Lopultakin! Lasten vuoroviikkoasumisessa lapsi saa kaksi virallista osoitetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aikuisellakaan voi olla Suomessa kahta virallista kotia eli ihminen on kirjoilla vain yhdessä paikassa. Ei kukaan voi olla sekä turkulainen että salolainen yhtä aikaa. Miten yhtäkkiä joku lapsi sitten voi virallisesti asua kahdessa eri kunnassa ja kahdessa eri osoitteessa? Onko hän sitten tasavertaisesti Turun ja Salon lastenneuvolan asiakas (joissa on eri tietojärjestelmät ja käytänteet) ja saako hän sekä Turusta että Salosta päiväkotipaikan?

Eiköhän tarkoitus ole, että molemmat vanhemmat asuvat samassa kunnassa ja päiväkoti ja koulu pysyvät samoina, kuten muutkin palvelut.

Elämä ei mene aina niin, että voi asua ikuisesti Kajaanin Hetteenmäellä. Hyvin moni aikuinen joutuu muuttamaan työn perässä, ihan hallitus sitä velvoittaakin, että pitää muuttaa sinne missä töitä on. Mitä sitten käy lasten kahdelle viralliselle kodille, jos lapsilla on siis jo valmiiksi kaksi virallista kotia ja äiti jää Kajaaniin ja isä muuttaa työn perässä Ouluun? 

No siinä käy varmaankin niin, että tuossa vaiheessa ei enää ole käytössä vuoroviikkosysteemi (melko looginen seuraus), joten ei ole enää toista osoitettakaan. Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä? Eihän nykytilanteessakaan tuossa tapauksessa enää edes yritetä vuoroviikkoja vaan tapaamiset järjestetään jotenkin toisin. 

Vierailija kirjoitti:

On ihan tutkittu, että ihminen mieltää kodiksi yhden paikan kerrallaan.

On myös haastateltu vuoroviikkolapsia aikuisena, ja he sanovat samaa.

Lapset usein sanovat mitä aikuiset haluavat kuulla.

No entä sitten? Kyllähän tuossakin tapauksessa se toinen vuoroviikkokoti voi olla se koettu koti, joten mistä tämä kauhea haloo tästä täydellisestä kodittomuudesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aikuisellakaan voi olla Suomessa kahta virallista kotia eli ihminen on kirjoilla vain yhdessä paikassa. Ei kukaan voi olla sekä turkulainen että salolainen yhtä aikaa. Miten yhtäkkiä joku lapsi sitten voi virallisesti asua kahdessa eri kunnassa ja kahdessa eri osoitteessa? Onko hän sitten tasavertaisesti Turun ja Salon lastenneuvolan asiakas (joissa on eri tietojärjestelmät ja käytänteet) ja saako hän sekä Turusta että Salosta päiväkotipaikan?

Eiköhän tarkoitus ole, että molemmat vanhemmat asuvat samassa kunnassa ja päiväkoti ja koulu pysyvät samoina, kuten muutkin palvelut.

No ainakin täällä pk-seudulla on ihan tavallista, että eron jälkeen toinen joutuu asumaan Helsingissä ja toinen Espoossa, koska vuokra-asuntomarkkinat nyt on mitä on. Ei ole helppoa saada asuntoa ihan sieltä mistä haluaisi, jos ei ole paljon rahaa. Ja muutenkin koko pk-seutu on tavallaan yksi iso kaupunki, vaikka oikeasti on 4 eri kuntaa. 

Onko sitten myös tavallista, että tuossa tilanteessa otetaan vuoroviikkoasuminen käyttöön ja lapset kulkevat joka toinen viikko Espoosta Helsingissä koulussa? Ihan vakituisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on onnistunut tosi hyvin monta vuotta se, että vanhemmat vaihtaa kotia. Mun.on vaikea ymmärtää, mikä tässä pitäisi olla niin vaikeaa.

