Lopultakin! Lasten vuoroviikkoasumisessa lapsi saa kaksi virallista osoitetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuolle edelliselle kommentoijalle vielä kerron omasta tilanteesta hieman. Se, että yhteiselämä saman katon alla ei suju, ei tarkoita välttämättä sitä, että eron jälkeenkin tapellaan ihan koko ajan ja lapsia käytetään jonain koston välikappaleena. Meillä menee exän kanssa tosi hyvin nyt ja pystymme sopimaan sovussa lasten asioista. Tämä on paljon helpompaa nyt, kun minun ei tarvitse enää siivota hänen sotkujaan ja tuskailla hänen osallistumattomuuttaan kotitöihin, ei tarvitse maksella hänen laskujaan, minun ja lasten ei koskaan enää tarvitse nähdä häntä kännissä, ei tarvitse viihdyttää yhtäkään ryyppykaveria jne. Jos tällaisia ongelmia ei olisi koskaan ollut, olisimme vielä yhdessä. Nämä ongelmat eivät enää kosketa minua ja lapsia millään tavalla, joten miksi niistä tappelisimme. Mutta jos asuisimme yhdessä, todellakin siellä olis edelleen ne kotityöt ja laskut tappelun aiheina. 

Edelleen, et voi noilla perusteella väittää, ettei se voisi muilla toimia tai olla ylipäätään kovin voimakkaasti yhtään mitään mieltä. Et tiedä.

Meillä lapset ei ole asuneet vuoroviikoin, joten mä en voi väittää siitä puolesta yhtään mitään, ei ole kokemusta. Sinun pitäisi siis keskittyä kertomaan vain asioista, joista tiedät.

Mä tiedän, että aikuisten vuoroasuminen voi toimia. Tiedän myös, mitkä oli meidän avioeron syyt, eikä ne liity seksuaaliseen yhteensopimattomuuteen (luepa viestisi, osaatko yhtään enempää alentavasti kirjoittaa?). Aikuiset ihmiset voi eron jälkeen saada asiat toimimaan, vaikka eron syyt olisi olleet ihan oikeita.

Mä en asu exän kanssa yhdessä, en maksa hänen laskujaan. Meillä on asiat sovittu, kumpikin elää toisesta taloudellisesti riippumatonta elämää.

Edelleen en ole missään näin väittänytkään. Olen vain selittänyt, että suurimmalle osalle tuo ei ole vaihtoehto, vaikka sitä tässä nyt ainoana oikeana ratkaisuna tyrkytetään. 

Minun on vaan nyt vaikeaa ymmärtää, miksi ylipäätään olette eronneet, jos yhteisen kodin jakamisessa ei ole minkäänlaisia ongelmia. Enkä ymmärrä myöskään väitettäsi, että elätte toisistanne taloudelliseti riippumatonta elämää. Ehkä teillä on sitten rahaa pikkuisen enemmän, jos ei ole kertaakaan tarvinnut sopia, kumpi maksaa sähkölaskut ja kumpi vuokrat tai vastikkeet tai telkkarit ja pesukoneet. Sinun on ehkä mahdotonta ymmärtää, että monissa suhteissa tapellaan tällaisista ihan tyhmistä asioista, kun toinen ei vain kerta kaikkiaan hoida sitä omaa tonttiaan vaan siipeilee, minkä ehtii. Silloin yhteinen asunto ei vain ole vaihtoehto. En tiedä, mitkä teidän eronne syyt sitten ovat olleet, mutta kuulostaa kyllä aika heppoiselta erolta, jos mitään ongelmaa yhteiselossa ei ole koskaan ollut eikä ole vieläkään. 

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla kaikilta teiltä, jotka olette huonoissa väleissä exienne kanssa, miksi ihmeessä teitte liittoon lapsia? En voi uskoa, että miehet kuin salamaniskusta olisivat muuttuneet kylmiksi, vastuuttomiksi, valehteleviksi sottapytyiksi, jos he eivät aiemmin sellaisia olleet. Puhuitteko ollenkaan käytännön asioista ennen lasten syntymää? Olitteko todella niin sokeita, ettette osanneet ennakoida ongelmia? Ajattelitteko että lapsi korjaa huonoissa kantimissa olevan suhteen?

en minä ole huonossa väleissä exän kanssa, mutta yhteiselo oli mahdotonta holtittoman rahankäytön ja vastuuttomuuden takia. Ei kai nämä salamaniskusta tapahdukaan. Sitä vain naiivisti kuvittelee, että jos itse kasvaa vanhemmuuteen ja vastuun kantamiseen nuoruushörhöilyistä, toinen kasvaa siinä mukana. Ei minusta kovin kohtuuton oletus. 

