Lopultakin! Lasten vuoroviikkoasumisessa lapsi saa kaksi virallista osoitetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, miksi nuo vuoroviikkovanhemmat haluavan laittaa lapsensa kärsimään. Mikseivät itse vaihda kotia viikottain?

Viuoroviikkoperheissä jaksaminen on usein parempaa. Tunnen monia onnettomia ydinperheitä, joissa kaikilla on elämänlaatu parantunut eron ja vuoroviikkoihin siirtymiseen jälkeen. Kun ennen vanhemmat ovat molemmat olleet täysin kypsiä toisiinsa, lapsiinsa ja arkeensa, joka ei koskaan muutu, vuoroviikoissa kumpikin vanhemmista saa lepoviikon ja lapsiakin tulee vain sopivasti ikävä viikossa, niin että jälleennäkeminen on aina ilahduttava. Ja viikon heitä jaksaa hoitaa hyväntuulisena, kun tietää, että sitten saa taas taukoa. Ydinperheessä lepoa ei tule ikinä ja arki alkaa ahdistaa, kun lapset ja se rasittava puoliso ovat AINA siinä, JOKA päivä.

Et tainnut ymmärtää kysymyksen pointtia. Miksi lapsella pitää olla kaksi "kotia" ja olla heittopussina? Miksi lapsi ei voi asua yhdessä paikassa, ja vanhemmat olla siellä vuoroviikoin?

Kustannussyistä varmaankin. Tuohan vaatisi käytännössä kolme asuntoa: lasten, isän ja äidin. Nykysysteemissä selvitään kahdella: isän ja äidin. Eropari tuskin haluaa jakaa asuntoja keskenään.

Sinähän sen sanoit. Lapsia ei tässä ajatella yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä tässä ketjussa on nimenomaan vanhemmuuden tasaaminen. Nyt toinen vanhemmista on ollut sätkynukke ja pelkkä maksaja.

Miten sovitaan. Joka toinen vl isä ja kerran viikossa arkena. Voi sopia vaikka vl kun on jotain menoa. Lomiahan koululaisilla on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä tässä ketjussa on nimenomaan vanhemmuuden tasaaminen. Nyt toinen vanhemmista on ollut sätkynukke ja pelkkä maksaja.

Miten sovitaan. Joka toinen vl isä ja kerran viikossa arkena. Voi sopia vaikka vl kun on jotain menoa. Lomiahan koululaisilla on paljon.

Siis vaikka 2 vl perätysten ja arkena välillä pari pvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Minusta taas on absurdi ajatus, että lapsilla on oma koti ja vanhemmilla omansa, jonne lapset eivät tule koskaan. 

Mutta se on ihan ok, että lapsilla ei ole yhtään kotia, mutta he vierailevat vanhempiensa kodeissa?

Mutta kun sun väite on väärä. Minun koti on lasten koti, ja isän koti on myös lasten koti. Molemmissa on heille omat huoneet, sängyt, tavarat jne. Heillä on kaksi kotia, vaikka sinä väittäisit mitä. 

Koti on kokijan mielessä eikä ole mitenkään epätavallista, että erolapsi kokee ettei hänellä ole enää omaa kotia. Onko hotellihuone sinulle koti, jos siellä on sänky ja saat tavarasi mukaasi sinne?

Mihin perustat väitteesi että moni erolapsi kokee noin? Ihan oikeasti kiinnostaa jos tiedät tälläisiä tutkimuksia. 

Kuitenkin, minulle on tärkeintä se mitä MINUN lapseni kokevat. Ja sen eteen on tehty kyllä työtä, että he todellakin kokevat, että HEILLÄ on kaksi kotia. Ja se toinen koti ei tässä kohtaa tosiaan ole verrattavissa mihinkään hotelliin. 

Ennemmin sitten voisi tehdä vertauksen vaikka mökkiin: koenko että mökki on myös minun kotini, vaikka minulla on toinenkin tönö toisaalla; tönö jossa asun suurimman osan vuodesta. Ja vastaus on kyllä, kyllä koen myös sen mökin olevan toinen kotini. 

Entäpä sitten, kun sinne mökille muuttaisi sinulle vieraita ihmisiä, joiden kanssa sinun pitäisi joka toinen viikko olla olevinasi yhtä perhettä? 

mihinkäs tämä liittyy? Tässä puhutaan vuoroviikkoasumisesta. Uusperhekuvioille voitte perustaa toisen ketjun. Nämä kun eivät ole synonyymejä, vaikka tyhmempi ehkä niin kuvittelee. 