Lapset asuu siis koko ajan entisen ydinperheen kotona. Meillä vanhemmilla oli aluksi myös yhteinen vuokrayksiö, jossa vuoroteltiin myös. En tajua, miksi eri aikaan samoissa huoneissa asuminen olisi jotenkin epämiellyttävää. Ei ole. Myöhemmin tavatkin kumpikin uusi ihminen ja nykyjään lapsivapaa vietetään uuden kumppanin luona.

Mun koti, se ainoa oikea, on lasten luona. Mun elämä on heidän luona. En käy siellä kylässä, vaan menen kotiin. Joskus lasten toiveesta ollaan myös käyty uuden kumppanin luona yökylässä, se on heistä jännää. Lapsilta ei piiloteta mitään.

Ai miksi on epämiellyttävää? Entäpä jos erossa on ollut suurena tekijänä vaikka se, että toisella on uhkapeliongelma tai toinen laistaa jatkuvasti velvoitteistaan esim kotitöiden osalta? Mietipäs, mitähän ongelmia saattaa tulla tällaisessa tapauksessa, jos vielä jaetaan sama asunto eronkin jälkeen. 

Mitenkäs lasten luona on sinun kotisi, kun joka toinen viikko sinulla ei ole sinne mitään oikeutta mennä? Miten se on sinun kotisi, kun exäsi syö sinun sinne ostamasi ruoat ja vaihtaa tapetit sinulta kysymättä? Miten se on sinun kotisi, kun et voi kutsua miesystävääsi sinne? 

Me ollaan sovittu asioista. Exä ei vaihda tapettia ja miesystävän voi kutsua sinne, kuin myös exä naisystävänsä. Jääkaapista saa syödä ruoat. Voin mennä myös exän viikolla käymään, jos on jotain asiaa/syytä ja siitä sovitaan. Sama pätee toiseen suuntaan.

Tarkoitan omalla esimerkilläni sitä, että yhtä lailla tuo aikuisten vuoroasuminen voi toimia! Täällä kaikki toitottaa, että se on mahdotonta, ei voi, ei onnistu, ei ei ei. Ilman, että on kokemusta. Kyllä se voi toimia, jos sen haluaa toimivan, jos haluaa tehdä sen lasten vuoksi. Kummankin vanhemman pitää olla sitoutunut siihen, tietysti. Niin ei toimi, että toinen vain sitoutuu ja toinen tekee kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on onnistunut tosi hyvin monta vuotta se, että vanhemmat vaihtaa kotia. Mun.on vaikea ymmärtää, mikä tässä pitäisi olla niin vaikeaa.

Lapset asuu siis koko ajan entisen ydinperheen kotona. Meillä vanhemmilla oli aluksi myös yhteinen vuokrayksiö, jossa vuoroteltiin myös. En tajua, miksi eri aikaan samoissa huoneissa asuminen olisi jotenkin epämiellyttävää. Ei ole. Myöhemmin tavatkin kumpikin uusi ihminen ja nykyjään lapsivapaa vietetään uuden kumppanin luona.

Mun koti, se ainoa oikea, on lasten luona. Mun elämä on heidän luona. En käy siellä kylässä, vaan menen kotiin. Joskus lasten toiveesta ollaan myös käyty uuden kumppanin luona yökylässä, se on heistä jännää. Lapsilta ei piiloteta mitään.

Ai miksi on epämiellyttävää? Entäpä jos erossa on ollut suurena tekijänä vaikka se, että toisella on uhkapeliongelma tai toinen laistaa jatkuvasti velvoitteistaan esim kotitöiden osalta? Mietipäs, mitähän ongelmia saattaa tulla tällaisessa tapauksessa, jos vielä jaetaan sama asunto eronkin jälkeen. 

Mitenkäs lasten luona on sinun kotisi, kun joka toinen viikko sinulla ei ole sinne mitään oikeutta mennä? Miten se on sinun kotisi, kun exäsi syö sinun sinne ostamasi ruoat ja vaihtaa tapetit sinulta kysymättä? Miten se on sinun kotisi, kun et voi kutsua miesystävääsi sinne? 