Minua kiinnostaisi, miksi nämä, jotka edelleen jatkavat eloa exän kanssa ihan mutkattomasti, ovat ylipäätään eronneet? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua ainakin alkoi melkein itkettää, kun yksi 5-vuotias lapsi kertoi mulle surullisin silmin hiekkalaatikolla, että hänelläpä on kaksi kotia. Toinen on isän koti ja toinen äidin. Sai sen kuulostamaan siltä, että itse olisi vain vieraana noissa kodeissa. Toinen 7-v. eroperheen tyttö oli myös hyvin puhelias ja avautui spontaanisti minulle, lähes tuntemattomalle ihmiselle, omista ulkopuolisuuden tunteistaan kun isälle oli syntynyt uusi vauva ym.

Niin? Niin minunkin lapset varmaan kertoo. Lapsilla on tarve puhua näistä ja se on osa prosessia, esikoiseni on todella tarkka siitä kenelle puhuu, kuopus taas kertoisi kaiken varmaan kaupan kassallekkin.

Mutta kun ne lapset ei tiedä , eikä osaa kertoa että syy kahteen kotiin on se että isi petti äitiä, kahdesti. Isi jätti laskut maksamatta, niin että piti ottaa rahaa lasten rahastoista, ettei luottotiedot menneet. Isi sairastui masennukseen, eikä suostunut menemään hoitoon. Että isi valehteli äidille koko ajan asioista, pienistä ja suurista. Ja että äitin oli ihan pakko jättää isi, jotta lapsilla on edes yksi varma katto pään päällä. Ja siellä katon alla edes yksi turvallinen, tasapainoinen ja hyvinvoiva vanhempi. Että äiti pelkäsi masentuvansa itse, jos jäisi isin kanssa samaan kotiin asumaan. Tätä kaikkea minä pidän sisälläni, ettei lasten tarvitsisi niistä huolehtia. Koskaan. 

Tuollainen säälittely ja kauhistelu on niin turhaa, kun te ette todellakaan tiedä, mitä niissä perheissä on tapahtunut. Avioero pienten lasten kanssa on niin iso asia, että sitä vältellessä elin vuosia parisuhteessa jossa minua henkisesti laiminlyötiin ja pahoinpideltiin. Mutta jossain kohtaa tulee vastaan se piste, että ei enää ole muita vaihtoehtoja kuin erota. Se piste tulisi myös teille, jos siihen tilanteeseen suhteessanne joutuisitte. Ja se kaikki oli pitkälti masennuksen aiheuttamaa, sairauden, jota meidän parisuhteessa ei ollut ennen lapsia. 

En toivo kenellekkään mitään pahaa, pettämistä, mielenterveysongelmia, terveysongelmia, taloudellisia vaikeuksia tms. Mutta ne voi osua kenen tahansa kohdalle, kenen vain parisuhteeseen, kenen vain perhe-elämään. Vaikka itse eläisi pumpulissa, vähän pidemmälle asiaa ajatellessa voi ehkä ymmärtää, ettei kannattaisi olla niin tuomitseva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, miksi nuo vuoroviikkovanhemmat haluavan laittaa lapsensa kärsimään. Mikseivät itse vaihda kotia viikottain?

Viuoroviikkoperheissä jaksaminen on usein parempaa. Tunnen monia onnettomia ydinperheitä, joissa kaikilla on elämänlaatu parantunut eron ja vuoroviikkoihin siirtymiseen jälkeen. Kun ennen vanhemmat ovat molemmat olleet täysin kypsiä toisiinsa, lapsiinsa ja arkeensa, joka ei koskaan muutu, vuoroviikoissa kumpikin vanhemmista saa lepoviikon ja lapsiakin tulee vain sopivasti ikävä viikossa, niin että jälleennäkeminen on aina ilahduttava. Ja viikon heitä jaksaa hoitaa hyväntuulisena, kun tietää, että sitten saa taas taukoa. Ydinperheessä lepoa ei tule ikinä ja arki alkaa ahdistaa, kun lapset ja se rasittava puoliso ovat AINA siinä, JOKA päivä.

