylkäyseroäidit joita tiedän ovat joko lötköjä opiskelijoita, työttömiä tai virka-aikatyössä. Kukaan ei tee vuorotyötä ja ainut peruste lasten sinne tänne riepottamiselle on se lapsivapaat, viinin litkiminen ja tinderöinti. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen?

Mene sanomaan tuo sellaiseen ketjuun, jossa äidit ovat hylänneet lapsensa. Tässä puhutaan vuoroviikkoasumisesta ja siinä ei kyllä lapsia hylätä. 

Kyllä hylätään. Henkisesti kovinkin. Lapset vaistovat herkästi kun oma aika-viikkoa aletaan takakireilemään jo keskiviikkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älyvapaa systeemi. Ei lasta voi puoliksi laittaa. Kyllä se oikea koti on kuitenkin äidin luona.

Kuka tän hölmön ruljanssin keksi. Tuntuu olevan trendikästä hölmöjen vanhempien keskuudessa, lasta ei paljon ajatella.

Äidin tai isän, mutta kyllä lapsella pitäisi olla yksi koti. Toisen vanhemman luona ehkä joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän. 

En ymmärrä. Jos lapset ovat minun luonani kuukaudessa 24 päivää, kotini on heidän kotinsa, mutta jos he ovat luonani 15 päivää, se ei olekaan heidän kotinsa? Voisiko joku selittää, montako päivää kuukaudessa pitää asua jossain, että se on oikea koti? Tuossa joku puhui kesämökistään. Niilläkin viihdytään vuodessa joku max 60 päivää. Tuntuuko se sitten jotenkin epäkodikkaalta ja epämukavalta ja ikään kuin olisi ihan jossain vieraalla planeetalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lastenhylkäyseroäidit joita tiedän ovat joko lötköjä opiskelijoita, työttömiä tai virka-aikatyössä. Kukaan ei tee vuorotyötä ja ainut peruste lasten sinne tänne riepottamiselle on se lapsivapaat, viinin litkiminen ja tinderöinti. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen?

Mene sanomaan tuo sellaiseen ketjuun, jossa äidit ovat hylänneet lapsensa. Tässä puhutaan vuoroviikkoasumisesta ja siinä ei kyllä lapsia hylätä. 

Kyllä hylätään. Henkisesti kovinkin. Lapset vaistovat herkästi kun oma aika-viikkoa aletaan takakireilemään jo keskiviikkona.

Älä jaksa. Ikään kuin tätä ei tapahtuisi ihan yhtä lailla niissä eroperheissä, joissa isä ottaa lapset vain joka toinen viikonloppu. Luulen, että itse asiassa siinä tapauksessa takakireillään vielä enemmän. 

Vuoroviikkoasuminen toimii, jos vanhemmat asuu lähellä toisiaan. Niin, että lapsen kaveripiiri, yms pysyy vuoroviikkoasumisesta huolimatta samana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Minusta taas on absurdi ajatus, että lapsilla on oma koti ja vanhemmilla omansa, jonne lapset eivät tule koskaan. 

Mutta se on ihan ok, että lapsilla ei ole yhtään kotia, mutta he vierailevat vanhempiensa kodeissa?

Mutta kun sun väite on väärä. Minun koti on lasten koti, ja isän koti on myös lasten koti. Molemmissa on heille omat huoneet, sängyt, tavarat jne. Heillä on kaksi kotia, vaikka sinä väittäisit mitä. 

Koti on kokijan mielessä eikä ole mitenkään epätavallista, että erolapsi kokee ettei hänellä ole enää omaa kotia. Onko hotellihuone sinulle koti, jos siellä on sänky ja saat tavarasi mukaasi sinne?

Kyllä minulle ainakin hotellihuone on koti, jos siellä samassa huoneessa vuositolkulla asun. Miksei olisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älyvapaa systeemi. Ei lasta voi puoliksi laittaa. Kyllä se oikea koti on kuitenkin äidin luona.