Me ollaan sovittu asioista. Exä ei vaihda tapettia ja miesystävän voi kutsua sinne, kuin myös exä naisystävänsä. Jääkaapista saa syödä ruoat. Voin mennä myös exän viikolla käymään, jos on jotain asiaa/syytä ja siitä sovitaan. Sama pätee toiseen suuntaan.

Tarkoitan omalla esimerkilläni sitä, että yhtä lailla tuo aikuisten vuoroasuminen voi toimia! Täällä kaikki toitottaa, että se on mahdotonta, ei voi, ei onnistu, ei ei ei. Ilman, että on kokemusta. Kyllä se voi toimia, jos sen haluaa toimivan, jos haluaa tehdä sen lasten vuoksi. Kummankin vanhemman pitää olla sitoutunut siihen, tietysti. Niin ei toimi, että toinen vain sitoutuu ja toinen tekee kiusaa.

"En tajua, miksi eri aikaan samoissa huoneissa asuminen olisi jotenkin epämiellyttävää. Mun on vaikeaa ymmärtää, mikä tässä pitäisi olla niin vaikeaa." 

Eihän kukaan ole tässä sanonutkaan, että tuo ei kenelläkään koskaan missään tapauksessa voisi toimia, vaan pointti on se, että useimmilla se nyt ei vain toimi, koska on erottu ihan oikeista syistä.

Juu, hienoa, että teillä sujuu, mutta tuossa mielestäni annoin parikin syytä, joiden takia ylipäätään niitä eroja tulee, joten ei pitäisi olla mitenkään yllätys, että samoista asioista pitäisi sitten tapella eron jälkeenkin yhteisessä kämpässä. Jos ainoa syy eroon on se, että puoliso ei enää seksuaalisesti nappaa ja molemmat haluavat kokeilla jotain muuta, ei kai tuossa mitään ongelmia tulekaan. Toisilla ne eron syyt nyt vain on sellaisia, että yhteiselämä ei kertakaikkiaan ole mahdollinen ja sitä on tosissaan yritetty. 

13 sivua vääntöä aiheesta josta löysin Googlella yhden uutisen jonka mukaan vuoroviikkoasumista aletaan kesän jälkeen tutkimaan jotta voidaan saada tarkempaa tietoa mahdollisista kustannusvaikutuksista.

Ei taida tosta "uudistuksesta" olla viela aikoihin apua ainakaan meidän vuoroviikkolapsille.

Ja tuolle edelliselle kommentoijalle vielä kerron omasta tilanteesta hieman. Se, että yhteiselämä saman katon alla ei suju, ei tarkoita välttämättä sitä, että eron jälkeenkin tapellaan ihan koko ajan ja lapsia käytetään jonain koston välikappaleena. Meillä menee exän kanssa tosi hyvin nyt ja pystymme sopimaan sovussa lasten asioista. Tämä on paljon helpompaa nyt, kun minun ei tarvitse enää siivota hänen sotkujaan ja tuskailla hänen osallistumattomuuttaan kotitöihin, ei tarvitse maksella hänen laskujaan, minun ja lasten ei koskaan enää tarvitse nähdä häntä kännissä, ei tarvitse viihdyttää yhtäkään ryyppykaveria jne. Jos tällaisia ongelmia ei olisi koskaan ollut, olisimme vielä yhdessä. Nämä ongelmat eivät enää kosketa minua ja lapsia millään tavalla, joten miksi niistä tappelisimme. Mutta jos asuisimme yhdessä, todellakin siellä olis edelleen ne kotityöt ja laskut tappelun aiheina. 