Ja jos ajatellaan tuota uusperhenäkökulmaa, niin olisihan se varmaan lapselle vielä hämmentävämpää ja karumpaa, että lapset ovat jossain erillisessä asunnossa ja sitten joka toinen viikko äiti muuttaa omaan kotiin, jossa onkin toinen perhe. Sanoisin, että siinä vasta lapselle olisi kova pala. Elää jossain säilytysasunnossa ja äiti jatkaa elämäänsä muualla vieraiden ihmisten kanssa. 

Lapsen isällä täytyy olla koti ellei oo sitten irtolainen. Monestihan se on niin että on nk uusperhe. Sinun minun ja ehkä yhteinen lapsi ellei pulla oo jo uunissa. Siinä sitten isä ja kumppani sovittelee kuka missäkin nukkuu.

Äidin koti ja isän koti. Mikä se kolmas "koti" on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Ei toimi. Miehellähän voi olla jo nk uusperhe. Eron jälkeen mulla on oma koti ja miehellä omansa. Senpä takia en kannata viikkovja viikko systeemiä vaan joka toinen vl isä systeemiä ja arkena sovittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroasuminen on hyvä ratkaisu juuri siksi, että lapsi saa pitää molemmat vanhempansa arjessa tasapuolisesti. IHMISET tekevät kodin, ei seinät. Lapsille kahden kodin malli on täysin luonnollinen järjestely, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Tärkeintä on rakastavien vanhempien läsnäolo ja huolenpito.

Samaa mieltä! Meillä isästä tuli vihdoin läsnäoleva ja osallistuva vanhempi eron jälkeen, kun ollaan huolehdittu lapsista vuoroviikoin. Lapsemme ovat teini-ikäisiä ja ovat olleet tyytyväisiä.

Olisi kyllä kiva tietää, että mikä muu muuttuu kuin yksi osoite kahdeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Minusta taas on absurdi ajatus, että lapsilla on oma koti ja vanhemmilla omansa, jonne lapset eivät tule koskaan. 

Mutta se on ihan ok, että lapsilla ei ole yhtään kotia, mutta he vierailevat vanhempiensa kodeissa?

Mutta kun sun väite on väärä. Minun koti on lasten koti, ja isän koti on myös lasten koti. Molemmissa on heille omat huoneet, sängyt, tavarat jne. Heillä on kaksi kotia, vaikka sinä väittäisit mitä. 

Koti on kokijan mielessä eikä ole mitenkään epätavallista, että erolapsi kokee ettei hänellä ole enää omaa kotia. Onko hotellihuone sinulle koti, jos siellä on sänky ja saat tavarasi mukaasi sinne?

Mihin perustat väitteesi että moni erolapsi kokee noin? Ihan oikeasti kiinnostaa jos tiedät tälläisiä tutkimuksia. 

Kuitenkin, minulle on tärkeintä se mitä MINUN lapseni kokevat. Ja sen eteen on tehty kyllä työtä, että he todellakin kokevat, että HEILLÄ on kaksi kotia. Ja se toinen koti ei tässä kohtaa tosiaan ole verrattavissa mihinkään hotelliin. 

Ennemmin sitten voisi tehdä vertauksen vaikka mökkiin: koenko että mökki on myös minun kotini, vaikka minulla on toinenkin tönö toisaalla; tönö jossa asun suurimman osan vuodesta. Ja vastaus on kyllä, kyllä koen myös sen mökin olevan toinen kotini. 

Entäpä sitten, kun sinne mökille muuttaisi sinulle vieraita ihmisiä, joiden kanssa sinun pitäisi joka toinen viikko olla olevinasi yhtä perhettä? 

Olen erolapsi ja minulla on maailman parhaat äiti- ja isäpuoli. En minä oikein muuta osaa sanoa. Kukaan ei ole koskaan vaatinut minua olemaan kuin yhtä perhettä. Ihan omaan tahtiin on saanut tutustua, ottaa kontaktia tai olla ottamatta. Ja samalla tavalla ärsyttää asiat tai ei ärsytä kuin missä tahansa muussakin ihmissuhteessa. Minulle nämä on vain ihmissuhteita lisää, joka on loppupeleissä rikkaus. Ja minun lapsille se on tarkoittanut extrapappaa ja extramummia, eli win-win siinäkin suhteessa. 

Se aika mitä muistan meidän lapsuuden ydinperheestä, taas ei ollut kovinkaan hohdokasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Minulle ei olisi ok, näin aikuisenakaan.

Aha. Eli mieluummin tapaamiset vain joka toinen viikonloppu vai kielletäänkö eroaminen kokonaan? 

Ei toki kokonaan voida kieltää, mutta huomattavasti hankalammaksi eroaminen kannattaisi tehdä. Esim. 10 000 € lisävero kummallekin vanhemmalle eron sattuessa voisi saada vähän järkeä päähän näille itsekkäille eroajille. Suurin osa eroista on kuitenkin lapsille haitaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Minusta taas on absurdi ajatus, että lapsilla on oma koti ja vanhemmilla omansa, jonne lapset eivät tule koskaan. 

