Lopultakin! Lasten vuoroviikkoasumisessa lapsi saa kaksi virallista osoitetta.

Eikös se olis kuitenkin parasta kaikille osapuolille

, ettei erottaisi niin helposti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Minusta taas on absurdi ajatus, että lapsilla on oma koti ja vanhemmilla omansa, jonne lapset eivät tule koskaan. 

Mutta se on ihan ok, että lapsilla ei ole yhtään kotia, mutta he vierailevat vanhempiensa kodeissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Harvalla on varaa pitää 2 kotia. Ja entäs sitten kun löytää uuden kumppanin jolla mahdollisesti hänelläkin lapsia? Asutaan erillään ikuisesti? Sitten onkin jo kolme kotia.

Lapset eivät ole lapsia ikuisesti. Ei tuosta tule kuin 1,5 kotia per vanhempi ja oman kodin suhteen voi tyytyä pieneen ja halpaan kuten selitin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Minusta taas on absurdi ajatus, että lapsilla on oma koti ja vanhemmilla omansa, jonne lapset eivät tule koskaan. 

Mutta se on ihan ok, että lapsilla ei ole yhtään kotia, mutta he vierailevat vanhempiensa kodeissa?

Mutta kun sun väite on väärä. Minun koti on lasten koti, ja isän koti on myös lasten koti. Molemmissa on heille omat huoneet, sängyt, tavarat jne. Heillä on kaksi kotia, vaikka sinä väittäisit mitä. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös se olis kuitenkin parasta kaikille osapuolille

, ettei erottaisi niin helposti?

Sinä voit sitten tehdä ihan oman ketjun siitä, mikä on hyväksyttävä syy eroon. Tässä puhutaan nyt tapauksista, joissa on jo erottu. 

Vierailija kirjoitti:

Julmimmat kommentit tähän asiaan liittyen tulee aina niiltä, jotka itse elävät siinä onnettomassa kulissiliitossa, jota viimeiseen saakka ydinperheeksi kutsutaan. Tai jotka ei siitä uskaltaneet lähteä senkään jälkeen kun lapset lensi pesästä. 

Vanhempien vuoroviikkoasuminen ei toimi, koska onnistuneen eron yksi keskeinen tekijä on mielestäni se, että molemmat vanhemmat saavat uuden arkensa toimimaan ja rakennettua sen uuden elämän tyydyttäväksi eron jälkeen. Se olisi todella hankalaa mennä elämässä eteenpäin, jos pitäisi exän kanssa koluta edelleen samoja nurkkia, olla yhdessä edelleen vastuussa laskuista yms. Lasten onni nyt vain on riippuvainen hyvin pitkälti vanhempien onnesta. Kun vanhemmat voivat hyvin, lapsetkin voivat silloin keskimäärin paremmin, riippumatta siitä minkä neliöiden sisällä he vanhempiensa kanssa aikaa viettävät. 

Meidän eroperheessä ei ole vuoroviikkoja exän epäsäännöllisestä työstä johtuen. Mutta ihan mieluusti sellaiseen vaihtaisin. Ei se ole helppoa lapsillekkaan että on 2 päivää äidillä, päivän isällä, 6 päivää äidillä, 2 päivää isällä, 4 päivää äidillä jne. Vaihdot keskellä kouluviikkoa ja miten sattuu ja lasten on niitä vaikea hahmottaa (tottakai kun jopa minun, aikuisen, on vaikea sitä hahmottaa). Ja pitempiä taukoja ei oikein voi ottaa, kun sit taas tulee lapsille sitä isää kova ikävä. Esim. joka toinen viikonloppu systeemi ei toimisi meidän lapsilla ollenkaan! Viikko on lapsille kuitenkin helpommin hahmotettava aikamääre, siinä ehtii toiseen kotiin asettua, ja jos tulee kova ikävä voi keskellä viikkoa nähdä toista vanhempaa vaikka yhden illan ajan. 

Periaatteessa olen samaa mieltä että on hyvä jos etävanhemman asema ja mahdolliset tuet paranee. Mutta sitä ei saa tehdä lähivanhemman kustannuksella. Se että lapsella olisi jatkossa esim. kaksi köyhää kotia (lähivanhemman tuista siirretään osa etälle) ei kuitenkaan ole lapsen etu. Etää tulee kohdella erillisenä kotitaloutena esim. asumistuen suhteen, niinkuin se onkin. 

Ja typerimmät kommentit itsekkäiltä eronneilta kuten ylläoleva teksti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Käsitätkö, että erotessa nimenomaan on se ajatus, että ei ole enää sen exän kanssa mitään yhteistä tilaa? En minä ainakaan haluaisi siivota enää exän sotkuja ja maksella hänen laskujaan tai neuvotella uudesta telkkarista tai pesukoneesta. 