Vierailija kirjoitti:

Ja tuolle edelliselle kommentoijalle vielä kerron omasta tilanteesta hieman. Se, että yhteiselämä saman katon alla ei suju, ei tarkoita välttämättä sitä, että eron jälkeenkin tapellaan ihan koko ajan ja lapsia käytetään jonain koston välikappaleena. Meillä menee exän kanssa tosi hyvin nyt ja pystymme sopimaan sovussa lasten asioista. Tämä on paljon helpompaa nyt, kun minun ei tarvitse enää siivota hänen sotkujaan ja tuskailla hänen osallistumattomuuttaan kotitöihin, ei tarvitse maksella hänen laskujaan, minun ja lasten ei koskaan enää tarvitse nähdä häntä kännissä, ei tarvitse viihdyttää yhtäkään ryyppykaveria jne. Jos tällaisia ongelmia ei olisi koskaan ollut, olisimme vielä yhdessä. Nämä ongelmat eivät enää kosketa minua ja lapsia millään tavalla, joten miksi niistä tappelisimme. Mutta jos asuisimme yhdessä, todellakin siellä olis edelleen ne kotityöt ja laskut tappelun aiheina. 

Edelleen, et voi noilla perusteella väittää, ettei se voisi muilla toimia tai olla ylipäätään kovin voimakkaasti yhtään mitään mieltä. Et tiedä.

Meillä lapset ei ole asuneet vuoroviikoin, joten mä en voi väittää siitä puolesta yhtään mitään, ei ole kokemusta. Sinun pitäisi siis keskittyä kertomaan vain asioista, joista tiedät.

Mä tiedän, että aikuisten vuoroasuminen voi toimia. Tiedän myös, mitkä oli meidän avioeron syyt, eikä ne liity seksuaaliseen yhteensopimattomuuteen (luepa viestisi, osaatko yhtään enempää alentavasti kirjoittaa?). Aikuiset ihmiset voi eron jälkeen saada asiat toimimaan, vaikka eron syyt olisi olleet ihan oikeita.

Mä en asu exän kanssa yhdessä, en maksa hänen laskujaan. Meillä on asiat sovittu, kumpikin elää toisesta taloudellisesti riippumatonta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Ei toimi. Miehellähän voi olla jo nk uusperhe. Eron jälkeen mulla on oma koti ja miehellä omansa. Senpä takia en kannata viikkovja viikko systeemiä vaan joka toinen vl isä systeemiä ja arkena sovittaessa.

Miksi se on isä, joka saa lapsen vain joka toinen viikonloppu? Entä jos se olisitkin sinä? Kannatatko sitä mallia silloinkin. Siis siinä tapauksessa, että molemmat vanhemmat haluavat olla lapsen kanssa yhtä paljon. 

Su 2.6.2019 IL

Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelmasta löytyy merkittävä kirjaus. Hallitus virallistaa vuorovanhemmuuden lainsäädännössä siten, että jatkossa lapset voivat saada kaksi tasavertaista kotiosoitetta.

– Mahdollistetaan lapselle kaksi tasavertaista osoitetta, hallitusohjelmaan on kirjattu.

Sosiaali- ja terveysministeriön alainen työryhmä selvitti lasten vuoroasumisen juridisia puolia viime vuonna. Työryhmän mukaan lapsen etua toteuttavan vuoroasumisjärjestelyn toteutuminen edellyttää paljon säädösmuutoksia etuus- ja palvelulainsäädännössä.

Työryhmä suositteli näihin uudistuksiin ryhtymistä.

Rinteen hallitus toteuttaa uudistuksen.

Ilouutinen varmasti monelle etävanhemmalle, joka vuoroviikoin ollut lastensa huoltaja.

Sensijaan lähivanhempi, joka nyt menettää aseman ”yksinhuoltajana”, voipi olla eri mieltä; onhan kaikki tuki mennyt hänelle.

Ja narina alkoi jo. Tuttu vuoroviikkoäiti (lähi) itkee, ettei hänellä ole sitten varaa pitää lapsiaan kahta viikkoa kuukaudesta, jos joitakin tukia joutuu jakamaan etän kanssa.