Lepoviikko? Omista lapsista? Onko nykyään OMAT lapset rasitteita, joista tarvitsee lepoviikon? Kehdataan vielä kirjoittaa kuinka hyvä diili kaikille on, kun omia lapsia ei tarvitse hoitaa ja katsella viikkoa kauempaa, vaan saa tauon ja lepäillä. Oikein odotetaan, että lapset menee toiselle vanhemmalle, kun ahdistaa OMAT LAPSET...

Outoa tämä nykyaika.

Kaikkea sitä saa lukea täältä netistä ja ihmetellä omassa päässään taas hetken verran.

Itsekin tiedän myös useita isiä ja äitejä jotka hehkuttavat lapsivapaita viikkoja... Sitten on ydinperheiden vanhempia jotka vinkuvat että kuinka raskasta kaikki on ja lapsi ärsyttää.

Kyllä monesti miettii että rakastaako kukaan vanhempi oikeasti lapsiaan. Mulla ei vielä ole lapsia enkä ole varma uskallanko tehdä, tuleeko minustakin samanlainen itsekäs monsteri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen etävanhempi-isä ja lapset ovat luonani tasan puolet kaikesta ajasta. Silti minulla ei ole ollut mitään oikeuksia. Elatusmaksua joudun maksamaan, samoin kuin lapsilisät yksinhuoltajakorotuksineen menevät äidille jne.

Asumme toki niin, että lapset käyvät samaa koulua ja muutkin, kuten harrastukset säilyvät samassa paikassa.

Koulukyytiä en ole saanut lapsille, enkä muutakaan tukea.

Miten tuo on mahdollista?

Miten niin? Jos äiti on pienituloisen ja isä keski- tai suurituloinen, tottakai isä maksaa silloin elatusapua. Ei vuoroviikkoasuminen sitä poista. Jos lapsi on ollut äidillään kirjoilla, kuljetuksen saa kouluun vain äidin luota, jos sellaista tarvitsee. Miksi hyvätuloisen pitäisi saada mitään tukea, esim. asumistukea? Ei muutkaan keski- tai hyvätuloiset saa, oli lähi-, etä- tai mikä tahansa vanhempi.

Voi kuule, ei niitä tukia saa huonotuloinenkaan etävanhempi edes vuoroviikkoasumisessa. Kaikki lapsista saatavat tuet menevät lähivanhemmalle joka tapauksessa. Sinnittele siinä sitten... Ja luonnollisesti ero oli yksin lähivanhemman päätös.

Lapsivapaat ovat kyllä ihan parasta aikaa, voi omistautua parisuhteelle ja harrastuksille, eikä tarvitse katsella v****ilevia ja sotkevia teinejä. Jaksaa sitten paremmin sitä sirkusta, viikon kerrallaan.

Nyt vielä lakikin muuttuu tätä tukevaksi, ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuolle edelliselle kommentoijalle vielä kerron omasta tilanteesta hieman. Se, että yhteiselämä saman katon alla ei suju, ei tarkoita välttämättä sitä, että eron jälkeenkin tapellaan ihan koko ajan ja lapsia käytetään jonain koston välikappaleena. Meillä menee exän kanssa tosi hyvin nyt ja pystymme sopimaan sovussa lasten asioista. Tämä on paljon helpompaa nyt, kun minun ei tarvitse enää siivota hänen sotkujaan ja tuskailla hänen osallistumattomuuttaan kotitöihin, ei tarvitse maksella hänen laskujaan, minun ja lasten ei koskaan enää tarvitse nähdä häntä kännissä, ei tarvitse viihdyttää yhtäkään ryyppykaveria jne. Jos tällaisia ongelmia ei olisi koskaan ollut, olisimme vielä yhdessä. Nämä ongelmat eivät enää kosketa minua ja lapsia millään tavalla, joten miksi niistä tappelisimme. Mutta jos asuisimme yhdessä, todellakin siellä olis edelleen ne kotityöt ja laskut tappelun aiheina. 

Edelleen, et voi noilla perusteella väittää, ettei se voisi muilla toimia tai olla ylipäätään kovin voimakkaasti yhtään mitään mieltä. Et tiedä.