Enkä minä haluaisi siivoilla kämppisten sotkuja, mutta elämä on ja asioista on pystyttävä sopimaan. Vanhemmat ovat eroon aina syyllisiä, joten heidän haluamisensa eivät ole ykkösprioriteetti. Miten voitte vaatia lapsia sopeutumaan isompaan asiaan, jos yhteisen tilan käyttö eri aikaan tai hankinnoista sopiminen on liian iso juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julmimmat kommentit tähän asiaan liittyen tulee aina niiltä, jotka itse elävät siinä onnettomassa kulissiliitossa, jota viimeiseen saakka ydinperheeksi kutsutaan. Tai jotka ei siitä uskaltaneet lähteä senkään jälkeen kun lapset lensi pesästä. 

Vanhempien vuoroviikkoasuminen ei toimi, koska onnistuneen eron yksi keskeinen tekijä on mielestäni se, että molemmat vanhemmat saavat uuden arkensa toimimaan ja rakennettua sen uuden elämän tyydyttäväksi eron jälkeen. Se olisi todella hankalaa mennä elämässä eteenpäin, jos pitäisi exän kanssa koluta edelleen samoja nurkkia, olla yhdessä edelleen vastuussa laskuista yms. Lasten onni nyt vain on riippuvainen hyvin pitkälti vanhempien onnesta. Kun vanhemmat voivat hyvin, lapsetkin voivat silloin keskimäärin paremmin, riippumatta siitä minkä neliöiden sisällä he vanhempiensa kanssa aikaa viettävät. 

Meidän eroperheessä ei ole vuoroviikkoja exän epäsäännöllisestä työstä johtuen. Mutta ihan mieluusti sellaiseen vaihtaisin. Ei se ole helppoa lapsillekkaan että on 2 päivää äidillä, päivän isällä, 6 päivää äidillä, 2 päivää isällä, 4 päivää äidillä jne. Vaihdot keskellä kouluviikkoa ja miten sattuu ja lasten on niitä vaikea hahmottaa (tottakai kun jopa minun, aikuisen, on vaikea sitä hahmottaa). Ja pitempiä taukoja ei oikein voi ottaa, kun sit taas tulee lapsille sitä isää kova ikävä. Esim. joka toinen viikonloppu systeemi ei toimisi meidän lapsilla ollenkaan! Viikko on lapsille kuitenkin helpommin hahmotettava aikamääre, siinä ehtii toiseen kotiin asettua, ja jos tulee kova ikävä voi keskellä viikkoa nähdä toista vanhempaa vaikka yhden illan ajan. 

Periaatteessa olen samaa mieltä että on hyvä jos etävanhemman asema ja mahdolliset tuet paranee. Mutta sitä ei saa tehdä lähivanhemman kustannuksella. Se että lapsella olisi jatkossa esim. kaksi köyhää kotia (lähivanhemman tuista siirretään osa etälle) ei kuitenkaan ole lapsen etu. Etää tulee kohdella erillisenä kotitaloutena esim. asumistuen suhteen, niinkuin se onkin. 

Ja typerimmät kommentit itsekkäiltä eronneilta kuten ylläoleva teksti on.

Osus ja uppos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Käsitätkö, että erotessa nimenomaan on se ajatus, että ei ole enää sen exän kanssa mitään yhteistä tilaa? En minä ainakaan haluaisi siivota enää exän sotkuja ja maksella hänen laskujaan tai neuvotella uudesta telkkarista tai pesukoneesta. 

Enkä minä haluaisi siivoilla kämppisten sotkuja, mutta elämä on ja asioista on pystyttävä sopimaan. Vanhemmat ovat eroon aina syyllisiä, joten heidän haluamisensa eivät ole ykkösprioriteetti. Miten voitte vaatia lapsia sopeutumaan isompaan asiaan, jos yhteisen tilan käyttö eri aikaan tai hankinnoista sopiminen on liian iso juttu?

Koska vanhempana katson ettei tuollainen järjestely olisi lapsenkaan etu. Lapsen etu tässä tilanteessa on se että hänellä on kaksi turvallista kotia, joissa molemmissa asuu itsenäinen ja vankkumaton aikuinen joka hänestä huolehtii ja auttaa kaikin keinoin häntä selviämään erosta. Ja se olisi paljon hankalampaa jos pitäisi räpeltää exän kanssa tuollaisissa kuvioissa, mitä sinä tässä nyt koitat ehdottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Minusta taas on absurdi ajatus, että lapsilla on oma koti ja vanhemmilla omansa, jonne lapset eivät tule koskaan. 