Kuka tän hölmön ruljanssin keksi. Tuntuu olevan trendikästä hölmöjen vanhempien keskuudessa, lasta ei paljon ajatella.

Äidin tai isän, mutta kyllä lapsella pitäisi olla yksi koti. Toisen vanhemman luona ehkä joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän. 

En ymmärrä. Jos lapset ovat minun luonani kuukaudessa 24 päivää, kotini on heidän kotinsa, mutta jos he ovat luonani 15 päivää, se ei olekaan heidän kotinsa? Voisiko joku selittää, montako päivää kuukaudessa pitää asua jossain, että se on oikea koti? Tuossa joku puhui kesämökistään. Niilläkin viihdytään vuodessa joku max 60 päivää. Tuntuuko se sitten jotenkin epäkodikkaalta ja epämukavalta ja ikään kuin olisi ihan jossain vieraalla planeetalla?

Meillä on kakkosasunto. Siellä on sängyt pedattuna, hammasharjat peilikaapissa ja fillarit pyöräsuojassa.... Mukana tuodaan kassillinen kauden vaatetta. Ei se ole koti. Ja monesti tulee mieleen että nyt alan lukea sitä kirjaa tai nyt ehtisi neuloa sukkaan kantapään...mutta enpäs voikaan kun kirja tai neule on siellä toisessa asunnossa. Tai kaveri soittaa että nähtäiskö lenkillä... No ei nähdä kun olen täällä kilometrien päässä.

Vuoroviikot ehkä toimii jos välimatka on sellainen että koululainen kulkee omatoimisesti ja kaverit pysyvät. Pahimmillaanhan se koulukaveri vuoroasuu myöskin ja eri vuorossa jolloin vapaa-ajalla oleminen on mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älyvapaa systeemi. Ei lasta voi puoliksi laittaa. Kyllä se oikea koti on kuitenkin äidin luona.

Kuka tän hölmön ruljanssin keksi. Tuntuu olevan trendikästä hölmöjen vanhempien keskuudessa, lasta ei paljon ajatella.

Äidin tai isän, mutta kyllä lapsella pitäisi olla yksi koti. Toisen vanhemman luona ehkä joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän. 

En ymmärrä. Jos lapset ovat minun luonani kuukaudessa 24 päivää, kotini on heidän kotinsa, mutta jos he ovat luonani 15 päivää, se ei olekaan heidän kotinsa? Voisiko joku selittää, montako päivää kuukaudessa pitää asua jossain, että se on oikea koti? Tuossa joku puhui kesämökistään. Niilläkin viihdytään vuodessa joku max 60 päivää. Tuntuuko se sitten jotenkin epäkodikkaalta ja epämukavalta ja ikään kuin olisi ihan jossain vieraalla planeetalla?

Meillä on kakkosasunto. Siellä on sängyt pedattuna, hammasharjat peilikaapissa ja fillarit pyöräsuojassa.... Mukana tuodaan kassillinen kauden vaatetta. Ei se ole koti. Ja monesti tulee mieleen että nyt alan lukea sitä kirjaa tai nyt ehtisi neuloa sukkaan kantapään...mutta enpäs voikaan kun kirja tai neule on siellä toisessa asunnossa. Tai kaveri soittaa että nähtäiskö lenkillä... No ei nähdä kun olen täällä kilometrien päässä.

Vuoroviikot ehkä toimii jos välimatka on sellainen että koululainen kulkee omatoimisesti ja kaverit pysyvät. Pahimmillaanhan se koulukaveri vuoroasuu myöskin ja eri vuorossa jolloin vapaa-ajalla oleminen on mahdotonta.

Jostain syystä tekin tuonne kuitenkin ihan vapaaehtoisesti menette, vaikka niin kovasti tuuliajolla heittelehtiminen ahdistaa. Ja oikein olette asunnon itsellenne ostaneet, joten tuskin vain pari päivää vuodessa siellä oleilette. 