Mutta se on ihan ok, että lapsilla ei ole yhtään kotia, mutta he vierailevat vanhempiensa kodeissa?

Mutta kun sun väite on väärä. Minun koti on lasten koti, ja isän koti on myös lasten koti. Molemmissa on heille omat huoneet, sängyt, tavarat jne. Heillä on kaksi kotia, vaikka sinä väittäisit mitä. 

Koti on kokijan mielessä eikä ole mitenkään epätavallista, että erolapsi kokee ettei hänellä ole enää omaa kotia. Onko hotellihuone sinulle koti, jos siellä on sänky ja saat tavarasi mukaasi sinne?

Mihin perustat väitteesi että moni erolapsi kokee noin? Ihan oikeasti kiinnostaa jos tiedät tälläisiä tutkimuksia. 

Kuitenkin, minulle on tärkeintä se mitä MINUN lapseni kokevat. Ja sen eteen on tehty kyllä työtä, että he todellakin kokevat, että HEILLÄ on kaksi kotia. Ja se toinen koti ei tässä kohtaa tosiaan ole verrattavissa mihinkään hotelliin. 

Ennemmin sitten voisi tehdä vertauksen vaikka mökkiin: koenko että mökki on myös minun kotini, vaikka minulla on toinenkin tönö toisaalla; tönö jossa asun suurimman osan vuodesta. Ja vastaus on kyllä, kyllä koen myös sen mökin olevan toinen kotini. 

Ja jos ajatellaan tuota uusperhenäkökulmaa, niin olisihan se varmaan lapselle vielä hämmentävämpää ja karumpaa, että lapset ovat jossain erillisessä asunnossa ja sitten joka toinen viikko äiti muuttaa omaan kotiin, jossa onkin toinen perhe. Sanoisin, että siinä vasta lapselle olisi kova pala. Elää jossain säilytysasunnossa ja äiti jatkaa elämäänsä muualla vieraiden ihmisten kanssa. 

Nimenomaan. Olisipa tosi lapsiystävällistä! Eikun.... sairasta se olisi. Huomaa että asioista puhuu ihmiset, jotka ei niistä mitään ymmärrä / joilla ei mitään henkilökohtaista kokemusta asiasta ole. 

Tottakai eroperheen elämästä saa juuri niin p*skaa kuin haluaa, ihan niinkuin ydinperheenkin elämästä. Se kaikki tosiaan riippuu niistä aikuisista. Perheitä on erilaisia, meidän yhteiskunnassa suvaitaan jo kaikenlaisia perheitä - paitsi eroperheitä. On esim. ok hankkia lapsia yksin, sateenkaariperheeseen, apilaperheeseen (jossa useampi vanhempi) jne, mutta auta armias jos mies ja nainen EROAA kun heillä on yhteisiä lapsia, niin se on kyllä maailmanloppu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, miksi nuo vuoroviikkovanhemmat haluavan laittaa lapsensa kärsimään. Mikseivät itse vaihda kotia viikottain?

Viuoroviikkoperheissä jaksaminen on usein parempaa. Tunnen monia onnettomia ydinperheitä, joissa kaikilla on elämänlaatu parantunut eron ja vuoroviikkoihin siirtymiseen jälkeen. Kun ennen vanhemmat ovat molemmat olleet täysin kypsiä toisiinsa, lapsiinsa ja arkeensa, joka ei koskaan muutu, vuoroviikoissa kumpikin vanhemmista saa lepoviikon ja lapsiakin tulee vain sopivasti ikävä viikossa, niin että jälleennäkeminen on aina ilahduttava. Ja viikon heitä jaksaa hoitaa hyväntuulisena, kun tietää, että sitten saa taas taukoa. Ydinperheessä lepoa ei tule ikinä ja arki alkaa ahdistaa, kun lapset ja se rasittava puoliso ovat AINA siinä, JOKA päivä.

Miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia rasittavan puolison kanssa? Tai ylipäätään mennyt yhteen hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää kuluja veronmaksajille. Jos toinen koti on 700 km päässä, koulukuljetukset lentokoneella tulee yhteiskunnalle tosi kalliiksi. Lähikouluperiaate tietysti mahdollistaisi lapsen vaihtamaaan koulua viikon välein? Tai kulkemaan lentokoneella?

No jos on vuoroviikot, niin tuskinpa on etäisyyttä ihan noin paljon ja koulukin pysyy kuule ihan siinä yhdessä. Järjenkäyttö on sallittua. Kyse on lähinnä lapsilisän reilummasta jakamisesta tasan vanhempien kesken.