Työssäkäyvä ihminen kyseessä kuitenkin, että silleen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aikuisellakaan voi olla Suomessa kahta virallista kotia eli ihminen on kirjoilla vain yhdessä paikassa. Ei kukaan voi olla sekä turkulainen että salolainen yhtä aikaa. Miten yhtäkkiä joku lapsi sitten voi virallisesti asua kahdessa eri kunnassa ja kahdessa eri osoitteessa? Onko hän sitten tasavertaisesti Turun ja Salon lastenneuvolan asiakas (joissa on eri tietojärjestelmät ja käytänteet) ja saako hän sekä Turusta että Salosta päiväkotipaikan?

Eiköhän tarkoitus ole, että molemmat vanhemmat asuvat samassa kunnassa ja päiväkoti ja koulu pysyvät samoina, kuten muutkin palvelut.

No ainakin täällä pk-seudulla on ihan tavallista, että eron jälkeen toinen joutuu asumaan Helsingissä ja toinen Espoossa, koska vuokra-asuntomarkkinat nyt on mitä on. Ei ole helppoa saada asuntoa ihan sieltä mistä haluaisi, jos ei ole paljon rahaa. Ja muutenkin koko pk-seutu on tavallaan yksi iso kaupunki, vaikka oikeasti on 4 eri kuntaa. 

Onko sitten myös tavallista, että tuossa tilanteessa otetaan vuoroviikkoasuminen käyttöön ja lapset kulkevat joka toinen viikko Espoosta Helsingissä koulussa? Ihan vakituisesti? 

Meillä lasten koulumatka minun luotani on 20 km ja isältä 1 km. Vien lapset aamuisin töihin mennessäni ja he tulevat iltapäivällä bussilla kotiin. Eri kunnissa siis asutaan ja lapset vuoroviikoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Minulle ei olisi ok, näin aikuisenakaan.

Aha. Eli mieluummin tapaamiset vain joka toinen viikonloppu vai kielletäänkö eroaminen kokonaan? 

Ei toki kokonaan voida kieltää, mutta huomattavasti hankalammaksi eroaminen kannattaisi tehdä. Esim. 10 000 € lisävero kummallekin vanhemmalle eron sattuessa voisi saada vähän järkeä päähän näille itsekkäille eroajille. Suurin osa eroista on kuitenkin lapsille haitaksi.

Jessus, mikä aivopieru. Juu, ne narkkiväkivalta-alkoholistiperheiden lapset varmaankin arvostaisivat kovasti tällaista systeemiä. Järjenkäyttö sallittu. 

Osaatko sanoa mikä osuus eroavista vanhemmista on väkivaltaisia alkoholistinarkkareita? Tuskin kovin iso. Ja jos tuo ehdottamani sanktio olisi voimassa, saisi se näidenkin hirviövanhempien puolisot miettimään vähän tarkemmin jo etukäteen, kannattaako lapsia siihen liittoon tehdä. Kokonaisvaikutus yhteiskunnalliseen hyvinvointiin olisi aivan varmasti positiivinen.

Jeee!!!  Paras uutinen pitkään aikaan! Niin pitkään olen joutunut tappelemaan eksän kanssa lasten asioista ja joutunut aina alistumaan pirttihimun käyttäessä lähivanhemman asemaa kiristyskeinona.

Kyllä mua ainakin alkoi melkein itkettää, kun yksi 5-vuotias lapsi kertoi mulle surullisin silmin hiekkalaatikolla, että hänelläpä on kaksi kotia. Toinen on isän koti ja toinen äidin. Sai sen kuulostamaan siltä, että itse olisi vain vieraana noissa kodeissa. Toinen 7-v. eroperheen tyttö oli myös hyvin puhelias ja avautui spontaanisti minulle, lähes tuntemattomalle ihmiselle, omista ulkopuolisuuden tunteistaan kun isälle oli syntynyt uusi vauva ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Minulle ei olisi ok, näin aikuisenakaan.