Mutta se on ihan ok, että lapsilla ei ole yhtään kotia, mutta he vierailevat vanhempiensa kodeissa?

Mutta kun sun väite on väärä. Minun koti on lasten koti, ja isän koti on myös lasten koti. Molemmissa on heille omat huoneet, sängyt, tavarat jne. Heillä on kaksi kotia, vaikka sinä väittäisit mitä. 

Koti on kokijan mielessä eikä ole mitenkään epätavallista, että erolapsi kokee ettei hänellä ole enää omaa kotia. Onko hotellihuone sinulle koti, jos siellä on sänky ja saat tavarasi mukaasi sinne?

Ihan älyvapaa systeemi. Ei lasta voi puoliksi laittaa. Kyllä se oikea koti on kuitenkin äidin luona.

Kuka tän hölmön ruljanssin keksi. Tuntuu olevan trendikästä hölmöjen vanhempien keskuudessa, lasta ei paljon ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Minusta taas on absurdi ajatus, että lapsilla on oma koti ja vanhemmilla omansa, jonne lapset eivät tule koskaan. 

Mutta se on ihan ok, että lapsilla ei ole yhtään kotia, mutta he vierailevat vanhempiensa kodeissa?

Heillä on kaksi kotia, joissa molemmissa on vanhemmat. Mielestäni paljon parempi systeemi kuin se, että molemmilla vanhemmilla on omat kodit ja lapsilla sitten vielä oma, joka ei ole oikein kummankaan vanhemman koti, vaan heillä on omat kodit ja elämät jossain muualla. Ei minua ainakaan kiinnostaisi esim sisustaa tai rempata asuntoa, jossa exäkin asuu. 

Meillä on lapset vuoroviikoin ja kaikki lasten kulut laitetaan 50/50. Lapsilisänkin jaamme epävirallisesti (se tukee toiselle, joka maksaa toiselle puolet).

Hyvin toimii näin.

Kaikki lastenhylkäyseroäidit joita tiedän ovat joko lötköjä opiskelijoita, työttömiä tai virka-aikatyössä. Kukaan ei tee vuorotyötä ja ainut peruste lasten sinne tänne riepottamiselle on se lapsivapaat, viinin litkiminen ja tinderöinti. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Minusta taas on absurdi ajatus, että lapsilla on oma koti ja vanhemmilla omansa, jonne lapset eivät tule koskaan. 

Mutta se on ihan ok, että lapsilla ei ole yhtään kotia, mutta he vierailevat vanhempiensa kodeissa?

Mutta kun sun väite on väärä. Minun koti on lasten koti, ja isän koti on myös lasten koti. Molemmissa on heille omat huoneet, sängyt, tavarat jne. Heillä on kaksi kotia, vaikka sinä väittäisit mitä. 

Koti on kokijan mielessä eikä ole mitenkään epätavallista, että erolapsi kokee ettei hänellä ole enää omaa kotia. Onko hotellihuone sinulle koti, jos siellä on sänky ja saat tavarasi mukaasi sinne?

Mihin perustat väitteesi että moni erolapsi kokee noin? Ihan oikeasti kiinnostaa jos tiedät tälläisiä tutkimuksia. 

Kuitenkin, minulle on tärkeintä se mitä MINUN lapseni kokevat. Ja sen eteen on tehty kyllä työtä, että he todellakin kokevat, että HEILLÄ on kaksi kotia. Ja se toinen koti ei tässä kohtaa tosiaan ole verrattavissa mihinkään hotelliin. 

Ennemmin sitten voisi tehdä vertauksen vaikka mökkiin: koenko että mökki on myös minun kotini, vaikka minulla on toinenkin tönö toisaalla; tönö jossa asun suurimman osan vuodesta. Ja vastaus on kyllä, kyllä koen myös sen mökin olevan toinen kotini. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan älyvapaa systeemi. Ei lasta voi puoliksi laittaa. Kyllä se oikea koti on kuitenkin äidin luona.

Kuka tän hölmön ruljanssin keksi. Tuntuu olevan trendikästä hölmöjen vanhempien keskuudessa, lasta ei paljon ajatella.

Äidin tai isän, mutta kyllä lapsella pitäisi olla yksi koti. Toisen vanhemman luona ehkä joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän. 