Mistä ihmeestä tulee oletus, että vuoroasumisessa olisi kovinkin usein pitkä välimatka? Eihän se kovinkaan monella ihan käytännön syistä edes ole mahdollista, kun se koulumatka kuitenkin on kuljettava. Minä en taida tuntea yhtäkään vuoroviikkoasujaa, joilla olisi pitkä välimatka. Nämä ovat niitä viikonlopputapailijoita sitten. 

Ei tietenkään voi olla pitkä välimatka. Lapsi voi käydä vain yhtä päiväkotia tai koulua.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään voi olla pitkä välimatka. Lapsi voi käydä vain yhtä päiväkotia tai koulua.

Tiedän parikin vuoroviikkoilijaa joita kuskataan kouluun parikymmentä km....

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään voi olla pitkä välimatka. Lapsi voi käydä vain yhtä päiväkotia tai koulua.

Kai sitä koulumatkaa voi kulkea vaikka kaupungin laidalta toiselle, mutta hankala sama matka on illemmalla omin toimin tehdä toistamiseen kavereita näkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Minusta taas on absurdi ajatus, että lapsilla on oma koti ja vanhemmilla omansa, jonne lapset eivät tule koskaan. 

Mutta se on ihan ok, että lapsilla ei ole yhtään kotia, mutta he vierailevat vanhempiensa kodeissa?

Mutta kun sun väite on väärä. Minun koti on lasten koti, ja isän koti on myös lasten koti. Molemmissa on heille omat huoneet, sängyt, tavarat jne. Heillä on kaksi kotia, vaikka sinä väittäisit mitä. 

Koti on kokijan mielessä eikä ole mitenkään epätavallista, että erolapsi kokee ettei hänellä ole enää omaa kotia. Onko hotellihuone sinulle koti, jos siellä on sänky ja saat tavarasi mukaasi sinne?

Kyllä minulle ainakin hotellihuone on koti, jos siellä samassa huoneessa vuositolkulla asun. Miksei olisi? 

Vaikka asuisit siellä joka toinen viikko esim. 15 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään voi olla pitkä välimatka. Lapsi voi käydä vain yhtä päiväkotia tai koulua.

Tiedän parikin vuoroviikkoilijaa joita kuskataan kouluun parikymmentä km....

Samoin. Yhdessäkin perheessä vanhempien välimatka on lähes 30km. Koulumatka ei ole ongelma, ongelmaksi muodostuu se, että kavereita ei ehdi näkemään kuin vuoroviikoin ja harrastuksetkin on siinä ja siinä. 

Miten mahtaa onnistua jos äiti asuu Hgissä ja isä muutti Joensuuhun. Tarkoittaako että viikko ja viikko. Kouluikäisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen etävanhempi-isä ja lapset ovat luonani tasan puolet kaikesta ajasta. Silti minulla ei ole ollut mitään oikeuksia. Elatusmaksua joudun maksamaan, samoin kuin lapsilisät yksinhuoltajakorotuksineen menevät äidille jne.

Asumme toki niin, että lapset käyvät samaa koulua ja muutkin, kuten harrastukset säilyvät samassa paikassa.

Koulukyytiä en ole saanut lapsille, enkä muutakaan tukea.

Alapeukuttajat on ilmeisesti sitä mieltä että isän oikeudet on ainoastaan maksaa elareita. Naiset vaatii tasa-arvoa niin kauan kunnes heidän tarvii jostain luopua, sitten alkaa ulinan ja uhriutuminen.

Isä lopettaa työt, niin ei tarvitse maksaa elareita. Kela maksaa ja perii ne isältä takaisin. Tai isä voi ryhtyä lähi-isäksi kokonaan. Mitä tukia haluaisit saada?

Ei kiinnosta tuo vaan se että vuoroviikkoasumisessa yhteiskunnan tuet jaetaan puoliksi eikä rahaa siirrellä äidin ja isän välillä, miksi ylipäätään pitäisikään kun hoitokuluja tulee molemmille saman verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Harvalla on varaa pitää 2 kotia. Ja entäs sitten kun löytää uuden kumppanin jolla mahdollisesti hänelläkin lapsia? Asutaan erillään ikuisesti? Sitten onkin jo kolme kotia.