Aha. Eli mieluummin tapaamiset vain joka toinen viikonloppu vai kielletäänkö eroaminen kokonaan? 

Ei toki kokonaan voida kieltää, mutta huomattavasti hankalammaksi eroaminen kannattaisi tehdä. Esim. 10 000 € lisävero kummallekin vanhemmalle eron sattuessa voisi saada vähän järkeä päähän näille itsekkäille eroajille. Suurin osa eroista on kuitenkin lapsille haitaksi.

Jessus, mikä aivopieru. Juu, ne narkkiväkivalta-alkoholistiperheiden lapset varmaankin arvostaisivat kovasti tällaista systeemiä. Järjenkäyttö sallittu. 

Osaatko sanoa mikä osuus eroavista vanhemmista on väkivaltaisia alkoholistinarkkareita? Tuskin kovin iso. Ja jos tuo ehdottamani sanktio olisi voimassa, saisi se näidenkin hirviövanhempien puolisot miettimään vähän tarkemmin jo etukäteen, kannattaako lapsia siihen liittoon tehdä. Kokonaisvaikutus yhteiskunnalliseen hyvinvointiin olisi aivan varmasti positiivinen.

Ehdotuksesi on sairas, melkeinpä sadistinen. Ei tarvitse olla edes väkivaltainen alkoholistinarkki, ja silti se yhteiselämä voi olla sellaista, että se aiheuttaa lapsille suoraa haittaa. Me ei exän kanssa tapeltu lasten kuullen, mutta kyllä he aisti sen että meidän välit on huonot ja se kaikki vaikutti myös heihin - negatiivisesti. 

Sinun ideasi jos toteutettaisiin, toisi sen mukanaan melkoisen aallon ainakin mielenterveysongelmia niin lapsille kuin vanhemmille,  ja varmaan perhesurmiakin yms. kun ei olisi varaa erota ja tilanteet perheissä eskaloituisi sitä myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, miksi nuo vuoroviikkovanhemmat haluavan laittaa lapsensa kärsimään. Mikseivät itse vaihda kotia viikottain?

Ja jatketaan samaa katkeruutta, mikä oli yhdessä asuessa? Joo ei kiitos. Meillä ihan takuulla minä siivoaisin miehen jälkiä ja olisin helvetin kiukkuinen edelleen. Siksi me erottiin; ei haluta jakaa kotia vaan asua kaukana toisistamme ja olla tekemisissä mahdollisimman vähän. Ei tulis yhtään mitään, jos yhä pitäis jakaa huonekalut, siivoukset sun muut.

Kiinnostaisi kuulla kaikilta teiltä, jotka olette huonoissa väleissä exienne kanssa, miksi ihmeessä teitte liittoon lapsia? En voi uskoa, että miehet kuin salamaniskusta olisivat muuttuneet kylmiksi, vastuuttomiksi, valehteleviksi sottapytyiksi, jos he eivät aiemmin sellaisia olleet. Puhuitteko ollenkaan käytännön asioista ennen lasten syntymää? Olitteko todella niin sokeita, ettette osanneet ennakoida ongelmia? Ajattelitteko että lapsi korjaa huonoissa kantimissa olevan suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla kaikilta teiltä, jotka olette huonoissa väleissä exienne kanssa, miksi ihmeessä teitte liittoon lapsia? En voi uskoa, että miehet kuin salamaniskusta olisivat muuttuneet kylmiksi, vastuuttomiksi, valehteleviksi sottapytyiksi, jos he eivät aiemmin sellaisia olleet. Puhuitteko ollenkaan käytännön asioista ennen lasten syntymää? Olitteko todella niin sokeita, ettette osanneet ennakoida ongelmia? Ajattelitteko että lapsi korjaa huonoissa kantimissa olevan suhteen?

Teimme lapsia 10 aviovuoden jälkeen. Ei, en osannut ennakoida, että mies vaihtaa minut lennosta toiseen 20 aviovuoden jälkeen.