Meillä lapset ei ole asuneet vuoroviikoin, joten mä en voi väittää siitä puolesta yhtään mitään, ei ole kokemusta. Sinun pitäisi siis keskittyä kertomaan vain asioista, joista tiedät.

Mä tiedän, että aikuisten vuoroasuminen voi toimia. Tiedän myös, mitkä oli meidän avioeron syyt, eikä ne liity seksuaaliseen yhteensopimattomuuteen (luepa viestisi, osaatko yhtään enempää alentavasti kirjoittaa?). Aikuiset ihmiset voi eron jälkeen saada asiat toimimaan, vaikka eron syyt olisi olleet ihan oikeita.

Mä en asu exän kanssa yhdessä, en maksa hänen laskujaan. Meillä on asiat sovittu, kumpikin elää toisesta taloudellisesti riippumatonta elämää.

Edelleen en ole missään näin väittänytkään. Olen vain selittänyt, että suurimmalle osalle tuo ei ole vaihtoehto, vaikka sitä tässä nyt ainoana oikeana ratkaisuna tyrkytetään. 

Minun on vaan nyt vaikeaa ymmärtää, miksi ylipäätään olette eronneet, jos yhteisen kodin jakamisessa ei ole minkäänlaisia ongelmia. Enkä ymmärrä myöskään väitettäsi, että elätte toisistanne taloudelliseti riippumatonta elämää. Ehkä teillä on sitten rahaa pikkuisen enemmän, jos ei ole kertaakaan tarvinnut sopia, kumpi maksaa sähkölaskut ja kumpi vuokrat tai vastikkeet tai telkkarit ja pesukoneet. Sinun on ehkä mahdotonta ymmärtää, että monissa suhteissa tapellaan tällaisista ihan tyhmistä asioista, kun toinen ei vain kerta kaikkiaan hoida sitä omaa tonttiaan vaan siipeilee, minkä ehtii. Silloin yhteinen asunto ei vain ole vaihtoehto. En tiedä, mitkä teidän eronne syyt sitten ovat olleet, mutta kuulostaa kyllä aika heppoiselta erolta, jos mitään ongelmaa yhteiselossa ei ole koskaan ollut eikä ole vieläkään. 

Kuten sanoin, olemme toisistamme taloudellesi riippumattomia. Meillä on sovittu asiat, selkeästi, mistään laskuista ei kukaan riitele. Minulle tulee minun nimellä minun laskuni omaan nettipankkiin ja maksan ne, ex hoitaa kaiketi omansa. Ei kuulu minulle. Ei meillä ole yhteistä sähkölaskua tai vuokraa. Ei mitään sopimusta tai sitoumusta, joka olisi molempien nimissä, pois lukien keskinäinen sopimus lasten elatuksesta, johon on leivottu sisään exän osuus asumisen kuluista. Emme osta yhdessä telkkaria tai pesukonetta. Emme ole rikkaita, mutta toki elätän hyvin itseni ja lapseni (ja ex maksaa oman osansa).

Sun on vaikea ilmeisesti ymmärtää, että me emme asu yhdessä! Me näemme joskus enemmän (esim. lasten kevätjuhlissa nähty nyt harva se päivä), joskus menee viikkoja, ettei nähdä. Meillä on erilliset elämät, uudet kumppanit, kumpikin elää kuten haluaa. Paitsi ettå lasten kanssa ollessa se elämä tapahtuu samojen seinien sisällä ex-puolison kanssa, mutta eri aikaan.

Edelleen haluat otaksua jotain eromme syistä. Kun saamme asiat sujumaan? Mä itse koen, että se kertoo nimenomaan siitä, että ero on todella työstetty ja olemme kaksi aikuista ihmistä, jotka osaavat laittaa oman etunsa hetkeksi sivuun.

Olenko muuten väittänyt, että meidån yhteiselo sujui hyvin? Että kun astuttiin yhtä aikaa samassa taloudessa meillä meni hyvin? Tämå oli sun oletus, joka on täysin vailla todellisuuspohjaa.

Ja olen edelleen sitä mieltä, että kun sulla ei ole tästä mallista mitään tietoa tai kokemusta, et voi ottaa kantaa siihen, onnistuuko se monilla, harvoilla tai ei kenelläkään. Sitten voit kertoa näkemyksesi, kun olet testannut.