Sittenhän voi asua joka toinen viikko lastensa kanssa ja joka toinen viikko uuden kumppaninsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Minusta taas on absurdi ajatus, että lapsilla on oma koti ja vanhemmilla omansa, jonne lapset eivät tule koskaan. 

Mutta se on ihan ok, että lapsilla ei ole yhtään kotia, mutta he vierailevat vanhempiensa kodeissa?

Mutta kun sun väite on väärä. Minun koti on lasten koti, ja isän koti on myös lasten koti. Molemmissa on heille omat huoneet, sängyt, tavarat jne. Heillä on kaksi kotia, vaikka sinä väittäisit mitä. 

Koti on kokijan mielessä eikä ole mitenkään epätavallista, että erolapsi kokee ettei hänellä ole enää omaa kotia. Onko hotellihuone sinulle koti, jos siellä on sänky ja saat tavarasi mukaasi sinne?

Kyllä minulle ainakin hotellihuone on koti, jos siellä samassa huoneessa vuositolkulla asun. Miksei olisi? 

Vaikka asuisit siellä joka toinen viikko esim. 15 vuotta?

No todellakin. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Jos se on täsmälleen sama huone ja siellä on minun kamojani ja siellä ei asu ketään muuta, miten ihmeessä se olisi yhtään sen kummempi kuin joku yksiökään. Edellyttäen tietysti, että siellä voi esim tehdä ruokaa ja kutsua kavereita kylään jne. 

Joka toinen vl ja arkena kerran viikossa ja kouluikäodillä lapsilla paljon lomia. Takanapäin se aika.

Vierailija kirjoitti:

Miten mahtaa onnistua jos äiti asuu Hgissä ja isä muutti Joensuuhun. Tarkoittaako että viikko ja viikko. Kouluikäisten kanssa.

Millainen taukki pitää olla, että kuvittelee tuossa tilanteessa vuoroviikkojärjestelyn edes käyvän mielessä? Miksi tätä nyt kysellään tässä monta kertaa, kun on ihan päivänselvää, että tuossa tilanteessa ei oteta käyttöön vuoroviikkoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Minusta taas on absurdi ajatus, että lapsilla on oma koti ja vanhemmilla omansa, jonne lapset eivät tule koskaan. 

Mutta se on ihan ok, että lapsilla ei ole yhtään kotia, mutta he vierailevat vanhempiensa kodeissa?

Mutta kun sun väite on väärä. Minun koti on lasten koti, ja isän koti on myös lasten koti. Molemmissa on heille omat huoneet, sängyt, tavarat jne. Heillä on kaksi kotia, vaikka sinä väittäisit mitä. 

Koti on kokijan mielessä eikä ole mitenkään epätavallista, että erolapsi kokee ettei hänellä ole enää omaa kotia. Onko hotellihuone sinulle koti, jos siellä on sänky ja saat tavarasi mukaasi sinne?

Mihin perustat väitteesi että moni erolapsi kokee noin? Ihan oikeasti kiinnostaa jos tiedät tälläisiä tutkimuksia. 

Kuitenkin, minulle on tärkeintä se mitä MINUN lapseni kokevat. Ja sen eteen on tehty kyllä työtä, että he todellakin kokevat, että HEILLÄ on kaksi kotia. Ja se toinen koti ei tässä kohtaa tosiaan ole verrattavissa mihinkään hotelliin. 

Ennemmin sitten voisi tehdä vertauksen vaikka mökkiin: koenko että mökki on myös minun kotini, vaikka minulla on toinenkin tönö toisaalla; tönö jossa asun suurimman osan vuodesta. Ja vastaus on kyllä, kyllä koen myös sen mökin olevan toinen kotini. 

Entäpä sitten, kun sinne mökille muuttaisi sinulle vieraita ihmisiä, joiden kanssa sinun pitäisi joka toinen viikko olla olevinasi yhtä perhettä?