Vuoroasuminen on hyvä ratkaisu juuri siksi, että lapsi saa pitää molemmat vanhempansa arjessa tasapuolisesti. IHMISET tekevät kodin, ei seinät. Lapsille kahden kodin malli on täysin luonnollinen järjestely, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Tärkeintä on rakastavien vanhempien läsnäolo ja huolenpito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, tämäkin on noin sata kertaa selitetty, mutta aina vain joku jaksaa ihmetellä. Vanhempien vuoroasuminen ei onnistu, koska vanhemmilla ei ole kahta kotia, joiden välissä seilata vaan yksi. Jos eroon päädytään, siinä on usein sellainen tilanne, että yhteiselämä ei suju, joten miten ihmeessä yhteinen asuntokaan olisi vaihtoehto enää siinä vaiheessa. Ja olisihan se hullua, että lapset isännöivät sitä yhtä kotia ja vanhemmilla on sitten molemmilla omat asunnot, joissa sitten asuvat oikeasti ja lapset eivät koskaan käy niissä vanhempien kodeissa. 

Ja mitä siihen rankkuuteen tulee, minulle ainakin olisi ihan ok, jos minulla olisi kaksi kotia, jos molemmissa kodeissa on minulle tarpeelliset tavarat ja esimerkiksi jääkaappi täynnä ruokaa eikä minun tarvitse siivota jonkun toisen sotkuja tai maksella sähkölaskua, jonka toinen lupasi maksaa. Tällaiset asiathan siinä aikuisten kannalta olisi hankalia eikä se, että herääkin nyt eri sängystä kuin viime viikolla. 

Vanhemmat voivat hankkia pienen asunnon tai vaikka soluhuoneen, kun lapsia ei sinne tarvitse ottaa vaan lapset saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa. Lasten koti on vanhempien osalta nk. yhteinen tila, jota käytetään vain eri aikaan. Vähän niin kuin toinen vanhempi olisi aina työmatkalla. Tämä toimii parikymppisillä opiskelijoilla, joten miksei se toimisi ihan aikuisilla ihmisillä? 

Mielestäni on jotenkin absurdi ajatus, että eroon ainoa syytön osapuoli joutuu kärsimään kaikki seuraamukset

Käsitätkö, että erotessa nimenomaan on se ajatus, että ei ole enää sen exän kanssa mitään yhteistä tilaa? En minä ainakaan haluaisi siivota enää exän sotkuja ja maksella hänen laskujaan tai neuvotella uudesta telkkarista tai pesukoneesta. 

Enkä minä haluaisi siivoilla kämppisten sotkuja, mutta elämä on ja asioista on pystyttävä sopimaan. Vanhemmat ovat eroon aina syyllisiä, joten heidän haluamisensa eivät ole ykkösprioriteetti. Miten voitte vaatia lapsia sopeutumaan isompaan asiaan, jos yhteisen tilan käyttö eri aikaan tai hankinnoista sopiminen on liian iso juttu?

Mistä syistä sinä kuvittelet ihmisten eroavan? Tai muuttavan erilleen mahdottomien kämppisten luota? Jos joku kaverisi sinulle tulisi selittämään, että hänen kämppiksensä on ihan mahdoton, ei maksa laskuja ja sotkee, meluaa ja ryyppää eikä tee mitään kotitöitä ja vielä varastaakin, sanotko hänellekin, että "asioista pitää vain pystyä sopimaan"? Minä ainakin sanoisin, että etsii toisen kämppiksen tai muuttaa yksikseen. 

Minä olen kuules aika kauan tapellut exän kanssa. 6 vuotta harkitsin eroa, että ei kuules ihan ensimmäiseen hankinnasta sopimiseen suhde kaatunut. Ja miksi ihmeessä kuvittelet, että vanhemmat eivät ihan yhtä lailla joudu sopeutumaan uuteen tilanteeseen? Luuletko, että eroaminen ja perheen hajoaminen on aikuiselle joku huviretki? Kyllä kuules aika monet itkut on itketty ja yöt valvottu, että turha tulla siihen jeesustelemaan, ettei vastuuta kanneta yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lastenhylkäyseroäidit joita tiedän ovat joko lötköjä opiskelijoita, työttömiä tai virka-aikatyössä. Kukaan ei tee vuorotyötä ja ainut peruste lasten sinne tänne riepottamiselle on se lapsivapaat, viinin litkiminen ja tinderöinti. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen?

Mene sanomaan tuo sellaiseen ketjuun, jossa äidit ovat hylänneet lapsensa. Tässä puhutaan vuoroviikkoasumisesta ja siinä ei kyllä lapsia hylätä. 

Ei tässä olla puuttumassa yhdenkään lapsen asumisjärjestelyihin. Ne sovitaan tapauskohtaisesti. Vain osoitejärjestelyyn (tulee 2 virallista) osoitetta, jos lapsella jo valmiiksi viikko-viikko systeemi.