Lapsilisä on ihan lillukanvarsi tässä kaikessa, asumistukikulut tulevat taas nousemaan kun monilapsisen perheen eronneet vanhemmat haluavat kumpikin asua neljä huonetta + makkari asunnoissa että lapsille on molemmissa kodeissa varmasti omat huoneet ja yhteiskunta maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen etävanhempi-isä ja lapset ovat luonani tasan puolet kaikesta ajasta. Silti minulla ei ole ollut mitään oikeuksia. Elatusmaksua joudun maksamaan, samoin kuin lapsilisät yksinhuoltajakorotuksineen menevät äidille jne.

Asumme toki niin, että lapset käyvät samaa koulua ja muutkin, kuten harrastukset säilyvät samassa paikassa.

Koulukyytiä en ole saanut lapsille, enkä muutakaan tukea.

Tämä lakimuutos ei vaikuta elatusmaksuihin millään tavalla. Mikäli tulotasonne olisi suht tasaiset et olisi niitä tuossa teidän tilanteessa joutunut maksamaan koska niiden maksu katsotaan sen perusteella missä ne lapset todellisuudessa ovat, ei osoitteen perusteella. Eli maksat jatkossakin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, miksi nuo vuoroviikkovanhemmat haluavan laittaa lapsensa kärsimään. Mikseivät itse vaihda kotia viikottain?

Jotku vanhemmat on ymmärtäneetkin tehdä näin, mutta harvassa nämä on, jotka laittaa oikeasti lapsen edun oman etunsa edelle.

Ja sivusta seurattuna: Raskasta tuntuu aikuisillekkin olevan tuo viikottainen kodin vaihtaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää kuluja veronmaksajille. Jos toinen koti on 700 km päässä, koulukuljetukset lentokoneella tulee yhteiskunnalle tosi kalliiksi. Lähikouluperiaate tietysti mahdollistaisi lapsen vaihtamaaan koulua viikon välein? Tai kulkemaan lentokoneella?

No jos on vuoroviikot, niin tuskinpa on etäisyyttä ihan noin paljon ja koulukin pysyy kuule ihan siinä yhdessä. Järjenkäyttö on sallittua. Kyse on lähinnä lapsilisän reilummasta jakamisesta tasan vanhempien kesken.

Ja asumis- ynnä muiden tukien.

Tukia, tukia, tukia. Miksi köyhät lisääntyy?

Yhden vanhemman tuet laskevat, toisen nousevat. About plus-miinus-nolla yhteiskunnan kannalta, mutta vanhempien osalta reilu meininki. Luulisi tyhmemmänkin tajuavan.

Lapsilisä menee varmaan jakoon mutta yh-korotuksen saa molemmat eikä sen toisen vanhemman asumistuen nousua kompensoida ottamalla toiselta pois vaan asumistuki kyseisistä lapsista maksetaan sitten jatkossa tuplana. 

Vierailija kirjoitti:

Nythän sitten poistuu myös lapsilisän yksinhuoltajakorotus. Ei ole yksinhuoltajaa kun lapsella on kaksi virallista osoitetta. Hyvä niin.

Näistä ei varmaan ole vielä tarkkaa tietoa. Saa nähdä mikä on lopullinen tulkinta.. Onko se niin että lapsella on jatkossa sitten kaksi yksinhuoltajavanhempaa vai eikö kumpikaan enää saa korotusta. 

Vierailija kirjoitti:

Parannetaan vuorovanhemmuusperheiden asemaa asumistuessa ja muussa sosiaaliturvassa. Tuo edellämainittu seisoo uudessa hallitusohjelmassa.

Eli varmaankin myös lapsilisät puoliksi, varsinkin useampilapsisten perheissä? Ja tuskin yksinhuoltajakorotuksiakaan silloin maksetaan.

Miten puolikkaat tuet parantaa kenenkään asemaa? Jos tuo on kirjaus niin tuet aiotaan maksaa molempiin perheisiin joka tarkoittaa sitä että paperilla vuoroviikkoasujien määrä tulee hyvin nopeasti nousemaan, kyllä ne tuet kelpaa  molemmille vaikka lapset asuisi vain toisen luona. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka ne koulumatkat käytännössä järjestetään? Jos toinen vanhempi asuu esim. viereisessä kaupungissa? Seutulippuja lapsille? Taksi joka päivä edes takaisin 30 km? Kalliiksi tulee.

Kai siinä on pakko olla joku asetus kuitenkin että perhe valitsee kumpi lapsen osoitteista on se jonka mukaan lähikoulu valitaan ja toisen kodin kuljetuksen hoitaa jatkossakin vanhemmat itse. 

Mikäli vuoroviikkoasumista jatkossa tuetaan voimakkaammin niin samaan aikaan pitää kyllä asettaa niille vuoroviikkoasujien vanhemmille velvotteita mm asuinpaikan valinnassa siten että vuoroviikkoasuminen ylipäätään onnistuu ja on järkevää.